Täysin puskista, mies haluaa erota
Äitini mua aikoinaan varoitti, ettei kannata sokeasti luottaa yhteenkään mieheen ja suvussanikin on varoittavia esimerkkejä, mutta silti näin sitten kävi minullekin. Yhteinen lapsi, yhteinen koti, 13v yhdessä ja eräänä iltana mies puskista töräytti, että haluaa eron. Ei ole suostunut edes puhumaan kunnolla asiasta, hän on vaan kuulemma läpeensä kyllästynyt meidän elämään ja haluaa sekä minut että muksun pois. Ei oltu edes naimisissa, joten jään tyhjin käsin. Käytös on eroilmoituksen jälkeen muuttunut kalseaksi ja hellyydenosoitukset loppui kuin seinään. Jäljellä on äärettömän tyhmä olo, miksi luotin ja miksi en ole tajunnut mitään. Rakentanut koko turvallisuuden tunteeni miehen ympärille. Luotin niin paljon kuin luottaa voi ja olin varma, että vaikka mikä olisi niin mulla on aina hänet. Ja nyt hän käyttäytyy, kuin ei haluaisi enää olla edes tekemisissä ja ajaa meitä kauemmas. Miten tästä shokista voi edes selvitä?
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on toinen nainen, on ollut jo pitkään. Miehet eivät yleensä lähde suhteesta ennenkuin seuraava nainen on katsottu valmiiksi, sillä he tarvitsevat kodinhoitajan ja kokin, eivät pärjää yksin.
Olen pahoillani ap, kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.
Vielä kuusi vuotta sitten olisin epäillyt tämän todenperäisyyttä, mutta niin vaan meilläkin kävi. Samoin lähipiirissä kaikki erot, joissa mies on ykskaks ilmottanut erosta ilman sen suurempaa ennakkovaroitusta tai mahdollisuutta keskustella ovat paljastuneet sellaisiksi, että taustalla on ollut toinen nainen.
Varmasti miehet voivat erota ilman uuttakin naista, mutta näissä äkillisissä eroissa tuntuu homma toimivan niin, että mies ei tiedä mitä haluaa ja uusi nainen sitten kertoo. Meillä kävi jopa niin, että mies odotti minun määrävän hänet jäämään. Minä taas en aikuista ihmistä halunnut käskyttää ja sanoin, että hänen täytyy tehdä itse omat päätöksensä. Mies sitten soitti toiselle naiselle ja palasi kertomaan minulle, että lapset eivät erosta kärsi, koska ovat niin soputuvia. Ja kavereiden tarinat ovat olleet suorastaan pelottavan samanlaisia. Kai se on joku kriisi.
No tämä todellakin on säälittävän yleistä. Seuraan juuri yhtä tapausta aika lähellä, jossa on täsmälleen noin. Toinen nainen ohjailee tilannetta ulkopuolelta, mutta ei todellakaan ole selvinnyt yhdellä soitolla, vaan nainen pompottaa miestä edes takaisin. Milloin on alkamassa uusi elämä, milloin ei.
Olen ystävälleni sanonut, että ainut, mitä voi tehdä, on viheltää peli poikki omalta osaltaan ja heittää mies pellolle. Mutta olen ymmärtänyt, että ei siihen lopu, vaan kohta on katkera mies huutelemassa, että liian helpolla laskit menemään meidän yhteisen elämän!
En oikeasti voi ymmärtää, sukupuolesta riippumatta, näitä, joiden mielestä oman puolison pitäisi jotenkin ymmärtää ja peräti tukea näitä irtiottoja. Saa niitä ottaa, mutta pitäisi sentään tajuta, että vaikka se oma puoliso onkin TÄHÄN SAAKKA ollut kaikessa tukena ja apuna, tätä ei häneltä voi vaatia.
Mutta yllättävän moni tuntuu vaativan ja vielä laittavan exän syyksi uuden liiton kaatumisen. Kun mikä voisikaan mennä pieleen petoksella alkavassa suhteessa, jossa toinen tai molemmat ovat täysiä tuuliviirejä?
