Vaimo oli pakannut laukut ja häipyi kylmästi eilen

Onko sama vaimo, joka repi hääpuvun eikä lakannut itkemästä?

Laita viestiä että et oikeasti tiedä missä on vika ja voisiko kertoa. ehkä kuuntelemalla saat tilanteen korjattua. voi myös olla että vaimolla napsahti omassa päässään ja tilannetta ei saa korjattua mutta jos se kertoo missä vika niin sitten voi tehdä jotain asialle.

Tuo on mielestäni todella raukkamaista vain lähteä. Osa ihmisistä vain sanoo "ei jaksa" ja häipyy pitkästäkin suhteesta vaikka olisi voinut avata suunsa ja sanoa missä vikaa jotta parisuhdetta voisi yhdessä työstää. Osa luulee että toinen osaa ajatuksia lukea.

Voi myös olla että on parempi, että vaimosi lähtee kokonaan jos kerran ei asioista suostu puhumaan. Lähtee vaan. Ei tuo ole kovin kypsää tai aikuistamista käytöstä vain toispuoleisesti ilmoittaa asiasta. Oikeasti hyvä ihminen kertoo, että nyt tuntee että jokin on vialla ja asiasta voi kumppanin kanssa keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Onko sama vaimo, joka repi hääpuvun eikä lakannut itkemästä?

Ei ole. Vaimoni ei ole repinyt vaatteita ja hääpuku on edelleen vaatehuoneessa. Ap

Alkaa kuulostaa jo tv draamalta tämä... Onko jokin kaunarreitten käsikirjotus vai mitä ihmettä koska miksi tällä palstalla kertoisit tästä kaikesta etkä ystävillesi.

Että kerroppas Ap nyt sitten tosi asiat!

Tulee fiilis että vaimolla on herännyt tunteita toista kohtaan, ei välttämättä ole tehnyt vielä mitään pettämiseksi luokiteltavaa vaan lähti selvittelemään päätään. Ikäkriisikin voi tehdä tuota. Tai sitten toinen on jo syvemmällä kuvioissa.

Ei tuo oikeasti mitään hyvää tiedä. Ihmiselle voi olla asiat tosi hyvin mutta silti tyytymättömyyttä. Voi kaivata vaikka intohimoista seksiä, vaaran tuntua, toisen kontrollointia, syvällisiä puheita yms. Aina löytyy jotakin mitä himoita ja kaivata. Se ei oikeasti ole sinun syy mutta et oikeasti voi asialle mitään.

Kaikilla kavereilla joilla tullut ero puskista, niin kuvio sama kuin sun kohdalla. Naiset on tunteettomia pelkureita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Käytätkö Ap alkoholia miten paljon? Onko erektion kanssa pulmia?

Ei ole ja kumpikaan ei juo alkoholia. Ap

Jos kiireellä hävittänyt kuvat facessa niin varmaan joku nettituttava, jonka kommentit eivät saa sulle näkyä?

Valehteliko vaimosi koskaan? Jotkut ovat valkoisten valheiden mestareita.

Toisaalta kehuitko koskaan vaimoasi? Miten tuo parisuhteen henkinen tila?

Voi olla ihan pienistä teoista kiinni mitä vaimosi olisi toivonut. Jos suhde on vain iso remonttityömaa jossa ei suvantoa, kuka jaksaa? Oliko vaimon osa palvella nurisematta?

Oli poistanut somesta kaikki kuvat mutta tänään huomasin että oli Instagramiin lisännyt yhden kuvan - kuvan mitä ei ole koskaan julkaistu missään ja olin jo unohtanut että kyseinen mustavalkokuva otettiin aikoinaan hääpäivänä. En ole vaimolle laittanut viestiä eikä vaimo ole suoraan ottanut yhteyttä mutta kuvan yhteydessä onnittelee minua syntymäpäivän johdosta ja on myös kirjoittanut kuinka paljon rakastaa mutta on pahoillaan ettei voi juhlia kanssani jne. Sain tästä hetkellisen mielenrauhan vaikka haluaisin vaimon olevan yhteydessä mutta koska vaimo itse lähti kylmästi niin annan sitä kuuluisaa aikalisää.

