Lue keskustelun säännöt.
Mummo ikääntyy ja käly yrittää vastuuttaa meitä
02.07.2022 |
Kyseessä siis miehen äiti. Välit olleet vuosien saatossa ns. asialliset, mutta etäiset. Mummoa kutsuttu vuosien saatossa meille kyläilemään, joulun viettoon jne. Ehkä pari kertaa meillä käynyt, lähinnä lasten ristiäisissä. Joulut ja muut juhlapyhät valinnut viettää kälyn perheen kanssa. Samoin muun aikansa. Kun lapset olivat pieniä, mummo hoiti kälyn lapsia jopa useamman kerran viikossa. Meidän lapsia ei ikinä. Meidän lapsia näki ehkä 2 kertaa vuodessa ja aina oli meidän vastuullamme mennä mummon luo kyläilemään.
Nyt mummo on ikääntynyt ja tarvitsee apua. Käly hoitanut pääosin mummon asioita, mutta nyt alkanut tulla katkeraa viestiä siitä, että meidänkin pitäisi ottaa enemmän osaa mummon asioiden hoitamiseen. Asumme 2 h ajomatkan päässä ja mies tekee reissutyötä ulkomailla. Miehen kanssa olemme sitä mieltä, että hoitakoot käly, kun on aikanaan mummolta itsekin apua saanut. Kälyn mielestä olemme lapsellisia ja katkeria, vaikka kyse ei ole siitä. Mielestämme neutraali, realistinen toteamus vain.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommahan on niin että muori ihan itse tekee ne arkiaskareet tai sitten hän ostaa palveluita mihin nyt apua tarvitseekaan. Turha painostaa ja syyllistää lähipiiriä tekemään ILMAISEKSI yhtään mitään.
Siis minkälaiset välit teillä on omiin vanhempiin, kun noin kylmästi heihin suhtaudutte? Vai koskeeko tuo vain suhteessa aviopuolison vanhempiin?
En kyllä ikinä olisi voinut ajatella omista vanhemmistani noin, että pärjätkääpä miten lystäätte, ei kuulu minulle.
Totta helvetisssä omista läheisistä ollaan huolissaan ja heille halutaan vain pelkkää hyvää. En jättäisi omia vanhempiani/sisaruksiani pulaan, koska rakastan heitä. He ovat osa minua, enkä todellakaan pyytäisi palkkaa siitä, että joskus auttaisin omia vanhempiani. Me sisarukset taas saatetaan käydä toisillamme "talkoissa", kun on jotakin isompaa hommaa, eikä kukaan mitään palkkaa pyydä. Toisen kerran sitten ollaan sittten vaikka minulla auttamassa.
Mutta ehkä kaikki eivät välitä sukulaisistaan/läheisistään ja niitä on tällä AV:llä yllättävän paljon.
Tai ehkä tämä välittäminen ei enää koske puolison vanhempia/sisaruksia?
No joo, jokainen tavallaan ja tyylillään.
Vanhempiin välimatkaa 300 km, sisaruksiin 600 km. Sisarukset asuvat myös kaukana vanhuksista. Jokaisella työt ja omaa perhettä. Ei siinä kauheasti talkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei ole holhouksen alainen, joten ostakoon palvelut, eikä itsekkäästi väsytä työssä käyviä ihmisiä. Kukaan ei tule niistä rikkinäisistä kahvikupeista ja homeisista lumpuista tappelemaan, vaikka materialistiset suuret ikäluokat itse niin aikoinaan tekivätkin.
Lisään vielä, että omille lapsilleni olen sanonut, etten missään nimessä halua heidän keskittyvän minun ja asioideni hoitoon, vaan haluan heidän elävän omaa elämäänsä. Jos joskus olen siinä tilanteessa, että joku joutuu perseeni pesemään, en todellakaan halua, että sen tekee joku lähiomaisistani.
