Lue keskustelun säännöt.
Mummo ikääntyy ja käly yrittää vastuuttaa meitä
02.07.2022 |
Kyseessä siis miehen äiti. Välit olleet vuosien saatossa ns. asialliset, mutta etäiset. Mummoa kutsuttu vuosien saatossa meille kyläilemään, joulun viettoon jne. Ehkä pari kertaa meillä käynyt, lähinnä lasten ristiäisissä. Joulut ja muut juhlapyhät valinnut viettää kälyn perheen kanssa. Samoin muun aikansa. Kun lapset olivat pieniä, mummo hoiti kälyn lapsia jopa useamman kerran viikossa. Meidän lapsia ei ikinä. Meidän lapsia näki ehkä 2 kertaa vuodessa ja aina oli meidän vastuullamme mennä mummon luo kyläilemään.
Nyt mummo on ikääntynyt ja tarvitsee apua. Käly hoitanut pääosin mummon asioita, mutta nyt alkanut tulla katkeraa viestiä siitä, että meidänkin pitäisi ottaa enemmän osaa mummon asioiden hoitamiseen. Asumme 2 h ajomatkan päässä ja mies tekee reissutyötä ulkomailla. Miehen kanssa olemme sitä mieltä, että hoitakoot käly, kun on aikanaan mummolta itsekin apua saanut. Kälyn mielestä olemme lapsellisia ja katkeria, vaikka kyse ei ole siitä. Mielestämme neutraali, realistinen toteamus vain.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksen etähoitaminen satojen kilometrien päässä, kun itsellä on työt ja perhe huolehdittavana, on lähes mahdotonta.
Vanhuksesta voi huolehtia etänä soittelemalla ja kyselemällä miten menee ja huolehtimalla, että hänellä on riittävät kotihoitopalvelut ja ne toimivat. Etänä voi tilata myös esim. ruokakassin vanhukselle, auttaa asioissa, joissa tarvitaan nettiä tms. selvityksiä.
Lapsestaan ja lapsensa perheestä olisi voinut huolehtia etänä aivan samoin.
Ei ole kiinnostanut. Joten unohda.
No mitäpä minä tästä jankkaamaan. Kosta sitten. Toivottavasti siitä tulee hyvä mieli.
En minä kosta. Noin se maailma pyörii. Vastavuoroisesti.
Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti pääset vielä joku päivä katkeruudestasi yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksen etähoitaminen satojen kilometrien päässä, kun itsellä on työt ja perhe huolehdittavana, on lähes mahdotonta.
Vanhuksesta voi huolehtia etänä soittelemalla ja kyselemällä miten menee ja huolehtimalla, että hänellä on riittävät kotihoitopalvelut ja ne toimivat. Etänä voi tilata myös esim. ruokakassin vanhukselle, auttaa asioissa, joissa tarvitaan nettiä tms. selvityksiä.
Lapsestaan ja lapsensa perheestä olisi voinut huolehtia etänä aivan samoin.
Ei ole kiinnostanut. Joten unohda.
No mitäpä minä tästä jankkaamaan. Kosta sitten. Toivottavasti siitä tulee hyvä mieli.
En minä kosta. Noin se maailma pyörii. Vastavuoroisesti.
Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti pääset vielä joku päivä katkeruudestasi yli.
Toivottavasti sinä aikuistut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pelkästään se, että toisen lapsia on hoidettu enemmän kuin toisen, ei kerro epätasapuolisuudesta. Isovanhempienkin elämäntilanteet vaihtelee.
Huomioisin mm. seuraavat asiat:
-onko toisen lasten hoitaminen helpompaa kuin toisen käytännön syistä (esim. asuu lähempänä)
-onko lapsenlapset samaa ikäluokkaa vai onko toisen kohdalla isovanhemmat joko 1) ikääntyneempiä tai 2) vielä työelämässä, mikä vie voimia
-onko toinen miniä/vävy ns. helpompi kuin toinen eli määrääkö toinen tarkemmin, miten lapsenlapsia saa hoitaa ja toinen sallii tehdä omalla tavalla
Epätasa-arvoisuus on aina luotaantyöntävää. Nuo ovat pelkkiä keksittyjä tekosyitä.
