Appivanhemmat, vauva ja tossu mies. Onko meillä toivoa? :(

En katselisi sekuntiakaan. Puhu asiasta neuvolassa, varaa sinne ylimääräinen aika. Varaa aika myös perheneuvolaan.

Sano miehellesi ettei näin homma jatku.

Voitko mennä esim omille vanhemmillesi esim viikoksi, jotta miehesi näkee, että olet tosissasi.

Omat vanhempani ja koko sukuni asuvat melkein 1000km päässä. Vielä raskaana ollessa olin varma siitä että välimatka ei haittaa - onhan minulla miehen puolelta turvaverkko täällä. Perheneuvolaan on pakko mennä mutta en tiedä miten saan miehen lähtemään sinne saati puhumaan siellä yhtään mitään. Kiitos viestistäsi

Älä vieraile enää anopin luona. Puhu miehellesi järkeä. Sano ottavasi ero jos ei käytös muutu. Jos ei muuten usko pakkaa tavarasi ja häivy

Vedä rajat nyt, myöhemmin on entistä vaikeampaa. Mies suuttukoon jos on suuttuakseen. Eihän mies sinunkaan tunteistasi välitä.

Onhan sulla edes yksi hyvä ystävä tueksi siellä lähellä?

Jos ei homma muutu, sun täytyy lähteä. Hurjinta tuossa on miehesi käytös ja välinpitämättömyys.

Samassa tilanteessa olleena, näytä tuo viestisi miehellesi, jos ei siitä ymmärrä niin ei voi mitään. Tai kirjoita vaikka kirjeenä tuo hänelle. Miehen napanuora ei todellakaan ole vielä katkennut, jos oma äiti on tärkeämpi kuin puoliso. Opettele myös itse sanomaan appivanhemmillesi takaisin. Jos puhuttelevat sinua etunimellä vauvalle, niin sanot päälle että kyllä minä hänelle ihan äiti olen (ja halutessasi lisää: vaikka sinä itse ehkä toisin toivoisitkin). Aikamoinen ääliö saa olla, jos ei tuosta tajua lopettaa. Haet myös sen vauvan aina tietyn ajan (esim. 10min jälkeen) ja syyksi sanot, että vauva tarvitsee äitiään, ei mummoaan. Jos tuohon alkaa inttämään, niin on kyllä jo superääliö.

Yksi vaihtoehto on myös kertoa nyt miehellesi kerralla tämä kaikki, ja lähdet pariksi viikoksi esim. vanhemmillesi. Sanot, että hän ja vanhempansa vaikuttavat sinun vanhemnuuteesi negatiivisesti, etkä halua nyt olla sellaisten ihmisten kanssa.

Järkyttävää toimintaa appivanhemmilta. Kyllä sinä saat päättää omasta lapsestasi. Nyt juttelet miehesi kanssa vakavasti ja pidät pientä taukoa appivanhempien näkemisessä.

Äkkiä neuvolaan ja sinne perheneuvolaan että saat mustaa valkoiselle. Ihan sama tuleeko mies mukaan perheneuvolaan vai ei mutta sinä menet sinne vauvan kanssa ja äkkiä.

Periksi et anna sillä sinä olet vauvan äiti. Ole asiallinen mutta tiukka. Hysteria tai itkeminen ei nyt auta vaikka tuntuisi kuinka epätoivoiselta. Jos mies ei tajua olla sinun puolellasi niin erohan tuosta tulee.

Älkää vaan ostako nyt mitään asuntoa tai rakentako tai olet lopullisesti nalkissa ja sen jälkeen homma PAHENEE!

Ihana anoppi ku tuolleen päättänyt "kunnioittaa" sun ja lapsen rajoja.

Älä enää mene anoppilaan ja tee miehelle selväksi, että tuo suubakteerin levittäminen on ihan oikea juttu eikä mikään höpöhöpö asia.

Miehen tehtävä laittaa rajat ja vahtia niitä.

hjälp kirjoitti:

Omat vanhempani ja koko sukuni asuvat melkein 1000km päässä. Vielä raskaana ollessa olin varma siitä että välimatka ei haittaa - onhan minulla miehen puolelta turvaverkko täällä. Perheneuvolaan on pakko mennä mutta en tiedä miten saan miehen lähtemään sinne saati puhumaan siellä yhtään mitään. Kiitos viestistäsi

Perheneuvolaan voit mennä yksinkin jos mies keiltäytyy. Saat tervettä näkökulmaa asioihin ja neuvoja miten edetä.

