Mummo ikääntyy ja käly yrittää vastuuttaa meitä

Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.

Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.

Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.

Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"

Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.

Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenlastenhoito on nykyään hyvin vaikeata. On vain tietyt ruuat mitä heille saa tarjoa. Aika moni kotiruoka on kiellettyjen listalla;  pullassa on liikaa sokeria,Olterannijuustossa on liian iso  rasvaprosentti, munissa on kolesterolia. Mikään mehu ei käy. Maidon pitää olla  luomua ja sen tietyn kaupan luomua. Voi taivas niitä miniän määräyksiä. Ei saa ostaa vaatteita.  Minun kotona ei ollut  kermajuustoa  50 luvulla,, eikä muutenkaan  kronklattu  ruuasta. Miniä on  ihan erikoistunut   karttamaan  meidän talon ruokia, vaikka  koulutettu  terve ja reipas  ja komea lapsemme  on kelpuutettu   aviopuolisoksi. Tuo ruokakyttäys loukkaa,  tutkiii jopa roskakorin.    Hoida nyt sitten tämän  " vakoilijan " lapsia. Muita lapsen lapsia olemmme  kelvanneet   ruokkimaan ja hoitamaan.

Toisaalta on myös niitä isovanhempia, jotka tarjoavat sellaisia ruokia, joista pahimmillaan tulee hengenvaarallinen reaktio. Kun ei uskota, että allergioita on, vaan kuitataan nekin ennen kaikkea miniän hysteerisyytenä.

Ruokakyttäystä en ymmärrä; jos mummolassa ollaan harvemmin, niin voi kai sitä silloin syödä mitä tarjotaan.

Toisaalta jos vanhemmilla on vaikka periaate että ei pullaa ja Karkkia alle x-vuotiaalle, niin onko niitä pakko lapsille väkisin tyrkyttää 🤔

Mä olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja tiedän kyllä oikein hyvin, miten allergioihin pitää suhtautua: vakavasti. Samoin, jos lapsella on jokin sairaus (diabetes, astma, reuma tms), osaan hoitaa lasta sairautensa vaatimalla tavalla. Osaan hoitaa lapsia silloinkin, kun he ovat sairaina. 

Mummola on kuitenkin mummola ja mummolassa on mummolan säännöt. Kotona sitten on kodin säännöt. Niin oli mun lapsuudessani ja niin oli lastenikin lapsuudessa. Jos mummolan säännöt ei kelpaa, aina voi viedä lapsensa hoitoon jonnekin muualle. Aikoinaan miniälläni oli kaksisivuinen lista, miten heidän lastaan piti hoitaa. Kahden ensimmäisen kohdan jälkeen sanoin, että nyt kuule taitaa olla niin vaikeahoitoinen napero, että suosittelen viemään hoitoon jollekin lastenhoidon ammattilaiselle. Pari viikkoa myöhemmin poikani soitti ja sanoi keskustelleensa vaimonsa kanssa. Ja pyysi, että jos nyt voisin kuitenkin välillä ottaa lapsen mummolaan...ihan ilman kaksisivuista listaa. 

Kyllä olet vastenmielinen!

Niin olenkin. Kummasti kuitenkin lapsenlapseni tulevat aina erittäin mielellään mummolaan. Ehkä mulla on mielestäsi myös vastenmieliset lapsenlapset? 

Mummola ei todellakaan ole ainoa paikka, missä lapsiaan voi hoidattaa. Voi palkata sellaisen hoitajan, joka tekee vaikka kuperkeikan joka kerta, kun tulee lapsia hoitamaan. Jos ilmaiseksi haluaa lastenhoitoa, sitten pitää "kilpailuttaa" ilmaiset hoitopaikat. Ja ottaa sen ilmaisen hotiopaikan, mikä tuntuu parhaimmalta. 

Niin varmaan tulevatkin mielellään😂😂😂😂😂

Kyllä ne tulevat. Juoksevat tuolta parkkipaikaltakin aina suoraan pihalleni jo ennenkuin poikani ehtii edes saada autosta lasten reput mukaan. Eivätkä haluaisi lähteä kotiin, kun poikani tulee hakemaan. "Vastenmielisen" mummon luona on lapsilla niin hauskaa, että jopa kysyvät isältään, milloin taas pääsevät mummolaan. 

Hahah kyllä olet tyhmä vastenmielisyydwn lisäksi! Voima-fantasioita av-palstalla😂😂😂😂

Sivusta lukien vastennielinen on nyt joku muu. Ei kirjoittaja, joka hoitaa lapsenlapsiaan.

Sivusta lukien erittäin vastenmielinen on tuo miniäänsä mollaava ja itseään loputtomiin ylistävä anoppi.

Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".[/quote]

Mutta toisilla ollut surullista ja raskasta faktaa lasten pikkulapsiaikana. Usein tällaiset (iso)äidit, jotka valitsevat suosikin lapsistaan eivät ole sitä toista hirveästi kannatelleet silloin alle 18-vuotiaanakaan. Tässä valossa ymmärrän kyllä tuon asenteen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.

Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.

Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.

Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"

Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.

Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".

Sitä olisi pitänyt miettiä silloin ajoissa. Mummon ja kälyn.

Ei minulla ainakaan ole mitään vaikeutta sysätä mummon asioita siskolleni, jolle mummo kokkasi ja siivosi ja silitti vuosia ja minua ei auttanut vaikka mursin selkäni ja lapset oli ihan pieniä.

Nyt yhtäkkiä ne mun lapsetkin kelpaisi piioiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".

Mutta toisilla ollut surullista ja raskasta faktaa lasten pikkulapsiaikana. Usein tällaiset (iso)äidit, jotka valitsevat suosikin lapsistaan eivät ole sitä toista hirveästi kannatelleet silloin alle 18-vuotiaanakaan. Tässä valossa ymmärrän kyllä tuon asenteen.

Juu toki. Ja on niitä "hirviövanhempia" jne. MUTTA tuntuu, että nykyään on niin helppo mennä sen taakse, että "ei hän AINA ole ollut minua kohtaan sellainen kuin minä haluan" niin en sitten tee yhtään mitään.

Koska tämä nyt vaan on paljon helpompi tapa elää, paljon kivampaa kun ei koskaan tarvitse tehdä toisen puolesta mitään mitä en itse viitsisikään tehdä.

APn casessä ei mut ainakaan mitään sellaista miehen lapsuudesta meille tullut ilmi, mikä puolustaisi sitä, että mies voi "hyvällä omallatunnolla" jättää äitinsä heitteille.

Heidän perheen dynamiikasta en tiedä, onko anoppi puhtaasti miehen asia, ja ap voi keskittyä omaan sukuunsa, ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.

Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.

Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.

Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"

Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.

Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".

Ilmeisesti et ole töissä, kun sinulle voi määrätä tuonti- ja vientiajat keskelle päivää. Ihan vai ilmoitusluonteisesti ja noin lyhyellä varoitusajalla.

Vanhusten murrosikä kestää pahimmillaan vuosikymmenen tai vielä enemmän. En vertaisi lasten murrosikään. Lisäksi monella on huolehdittavana ne ihan oikeat omat murrosikäiset.

Ovulaatiolaskuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".

Mutta toisilla ollut surullista ja raskasta faktaa lasten pikkulapsiaikana. Usein tällaiset (iso)äidit, jotka valitsevat suosikin lapsistaan eivät ole sitä toista hirveästi kannatelleet silloin alle 18-vuotiaanakaan. Tässä valossa ymmärrän kyllä tuon asenteen.

Juu toki. Ja on niitä "hirviövanhempia" jne. MUTTA tuntuu, että nykyään on niin helppo mennä sen taakse, että "ei hän AINA ole ollut minua kohtaan sellainen kuin minä haluan" niin en sitten tee yhtään mitään.

Koska tämä nyt vaan on paljon helpompi tapa elää, paljon kivampaa kun ei koskaan tarvitse tehdä toisen puolesta mitään mitä en itse viitsisikään tehdä.

APn casessä ei mut ainakaan mitään sellaista miehen lapsuudesta meille tullut ilmi, mikä puolustaisi sitä, että mies voi "hyvällä omallatunnolla" jättää äitinsä heitteille.

Heidän perheen dynamiikasta en tiedä, onko anoppi puhtaasti miehen asia, ja ap voi keskittyä omaan sukuunsa, ehkä.

Mistäs sinä sen tiedät? Kunhan keksit ja syyllistät.

