Lue keskustelun säännöt.
Mummo ikääntyy ja käly yrittää vastuuttaa meitä
02.07.2022 |
Kyseessä siis miehen äiti. Välit olleet vuosien saatossa ns. asialliset, mutta etäiset. Mummoa kutsuttu vuosien saatossa meille kyläilemään, joulun viettoon jne. Ehkä pari kertaa meillä käynyt, lähinnä lasten ristiäisissä. Joulut ja muut juhlapyhät valinnut viettää kälyn perheen kanssa. Samoin muun aikansa. Kun lapset olivat pieniä, mummo hoiti kälyn lapsia jopa useamman kerran viikossa. Meidän lapsia ei ikinä. Meidän lapsia näki ehkä 2 kertaa vuodessa ja aina oli meidän vastuullamme mennä mummon luo kyläilemään.
Nyt mummo on ikääntynyt ja tarvitsee apua. Käly hoitanut pääosin mummon asioita, mutta nyt alkanut tulla katkeraa viestiä siitä, että meidänkin pitäisi ottaa enemmän osaa mummon asioiden hoitamiseen. Asumme 2 h ajomatkan päässä ja mies tekee reissutyötä ulkomailla. Miehen kanssa olemme sitä mieltä, että hoitakoot käly, kun on aikanaan mummolta itsekin apua saanut. Kälyn mielestä olemme lapsellisia ja katkeria, vaikka kyse ei ole siitä. Mielestämme neutraali, realistinen toteamus vain.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista luettavaa suurin osa kommenteista. Normaalissa parisuhteessa kyllä anopin ja apen hyvinvointi kiinnostaa ja hoito sitten kun he sitä tarvitsevat samoin kuin omien vanhempien. Jos anoppi on synnyttänyt, kasvattanut ehkä kouluttanutkin sinulle hyvä miehen, lienee hän ansainnut taholtasi kunnioitusta ja huolenpitoa. Okei, toki tiedän, että on pottumaisia anoppejakin, mutta noin yleensä.
Ja ajatelkaapa omaa tulevaisuuttanne. Jos teillä on itsellänne lapsia ja he oppivat nyt katsoessaan teitä, ettei vanhemmista tarvitse välittää eikä huolehtia, luuletteko saavanne heiltä aikanaan apua tarvitessanne.
Jos anoppi on systemaattisesti syrjinyt ap:n miestä ja tämän lapsia, ei ap:lla tai miehellä ole mitään velvollisuutta huolehtia moisesta ns äidistä.
Näin. Minä halusin omien vanhempienikin kanssa hoitopalkan jo etukäteen. Kun sitä ei ollut antaa, niin saa sisarus homman itselleen, hänelle nimittäin on maksettu lapsena kaikki harrastukset mitä hän on halunnut, itse en saanut harrastaa mitään mitä olisin halunnut, nuorena kannustettu, ja maksettu kalliit tilpehöörit harrastukseen, ja toiselle paikkakunnalle muuttoon, ja jelpattu koko pitkä opiskeluaika monella sadalla kuussa samalla kun itse en saanut sälillä rahaa mistään ollenkaan.
Talot on hänelle taattu ja maksettukin suurimmilta osin, kuten myös auto samalla kun itse sain pienen lapsen kanssa osittain syntymässä vammautuneena kävellä kun ei ollut itselläni rahaa autoon.
Ja nyt sitten tuettu sisaruksen alkoholismia, ja hoidettu hänen lapsensa jo 7 vuotta ilmaiseksi jotta sisaruksella jää enemmän rahaa päihteisiin.
Kuulemma kaikki rahat on mennyt jo sisarukselleni, ja talokin menee hänen velkojensa maksuun, joten en minä ala heitä hoitamaan, hoitakoon se kultalapsi, eli sisarukseni ja hänen jälkeläisensä, kun siitä kerran palkankin ovat jo etukäteen saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että puhut mummosta ja kälystä.
Miksi et sano anoppi, jos kyseessä on miehen äiti??
Kuka puhuu anopista jos perheessä on jo lapsia ja ne äidit on jo mummoja?
Mulle ainakin miehen isä oli ensin Pekka tai isäsi, sitten ihan vaan pappa.