Juu juu, 600km ja 2km on sama...
Keksitty tekosyy. Mun ystävillä on lapsenlapsia tpisedsa maassakin eikä se estä välittämästä heidtä ja heidän perheestä.
Välittäminen onnistuu kaukaakin, hoitaminen hankalampaa. Lapsenlasten hoidon pitäisi luontevasti istua isovanhemman elämään. Aikuinen lapsi, joka vaatii vanhempaa elämään hänen lapsilleen, on jäänyt pikkulapsen tasolle itse.
Ap:n anoppi ei ole välittänyt vähääkään.
Ei se etäällä asuminen (saati lähellä kuten ap:n tapauksessa) mitenkään estä edes hoitamista.
Yksikin ystäväni lentää lapsensa luokse, auttaa siellä ja sen jälkeen tulee lapsenlasten kanssa Suomeen ja se hänen poikansa perheineen tulee myöhemmin lomailemaan. Ystäväni käy siellä myös muina aikoina auttamassa. Ja ihan kaikille lastenlapsille on samanlaiset koulutusrahastot joiden tallettaa rahaa. Kaikille menee samanarvoiset lahjat ja kaukana asuvia mummo muistaa myös mm suomenkielisillä kirjoilla jne.
Ja on täysin normaalia toivoa, että oma vanhempi on tasapuolinen.
En ymmärrä mikä velvollisuus mummoilla omisi jatkuvasti joitaa lapsenlapsensa, auttaa aikuisia ihmisiä, siivota heille jne. Sehän on hyötymistä, ei perhesuhde.
Aika lapsellisia ovay perheen perustaneet nykyisin.
Kun itse olin nuori, kniin minun kuin tuttujenkin äidit ja anopit olivat jossain pohjois- suomessa. Ei sieltä lennetty auttamaan jos äitykkää väsytti. Perheet selvisivät, ystäväperheiden vaihtokaupoilla, isät ottivat vastuuta lapsista myös.Pointti olikin tasapuolisuus.
Nythän se mummo melkein asui toisen lapsensa perheessä ja toista kohtaan oli täysin välinpitämätön.
Kumpikaan ei ole tervettä.
Kyllä ihminen saa seuransa valita! Jos aikuinen lapsi on epämiellyttävä tai hänen puolisonsa, niin ei ole mikään pakko olla yhteyksissä. On se kumma kun tämä velvollisuus on aina vanhemmalla muttei aikuiseksi kasvaneella jälkeläisellä vastavuoroisesti.
Mulla oli ongelmana, että rajaton anoppi ei ymmärtänyt pysyä meiltä pois. Nyt kun anoppi alkaa tarvita apua niin luulee, että MÄ alan siellä käydä piikomassa (ilmaiseksi) ja samalla kuuntelen anopin nälvimistä. Voin kertoa että en ole menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pelkästään se, että toisen lapsia on hoidettu enemmän kuin toisen, ei kerro epätasapuolisuudesta. Isovanhempienkin elämäntilanteet vaihtelee.
Huomioisin mm. seuraavat asiat:
-onko toisen lasten hoitaminen helpompaa kuin toisen käytännön syistä (esim. asuu lähempänä)
-onko lapsenlapset samaa ikäluokkaa vai onko toisen kohdalla isovanhemmat joko 1) ikääntyneempiä tai 2) vielä työelämässä, mikä vie voimia
-onko toinen miniä/vävy ns. helpompi kuin toinen eli määrääkö toinen tarkemmin, miten lapsenlapsia saa hoitaa ja toinen sallii tehdä omalla tavalla
Epätasa-arvoisuus on aina luotaantyöntävää. Nuo ovat pelkkiä keksittyjä tekosyitä.
Juu juu, 600km ja 2km on sama...
Keksitty tekosyy. Mun ystävillä on lapsenlapsia tpisedsa maassakin eikä se estä välittämästä heidtä ja heidän perheestä.
Välittäminen onnistuu kaukaakin, hoitaminen hankalampaa. Lapsenlasten hoidon pitäisi luontevasti istua isovanhemman elämään. Aikuinen lapsi, joka vaatii vanhempaa elämään hänen lapsilleen, on jäänyt pikkulapsen tasolle itse.
