Mummo ikääntyy ja käly yrittää vastuuttaa meitä

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon kyllä menee viikossa aikaa siihen, että kaikki asiat tulee hoidettua.

Kuluneen viikon esimerkkejä:

- Kotisairaanhoitaja suositteli hankkimaan mummalla ruokahalua lisäävää valmistetta apteekista. Asumme maalla eikä täällä ole apteekkia, ja kun asiaa ei apteekkipaikkakunnalle muuten ole, kävimme sitten apteekissa ylimääräisen keikan.

- Äitini soitti, ja vaati katsomaan, onko mummalla kaikki ok, koska puhelinta ei saa kiinni.

- Mumma soitti ja kertoi, että kahvinkeitin ei pelaa. Käytiin puhelimessa läpi, onko töpseli seinässä, vesi säiliössä ja porot laitettu. Kuulemma oli, ei toimi. Ajoin mummalle 20km, ja perillä selvisi että porot on vesisäiliössä ja vesi pannussa. Ei varmaan toimi, ei.

- Turvapuhelinkeskus on soittanut kolmesti, että mumma on painanut ranneketta mutta ei vastaa, voisinko mennä katsomaan. Perillä on selvinnyt että ovat olleet vahinkopainalluksia.

- Kerran kaatunut, ei onneksi käynyt mitään. En saanut yksin ylös, mieheni auttoi.

- Mumman naapuri viestitti, että mumman puhelin ei toimi, voisinko tulla katsomaan? Perillä on selvinnyt, että akku on loppu.

- Mumman sisar soitti, että mumman puhelin on kiinni, onko joku hätänä? Kenttä on hieman heikko, eikä aina siksi tahdo päästä läpi. Mumman sisar ei tätä oikein halunnut ymmärtää, vaan soitteli useamman kerran parin tunnin aikana ja vaati menemään paikan päälle. Tietysti olisin mennyt muutenkin, jos en olisi itse saanut kiinni myöhemmin/mitään ei olisi kuulunut.

- Olen käynyt mummalla, katsonut jääkaappiin ja kysynyt, tarviiko kaupasta mitään. Ei ole tarvinnut. Kun kauppareissu on tehty, mumma soittaa ja pyytää tuomaan x, jota ei saa läheisestä kaupasta vaan pakko lähteä kauemmas kauppaan.

Ja niin pois päin.. Ei tämä ole niin yksinkertaista ollenkaan.

Olen tilannut mummalle siivousapua, jota hän ei huoli. Kotihoito auttaisi peseytymisessä, ei käy. Hän ei apua tarvi, no tarvii kuitenkin, minähän se autan.

Netti sinulla kuitenkin toimii, joten mikset tilaa nettiapteekista? Toimitukset on aika nopeita, päivässä parissa tulee yleensä perille ja postimaksutkin on usein ilmaiset. Itse tilailan jopa lähiapteekin tuotteet heidän lokerikkoon (saa samana päivänä tai sitten huomenna), voin hakea ne sitten apteekin aukioloaikojen ulkopuolella, saman katon alla on 24h hypermarket, missä käydään ruokaostoksilla ja usein menee tiukoille, ehtiikö ajoissa ennen apteekin kiinnimenoa. Usein katselen, missä on minulle sopivimmat tarjoukset, vitamiinit, voiteet, ravintovalmisteet (vanhuksille) jne voivat olla hyvin eri hintaisia eri paikoissa. Posti ja Matkahuolto toimittavat niitä ympäri maata.

Onko todella välttämätöntä hakea jotain tiettyä tuotetta ruokakaupasta erikseen? Mikä on niin tarpeellista, ettei pysty odottamaan päivän tai pari? Jätät myöskin yksinkertaisesti pesemättä ja kysyt, että suostuuko kotihoidon pestäväksi vai onko suunnitelmissa siirtyä laitoshoitoon, kun ei pysty itsestään pitämään huolta ja kieltäytyy avusta. Ei ole helppoa jättää tekemättä, mutta se on loppujen lopuksi oma valinta aina palvella heti kaikessa. Nuo tuskin on heti henkeä uhkaavia juttuja. Kun palvelua saa, niin miksei sitä käyttäisi ja olet uponnut loputtomaan suohon. Uskalla vetää vähän rajoja, ettet tule polttamaan itseäsi loppuun.

Vanhukselle kannattaa harkita GSM pöytäpuhelimen hankkimista. Sen voi pitää koko ajan ladattavana ja vanhuksethan ovat tottuneita "lankapuhelimiin". Etenkin muistisairailla rupeaa joku kännykänkäyttötaito kummasti katoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.

Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.

Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.

Mies matkatöissä.

Mitä keskustelemista tuossa on?

Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.

Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.

Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.

Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.

Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.

No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.

Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.

Vai tämmöinen keskustelunaihe. En tiedä mitä niin kauheaa se miehesi äiti on tehnyt, kun en koko ketjua jaksanut lukea, mutta me hoidetaan anoppini, vaikka ollaan se ns. vähimmälle jäänyt lapsi. Mies tuntuu pitävän kunnianaan, että äidin asiat hoituu. Ei ole silti mikään pompoteltava mammanpoika, ennemminkin vähän käskyttää äitiään, mikä joskus nuorempana vähän hirvitti tällaista tekopyhempää ihmistä, mutta ah tuntuu näin vanhemmiten niin vapauttavalta.

Omasta puolestani voin sanoa, että hävettäisi, jos puoliso olisi sellainen nillittävä kirjanpitäjä, joka vaatii kaikkea laitettavaksi tasan. On se vaan noloa sivusta nähdä sellaista mielen ja sydämen köyhyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.

Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.

Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.

Mies matkatöissä.

Mitä keskustelemista tuossa on?

Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.

Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.

Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.

Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.

Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.

No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.

Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.

Kerro toki vielä miten tämä toimii satojen kilometrien päästä. Tai kun äiti irtisanoo sovitut, kotihoitopalvelut?

Vierailija kirjoitti:

Vai tämmöinen keskustelunaihe. En tiedä mitä niin kauheaa se miehesi äiti on tehnyt, kun en koko ketjua jaksanut lukea, mutta me hoidetaan anoppini, vaikka ollaan se ns. vähimmälle jäänyt lapsi. Mies tuntuu pitävän kunnianaan, että äidin asiat hoituu. Ei ole silti mikään pompoteltava mammanpoika, ennemminkin vähän käskyttää äitiään, mikä joskus nuorempana vähän hirvitti tällaista tekopyhempää ihmistä, mutta ah tuntuu näin vanhemmiten niin vapauttavalta.

Omasta puolestani voin sanoa, että hävettäisi, jos puoliso olisi sellainen nillittävä kirjanpitäjä, joka vaatii kaikkea laitettavaksi tasan. On se vaan noloa sivusta nähdä sellaista mielen ja sydämen köyhyyttä.

Semmonen satu sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.

Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.

Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.

Mies matkatöissä.

Mitä keskustelemista tuossa on?

Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.

Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.

Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.

Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.

Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.

No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.

Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.

No mut ei ap:n mies ole vanha.

Se mummo voi takertua tyttäreensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.

Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.

Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.

Mies matkatöissä.

Mitä keskustelemista tuossa on?

Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.

Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.

Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.

Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.

Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.

No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.

Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.

Kerro toki vielä miten tämä toimii satojen kilometrien päästä. Tai kun äiti irtisanoo sovitut, kotihoitopalvelut?

Sata kilometriä on oikein hyvä matka. Mulla on se. On ollut myös 500km ja 2km.Tää sata on siitä hyvä, et sen voi ajaa tarvittaessa aamuin illoin, mut edes vanhus ei odota, että ajan sen tuomaan puuttuvaa maitolitraa.

Vanhukset tekee noita hulluuksia, kuten irtisanoo kotihoitopalveluita, mutta omani tolkkuuntui parin sairaalareissun jälkeen (tajusi itsekin, että tarvitsee sen avun).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai tämmöinen keskustelunaihe. En tiedä mitä niin kauheaa se miehesi äiti on tehnyt, kun en koko ketjua jaksanut lukea, mutta me hoidetaan anoppini, vaikka ollaan se ns. vähimmälle jäänyt lapsi. Mies tuntuu pitävän kunnianaan, että äidin asiat hoituu. Ei ole silti mikään pompoteltava mammanpoika, ennemminkin vähän käskyttää äitiään, mikä joskus nuorempana vähän hirvitti tällaista tekopyhempää ihmistä, mutta ah tuntuu näin vanhemmiten niin vapauttavalta.

Omasta puolestani voin sanoa, että hävettäisi, jos puoliso olisi sellainen nillittävä kirjanpitäjä, joka vaatii kaikkea laitettavaksi tasan. On se vaan noloa sivusta nähdä sellaista mielen ja sydämen köyhyyttä.

Semmonen satu sieltä.

