Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummo ikääntyy ja käly yrittää vastuuttaa meitä
02.07.2022 |
Kyseessä siis miehen äiti. Välit olleet vuosien saatossa ns. asialliset, mutta etäiset. Mummoa kutsuttu vuosien saatossa meille kyläilemään, joulun viettoon jne. Ehkä pari kertaa meillä käynyt, lähinnä lasten ristiäisissä. Joulut ja muut juhlapyhät valinnut viettää kälyn perheen kanssa. Samoin muun aikansa. Kun lapset olivat pieniä, mummo hoiti kälyn lapsia jopa useamman kerran viikossa. Meidän lapsia ei ikinä. Meidän lapsia näki ehkä 2 kertaa vuodessa ja aina oli meidän vastuullamme mennä mummon luo kyläilemään.
Nyt mummo on ikääntynyt ja tarvitsee apua. Käly hoitanut pääosin mummon asioita, mutta nyt alkanut tulla katkeraa viestiä siitä, että meidänkin pitäisi ottaa enemmän osaa mummon asioiden hoitamiseen. Asumme 2 h ajomatkan päässä ja mies tekee reissutyötä ulkomailla. Miehen kanssa olemme sitä mieltä, että hoitakoot käly, kun on aikanaan mummolta itsekin apua saanut. Kälyn mielestä olemme lapsellisia ja katkeria, vaikka kyse ei ole siitä. Mielestämme neutraali, realistinen toteamus vain.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sekin joillekin ihmisille tärkeää, ettei tarvitse osallistua oman äitinsä hoitamiseen.
Joillekin oikeille miehille se on kunnia, jota eivät edes haluaisi jakaa muiden kanssa.
Joillelin oikeille äideille on tärkeää kohdella lapsiaan tasavertaisina. Sitten on narsistit kultalapsineen.
Tämä. Mä olen lapsista se kunnollisin ja ahkerin ja kiltein, silti narsistivanhemman syntipukki jonka syytä kaikki on, ja mut on narsisti tehnyt perinnöttömäksi. Hunsvottilapsi on taas kultalapsi joka saa kaiken, vaikka on kouluja käymätön, työtön ja alko maistuu.
Se narsisti ei siis toimi loogisesti - joku muu ehkä arvostaisi ahkeraa ja uutteraa lasta. Vaan ei narsisti, hän itse omista tarpeistaan lähtien päättää kuka lapsista on vihattu inhokki. Se ei siis ole lapsen syy, samoin kuin suosikkina olo ei ole lapsen ansiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kun näissä keskusteluissa aina oletetaan, että vanhuksella on joku jättiperintö, ja sen menettämisen pelossa pitäisi sitten pomppia kuin marionetti.
Itse hoidin äitini, kun äiti muutti lähelleni ja auttoi lasten kanssa. En vaatinut sisaruksiani tulemaan 200-500 kilometrin päästä apuun, kun äiti alkoi tarvita apua. Perintö, noin 2000 euroa, meni kristillisesti tasan meidän kolmen kesken.
Sanos muuta! Minä en tule saamaan kummaltakaan vanhemmalta mitään perinnöksi. Ovat köyhiä ja velkaisia kuin kirkonrotat. Varmaan nappaan jäämistöstä mukaani molemmilta muutaman lusikan tai kupin sentimentaaliseksi muistoksi, äidiltä ehkä reseptikirjan johon on kerätty reseptejä 80-luvulta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Tyttären näkökulma: Minä ja puolisoni olemme aina pitäneet tiivisti yhteyttä vanhempiini ja lämpimien välien takia ovat myös halunneet auttaa meitä lasten kanssa ja me olemme auttaneet heitä erilaisissa tilanteissa.
Veljeni taas pitää yhteyttä harvakseltaan, vaimonsa ei ollenkaan. Vanhempani eivät halua tyrkyttää itseään, kun huomaavat, ettei miniä piittaa heistä. Heillä ei ole lapsia.
