Kyllä on tehnyt seurustelu hyvää pojalle

Onpa hauskaa katsoa nuoressa miehessä tapahtunutta muutosta. Aina ennen on pitänyt suorastaan pakottaa siivoamaan ja osallistumaan ruoanlaittoon (pienenä oli innokkaasti mukana, mutta ei enää vuosiin). Uudet maut ruoissa ovat olleet ihan mahdoton tehtävä. Nyt sitten tyttöystävän saatuaan pitää huonettaan viimeisen päälle siistinä ja lakanoita vaihtaa oma-aloitteisesti. Muutenkin huomauttelee, että kotona ei saa nähtävillä olla mitään sotkukasoja.

Ruokaa tekevät yhdessä ja poika on jopa pyytänyt minua opettamaan esim. leivontaan liittyviä juttuja. Ruokamaku on jokusessa kuukaudessa laajentunut valtavasti hampurilaisesta sushiin ja itämaiseen.

Sitä vaan mietin, että onko tämä nyt jotain väliaikaista. Onko minun poikani se, joka vakiintuessaan ja ehkäpä jopa lapsia saatuaan lösähtää sohvalle ja taantuu taas siksi teinipojaksi, jonka äiti tai vaimo määrää imuroimaan ja pilkkomaan salaattia. Vai onko tämä nyt sitä oikeaa aikuistumista ja kapinoiva teinivaihe on jäänyt taakse?