Miksi sen miehen lapsuudesta tarvitsisi tulla? Jos aikuista lasta on kohdeltu eriarvoisesti vuosia niin sitten ei ole mitään syytä lopettaa sitä eriarvoisuutta yhtään mihinkään. Kaksi aikuista ihmistä, mummo ja käly, on päättäneet toimia tietyllä tavalla, joten ei ole mitään syytä käyttäytyä kuin he ei olisi nyt vastuussa tekosistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.

Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.

Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.

Mies matkatöissä.

Mitä keskustelemista tuossa on?

Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.

Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.

Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.

Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.

Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.

No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.

Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.

Kerro toki vielä miten tämä toimii satojen kilometrien päästä. Tai kun äiti irtisanoo sovitut, kotihoitopalvelut?

Hänelle pitää hankkia edunvalvoja, jottei voi ominpäin sanoa irti tarvitsemiaan palveluita. 

Edunvalvojan tehtävistäkin ja mahdollisuuksista vaikuttaa tuntuu olevan outoja oletuksia. Yleensä edunvalvojalle annetaan tehtäväksi hoitaa päämiehensä omaisuutta ja taloudellisia asioita. Hoitojutuissa ihmisellä on aika pitkälle itsemääräämisoikeus. Tietyssä vaiheessa lääkäri voi katsoa, että vanhus ei pysty itse määräämään ja sen jälkeen on yleensä laitoshoito edessä, jos kieltäytyy kotihoidosta ja muista avuista. Siitä kannattaa myöskin sopimukset itse irtisanovalle kertoa, että se tulee tuolla menolla olemaan hänelle edessä, kun ei itse ilman hoitoa kuitenkaan pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".

Mutta toisilla ollut surullista ja raskasta faktaa lasten pikkulapsiaikana. Usein tällaiset (iso)äidit, jotka valitsevat suosikin lapsistaan eivät ole sitä toista hirveästi kannatelleet silloin alle 18-vuotiaanakaan. Tässä valossa ymmärrän kyllä tuon asenteen.

Juu toki. Ja on niitä "hirviövanhempia" jne. MUTTA tuntuu, että nykyään on niin helppo mennä sen taakse, että "ei hän AINA ole ollut minua kohtaan sellainen kuin minä haluan" niin en sitten tee yhtään mitään.

Koska tämä nyt vaan on paljon helpompi tapa elää, paljon kivampaa kun ei koskaan tarvitse tehdä toisen puolesta mitään mitä en itse viitsisikään tehdä.

APn casessä ei mut ainakaan mitään sellaista miehen lapsuudesta meille tullut ilmi, mikä puolustaisi sitä, että mies voi "hyvällä omallatunnolla" jättää äitinsä heitteille.

Heidän perheen dynamiikasta en tiedä, onko anoppi puhtaasti miehen asia, ja ap voi keskittyä omaan sukuunsa, ehkä.

Miten niin heitteille? Mummo hoitaa itse ja käly hoitaa korvaukseksi saamastaan vuosien työpanoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.

Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.

Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.

Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"

Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.

Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".

Sitä olisi pitänyt miettiä silloin ajoissa. Mummon ja kälyn.

Ei minulla ainakaan ole mitään vaikeutta sysätä mummon asioita siskolleni, jolle mummo kokkasi ja siivosi ja silitti vuosia ja minua ei auttanut vaikka mursin selkäni ja lapset oli ihan pieniä.

Nyt yhtäkkiä ne mun lapsetkin kelpaisi piioiksi.

Oman äidin kohdalla olen tajunnut, miten se vanhuus yllättää ihmisen.

Siis jos saa täyspäisenä elellä rapistuvassa kropassa.

Aikaa onkin rajattomasti, tehtävää kovin vähän. Jos mummo käy kerran viikossa jumpassa ja toisen kerran srk kerhossa, päivittäin kaupassa ostamassa jonkun yhden tuotteen ja muuten elämä koostuu ystävien hautajaisista, tvn katselusta, sukkien katolisesta, kukkien kastelemisesta, satunnaisesta lääkärillä käynnistä -- sitä aikaa on aivan helkkaristi.

Siis ihmiselle, joka on elänyt myös ne ruuhkavuodet.

Silloin sitä varmasti vasta tajuaa, miten arvokas olisi se vilipetterin vierailu tai ihan vain lapsen puhelutuokio kuulumisten parissa.

Mutta samalla, me keskellä ruuhkavuosiamme ja lapsenlapset koulu/harrastusrumbaansa ei aivan ymmärrettävästi oikein jakseta mitään päivittäisiä maratonpuheluita tai "aiheettomia" vierailupakkoja.

Toivottavasti itse osaan aikanani pitää itseni ihan keskenöni kiireisenä ja puuhakkaana, enkä muodostu lasteni ja miniöideni riesaksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.

Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.

Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.

Mies matkatöissä.

Mitä keskustelemista tuossa on?

Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.

Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.

Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.

Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.

Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.

No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.

Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.

Kerro toki vielä miten tämä toimii satojen kilometrien päästä. Tai kun äiti irtisanoo sovitut, kotihoitopalvelut?

Hänelle pitää hankkia edunvalvoja, jottei voi ominpäin sanoa irti tarvitsemiaan palveluita. 

Edunvalvojan tehtävistäkin ja mahdollisuuksista vaikuttaa tuntuu olevan outoja oletuksia. Yleensä edunvalvojalle annetaan tehtäväksi hoitaa päämiehensä omaisuutta ja taloudellisia asioita. Hoitojutuissa ihmisellä on aika pitkälle itsemääräämisoikeus. Tietyssä vaiheessa lääkäri voi katsoa, että vanhus ei pysty itse määräämään ja sen jälkeen on yleensä laitoshoito edessä, jos kieltäytyy kotihoidosta ja muista avuista. Siitä kannattaa myöskin sopimukset itse irtisanovalle kertoa, että se tulee tuolla menolla olemaan hänelle edessä, kun ei itse ilman hoitoa kuitenkaan pärjää.

Eikä valitettavasti ole edes pelottelua, että jää sitten ilman hoitoa kotiinsa. Niitä laitospaikkoja on ainakin täällä päin lähes mahdotonta saada, jos mummeli ei karkaa kotoaan monen monta kertaa keskellä yötä vähissä vaatteissa :(

Kotihoito eli mummon sängyssään makuuttaminen on ainoa vaihtoehto kun "kukaan ei kuole pois" niistä täpötäysistä hoitolaitoksista näin raadollisestihan se nyt vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.

Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.

Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.

Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"

Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.

Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".

Sitä olisi pitänyt miettiä silloin ajoissa. Mummon ja kälyn.

Ei minulla ainakaan ole mitään vaikeutta sysätä mummon asioita siskolleni, jolle mummo kokkasi ja siivosi ja silitti vuosia ja minua ei auttanut vaikka mursin selkäni ja lapset oli ihan pieniä.

Nyt yhtäkkiä ne mun lapsetkin kelpaisi piioiksi.

Oman äidin kohdalla olen tajunnut, miten se vanhuus yllättää ihmisen.

Siis jos saa täyspäisenä elellä rapistuvassa kropassa.

Aikaa onkin rajattomasti, tehtävää kovin vähän. Jos mummo käy kerran viikossa jumpassa ja toisen kerran srk kerhossa, päivittäin kaupassa ostamassa jonkun yhden tuotteen ja muuten elämä koostuu ystävien hautajaisista, tvn katselusta, sukkien katolisesta, kukkien kastelemisesta, satunnaisesta lääkärillä käynnistä -- sitä aikaa on aivan helkkaristi.

Siis ihmiselle, joka on elänyt myös ne ruuhkavuodet.

Silloin sitä varmasti vasta tajuaa, miten arvokas olisi se vilipetterin vierailu tai ihan vain lapsen puhelutuokio kuulumisten parissa.

Mutta samalla, me keskellä ruuhkavuosiamme ja lapsenlapset koulu/harrastusrumbaansa ei aivan ymmärrettävästi oikein jakseta mitään päivittäisiä maratonpuheluita tai "aiheettomia" vierailupakkoja.

Toivottavasti itse osaan aikanani pitää itseni ihan keskenöni kiireisenä ja puuhakkaana, enkä muodostu lasteni ja miniöideni riesaksi :)

Ongelma onkin se epätasa-arvoinen käytös ENNEN sitä vaihetta kun tarvitsee seuraa ja apua.

