Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täysin puskista, mies haluaa erota
05.07.2022 |
Äitini mua aikoinaan varoitti, ettei kannata sokeasti luottaa yhteenkään mieheen ja suvussanikin on varoittavia esimerkkejä, mutta silti näin sitten kävi minullekin. Yhteinen lapsi, yhteinen koti, 13v yhdessä ja eräänä iltana mies puskista töräytti, että haluaa eron. Ei ole suostunut edes puhumaan kunnolla asiasta, hän on vaan kuulemma läpeensä kyllästynyt meidän elämään ja haluaa sekä minut että muksun pois. Ei oltu edes naimisissa, joten jään tyhjin käsin. Käytös on eroilmoituksen jälkeen muuttunut kalseaksi ja hellyydenosoitukset loppui kuin seinään. Jäljellä on äärettömän tyhmä olo, miksi luotin ja miksi en ole tajunnut mitään. Rakentanut koko turvallisuuden tunteeni miehen ympärille. Luotin niin paljon kuin luottaa voi ja olin varma, että vaikka mikä olisi niin mulla on aina hänet. Ja nyt hän käyttäytyy, kuin ei haluaisi enää olla edes tekemisissä ja ajaa meitä kauemmas. Miten tästä shokista voi edes selvitä?
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvun miehet vaimot puskan takaa jättävät miehnsä.Kun tulevat 45-50 v.Lulevat ruoho on vihreämpää aidan tosella puolella? Se on se naisten menopaussit ennen vaihdevuosia ja alkavat vaihdevuodet.Hormonit heittelee suurin syy!
Niin siis miehen vaihdevuodet eli andropaussi ON SE SYY, jolloin miehen hormonit heittelee eniten miehen elinkaaressa ja etsitään uutta nuoruutta kullille, joka ei enää seiso!
SYY siis miehessä, EI VAIMOSSA/NAISESSA!
Mutta kyllä jos nainen huutaa ja nalkuttaa on vika siis naisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan kanssa. Lähdin kerran sairasta sukulaistani hoitamaan pidemmän matkan päähän, ja joku kaveri sitten kommentoi somessa, notta "en tiennytkään, että olitte eronneet". No en ollut tiennyt minäkään, mutta uusi tytsä oli jo kuviossa kun olin kaksi viikkoa poissa -tämä siis vuosien jälkeen ja avioliitosta oli puhuttu. Ei edes tekstaria. Miten joku voi...
En ilahtunut, ja nyt kun asiaa ajattelen niin ketuttaa vieläkin. Mutta useinkaan en ajattele, ja nykyiseen aviomieheeni sitten kuitenkin luotan 100%. Ei se tieto varmaan nyt auta, mutta se menee ohitse ja tilanne paranee taas. (Ap'tä ei auta enää, mutta muille: jos synnytät miehelle lapsen, niin varmistele, että hän kompensoi tulonmenetyksesi vaikka luottaisit miten. Ei kyllä pitäisi tarvita varmistaakaan; kunnon mies tarjoutuu itse jos isäksi haluaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut ap. Jos yhtään lohduttaa, valitettavasti et ole ainoa. Itselläni myös tilanne, jossa mies vain yllättäen ilmoitti, että haluaa erota. Toinen nainen hänellä on, vaikka väittää, että se ei ole syynä tilanteeseen.
Meillä yhteistä historiaa jo 25 vuotta, kaksi lasta, ja tämän haluaa heittää menemään. Väittää rakastavansa lapsia yli kaiken, mutta silti hänen mielestään on ok satuttaa lapsia tällä asialla. Mitään vikaa minussa ei kuulemma ole, hän rakastaa minua ja on ystäväni. Luultavasti on väsynyt lapsiperhearkeen, mutta ei tätä itse ymmärrä.
Lapset eivät ole mikään syy pysyä toimimattomassa liitossa, miksi tähän aina vedotaan. Lapset kärsivät paljon enemmän paskasta ilmapiiristä ja riitelystä kotona, kuin avioerosta. Ei lapset tyhmiä ole, kyllä he aistivat ilmapiirin vaikka kuinka sitä yritettäisiin piilotella. Kyllä se ongelma on ihan siinä ettei nainen halua jäädä yksin lapsien kanssa siitä tulevien käytännön ongelmien takia, rahat ja velvollisuudet.
Täysin samaa mieltä edellisen kommentin kanssa,
Tunnen useita, joiden vanhemmat pysyttelivät riitaisassa kulissiliitossa väen väkisin siihen asti, kunnes lapset olivat muuttaneet pois kotoa. Lapsuus ja nuoruus olivat heillä yhtä helvettiä, koska kotona ilmapiiri oli sellainen, että kaikkien oli siellä paha olla ja joutui katselemaan ja kuuntelemaan reoiviä riitoja. Kotoa ei tosiaankaan saanut hyvää mallia parisuhteeseen, ja useimmilla näistä henkilöistä onkin ollut vaikeuksia uskaltaa sitoutua, kun mielessä kummittelee, että tuollaistako se parisuhde-elämä sitten aina on. Ja jokainen näistä henkilöistä on ihmetellyt, että mikseivät vanhemmat voineet erota jo paljon aiemmin, niin kaikki olisivat saaneet elää rauhassa ilman sitä riitaisaa ilmapiiriä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvun miehet vaimot puskan takaa jättävät miehnsä.Kun tulevat 45-50 v.Lulevat ruoho on vihreämpää aidan tosella puolella? Se on se naisten menopaussit ennen vaihdevuosia ja alkavat vaihdevuodet.Hormonit heittelee suurin syy!