Ap:n tapauksessa on (jos häntä täysin uskomme) kyseessä ihminen, joka on käynyt kylässä vain pari kertaa, lasten ristiäisissä. Eikä taida mieskään äidistään välittää. Anoppi on siis paljon kuvaavampi termi, tai vielä parempi olisi kutsua häntä vain nimeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei ole holhouksen alainen, joten ostakoon palvelut, eikä itsekkäästi väsytä työssä käyviä ihmisiä. Kukaan ei tule niistä rikkinäisistä kahvikupeista ja homeisista lumpuista tappelemaan, vaikka materialistiset suuret ikäluokat itse niin aikoinaan tekivätkin.
Lisään vielä, että omille lapsilleni olen sanonut, etten missään nimessä halua heidän keskittyvän minun ja asioideni hoitoon, vaan haluan heidän elävän omaa elämäänsä. Jos joskus olen siinä tilanteessa, että joku joutuu perseeni pesemään, en todellakaan halua, että sen tekee joku lähiomaisistani.
Joo, olisi kiusallista, jos oma lapsi pesisi pe r s e en ja vaihtaisi vaipat. Mut kyllä tuossa tilanteessa toivoisin, että lapset auttaisivat hoitopaikan löytämisessä, kun yksin tuossa kunnossa olevan vanhuksen on vaikea asioitaan hoitaa. Ja kyllä myös toivoisin, että lapsilleni olisin aidosti niin rakas, että omasta tahdostaan haluaisivat viettää aikaa mun kanssa. Itselleni ainakin oman iäkkään äidin kanssa vietetty aika on arvokasta, koska tiedän, ettei sitä jatku loputtomiin. Vähän kuin vauva-aika, et rankkaa on, mutta jaksaa kun rakastaa ja tietää, että tämä on vain yksi vaihe elämässä.
Vauva-aika on kovin lyhyt verrattuna tähän vanhuuden avuttomuusaikaan. Lisäksi se lapsi on useimmiten hankittu ihan vapaaehtoisesti.
Pelkät päivittäiset puhelut kestäen 30-60 min harhaluuloisen katkeran vanhuksen kanssa syö energiat ja yöunet. Muistan ihan selkeästi miten äiti väisteli aikoinaan mummon vastaavia puheluita, kun ei olisi millään työpäivän päälle jaksanut kuunnella valitusta ja koko suvun haukkumista.Ja sun lapsesi sitten väistelevät sun puheluita. Kiva sukuperinne jatkuu.
Suomessa tämä on tyypilistä white tras -kulttuuria. Kotoa muutetaan jo 15-vuotiaana asumaan yhteislunna tukinenvarassa. Vanh15emia ja isovanempia tulee inhota. Missää muussa maassa en ole törmännyt näin laajamittaiseen sukulais-ja perhevihaan kuin Suomessa.
Hommahan on niin että muori ihan itse tekee ne arkiaskareet tai sitten hän ostaa palveluita mihin nyt apua tarvitseekaan. Turha painostaa ja syyllistää lähipiiriä tekemään ILMAISEKSI yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että puhut mummosta ja kälystä.
Miksi et sano anoppi, jos kyseessä on miehen äiti??
Kuka puhuu anopista jos perheessä on jo lapsia ja ne äidit on jo mummoja?
Mulle ainakin miehen isä oli ensin Pekka tai isäsi, sitten ihan vaan pappa.
Minä taas en ymmärrä niitä, ketkä puhuu omista vanhemmistaan kaikille mummona ja pappana, minun äitini on edelleen minun äitini vaikka onkin lasteni mummo ja anoppi on minulle anoppi vaikka mummo on hänkin. Eihän minun suhteeni heihin ole mitenkään muuttunut lasten myötä. Toki tuttujen kesken saatan puhua "Jannen äiti" tai "Marja-mummo", tai sanoa että lapset menee mummolaan, mutta jos puhun semmoisen henkilön kanssa joka ei tunne perhesuhteitani tarkkaan niin toki käytän yksiselitteistä anoppi-nimitystä mieheni äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei ole holhouksen alainen, joten ostakoon palvelut, eikä itsekkäästi väsytä työssä käyviä ihmisiä. Kukaan ei tule niistä rikkinäisistä kahvikupeista ja homeisista lumpuista tappelemaan, vaikka materialistiset suuret ikäluokat itse niin aikoinaan tekivätkin.
