Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo ikääntyy ja käly yrittää vastuuttaa meitä
02.07.2022 |
Kyseessä siis miehen äiti. Välit olleet vuosien saatossa ns. asialliset, mutta etäiset. Mummoa kutsuttu vuosien saatossa meille kyläilemään, joulun viettoon jne. Ehkä pari kertaa meillä käynyt, lähinnä lasten ristiäisissä. Joulut ja muut juhlapyhät valinnut viettää kälyn perheen kanssa. Samoin muun aikansa. Kun lapset olivat pieniä, mummo hoiti kälyn lapsia jopa useamman kerran viikossa. Meidän lapsia ei ikinä. Meidän lapsia näki ehkä 2 kertaa vuodessa ja aina oli meidän vastuullamme mennä mummon luo kyläilemään.
Nyt mummo on ikääntynyt ja tarvitsee apua. Käly hoitanut pääosin mummon asioita, mutta nyt alkanut tulla katkeraa viestiä siitä, että meidänkin pitäisi ottaa enemmän osaa mummon asioiden hoitamiseen. Asumme 2 h ajomatkan päässä ja mies tekee reissutyötä ulkomailla. Miehen kanssa olemme sitä mieltä, että hoitakoot käly, kun on aikanaan mummolta itsekin apua saanut. Kälyn mielestä olemme lapsellisia ja katkeria, vaikka kyse ei ole siitä. Mielestämme neutraali, realistinen toteamus vain.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Voi mummo rukka.
Jaa. Itse valinnut viettää enemmän aikaa miehen sisaruksen ja hänen jälkikasvunsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko koko avioliiton ajan asuneet 2 tunnin ajomatkan päässä mummosta ja käly ilmeisesti lähellä. Selittää harvahkot vierailut ja mummon enempi osallistumisen lähellä asuvan elämään.
Yhtä vaikeaa mummonkin asioiden hoitaminen on toiselta paikkakunnalta ja lisäksi poikansa reissutöissä. Mutta neuvotella kuitenkin voisitte kälyn kanssa, että mitä voisitte tehdä (tai etupäässä poikansa) koska onhan äidistään kysymys.
Pääasllinen vastuu mielestäni on kuitenkin kälyllä.
Kyllä mummoa tulee hoitaa yhdessä. Ei ihme ettei mummo ole paljon käynyt jos asuu niin kaukana, eikai voida odottaa että vanha ihminen reissaa pojan luokse joka kissanristiäisiin, paitsi jos haetaan ja tarjotaan yösija. Jos mies ei ehdi äitiään auttaa, voi tosiaan tilata siivousta tai ruokapalvelua.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koko avioliiton ajan asuneet 2 tunnin ajomatkan päässä mummosta ja käly ilmeisesti lähellä. Selittää harvahkot vierailut ja mummon enempi osallistumisen lähellä asuvan elämään.
Yhtä vaikeaa mummonkin asioiden hoitaminen on toiselta paikkakunnalta ja lisäksi poikansa reissutöissä. Mutta neuvotella kuitenkin voisitte kälyn kanssa, että mitä voisitte tehdä (tai etupäässä poikansa) koska onhan äidistään kysymys.
Pääasllinen vastuu mielestäni on kuitenkin kälyllä.
2 tunnin ajomatka on lyhyt.
Eikä se estä millään tavoin mummoa silti olemasta kiinnostunut pojastaan tai lähettämästä pojanlapsille syntymäpäiväkortteja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mummoa tulee hoitaa yhdessä. Ei ihme ettei mummo ole paljon käynyt jos asuu niin kaukana, eikai voida odottaa että vanha ihminen reissaa pojan luokse joka kissanristiäisiin, paitsi jos haetaan ja tarjotaan yösija. Jos mies ei ehdi äitiään auttaa, voi tosiaan tilata siivousta tai ruokapalvelua.