Niin siis miehen vaihdevuodet eli andropaussi ON SE SYY, jolloin miehen hormonit heittelee eniten miehen elinkaaressa ja etsitään uutta nuoruutta kullille, joka ei enää seiso!
SYY siis miehessä, EI VAIMOSSA/NAISESSA!
Kyllä tosinainen kovettaa vaikka jauhelihan!
Olen pahoillani! Ymmärrän tuskasi. Ethän sinä olisi voinut mitään huomata, ei ole mitään merkkejä, joita pitäisi osata lukea. Toivotan sinulle voimia, sillä nyt sinun pitää keskittyä pitämään puolesi erossa.
Muista, että mies tekee suunnitelmat uuden puolisonsa kanssa. Kylmyys sinua kohtaan viittaa siihen, että on jo järjestellyt asiat valmiiksi eroa varten sinun selkäsi takana.
Toipuminen tuollaisesta kokemuksesta voi kestää pitkään, jopa vuosia. Olet kaunis ja ansaitset miehen, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten ketjustakin saamme lukea, miehille tärkeintä, tai oikeastaan ainoa tärkeä asia, on oma muna. Sen ympärillä maailma pyörii, muusta viis.
Sitä voi miettiä haluaako ottaa riesakseen noin keskenkasvuisen munansa ympärillä pyörijän vai olla ihan rauhassa yksin.
Tässä on hyvä esimerkki miehen seksuaalisuuden syyllistämisestä. Kyse on vähän samasta ilmiöstä kun slutshaming, jossa nuorempia naisia syyllistetään seksin harrastamisesta. Se ei ole mitään keskenkasvuisuutta, että hormonitoiminta vielä pelaa. Ja mies on paljon muutakin. Hyvässä parisuhteessa mies rakastaa aidosti naista. On aidosti kiinnostunut naisen henkisestä puolesta ja keskustelusta. Seksi on vain yksi osa suhdetta. Kyse ei ole siitä että kaikki pyörisi munan ympärillä.
Yksipuolinen päätös naisen taholta lopettaa seksi on sekin aika epäasiallista eikä se paljon rakenna parisuhdetta muillakaan rintamilla. Naisillekin on olemassa hoitoja. Turha ainakaan yllättyä kun se mies vaihtaakin nuorempaan. Itsekin olisit parikymppisenä tehnyt niin, jos mies ei olisi pystynyt seksiin.
Jokaisella miehellä on oikeus omaan kehoon ja kehorauhaan. Sitä on turha naisten tulla syyllistämään tai halventamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ero puolisosta on myös usein ero yhteisistä ystävistä, puolison suvusta yms. Oma mies on veljeni parhaita ystäviä, puuhaavat "miesten juttuja"... auton korjaukset, ruohonleikkaukset, rautakauppareissut... jos eroaisimme, olisi iso murhe molemmille miehille.
Tsemppiä AP💕
Tosiystävistä ei tarvitse erota sen vuoksi, jos eroaa avioliitosta. Olivat sitten puolison sukulaisia tai eivät. Itselleni ex-miehen sisko on edelleen rakas ystävä. Vaikka hänen veljensä osoittautuikin rontiksi, sisko on täyttä kultaa ja pidämme yhteyttä.
Inhottavaa jos ihminen pelotellaan pysymän toimimattassa liitossa sillä varjolla, että sitten menettää nekin ihmiset, joihin ehkä haluaisi pitää yhteyttä. No ainakin jyvät erottuvat siinä akanoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu 52 v kaveri jätti vaimonsa. Kertoi että seksin vähyys oli syynä. Nyt seurustelee uuden kanssa.
Paljon on liikkeellä tiettyä syyllistämistä miehen seksuaalisuudesta. Että se on jotain likaista tai lapsellista. Useimmat ihmiset on aktiivisia 20-vuotiaina. Kukaan ei enää sano 20 v naiselle, että elä elämäsi ilman seksiä tai olet huono ihminen. Jos parisuhteessa naisella vaan loppuu hormonitoiminta ja haluja ei ole, niin lienee kuitenkin oikeutettua että mies etsii suhteen jossa voi olla onnellinen. Miehillä tuo kyvykkyys nyt vaan säilyy vanhemmaksi ja aktiivinen seksielämä on miehen terveydelle monella tapaa hyödyllinen.
Tiedoksi pojanklopille, että
-naisilla halukkuus lisääntyy iän ja vaihdevuosien myötä. Jos oma mies on huono seksissä tai muuten epäviehättävä taiparisuhde on huono, se halu vaan kohdistuu muihin miehiin.
-naisilla fyysinen kyvykkyys seksiin säilyy pidempään kuin miehillä. Nainen ei tarvitse seisokkia, vaan aina onnistuu.
Tyypillinen tytöntyllerö jonka mielestä naisen haluttomuus on aina miehen vika. Haukotus.
Olin teini-ikäisestä lähtien 20 vuotta exäni kanssa. Koskaan en seksistä saanut nautintoa, eikä se sitten kiinnostanut. Eron jälkeen tapasin nykyisen puolisoni ja kyllä nyt kiinnostaa. Ei tulisi mieleenkään kieltäytyä. Tosiaan en tiennyt millaista seksi voi olla. Mutta tämä tietysti vain yksi kokemus.
Sääli sinulle ja exällesi hukatusta 20 vuodesta, mutta niinhän se tuppaa menemään että iän myötä kommunikaatio paranee. Jos oikein hyvin meni teillä molemmilla on nyt kumppanit joiden kanssa kanssa kommunikointi toimii paremmin ja seksikin on sitä myöten parempaa.