Joo, olisi kiusallista, jos oma lapsi pesisi pe r s e en ja vaihtaisi vaipat. Mut kyllä tuossa tilanteessa toivoisin, että lapset auttaisivat hoitopaikan löytämisessä, kun yksin tuossa kunnossa olevan vanhuksen on vaikea asioitaan hoitaa. Ja kyllä myös toivoisin, että lapsilleni olisin aidosti niin rakas, että omasta tahdostaan haluaisivat viettää aikaa mun kanssa. Itselleni ainakin oman iäkkään äidin kanssa vietetty aika on arvokasta, koska tiedän, ettei sitä jatku loputtomiin. Vähän kuin vauva-aika, et rankkaa on, mutta jaksaa kun rakastaa ja tietää, että tämä on vain yksi vaihe elämässä.
Vauva-aika on kovin lyhyt verrattuna tähän vanhuuden avuttomuusaikaan. Lisäksi se lapsi on useimmiten hankittu ihan vapaaehtoisesti.
Pelkät päivittäiset puhelut kestäen 30-60 min harhaluuloisen katkeran vanhuksen kanssa syö energiat ja yöunet. Muistan ihan selkeästi miten äiti väisteli aikoinaan mummon vastaavia puheluita, kun ei olisi millään työpäivän päälle jaksanut kuunnella valitusta ja koko suvun haukkumista.Ja sun lapsesi sitten väistelevät sun puheluita. Kiva sukuperinne jatkuu.
Suomessa tämä on tyypilistä white tras -kulttuuria. Kotoa muutetaan jo 15-vuotiaana asumaan yhteislunna tukinenvarassa. Vanh15emia ja isovanempia tulee inhota. Missää muussa maassa en ole törmännyt näin laajamittaiseen sukulais-ja perhevihaan kuin Suomessa.
Aika kovat projisoinnit sieltä, oletko katkero kun joudut hyysäämään sukulaisia vaikka et halua??
Suomessa on yhteiskunta mikä hoitaa paljon asioita, muualla maailmassa ei ja kaikki kaatuu sukulaisten niskaan. Sehän se onkin glamouria se kun persoonallisuushäiriöiset vanhukset pitää ottaa asumaan saman katon alle.
Jos mulla olisi rahaa ja tilaa, niin ottaisin ilmanmuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.
No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.
Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.
Kerro toki vielä miten tämä toimii satojen kilometrien päästä. Tai kun äiti irtisanoo sovitut, kotihoitopalvelut?
Sata kilometriä on oikein hyvä matka. Mulla on se. On ollut myös 500km ja 2km.Tää sata on siitä hyvä, et sen voi ajaa tarvittaessa aamuin illoin, mut edes vanhus ei odota, että ajan sen tuomaan puuttuvaa maitolitraa.
Vanhukset tekee noita hulluuksia, kuten irtisanoo kotihoitopalveluita, mutta omani tolkkuuntui parin sairaalareissun jälkeen (tajusi itsekin, että tarvitsee sen avun).
Töissä käyvä ei ajele aamuin illoin yhtään mihinkään. Meillä se etäisyys on 300 km. Jostain syystä kotihoito luulee, että asutaan 3 km päässä. Nyt pitäis tuoda sitä sun tätä, soittaa ambulanssi jne... tämä ambulanssin soiton pyytäminen oli jo outoa, luulisi kotihoidon sen soittavan,
Kyllä mä oon hätätilanteessa ajellut illalla töiden jälkeen edestakaisin tai sit yöpynyt paikanpäällä ja ajellut suoraan töihin. Valintoja.
Tässä ollaan taas siinä tutussa miehen sisko-asetelmassa!
Olen alkanut pistää merkille kuinka tuota vedetään jatkuvasti esiin: miehen sisko sitä ja miehen sisko tätä. Se on aina tuo sama. Koskaan ei esim. oma sisko tai veli tai serkku, se on miehen sisko.