2 tuntia on lyhyt matka eikä tuon mummon hyysääminen kuulu enää pojalle kun poika ei ole mummoa kiinnostanut. Tytär maksakoon jos ei ehdi kaikkea hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kuitenkin miehesi äiti, vaikka välit eivät tuon kiinteämmät olekaan. Mies voisi ihan hyvin ostaa esimerkiksi viikkosiivouksen äidilleen.
Miksi ihmeessä ostaisi???? Eihän se äitikään ole ostanut pojan perheelleen mitään siivousta tai auttanut mitenkään.
Kyllähän tämä vähän katkeralta kuulostaa.
Mitään ei ole pakko tehdä, mutta vanheneminen ja kuolema ovat pelottavia asioita. Itse kyllä auttaisi jotenkin - ei siinä isojen asioiden edessä tarvitse mitään tikkumiehenkirjanpitoa minusta pitää.
Ei kuolemisessa ole mitään pelottavaa. Edeltävissä kivuissa ehkä, mutta siinä eivät sukulaiset voi auttaa vaan lääkäri.
Tälläkin mummolla on ollut vuosikymmeniä tulla sinuiksi sen kanssa, että vanhenee ja kuolee, kuten me kaikki. Ei minulta ainakaan liikene yhtään myötätuntoa vanhalle ihmiselle, joka ei ole kehittänyt sitä vanhan ihmisen suurinta viisautta: tyyneyttä väistämättömän edessä.
Hyvin eläneet vanhat ihmiset eivät koskaan pelkää kuolemaa, vaan jossain kohtaa alkavat jopa odottaa sitä.
Olisihan se ihan hyvä, jos mies auttaisi kälyä esim. ostopalvelulla. Lapsien hoitaminen silloin tällöin tai kyläily aikuisten luona on eri asia kuin ikääntyneestä vanhuksesta huolehtiminen, jälkimmäinen on paljon haastavampaa varsinkin kun/jos yhteiskunta ei anna kunnollista tukea. Toisaalta kyläilyn puute ruuhkavuosina ei vaikuta merkittävästi elämänlaatuun, mutta avun puute vanhuksena vaikuttaa.
Käly ei ole valinnut sitä että vanhus ei aikanaan ollut lastenhoitoapuna, anoppi puolestaan ei ehkä vaadi itselleen apua vaan tyytyy siihen mitä saa. Fakta kuitenkin on se, että vanhuksesta huolehtiminen yksin on rankkaa ja ilman apua kunto heikkenee nopeasti.
Eihän tuo sinänsä ole reilua, eikä teillä ole velvollisuutta tarjota tai ostaa minkäänlaista lisätukea. Itse kuitenkin tekisin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi niin vastenmielinen miniä, että en poikani perheessä halua käydä kuin korkeintaan pikaisella kahvilla. Omaisuutemme olemme mieheni kanssa turvanneet testamentilla, jonka mukaan perintö jää lapsillemme tai heidän biologisille jälkeläisilleen, ei siis missään tapauksessa avio-oikeutta lasten puolisoilla.
Jos osaksemme tulee pitkä ja raihnainen vanhuus, niin sitten ei perittävää jää, koska ostamme itsellemme kaiken tarvittavan hoivan ja avun!! Mihinkään sukulaisapuun ei kannata luottaa, mikä myös ilmenee tämän ketjun kommentoijien tölväisyistä!
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se ihan hyvä, jos mies auttaisi kälyä esim. ostopalvelulla. Lapsien hoitaminen silloin tällöin tai kyläily aikuisten luona on eri asia kuin ikääntyneestä vanhuksesta huolehtiminen, jälkimmäinen on paljon haastavampaa varsinkin kun/jos yhteiskunta ei anna kunnollista tukea. Toisaalta kyläilyn puute ruuhkavuosina ei vaikuta merkittävästi elämänlaatuun, mutta avun puute vanhuksena vaikuttaa.
Käly ei ole valinnut sitä että vanhus ei aikanaan ollut lastenhoitoapuna, anoppi puolestaan ei ehkä vaadi itselleen apua vaan tyytyy siihen mitä saa. Fakta kuitenkin on se, että vanhuksesta huolehtiminen yksin on rankkaa ja ilman apua kunto heikkenee nopeasti.