Ihan oman edunkin vuoksi esimerkiksi lastenlapsille kannattaa olla tasapuolinen. Ei niitä ruikutuspuheluja kuuntele se lastenlapsi joka on vuosia katsonut sivusta serkkunsa lellimistä.

Eikä se pojan vaimo kipaise hätiin jota on vain ivattu ja lytätty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.

Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.

Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.

Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"

Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.

Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".

Ilmeisesti et ole töissä, kun sinulle voi määrätä tuonti- ja vientiajat keskelle päivää. Ihan vai ilmoitusluonteisesti ja noin lyhyellä varoitusajalla.

Vanhusten murrosikä kestää pahimmillaan vuosikymmenen tai vielä enemmän. En vertaisi lasten murrosikään. Lisäksi monella on huolehdittavana ne ihan oikeat omat murrosikäiset.

Juu olen töissä.

Mutta äiti ei todellakaan ymmärrä, etteikö "sitä koneella näpyttelyä" voi tehdä toistekin, kun hän vaan ihan harvoin tarvitsee tyttärensä apua...

Hänen mielestään "tiettyyn työaikaan sitovia" töitä on lähinnä opettajan työ, koska luokkaa eo voi jättää yksin, lähes kaikesta muusta "voi työkaverin kanssa vaihtaa vuoroa".

Tästä meillä tapellaan aivan jatkuvasti, ja voin sovittaa esim lounaan siten, että pidän sen pidempään ja kuljetan äidin (tai käyn kampaajalla...) ja näpyttelen töitä myöhempään, mutta kyllä työpäivä määräytyy ensisijaisesti työn tarpeiden ja asiakkaiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.

Niin te olitte mummolassa.

Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.

En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.

Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.

Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.

Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?

Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.

Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.

Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.

Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.

Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.

Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.

Vanhempasi olivat töissä silloin.

Niin. Me jouduimme viettämään lomat melkein eri aikaan, kun kahden aikuisen edes täysin erillään vietetyt lomat eivät kata koulujen lomia. Sitten vielä kesäkerhoa 2-4 viikkoa. Isovanhemmista olisi ollut apua, muta heillä oli muuta.

Ohis...kun itse olit viikkoja isovanhempiesi luona, olivatko isovanhempasi silloin vielä työelämässä? Eli käyttivätkö osan kesälomistaan sinun hoitamiseesi? Entä omat vanhempasi? Olivatko he jo eläkkeellä, kun sinä olisit tarvinnut kesiksi lastenhoitajaa?

Isovanhemmilla on hyvät kesälomat 5-6 viikkoa. Miten siitå ei viikko liikene lapsenlapselle?

Ei kaikilla isovanhemmilla ole. Mulla on vain 4 viikkoa kesälomaa ja 1 viikko talvilomaa. Ja osan lomasta pidän koulujen loma-aikojen ulkopuolella. Enkä mä voi päättää, että mun lomani pitää olla just tietyllä viikolla. Lomista joutuu sopimaan työkavereiden kanssa, koska kaikki eivät voi olla lomalla samaan aikaan. 

Viisi viikkoa lomaa vuodessa mutta lapsenlapsia ei voi auttaa. Just.

Ihan samalla tavalla on lomaa myös lapsen vanhemmilla eli 2 x 5vk= 10vk vuodessa + arkipyhävapaat.

Mihin ihmeeseen tarvitaan nykyään hoitoapua, kun on kunnallinen päivähoito, oikeus olla pois hoitamassa sairasta lasta, pitkät lomat 2x 5vk, lisäksi arkipyhät, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertak.vaipoista.

Vai onko teidän lapsenne sairaita tai vammaisia, sillä pikkulapsiaika ei edes kestä montaa vuotta.

Itseäni, eikä tuttava- ja ystäväpiiri odota edes isovanhempien apua, sillä halutaan olla jo aikuisia ja päättää omista asioista, oli kysymys lasten kasvatuksesta tai hoidosta ja isovanhemmat käyvät vain vieraana eikä siivousrättiin koske tai tutki kaappeja. Ollaan jo napanuora karkaistu vanhempiin. Ja lasten lämpimät isovanhempinsuhde voi kehittyä myös vierailujen yhteydessä. En voisi edes kuvitella isovanhempia häärimässä kotonani tai kasvattamassa lapsia tai vaatia isovanhempien hoitamaan lapsiani lomallaan, kun työnantaja on sen mahdillistanut voimien keräämiseen, jotta jaksaa töissä, eikä lomalla painamaan toista duunia.

Ymmärrän isovanhempien avun, vain teinivanhemmilla, tai vanhemmat pitkäaik. sairailla tai elämässä syrjäytyneillä. Myös isovanhemmilla on oikeus omaan elämään, kun se on vain kerran.

Kai sekin on ihan normaalia, että vanhemmat esim. joskus käyvät syömässä tai ulkona kaksin 🤔

Joo mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Kun hankkii lapsen, sitoutuu hoitamaan sitä täysiaikaisesti.

En ole ikinä kuullut, että kun nuori pari päättää lisääntyä, he olisivat ottaneet siihen päätöksentekoon mukaan omat vanhempansa. Ja sitä myöten siis myös heidän vanhempansa olisivat sitoutuneet tulevan lapsen hoitamiseen.

Näin ei ole kenenkään kohdalla. Silti isovanhempaa velvollistetaan.

Eikä takuulla täälläkään kaikkien keskustelijoitten

vanhemmat ole vaatineet itselleen lapsenlapsia.

Keskustelkaa asiasta jo ennen sen lapsen syntymää, niin ei tule vääriä odotuksia.

Minun vanhempani eivät silloin 50- ja 60-luvulla viettäneet ikinä mitään kahdenkeskistä aikaa, me oltiin joka paikassa perheenä. En ole ollut ikinä hoidossa missään, en edes yhtä iltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään ei tule ilmi, mitä apua ap:n anoppi tarvitsee.

Minä neuvoisin ap:ta ja miestään kokoustamaan miehen sisaruksen perheen kanssa ja miettimään, mitä anoppi tarvitsee. Ihan ensimmäiseksi mies voi vaikka tilata äidilleen palvelutarpeen kartoituksen, jos sellaista ei ole vielä tehty. Sitä kautta saa niin kotihoidon, ruoka- ja siivouspalveluiden tarpeen määritettyä ja tilattua. Anopin varallisuudesta ei ole mitään tietoa, mutta kotihoidon maksu määräytyy käyntien viikoittaisen kokonaiskeston perusteella ja anopin tulojen perusteella. Joillakin kotihoito käy kerran päivässä pikaisesti ja toisilla monta kertaa päivässä. Vanhukselle voi hakea hoitotukea ja asumistukea. Hoitotuki määräytyy voinnin perusteella ja asumistuen saanti riippuu tuloista ja varoista.

Veikkaan, että suurin ongelma noissa ruoka- ja siivous-, yms palveluissa on itse anoppi, eihän sellaisesta maksaa, kun on sukulaiset sitä varten. Noihinkin voi olla saatavilla palveluseteleitä.  Ap:n käly on sitten se uhri, jolle kaikki kaatuu. Kauppaostosten teko on nykyään helppoa netin kautta, mutta vähävaraiselle kotiinkuljetusmaksut voivat olla kynnyskysymys.

Miettikää anopin asumista. Jos asuu isossa talossa, missä on paljon hoidettavaa, kannattaa keskustella, kannattaisiko hänen muuttaa pienempää esteettömään asuntoon. Omiin nurkkiin ottamisen kanssa kannattaa olla hyvin varovainen.

Täällä on monenlaista juttua hoitokotiin laittamisesta ja sinne pääsemisestä. Osa puhuu selkeästi hoitokodeista, mitkä ovat käytännössä esteettömiä asuntoja, mihin voi saada jotain pieniä palveluita maksusta ja niihin pääsee helposti maksamalla. Toiset taas puhuvat hoitokodista tarkoittaen palveluasumista, minne on hurjat jonot ja jossa hoidetaan vuorokauden ympäri ja minne ei todellakaan pääse kuin lääkärin (ja muun hoitotason) suosituksella ja sosiaalityöntekijän tekemällä päätöksellä. Sellaisesta paikasta kukin maksaa tulojensa mukaan, on kuitenkin tietty summa, mitä tuloista pitää vähintään jäädä käteen. Osan asuminen on lähes ilmaista, toiset maksavat omaisuuksia.