Onko kukaan muu pistänyt merkille? Alkakaapa seurata tätä niin huomaatte! :D
Mielenkiintoista mistä mahtaa johtua...
Miksi puhutaan vain välimatkasta. Mummo ei pitänyt muutenkaan yhteyttä. Ap sanoi, että yhteydenpito oli hyvin yksipuolista. Olisi mummo voinut olla kiinnostunut ja kysellä kuulumisia. Ja kälyhän se perintöä ilmeisesti kärkkyy, kun mummon rahoja ei saa käyttää avun ostamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aika kovat projisoinnit sieltä, oletko katkero kun joudut hyysäämään sukulaisia vaikka et halua??
Suomessa on yhteiskunta mikä hoitaa paljon asioita, muualla maailmassa ei ja kaikki kaatuu sukulaisten niskaan. Sehän se onkin glamouria se kun persoonallisuushäiriöiset vanhukset pitää ottaa asumaan saman katon alle."
Muista tämä sitten kun olet itse tuossa asemassa. Muista että kukaan ei halua sinua, persoonallisuushäiriöistä taakkaa harteilleen. Muista myös ette valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommahan on niin että muori ihan itse tekee ne arkiaskareet tai sitten hän ostaa palveluita mihin nyt apua tarvitseekaan. Turha painostaa ja syyllistää lähipiiriä tekemään ILMAISEKSI yhtään mitään.
Siis minkälaiset välit teillä on omiin vanhempiin, kun noin kylmästi heihin suhtaudutte? Vai koskeeko tuo vain suhteessa aviopuolison vanhempiin?
En kyllä ikinä olisi voinut ajatella omista vanhemmistani noin, että pärjätkääpä miten lystäätte, ei kuulu minulle.
Totta helvetisssä omista läheisistä ollaan huolissaan ja heille halutaan vain pelkkää hyvää. En jättäisi omia vanhempiani/sisaruksiani pulaan, koska rakastan heitä. He ovat osa minua, enkä todellakaan pyytäisi palkkaa siitä, että joskus auttaisin omia vanhempiani. Me sisarukset taas saatetaan käydä toisillamme "talkoissa", kun on jotakin isompaa hommaa, eikä kukaan mitään palkkaa pyydä. Toisen kerran sitten ollaan sittten vaikka minulla auttamassa.
Mutta ehkä kaikki eivät välitä sukulaisistaan/läheisistään ja niitä on tällä AV:llä yllättävän paljon.
Tai ehkä tämä välittäminen ei enää koske puolison vanhempia/sisaruksia?
No joo, jokainen tavallaan ja tyylillään.
Vanhempiin välimatkaa 300 km, sisaruksiin 600 km. Sisarukset asuvat myös kaukana vanhuksista. Jokaisella työt ja omaa perhettä. Ei siinä kauheasti talkoilla.
Niin. Auttaa voi monella tapaa. Selityksiä omalle käyttäytymiselle on helppo keksiä.: Miksi ei ja miksi kyllä ja miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ollaan taas siinä tutussa miehen sisko-asetelmassa!
Olen alkanut pistää merkille kuinka tuota vedetään jatkuvasti esiin: miehen sisko sitä ja miehen sisko tätä. Se on aina tuo sama. Koskaan ei esim. oma sisko tai veli tai serkku, se on miehen sisko.
Onko kukaan muu pistänyt merkille? Alkakaapa seurata tätä niin huomaatte! :D
Mielenkiintoista mistä mahtaa johtua...
Jaa. Minä kirjoitin tähänkin ketjuun omasta siskostani joka oli mieheni vaimolle hirveä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ollaan taas siinä tutussa miehen sisko-asetelmassa!
Olen alkanut pistää merkille kuinka tuota vedetään jatkuvasti esiin: miehen sisko sitä ja miehen sisko tätä. Se on aina tuo sama. Koskaan ei esim. oma sisko tai veli tai serkku, se on miehen sisko.