Lisään vielä, että omille lapsilleni olen sanonut, etten missään nimessä halua heidän keskittyvän minun ja asioideni hoitoon, vaan haluan heidän elävän omaa elämäänsä. Jos joskus olen siinä tilanteessa, että joku joutuu perseeni pesemään, en todellakaan halua, että sen tekee joku lähiomaisistani.
Joo, olisi kiusallista, jos oma lapsi pesisi pe r s e en ja vaihtaisi vaipat. Mut kyllä tuossa tilanteessa toivoisin, että lapset auttaisivat hoitopaikan löytämisessä, kun yksin tuossa kunnossa olevan vanhuksen on vaikea asioitaan hoitaa. Ja kyllä myös toivoisin, että lapsilleni olisin aidosti niin rakas, että omasta tahdostaan haluaisivat viettää aikaa mun kanssa. Itselleni ainakin oman iäkkään äidin kanssa vietetty aika on arvokasta, koska tiedän, ettei sitä jatku loputtomiin. Vähän kuin vauva-aika, et rankkaa on, mutta jaksaa kun rakastaa ja tietää, että tämä on vain yksi vaihe elämässä.
Vauva-aika on kovin lyhyt verrattuna tähän vanhuuden avuttomuusaikaan. Lisäksi se lapsi on useimmiten hankittu ihan vapaaehtoisesti.
Pelkät päivittäiset puhelut kestäen 30-60 min harhaluuloisen katkeran vanhuksen kanssa syö energiat ja yöunet. Muistan ihan selkeästi miten äiti väisteli aikoinaan mummon vastaavia puheluita, kun ei olisi millään työpäivän päälle jaksanut kuunnella valitusta ja koko suvun haukkumista.Ja sun lapsesi sitten väistelevät sun puheluita. Kiva sukuperinne jatkuu.
Suomessa tämä on tyypilistä white tras -kulttuuria. Kotoa muutetaan jo 15-vuotiaana asumaan yhteislunna tukinenvarassa. Vanh15emia ja isovanempia tulee inhota. Missää muussa maassa en ole törmännyt näin laajamittaiseen sukulais-ja perhevihaan kuin Suomessa.
Aika kovat projisoinnit sieltä, oletko katkero kun joudut hyysäämään sukulaisia vaikka et halua??
Suomessa on yhteiskunta mikä hoitaa paljon asioita, muualla maailmassa ei ja kaikki kaatuu sukulaisten niskaan. Sehän se onkin glamouria se kun persoonallisuushäiriöiset vanhukset pitää ottaa asumaan saman katon alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että puhut mummosta ja kälystä.
Miksi et sano anoppi, jos kyseessä on miehen äiti??
Kuka puhuu anopista jos perheessä on jo lapsia ja ne äidit on jo mummoja?
Mulle ainakin miehen isä oli ensin Pekka tai isäsi, sitten ihan vaan pappa.
Minä taas en ymmärrä niitä, ketkä puhuu omista vanhemmistaan kaikille mummona ja pappana, minun äitini on edelleen minun äitini vaikka onkin lasteni mummo ja anoppi on minulle anoppi vaikka mummo on hänkin. Eihän minun suhteeni heihin ole mitenkään muuttunut lasten myötä. Toki tuttujen kesken saatan puhua "Jannen äiti" tai "Marja-mummo", tai sanoa että lapset menee mummolaan, mutta jos puhun semmoisen henkilön kanssa joka ei tunne perhesuhteitani tarkkaan niin toki käytän yksiselitteistä anoppi-nimitystä mieheni äidistä.
Itsehän puhun vanhemmistani vanhuksina kaikille, koska sitä he ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että puhut mummosta ja kälystä.
Miksi et sano anoppi, jos kyseessä on miehen äiti??
Kuka puhuu anopista jos perheessä on jo lapsia ja ne äidit on jo mummoja?
Mulle ainakin miehen isä oli ensin Pekka tai isäsi, sitten ihan vaan pappa.