Arvaan, että myös minun veljeni keksii sysätä vanhusten hoidon aikanaan minulle koska "olen saanut niin paljon apua". Hän ei näe tuota asian toistapuolta ja on aina sysännyt yhteiset velvollisuudet minulle.
No minä olen sellaisen hyljeksityn pojan vaimo. Tytärtä suosittu räikeästi. Siis ero on satoja tuhansia euroja ja satoja tuhansia tunteia.
Ei paljon kiinnosta olla tekemisissä, varsinkaan kun se siellä käyminen on pelkkää vittuilua ja haukkumista ja tyttären ylistämistä.
Ja mikä mänteintä tyttären lapset on kultalapsia ja pojan lapset inhokkeja eli se narsistinen asetelma jopa periytyy!
Anna pahan kiertää- elokuva voitais hyvin filmata täällä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä onkin syntynyt paljon keskustelua. Yritän vastailla kaikille yleisesti.
Asia kuuluu siinä mielessä myös minulle, että olemme aviopari ja keskustelemme perhettämme koskevista asioista yhdessä. Lisäksi käly on alkanut suoraan viestitellä minulle, kun mieheni ei ole mielestään riittävästi vastaillut. Olen vastannut kälylle, että lähestyy asiassa veljeään.
Perintöä emme ole todellakaan kärkkymässä, naurettava ajatus. Olemme rakentaneet elämämme siten, että omasta takaa on hankittuna talot, mökit, autot ja muu tarpeellinen. Kälyn perhe sen sijaan saanut vuosien saatossa äidiltään taloudellistakin tukea. Käly tottunut siihen, että äiti auttaa rahallisesti ja lapsia hoitamalla. Mieheni nimenomaan ehdottanut, että eikö mummolle voisi ostaa palveluita. Mummon eläke tähän kyllä pitkälti riittäisi. Mutta ei käy. Joku pihiys kai taustalla.
Yhteydenpito mummon kanssa ollut meidän vastuullamme. Alkuun yritimme tiiviimmin, mutta kun oli niin yksipuolista, vakiintui kerran kesässä ja kerran joulun aikaan vierailut. Ongelma tässä onkin, että mummo tuntuu lähinnä kaukaiselta sukulaistädiltä, ei miehen äidiltä (miehen oma kokemus) tai lastemme mummolta.
ap
Pyydä se paha mummo mukaan keskusteluun, niin saamme tietää mikä johtuu mistäkin. Onneksi perinnöstä saa luopua, jos sitä ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummo hoitokotiin, isot maksut ja pienempi perintö.
Hoivakotiin päästään ja pitää olla todella huonossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan sekin joillekin ihmisille tärkeää, ettei tarvitse osallistua oman äitinsä hoitamiseen.
Joillekin oikeille miehille se on kunnia, jota eivät edes haluaisi jakaa muiden kanssa.
Joillelin oikeille äideille on tärkeää kohdella lapsiaan tasavertaisina. Sitten on narsistit kultalapsineen.
Tämä. Mä olen lapsista se kunnollisin ja ahkerin ja kiltein, silti narsistivanhemman syntipukki jonka syytä kaikki on, ja mut on narsisti tehnyt perinnöttömäksi. Hunsvottilapsi on taas kultalapsi joka saa kaiken, vaikka on kouluja käymätön, työtön ja alko maistuu.
Se narsisti ei siis toimi loogisesti - joku muu ehkä arvostaisi ahkeraa ja uutteraa lasta. Vaan ei narsisti, hän itse omista tarpeistaan lähtien päättää kuka lapsista on vihattu inhokki. Se ei siis ole lapsen syy, samoin kuin suosikkina olo ei ole lapsen ansiota.