Eihän tuo sinänsä ole reilua, eikä teillä ole velvollisuutta tarjota tai ostaa minkäänlaista lisätukea. Itse kuitenkin tekisin niin.
Kälyllä ja mummolla on ollut vuosia aikaa hoitaa asia kuntoon. Todennäköisesti vuosikymmeniä koska yleensä tämå suosiminen alkaa jo ihan pienenä.
Turha sitä enää on itkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista luettavaa suurin osa kommenteista. Normaalissa parisuhteessa kyllä anopin ja apen hyvinvointi kiinnostaa ja hoito sitten kun he sitä tarvitsevat samoin kuin omien vanhempien. Jos anoppi on synnyttänyt, kasvattanut ehkä kouluttanutkin sinulle hyvä miehen, lienee hän ansainnut taholtasi kunnioitusta ja huolenpitoa. Okei, toki tiedän, että on pottumaisia anoppejakin, mutta noin yleensä.
Ja ajatelkaapa omaa tulevaisuuttanne. Jos teillä on itsellänne lapsia ja he oppivat nyt katsoessaan teitä, ettei vanhemmista tarvitse välittää eikä huolehtia, luuletteko saavanne heiltä aikanaan apua tarvitessanne.
Jos anoppi on systemaattisesti syrjinyt ap:n miestä ja tämän lapsia, ei ap:lla tai miehellä ole mitään velvollisuutta huolehtia moisesta ns äidistä.
Miten niin syrjinyt? Käynyt kylässä, mutta vähemmän. Asuuko kauempana pojan perheestä.
Toisekseen voihan mummo vaistota, ettei häntä kaivata miniänsä arkeen. Ei kaikki tuppaa. Vastuu vanhemmista on molemmilla lapsilla vaikka tässä miniä yrittää pestä kätensä kokonaan miehensä puolesta.
Jos sitten olikin jotain kränää aikanaan, niin ei kait sitä omaa äitiä pidä jättää oman onnensa nojaan. Taitaa olla ap. yks rusinat pullasta hahmo?
Toinen hoitakoon ja toinen maksakoot on hyvin sossu ajatus.Käynyt ristiäisiä kaksi kertaa passattavana koko aikana.
Tyttären perheessä juossut auttamassa enemmän kertoja viikossa, passaamassa.
Tyttären ongelma jatkossa.
Höpö höpö. Sen on miehen äiti. On aivan luonnollista, että mummot käy enemmän lähellä olevan tyttären luona, jo sukupuolikin vaikuttaa, omaa tytärtä on helppo auttaa. Kuten sanoin, miniöille ei usein mikään kelpaa eivätkä halua miehen äitiä nurkkiin pyörimään. Se on voitu täältä tuhat kertaa lukea.
Tuo on vaan yritys päästä itse helpolla ja olla ottamatta vastuuta.
Kukaan ei ole vastuussa vanhemmistaan missään olosuhteissa. Ei, vaikka kaikkia lapsia olisi kohdeltu tasavertaisesti ja näille maksettu talot ja tavarat.
Lapsuudenaikainen ylöspito ei tee lapsesta velallista vanhempiinsa nähden, ei myöskään myöhemmin saatu apu tai lahjana annettu materia.
Ihmisellä on vain ne vastuut, jotka laki hänelle sanelee, ja sitten ne mitkä on itse ottanut.
Ihan inhottaa ajatuskin, että lapseni olisivat vastuussa minusta. Olen oikeustoimikelpoinen, joten olen vastuussa itsestäni. Jos tarvitsen siivousta, voin sellaisen palvelun ostaa. Jos lakkaan olemasta oikeustoimikelpoinen, tarvitaan tietysti ammattimaista edunvalvojaa.
Olen itse ihan vastaavassa tilanteessa, mutta välimatkan lisäksi pienet lapset tekee omaisen hoitoon osallistumisesta aika mahdotonta.