Kehuin vaimoa eikä ole koskaan valehdellut tai jäänyt valheesta kiinni. Haluan edelleen uskoa että voin luottaa vaimon sanaan siinä ettei ole kolmatta osapuolta. Omat tunteet heittelevät ihmetyksestä, suruun ja itkuun. Ap

Tää menee nyt yhä oudommaksi. Vaimolla on jokin todella kumma salaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vaimo kuitenkin alkoi epäillä rakkauttaan. Häntä alkoi ahdistaa turva, rauha ja tasaisuus. Kaipaa seikkailuja ja jännitystä. Alkoi ehkä ahdistaa arjen tylsyys. Haluaa ottaa aikalisän ja katsoa miltä asiat tuntuu kun saa hetken miettiä yksin.

Tämä. Loppuiko vaimolta happi? Jos KAIKESTA sovitaan etukäteen ja on ns. yhteisiä sääntöjä vähän joka asialle, ja jos mies kyselee ja varmistelee jatkuvasti että onhan näin ja noin ja että näinhän me sovittiin... jos ihan koko elämä on ennalta suunniteltua... niin siinä alkaa vaimosta jossain vaiheessa tuntua että tukehtuu.  Tulee aikamoiset paineet. Kokeeko vaimo mahdollisesti myös, että on tilivelvollinen ihan kaikesta; sitä ja tätä ja tuota kun ollaan sovittu, tai ollaan tehty aina tietyllä tavalla, niin yhtään ei näistä asioista saa poiketa eikä muuttaa suunnitelmia, tai edessä on tuntikausien keskustelu ja selittely?

Vaikka ollaankin naimisissa ja vannottu kuljettavan rinnakkain ylä- ja alamäissä hamaab hautaan saakka, pitää puolisoilla olla omaakin tilaa. Ja jotkut tarvitsevat tötö tilaa vielä enemmän kuin toiset, samalla tavalla kuin toiset tarvitsevat läheisyyttä enemmän kuin toiset. Ehkä vaimo ei ole saanut kirkkaaksi ja sanoitetuksi omassa päässään, miksi ahdistaa, eikä sen vuoksi pysty asiaa puhumalla selvittämään. Vielä.

Vierailija kirjoitti:

Olisko se AP niin että olet niin tasaisen vaka vanha tyyppi että vaimo kokee kuihtuvansa kastelun puutteeseen? Alkoi kauhistuttaa tässäkö tää oli, ei ylläreitä, ei seksiä kallionkielekkeellä, koskaan?

Sama epäilys itsellänikin. Ja sitten vielä sellainen ajatus, omaan kokemukseeni perustuva, että liitot eivät aina kaadu puhumattomuuteen tai puuttelliseen keskusteluun puolisoiden välillä. Ongelmaksi voi tulla myös liika keskustelu. Oma liittoni päättyi parinkymmenen vuoden jälkeen, ja yksi iso syy oli se, minä en enää jaksanut keskustelua. Miehen kanssa olisi pitänyt keskustella ihan jatkuvasti. Siis todella koko sen ajan kun oltiin samassa tilassa. Puhua ja analysoida asiat moneen kertaan aamukahvipöydästä alkaen, laidasta laitaan. Puida omia ja maailma asioita. Ja sopia ja lyödä lukkoon tapahtumia jo viikkoja tai kuukausia etukäteen.

Jälkikasvun saaman diagnoosin myötä minulle valkeni aika paljon myöhemmin, että kyseessä oli asperger-tyyppinen henkilö. Samalla selittyi tämä korostunut puhumisen, analysoimisen ja ennalta sopimisen tarve. Että näinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vaimo kuitenkin alkoi epäillä rakkauttaan. Häntä alkoi ahdistaa turva, rauha ja tasaisuus. Kaipaa seikkailuja ja jännitystä. Alkoi ehkä ahdistaa arjen tylsyys. Haluaa ottaa aikalisän ja katsoa miltä asiat tuntuu kun saa hetken miettiä yksin.

Tämä. Loppuiko vaimolta happi? Jos KAIKESTA sovitaan etukäteen ja on ns. yhteisiä sääntöjä vähän joka asialle, ja jos mies kyselee ja varmistelee jatkuvasti että onhan näin ja noin ja että näinhän me sovittiin... jos ihan koko elämä on ennalta suunniteltua... niin siinä alkaa vaimosta jossain vaiheessa tuntua että tukehtuu.  Tulee aikamoiset paineet. Kokeeko vaimo mahdollisesti myös, että on tilivelvollinen ihan kaikesta; sitä ja tätä ja tuota kun ollaan sovittu, tai ollaan tehty aina tietyllä tavalla, niin yhtään ei näistä asioista saa poiketa eikä muuttaa suunnitelmia, tai edessä on tuntikausien keskustelu ja selittely?