Ap:n anoppi ei ole välittänyt vähääkään.
Ei se etäällä asuminen (saati lähellä kuten ap:n tapauksessa) mitenkään estä edes hoitamista.
Yksikin ystäväni lentää lapsensa luokse, auttaa siellä ja sen jälkeen tulee lapsenlasten kanssa Suomeen ja se hänen poikansa perheineen tulee myöhemmin lomailemaan. Ystäväni käy siellä myös muina aikoina auttamassa. Ja ihan kaikille lastenlapsille on samanlaiset koulutusrahastot joiden tallettaa rahaa. Kaikille menee samanarvoiset lahjat ja kaukana asuvia mummo muistaa myös mm suomenkielisillä kirjoilla jne.
Ja on täysin normaalia toivoa, että oma vanhempi on tasapuolinen.
En ymmärrä mikä velvollisuus mummoilla omisi jatkuvasti joitaa lapsenlapsensa, auttaa aikuisia ihmisiä, siivota heille jne. Sehän on hyötymistä, ei perhesuhde.
Aika lapsellisia ovay perheen perustaneet nykyisin.
Kun itse olin nuori, kniin minun kuin tuttujenkin äidit ja anopit olivat jossain pohjois- suomessa. Ei sieltä lennetty auttamaan jos äitykkää väsytti. Perheet selvisivät, ystäväperheiden vaihtokaupoilla, isät ottivat vastuuta lapsista myös.Pointti olikin tasapuolisuus.
Nythän se mummo melkein asui toisen lapsensa perheessä ja toista kohtaan oli täysin välinpitämätön.
Kumpikaan ei ole tervettä.
No tässähän on vain ap:n näkemys siitä että mummo on ollut välinpitämätön heitä kohtaan. Totuus tai syy taustalla voi olla jotain toista kuin mitä ap kokee.
Niin. Ap:n anopin kokemusta tänne tulee pohdittavaksi. Ap:n kokemus anopin välinpitämättömyydestä on kuitenkin ap:lle totta. Ap:n vastuulla ei ole silti ottaa mummon hoitoa vastuulleen.
Ap, jos vielä luet tätä. Millaiset välit teidän perheellä on kälyn perheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos vielä luet tätä. Millaiset välit teidän perheellä on kälyn perheeseen?
Mihin se liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pelkästään se, että toisen lapsia on hoidettu enemmän kuin toisen, ei kerro epätasapuolisuudesta. Isovanhempienkin elämäntilanteet vaihtelee.
Huomioisin mm. seuraavat asiat:
-onko toisen lasten hoitaminen helpompaa kuin toisen käytännön syistä (esim. asuu lähempänä)
-onko lapsenlapset samaa ikäluokkaa vai onko toisen kohdalla isovanhemmat joko 1) ikääntyneempiä tai 2) vielä työelämässä, mikä vie voimia
-onko toinen miniä/vävy ns. helpompi kuin toinen eli määrääkö toinen tarkemmin, miten lapsenlapsia saa hoitaa ja toinen sallii tehdä omalla tavalla
Osa lapsen hoidon säännöistä on ihan käytännön syistä. Meillä lapsi oli tottunut olemaan rattaissa kaupassa, mutta oma äitini antoi lapsen tulla rattaista pois kävelemään, sen jälkeen lapsi ei suostunut olemaan enää rattaissa vaan alkoi itku ja huuto, jos ei saanut tulla rattaista pois kaupassa ottamaan karkkeja ja muita tavaroita itselleen. Eli yhdestä hoitokerrasta oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
Niin tai näin, se jolla vähemmän omista poikkeavia sääntöjä, on isovanhemmalle helpompi.
Jep, meillä mies joutui alkamaan käymään yksin kaupassa eikä käyty enää leikkipuistossakaan, koska olin opettanut lapselle ettei mene ruohikkoalueille, koska siellä on koirankakkaa ja haalarit ja kengät koirankakassa, mutta mummo päästi ruohikko alueille juoksemaan. Meillä oli myös vauva niin leikkipuisto käynnit loppuivat siihen.
Miten ne lapset ei kävelleet koirankakkaan mummin kanssa?