Ap:n tapauksessa on (jos häntä täysin uskomme) kyseessä ihminen, joka on käynyt kylässä vain pari kertaa, lasten ristiäisissä. Eikä taida mieskään äidistään välittää. Anoppi on siis paljon kuvaavampi termi, tai vielä parempi olisi kutsua häntä vain nimeltä.
Tuo onkin outoa, että ap:kin laskee mummon kanssa olemiseksi vain ne kerrat, kun mummo on käynyt heillä. Kyllä meilläkin olisi ollut harvat kerrat mitä olisi oltu tekemisissä vanhempieni kanssa, jos olisi laskettu vain kerrat, kun äiti/mummo kävi meillä. Äiti asui 200km päässä ja asutaan niin, että suoria liikenne yhteyksiä ei ole, vaan monta vaihtoa linja-autoilla ja vielä viemisiä ja hakemisia kymmenien killometrien päästä, eli julkiset ei ole olleet mahdollisia matkustusmuotoja, joten äiti kävi silloin, kun sai kyydin joltakin sisarukse
Kuitenkin kävimme itse paljon äidilläni/mummolla ja oltiin paljon tekemisissä, eikä nyt tarvitse nillittäää, että mummo jäi etäiseksi. Meillä kun on auto, jolla pääsimme matkustamaan.
Ja miehen äiti asui ihan parin kilometsin päässä, mutta kävi meillä varmaan alle 10 kertaa 30v aikana, mutta mikään ei estänyt meitä/lapsiamme käymään mummollla vaikka päivittäin.
Jos mummon tapaamiseksi laskettaisiin vain kerrat, kun mummo kävi meillä, niitä siis olisi vähän, mutta kun lasketaan kerrat, kun mummo nähtiin, kun mentiin mummolle, niitä on satoja/tuhansia. Lapsetkinmenivät mummolle lähes päivittäin koulun jälkeen ja kun mummo oli jo kuopuksen kohdalla vanha, kuopus huolehti mummosta viemällä esim puita sisälle jne.
Aina valitetaan, että mummo ei tule matkojen päästä hoitamaan lapsia, mutta eipä itsekkään mennä mummolle sinne satojen kilometrien päähän, vaan sanotaan, ettei voi huolehtia, kun mummo on siellä asti. No eihän se mummokaan sieltä asti ole voinut niistä pojan lapsista huolehtia.
Minun vanhemmillani on niin paljon rahaa että ilman muuta kaikki ostetut palvelut kehiin, en halua tai tarvitse perintöä yhtään. Käyn mielelläni kylässä mutta en siivoa tai pyykkää silloin vaan keskustellaan ja tehdään kivoja asioita yhdessä, toki apteekki- tai kauppareissuja voidaan tehdä mitä tarvitsee ostaa. Pihimmät ja perinnönhaluiset veljieni vaimot vastustavat kaikkea ostettua hoitoa ja hoivaa mutta voivottelevat kun piha rehottaa ja olisi suursiivoustehtävä mutta eivät ole valmiita esim. ulkopuolisen tekemien siivousten tihentämiseen tai edes nurmikon ajajan palkkaamiseen. En aio ryhtyä perinnönhimossa pihiksi hoivakuluissa tai itse raataa vanhemmillani kun on omakin perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän jossain määrin, että ketjun aloittaja tuntee anopin kohdelleen eriarvoisesti. Kuitenkin kiinnitin huomioni yhteen asiaan. Anoppi asuu siis kahden tunnin ajomatkan päässä. Voidakseen tulla hoitamaan ap:n lapsia, hänen olisi pitänyt käyttää 4 tuntia matkoihin. Ja anopilla varmaan on ollut auto ja ajokortti eikä olisi joutunut tulemaan julkisilla, jolloin matkaan olisi mennyt vieläkin kauemmin? Oletan, että anopin tytär asuu lähempänä. Joulutkin on varmasti mukavampaa viettää sen lapsen luona, joka asuu lähempänä. Varsinkin, jos asuu niin lähellä, että ei mene kovin kauaa, kun on jo kotona. Kotonaanhan sitä yönsä kuitenkin haluaa nukkua.