Kyllä se mielestäni niin menee, että se auttaa mummoa, joka pystyy ja haluaa. Jos joku omaisista asuu lähellä, eikä ole mitään esteitä hoitaa, en ymmärrä miksi hän ei kantaisi päävastuuta. Lisäksi voi ostaa palveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista luettavaa suurin osa kommenteista. Normaalissa parisuhteessa kyllä anopin ja apen hyvinvointi kiinnostaa ja hoito sitten kun he sitä tarvitsevat samoin kuin omien vanhempien. Jos anoppi on synnyttänyt, kasvattanut ehkä kouluttanutkin sinulle hyvä miehen, lienee hän ansainnut taholtasi kunnioitusta ja huolenpitoa. Okei, toki tiedän, että on pottumaisia anoppejakin, mutta noin yleensä.
Ja ajatelkaapa omaa tulevaisuuttanne. Jos teillä on itsellänne lapsia ja he oppivat nyt katsoessaan teitä, ettei vanhemmista tarvitse välittää eikä huolehtia, luuletteko saavanne heiltä aikanaan apua tarvitessanne.
Jos anoppi on systemaattisesti syrjinyt ap:n miestä ja tämän lapsia, ei ap:lla tai miehellä ole mitään velvollisuutta huolehtia moisesta ns äidistä.
Miten niin syrjinyt? Käynyt kylässä, mutta vähemmän. Asuuko kauempana pojan perheestä.
Toisekseen voihan mummo vaistota, ettei häntä kaivata miniänsä arkeen. Ei kaikki tuppaa. Vastuu vanhemmista on molemmilla lapsilla vaikka tässä miniä yrittää pestä kätensä kokonaan miehensä puolesta.
Jos sitten olikin jotain kränää aikanaan, niin ei kait sitä omaa äitiä pidä jättää oman onnensa nojaan. Taitaa olla ap. yks rusinat pullasta hahmo?
Toinen hoitakoon ja toinen maksakoot on hyvin sossu ajatus.Käynyt ristiäisiä kaksi kertaa passattavana koko aikana.
Tyttären perheessä juossut auttamassa enemmän kertoja viikossa, passaamassa.
Tyttären ongelma jatkossa.
Höpö höpö. Sen on miehen äiti. On aivan luonnollista, että mummot käy enemmän lähellä olevan tyttären luona, jo sukupuolikin vaikuttaa, omaa tytärtä on helppo auttaa. Kuten sanoin, miniöille ei usein mikään kelpaa eivätkä halua miehen äitiä nurkkiin pyörimään. Se on voitu täältä tuhat kertaa lukea.
Tuo on vaan yritys päästä itse helpolla ja olla ottamatta vastuuta.
Kukaan ei ole vastuussa vanhemmistaan missään olosuhteissa. Ei, vaikka kaikkia lapsia olisi kohdeltu tasavertaisesti ja näille maksettu talot ja tavarat.
Lapsuudenaikainen ylöspito ei tee lapsesta velallista vanhempiinsa nähden, ei myöskään myöhemmin saatu apu tai lahjana annettu materia.
Ihmisellä on vain ne vastuut, jotka laki hänelle sanelee, ja sitten ne mitkä on itse ottanut.
Ihan inhottaa ajatuskin, että lapseni olisivat vastuussa minusta. Olen oikeustoimikelpoinen, joten olen vastuussa itsestäni. Jos tarvitsen siivousta, voin sellaisen palvelun ostaa. Jos lakkaan olemasta oikeustoimikelpoinen, tarvitaan tietysti ammattimaista edunvalvojaa.