Jos anoppi on vielä järjen voimissaan, niin hänen kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus. Se helpottaa huomattavasti asioiden hoitamista, jos anopin ei katsota voivan enää hoitaa asioitaan. Sen saa nopeammin voimaan ja on kevyempi vaihtoehto kuin hakea edunvalvontaa, mikä on hidas ja käy käräjäoikeuden kautta. Silloin on selkeä taho, joka hoitaa raha-asiat.

Kuulostaa äkkiseltään helpolta, mutta ei ole sitä.  Ajattelen oman äitini kannalta.  Hänelle on nämä palvelukartoitukset tehty joka vuosi ja aina se menee samalla kaavalla.  Siivouspalvelu, fysioterapia, turvaranneke, ruokapalvelu ja kotisairaanhoitajakäynti, ne on ne, mitkä hän hyväksyy.  Näissäkin asioissa olemme me lapset kuitenkin tiiviisti mukana, koska äidin kuuloon ei aina voi luottaa, joten uudet tai muutettavat käyntikerrat sovitaan aina jonkun meistä kanssa. Kaiken muunkin teemme me lapset.  Mihinkään hän ei suostu kotoaan lähtemään, ajatuskin saa hänet aivan suunniltaan.  Kun hänhän vielä pärjää ihan hyvin!  No pärjää, kun on lapset, jotka hoitavat.  Jalat ei pelaa kunnolla, muuten vielä pärjäileekin, mutta ei ihan ilman muiden apua.

Ruokaostosten teko netin kautta - miten?  Kun ei ole nettiä eikä sataa vuotta lähentyvä ihminen siitä ymmärrä hevon kukkua.  

Lääkärikäynnit.  Lapset hoitavat.

Apteekkiasiat.  Lapset hoitavat.

Kaupassakäynnit.  Lapset hoitavat.

Kotisairaanhoitajalta tulee vaatimuksia hankkia milloin mitäkin, sidetarvetta, rautalääkettä, ihosalvaa, maitohappoja jne.  Kuka ne muka hakee, ellei lapset?

Kuulotutkimuksissa käynnit ja kuulolaitteet.  Lapset hoitavat.

Silmälasiasiat.  Lapset hoitavat.

Pankista tulee tunnistautumisvaatimus.  Lapset hoitavat.

Kelan asumistukihakemus.  Lapset hoitavat.

Taloon vaihdetaan kaikki lukot, asukkaan oltava mukana tiedotustilaisuudessa ja avaintenluovutustilaisuudessa.  Lapset hoitavat.

Lääkäri vaatii, että joka ilta mitattava verenpaine.  Kotisairaanhoitaja käy vain päivällä.  Lapset hoitavat.

Television kanavat sekaisin.  Lapset hoitavat.

Puhelin mykkänä (mykistys päällä vahingossa).  Lapset hoitavat.

Talvella lämmityspatterit yhtäkkiä kylmät.  Lapset hoitavat.

Autopaikkoja pihassa muutetaan.  Lapset hoitavat.

Pesukone pysähtyi kesken pesun.  Lapset hoitavat.

Virallisia kirjeitä, joista ei ymmärrä hevon häntää.  Lapset hoitavat.

Kaikenlaisia pieniä tai isoja vahinkoja ja sattumuksia.  Lapset hoitavat.

Eli ei yhteiskunta kaikkeen pysty silloin, jos vanhus kuitenkin vielä asuu kotonaan.  Tarvitaan ihmisiä, jotka tulevat hätiin, muulloinkin kuin silloin kun tapahtuu jokin loukkaantuminen tai sairauskohtaus. Niissä voi aina hälyttää ensihoidon, mutta entä nämä muut asiat?  Ja niitähän tuntuu piisaavan. 

Ai niin, seuranpito.  Lapset hoitavat. 

Kuten sanoin, se vanhus on suurin este, voi pistää vastaan joka asiassa. Joskus pitää laittaa kova kovaa vasten ja yksinkertaisesti ilmoittaa, ettei jos tämä hoidu niin miten aiot hoitaa sen ITSE. Ja jopa kiristää jättämällä jotain henkeä uhkaamatonta tekemättä.

Kannattaa selvittää, mitä juttuja voi oikeasti ulkoistaa. Täällä esimerkiksi hoituu lääkkeet ja apteekkijutut kotihoidon kautta tekemällä sopimus apteekin kanssa. Apteekki lähettää laskun tuotteista. Kotihoidolla on täällä lääkäri, joka käy jopa kotona. Käsittääkseni kotihoidon olisi saanut tekemään noita verenpainemittauksia, olisi vaan pitänyt olla toinen käynti sitä varten. Tosin kotihoito kärsii työntekijäpulasta.

Omaiset voivat tehdä ne ostokset netin kautta, vakio-perusostoslistan kanssa säästyy paljon aikaa. Tilata kerralla pidemmän ajan ostokset, ettei tarvitse jatkuvasti siellä kaupassa hypätä. Voi tilata noudolla tai kotiinkuljetuksella.

Ihmettelen tuota lukkojuttua, meillä nimittäin vaihdettiin kaikki lukot ja ainoa todellinen vaatimus oli, että pitää esittää henkilöllisyystodistus avaimia noutaessa ja toisen puolesta noutaessa piti olla valtakirja. Jos noutotilaisuuksien ajankohdat eivät itselle sopineet, ne pystyi hakemaan lukkojen asennusliikkeestä sen aukiolo-aikoina. Muuten oli ihan itsestä kiinni, halusiko käydä tilaisuuksissa. Pankin tunnistaumistakaan ei kovin usein tarvitse tehdä, kun sen on kerran tehnyt.

Omaisen kannattaa oikeasti miettiä, miten voi helpottaa ja järkiperäistää sitä omaa työtaakkaansa. Jotain jää pakostakin omaisille, mutta ei aina niin paljon kun kuvittelee, kunhan osaa selvittää, mitä palveluja oikeasti on saatavissa.

On tullut käytyä etsimässä avaimia, laittamassa puhelinta lataukseen, kun puhelimeen ei ole saanut yhteyttä. Painelemassa kaukosäätimestä nappulaa, että se siirtyy asetuspuolelta kanavanvalintatoimintoihin. Tilaamassa viemärinaukaisijaa yms. Olen myös täytellyt hoitotukihakemuksen, se oli oikeasti vaikein paikka. Siinähän pitää inho-realistisesti kuvailla kaikki henkilön ongelmat ja vaivat saadakseen tukea. Sen kuitenkin allekirjoittaa useinmiten tuen saaja itse ja hän voi olla täysin eri mieltä omasta pärjäämisestään. Yritä siinä sitten mahdollisimman kauniisti esimerkkien voimalla kuvailla omaisten tekemiä juttuja henkilön puolesta, että kelan henkilö kuitenkin tajuaisi ne kaikki ongelmat (ei osaa hoitaa mitenkään raha-asioitaan, tehdä ostoksia, muisti ei toimi ollenkaan jne), mutta ilman, että henkilö itse tuntee itseään täysin lytätyksi. Minun kirjoittamallani hakemuksella tuli vain alin tuki, mutta siinä vaiheessa, kun onnistui pääsemään tehostetttuun palveluasumiseen (omasta mielestään olisi kyllä pärjännyt kotona, kaikki hoituu), niin siellä kirjoitulla hakemuksella hypähti suoraan korkeimpaan tasoon. Itse sisällössä ei oikeastaan muuta eroa kuin se laitoksen 24/7 hoito eli samat vaivat ja ongelmat samassa laajuudessaan jatkuivat. Noilla päätöksillä ei ajallisesti ollut suurtakaan väliä.

Sulla on vähän erilainen tilanne. Ei mun äidillä käy lääkäri kotona kuin pikkuasioissa, esim. jotain ihotulehdusta kävi katsomassa ja keuhkoja kuuntelemassa. Ei erikoislääkäri tule kotiin, eikä kotona oteta röntgenkuvia eikä labrakokeita.

Apteekkiasiat voi varmaan hoitaa netissä, mutta ei se sitä poista, että omaisen on siitä kuitenkin huolehdittava ja vähintään se lasku pitää käydä hakemassa ja maksamassa.

Avainten luovutus homma oli täällä ihan erilainen toimitus, talossa asuu paljon avuttomia ihmisiä, esim. muutama lievästi kehitysvammainen, kaikille piti neuvoa kädestä pitäen, miten uusi lukko ja avain toimii, en sitä minäkään ilman näyttöä olisi osannut.

No tuohan oli tietysti vain yksi kertaluontoinen homma, esimerkki vain siitä, mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut. Koko ajan tulee kaikenlaista.