Sellaiselle, joka pitää itsensä visusti saamapuolella, kaikki kunniallisuus on tietysti vain fantasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai tämmöinen keskustelunaihe. En tiedä mitä niin kauheaa se miehesi äiti on tehnyt, kun en koko ketjua jaksanut lukea, mutta me hoidetaan anoppini, vaikka ollaan se ns. vähimmälle jäänyt lapsi. Mies tuntuu pitävän kunnianaan, että äidin asiat hoituu. Ei ole silti mikään pompoteltava mammanpoika, ennemminkin vähän käskyttää äitiään, mikä joskus nuorempana vähän hirvitti tällaista tekopyhempää ihmistä, mutta ah tuntuu näin vanhemmiten niin vapauttavalta.

Omasta puolestani voin sanoa, että hävettäisi, jos puoliso olisi sellainen nillittävä kirjanpitäjä, joka vaatii kaikkea laitettavaksi tasan. On se vaan noloa sivusta nähdä sellaista mielen ja sydämen köyhyyttä.

Semmonen satu sieltä.

Sellaiselle, joka pitää itsensä visusti saamapuolella, kaikki kunniallisuus on tietysti vain fantasiaa.

Naurettavaa hyvepotaskaa😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mumnon rahat kelpaa kun mumno kupsahtaa. Toivottavasti on tehnyt testamentin kissayhdistykselle.

Jos joutuu hoitokotiin niin tilillä olevat rahat menevät hoitokodille. Maksu on 5000 kuukaudessa eli eläke ja tililtä loput. Jos ei ole tilillä rahaa niin eläke ja verorahoista loput. Hoitokotimaksuja maksetaan tällä hetkellä 5 miljardia verorahoista vuodessa.

Näitä kun lukee, niin kohta maksetaan enemmän.

Kenellekään ei kuulu mikään vastuu ja iloiset veronmaksajan maksaa.

Lisäksi kaikilla on huono suku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai tämmöinen keskustelunaihe. En tiedä mitä niin kauheaa se miehesi äiti on tehnyt, kun en koko ketjua jaksanut lukea, mutta me hoidetaan anoppini, vaikka ollaan se ns. vähimmälle jäänyt lapsi. Mies tuntuu pitävän kunnianaan, että äidin asiat hoituu. Ei ole silti mikään pompoteltava mammanpoika, ennemminkin vähän käskyttää äitiään, mikä joskus nuorempana vähän hirvitti tällaista tekopyhempää ihmistä, mutta ah tuntuu näin vanhemmiten niin vapauttavalta.

Omasta puolestani voin sanoa, että hävettäisi, jos puoliso olisi sellainen nillittävä kirjanpitäjä, joka vaatii kaikkea laitettavaksi tasan. On se vaan noloa sivusta nähdä sellaista mielen ja sydämen köyhyyttä.

Semmonen satu sieltä.

Sellaiselle, joka pitää itsensä visusti saamapuolella, kaikki kunniallisuus on tietysti vain fantasiaa.

Naurettavaa hyvepotaskaa😂

Potaskaa sulle, todellisuutta monille. Ei voi kauhalla vaatia.

Tämähän piti olla vain veloille tapahtuva asia? Velalla kun ei lapsia, ei kukaan hoida ja hautaa. Lapsethan aina automaattisesti hoitaa nämä hommat, Ainakin näin aina veloille täällä naureskellaan.

Ilmeisesti mummolla ei omaisuutta, kun ovat teille "aarteen" lykkäämässä! : )

Vierailija kirjoitti:

Tämähän piti olla vain veloille tapahtuva asia? Velalla kun ei lapsia, ei kukaan hoida ja hautaa. Lapsethan aina automaattisesti hoitaa nämä hommat, Ainakin näin aina veloille täällä naureskellaan.

Lapsuuden ystäväni ovat muuttaneet opiskeluiden ja töiden perässä satojen kilometrien päähän lapsuuden kotipaikkakunnalta. Näin olen tehnyt myös minä, veljeni ja mieheni sekä hänen sisaruksensa.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on kuitenkin miehesi äiti, vaikka välit eivät tuon kiinteämmät olekaan. Mies voisi ihan hyvin ostaa esimerkiksi viikkosiivouksen äidilleen.

Ei helvetissä. Hoitakoon käly sen kun hän on saanut apua lasten hoitoon ja olleet muutenkin yhteyksissä.

Mies perheinen on jäänyt huomiotta. Ei ole anoppia kiinnostanut oma poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.

Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.

Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.

Mies matkatöissä.

Mitä keskustelemista tuossa on?

Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.

Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.

Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.

Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.

Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.

No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.

Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.

Kerro toki vielä miten tämä toimii satojen kilometrien päästä. Tai kun äiti irtisanoo sovitut, kotihoitopalvelut?

Sata kilometriä on oikein hyvä matka. Mulla on se. On ollut myös 500km ja 2km.Tää sata on siitä hyvä, et sen voi ajaa tarvittaessa aamuin illoin, mut edes vanhus ei odota, että ajan sen tuomaan puuttuvaa maitolitraa.

Vanhukset tekee noita hulluuksia, kuten irtisanoo kotihoitopalveluita, mutta omani tolkkuuntui parin sairaalareissun jälkeen (tajusi itsekin, että tarvitsee sen avun).

Töissä käyvä ei ajele aamuin illoin yhtään mihinkään. Meillä se etäisyys on 300 km. Jostain syystä kotihoito luulee, että asutaan 3 km päässä. Nyt pitäis tuoda sitä sun tätä, soittaa ambulanssi jne... tämä ambulanssin soiton pyytäminen oli jo outoa, luulisi kotihoidon sen soittavan,

Ymmärsin myös että tyttäreni kiinnostus minua kohtaan on pääasiassa lastenhoidon kautta koska korona-aikaan hän soitti minulle päin ehkä kerran kahdessa kuussa ja ei nähty oikeastaan ollenkaan edes ovensuusta pariin vuoteen kun aikaisemmin puhelu tuli lähes joka torstai voinko ottaa lapsenlapset viikonloppuna hoitoon. t.Mummu

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kun näissä keskusteluissa aina oletetaan, että vanhuksella on joku jättiperintö, ja sen menettämisen pelossa pitäisi sitten pomppia kuin marionetti. 

Itse hoidin äitini, kun äiti muutti lähelleni ja auttoi lasten kanssa. En vaatinut sisaruksiani tulemaan 200-500 kilometrin päästä apuun, kun äiti alkoi tarvita apua. Perintö, noin 2000 euroa, meni kristillisesti tasan meidän kolmen kesken. 

Jos olisin ollut sisaruksesi, olisin kieltäytynyt ottamasta perintöä vastaan ja antanut sen sinulle tavalla tai toisella. En olisi kehdannut ottaa rahaa joka mielestäni olisi kuulunut sille joka äitini hoisi hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on kuitenkin miehesi äiti, vaikka välit eivät tuon kiinteämmät olekaan. Mies voisi ihan hyvin ostaa esimerkiksi viikkosiivouksen äidilleen.

Miksi ihmeessä ostaisi???? Eihän se äitikään ole ostanut pojan perheelleen mitään siivousta tai auttanut mitenkään.

Ihan yhtäpaljon on varmasti siivonnut molempien lastensa eteen.

Aijaa? Passannut tytärtään useita kertoja joka viikko ja pojallaan käynyt kahdesti passattavana. Ei kuulosta että on yhtä paljon tehty, kaikkea muuta.

Missä mainittiin tytär? Miehen sisko on nato, ap puhui kälystä eli miehensä veljen vaimosta.

Miehen sisko on nato? 😂

Kyllä, olen veljeni vaimolle nato :) 

Vierailija kirjoitti:

Aika surullista luettavaa suurin osa kommenteista. Normaalissa parisuhteessa kyllä anopin ja apen hyvinvointi kiinnostaa ja hoito sitten kun he sitä tarvitsevat samoin kuin omien vanhempien. Jos anoppi on synnyttänyt, kasvattanut ehkä kouluttanutkin sinulle hyvä miehen, lienee hän ansainnut taholtasi kunnioitusta ja huolenpitoa. Okei, toki tiedän, että on pottumaisia anoppejakin, mutta noin yleensä.

Ja ajatelkaapa omaa tulevaisuuttanne. Jos teillä on itsellänne lapsia ja he oppivat nyt katsoessaan teitä, ettei vanhemmista tarvitse välittää eikä huolehtia, luuletteko saavanne heiltä aikanaan apua tarvitessanne.

Kyllä ne luulee, kun ne luulee olevansa vanhempiaan parempia vanhempia, mutta eivät kyllä todellisuudessa ole. 

Omatkin vanhempani näin luulevat. He ovat asettaneet itsensä jalustalle, ja pitävät itseään parempina kuin meitä lapsia. He eivät missään nimessä edes halua että me lapset hoidamme heitä, koska se olisi heille  noloa. Kuulemma mieluummin palvelutalo tai issari.