Kaunis ajatus, mutta valitettavasti nykyään omaisilta vaaditaan todella paljon. Voi kunpa menisikin noin. Millä esim muistisairas ostaa siivouspalveluita, jos ei osaa edes hoitaa asioitaan? Edunvalvojaksi suositaan omaista, yleiset edunvalvojat on tosi työllistettyjä. Esim hoivakodissa kyllä se on omaiset, jotka on mukana säännöllisissä palavereissa ja hoitavat juoksevat asiat ja raha-asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kuitenkin miehesi äiti, vaikka välit eivät tuon kiinteämmät olekaan. Mies voisi ihan hyvin ostaa esimerkiksi viikkosiivouksen äidilleen.
Miksi ihmeessä ostaisi???? Eihän se äitikään ole ostanut pojan perheelleen mitään siivousta tai auttanut mitenkään.
Kyllähän tämä vähän katkeralta kuulostaa.
Mitään ei ole pakko tehdä, mutta vanheneminen ja kuolema ovat pelottavia asioita. Itse kyllä auttaisi jotenkin - ei siinä isojen asioiden edessä tarvitse mitään tikkumiehenkirjanpitoa minusta pitää.
Ei kuolemisessa ole mitään pelottavaa. Edeltävissä kivuissa ehkä, mutta siinä eivät sukulaiset voi auttaa vaan lääkäri.
Tälläkin mummolla on ollut vuosikymmeniä tulla sinuiksi sen kanssa, että vanhenee ja kuolee, kuten me kaikki. Ei minulta ainakaan liikene yhtään myötätuntoa vanhalle ihmiselle, joka ei ole kehittänyt sitä vanhan ihmisen suurinta viisautta: tyyneyttä väistämättömän edessä.
Hyvin eläneet vanhat ihmiset eivät koskaan pelkää kuolemaa, vaan jossain kohtaa alkavat jopa odottaa sitä.
Mistä tiedät, ettei ole sinut kuolemansa kanssa, juttelitko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se ihan hyvä, jos mies auttaisi kälyä esim. ostopalvelulla. Lapsien hoitaminen silloin tällöin tai kyläily aikuisten luona on eri asia kuin ikääntyneestä vanhuksesta huolehtiminen, jälkimmäinen on paljon haastavampaa varsinkin kun/jos yhteiskunta ei anna kunnollista tukea. Toisaalta kyläilyn puute ruuhkavuosina ei vaikuta merkittävästi elämänlaatuun, mutta avun puute vanhuksena vaikuttaa.
Käly ei ole valinnut sitä että vanhus ei aikanaan ollut lastenhoitoapuna, anoppi puolestaan ei ehkä vaadi itselleen apua vaan tyytyy siihen mitä saa. Fakta kuitenkin on se, että vanhuksesta huolehtiminen yksin on rankkaa ja ilman apua kunto heikkenee nopeasti.
Eihän tuo sinänsä ole reilua, eikä teillä ole velvollisuutta tarjota tai ostaa minkäänlaista lisätukea. Itse kuitenkin tekisin niin.
Kälyllä ja mummolla on ollut vuosia aikaa hoitaa asia kuntoon. Todennäköisesti vuosikymmeniä koska yleensä tämå suosiminen alkaa jo ihan pienenä.
Turha sitä enää on itkeä!
Miten sen kälyn olisi pitänyt "hoitaa asia kuntoon"? Toista ihmistä on hankala pakottaa tasapuolisuuteen, varsinkin jos kyseessä on oma vanhempi.
Ap:n tai miehensä ei tarvitse huolehtia mummosta, mutta on outoa ajatella että kälyllä olisi joku vastuu omaishoitajuuteen vain siksi, että hänen luonaan on kyläilty ja joskus annettu lastenhoitoapua (näin annetaan ymmärtää monissa kommenteissa). Puhutte aivan kuin hän olisi syyllinen siihen, miten mummo on päättänyt kohdella ap:n miestä.
