Vaimo oli pakannut laukut ja häipyi kylmästi eilen

M46 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Tämä on se tilanne, jota en halua kokea enää koskaan elämässäni ja siksipä en halua parisuhdetta.

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

En olekaan yksin. En vaan halua parisuhdetta.

Olet yksin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puskista tuli vaimon lähtö ja sekin olisi jäänyt näkemättä ellen olisi tullut tuntia aiemmin kotiin. Onko tämä lopullinen ero? Sanokaa naiset että ei ole. Olen aivan rikki ja murrettu. Kahdeksan vuoden avioliitossa ei ole ollut suurempia allikoita, on ollut hyvät puhevälit, rakastettu ja annettu anteeksi. Minä en halua erota, en koska rakastan vaimoa todella paljon ja olen luvannut olla hänen kanssaan kunnes kuolema erottaa eikä vaimokaan ole laittanut eroa vireille. Eilenkään ei maininnut sanallakaan että laittaisi eropaperit vetämään mutta sen verran päättäväisesti lähti ja sanoi vain ettei ole muita (ei ole pettänyt) mutta haluaa aikalisän. Pelkään pahinta mutta miten saan vaimoni palaamaan takaisin? Somesta on poistanut kaikki kuvat eikä vastaa viesteihin. Ei kertonut mihin lähti kun kysyin. Lapsia ei ole, mutta eihän kukaan voi noin vain lähteä. Olen huolissani. Annanko nyt aikaa ja kuinka kauan? Viime yö meni valvoessa ja asioita vatvoessa kun en halua erota vaimosta. Viimeisin viesti jonka vaimolle lähetin oli iltayhdeksän jälkeen mutta en ole sen jälkeen enää tavoitellut. En ole pettänyt enkä kohdellut kaltoin vaimoa mutta toinen vaan lähtee noin vain. Neuvoja kaipaisin.

Kun vaan voi. Anteeksi, mutta mulle tuo jotenkin haiskahti olevan niin, että vaimosi otti omasta elämästään määräysvallan takaisin. 

Itse aikanaan lähdin niin, että repussa oli tärkeät paperit, passi, kortit ja muutama vaihtovaate. Nekin piti sinne reppuun vähitellen salakuljettaa, jotten olisi jäänyt suunnitelmasta kiinni. Ja niin sitten lähdin erääseen tapahtumaan avustajaksi ja sieltä käsin ilmoitin, että takaisin en tule. Mulla ei ollut harmainta hajuakaan, että saanko mitään omaisuuttani ikinä takaisin, tai että mistä saan katon pääni päälle seuraaviksi päiviksi tahi viikoiksi. 

Noin viikko lähdön jälkeen olin saanut vuokrattua asunnon, ja oli aika vinkeää asua täysin tyhjässä asunnossa. Reppu toimi tyynynä ja nukuin lattialla. En voinut edelleenkään kertoa sijaintiani, saati hakea mitään tavaroita itselleni. Muutamien päivien päästä investoin 60 euroa maksaneeseen taittopatjaan. Kalusteita ja tavaroita aloin saamaan/haalimaan, mutta tottakai kaikki lahjoitettu on roinaa ja rikkinäistä. Mutta oli tyhjääkin parempi. 

Kului hieman yli 3kk, kunnes yhtäkkiä rysäyksellä sainkin hakea kaikki tavarani pois ja sitten ne pitikin hakea HETI. Niin oli uutta onnea miehen elämässä. Siihen asti olin saanut elää varpaillani kiristyksen, uhkailun ja maanittelun alla. Mies olisi ilman mitään tunnon tuskia heittänyt minun elämäni roskakoriin. Ja nähtävästi kolmessa kuukaudessa unohtui koko asia, ja tuli uusi kohde. Ihan hyvä, että näin kävi, mutta toisaalta oli aika kornia että kaikki tapahtui lopulta niin veitsellä leikaten. Ja mitä tuo 3kk osoitti, oli se, että oikeastaan melkoisen vähän olin silti kaikesta huolimatta merkinnyt. Jos en olisi lähtenyt, olisin ollut ennemmin tai myöhemmin narun jatkeena. Ja sitten toisaalta olin kolmessa kuukaudessa pyyhkiytynyt täysin pois.

 

Samantyyppinen kokemus mullakin. Pakko oli päästä pois ja sitten sitä vaan yhtenä päivänä katosi. Mun exällä meni about vuosi ennen kuin se löysi uuden kohteen. Toisaalta säälin kovasti sitä uutta naista, toisaalta olen jumalattoman onnellinen, että se ei ole enää mun perässä. Varmuuden vuoksi kuitenkin aina osoite salaisena ja paljon muuttoja takana, jotta on vaikeampi jäljittää.