Meillä on suvussa sama juttu. Hyljeksitty poika on menestyjä, kultatyttö on vielä aikuisenakin hoivattava reppana. Ja ehkä tuo on juuri luonut sen, eli menestyjä syntyy, kun on pakko pärjätä, ja yrittää ansaita hyväksyntää, ja toinen on hoivaamalla tukahdutettu avuttomaksi. Taustalla alkoholistivanhemmat. Eikä näistä voi puhua. Tuossakin perheessä poika on yrittänyt joskus jotain sanoa, ja hirveät haukkumiset ja defenssit siitä tulee. Tuollaisissa suosijavanhemmissa kun ei koskaan ole vikaa. Normaali terve vanhempi tietää, että oikeassa perheessä tehdään virheitä, ja niitä voi pyytää anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista luettavaa suurin osa kommenteista. Normaalissa parisuhteessa kyllä anopin ja apen hyvinvointi kiinnostaa ja hoito sitten kun he sitä tarvitsevat samoin kuin omien vanhempien. Jos anoppi on synnyttänyt, kasvattanut ehkä kouluttanutkin sinulle hyvä miehen, lienee hän ansainnut taholtasi kunnioitusta ja huolenpitoa. Okei, toki tiedän, että on pottumaisia anoppejakin, mutta noin yleensä.
Ja ajatelkaapa omaa tulevaisuuttanne. Jos teillä on itsellänne lapsia ja he oppivat nyt katsoessaan teitä, ettei vanhemmista tarvitse välittää eikä huolehtia, luuletteko saavanne heiltä aikanaan apua tarvitessanne.
Minä sain kyllä tektistä sellaisen kuvan että anoppi on itse aiheuttanut tilanteen suosimalla räikeästi tytärtään ja tämän perhettä ja jättämällä poikansa perheen ilman apua eikä ole edes oikein halunnut tutustua pojan lapsiin jos näkee hädin tuskin pari kertaa vuodessa. Niin makaa kuin petaa. Aika monella isovanhemmalla olisi oikeasti mietinnän paikka, että onko se suosikkilapsi ja lapsenlapset lopulta valmiita yksin huolehtimaan vanhuksista kun teoillaan nämä vanhukset on ajaneet muut lapsensa pois. Ja ihan syystä nämä ei-suosiossa olleet lapset jättävät vanhukset halvimpaan hoitokotiin.
Aikuisten lasten auttaminen on kyllä aika kaukaa haettua ns. suosimista. Ap:n perhe on itse muuttanut kauemmas ja aika paljon tässä nyt on jätetty tulkinnanvaraa muutenkin. Entäs jos avuntarve on ollut näillä kahdella ihan eri.
Ei ne mummotkaan ihan kaikkeen repeä.
Minusta ainut merkitsevä asia, (jos ap:n perheellä ei mitään hätää ole ollut, eikä selvästi ole ollut) on, että on ollut tasapuolinen lapsuus. Kaikki muu on plussaa ja miksi kadehtia toisen saamaa ihan ylimääräistä. Tai vielä vaikka kadehtisikin, niin silti on kuitenkin jo syntynyt se oma velvollisuus ja osuus siitä omasta lapsuudesta.Jos aikuisia ei tarvitse auttaa, niin sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa. Ei auteta.
Mutta kyllä minusta normaalissa terveessä perheessä kyläillään myös perheen pojan luona, ja pyydetään pojan lapsia kyläilemään, ja hoidetaan molempien lapsia tasapuolisesti. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tajua, miten tuo satuttaa aikuistakin lasta. Oman mieheni kohdalla olen joutunut näkemään, miten loukkaavaa on ollut, kun iltatähtityttö on ollut kaikessa häntä rakkaampi. Ei mitään sympatiaa sellaisia vanhempia kohtaan. Omat vanhempani ovat aina korostaneet tasapuolisuutta, samoin meidän perheessämme pyritään.
Tuo tosiaan satuttaa aikuista lasta. Oma (narsistinen) äitini on useammankin kerran päin naamaani sanonut että en ole ollenkaan niin rakas kuin sisareni, ja vain ne sisaren lapsenlapset on hänelle oikeita lapsenlapsia.
Syntipukki kun olen niin koskaan en kelpaa, vaikka olen elämässäni aina yrittänyt olla hyvä tytär ja ollut ahkera ja kunnollinen.
Se sisar joka on kultalapsi, on ilkeä, huonokäytöksinen ja tiuskii vanhemmilleni. Mutta on silti se rakkain.