Munkin exä oli mulle vihainen, kun hänen sivusuhteensa päättyi naisen tunnustettua sen miehelleen. Tämä oli miehen logiikalla mun vika, kun mies uskotteli itselleen, että nainen olisi valinnut hänet, jos mies ei olisi ollut liitossa mun kanssa :D
Ex-mies jopa yritti "tasapuolisuuden vuoksi" vaatia minulta hyvitystä jätetyksi tulemisestaan, ehdotin, että aloitan vastavuoroisesti parin vuoden sivusuhteen ja mies hoitaa sinä aikana kodin ja lapset, sen jälkeen luovun sivusuhdemiehestä.
Mies sai tästä järkyttävän raivokohtauksen ja lähti ovet paukkuen huutaen perään "sitä saa, mitä tilaa".
Ilmeisesti odotti minulta jotain suurta uhrausta, että saisin pitää hänet :D
Mulle kävi niin, että mies ilmoitti vain, että se on nyt ero, eikä suostunut puhumaan eikä hoitamaan asioitamme kuntoon. Kävi ilmi, että hän oli omassa päässään yksin työstänyt asiaa jo pitkään kun ilmoitti minulle ja oltiin sitten ihan eri tilanteissa kun hän oli täysin valmis siirtymään eteenpäin ja uusi nainenkin oli jo tiedossa ja minä nielen shokkia. Jälkeenpäinhän sitä alkaa sitten löytämään merkkejä ja merkityksiä asioille, joita ei silloin siinä arjen pyörittämisen keskellä osannut lukea. Jäljelle jäi tajuton pettymys ja viha, joka täytyi lasten takia vain yrittää kestää ja jotenkin pysyä koossa. Itselleen kun on armollinen ja muistaa rakastaa itseään. Miehen siivosin elämästäni muuta kuin lasten asioissa, enkä halua tietää hänen menemisistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on toinen nainen, on ollut jo pitkään. Miehet eivät yleensä lähde suhteesta ennenkuin seuraava nainen on katsottu valmiiksi, sillä he tarvitsevat kodinhoitajan ja kokin, eivät pärjää yksin.
Olen pahoillani ap, kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.
Vielä kuusi vuotta sitten olisin epäillyt tämän todenperäisyyttä, mutta niin vaan meilläkin kävi. Samoin lähipiirissä kaikki erot, joissa mies on ykskaks ilmottanut erosta ilman sen suurempaa ennakkovaroitusta tai mahdollisuutta keskustella ovat paljastuneet sellaisiksi, että taustalla on ollut toinen nainen.
Varmasti miehet voivat erota ilman uuttakin naista, mutta näissä äkillisissä eroissa tuntuu homma toimivan niin, että mies ei tiedä mitä haluaa ja uusi nainen sitten kertoo. Meillä kävi jopa niin, että mies odotti minun määrävän hänet jäämään. Minä taas en aikuista ihmistä halunnut käskyttää ja sanoin, että hänen täytyy tehdä itse omat päätöksensä. Mies sitten soitti toiselle naiselle ja palasi kertomaan minulle, että lapset eivät erosta kärsi, koska ovat niin soputuvia. Ja kavereiden tarinat ovat olleet suorastaan pelottavan samanlaisia. Kai se on joku kriisi.
No tämä todellakin on säälittävän yleistä. Seuraan juuri yhtä tapausta aika lähellä, jossa on täsmälleen noin. Toinen nainen ohjailee tilannetta ulkopuolelta, mutta ei todellakaan ole selvinnyt yhdellä soitolla, vaan nainen pompottaa miestä edes takaisin. Milloin on alkamassa uusi elämä, milloin ei.
Olen ystävälleni sanonut, että ainut, mitä voi tehdä, on viheltää peli poikki omalta osaltaan ja heittää mies pellolle. Mutta olen ymmärtänyt, että ei siihen lopu, vaan kohta on katkera mies huutelemassa, että liian helpolla laskit menemään meidän yhteisen elämän!