Nyt viimeisin on tämä : kaukana asuva nuoruuden ystävä ilmoitti tulevansa käymään. Äiti tietysti hirveän iloinen, mutta samalla ihan paniikissa, että mitä hän sille tarjoaa ja kuuleeko hän kunnolla jne. Joku meistä siis menee sinne ottamaan vieraita vastaan. Äiti on liikuntarajoitteinen eikä pääse helposti edes ovea aukaisemaan jos edes kuulee ovikellon soittoakaan. Kuulolaitteista huolimatta.

Siis tällaisia lukuisia tavallisia käytännön asioita, mitä omassa elämässä ei osaa ajatellakaan, että tarvitsisi toisten apua, ennen kuin tuleekin vanhuus ja tällainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.

Niin te olitte mummolassa.

Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.

En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.

Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.

Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.

Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?

Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.

Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.

Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.

Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.

Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.

Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.

Vanhempasi olivat töissä silloin.

Niin. Me jouduimme viettämään lomat melkein eri aikaan, kun kahden aikuisen edes täysin erillään vietetyt lomat eivät kata koulujen lomia. Sitten vielä kesäkerhoa 2-4 viikkoa. Isovanhemmista olisi ollut apua, muta heillä oli muuta.

Ohis...kun itse olit viikkoja isovanhempiesi luona, olivatko isovanhempasi silloin vielä työelämässä? Eli käyttivätkö osan kesälomistaan sinun hoitamiseesi? Entä omat vanhempasi? Olivatko he jo eläkkeellä, kun sinä olisit tarvinnut kesiksi lastenhoitajaa?

Isovanhemmilla on hyvät kesälomat 5-6 viikkoa. Miten siitå ei viikko liikene lapsenlapselle?

Ei kaikilla isovanhemmilla ole. Mulla on vain 4 viikkoa kesälomaa ja 1 viikko talvilomaa. Ja osan lomasta pidän koulujen loma-aikojen ulkopuolella. Enkä mä voi päättää, että mun lomani pitää olla just tietyllä viikolla. Lomista joutuu sopimaan työkavereiden kanssa, koska kaikki eivät voi olla lomalla samaan aikaan. 

Viisi viikkoa lomaa vuodessa mutta lapsenlapsia ei voi auttaa. Just.

Ihan samalla tavalla on lomaa myös lapsen vanhemmilla eli 2 x 5vk= 10vk vuodessa + arkipyhävapaat.

Mihin ihmeeseen tarvitaan nykyään hoitoapua, kun on kunnallinen päivähoito, oikeus olla pois hoitamassa sairasta lasta, pitkät lomat 2x 5vk, lisäksi arkipyhät, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertak.vaipoista.

Vai onko teidän lapsenne sairaita tai vammaisia, sillä pikkulapsiaika ei edes kestä montaa vuotta.

Itseäni, eikä tuttava- ja ystäväpiiri odota edes isovanhempien apua, sillä halutaan olla jo aikuisia ja päättää omista asioista, oli kysymys lasten kasvatuksesta tai hoidosta ja isovanhemmat käyvät vain vieraana eikä siivousrättiin koske tai tutki kaappeja. Ollaan jo napanuora karkaistu vanhempiin. Ja lasten lämpimät isovanhempinsuhde voi kehittyä myös vierailujen yhteydessä. En voisi edes kuvitella isovanhempia häärimässä kotonani tai kasvattamassa lapsia tai vaatia isovanhempien hoitamaan lapsiani lomallaan, kun työnantaja on sen mahdillistanut voimien keräämiseen, jotta jaksaa töissä, eikä lomalla painamaan toista duunia.

Ymmärrän isovanhempien avun, vain teinivanhemmilla, tai vanhemmat pitkäaik. sairailla tai elämässä syrjäytyneillä. Myös isovanhemmilla on oikeus omaan elämään, kun se on vain kerran.

Kai sekin on ihan normaalia, että vanhemmat esim. joskus käyvät syömässä tai ulkona kaksin 🤔

Joo mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Kun hankkii lapsen, sitoutuu hoitamaan sitä täysiaikaisesti.

En ole ikinä kuullut, että kun nuori pari päättää lisääntyä, he olisivat ottaneet siihen päätöksentekoon mukaan omat vanhempansa. Ja sitä myöten siis myös heidän vanhempansa olisivat sitoutuneet tulevan lapsen hoitamiseen.

Näin ei ole kenenkään kohdalla. Silti isovanhempaa velvollistetaan.

Eikä takuulla täälläkään kaikkien keskustelijoitten

vanhemmat ole vaatineet itselleen lapsenlapsia.

Keskustelkaa asiasta jo ennen sen lapsen syntymää, niin ei tule vääriä odotuksia.

Minun vanhempani eivät silloin 50- ja 60-luvulla viettäneet ikinä mitään kahdenkeskistä aikaa, me oltiin joka paikassa perheenä. En ole ollut ikinä hoidossa missään, en edes yhtä iltaa.

Ei kukaan ole velvollistanut.

Sen sijaan tämä ketju on täynnä länkytystä, miten lapsi on velkavankeudessa koko loppuikänsä, kun äiti on kerran päättänyt hänet hankkia. Kun se on OMA ÄITI ja kyynel ja paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.

Niin te olitte mummolassa.

Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.

En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.

Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.

Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.

Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?

Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.

Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.

Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.

Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.

Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.

Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.

Vanhempasi olivat töissä silloin.

Niin. Me jouduimme viettämään lomat melkein eri aikaan, kun kahden aikuisen edes täysin erillään vietetyt lomat eivät kata koulujen lomia. Sitten vielä kesäkerhoa 2-4 viikkoa. Isovanhemmista olisi ollut apua, muta heillä oli muuta.

Ohis...kun itse olit viikkoja isovanhempiesi luona, olivatko isovanhempasi silloin vielä työelämässä? Eli käyttivätkö osan kesälomistaan sinun hoitamiseesi? Entä omat vanhempasi? Olivatko he jo eläkkeellä, kun sinä olisit tarvinnut kesiksi lastenhoitajaa?

Isovanhemmilla on hyvät kesälomat 5-6 viikkoa. Miten siitå ei viikko liikene lapsenlapselle?

Ei kaikilla isovanhemmilla ole. Mulla on vain 4 viikkoa kesälomaa ja 1 viikko talvilomaa. Ja osan lomasta pidän koulujen loma-aikojen ulkopuolella. Enkä mä voi päättää, että mun lomani pitää olla just tietyllä viikolla. Lomista joutuu sopimaan työkavereiden kanssa, koska kaikki eivät voi olla lomalla samaan aikaan. 

Viisi viikkoa lomaa vuodessa mutta lapsenlapsia ei voi auttaa. Just.

Ihan samalla tavalla on lomaa myös lapsen vanhemmilla eli 2 x 5vk= 10vk vuodessa + arkipyhävapaat.

Mihin ihmeeseen tarvitaan nykyään hoitoapua, kun on kunnallinen päivähoito, oikeus olla pois hoitamassa sairasta lasta, pitkät lomat 2x 5vk, lisäksi arkipyhät, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertak.vaipoista.

Vai onko teidän lapsenne sairaita tai vammaisia, sillä pikkulapsiaika ei edes kestä montaa vuotta.

Itseäni, eikä tuttava- ja ystäväpiiri odota edes isovanhempien apua, sillä halutaan olla jo aikuisia ja päättää omista asioista, oli kysymys lasten kasvatuksesta tai hoidosta ja isovanhemmat käyvät vain vieraana eikä siivousrättiin koske tai tutki kaappeja. Ollaan jo napanuora karkaistu vanhempiin. Ja lasten lämpimät isovanhempinsuhde voi kehittyä myös vierailujen yhteydessä. En voisi edes kuvitella isovanhempia häärimässä kotonani tai kasvattamassa lapsia tai vaatia isovanhempien hoitamaan lapsiani lomallaan, kun työnantaja on sen mahdillistanut voimien keräämiseen, jotta jaksaa töissä, eikä lomalla painamaan toista duunia.

Ymmärrän isovanhempien avun, vain teinivanhemmilla, tai vanhemmat pitkäaik. sairailla tai elämässä syrjäytyneillä. Myös isovanhemmilla on oikeus omaan elämään, kun se on vain kerran.