1) Mummi seurasi, minne ne astuivat
2)Yksittäistilanne,ei sattuneet astumaan (jos hoitaminen olisi jatkunut, niin kai aikuinen nainen ois alkanut sen itse huomata)
Kyllä se lapsi astui koirankakkaan sen mummonkin kanssa puistossa ollessaan, koska mummo päästi lapsen sinne ruohikkoalueille. Minä olen vahtinut omia lapsia melkein joka sekuntti, kun olivat pieniä, montaa kertaa eivät olleet isovanhemmilla hoidossa. Sen lisäksi olen vahtinut naapureiden lapsia, mutta en omasta tahdosta vaan siksi, kun heidän äidit ei hoitaneet, eivät olleet kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää menoa jos miestäsi ei yhtään kiinnosta oma äitinsä.
Eihän sitä ns omaa äitiä ole kiinnostanut ap:n mies tai tämän perhe koskaan.
Menneet ovat menneitä. Kostoajattelu on tyhmää ja lapsellista. Tuollainen nyt-maksan-potut-pottuina ei tuo hyvää mieltä, ja saattaa kaduttaa myöhemmin.
Kyse ei ole kostosta tai maksan potut pottuina, vaan siitä ettei tunne yhtään mitään tarvetta uhrata omaa aikaansa, kun on täystyöllistetty työn ja oman perheen kautta. Satojen kilometrien päästä tuo ei edes onnistu.
Katkera kielenkäyttösi kertoo toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei ole holhouksen alainen, joten ostakoon palvelut, eikä itsekkäästi väsytä työssä käyviä ihmisiä. Kukaan ei tule niistä rikkinäisistä kahvikupeista ja homeisista lumpuista tappelemaan, vaikka materialistiset suuret ikäluokat itse niin aikoinaan tekivätkin.
Lisään vielä, että omille lapsilleni olen sanonut, etten missään nimessä halua heidän keskittyvän minun ja asioideni hoitoon, vaan haluan heidän elävän omaa elämäänsä. Jos joskus olen siinä tilanteessa, että joku joutuu perseeni pesemään, en todellakaan halua, että sen tekee joku lähiomaisistani.
Joo, olisi kiusallista, jos oma lapsi pesisi pe r s e en ja vaihtaisi vaipat. Mut kyllä tuossa tilanteessa toivoisin, että lapset auttaisivat hoitopaikan löytämisessä, kun yksin tuossa kunnossa olevan vanhuksen on vaikea asioitaan hoitaa. Ja kyllä myös toivoisin, että lapsilleni olisin aidosti niin rakas, että omasta tahdostaan haluaisivat viettää aikaa mun kanssa. Itselleni ainakin oman iäkkään äidin kanssa vietetty aika on arvokasta, koska tiedän, ettei sitä jatku loputtomiin. Vähän kuin vauva-aika, et rankkaa on, mutta jaksaa kun rakastaa ja tietää, että tämä on vain yksi vaihe elämässä.
Vauva-aika on kovin lyhyt verrattuna tähän vanhuuden avuttomuusaikaan. Lisäksi se lapsi on useimmiten hankittu ihan vapaaehtoisesti.
Pelkät päivittäiset puhelut kestäen 30-60 min harhaluuloisen katkeran vanhuksen kanssa syö energiat ja yöunet. Muistan ihan selkeästi miten äiti väisteli aikoinaan mummon vastaavia puheluita, kun ei olisi millään työpäivän päälle jaksanut kuunnella valitusta ja koko suvun haukkumista.
Ja sun lapsesi sitten väistelevät sun puheluita. Kiva sukuperinne jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon kyllä menee viikossa aikaa siihen, että kaikki asiat tulee hoidettua.
Kuluneen viikon esimerkkejä:
- Kotisairaanhoitaja suositteli hankkimaan mummalla ruokahalua lisäävää valmistetta apteekista. Asumme maalla eikä täällä ole apteekkia, ja kun asiaa ei apteekkipaikkakunnalle muuten ole, kävimme sitten apteekissa ylimääräisen keikan.
- Äitini soitti, ja vaati katsomaan, onko mummalla kaikki ok, koska puhelinta ei saa kiinni.