Vaikka ollaankin naimisissa ja vannottu kuljettavan rinnakkain ylä- ja alamäissä hamaab hautaan saakka, pitää puolisoilla olla omaakin tilaa. Ja jotkut tarvitsevat tötö tilaa vielä enemmän kuin toiset, samalla tavalla kuin toiset tarvitsevat läheisyyttä enemmän kuin toiset. Ehkä vaimo ei ole saanut kirkkaaksi ja sanoitetuksi omassa päässään, miksi ahdistaa, eikä sen vuoksi pysty asiaa puhumalla selvittämään. Vielä.

Jep, jotain tällaista varmaan. Sit jos vaimo keksii, että tekeekin jotain muuta, vaikka Tiina pyysi kahville niin mies alkaa jauhamaan "mutku me sovittiin" ja "suhun ei voi luottaa" ja "meillä on nää säännöt" ja sitten sitä jauhamista jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja miehen mielestä asiat on sitten asiallisesti keskusteltu.

Sitten jos nainen sanoo, että tää ei ole ok, niin mies sanoo, että pitääkö siitä jauhaa, nää keskusteltiin jo ja sovittiin. Ja samaa rataa, joka päivä, vuosikausia, kyllä siitä lähtisi kuka tahansa ennenkuin loppukin järki himmenee.

Jokos zika on viestitellyt vaiko palannut zikalaansa?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksen kaksi viimeistä sanaa saavat minut kirjoittamaan. Jos haluat neuvoja, niin niitähän on näköjään jo kertynyt suuri määrä ketjuun. Voin minäkin antaa oman neuvoni. Anna nyt talosta poistuneelle osapuolelle se rauha ja aikalisä, mitä hän sanoi tarvitsevansa. Älä pommita viesteillä, älä yritä tavoittaa. Kun aikaa kuluu, hänelle tulee tunne että on aikalisänsä saanut ja haluaa ruveta setvimään asioita kanssasi. Hänellä on sinun puhelinnumerosi ja hän tietää osoitteesi. Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin odottaa rauhassa, ja odottaessasi rakastaa häntä, ajatella häntä myötätunnolla ja lämmöllä. Jos ei sellaisia ajatuksia tule päähäsi, niin anna tulla minkälaisia on tullakseen. Anna ajatusten tulla ja mennä. 

Kun hän ottaa yhteyttä, ota rauhallisesti. Älä hoputa, älä tee kiirettä, älä vaadi selittämään. Kaikki selviää kyllä. Asioilla on tapana järjestyä. Mutta niille on annettava avoin tila järjestyä. 

Mieluummin kuin miettisit hänen tekemisiään ja poistumistaan, havaitse oma reaktiosi ja reagointisi. Niille voit tehdä jotain. Sen sijaan toista et voi pakottaa mihinkään muutokseen vastoin hänen tahtoaan.

Jos mies olisi lähtenyt yhtäkkiä eikä vastaa puhelimeen, kukaan ei neuvoisi naista että "odottaessasi rakasta miestä, ajattele häntä myötätunnolla ja lämmöllä" tai että "älä vaadi selittämään".

Onko vaimosta kuulunut?

?

Vierailija kirjoitti:

Onko vaimosta kuulunut?

1,5 viikkoa vaimo oli poissa kotoa ja ottamatta yhteyttä, mutta sain tietää syyn lähdölle. Olen järjestellyt omaa elämääni ja yhteistäkin vaimon poissaollessa että palattua. Vaimo laittoi viestiä sunnuntaina että on tulossa kotiin ja tarvitsee nyt tukea. Pettämistä ei ole tapahtunut mutta terveyteen liittyviä ongelmia on, eikä vaimo ollut kertonut asioista mitään ei ennen kuin nyt. Ap

Vaimosi on siis palannut?

Vaimolla on parantumaton syöpä ja nyt kyseenalaistaa koko elämänsä.

Jotkuthan tässä ketjussakin epäili sairautta. Otan osaa. Voimia hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi on siis palannut?

On palannut, mutta vaimo on sairas ja lyhyesti sanottuna pakeni asioita kun oli niin shokissa. Ei ole pettänyt eikä ollut kenenkään toisen miehen kanssa. Ap