Onko kukaan muu pistänyt merkille? Alkakaapa seurata tätä niin huomaatte! :D
Mielenkiintoista mistä mahtaa johtua...
Olen pistänyt merkille. Tietenkin on läheisempi oman äitinsä kanssa kuin anoppinsa kanssa. Jostain syystä Suomessa on tavallista, että miehet eivät pidä kovin tiiviisti yhteyttä vanhempiinsa. Varsinkaan enää sen jälkeen, kun ovat menneet parisuhteeseen. Tunnen kyllä miehiä, joilla on läheiset ja hyvät välit vanhempiinsa. Huolehtivat itse (eivätkä vaimonsa kautta) yhteydenpidosta. Soittelevat ja tapaavat vanhempiaan ilman vaimoaankin. Näiden miesten lapsia kyllä miehen vanhemmat hoitavat ja ovat muutenkin tarvittaessa apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että puhut mummosta ja kälystä.
Miksi et sano anoppi, jos kyseessä on miehen äiti??
Kuka puhuu anopista jos perheessä on jo lapsia ja ne äidit on jo mummoja?
Mulle ainakin miehen isä oli ensin Pekka tai isäsi, sitten ihan vaan pappa.
Ap:n tapauksessa on (jos häntä täysin uskomme) kyseessä ihminen, joka on käynyt kylässä vain pari kertaa, lasten ristiäisissä. Eikä taida mieskään äidistään välittää. Anoppi on siis paljon kuvaavampi termi, tai vielä parempi olisi kutsua häntä vain nimeltä.
Tuo onkin outoa, että ap:kin laskee mummon kanssa olemiseksi vain ne kerrat, kun mummo on käynyt heillä. Kyllä meilläkin olisi ollut harvat kerrat mitä olisi oltu tekemisissä vanhempieni kanssa, jos olisi laskettu vain kerrat, kun äiti/mummo kävi meillä. Äiti asui 200km päässä ja asutaan niin, että suoria liikenne yhteyksiä ei ole, vaan monta vaihtoa linja-autoilla ja vielä viemisiä ja hakemisia kymmenien killometrien päästä, eli julkiset ei ole olleet mahdollisia matkustusmuotoja, joten äiti kävi silloin, kun sai kyydin joltakin sisarukse
Kuitenkin kävimme itse paljon äidilläni/mummolla ja oltiin paljon tekemisissä, eikä nyt tarvitse nillittäää, että mummo jäi etäiseksi. Meillä kun on auto, jolla pääsimme matkustamaan.
Ja miehen äiti asui ihan parin kilometsin päässä, mutta kävi meillä varmaan alle 10 kertaa 30v aikana, mutta mikään ei estänyt meitä/lapsiamme käymään mummollla vaikka päivittäin.
Jos mummon tapaamiseksi laskettaisiin vain kerrat, kun mummo kävi meillä, niitä siis olisi vähän, mutta kun lasketaan kerrat, kun mummo nähtiin, kun mentiin mummolle, niitä on satoja/tuhansia. Lapsetkinmenivät mummolle lähes päivittäin koulun jälkeen ja kun mummo oli jo kuopuksen kohdalla vanha, kuopus huolehti mummosta viemällä esim puita sisälle jne.
Aina valitetaan, että mummo ei tule matkojen päästä hoitamaan lapsia, mutta eipä itsekkään mennä mummolle sinne satojen kilometrien päähän, vaan sanotaan, ettei voi huolehtia, kun mummo on siellä asti. No eihän se mummokaan sieltä asti ole voinut niistä pojan lapsista huolehtia.
Joo, mun lapsuudessa ainakin oli selvää, että nuoret aikuiset on ne, jotka matkustaa. Isän vanhemmat asuivat 70km päässä ja sillä käytiin pari kertaa kuussa. Äidinäiti asui 200km päässä ja siellä ehkä kerran kahdessa kuussa. Isovanhemnat kävi meillä ehkä kerran vuodessa. Mutta nyt vanhemmiksi on tullut sukupolvi, joka on lapsina passattu pilalle. He odottaa, että mummot ja papat matkustaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ollaan taas siinä tutussa miehen sisko-asetelmassa!