- Mumma soitti ja kertoi, että kahvinkeitin ei pelaa. Käytiin puhelimessa läpi, onko töpseli seinässä, vesi säiliössä ja porot laitettu. Kuulemma oli, ei toimi. Ajoin mummalle 20km, ja perillä selvisi että porot on vesisäiliössä ja vesi pannussa. Ei varmaan toimi, ei.
- Turvapuhelinkeskus on soittanut kolmesti, että mumma on painanut ranneketta mutta ei vastaa, voisinko mennä katsomaan. Perillä on selvinnyt että ovat olleet vahinkopainalluksia.
- Kerran kaatunut, ei onneksi käynyt mitään. En saanut yksin ylös, mieheni auttoi.
- Mumman naapuri viestitti, että mumman puhelin ei toimi, voisinko tulla katsomaan? Perillä on selvinnyt, että akku on loppu.
- Mumman sisar soitti, että mumman puhelin on kiinni, onko joku hätänä? Kenttä on hieman heikko, eikä aina siksi tahdo päästä läpi. Mumman sisar ei tätä oikein halunnut ymmärtää, vaan soitteli useamman kerran parin tunnin aikana ja vaati menemään paikan päälle. Tietysti olisin mennyt muutenkin, jos en olisi itse saanut kiinni myöhemmin/mitään ei olisi kuulunut.
- Olen käynyt mummalla, katsonut jääkaappiin ja kysynyt, tarviiko kaupasta mitään. Ei ole tarvinnut. Kun kauppareissu on tehty, mumma soittaa ja pyytää tuomaan x, jota ei saa läheisestä kaupasta vaan pakko lähteä kauemmas kauppaan.
Ja niin pois päin.. Ei tämä ole niin yksinkertaista ollenkaan.
Olen tilannut mummalle siivousapua, jota hän ei huoli. Kotihoito auttaisi peseytymisessä, ei käy. Hän ei apua tarvi, no tarvii kuitenkin, minähän se autan.
Apteekkista suoratilaukseen lääkkeet jotka kotisairaanhoitaja tilaa samoin myös kaikki muut reseptivapaat tuotteet apteekista.
Äitisi voi käydä itse katsomassa mummia jos ei häntä saa puhelimitse kiinni, sinä käyt päivänä x katsomassa, esim sunnuntaisin.
Kahvinkeitin ei toimi, selvä, korjataan se sinä viikon päivänä kun tulen kylään.
Mumman naapuri ilmoittaa ettei puhelin toimi, hommataan vanha malli jossa akku kestää viikon ja se ladataan sinä viikon päivänä kun on sinun kyläilypäiväsi.
Mummin sisar ei saa häntä puhelimitse kiinni, hän voi itse käydä katsomassa. Sinä käyt katsomassa tiettynä viikonpäivänä.
Teette kauppalistan yhdessä ja hankit ne tuotteet mitä listalla on. Jos jotain jäi puuttumaan, sen saa seuraavalla kerralla sinä viikonpäivänä kun käyt kylässä ja kaupassa.
Kotihoito hoitaa peseytymisen. JOs ei niin sinä et pese vaan teet kuukauden päästä ilmoituksen että mummi ei pysty huolehtimaan hygieniastaan ja tarvitaan kotihoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon kyllä menee viikossa aikaa siihen, että kaikki asiat tulee hoidettua.
Kuluneen viikon esimerkkejä:
- Kotisairaanhoitaja suositteli hankkimaan mummalla ruokahalua lisäävää valmistetta apteekista. Asumme maalla eikä täällä ole apteekkia, ja kun asiaa ei apteekkipaikkakunnalle muuten ole, kävimme sitten apteekissa ylimääräisen keikan.
- Äitini soitti, ja vaati katsomaan, onko mummalla kaikki ok, koska puhelinta ei saa kiinni.
- Mumma soitti ja kertoi, että kahvinkeitin ei pelaa. Käytiin puhelimessa läpi, onko töpseli seinässä, vesi säiliössä ja porot laitettu. Kuulemma oli, ei toimi. Ajoin mummalle 20km, ja perillä selvisi että porot on vesisäiliössä ja vesi pannussa. Ei varmaan toimi, ei.