Kai sekin on ihan normaalia, että vanhemmat esim. joskus käyvät syömässä tai ulkona kaksin 🤔

Joo mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Kun hankkii lapsen, sitoutuu hoitamaan sitä täysiaikaisesti.

En ole ikinä kuullut, että kun nuori pari päättää lisääntyä, he olisivat ottaneet siihen päätöksentekoon mukaan omat vanhempansa. Ja sitä myöten siis myös heidän vanhempansa olisivat sitoutuneet tulevan lapsen hoitamiseen.

Näin ei ole kenenkään kohdalla. Silti isovanhempaa velvollistetaan.

Eikä takuulla täälläkään kaikkien keskustelijoitten

vanhemmat ole vaatineet itselleen lapsenlapsia.

Keskustelkaa asiasta jo ennen sen lapsen syntymää, niin ei tule vääriä odotuksia.

Minun vanhempani eivät silloin 50- ja 60-luvulla viettäneet ikinä mitään kahdenkeskistä aikaa, me oltiin joka paikassa perheenä. En ole ollut ikinä hoidossa missään, en edes yhtä iltaa.

Ennen oli ihan tavallista, että lapset pantiin mummolaan koko kesäksi ja vanhemmat lomaili keskenään.

Ja hehän ei edes arjessa olleet lastensa kanssa yhtään. Lapset keikkui siinä mukana miten keikkui ja huolehti itse itsestään ja sisaruksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missään ei tule ilmi, mitä apua ap:n anoppi tarvitsee.

Minä neuvoisin ap:ta ja miestään kokoustamaan miehen sisaruksen perheen kanssa ja miettimään, mitä anoppi tarvitsee. Ihan ensimmäiseksi mies voi vaikka tilata äidilleen palvelutarpeen kartoituksen, jos sellaista ei ole vielä tehty. Sitä kautta saa niin kotihoidon, ruoka- ja siivouspalveluiden tarpeen määritettyä ja tilattua. Anopin varallisuudesta ei ole mitään tietoa, mutta kotihoidon maksu määräytyy käyntien viikoittaisen kokonaiskeston perusteella ja anopin tulojen perusteella. Joillakin kotihoito käy kerran päivässä pikaisesti ja toisilla monta kertaa päivässä. Vanhukselle voi hakea hoitotukea ja asumistukea. Hoitotuki määräytyy voinnin perusteella ja asumistuen saanti riippuu tuloista ja varoista.

Veikkaan, että suurin ongelma noissa ruoka- ja siivous-, yms palveluissa on itse anoppi, eihän sellaisesta maksaa, kun on sukulaiset sitä varten. Noihinkin voi olla saatavilla palveluseteleitä.  Ap:n käly on sitten se uhri, jolle kaikki kaatuu. Kauppaostosten teko on nykyään helppoa netin kautta, mutta vähävaraiselle kotiinkuljetusmaksut voivat olla kynnyskysymys.

Miettikää anopin asumista. Jos asuu isossa talossa, missä on paljon hoidettavaa, kannattaa keskustella, kannattaisiko hänen muuttaa pienempää esteettömään asuntoon. Omiin nurkkiin ottamisen kanssa kannattaa olla hyvin varovainen.

Täällä on monenlaista juttua hoitokotiin laittamisesta ja sinne pääsemisestä. Osa puhuu selkeästi hoitokodeista, mitkä ovat käytännössä esteettömiä asuntoja, mihin voi saada jotain pieniä palveluita maksusta ja niihin pääsee helposti maksamalla. Toiset taas puhuvat hoitokodista tarkoittaen palveluasumista, minne on hurjat jonot ja jossa hoidetaan vuorokauden ympäri ja minne ei todellakaan pääse kuin lääkärin (ja muun hoitotason) suosituksella ja sosiaalityöntekijän tekemällä päätöksellä. Sellaisesta paikasta kukin maksaa tulojensa mukaan, on kuitenkin tietty summa, mitä tuloista pitää vähintään jäädä käteen. Osan asuminen on lähes ilmaista, toiset maksavat omaisuuksia.

Jos anoppi on vielä järjen voimissaan, niin hänen kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus. Se helpottaa huomattavasti asioiden hoitamista, jos anopin ei katsota voivan enää hoitaa asioitaan. Sen saa nopeammin voimaan ja on kevyempi vaihtoehto kuin hakea edunvalvontaa, mikä on hidas ja käy käräjäoikeuden kautta. Silloin on selkeä taho, joka hoitaa raha-asiat.

Kuulostaa äkkiseltään helpolta, mutta ei ole sitä.  Ajattelen oman äitini kannalta.  Hänelle on nämä palvelukartoitukset tehty joka vuosi ja aina se menee samalla kaavalla.  Siivouspalvelu, fysioterapia, turvaranneke, ruokapalvelu ja kotisairaanhoitajakäynti, ne on ne, mitkä hän hyväksyy.  Näissäkin asioissa olemme me lapset kuitenkin tiiviisti mukana, koska äidin kuuloon ei aina voi luottaa, joten uudet tai muutettavat käyntikerrat sovitaan aina jonkun meistä kanssa. Kaiken muunkin teemme me lapset.  Mihinkään hän ei suostu kotoaan lähtemään, ajatuskin saa hänet aivan suunniltaan.  Kun hänhän vielä pärjää ihan hyvin!  No pärjää, kun on lapset, jotka hoitavat.  Jalat ei pelaa kunnolla, muuten vielä pärjäileekin, mutta ei ihan ilman muiden apua.

Ruokaostosten teko netin kautta - miten?  Kun ei ole nettiä eikä sataa vuotta lähentyvä ihminen siitä ymmärrä hevon kukkua.  

Lääkärikäynnit.  Lapset hoitavat.

Apteekkiasiat.  Lapset hoitavat.

Kaupassakäynnit.  Lapset hoitavat.

Kotisairaanhoitajalta tulee vaatimuksia hankkia milloin mitäkin, sidetarvetta, rautalääkettä, ihosalvaa, maitohappoja jne.  Kuka ne muka hakee, ellei lapset?

Kuulotutkimuksissa käynnit ja kuulolaitteet.  Lapset hoitavat.

Silmälasiasiat.  Lapset hoitavat.

Pankista tulee tunnistautumisvaatimus.  Lapset hoitavat.

Kelan asumistukihakemus.  Lapset hoitavat.

Taloon vaihdetaan kaikki lukot, asukkaan oltava mukana tiedotustilaisuudessa ja avaintenluovutustilaisuudessa.  Lapset hoitavat.

Lääkäri vaatii, että joka ilta mitattava verenpaine.  Kotisairaanhoitaja käy vain päivällä.  Lapset hoitavat.

Television kanavat sekaisin.  Lapset hoitavat.

Puhelin mykkänä (mykistys päällä vahingossa).  Lapset hoitavat.

Talvella lämmityspatterit yhtäkkiä kylmät.  Lapset hoitavat.

Autopaikkoja pihassa muutetaan.  Lapset hoitavat.

Pesukone pysähtyi kesken pesun.  Lapset hoitavat.

Virallisia kirjeitä, joista ei ymmärrä hevon häntää.  Lapset hoitavat.

Kaikenlaisia pieniä tai isoja vahinkoja ja sattumuksia.  Lapset hoitavat.

Eli ei yhteiskunta kaikkeen pysty silloin, jos vanhus kuitenkin vielä asuu kotonaan.  Tarvitaan ihmisiä, jotka tulevat hätiin, muulloinkin kuin silloin kun tapahtuu jokin loukkaantuminen tai sairauskohtaus. Niissä voi aina hälyttää ensihoidon, mutta entä nämä muut asiat?  Ja niitähän tuntuu piisaavan. 

Ai niin, seuranpito.  Lapset hoitavat. 

Kuten sanoin, se vanhus on suurin este, voi pistää vastaan joka asiassa. Joskus pitää laittaa kova kovaa vasten ja yksinkertaisesti ilmoittaa, ettei jos tämä hoidu niin miten aiot hoitaa sen ITSE. Ja jopa kiristää jättämällä jotain henkeä uhkaamatonta tekemättä.

Kannattaa selvittää, mitä juttuja voi oikeasti ulkoistaa. Täällä esimerkiksi hoituu lääkkeet ja apteekkijutut kotihoidon kautta tekemällä sopimus apteekin kanssa. Apteekki lähettää laskun tuotteista. Kotihoidolla on täällä lääkäri, joka käy jopa kotona. Käsittääkseni kotihoidon olisi saanut tekemään noita verenpainemittauksia, olisi vaan pitänyt olla toinen käynti sitä varten. Tosin kotihoito kärsii työntekijäpulasta.