Mulla ei ole autoa, ajokorttia eikä lapsenlapsiakaan, mutta tyttärelläni on lemmikkieläimiä. Olen ollut tosi iloinen, kun hän muutti puolisonsa kanssa lähelle. Mulla menee noin 10 minuuttia kävellä hänen kotiinsa. Nyt voin milloin tahansa - vaikka lounastauolla - käydä ruokkimassa hänen kissansa. Tai jos he molemmat esim joutuvat jäämään ylitöihin, voin käydä viemässä heidän koiransa ulos, kun itse lopetan etätyöpäiväni. Tai jos heillä on etukäteen tiedossa pidempi päivä, voivat aamulla töihin lähtiessään kävellä tätä kautta ja tuoda koiran mulle. Ei todellakaan onnistuisi, jos välimatkaa olisi 2 tunnin ajomatkan verran.
Jos aloittajan anopilla on myös kälyn luokse 2 tunnin ajomatka, sitten ymmärrän paremmin, miksi kokee eriarvoisuutta. On kuitenkin aika tavallista, että lähempänä asuvan lapsen kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin kaukana asuvan lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kuitenkin miehesi äiti, vaikka välit eivät tuon kiinteämmät olekaan. Mies voisi ihan hyvin ostaa esimerkiksi viikkosiivouksen äidilleen.
Miksi ihmeessä ostaisi???? Eihän se äitikään ole ostanut pojan perheelleen mitään siivousta tai auttanut mitenkään.
Apua!
Onpa katkeraa tekstiä. Huh huh.
Minäminäminä!!!!!!
Minusta on ihan asiallista ostaa se siivouspalvelu.
Kyllä se äiti on lapsensa kasvattanut ja nyt katkera miniä inisee.
Jotenkin kamalaa luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jossain määrin, että ketjun aloittaja tuntee anopin kohdelleen eriarvoisesti. Kuitenkin kiinnitin huomioni yhteen asiaan. Anoppi asuu siis kahden tunnin ajomatkan päässä. Voidakseen tulla hoitamaan ap:n lapsia, hänen olisi pitänyt käyttää 4 tuntia matkoihin. Ja anopilla varmaan on ollut auto ja ajokortti eikä olisi joutunut tulemaan julkisilla, jolloin matkaan olisi mennyt vieläkin kauemmin? Oletan, että anopin tytär asuu lähempänä. Joulutkin on varmasti mukavampaa viettää sen lapsen luona, joka asuu lähempänä. Varsinkin, jos asuu niin lähellä, että ei mene kovin kauaa, kun on jo kotona. Kotonaanhan sitä yönsä kuitenkin haluaa nukkua.
Mulla ei ole autoa, ajokorttia eikä lapsenlapsiakaan, mutta tyttärelläni on lemmikkieläimiä. Olen ollut tosi iloinen, kun hän muutti puolisonsa kanssa lähelle. Mulla menee noin 10 minuuttia kävellä hänen kotiinsa. Nyt voin milloin tahansa - vaikka lounastauolla - käydä ruokkimassa hänen kissansa. Tai jos he molemmat esim joutuvat jäämään ylitöihin, voin käydä viemässä heidän koiransa ulos, kun itse lopetan etätyöpäiväni. Tai jos heillä on etukäteen tiedossa pidempi päivä, voivat aamulla töihin lähtiessään kävellä tätä kautta ja tuoda koiran mulle. Ei todellakaan onnistuisi, jos välimatkaa olisi 2 tunnin ajomatkan verran.
Jos aloittajan anopilla on myös kälyn luokse 2 tunnin ajomatka, sitten ymmärrän paremmin, miksi kokee eriarvoisuutta. On kuitenkin aika tavallista, että lähempänä asuvan lapsen kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin kaukana asuvan lapsen kanssa.
Se 2h ajomatka on myös miniältä anopille, mies paljon matkoilla. Ei siinä paljon hoivata muuta kuin omaa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Paska mies jos ei millään tavalla osallistu.
Tämä.
Jos mies kerran tekee reissutyötä ja asuu parin tunnin ajomatkan päässä tästä mummosta, niin miten mummon sitten ap:n mielestä olisi aikanaan kuulunut passasta myös miestä ja ap:n perhettä?