- Turvapuhelinkeskus on soittanut kolmesti, että mumma on painanut ranneketta mutta ei vastaa, voisinko mennä katsomaan. Perillä on selvinnyt että ovat olleet vahinkopainalluksia.
- Kerran kaatunut, ei onneksi käynyt mitään. En saanut yksin ylös, mieheni auttoi.
- Mumman naapuri viestitti, että mumman puhelin ei toimi, voisinko tulla katsomaan? Perillä on selvinnyt, että akku on loppu.
- Mumman sisar soitti, että mumman puhelin on kiinni, onko joku hätänä? Kenttä on hieman heikko, eikä aina siksi tahdo päästä läpi. Mumman sisar ei tätä oikein halunnut ymmärtää, vaan soitteli useamman kerran parin tunnin aikana ja vaati menemään paikan päälle. Tietysti olisin mennyt muutenkin, jos en olisi itse saanut kiinni myöhemmin/mitään ei olisi kuulunut.
- Olen käynyt mummalla, katsonut jääkaappiin ja kysynyt, tarviiko kaupasta mitään. Ei ole tarvinnut. Kun kauppareissu on tehty, mumma soittaa ja pyytää tuomaan x, jota ei saa läheisestä kaupasta vaan pakko lähteä kauemmas kauppaan.
Ja niin pois päin.. Ei tämä ole niin yksinkertaista ollenkaan.
Olen tilannut mummalle siivousapua, jota hän ei huoli. Kotihoito auttaisi peseytymisessä, ei käy. Hän ei apua tarvi, no tarvii kuitenkin, minähän se autan.
Apteekkista suoratilaukseen lääkkeet jotka kotisairaanhoitaja tilaa samoin myös kaikki muut reseptivapaat tuotteet apteekista.
Äitisi voi käydä itse katsomassa mummia jos ei häntä saa puhelimitse kiinni, sinä käyt päivänä x katsomassa, esim sunnuntaisin.
Kahvinkeitin ei toimi, selvä, korjataan se sinä viikon päivänä kun tulen kylään.
Mumman naapuri ilmoittaa ettei puhelin toimi, hommataan vanha malli jossa akku kestää viikon ja se ladataan sinä viikon päivänä kun on sinun kyläilypäiväsi.
Mummin sisar ei saa häntä puhelimitse kiinni, hän voi itse käydä katsomassa. Sinä käyt katsomassa tiettynä viikonpäivänä.
Teette kauppalistan yhdessä ja hankit ne tuotteet mitä listalla on. Jos jotain jäi puuttumaan, sen saa seuraavalla kerralla sinä viikonpäivänä kun käyt kylässä ja kaupassa.
Kotihoito hoitaa peseytymisen. JOs ei niin sinä et pese vaan teet kuukauden päästä ilmoituksen että mummi ei pysty huolehtimaan hygieniastaan ja tarvitaan kotihoito.
Mun anoppi ei edes ole kovin höppänä vielä, mutta soittaa niin kauan että se kahvinkeitin tullaan korjaamaan. Vartin välein. Myös yöllä. Onneksi numeron saa estoon. Soittaa siis miehelleni, ei mulle. Mulla on anoppi estossa pysyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos vielä luet tätä. Millaiset välit teidän perheellä on kälyn perheeseen?
Mihin se liittyy?
Etkö oikeasti tajua?
Entäs kun se ns mummo on degeneroitunut jo alle viiskymppisenä?
Mun äitini heittäytyi täysin avuttomaksi siinä vaiheessa kun vika lapsi tuli teini-ikään.
Mulla hänen numeronsa on estetty, koska sitä ns avun tarvetta ei kukaan jaksa. Siskoni sitten hyppäävät joka oikusta ja oma elämä jää elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos vielä luet tätä. Millaiset välit teidän perheellä on kälyn perheeseen?
Mihin se liittyy?
Etkö oikeasti tajua?
Se ei liity mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.
Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?
Mummo on juossut siellä tyttären perheessä monta kertaa viikossa ja panostanut ainoastaan tyttäreen.
Kyllä tuo nyt vaan on niin törkeää että en edes tajua miten siitå pitää keskustella.
Hyvä vanhempi on koko ikänsä lapsiansa kohtaan tasapuolinen. Se kuuluu terveeseen vanhemmuuteen.