Kyllä tuossa naisellakin on tietty vastuu. Tarkoitan että ollaan 20 vuotta parisuhteessa eikä osata kommunikoida että mistä esim. tykkäisi sängyssä. Jokainen meistä on nuorena kokematon. Itsellä oli tyttöystävä, joka kertoi että mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Ja toiset naiset tykkää eri asioista. Jos et ole saanut suutasi auki, niin miten miehesi olisi voinut kehittyä paremmaksi. Vaikea kuitenkin suhtautua omaan puolisoon niin mekaanisesti, että tuolta tyypiltä saa tyydytyksen, mutta tuolta ei.
Ehkä sitten exäsi oli todella hyvän näköinen tai rikas etkä uskaltanut keikuttaa venettä minkään epäkohdan korjaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero puolisosta on myös usein ero yhteisistä ystävistä, puolison suvusta yms. Oma mies on veljeni parhaita ystäviä, puuhaavat "miesten juttuja"... auton korjaukset, ruohonleikkaukset, rautakauppareissut... jos eroaisimme, olisi iso murhe molemmille miehille.
Tsemppiä AP💕
Voi kuule, eronne ei vaikuttaisi äijien keskinäiseen kaveruuteen mitenkään Kaikkea me naiset luulee, huoh.
Tsemppiä!
Voi. Kuule, kyllä vaikuttaisi! Puolet pitäisi valita, veljeni valitsisi minut. Takuuvarmasti!
Miksi ihmeessä pitäisi valita puolet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mies haluaa eron, hänellä on jo uusi pyykinpesijä valmiina. Vaikka kuinka kieltää asian, niin hän valehtelee.
Näinhän se oli meilläkin. Yhtäkkiä mies halusi eron eikä asiasta voinut keskustella eikä varsinkaan edes miettiä parisuhdeterapiaa. Kolme lasta ja 25 vuotta yhdessä. Ei koskaan riitoja, ei mitään riippuvuuksia (päihde, peli tms), raha-ja työasiat aina kunnossa. Olihan mies ollut todella tiuskiva minulle jo pidempään , mutta ei kertonut syytä vaikka kyselin.
Ja paljastuihan sieltä salasuhde ja toinen nainen. Uusi nainen muutti perheemme kotiin entiseen kotiin viikko sen jälkeen kyn minä olin muuttanut pois.
Ex-mies luuli että kolme teiniämne ovat onnellisia isänsä uudesta suhteesta. Väärin. Lapset ovat noin täysi-ikäisiä ja laittoivat välit poikki isäänsä ja muuttivat minun luo.
Ei mennyt kuin syrömsössä.
Jos toinen on päässyt ajatuksissaan tarpeeksi pitkälle ja tehnyt rauhan itse eron kanssa niin mitäpä siitä keskustelemaan ja terapiassa käymään? Itse olen jo vuoden miettinyt eroa ja ajattelin, että varmaankin syksyllä/talvella olisi hyvä asiasta vaimolle ilmoittaa. Itse olen asian jo päässäni käsitellyt eikä siinä omalta kohdaltani ole mitään epäselvää enää. Ei ole yhtä tai kahta syytä vaan kyse on kokonaisuudesta enkä näe tässä suhteessa enää järkeä/toivoa. Olen kyllä yrittänyt puhua ja tuoda ongelmia omalta kannaltani esille, mutta toista ei kiinnosta kuunnella niin pakko sitten tehdä kuten itse parhaaksi näen.
Toki vaimolle se tulee yllätyksenä ja järkytyksenä. Luultavasti olen taas maailman suurin sika. Itselläni ehkä enemmän haikeutta, koska 20 vuotta saman ihmisen kanssa on pitkä aika. Miksi roikkua väkisin parisuhteessa jossa ei itse ole onnellinen? Ei tässä elämässä kannata muita miellyttää vaan tehdä kuten itse parhaaksi kokee. Itse en ajatellut enää tuhlata elämääni...
Täysi sika sinä oletkin, mikäli vielä syksyyn tai talveen asti tuhlaat vaimosi ainutkertaista elämää.
Sinä olet päätöksesi tehnyt ja kerrot sen vaimollesi, tänään.Juuri näitä omahyväisiä, narsistisia äijiä Suomi täynnä. Ensin ei puhuta, salaillaan ja roikotetaan löyhässä hirressä toista ihmistä. Sairasta.
Tälle äijälle: Miksi roikotat vaimoasi edelleen, kun olet jo salaa miettinyt eroa? Sinähän varsinainen hyväk si käyttäjä olet!!! Häpeä, jos osaat.Mistäs teet johtopäätökset, että en ole puhunut? Puhetta on kyllä ollut, joten ei se siitä jää kiinni. Ja olen kyllä kertonut seuraksista siinä tilanteessa, että asiat eivät muutu. Ei pitäisi siis yllätyksenä tulla jos edes puolittain on kuunnellut puheitani. Noin 3-4 vuotta olen yrittänyt saada muutosta aikaan ja odotellut, mitään ei ole tapahtunut.
Käytännön syistä on parempi, että ilmoitan vasta syksyllä. Meidän molempien kannalta. Jos ilmoittaisin nyt heti niin vaimolleni muutama todella tärkeä asia menisi luultavasti roskakoriin enkä sitä halua. Siksi siis ilmoitus hieman myöhemmin kun aika on parempi.
Ei ihmekään kun suomessa on niin korkeat avioerotilastot, jos kerran ensimmäisen kerran kun eroa miettii niin se kerrotaan kumppanille ja lähdetään meneen. Kyllä noinkin suureen asiaan on hyvä ihan kunnolla ottaa aikaa miettiä ja punnita asiaa itsekseen. Ja ei se asia itsellekään vielä ihan joka päivä tunnu selvältä asialta. Monena päivänä on fiilis, että haluaa jatkaa, mutta sitten tulee sellaisia päiviä jolloin taas kokee ettei tässä ole enää järkeä. Joten ei se välttämättä helppo päätös ole sille eroa miettivällekään.