Mummon voi ihan hyvin laittaa hoitokotiin tai pyytää ostamaan ja hankkimaan palveluita. Käly voi olla pienenä apuna sen verran kuin haluaa, mutta ei hänelläkään ole mitään velvoitetta ikääntyneen asioiden jatkuvaan hoitamiseen. Sitä varten on puolueettomia edunvalvojia ja hoitoalan ammattilaisia. - eri
Meillä ihan sama tilanne tulevaisuudessa. Anoppi suosinut selkeästi tytärtään ja hoitanut tyttärensä lapsia. Meille ei hoitoapua ole riittänyt. Molemmat perheet asumme melkein yhtä kaukana. Tyttären perhe jopa kauempana. Viime vuosina meni niin törkeäksi käytös, että enää ei käydä edes kylässä. Ei mahduttaisikaan kun tytär perheineen viettää anoppilassa koko kesän. Jos me menimme käymään (kerran kesässä) niin eläkkeellä oleva anoppi saattoi olla omissa menoissaan kun saavuimme. Kahvitkin keitimme itse itsellemme. Tosi iso kontrasti siihen kun menemme toisen mummon luokse, jossa meidät otetaan vastaan niin, että on kahvit ja jotain syötävää kun satojen kilometrien päästä pienten lasten kanssa saavumme. Anopin lisäksi myös miehen sisko on vuosien varrella osoittanut käytöksellään että emme ole tärkeitä. Pyysimme hänet lapsemme kummiksi, mikä on harmittanut jälkikäteen. Me emme tietenkään ole kelvanneet hänen lastensa kummeiksi. Kun jälkikäteen olen miettinyt tätä yhteistä yli 20 vuoden historiaa niin olen ymmärtänyt, että miehen sisko on hyvin itsekäs. Hän ei esim. ole saapunut perheemme tärkeisiin juhliin, jos se esim. nuorempana olisi tarkoittanut yhtä biletysiltaa kavereidensa kanssa vähemmän. Ilmeisesti kilpailuasetelma sisaruksilla ollut hyvin voimakas jo lapsuudessa ja epäterveellä tavalla jatkunut jopa aikuisuuteen. Appiukolta kuulin kun olimme jo lähes 30vuotiaita, että miehen sisko on uhannut lähteä kesken anopin luona vierailun kotiin, jos kotona on puhuttu liikaa hänen veljestään. Me päätimme luovuttaa ja luopua tästä epäterveestä kilpailusta. Saavat ihan keskenänsä nyt viettää aikaa. Hoitakoot miehen sisko äitinä sitten kun sen aika koittaa. Meillä on toinen suku, jossa on normaali meininki eikä ketään suosita tai syrjitä.
No tätä mä olen sanonut, ei suomalaiset hoida edes omia vanhempiaan. Veronmaksajien niskaan vaan kaikki.
Sitten kun itse tekee niinkuin pitää oikeana, niin ihmetellään rutinaa veroista. Kai se on kiva maksella, kun ei muita menoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista luettavaa suurin osa kommenteista. Normaalissa parisuhteessa kyllä anopin ja apen hyvinvointi kiinnostaa ja hoito sitten kun he sitä tarvitsevat samoin kuin omien vanhempien. Jos anoppi on synnyttänyt, kasvattanut ehkä kouluttanutkin sinulle hyvä miehen, lienee hän ansainnut taholtasi kunnioitusta ja huolenpitoa. Okei, toki tiedän, että on pottumaisia anoppejakin, mutta noin yleensä.
Ja ajatelkaapa omaa tulevaisuuttanne. Jos teillä on itsellänne lapsia ja he oppivat nyt katsoessaan teitä, ettei vanhemmista tarvitse välittää eikä huolehtia, luuletteko saavanne heiltä aikanaan apua tarvitessanne.
Minä sain kyllä tektistä sellaisen kuvan että anoppi on itse aiheuttanut tilanteen suosimalla räikeästi tytärtään ja tämän perhettä ja jättämällä poikansa perheen ilman apua eikä ole edes oikein halunnut tutustua pojan lapsiin jos näkee hädin tuskin pari kertaa vuodessa. Niin makaa kuin petaa. Aika monella isovanhemmalla olisi oikeasti mietinnän paikka, että onko se suosikkilapsi ja lapsenlapset lopulta valmiita yksin huolehtimaan vanhuksista kun teoillaan nämä vanhukset on ajaneet muut lapsensa pois. Ja ihan syystä nämä ei-suosiossa olleet lapset jättävät vanhukset halvimpaan hoitokotiin.