En oikeasti voi ymmärtää, sukupuolesta riippumatta, näitä, joiden mielestä oman puolison pitäisi jotenkin ymmärtää ja peräti tukea näitä irtiottoja. Saa niitä ottaa, mutta pitäisi sentään tajuta, että vaikka se oma puoliso onkin TÄHÄN SAAKKA ollut kaikessa tukena ja apuna, tätä ei häneltä voi vaatia.
Mutta yllättävän moni tuntuu vaativan ja vielä laittavan exän syyksi uuden liiton kaatumisen. Kun mikä voisikaan mennä pieleen petoksella alkavassa suhteessa, jossa toinen tai molemmat ovat täysiä tuuliviirejä?
Munkin exä oli mulle vihainen, kun hänen sivusuhteensa päättyi naisen tunnustettua sen miehelleen. Tämä oli miehen logiikalla mun vika, kun mies uskotteli itselleen, että nainen olisi valinnut hänet, jos mies ei olisi ollut liitossa mun kanssa :D
Ex-mies jopa yritti "tasapuolisuuden vuoksi" vaatia minulta hyvitystä jätetyksi tulemisestaan, ehdotin, että aloitan vastavuoroisesti parin vuoden sivusuhteen ja mies hoitaa sinä aikana kodin ja lapset, sen jälkeen luovun sivusuhdemiehestä.
Mies sai tästä järkyttävän raivokohtauksen ja lähti ovet paukkuen huutaen perään "sitä saa, mitä tilaa".
Ilmeisesti odotti minulta jotain suurta uhrausta, että saisin pitää hänet :D
Apua:-) no hän todella taisi saada, mitä tilasi:-)
Ja nähtävästi puhumattomuus on ongelma sivusuhteessakin, kun ei ollut selvää, mikä on marssijärjestys kenelläkin. Hah hah, sanon mä!
Vakavammin puhuen, samalla tavalla kun ihmiset alkavat pitää puolisoa itsestään selvyytenä, ilmeisesti hämärtyy todellisuudentaju näiden sivusuhteiden kanssa. Tai kai tämä onkin saman kolikon toista puolta, kuvitellaan siis, että toinen on todellakin olemassa vain mahdollistamassa jopa täysin päättömiä, kohtuuttomia vaatimuksia.
Ja sitten on näitä, kuten tämä yksi mies, joka on rajannut, että hän tekee remppahommia ja pesee pyykkiä + tiskaa koneella ja tekee ruokaa (koska tykkää ruuanlaitosta), eikä ymmärrä, että toista ei todellakaan kiinnosta joka hemmetin viikko ensin siivota kaikki jäljet = laittaa kamat paikalleen, pyyhkiä pölyt, imuroida ja luutata lattiat, eli tehdä kaikki vttumaisin työ.
Kyllä mäkin mielelläni laulattaisin tiski- ja pyykinpesukonetta ja kokkailisin, jos ikinä ei tarttisi imuroida, mitä vihaan. Remppojakin tekisin, koska eihän niitä kumminkaan tehdä koko ajan, joka viikko tai useasti viikossa, kuten imurointia, jos on semmoinen kämppä, että muuten alkaa pöly pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin, että mies ilmoitti vain, että se on nyt ero, eikä suostunut puhumaan eikä hoitamaan asioitamme kuntoon. Kävi ilmi, että hän oli omassa päässään yksin työstänyt asiaa jo pitkään kun ilmoitti minulle ja oltiin sitten ihan eri tilanteissa kun hän oli täysin valmis siirtymään eteenpäin ja uusi nainenkin oli jo tiedossa ja minä nielen shokkia. Jälkeenpäinhän sitä alkaa sitten löytämään merkkejä ja merkityksiä asioille, joita ei silloin siinä arjen pyörittämisen keskellä osannut lukea. Jäljelle jäi tajuton pettymys ja viha, joka täytyi lasten takia vain yrittää kestää ja jotenkin pysyä koossa. Itselleen kun on armollinen ja muistaa rakastaa itseään. Miehen siivosin elämästäni muuta kuin lasten asioissa, enkä halua tietää hänen menemisistään.