Ja täällähän aina naiset käskee toisia naisia miettimään eroa tarkkaan ja tekemään järjestelyjä ennen erosta ilmoittamista. Nyt kun mies tekee saman niin onkin suuri narsisti ja sika.
Ja miksi se parisuhdeterapia ei ole vaihtoehto? Varsinkin jos tilanne on, että on yritetty puhua mutta toinen ei kuuntele, ja suhteessa olisi vielä jotain hyvää jäljellä? Miksi ei yrittäisi kääntää kaikkia kiviä ennen kuin luovuttaa? Edelleen olen sitä mieltä että on sikamaista kaikessa hiljaisuudessa hautoa eropäätöstä vuosikaudet ja kertoa siitä vasta sitten kun on täysin varma. Ihan riippumatta sukupuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteinen lapsi niin juridisesti sama kuin avuoliitto. Vaadit ositusta.
Mikäs asiantuntija tähän tupsahti? Kommenttisi on puutaheinää. Avoparien omaisuutta ei jaeta samoin kuin avioparien. Erotilanteessa katsotaan,miten toinen on osallistunut yhteisen tai toisen omaisuuden kartoittamiseen, mitään fiftysixty-ositusta ei todellakaan automaattisesti tehdä. Gsus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mies haluaa eron, hänellä on jo uusi pyykinpesijä valmiina. Vaikka kuinka kieltää asian, niin hän valehtelee.
Näinhän se oli meilläkin. Yhtäkkiä mies halusi eron eikä asiasta voinut keskustella eikä varsinkaan edes miettiä parisuhdeterapiaa. Kolme lasta ja 25 vuotta yhdessä. Ei koskaan riitoja, ei mitään riippuvuuksia (päihde, peli tms), raha-ja työasiat aina kunnossa. Olihan mies ollut todella tiuskiva minulle jo pidempään , mutta ei kertonut syytä vaikka kyselin.
Ja paljastuihan sieltä salasuhde ja toinen nainen. Uusi nainen muutti perheemme kotiin entiseen kotiin viikko sen jälkeen kyn minä olin muuttanut pois.
Ex-mies luuli että kolme teiniämne ovat onnellisia isänsä uudesta suhteesta. Väärin. Lapset ovat noin täysi-ikäisiä ja laittoivat välit poikki isäänsä ja muuttivat minun luo.
Ei mennyt kuin syrömsössä.
Jos toinen on päässyt ajatuksissaan tarpeeksi pitkälle ja tehnyt rauhan itse eron kanssa niin mitäpä siitä keskustelemaan ja terapiassa käymään? Itse olen jo vuoden miettinyt eroa ja ajattelin, että varmaankin syksyllä/talvella olisi hyvä asiasta vaimolle ilmoittaa. Itse olen asian jo päässäni käsitellyt eikä siinä omalta kohdaltani ole mitään epäselvää enää. Ei ole yhtä tai kahta syytä vaan kyse on kokonaisuudesta enkä näe tässä suhteessa enää järkeä/toivoa. Olen kyllä yrittänyt puhua ja tuoda ongelmia omalta kannaltani esille, mutta toista ei kiinnosta kuunnella niin pakko sitten tehdä kuten itse parhaaksi näen.
Toki vaimolle se tulee yllätyksenä ja järkytyksenä. Luultavasti olen taas maailman suurin sika. Itselläni ehkä enemmän haikeutta, koska 20 vuotta saman ihmisen kanssa on pitkä aika. Miksi roikkua väkisin parisuhteessa jossa ei itse ole onnellinen? Ei tässä elämässä kannata muita miellyttää vaan tehdä kuten itse parhaaksi kokee. Itse en ajatellut enää tuhlata elämääni...
Täysi sika sinä oletkin, mikäli vielä syksyyn tai talveen asti tuhlaat vaimosi ainutkertaista elämää.
Sinä olet päätöksesi tehnyt ja kerrot sen vaimollesi, tänään.Juuri näitä omahyväisiä, narsistisia äijiä Suomi täynnä. Ensin ei puhuta, salaillaan ja roikotetaan löyhässä hirressä toista ihmistä. Sairasta.
Tälle äijälle: Miksi roikotat vaimoasi edelleen, kun olet jo salaa miettinyt eroa? Sinähän varsinainen hyväk si käyttäjä olet!!! Häpeä, jos osaat.Mistäs teet johtopäätökset, että en ole puhunut? Puhetta on kyllä ollut, joten ei se siitä jää kiinni. Ja olen kyllä kertonut seuraksista siinä tilanteessa, että asiat eivät muutu. Ei pitäisi siis yllätyksenä tulla jos edes puolittain on kuunnellut puheitani. Noin 3-4 vuotta olen yrittänyt saada muutosta aikaan ja odotellut, mitään ei ole tapahtunut.
Käytännön syistä on parempi, että ilmoitan vasta syksyllä. Meidän molempien kannalta. Jos ilmoittaisin nyt heti niin vaimolleni muutama todella tärkeä asia menisi luultavasti roskakoriin enkä sitä halua. Siksi siis ilmoitus hieman myöhemmin kun aika on parempi.