Käly hoitaa nyt vaan kun on tähänkin asti kaiken saanut.
Vierailija kirjoitti:
Mummin sisar ei saa häntä puhelimitse kiinni, hän voi itse käydä katsomassa. Sinä käyt katsomassa tiettynä viikonpäivänä.
Aika kylmää touhua... Kun asuin vielä lapsuuden kodissani Mummoni sisko soitti 300 kilometrin päästä, että onko mummo meillä kylässä kun ei ole vuorokauteen vastannut puhelimeen. No ei ollut kyläillemmässä, joten isäni lähti ajamaan 30 km ja löysi mummon kaatuneena kylpyhuoneesta. Mummo kertoi, että turvaranneke ei ollut toiminut ja hän ei päässyt YLÖS.
En kyllä uskaltaisi jättää tarkistamatta mikä on tilanne, jos joku ilmoittaisi, että ei saa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää menoa jos miestäsi ei yhtään kiinnosta oma äitinsä.
Eihän sitä ns omaa äitiä ole kiinnostanut ap:n mies tai tämän perhe koskaan.
Menneet ovat menneitä. Kostoajattelu on tyhmää ja lapsellista. Tuollainen nyt-maksan-potut-pottuina ei tuo hyvää mieltä, ja saattaa kaduttaa myöhemmin.
Kyse ei ole kostosta tai maksan potut pottuina, vaan siitä ettei tunne yhtään mitään tarvetta uhrata omaa aikaansa, kun on täystyöllistetty työn ja oman perheen kautta. Satojen kilometrien päästä tuo ei edes onnistu.
Katkera kielenkäyttösi kertoo toista.
Katkera?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?
Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
Aika paljon kyllä menee viikossa aikaa siihen, että kaikki asiat tulee hoidettua.
Kuluneen viikon esimerkkejä:
- Kotisairaanhoitaja suositteli hankkimaan mummalla ruokahalua lisäävää valmistetta apteekista. Asumme maalla eikä täällä ole apteekkia, ja kun asiaa ei apteekkipaikkakunnalle muuten ole, kävimme sitten apteekissa ylimääräisen keikan.
- Äitini soitti, ja vaati katsomaan, onko mummalla kaikki ok, koska puhelinta ei saa kiinni.
- Mumma soitti ja kertoi, että kahvinkeitin ei pelaa. Käytiin puhelimessa läpi, onko töpseli seinässä, vesi säiliössä ja porot laitettu. Kuulemma oli, ei toimi. Ajoin mummalle 20km, ja perillä selvisi että porot on vesisäiliössä ja vesi pannussa. Ei varmaan toimi, ei.
- Turvapuhelinkeskus on soittanut kolmesti, että mumma on painanut ranneketta mutta ei vastaa, voisinko mennä katsomaan. Perillä on selvinnyt että ovat olleet vahinkopainalluksia.
- Kerran kaatunut, ei onneksi käynyt mitään. En saanut yksin ylös, mieheni auttoi.
- Mumman naapuri viestitti, että mumman puhelin ei toimi, voisinko tulla katsomaan? Perillä on selvinnyt, että akku on loppu.
- Mumman sisar soitti, että mumman puhelin on kiinni, onko joku hätänä? Kenttä on hieman heikko, eikä aina siksi tahdo päästä läpi. Mumman sisar ei tätä oikein halunnut ymmärtää, vaan soitteli useamman kerran parin tunnin aikana ja vaati menemään paikan päälle. Tietysti olisin mennyt muutenkin, jos en olisi itse saanut kiinni myöhemmin/mitään ei olisi kuulunut.
- Olen käynyt mummalla, katsonut jääkaappiin ja kysynyt, tarviiko kaupasta mitään. Ei ole tarvinnut. Kun kauppareissu on tehty, mumma soittaa ja pyytää tuomaan x, jota ei saa läheisestä kaupasta vaan pakko lähteä kauemmas kauppaan.
Ja niin pois päin.. Ei tämä ole niin yksinkertaista ollenkaan.
Olen tilannut mummalle siivousapua, jota hän ei huoli. Kotihoito auttaisi peseytymisessä, ei käy. Hän ei apua tarvi, no tarvii kuitenkin, minähän se autan.