Omaiset voivat tehdä ne ostokset netin kautta, vakio-perusostoslistan kanssa säästyy paljon aikaa. Tilata kerralla pidemmän ajan ostokset, ettei tarvitse jatkuvasti siellä kaupassa hypätä. Voi tilata noudolla tai kotiinkuljetuksella.

Ihmettelen tuota lukkojuttua, meillä nimittäin vaihdettiin kaikki lukot ja ainoa todellinen vaatimus oli, että pitää esittää henkilöllisyystodistus avaimia noutaessa ja toisen puolesta noutaessa piti olla valtakirja. Jos noutotilaisuuksien ajankohdat eivät itselle sopineet, ne pystyi hakemaan lukkojen asennusliikkeestä sen aukiolo-aikoina. Muuten oli ihan itsestä kiinni, halusiko käydä tilaisuuksissa. Pankin tunnistaumistakaan ei kovin usein tarvitse tehdä, kun sen on kerran tehnyt.

Omaisen kannattaa oikeasti miettiä, miten voi helpottaa ja järkiperäistää sitä omaa työtaakkaansa. Jotain jää pakostakin omaisille, mutta ei aina niin paljon kun kuvittelee, kunhan osaa selvittää, mitä palveluja oikeasti on saatavissa.

On tullut käytyä etsimässä avaimia, laittamassa puhelinta lataukseen, kun puhelimeen ei ole saanut yhteyttä. Painelemassa kaukosäätimestä nappulaa, että se siirtyy asetuspuolelta kanavanvalintatoimintoihin. Tilaamassa viemärinaukaisijaa yms. Olen myös täytellyt hoitotukihakemuksen, se oli oikeasti vaikein paikka. Siinähän pitää inho-realistisesti kuvailla kaikki henkilön ongelmat ja vaivat saadakseen tukea. Sen kuitenkin allekirjoittaa useinmiten tuen saaja itse ja hän voi olla täysin eri mieltä omasta pärjäämisestään. Yritä siinä sitten mahdollisimman kauniisti esimerkkien voimalla kuvailla omaisten tekemiä juttuja henkilön puolesta, että kelan henkilö kuitenkin tajuaisi ne kaikki ongelmat (ei osaa hoitaa mitenkään raha-asioitaan, tehdä ostoksia, muisti ei toimi ollenkaan jne), mutta ilman, että henkilö itse tuntee itseään täysin lytätyksi. Minun kirjoittamallani hakemuksella tuli vain alin tuki, mutta siinä vaiheessa, kun onnistui pääsemään tehostetttuun palveluasumiseen (omasta mielestään olisi kyllä pärjännyt kotona, kaikki hoituu), niin siellä kirjoitulla hakemuksella hypähti suoraan korkeimpaan tasoon. Itse sisällössä ei oikeastaan muuta eroa kuin se laitoksen 24/7 hoito eli samat vaivat ja ongelmat samassa laajuudessaan jatkuivat. Noilla päätöksillä ei ajallisesti ollut suurtakaan väliä.

Sulla on vähän erilainen tilanne. Ei mun äidillä käy lääkäri kotona kuin pikkuasioissa, esim. jotain ihotulehdusta kävi katsomassa ja keuhkoja kuuntelemassa. Ei erikoislääkäri tule kotiin, eikä kotona oteta röntgenkuvia eikä labrakokeita.

Apteekkiasiat voi varmaan hoitaa netissä, mutta ei se sitä poista, että omaisen on siitä kuitenkin huolehdittava ja vähintään se lasku pitää käydä hakemassa ja maksamassa.

Avainten luovutus homma oli täällä ihan erilainen toimitus, talossa asuu paljon avuttomia ihmisiä, esim. muutama lievästi kehitysvammainen, kaikille piti neuvoa kädestä pitäen, miten uusi lukko ja avain toimii, en sitä minäkään ilman näyttöä olisi osannut.

No tuohan oli tietysti vain yksi kertaluontoinen homma, esimerkki vain siitä, mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut. Koko ajan tulee kaikenlaista.

Nyt viimeisin on tämä : kaukana asuva nuoruuden ystävä ilmoitti tulevansa käymään. Äiti tietysti hirveän iloinen, mutta samalla ihan paniikissa, että mitä hän sille tarjoaa ja kuuleeko hän kunnolla jne. Joku meistä siis menee sinne ottamaan vieraita vastaan. Äiti on liikuntarajoitteinen eikä pääse helposti edes ovea aukaisemaan jos edes kuulee ovikellon soittoakaan. Kuulolaitteista huolimatta.

Siis tällaisia lukuisia tavallisia käytännön asioita, mitä omassa elämässä ei osaa ajatellakaan, että tarvitsisi toisten apua, ennen kuin tuleekin vanhuus ja tällainen tilanne.

Lisään vielä, että tuo palveluiden hakemishomma hoituu meillä ihan palveluohjaajan toimesta, hän käy joka vuosi kotona sen tekemässä ja kartoittamassa. Palvelut äiti saa sotaveteraaniliiton maksamina. Kelaa ei tarvita kuin asumistuessa. Mutta onhan niissäkin omaisen oltava mukana, äiti ei luota omaan muistiinsa ja kuuloonsa, kaikki pitää selittää moneenkin kertaan.

Enkä jättäisi äidin kauppaostoksia vain jonkun peruspaketin varaan. Tarvitsee sitä ihminen muutakin kuin leipää ja maitoa. Me käydään katsomassa, mitä tarvitaan, montako maitotölkkiä ja onko levitettä vielä ja riittääkö sitä ja tätä. Suositellaan erilaisia tuotteita, viedään kokeeksi kaikenlaista, kun tulee uusia tuotteita, mistä äiti ei itse voi tietää. Ja kaupassa käydään muunkin kuin ruokaostosten takia. On ostettu uusi pölynimuri, uusi mikro kun entinen hajosi, uusi kahvinkeitin, uudet tohvelit, keittiöön uudet matot, kuvalehtiä, lankoja, laastareita, käsipyyhkeitä, vaatteita, pesuaineita, joista esim. tietyn tuoksuiset ei käy jne. Ei niitä kukaan palvelutaho hänelle käy etsimässä ja valikoimassa. Jokainen joka vanhusta auttaa, tämän tietää.

Tämä nyt on kaiketi sitä vanhuksen kotihoidon tukemista, jota niin kovasti halutaan.

Ja yksi asia on vielä se, että vanhus itse ei välttämättä haluaisi että hänen luonaan laukkaa tuhat ja yksi ihmistä, jokainen eri asialla. Avaimiakaan ei mielellään luovuttaisi kovin monelle taholle. Omaisiin sitä uskaltaa luottaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.

Niin te olitte mummolassa.

Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.

En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.

Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.

Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.

Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?

Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.

Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.

Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.

Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.

Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.

Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.

Vanhempasi olivat töissä silloin.

Niin. Me jouduimme viettämään lomat melkein eri aikaan, kun kahden aikuisen edes täysin erillään vietetyt lomat eivät kata koulujen lomia. Sitten vielä kesäkerhoa 2-4 viikkoa. Isovanhemmista olisi ollut apua, muta heillä oli muuta.

Ohis...kun itse olit viikkoja isovanhempiesi luona, olivatko isovanhempasi silloin vielä työelämässä? Eli käyttivätkö osan kesälomistaan sinun hoitamiseesi? Entä omat vanhempasi? Olivatko he jo eläkkeellä, kun sinä olisit tarvinnut kesiksi lastenhoitajaa?

Isovanhemmilla on hyvät kesälomat 5-6 viikkoa. Miten siitå ei viikko liikene lapsenlapselle?

Ei kaikilla isovanhemmilla ole. Mulla on vain 4 viikkoa kesälomaa ja 1 viikko talvilomaa. Ja osan lomasta pidän koulujen loma-aikojen ulkopuolella. Enkä mä voi päättää, että mun lomani pitää olla just tietyllä viikolla. Lomista joutuu sopimaan työkavereiden kanssa, koska kaikki eivät voi olla lomalla samaan aikaan. 

Viisi viikkoa lomaa vuodessa mutta lapsenlapsia ei voi auttaa. Just.

Ihan samalla tavalla on lomaa myös lapsen vanhemmilla eli 2 x 5vk= 10vk vuodessa + arkipyhävapaat.