Ei ihmekään kun suomessa on niin korkeat avioerotilastot, jos kerran ensimmäisen kerran kun eroa miettii niin se kerrotaan kumppanille ja lähdetään meneen. Kyllä noinkin suureen asiaan on hyvä ihan kunnolla ottaa aikaa miettiä ja punnita asiaa itsekseen. Ja ei se asia itsellekään vielä ihan joka päivä tunnu selvältä asialta. Monena päivänä on fiilis, että haluaa jatkaa, mutta sitten tulee sellaisia päiviä jolloin taas kokee ettei tässä ole enää järkeä. Joten ei se välttämättä helppo päätös ole sille eroa miettivällekään.
Ja täällähän aina naiset käskee toisia naisia miettimään eroa tarkkaan ja tekemään järjestelyjä ennen erosta ilmoittamista. Nyt kun mies tekee saman niin onkin suuri narsisti ja sika.
Ja miksi se parisuhdeterapia ei ole vaihtoehto? Varsinkin jos tilanne on, että on yritetty puhua mutta toinen ei kuuntele, ja suhteessa olisi vielä jotain hyvää jäljellä? Miksi ei yrittäisi kääntää kaikkia kiviä ennen kuin luovuttaa? Edelleen olen sitä mieltä että on sikamaista kaikessa hiljaisuudessa hautoa eropäätöstä vuosikaudet ja kertoa siitä vasta sitten kun on täysin varma. Ihan riippumatta sukupuolesta.
Miten sinne parisuhdeterapiaan pääsee/päätyy jos vuosikausien puhumista toinen ei kuuntele? Tiollaisessahan on kyse jostain sellaisesta, että toinen ignooraa toisen huolen ja tyytymättömyyden. Ensin pitäisi ymmärtää että parisuhteessa on (edes toisen mielestä) jotain pahasti vialla ja sitten pitäisi haluta se korjata. Vasta tämän jälkeen voi aidosti alkaa yrittää korjata, jossa kahdenkeskisen puhumisen lisäksi pariterapia on vain yksi mahdollinen lisätyökalu. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mies haluaa eron, hänellä on jo uusi pyykinpesijä valmiina. Vaikka kuinka kieltää asian, niin hän valehtelee.
Näinhän se oli meilläkin. Yhtäkkiä mies halusi eron eikä asiasta voinut keskustella eikä varsinkaan edes miettiä parisuhdeterapiaa. Kolme lasta ja 25 vuotta yhdessä. Ei koskaan riitoja, ei mitään riippuvuuksia (päihde, peli tms), raha-ja työasiat aina kunnossa. Olihan mies ollut todella tiuskiva minulle jo pidempään , mutta ei kertonut syytä vaikka kyselin.
Ja paljastuihan sieltä salasuhde ja toinen nainen. Uusi nainen muutti perheemme kotiin entiseen kotiin viikko sen jälkeen kyn minä olin muuttanut pois.
Ex-mies luuli että kolme teiniämne ovat onnellisia isänsä uudesta suhteesta. Väärin. Lapset ovat noin täysi-ikäisiä ja laittoivat välit poikki isäänsä ja muuttivat minun luo.
Ei mennyt kuin syrömsössä.
Jos toinen on päässyt ajatuksissaan tarpeeksi pitkälle ja tehnyt rauhan itse eron kanssa niin mitäpä siitä keskustelemaan ja terapiassa käymään? Itse olen jo vuoden miettinyt eroa ja ajattelin, että varmaankin syksyllä/talvella olisi hyvä asiasta vaimolle ilmoittaa. Itse olen asian jo päässäni käsitellyt eikä siinä omalta kohdaltani ole mitään epäselvää enää. Ei ole yhtä tai kahta syytä vaan kyse on kokonaisuudesta enkä näe tässä suhteessa enää järkeä/toivoa. Olen kyllä yrittänyt puhua ja tuoda ongelmia omalta kannaltani esille, mutta toista ei kiinnosta kuunnella niin pakko sitten tehdä kuten itse parhaaksi näen.
Toki vaimolle se tulee yllätyksenä ja järkytyksenä. Luultavasti olen taas maailman suurin sika. Itselläni ehkä enemmän haikeutta, koska 20 vuotta saman ihmisen kanssa on pitkä aika. Miksi roikkua väkisin parisuhteessa jossa ei itse ole onnellinen? Ei tässä elämässä kannata muita miellyttää vaan tehdä kuten itse parhaaksi kokee. Itse en ajatellut enää tuhlata elämääni...
Näinhän se on. Oli kuvioissa toista naista tai ei, eroa haluava mies on varmasti työstänyt asiaa mielessään jo pitkään. Ydinkysymyshän on se, että haluaako hän viettää loppuelämänsä sen ihmisen kanssa, johon on aikanaan virallisesti sitoutunut mutta jonka kanssa suhde ei ole toiminut enää vuosiin. Jos vastaus on ei, niin silloin päätös erosta pitää, vaikka mentäisi millaiselle terapeutille. Siinä mielessä siis turha mennä pariterapiaan, jos jompikumpi kokee ettei ole enää olemassa mitään, mnkä voisi tai varsinkaan haluaisi pelastaa. Yksilöterapia varmaan on paikallaan sille, jolle eropäätös tulee yllätyksenä tai on muuten vaikea hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs olit tylsä, nalkuttava kanttura, ei semmosii kukaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mies haluaa eron, hänellä on jo uusi pyykinpesijä valmiina. Vaikka kuinka kieltää asian, niin hän valehtelee.
Näinhän se oli meilläkin. Yhtäkkiä mies halusi eron eikä asiasta voinut keskustella eikä varsinkaan edes miettiä parisuhdeterapiaa. Kolme lasta ja 25 vuotta yhdessä. Ei koskaan riitoja, ei mitään riippuvuuksia (päihde, peli tms), raha-ja työasiat aina kunnossa. Olihan mies ollut todella tiuskiva minulle jo pidempään , mutta ei kertonut syytä vaikka kyselin.