Pihtasitko?
Miehellä on toinen nainen. Satavarmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin, että mies ilmoitti vain, että se on nyt ero, eikä suostunut puhumaan eikä hoitamaan asioitamme kuntoon. Kävi ilmi, että hän oli omassa päässään yksin työstänyt asiaa jo pitkään kun ilmoitti minulle ja oltiin sitten ihan eri tilanteissa kun hän oli täysin valmis siirtymään eteenpäin ja uusi nainenkin oli jo tiedossa ja minä nielen shokkia. Jälkeenpäinhän sitä alkaa sitten löytämään merkkejä ja merkityksiä asioille, joita ei silloin siinä arjen pyörittämisen keskellä osannut lukea. Jäljelle jäi tajuton pettymys ja viha, joka täytyi lasten takia vain yrittää kestää ja jotenkin pysyä koossa. Itselleen kun on armollinen ja muistaa rakastaa itseään. Miehen siivosin elämästäni muuta kuin lasten asioissa, enkä halua tietää hänen menemisistään.
Pihtasitko?
Hyi miten kuvottava tyyppi. Ja surkea sängyssä, kun naisen pitäisi säälistä "antaa". On se hyvä, että inkkeli on ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on toinen nainen. Satavarmasti.
Mitäs sitten vaikka olisikin?
Jos "kierosti" ajatellaan, niin eikö ole parempi niin. Mitä tekee itsetunnolle, jos jätetty ei ole edes tyhjää parempi.
Kysytäänpä, jos joku uskaltaa vastata. Onko täällä palstalla naisia (tai miehiä), jotka ovat olleet niitä joiden vuoksi mies (nainen) on lähetenyt pitkästä liitostaan? Onko löytynyt ihanaa loppuelämän rakkautta vai onko mies sopivan tilaisuuden tullen jatkanut matkaansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin, että mies ilmoitti vain, että se on nyt ero, eikä suostunut puhumaan eikä hoitamaan asioitamme kuntoon. Kävi ilmi, että hän oli omassa päässään yksin työstänyt asiaa jo pitkään kun ilmoitti minulle ja oltiin sitten ihan eri tilanteissa kun hän oli täysin valmis siirtymään eteenpäin ja uusi nainenkin oli jo tiedossa ja minä nielen shokkia. Jälkeenpäinhän sitä alkaa sitten löytämään merkkejä ja merkityksiä asioille, joita ei silloin siinä arjen pyörittämisen keskellä osannut lukea. Jäljelle jäi tajuton pettymys ja viha, joka täytyi lasten takia vain yrittää kestää ja jotenkin pysyä koossa. Itselleen kun on armollinen ja muistaa rakastaa itseään. Miehen siivosin elämästäni muuta kuin lasten asioissa, enkä halua tietää hänen menemisistään.
Pihtasitko?
Satavarmasti pihtasi ja miehen lähtö tuli puskista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta en onneksi joudu tappelemaan, hänet saan kuulemma pitää hyvänäni.
Kuka vanhempi pystyy luopumaan lapsestaan noin vain 😢 oliko tästä merkkejä jo suhteen aikana, oliko hän jotenkin erityisen kylmä lasta kohtaan?
Ei ollut merkkejä ennen ehkä viimeistä vuotta.. Pojalla on hieman hankala ikä ja on juu rasittava välillä, mut nyt viimeisen vuoden aikana on ollut näkyvissä, et mies ei tavallaan ole jaksanut yhtään kiukuttelua, on tosi hermoherkkä. Sama pätee minun kohdalla ja lapsen kohdalla, tuntuu et mies räjähtää pienestäkin ja mitä enemmän hän sysää poikaa pois ni tietty sitä enemmän poika hakee huomioo ja kun hän ei saa sitä hyvällä niin sit hän alkaa häiriökäyttäytymään isälleen. Mulle poika on sanonut, että hän kostaa isälle kun se vaan koko ajan sanoo mee pois. Olen ajatellut, että tällainen tekee pojalle niin pahaa, että hyvä kun lähdetään sitten. Kyllähän hän sen kuulee, kun isä huutaa harva se päivä että painuKAA httiin.