Eihän sille voi mitään jos äiti noin ajattelee, mutta sen sanominen suoraan päin näköä omalle lapselle on kyllä todella törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttären näkökulma: Minä ja puolisoni olemme aina pitäneet tiivisti yhteyttä vanhempiini ja lämpimien välien takia ovat myös halunneet auttaa meitä lasten kanssa ja me olemme auttaneet heitä erilaisissa tilanteissa.
Veljeni taas pitää yhteyttä harvakseltaan, vaimonsa ei ollenkaan. Vanhempani eivät halua tyrkyttää itseään, kun huomaavat, ettei miniä piittaa heistä. Heillä ei ole lapsia.
Arvaan, että myös minun veljeni keksii sysätä vanhusten hoidon aikanaan minulle koska "olen saanut niin paljon apua". Hän ei näe tuota asian toistapuolta ja on aina sysännyt yhteiset velvollisuudet minulle.
No minä olen sellaisen hyljeksityn pojan vaimo. Tytärtä suosittu räikeästi. Siis ero on satoja tuhansia euroja ja satoja tuhansia tunteia.
Ei paljon kiinnosta olla tekemisissä, varsinkaan kun se siellä käyminen on pelkkää vittuilua ja haukkumista ja tyttären ylistämistä.
Ja mikä mänteintä tyttären lapset on kultalapsia ja pojan lapset inhokkeja eli se narsistinen asetelma jopa periytyy!
Mulla muuten sama kuvio mutta omat vanhemmat on epäreiluja suosijoita, mun sisarus saanut tosiaan satoja tuhansia euroja ja saman verran tunteja, mun saamiset on pyöreä nolla. Eli ei pennin latia tai sekunnin sekuntia.
Vanhemmat ei koe mitään syyllisyyttä tästä vaan oikein hieroo asiaa mun naamaani kertoen että nyt ostettiin sille sisarukselle oma sijoitusasunto sen aiemmin ostetun kaksion lisäksi. Sillälailla. Reilukerho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttären näkökulma: Minä ja puolisoni olemme aina pitäneet tiivisti yhteyttä vanhempiini ja lämpimien välien takia ovat myös halunneet auttaa meitä lasten kanssa ja me olemme auttaneet heitä erilaisissa tilanteissa.
Veljeni taas pitää yhteyttä harvakseltaan, vaimonsa ei ollenkaan. Vanhempani eivät halua tyrkyttää itseään, kun huomaavat, ettei miniä piittaa heistä. Heillä ei ole lapsia.
Arvaan, että myös minun veljeni keksii sysätä vanhusten hoidon aikanaan minulle koska "olen saanut niin paljon apua". Hän ei näe tuota asian toistapuolta ja on aina sysännyt yhteiset velvollisuudet minulle.
No minä olen sellaisen hyljeksityn pojan vaimo. Tytärtä suosittu räikeästi. Siis ero on satoja tuhansia euroja ja satoja tuhansia tunteia.
Ei paljon kiinnosta olla tekemisissä, varsinkaan kun se siellä käyminen on pelkkää vittuilua ja haukkumista ja tyttären ylistämistä.
Ja mikä mänteintä tyttären lapset on kultalapsia ja pojan lapset inhokkeja eli se narsistinen asetelma jopa periytyy!
Mulla muuten sama kuvio mutta omat vanhemmat on epäreiluja suosijoita, mun sisarus saanut tosiaan satoja tuhansia euroja ja saman verran tunteja, mun saamiset on pyöreä nolla. Eli ei pennin latia tai sekunnin sekuntia.
Vanhemmat ei koe mitään syyllisyyttä tästä vaan oikein hieroo asiaa mun naamaani kertoen että nyt ostettiin sille sisarukselle oma sijoitusasunto sen aiemmin ostetun kaksion lisäksi. Sillälailla. Reilukerho.