Ja paljastuihan sieltä salasuhde ja toinen nainen. Uusi nainen muutti perheemme kotiin entiseen kotiin viikko sen jälkeen kyn minä olin muuttanut pois.
Ex-mies luuli että kolme teiniämne ovat onnellisia isänsä uudesta suhteesta. Väärin. Lapset ovat noin täysi-ikäisiä ja laittoivat välit poikki isäänsä ja muuttivat minun luo.
Ei mennyt kuin syrömsössä.
Jos toinen on päässyt ajatuksissaan tarpeeksi pitkälle ja tehnyt rauhan itse eron kanssa niin mitäpä siitä keskustelemaan ja terapiassa käymään? Itse olen jo vuoden miettinyt eroa ja ajattelin, että varmaankin syksyllä/talvella olisi hyvä asiasta vaimolle ilmoittaa. Itse olen asian jo päässäni käsitellyt eikä siinä omalta kohdaltani ole mitään epäselvää enää. Ei ole yhtä tai kahta syytä vaan kyse on kokonaisuudesta enkä näe tässä suhteessa enää järkeä/toivoa. Olen kyllä yrittänyt puhua ja tuoda ongelmia omalta kannaltani esille, mutta toista ei kiinnosta kuunnella niin pakko sitten tehdä kuten itse parhaaksi näen.
Toki vaimolle se tulee yllätyksenä ja järkytyksenä. Luultavasti olen taas maailman suurin sika. Itselläni ehkä enemmän haikeutta, koska 20 vuotta saman ihmisen kanssa on pitkä aika. Miksi roikkua väkisin parisuhteessa jossa ei itse ole onnellinen? Ei tässä elämässä kannata muita miellyttää vaan tehdä kuten itse parhaaksi kokee. Itse en ajatellut enää tuhlata elämääni...
Täysi sika sinä oletkin, mikäli vielä syksyyn tai talveen asti tuhlaat vaimosi ainutkertaista elämää.
Sinä olet päätöksesi tehnyt ja kerrot sen vaimollesi, tänään.Juuri näitä omahyväisiä, narsistisia äijiä Suomi täynnä. Ensin ei puhuta, salaillaan ja roikotetaan löyhässä hirressä toista ihmistä. Sairasta.
Tälle äijälle: Miksi roikotat vaimoasi edelleen, kun olet jo salaa miettinyt eroa? Sinähän varsinainen hyväk si käyttäjä olet!!! Häpeä, jos osaat.Mistäs teet johtopäätökset, että en ole puhunut? Puhetta on kyllä ollut, joten ei se siitä jää kiinni. Ja olen kyllä kertonut seuraksista siinä tilanteessa, että asiat eivät muutu. Ei pitäisi siis yllätyksenä tulla jos edes puolittain on kuunnellut puheitani. Noin 3-4 vuotta olen yrittänyt saada muutosta aikaan ja odotellut, mitään ei ole tapahtunut.
Käytännön syistä on parempi, että ilmoitan vasta syksyllä. Meidän molempien kannalta. Jos ilmoittaisin nyt heti niin vaimolleni muutama todella tärkeä asia menisi luultavasti roskakoriin enkä sitä halua. Siksi siis ilmoitus hieman myöhemmin kun aika on parempi.
Ei ihmekään kun suomessa on niin korkeat avioerotilastot, jos kerran ensimmäisen kerran kun eroa miettii niin se kerrotaan kumppanille ja lähdetään meneen. Kyllä noinkin suureen asiaan on hyvä ihan kunnolla ottaa aikaa miettiä ja punnita asiaa itsekseen. Ja ei se asia itsellekään vielä ihan joka päivä tunnu selvältä asialta. Monena päivänä on fiilis, että haluaa jatkaa, mutta sitten tulee sellaisia päiviä jolloin taas kokee ettei tässä ole enää järkeä. Joten ei se välttämättä helppo päätös ole sille eroa miettivällekään.
Ja täällähän aina naiset käskee toisia naisia miettimään eroa tarkkaan ja tekemään järjestelyjä ennen erosta ilmoittamista. Nyt kun mies tekee saman niin onkin suuri narsisti ja sika.
Ja miksi se parisuhdeterapia ei ole vaihtoehto? Varsinkin jos tilanne on, että on yritetty puhua mutta toinen ei kuuntele, ja suhteessa olisi vielä jotain hyvää jäljellä? Miksi ei yrittäisi kääntää kaikkia kiviä ennen kuin luovuttaa? Edelleen olen sitä mieltä että on sikamaista kaikessa hiljaisuudessa hautoa eropäätöstä vuosikaudet ja kertoa siitä vasta sitten kun on täysin varma. Ihan riippumatta sukupuolesta.
Miten sinne parisuhdeterapiaan pääsee/päätyy jos vuosikausien puhumista toinen ei kuuntele? Tiollaisessahan on kyse jostain sellaisesta, että toinen ignooraa toisen huolen ja tyytymättömyyden. Ensin pitäisi ymmärtää että parisuhteessa on (edes toisen mielestä) jotain pahasti vialla ja sitten pitäisi haluta se korjata. Vasta tämän jälkeen voi aidosti alkaa yrittää korjata, jossa kahdenkeskisen puhumisen lisäksi pariterapia on vain yksi mahdollinen lisätyökalu. Sivusta.
Parisuhdeterapia on vielä suurempaa kusetusta kuin tavallinenkaan, asettuvat aina ylläri pylläri naisen puolelle, oli nainen tehnyt mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mies haluaa eron, hänellä on jo uusi pyykinpesijä valmiina. Vaikka kuinka kieltää asian, niin hän valehtelee.