Onnea, lähtispä minunkin.

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Tämä on se tilanne, jota en halua kokea enää koskaan elämässäni ja siksipä en halua parisuhdetta.

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

En olekaan yksin. En vaan halua parisuhdetta.

Olet yksin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Okei, kiitos tiedosta!

Yritin samaistua naisen lähtöön ja muuhun tilanteeseen. Jos ei ole provo, niin salaa nainen lähtee eikä anna selityksiä. Miksi ei anna? Miksi lähtee salaa? Joko pelkää miestä/miehen "huolestumista" tai sitten on omat salaisuudet, joiden takia poistuu niin, ettei kykene kasvokkain puhumaan.

Puhe valojen uusimisesta mietityttää; siksikö nainen lähtenyt. Ei halua sitä, mutta ei myöskään halua ilmaista haluttomuuttaan. Miksi ei? Problematiikka viittaa luottamukseen. Luottamuksen puute?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko supermustasukkainen?

Olen keskusteleva, en mustasukkainen. Huolestun herkästi. Ap

Miten ilmaiset ja viestit toisille huolestumista?

Kumpikaan meistä ei ole suora ja olemme vuosien aikana oppineet sen ettemme voi lukea toistemme ajatuksia vaan asioista on keskusteltava. "Pahimmat" riidat ovat ilmenneet sulkeutumisena ja tilanteesta poistumisena ilman huutamista mutta mitään tällaista ei ole vuoden aikana ollut ja näistäkin on päästy yli keskustelemalla kahdestaan. En tukahduta toista vaan kuuntelen ja ilmaisen huoleni halaamalla vaimoa, laittamalla viestiä ja milloin mitenkin. En kuitenkaan kyttää ja meillä on yhteiset sovitut säännöt pettämisen suhteen. Viimeksi eilen illalla laitoin vaimolle viestiä ja ilmaisen että olen huolissani hänestä ja haluan puhua kunhan vaimo on valmis. Ap

Otan osaa. Äkkilähtö on aina rankkaa ja syy ei ole välttämättä sinussa. Kehoittaisin keskustelemaan ammattilaisen kanssa.

https://www.mtkl.fi/mista-apua/valoachat/

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/chattaa-tai-kirjoita/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli puskista vai. En usko. Kerro tänne, mistä aiheista vaimosi on halunnut puhua/motkottaa viimeisen kuukauden aikana, niin me täällä osaamme kertoa, miksi lähti. Sä kun et näytä asiaa tajuavan.

Ompa kova kontrasti siihen lankaan missä mies lähti "yllättäen", se mikä taas ei yllätä on nämä kommentit. 

AV raati on armoton ja puolueellinen.

Kahdeksan vuoden avioliitto eikä vieläkään lapsia. Siinähän se syy, naisella kello tikittää.

Nainen on lähtenyt salaa sanaakaan sanomatta joko

1) koska pelkää että esim. mies ei päästäisi menemään

3) koska ei kehtaa puhua asioista

2) koska ei usko puhumisella olevan enää mitään merkitystä, on kaikki sanottavansa jo sanonut

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Tämä on se tilanne, jota en halua kokea enää koskaan elämässäni ja siksipä en halua parisuhdetta.

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Parempi se on kuin paska seura,oma seura on aina paras. Itsensä kanssa joutuu elämään koko elämänsä.

Mua karmii tuo sun "huoli", lähtisin itsekin aika rivakkaan pois.

Aika kauanhan se kesti ennenkuin lähti...yllättävän kauan. Pakkaa sen loput kamat laatikkoon ja nosta se oven ulkopuolelle. Vaihda lukko ja nauti elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M46 kirjoitti:

Tämä on se tilanne, jota en halua kokea enää koskaan elämässäni ja siksipä en halua parisuhdetta.

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Parempi se on kuin paska seura,oma seura on aina paras. Itsensä kanssa joutuu elämään koko elämänsä.

Peiliin katsomalla löydät syyn jos olet eksynyt väärään seuraan. Etsi siis parempi aviopuoliso.

Vierailija kirjoitti:

jos se lähti lomalle? on kesä.

Ei ole vaimon tapaista lähteä lomalle noin kylmäkiskoisesti. Olen miettinyt mikä vaimon mieltä voisi mahdollisesti painaa, mutta lähdön hetkellä vältteli katsekontaktia muuten paitsi sanoessaan että tarvitsee aikalisän eikä ole pettänyt. Ap

Mustasukkaisuus riivaa taikka olet ylihuolehtiva. Vaimosi ei saanut enää happea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko supermustasukkainen?