Mihin ihmeeseen tarvitaan nykyään hoitoapua, kun on kunnallinen päivähoito, oikeus olla pois hoitamassa sairasta lasta, pitkät lomat 2x 5vk, lisäksi arkipyhät, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertak.vaipoista.

Vai onko teidän lapsenne sairaita tai vammaisia, sillä pikkulapsiaika ei edes kestä montaa vuotta.

Itseäni, eikä tuttava- ja ystäväpiiri odota edes isovanhempien apua, sillä halutaan olla jo aikuisia ja päättää omista asioista, oli kysymys lasten kasvatuksesta tai hoidosta ja isovanhemmat käyvät vain vieraana eikä siivousrättiin koske tai tutki kaappeja. Ollaan jo napanuora karkaistu vanhempiin. Ja lasten lämpimät isovanhempinsuhde voi kehittyä myös vierailujen yhteydessä. En voisi edes kuvitella isovanhempia häärimässä kotonani tai kasvattamassa lapsia tai vaatia isovanhempien hoitamaan lapsiani lomallaan, kun työnantaja on sen mahdillistanut voimien keräämiseen, jotta jaksaa töissä, eikä lomalla painamaan toista duunia.

Ymmärrän isovanhempien avun, vain teinivanhemmilla, tai vanhemmat pitkäaik. sairailla tai elämässä syrjäytyneillä. Myös isovanhemmilla on oikeus omaan elämään, kun se on vain kerran.

Kai sekin on ihan normaalia, että vanhemmat esim. joskus käyvät syömässä tai ulkona kaksin 🤔

Joo mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Kun hankkii lapsen, sitoutuu hoitamaan sitä täysiaikaisesti.

En ole ikinä kuullut, että kun nuori pari päättää lisääntyä, he olisivat ottaneet siihen päätöksentekoon mukaan omat vanhempansa. Ja sitä myöten siis myös heidän vanhempansa olisivat sitoutuneet tulevan lapsen hoitamiseen.

Näin ei ole kenenkään kohdalla. Silti isovanhempaa velvollistetaan.

Eikä takuulla täälläkään kaikkien keskustelijoitten

vanhemmat ole vaatineet itselleen lapsenlapsia.

Keskustelkaa asiasta jo ennen sen lapsen syntymää, niin ei tule vääriä odotuksia.

Minun vanhempani eivät silloin 50- ja 60-luvulla viettäneet ikinä mitään kahdenkeskistä aikaa, me oltiin joka paikassa perheenä. En ole ollut ikinä hoidossa missään, en edes yhtä iltaa.

Meillä viettivät. Olivat syntyneet 40-luvulla ja iltahupimenoja riitti milloin mihinkin ja minua dumpattiin milloin mihinkin. Heillä itsellään on todennäköisesti kovin erilainen kuva lapsuudestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.

Niin te olitte mummolassa.

Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.

En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.

Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.

Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.

Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?

Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.

Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.

Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.

Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.

Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.

Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.

Vanhempasi olivat töissä silloin.

Niin. Me jouduimme viettämään lomat melkein eri aikaan, kun kahden aikuisen edes täysin erillään vietetyt lomat eivät kata koulujen lomia. Sitten vielä kesäkerhoa 2-4 viikkoa. Isovanhemmista olisi ollut apua, muta heillä oli muuta.

Ohis...kun itse olit viikkoja isovanhempiesi luona, olivatko isovanhempasi silloin vielä työelämässä? Eli käyttivätkö osan kesälomistaan sinun hoitamiseesi? Entä omat vanhempasi? Olivatko he jo eläkkeellä, kun sinä olisit tarvinnut kesiksi lastenhoitajaa?

Isovanhemmilla on hyvät kesälomat 5-6 viikkoa. Miten siitå ei viikko liikene lapsenlapselle?

Ei kaikilla isovanhemmilla ole. Mulla on vain 4 viikkoa kesälomaa ja 1 viikko talvilomaa. Ja osan lomasta pidän koulujen loma-aikojen ulkopuolella. Enkä mä voi päättää, että mun lomani pitää olla just tietyllä viikolla. Lomista joutuu sopimaan työkavereiden kanssa, koska kaikki eivät voi olla lomalla samaan aikaan. 

Viisi viikkoa lomaa vuodessa mutta lapsenlapsia ei voi auttaa. Just.

Ihan samalla tavalla on lomaa myös lapsen vanhemmilla eli 2 x 5vk= 10vk vuodessa + arkipyhävapaat.

Mihin ihmeeseen tarvitaan nykyään hoitoapua, kun on kunnallinen päivähoito, oikeus olla pois hoitamassa sairasta lasta, pitkät lomat 2x 5vk, lisäksi arkipyhät, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertak.vaipoista.

Vai onko teidän lapsenne sairaita tai vammaisia, sillä pikkulapsiaika ei edes kestä montaa vuotta.

Itseäni, eikä tuttava- ja ystäväpiiri odota edes isovanhempien apua, sillä halutaan olla jo aikuisia ja päättää omista asioista, oli kysymys lasten kasvatuksesta tai hoidosta ja isovanhemmat käyvät vain vieraana eikä siivousrättiin koske tai tutki kaappeja. Ollaan jo napanuora karkaistu vanhempiin. Ja lasten lämpimät isovanhempinsuhde voi kehittyä myös vierailujen yhteydessä. En voisi edes kuvitella isovanhempia häärimässä kotonani tai kasvattamassa lapsia tai vaatia isovanhempien hoitamaan lapsiani lomallaan, kun työnantaja on sen mahdillistanut voimien keräämiseen, jotta jaksaa töissä, eikä lomalla painamaan toista duunia.

Ymmärrän isovanhempien avun, vain teinivanhemmilla, tai vanhemmat pitkäaik. sairailla tai elämässä syrjäytyneillä. Myös isovanhemmilla on oikeus omaan elämään, kun se on vain kerran.

Kai sekin on ihan normaalia, että vanhemmat esim. joskus käyvät syömässä tai ulkona kaksin 🤔

Joo mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Kun hankkii lapsen, sitoutuu hoitamaan sitä täysiaikaisesti.

En ole ikinä kuullut, että kun nuori pari päättää lisääntyä, he olisivat ottaneet siihen päätöksentekoon mukaan omat vanhempansa. Ja sitä myöten siis myös heidän vanhempansa olisivat sitoutuneet tulevan lapsen hoitamiseen.

Näin ei ole kenenkään kohdalla. Silti isovanhempaa velvollistetaan.

Eikä takuulla täälläkään kaikkien keskustelijoitten

vanhemmat ole vaatineet itselleen lapsenlapsia.

Keskustelkaa asiasta jo ennen sen lapsen syntymää, niin ei tule vääriä odotuksia.

Minun vanhempani eivät silloin 50- ja 60-luvulla viettäneet ikinä mitään kahdenkeskistä aikaa, me oltiin joka paikassa perheenä. En ole ollut ikinä hoidossa missään, en edes yhtä iltaa.

Ennen oli ihan tavallista, että lapset pantiin mummolaan koko kesäksi ja vanhemmat lomaili keskenään.

Ja hehän ei edes arjessa olleet lastensa kanssa yhtään. Lapset keikkui siinä mukana miten keikkui ja huolehti itse itsestään ja sisaruksistaan.

Ajatella niin. Mun äitini ollessa lapsi heillä oli 12 lasta ja nuorin oli vauva kun heiltä äiti kuoli.

Siinä todellakin huolehtivat itse itsestään ja toisistaan. Ei heillä mitään mummolaa ollut mihin lapset "vietiin."

Ja voisitteko ihmiset jo viimeinkin luopua tuosta jankkaamisesta siitä, miten ENNEN oli. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Sinunkaan elämäsi ei ole millään lailla riippuvainen siitä, miten asiat joskus ennen on olleet, sinua ei silloin ollut olemassa. Ihmeellistä menneisyydessä elämistä, vaikka ette tiedä niitten aikojen yhteiskunnan toimimisesta ja asioista hevon häntää. Olette vaan olevinaan niin kauhean viisaita ja tietäviä. Sori mutta ette ole. Te ette ole eläneet päivääkään sitä aikaa, kun vanhempianne ja isovanhempanne olivat lapsia ja nuoria.

Suunnatkaa se suuri viisautenne tähän päivään. Ikinä historiassa ei ihmisillä ole ollut niin paljon mahdollisuuksia, kuin tänä päivänä, mutta oma-aloitteisuus puuttuu.