Näinhän se oli meilläkin. Yhtäkkiä mies halusi eron eikä asiasta voinut keskustella eikä varsinkaan edes miettiä parisuhdeterapiaa. Kolme lasta ja 25 vuotta yhdessä. Ei koskaan riitoja, ei mitään riippuvuuksia (päihde, peli tms), raha-ja työasiat aina kunnossa. Olihan mies ollut todella tiuskiva minulle jo pidempään , mutta ei kertonut syytä vaikka kyselin.
Ja paljastuihan sieltä salasuhde ja toinen nainen. Uusi nainen muutti perheemme kotiin entiseen kotiin viikko sen jälkeen kyn minä olin muuttanut pois.
Ex-mies luuli että kolme teiniämne ovat onnellisia isänsä uudesta suhteesta. Väärin. Lapset ovat noin täysi-ikäisiä ja laittoivat välit poikki isäänsä ja muuttivat minun luo.
Ei mennyt kuin syrömsössä.
Jos toinen on päässyt ajatuksissaan tarpeeksi pitkälle ja tehnyt rauhan itse eron kanssa niin mitäpä siitä keskustelemaan ja terapiassa käymään? Itse olen jo vuoden miettinyt eroa ja ajattelin, että varmaankin syksyllä/talvella olisi hyvä asiasta vaimolle ilmoittaa. Itse olen asian jo päässäni käsitellyt eikä siinä omalta kohdaltani ole mitään epäselvää enää. Ei ole yhtä tai kahta syytä vaan kyse on kokonaisuudesta enkä näe tässä suhteessa enää järkeä/toivoa. Olen kyllä yrittänyt puhua ja tuoda ongelmia omalta kannaltani esille, mutta toista ei kiinnosta kuunnella niin pakko sitten tehdä kuten itse parhaaksi näen.
Toki vaimolle se tulee yllätyksenä ja järkytyksenä. Luultavasti olen taas maailman suurin sika. Itselläni ehkä enemmän haikeutta, koska 20 vuotta saman ihmisen kanssa on pitkä aika. Miksi roikkua väkisin parisuhteessa jossa ei itse ole onnellinen? Ei tässä elämässä kannata muita miellyttää vaan tehdä kuten itse parhaaksi kokee. Itse en ajatellut enää tuhlata elämääni...
Täysi sika sinä oletkin, mikäli vielä syksyyn tai talveen asti tuhlaat vaimosi ainutkertaista elämää.
Sinä olet päätöksesi tehnyt ja kerrot sen vaimollesi, tänään.Juuri näitä omahyväisiä, narsistisia äijiä Suomi täynnä. Ensin ei puhuta, salaillaan ja roikotetaan löyhässä hirressä toista ihmistä. Sairasta.
Tälle äijälle: Miksi roikotat vaimoasi edelleen, kun olet jo salaa miettinyt eroa? Sinähän varsinainen hyväk si käyttäjä olet!!! Häpeä, jos osaat.Mistäs teet johtopäätökset, että en ole puhunut? Puhetta on kyllä ollut, joten ei se siitä jää kiinni. Ja olen kyllä kertonut seuraksista siinä tilanteessa, että asiat eivät muutu. Ei pitäisi siis yllätyksenä tulla jos edes puolittain on kuunnellut puheitani. Noin 3-4 vuotta olen yrittänyt saada muutosta aikaan ja odotellut, mitään ei ole tapahtunut.
Käytännön syistä on parempi, että ilmoitan vasta syksyllä. Meidän molempien kannalta. Jos ilmoittaisin nyt heti niin vaimolleni muutama todella tärkeä asia menisi luultavasti roskakoriin enkä sitä halua. Siksi siis ilmoitus hieman myöhemmin kun aika on parempi.
Ei ihmekään kun suomessa on niin korkeat avioerotilastot, jos kerran ensimmäisen kerran kun eroa miettii niin se kerrotaan kumppanille ja lähdetään meneen. Kyllä noinkin suureen asiaan on hyvä ihan kunnolla ottaa aikaa miettiä ja punnita asiaa itsekseen. Ja ei se asia itsellekään vielä ihan joka päivä tunnu selvältä asialta. Monena päivänä on fiilis, että haluaa jatkaa, mutta sitten tulee sellaisia päiviä jolloin taas kokee ettei tässä ole enää järkeä. Joten ei se välttämättä helppo päätös ole sille eroa miettivällekään.
Ja täällähän aina naiset käskee toisia naisia miettimään eroa tarkkaan ja tekemään järjestelyjä ennen erosta ilmoittamista. Nyt kun mies tekee saman niin onkin suuri narsisti ja sika.
Ja miksi se parisuhdeterapia ei ole vaihtoehto? Varsinkin jos tilanne on, että on yritetty puhua mutta toinen ei kuuntele, ja suhteessa olisi vielä jotain hyvää jäljellä? Miksi ei yrittäisi kääntää kaikkia kiviä ennen kuin luovuttaa? Edelleen olen sitä mieltä että on sikamaista kaikessa hiljaisuudessa hautoa eropäätöstä vuosikaudet ja kertoa siitä vasta sitten kun on täysin varma. Ihan riippumatta sukupuolesta.
Miten sinne parisuhdeterapiaan pääsee/päätyy jos vuosikausien puhumista toinen ei kuuntele? Tiollaisessahan on kyse jostain sellaisesta, että toinen ignooraa toisen huolen ja tyytymättömyyden. Ensin pitäisi ymmärtää että parisuhteessa on (edes toisen mielestä) jotain pahasti vialla ja sitten pitäisi haluta se korjata. Vasta tämän jälkeen voi aidosti alkaa yrittää korjata, jossa kahdenkeskisen puhumisen lisäksi pariterapia on vain yksi mahdollinen lisätyökalu. Sivusta.