Pahinta mitä voit tehdä on jäädä tilanteeseen! Ymmärrätkö että oma mielenterveytesi on vaarassa! Tärkeintä on nyt sinä ja lapsi, muut tulee sitten perässä. Ole täysin avoin ja rehellinen kun haet apua, muuten sinua ei voida auttaa!

Olet nuori, epävarma ja kokematon ja tilanteessa jota et hallitse. Jos sinulla on hyvät välit omiin vanhempiisi, kerro heillekin rehellisesti. Olet kaiken mahdollisen avun tarpeessa! Kerää voimat ja toimi! Kaikki järjestyy alun kaaoksen jälkeen.

Opettele sanomaan ei niin miehellesi kuin anopille. Älä mene enää viikottain käymään siellä.

Ensin neuvolaan ja perheneuvolaan. Jos mies ei välitä tai tajua niin sen jälkeen voit viheltää pelin poikki ja lähteä vähäksi aikaa omien vanhempiesi luo miettimään tulevaisuutta.

Appivanhempien luo et enää vauvan kanssa mene jos sinun yli poljetaan. Miehellä on toki oikeus kutsua vanhempansa teille mutta sinä alat nyt olla oikea äiti ja pidät puolesi. Sano asialliseti vastaan ja toimi äläkä vaan alistua. Olet kuitenkin omassa kodissasi se joka päättää ja kertoo rajat ja säännöt...appivanhemmat ovat vieraina ja heillä ei ole päätösvaltaa kodissasi.

Luultavasti nämä vanhemmat on aina olleet tuollaisia.  Koita sopeutua jos miehestäsi tykkäät.  Laita vauva miehen kanssa anoppilaan ja saat itse rauhassa tehdä omia juttuja kotona- ja kaikki ovat onnellisia!

Välit poikki. Kun mies lähtee vanhemmilleen, jäät vauvan kanssa kotiin. 

Kymmenen vuotta elin tollasta elämää ja sitten räjähti niin että.

Kannattaa tehdä rajat nyt heti, tiedät miten toimia, opettele pitämään puolesi ja sano ei.

Et vaan suostu enää tuollaiseen.

Otat yökyläilyehdotuksen niin, että kokeilevat kepillä jäötä, että vievät kokonaan??

Oi apua. Siis sinä. Hanki apua. Et ajattele ihan normaalisti.

Raivostuttavia nuo vaativat ja omistushaluiset mummot! Meilläkin on anoppi aina käyttäytynyt kuin omistaisi lapset. Jatkuvia vaatimuksia ja rajojen ylityksiä.Vaati yökylään vauvasta lähtien ja heti kun lapsi oppi puhumaan alkoi kysellä lapselta että tulethan mummolaan jo huomenna ja olet yötä.

Se helpotti tilannetta että mies saattoi käydä lasten kanssa ilman minua siellä. Ihan vauvalle se ei onnistu ja muistan kun 1, 5 v vierasti häntä ja hän suuttui ja alkoi syytellä miten lapsi niin kiinni äidissään.

Nyt meillä on teinejä ja nuorinkin jo 10. Yhä ollaan naimisissa, mutta on tuo anoppi aiheuttanut tempauksillaan kauheasti riitoja ja pahaa mieltä. Yhäkin olen joskus ihan murha mielessä kun hän vaati nuorimmaista alvariinsa luokseen ja puuttuu lasten asioihin.

Sitä kadun että vauvana sallin anopin pitää lasta yökylässä. Ihan vain siksi että hän halusi. Lapsi vain itki ja vierasti. Siinä ei ollut mitään järkeä.

Mummo haluaa tietenkin olla lasten elämässä, mutta jos tyyli on aggressiivinen ja omavaltainen niin pahaa mieltähän siitä tulee.

Näytä tämä ketju miehellesi. Kyllä olisi hänen aika herätä.

Helpottaa ajan kanssa siten, että mies voi lapsen kanssa vierailla mummolassa, samaan aikaan äiti saa omaa aikaa.

Olet nyt vielä niin vauvakuplassa (kuten kuuluukin), että tuntuu mahdottomalta ikinä päästää lasta ilman sinua mihinkään, mutta aika kuluu ja lapsi kasvaa. Parivuotiaan uhmiksen kanssa on jo siunaus, että saa laitettua välillä kylään innokkaaseen mummolaan 😂

Kuulostat sellaiselta vähän hysteeriseltä uudelta äidiltä. Olisit iloinen, että saat apua vauvan kanssa.