Aikuisten lasten auttaminen on kyllä aika kaukaa haettua ns. suosimista. Ap:n perhe on itse muuttanut kauemmas ja aika paljon tässä nyt on jätetty tulkinnanvaraa muutenkin. Entäs jos avuntarve on ollut näillä kahdella ihan eri.
Ei ne mummotkaan ihan kaikkeen repeä.
Minusta ainut merkitsevä asia, (jos ap:n perheellä ei mitään hätää ole ollut, eikä selvästi ole ollut) on, että on ollut tasapuolinen lapsuus. Kaikki muu on plussaa ja miksi kadehtia toisen saamaa ihan ylimääräistä. Tai vielä vaikka kadehtisikin, niin silti on kuitenkin jo syntynyt se oma velvollisuus ja osuus siitä omasta lapsuudesta.
Jos aikuisia ei tarvitse auttaa, niin sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa. Ei auteta.
Mutta kyllä minusta normaalissa terveessä perheessä kyläillään myös perheen pojan luona, ja pyydetään pojan lapsia kyläilemään, ja hoidetaan molempien lapsia tasapuolisesti. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tajua, miten tuo satuttaa aikuistakin lasta. Oman mieheni kohdalla olen joutunut näkemään, miten loukkaavaa on ollut, kun iltatähtityttö on ollut kaikessa häntä rakkaampi. Ei mitään sympatiaa sellaisia vanhempia kohtaan. Omat vanhempani ovat aina korostaneet tasapuolisuutta, samoin meidän perheessämme pyritään.
Vierailija kirjoitti:
No tätä mä olen sanonut, ei suomalaiset hoida edes omia vanhempiaan. Veronmaksajien niskaan vaan kaikki.
Sitten kun itse tekee niinkuin pitää oikeana, niin ihmetellään rutinaa veroista. Kai se on kiva maksella, kun ei muita menoja ole.
Kyllä normaaleja kunnollisia vanhempia hoidetaan, heitä onneksi on enemmistö.
Täällä onkin syntynyt paljon keskustelua. Yritän vastailla kaikille yleisesti.
Asia kuuluu siinä mielessä myös minulle, että olemme aviopari ja keskustelemme perhettämme koskevista asioista yhdessä. Lisäksi käly on alkanut suoraan viestitellä minulle, kun mieheni ei ole mielestään riittävästi vastaillut. Olen vastannut kälylle, että lähestyy asiassa veljeään.
Perintöä emme ole todellakaan kärkkymässä, naurettava ajatus. Olemme rakentaneet elämämme siten, että omasta takaa on hankittuna talot, mökit, autot ja muu tarpeellinen. Kälyn perhe sen sijaan saanut vuosien saatossa äidiltään taloudellistakin tukea. Käly tottunut siihen, että äiti auttaa rahallisesti ja lapsia hoitamalla. Mieheni nimenomaan ehdottanut, että eikö mummolle voisi ostaa palveluita. Mummon eläke tähän kyllä pitkälti riittäisi. Mutta ei käy. Joku pihiys kai taustalla.
Yhteydenpito mummon kanssa ollut meidän vastuullamme. Alkuun yritimme tiiviimmin, mutta kun oli niin yksipuolista, vakiintui kerran kesässä ja kerran joulun aikaan vierailut. Ongelma tässä onkin, että mummo tuntuu lähinnä kaukaiselta sukulaistädiltä, ei miehen äidiltä (miehen oma kokemus) tai lastemme mummolta.
ap
Alue: Aihe vapaa
Yleisellä tasolla, jos joku sanoo toista kamalaksi, niin eikös yleensä kannata ottaa huomioon, että asia ei välttämättä totta. Noin niin kuin arkielämässäkin.