Joo kyllähän sinne pitää ihan itse hankkiutua, ei kukaan tule sitä automaattisesti tyrkyttämään. Jos järjestää ajan ja puoliso kieltäytyy lähtemästä niin sitten ei tietysti voi mitään, mutta sitten ei ainakaan voi väittää että tuli täysin puskista. Se ulkopuolinen apu siinä voi toimia juuri sinä herätteenä että on pakko kuunnella. Ei se tietenkään kaikilla auta, mutta itse en voisi kuvitella että eroaisin pitkästä liitosta ilman että yrittäisi kääntää kaikki kivet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies päivittää uudempaan käyttöjärjestelmään. Valitettavasti vaikka naiset hakevat jotain muuta syytä ja piilomerkityksiä, aika moni juttu miehellä riippuu aika alkukantaisista jutuista kuten seksi.
Naisetkin vois tehdä helposti noin kun ukon erektiokyky alkaa hiipua ja kivespussit riippua. Mutta naiset useimmin tässäkin fiksumpia. Ja omaavat syviä tunteita miestä kohtaan.
Käyttämäsi käyttöjärjestelmä- sana on muuten törkeää naisen esineellistämistä. Kuvannee hyvin ajatusmaailmaasi, jossa naiset ovat vain käytön kohteita eivät rakastettuja kumppaneita.
Nainen on rakastettu kumppani, kunhan hoitaa kotityöt eikä pihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä, yhteenkään mieheen ei ikinä kannata täysin luottaa.
Eikä naiseen t. nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mies haluaa eron, hänellä on jo uusi pyykinpesijä valmiina. Vaikka kuinka kieltää asian, niin hän valehtelee.
Näinhän se oli meilläkin. Yhtäkkiä mies halusi eron eikä asiasta voinut keskustella eikä varsinkaan edes miettiä parisuhdeterapiaa. Kolme lasta ja 25 vuotta yhdessä. Ei koskaan riitoja, ei mitään riippuvuuksia (päihde, peli tms), raha-ja työasiat aina kunnossa. Olihan mies ollut todella tiuskiva minulle jo pidempään , mutta ei kertonut syytä vaikka kyselin.
Ja paljastuihan sieltä salasuhde ja toinen nainen. Uusi nainen muutti perheemme kotiin entiseen kotiin viikko sen jälkeen kyn minä olin muuttanut pois.
Ex-mies luuli että kolme teiniämne ovat onnellisia isänsä uudesta suhteesta. Väärin. Lapset ovat noin täysi-ikäisiä ja laittoivat välit poikki isäänsä ja muuttivat minun luo.
Ei mennyt kuin syrömsössä.
Jos toinen on päässyt ajatuksissaan tarpeeksi pitkälle ja tehnyt rauhan itse eron kanssa niin mitäpä siitä keskustelemaan ja terapiassa käymään? Itse olen jo vuoden miettinyt eroa ja ajattelin, että varmaankin syksyllä/talvella olisi hyvä asiasta vaimolle ilmoittaa. Itse olen asian jo päässäni käsitellyt eikä siinä omalta kohdaltani ole mitään epäselvää enää. Ei ole yhtä tai kahta syytä vaan kyse on kokonaisuudesta enkä näe tässä suhteessa enää järkeä/toivoa. Olen kyllä yrittänyt puhua ja tuoda ongelmia omalta kannaltani esille, mutta toista ei kiinnosta kuunnella niin pakko sitten tehdä kuten itse parhaaksi näen.
Toki vaimolle se tulee yllätyksenä ja järkytyksenä. Luultavasti olen taas maailman suurin sika. Itselläni ehkä enemmän haikeutta, koska 20 vuotta saman ihmisen kanssa on pitkä aika. Miksi roikkua väkisin parisuhteessa jossa ei itse ole onnellinen? Ei tässä elämässä kannata muita miellyttää vaan tehdä kuten itse parhaaksi kokee. Itse en ajatellut enää tuhlata elämääni...
Näinhän se on. Oli kuvioissa toista naista tai ei, eroa haluava mies on varmasti työstänyt asiaa mielessään jo pitkään. Ydinkysymyshän on se, että haluaako hän viettää loppuelämänsä sen ihmisen kanssa, johon on aikanaan virallisesti sitoutunut mutta jonka kanssa suhde ei ole toiminut enää vuosiin. Jos vastaus on ei, niin silloin päätös erosta pitää, vaikka mentäisi millaiselle terapeutille. Siinä mielessä siis turha mennä pariterapiaan, jos jompikumpi kokee ettei ole enää olemassa mitään, mnkä voisi tai varsinkaan haluaisi pelastaa. Yksilöterapia varmaan on paikallaan sille, jolle eropäätös tulee yllätyksenä tai on muuten vaikea hyväksyä.
Miksi terapia ja keskustelu olisi turhaa, vaikka liitto päättyisi siitä huolimatta? Se voi olla osa sitä prosessia. On kusipäistä vain lähteä ilman mitään selityksiä, vaikka ongelmia olisi ollutkin. Eron käsittely auttaa molempia eteenpäin ja ehkä se eron hoitokin onnistuisi sopuisammin kun nähdään ne syyt.
Alue: Aihe vapaa
No ei. Ollaan tavattu hieman päälle kaksikymppisinä, ei silloin vielä lapsia tehty. Tiedät varmaan, että ensisynnyttäjien keski-ikä ei ole 21?