Olen alkanut pistää merkille kuinka tuota vedetään jatkuvasti esiin: miehen sisko sitä ja miehen sisko tätä. Se on aina tuo sama. Koskaan ei esim. oma sisko tai veli tai serkku, se on miehen sisko.
Onko kukaan muu pistänyt merkille? Alkakaapa seurata tätä niin huomaatte! :D
Mielenkiintoista mistä mahtaa johtua...
Meilläkin on "miehen sisko", joka saa veljensä lähinnä järjiltään. On sellainen delegoiva tyyppi, joka tekee itse mieluusti kovin vähän.... WA tuuttaa kun siskolla on hönkä päällä. Toinen veljistä on jo siinä rajalla onko enää puheväleissä ko. siskoon.
Kaikki siskot eivät tuollaisia onneksi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Niin te olitte mummolassa.
Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.
En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.
Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.
Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.
Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Oikeesti? Noinko ajattelet?
Ei se mummo ole kaveri. Se mummo on äiti. Sen äidin luona käydään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Niin te olitte mummolassa.
Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.
Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.
Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?
Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.
Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.
Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.
Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.
No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.
Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.
Kerro toki vielä miten tämä toimii satojen kilometrien päästä. Tai kun äiti irtisanoo sovitut, kotihoitopalvelut?
Sata kilometriä on oikein hyvä matka. Mulla on se. On ollut myös 500km ja 2km.Tää sata on siitä hyvä, et sen voi ajaa tarvittaessa aamuin illoin, mut edes vanhus ei odota, että ajan sen tuomaan puuttuvaa maitolitraa.
Vanhukset tekee noita hulluuksia, kuten irtisanoo kotihoitopalveluita, mutta omani tolkkuuntui parin sairaalareissun jälkeen (tajusi itsekin, että tarvitsee sen avun).
Töissä käyvä ei ajele aamuin illoin yhtään mihinkään. Meillä se etäisyys on 300 km. Jostain syystä kotihoito luulee, että asutaan 3 km päässä. Nyt pitäis tuoda sitä sun tätä, soittaa ambulanssi jne... tämä ambulanssin soiton pyytäminen oli jo outoa, luulisi kotihoidon sen soittavan,
Kyllä mä oon hätätilanteessa ajellut illalla töiden jälkeen edestakaisin tai sit yöpynyt paikanpäällä ja ajellut suoraan töihin. Valintoja.
Valitsen oman terveyden ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
Se että on omassa arjessaan täystyöllistetty, niin että siihen ei mahdu satojen kilometrien päässä olevien vanhempien hoito... Ei tarkoita sitä, että vihaa jotakin.
Oma valintasi täyttää arki. Yleensä kiireiset ihmiset ei kestä itseään, pakenevat jotain.
Kyllä. Yksi nuoripari hankki lapsen ja riitelevät siitä, kumpi saa olla viikonlopun töissä ja kumpi joutuu olemaan alkaen kanssa.
Hankkia lapsi, kuvastaa tuota hyvin.
Jotainhan tuossa pakenee, ja suorittaa kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Moni mummi on raskaassa työssä ja tarvitsee kesälomansa toipumiseen. Minullakin on eläkeikä vasta 70 vuotta. En usko, että kesälomalla jaksan kovin lapsikatraita ottaa viikoiksi hoitoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että puhut mummosta ja kälystä.
Miksi et sano anoppi, jos kyseessä on miehen äiti??
Kuka puhuu anopista jos perheessä on jo lapsia ja ne äidit on jo mummoja?
Mulle ainakin miehen isä oli ensin Pekka tai isäsi, sitten ihan vaan pappa.