Olen keskusteleva, en mustasukkainen. Huolestun herkästi. Ap

Miten ilmaiset ja viestit toisille huolestumista?

Kumpikaan meistä ei ole suora ja olemme vuosien aikana oppineet sen ettemme voi lukea toistemme ajatuksia vaan asioista on keskusteltava. "Pahimmat" riidat ovat ilmenneet sulkeutumisena ja tilanteesta poistumisena ilman huutamista mutta mitään tällaista ei ole vuoden aikana ollut ja näistäkin on päästy yli keskustelemalla kahdestaan. En tukahduta toista vaan kuuntelen ja ilmaisen huoleni halaamalla vaimoa, laittamalla viestiä ja milloin mitenkin. En kuitenkaan kyttää ja meillä on yhteiset sovitut säännöt pettämisen suhteen. Viimeksi eilen illalla laitoin vaimolle viestiä ja ilmaisen että olen huolissani hänestä ja haluan puhua kunhan vaimo on valmis. Ap

Ettei vaan olisi käynyt niin, että diskuteeraamalla olet väsymättömästi vääntänyt asiat sinulle mieluisiksi. Vaimosi on joutunut taipumaan ja pitkine tuntosarvineen joutunut vastaamaan aina niin, että sinä et "huolestuisi".

Ihan vaan mietin, että kuinka paljon vaimo on joutunut kaventamaan omaa elintilaansa sillä, että sinä "huolestut" tai haluat keskustella asioista (jotta asiat olisivat sinun mielesi mukaan). Kuinka monta asiaa on jäänyt vaimolta tekemättä, kuinka monta kivaa asiaa on lipunut ohitse, kuinka monta ovea on sulkeutunut tai jäänyt ulottumattomiin, ihan vain koska sinä huolestut. Asiat voivat olla yllättävänkin pieniä, ja varsin viattomia, mutta kasaantuessaan varmasti katkaisevat kamelin selän. Jos vaimo on joutunut olemaan joka helvetin asiasta selitysvelvollinen ja joutuu täydellisen aukottomasti selittämään joitain asioita sinulle, vaikka vaimo ei olisi edes voinut asiaan vaikuttaa. 

Ihan vaikka jo tällainen skenaario: normaalisti vaimolla ruokakaupassa kestää x minuuttia. Kaupassa vaimo näkee kivan paidan, mutta hän ei voi sovittaa sitä, koska aikataulu pettää. Hän ei halua enää, eikä jaksa enää selitellä ja vakuutella sitä, että miksi reissulla kesti. Sitä hän ei koskaan saa tietää, että olisiko paita ollut kiva vai ei. Vaate roikkuu aikansa rekissä, sitten alerekissä, kunnes sitä ei enää ole. Jonkun mielestä vaimon kokema mielipaha on varmasti aika mitätön, ja tuskin vaimostakaan mikään järin suuri. Mutta jos sama teema jatkuu jatkumattomana lankana joka asiassa, alkaa vuosien mittaan väsyä siihen ja alkaa oma elämä kummasti houkuttamaan. Jos jonain päivänä hän voisi itse päättää, mitä tekee. 

Lähtiessään tuskin jäisi enää hirveästi keskustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos se lähti lomalle? on kesä.

Ei ole vaimon tapaista lähteä lomalle noin kylmäkiskoisesti. Olen miettinyt mikä vaimon mieltä voisi mahdollisesti painaa, mutta lähdön hetkellä vältteli katsekontaktia muuten paitsi sanoessaan että tarvitsee aikalisän eikä ole pettänyt. Ap

Tää on hyvä Ap. Vielä pari kommenttia ja sit toteat, että vaimo on joskus ollut uskoton jne. ja sitten ketju jatkuukin hyvänä naisten haukkumisketjuna 👍

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus riivaa taikka olet ylihuolehtiva. Vaimosi ei saanut enää happea.

Niin, tulee helposti ajatus, että toinen on kontrolloiva ja siksi toinen lähtee noin. Painottaa ettei ole pettänyt. Että vain aikalisä. Miksi siis mies viestittää vaimolle, että on huolissaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä oli puhevälit, osaat sanoa, mistä aiheesta te olette viimeiseksi jutelleet. Se voi toimia vihjeenä vaimosi lähdölle. Kerro siis meille.

Toissapäivänä puhuttiin vihkivalojen uusimisesta ja kysyin haluaako vaimo uuden sormuksen nykyisen rinnalle, mutta ei kuulemma halunnut ja odotti innoissaan valojen uusimista. Sitten vaan pakkasi laukut ja lähti kylmästi. Ap

Epäilinkin jo provoksi. Nyt varmistui.

Juu, tosta mäkin hoksasin, että keksitty juttu.