Meilläkin ex mies huusi näitä juttuja lastenkin kuullen ja lapset itkivät minulle että isä ei enää välitä meistä. Minkäs minä asialle mahdoin. Lapsille jäi takuulla iänikuiset traumat. Eivät Ile nykyään kuin muodollisissa väleissä isänsä kanssa.
Mä olen oikeasti miettinyt puhkesiko exälle mt-ongelmia ja siksi kykeni huutamaan lastenkin kuullen näitä juttuja missä ilmaisi selkeästi että ei ole kiinnostunut lapsistamme ? Kun ei tuo ihan normaalilta mun korvaan kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on toinen nainen. Satavarmasti.
Mitäs sitten vaikka olisikin?
Jos "kierosti" ajatellaan, niin eikö ole parempi niin. Mitä tekee itsetunnolle, jos jätetty ei ole edes tyhjää parempi.
Kysytäänpä, jos joku uskaltaa vastata. Onko täällä palstalla naisia (tai miehiä), jotka ovat olleet niitä joiden vuoksi mies (nainen) on lähetenyt pitkästä liitostaan? Onko löytynyt ihanaa loppuelämän rakkautta vai onko mies sopivan tilaisuuden tullen jatkanut matkaansa?
joo kannatti vaihtaa. Kumpikaan ei varsin ole mikään kukasta kukkaan juoksija, vaan molemmilla entiset suhteet mahtuu yhden käden sormiin vaikka ne tuplaisi. Onnellisina yhdessä eletään, seitsemättä vuotta nyt. Toisaalta oltiin kauan ystäviä ennen kuin tunteet kasvoi rakkaudeksi.
Eikä vie mitään kykyä, se on miesten vaiettu salaisuus.
Syynä siis on se, että omalle vaimokullalle on painovoima tehnyt aikojen saatossa temput, paikat roikkuu ja vaaka näyttää kauheita lukemia, ei ihme, jos ei keuli.
Hae sinä apua ongelmaasi ruokaterapeutilta, lenkkipolulta ja kuntosalilta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on toinen nainen. Satavarmasti.
Mitäs sitten vaikka olisikin?
Jos "kierosti" ajatellaan, niin eikö ole parempi niin. Mitä tekee itsetunnolle, jos jätetty ei ole edes tyhjää parempi.
Kysytäänpä, jos joku uskaltaa vastata. Onko täällä palstalla naisia (tai miehiä), jotka ovat olleet niitä joiden vuoksi mies (nainen) on lähetenyt pitkästä liitostaan? Onko löytynyt ihanaa loppuelämän rakkautta vai onko mies sopivan tilaisuuden tullen jatkanut matkaansa?
No tavallaan, mies oli sarjapettäjä. Ällöttävä.
Hän suu edelleen yksin ja erottiin 15v sitten.
Minulla on pitkään ollut "uusi" mies, joka pitää minut erittäin tyytyväisenä ja on ylpeä siitä. Siis erittäin tyytyväisenä ja kehittyy itse asiassa koko ajan. Ja on vielä juttuja joihin voisin avautua eli kehittymisen varaa on, mutta yö kerrallaanrauhassa edetään. Hän kertoo välillä nähneensä minusta kivoja unia.
Ja tätä kaikki miehet eivät ymmärrä. Oikotie onneen käy naisen tyyd..tyytyväisyyden kautta. Nyt tiedätte.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan nyt oli ap tyhmää, että ette menneet naimisiin
Naimisiin ilman avioehtoa kannattaa mennä, koska silloin kyllä miehen erohalut vähenee.
Kylläpä olisikin herkkua kun mies olisi kanssani vain sen takia, ettei tohtisi erota avioliiton takia.