Ap:n tapauksessa on (jos häntä täysin uskomme) kyseessä ihminen, joka on käynyt kylässä vain pari kertaa, lasten ristiäisissä. Eikä taida mieskään äidistään välittää. Anoppi on siis paljon kuvaavampi termi, tai vielä parempi olisi kutsua häntä vain nimeltä.
Tuo onkin outoa, että ap:kin laskee mummon kanssa olemiseksi vain ne kerrat, kun mummo on käynyt heillä. Kyllä meilläkin olisi ollut harvat kerrat mitä olisi oltu tekemisissä vanhempieni kanssa, jos olisi laskettu vain kerrat, kun äiti/mummo kävi meillä. Äiti asui 200km päässä ja asutaan niin, että suoria liikenne yhteyksiä ei ole, vaan monta vaihtoa linja-autoilla ja vielä viemisiä ja hakemisia kymmenien killometrien päästä, eli julkiset ei ole olleet mahdollisia matkustusmuotoja, joten äiti kävi silloin, kun sai kyydin joltakin sisarukse
Kuitenkin kävimme itse paljon äidilläni/mummolla ja oltiin paljon tekemisissä, eikä nyt tarvitse nillittäää, että mummo jäi etäiseksi. Meillä kun on auto, jolla pääsimme matkustamaan.
Ja miehen äiti asui ihan parin kilometsin päässä, mutta kävi meillä varmaan alle 10 kertaa 30v aikana, mutta mikään ei estänyt meitä/lapsiamme käymään mummollla vaikka päivittäin.
Jos mummon tapaamiseksi laskettaisiin vain kerrat, kun mummo kävi meillä, niitä siis olisi vähän, mutta kun lasketaan kerrat, kun mummo nähtiin, kun mentiin mummolle, niitä on satoja/tuhansia. Lapsetkinmenivät mummolle lähes päivittäin koulun jälkeen ja kun mummo oli jo kuopuksen kohdalla vanha, kuopus huolehti mummosta viemällä esim puita sisälle jne.
Aina valitetaan, että mummo ei tule matkojen päästä hoitamaan lapsia, mutta eipä itsekkään mennä mummolle sinne satojen kilometrien päähän, vaan sanotaan, ettei voi huolehtia, kun mummo on siellä asti. No eihän se mummokaan sieltä asti ole voinut niistä pojan lapsista huolehtia.
Joo, mun lapsuudessa ainakin oli selvää, että nuoret aikuiset on ne, jotka matkustaa. Isän vanhemmat asuivat 70km päässä ja sillä käytiin pari kertaa kuussa. Äidinäiti asui 200km päässä ja siellä ehkä kerran kahdessa kuussa. Isovanhemnat kävi meillä ehkä kerran vuodessa. Mutta nyt vanhemmiksi on tullut sukupolvi, joka on lapsina passattu pilalle. He odottaa, että mummot ja papat matkustaa.
Jos jaksetaan ravata ulkomaillakin useamman kerran vuodessa, niin miksi ei oman lapsen luona kertaakaan? Ja onko soittaminenkin liian vaativaa? Esim. juuri eläkkeelle jääneet eivät ole vielä mitään raihnaisia vanhuksia, mutta heillä on enemmän aikaa kyläillä, kun ns. ruuhkavuosia viettävällä perheellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Moni mummi on raskaassa työssä ja tarvitsee kesälomansa toipumiseen. Minullakin on eläkeikä vasta 70 vuotta. En usko, että kesälomalla jaksan kovin lapsikatraita ottaa viikoiksi hoitoon
Mielenkiintoista nähdä, miten nämä nyt mummoja käymään vaativat äidit aikanaan itse toimivat. Ajavatko itse 300-400 km käydäkseen lastensa luona kahvilla tai mennäkseen hoitamaan lapsenlapsiaan, jotta miniä pääsee hammaslääkäriin tai jonnekin, mihin lapsia ei voi ottaa mukaan.
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.