Olen pahoillani. Toivottavasti sinulla on elämässäsi ihmisiä, jotka osaavat arvostaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttären näkökulma: Minä ja puolisoni olemme aina pitäneet tiivisti yhteyttä vanhempiini ja lämpimien välien takia ovat myös halunneet auttaa meitä lasten kanssa ja me olemme auttaneet heitä erilaisissa tilanteissa.
Veljeni taas pitää yhteyttä harvakseltaan, vaimonsa ei ollenkaan. Vanhempani eivät halua tyrkyttää itseään, kun huomaavat, ettei miniä piittaa heistä. Heillä ei ole lapsia.
Arvaan, että myös minun veljeni keksii sysätä vanhusten hoidon aikanaan minulle koska "olen saanut niin paljon apua". Hän ei näe tuota asian toistapuolta ja on aina sysännyt yhteiset velvollisuudet minulle.
No minä olen sellaisen hyljeksityn pojan vaimo. Tytärtä suosittu räikeästi. Siis ero on satoja tuhansia euroja ja satoja tuhansia tunteia.
Ei paljon kiinnosta olla tekemisissä, varsinkaan kun se siellä käyminen on pelkkää vittuilua ja haukkumista ja tyttären ylistämistä.
Ja mikä mänteintä tyttären lapset on kultalapsia ja pojan lapset inhokkeja eli se narsistinen asetelma jopa periytyy!
Mulla muuten sama kuvio mutta omat vanhemmat on epäreiluja suosijoita, mun sisarus saanut tosiaan satoja tuhansia euroja ja saman verran tunteja, mun saamiset on pyöreä nolla. Eli ei pennin latia tai sekunnin sekuntia.
Vanhemmat ei koe mitään syyllisyyttä tästä vaan oikein hieroo asiaa mun naamaani kertoen että nyt ostettiin sille sisarukselle oma sijoitusasunto sen aiemmin ostetun kaksion lisäksi. Sillälailla. Reilukerho.
Sama. Mulle myös mm sanottiin että itse olen lapseni hankkinut eikä minua auteta.
Lapsettomalle siskolleni viedään jääkaappiin ruuat ja siivotaan asunto. Ia kun hän rasittui osa-aikatyöstä kotinsa vieressä, äitini kustansi hänelle vuoden sapattivapaan että siskoreppana saa levätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä sodanjälkeisellä karkkisukupolvella on kyllä. antaa niiden pörrätä kun homma ei enää pelaa.
55 on oikeassa tässä nimittelyissä. AP:n miehen veljen vaimo on AP:lle käly, AP:n miehen sisar on AP:lle nato. Ihan muistutuksena oikeista termeistä. Niih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo hoitokotiin, isot maksut ja pienempi perintö.
Hoivakotiin päästään ja pitää olla todella huonossa kunnossa.
Kyllä rahalla saa.
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Hoitokotiin pääsee nykyään vain, jos on muistisairaus tai jalat ei toimi.
Kotihoidossa on ihmisiä, joilla on vaipat käytössä.
Suomessa on 1,6 miljoonaa eläkeläistä. Lehdessä oli, että vaikka eläkeläisille palkataan 200 000 hoitajaa lisää niin kaikille eläkeläisille ei tule riittämään apua ja hoitajia, viranomaiset luottavat, että omaiset hoitavat työnsä ohessa.
Alue: Aihe vapaa
Tyttären näkökulma: Minä ja puolisoni olemme aina pitäneet tiivisti yhteyttä vanhempiini ja lämpimien välien takia ovat myös halunneet auttaa meitä lasten kanssa ja me olemme auttaneet heitä erilaisissa tilanteissa.
Veljeni taas pitää yhteyttä harvakseltaan, vaimonsa ei ollenkaan. Vanhempani eivät halua tyrkyttää itseään, kun huomaavat, ettei miniä piittaa heistä. Heillä ei ole lapsia.
Arvaan, että myös minun veljeni keksii sysätä vanhusten hoidon aikanaan minulle koska "olen saanut niin paljon apua". Hän ei näe tuota asian toistapuolta ja on aina sysännyt yhteiset velvollisuudet minulle.