- Ei Ap
Yksi tuttavapariskunta. Ikää jotain 40+ ja lapset alakouluiässä. Nainen heitti miehen ulos. Mies löysi välittömästi uuden, joka on muuten paljon kauniimpi ja hoikempi. Uusi nainen kuulemma myös huolehtii miehen lapsista, jotka viihtyy uudessa kodissaan. Ex vaimo tilittää mun vaimolle että hyvä kun pitää huolen siitä "ressukasta". Hieman itselle haiskahti että teeskentelyn meininkiä.
Niin joo ja tällä ex naisella on joku panoäijä, joka tulee pari kertaa kuukaudessa vierailulle. Vaikea arvata että mitä on vailla. No kylmille ihmisille käy noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mies haluaa eron, hänellä on jo uusi pyykinpesijä valmiina. Vaikka kuinka kieltää asian, niin hän valehtelee.
Näinhän se oli meilläkin. Yhtäkkiä mies halusi eron eikä asiasta voinut keskustella eikä varsinkaan edes miettiä parisuhdeterapiaa. Kolme lasta ja 25 vuotta yhdessä. Ei koskaan riitoja, ei mitään riippuvuuksia (päihde, peli tms), raha-ja työasiat aina kunnossa. Olihan mies ollut todella tiuskiva minulle jo pidempään , mutta ei kertonut syytä vaikka kyselin.
Ja paljastuihan sieltä salasuhde ja toinen nainen. Uusi nainen muutti perheemme kotiin entiseen kotiin viikko sen jälkeen kyn minä olin muuttanut pois.
Ex-mies luuli että kolme teiniämne ovat onnellisia isänsä uudesta suhteesta. Väärin. Lapset ovat noin täysi-ikäisiä ja laittoivat välit poikki isäänsä ja muuttivat minun luo.
Ei mennyt kuin syrömsössä.
Jos toinen on päässyt ajatuksissaan tarpeeksi pitkälle ja tehnyt rauhan itse eron kanssa niin mitäpä siitä keskustelemaan ja terapiassa käymään? Itse olen jo vuoden miettinyt eroa ja ajattelin, että varmaankin syksyllä/talvella olisi hyvä asiasta vaimolle ilmoittaa. Itse olen asian jo päässäni käsitellyt eikä siinä omalta kohdaltani ole mitään epäselvää enää. Ei ole yhtä tai kahta syytä vaan kyse on kokonaisuudesta enkä näe tässä suhteessa enää järkeä/toivoa. Olen kyllä yrittänyt puhua ja tuoda ongelmia omalta kannaltani esille, mutta toista ei kiinnosta kuunnella niin pakko sitten tehdä kuten itse parhaaksi näen.
Toki vaimolle se tulee yllätyksenä ja järkytyksenä. Luultavasti olen taas maailman suurin sika. Itselläni ehkä enemmän haikeutta, koska 20 vuotta saman ihmisen kanssa on pitkä aika. Miksi roikkua väkisin parisuhteessa jossa ei itse ole onnellinen? Ei tässä elämässä kannata muita miellyttää vaan tehdä kuten itse parhaaksi kokee. Itse en ajatellut enää tuhlata elämääni...
Näinhän se on. Oli kuvioissa toista naista tai ei, eroa haluava mies on varmasti työstänyt asiaa mielessään jo pitkään. Ydinkysymyshän on se, että haluaako hän viettää loppuelämänsä sen ihmisen kanssa, johon on aikanaan virallisesti sitoutunut mutta jonka kanssa suhde ei ole toiminut enää vuosiin. Jos vastaus on ei, niin silloin päätös erosta pitää, vaikka mentäisi millaiselle terapeutille. Siinä mielessä siis turha mennä pariterapiaan, jos jompikumpi kokee ettei ole enää olemassa mitään, mnkä voisi tai varsinkaan haluaisi pelastaa. Yksilöterapia varmaan on paikallaan sille, jolle eropäätös tulee yllätyksenä tai on muuten vaikea hyväksyä.
Yleinen väärä ajatus parisuhdeterapian tarkoituksesta eron uhatessa. Ei sille tule asettaa mitään muuta tavoitetta kuin hedelmällinen keskusteluyhteys. Toisen mielestä tavoite voi aloittaessa olla suhteen pelastaminen ja toisen sopuisa ero. Yhteinen hyväksytty linja on sitten se paras lopputulema. Kertoo paljon ihmisestä ja hänen rakkaudestaan & lojaalisuudestaan jos sillä ei ole mitään merkitystä kuinka erotaan ja millaisissa väleissä. Jos suhde ei ole pelastettavissa niin toinen saa painua hiiteen! Jep jep. Kuulostaa aivan kumppanini exältä; ikuinen ehdoton elämää suurempi rakkaus, joka on niin suuri, että ystävyyskin kävisi muuttui salamana vihaksi ja välinpitämättömyydeksi kun toivo yhteenpalaamisesta hävisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteinen lapsi niin juridisesti sama kuin avuoliitto. Vaadit ositusta.
Ja NIMENOMAAN tämän takia, niitä kakaroita EI VÄÄNNETÄ suomalaisen akan kanssa!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin, että mies ilmoitti vain, että se on nyt ero, eikä suostunut puhumaan eikä hoitamaan asioitamme kuntoon. Kävi ilmi, että hän oli omassa päässään yksin työstänyt asiaa jo pitkään kun ilmoitti minulle ja oltiin sitten ihan eri tilanteissa kun hän oli täysin valmis siirtymään eteenpäin ja uusi nainenkin oli jo tiedossa ja minä nielen shokkia. Jälkeenpäinhän sitä alkaa sitten löytämään merkkejä ja merkityksiä asioille, joita ei silloin siinä arjen pyörittämisen keskellä osannut lukea. Jäljelle jäi tajuton pettymys ja viha, joka täytyi lasten takia vain yrittää kestää ja jotenkin pysyä koossa. Itselleen kun on armollinen ja muistaa rakastaa itseään. Miehen siivosin elämästäni muuta kuin lasten asioissa, enkä halua tietää hänen menemisistään.
Pihtasitko?
Satavarmasti pihtasi ja miehen lähtö tuli puskista
Tai jätetään kertomatta se ilmeinen tosiasia, että AP on syönyt itsensä ryhävalaskuntoon. Turvonnut muodottomaksi talipalloksi, sitten ulistaan kun tulee lähtö. Eikä TIETENKÄÄN itsessä ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on toinen nainen, on ollut jo pitkään. Miehet eivät yleensä lähde suhteesta ennenkuin seuraava nainen on katsottu valmiiksi, sillä he tarvitsevat kodinhoitajan ja kokin, eivät pärjää yksin.
Olen pahoillani ap, kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.
Vielä kuusi vuotta sitten olisin epäillyt tämän todenperäisyyttä, mutta niin vaan meilläkin kävi. Samoin lähipiirissä kaikki erot, joissa mies on ykskaks ilmottanut erosta ilman sen suurempaa ennakkovaroitusta tai mahdollisuutta keskustella ovat paljastuneet sellaisiksi, että taustalla on ollut toinen nainen.
Varmasti miehet voivat erota ilman uuttakin naista, mutta näissä äkillisissä eroissa tuntuu homma toimivan niin, että mies ei tiedä mitä haluaa ja uusi nainen sitten kertoo. Meillä kävi jopa niin, että mies odotti minun määrävän hänet jäämään. Minä taas en aikuista ihmistä halunnut käskyttää ja sanoin, että hänen täytyy tehdä itse omat päätöksensä. Mies sitten soitti toiselle naiselle ja palasi kertomaan minulle, että lapset eivät erosta kärsi, koska ovat niin soputuvia. Ja kavereiden tarinat ovat olleet suorastaan pelottavan samanlaisia. Kai se on joku kriisi.
No tämä todellakin on säälittävän yleistä. Seuraan juuri yhtä tapausta aika lähellä, jossa on täsmälleen noin. Toinen nainen ohjailee tilannetta ulkopuolelta, mutta ei todellakaan ole selvinnyt yhdellä soitolla, vaan nainen pompottaa miestä edes takaisin. Milloin on alkamassa uusi elämä, milloin ei.
Olen ystävälleni sanonut, että ainut, mitä voi tehdä, on viheltää peli poikki omalta osaltaan ja heittää mies pellolle. Mutta olen ymmärtänyt, että ei siihen lopu, vaan kohta on katkera mies huutelemassa, että liian helpolla laskit menemään meidän yhteisen elämän!
En oikeasti voi ymmärtää, sukupuolesta riippumatta, näitä, joiden mielestä oman puolison pitäisi jotenkin ymmärtää ja peräti tukea näitä irtiottoja. Saa niitä ottaa, mutta pitäisi sentään tajuta, että vaikka se oma puoliso onkin TÄHÄN SAAKKA ollut kaikessa tukena ja apuna, tätä ei häneltä voi vaatia.
Mutta yllättävän moni tuntuu vaativan ja vielä laittavan exän syyksi uuden liiton kaatumisen. Kun mikä voisikaan mennä pieleen petoksella alkavassa suhteessa, jossa toinen tai molemmat ovat täysiä tuuliviirejä?
Nyt vasta tajusin, että tästä taitaa meilläkin olla kyse! Mies rakastui työkaveriinsa päättömästi ja lähti. Nyt hän katkerasti nalkuttaa ihan kaikesta, lapsien asioista jne. Koska olen ollut aivan yksin eron jälkeen, kaveritkin katosivat, en millään jaksaisi.
Miehellä on toistunut tuo vanhojen kaivelu ja muistelu, missä kaikissa en ole ollut tarpeeksi kannustava, jne. Mm valitti, että sai yksin tehdä kaiken remonttiin liittyvän, vaikka remontoidessa ajoi mut aina pois sanoen et osaa kumminkaan, olet vaan tiellä, ei sitä noin tehdä.
Loppujen lopuksi kai eniten tein väärin kun sanoin että ok, sitten niin, kun hän sanoi lähtevänsä. Uusi kuulemma arvosti häntä ja ymmärsi, mitä minä en koskaan tehnyt.
Syyllisyys aiheuttaa tällaista. Kokemuksesta tiedän. Mieli on siitä hassu, että se mielellään löytäisi toisenkin syyllisen eroon, ettei sitä syyllisyyttä joutuisi yksin mielessään kantamaan. Tähän kelpaa hyvin se kun kaivelee kaikkea p*aa muistinperukoilta siitä kenet kylmästi jätti kun itse halusi olla toisen kanssa. Viha ja halveksunta auttaa kun ero on jäänyt puhumatta ja kättelemättä exän kanssa, molemmin puolin.
"Tätä kaikki miehet eivät ymmärrä. Oikotie onneen käy naisen tyyd..tyytyväisyyden kautta"
Good for you!!!!
Todellakin, tuosta on rakkaussuhteessa kysymys. Ollaan samalla puolella ja elämä on hienoa!
Meillä vähän kiireinen vaihe menossa, mutta lomilla se on juuri tuota!
Nyt vasta tajusin, että tästä taitaa meilläkin olla kyse! Mies rakastui työkaveriinsa päättömästi ja lähti. Nyt hän katkerasti nalkuttaa ihan kaikesta, lapsien asioista jne. Koska olen ollut aivan yksin eron jälkeen, kaveritkin katosivat, en millään jaksaisi.
Miehellä on toistunut tuo vanhojen kaivelu ja muistelu, missä kaikissa en ole ollut tarpeeksi kannustava, jne. Mm valitti, että sai yksin tehdä kaiken remonttiin liittyvän, vaikka remontoidessa ajoi mut aina pois sanoen et osaa kumminkaan, olet vaan tiellä, ei sitä noin tehdä.
Loppujen lopuksi kai eniten tein väärin kun sanoin että ok, sitten niin, kun hän sanoi lähtevänsä. Uusi kuulemma arvosti häntä ja ymmärsi, mitä minä en koskaan tehnyt.