Ihan luonnollista että lapsenhoitoapua jne. on helpompi antaa niille jotka asuvat samassa kaupungissa. Ihan luonnollista myös että heille tulee läheisemmät välit kuin niille joiden kanssa nähdään harvemmin.
Harvempi vanhus on aina edes siinä kunnossa että jaksaisi omineen lähteä ajamaan pitempiä matkoja. Kaikilla ei välttämättä ole enää korttiakaan jos ajotaidot/kyky ovat ruostuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että puhut mummosta ja kälystä.
Miksi et sano anoppi, jos kyseessä on miehen äiti??
Kuka puhuu anopista jos perheessä on jo lapsia ja ne äidit on jo mummoja?
Mulle ainakin miehen isä oli ensin Pekka tai isäsi, sitten ihan vaan pappa.
Minä taas en ymmärrä niitä, ketkä puhuu omista vanhemmistaan kaikille mummona ja pappana, minun äitini on edelleen minun äitini vaikka onkin lasteni mummo ja anoppi on minulle anoppi vaikka mummo on hänkin. Eihän minun suhteeni heihin ole mitenkään muuttunut lasten myötä. Toki tuttujen kesken saatan puhua "Jannen äiti" tai "Marja-mummo", tai sanoa että lapset menee mummolaan, mutta jos puhun semmoisen henkilön kanssa joka ei tunne perhesuhteitani tarkkaan niin toki käytän yksiselitteistä anoppi-nimitystä mieheni äidistä.
Itsehän puhun vanhemmistani vanhuksina kaikille, koska sitä he ovat.
Puhutko myös miehestäsi isänä kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei ole holhouksen alainen, joten ostakoon palvelut, eikä itsekkäästi väsytä työssä käyviä ihmisiä. Kukaan ei tule niistä rikkinäisistä kahvikupeista ja homeisista lumpuista tappelemaan, vaikka materialistiset suuret ikäluokat itse niin aikoinaan tekivätkin.
Lisään vielä, että omille lapsilleni olen sanonut, etten missään nimessä halua heidän keskittyvän minun ja asioideni hoitoon, vaan haluan heidän elävän omaa elämäänsä. Jos joskus olen siinä tilanteessa, että joku joutuu perseeni pesemään, en todellakaan halua, että sen tekee joku lähiomaisistani.
Joo, olisi kiusallista, jos oma lapsi pesisi pe r s e en ja vaihtaisi vaipat. Mut kyllä tuossa tilanteessa toivoisin, että lapset auttaisivat hoitopaikan löytämisessä, kun yksin tuossa kunnossa olevan vanhuksen on vaikea asioitaan hoitaa. Ja kyllä myös toivoisin, että lapsilleni olisin aidosti niin rakas, että omasta tahdostaan haluaisivat viettää aikaa mun kanssa. Itselleni ainakin oman iäkkään äidin kanssa vietetty aika on arvokasta, koska tiedän, ettei sitä jatku loputtomiin. Vähän kuin vauva-aika, et rankkaa on, mutta jaksaa kun rakastaa ja tietää, että tämä on vain yksi vaihe elämässä.
Vauva-aika on kovin lyhyt verrattuna tähän vanhuuden avuttomuusaikaan. Lisäksi se lapsi on useimmiten hankittu ihan vapaaehtoisesti.
Pelkät päivittäiset puhelut kestäen 30-60 min harhaluuloisen katkeran vanhuksen kanssa syö energiat ja yöunet. Muistan ihan selkeästi miten äiti väisteli aikoinaan mummon vastaavia puheluita, kun ei olisi millään työpäivän päälle jaksanut kuunnella valitusta ja koko suvun haukkumista.Ja sun lapsesi sitten väistelevät sun puheluita. Kiva sukuperinne jatkuu.
Suomessa tämä on tyypilistä white tras -kulttuuria. Kotoa muutetaan jo 15-vuotiaana asumaan yhteislunna tukinenvarassa. Vanh15emia ja isovanempia tulee inhota. Missää muussa maassa en ole törmännyt näin laajamittaiseen sukulais-ja perhevihaan kuin Suomessa.
Suomessa on ihan normaalia muuttaa opiskeluiden ja töiden perässä pois lapsuuden kotipaikkakunnalta. Mitä ihmeen wt toimintaa se on?
Lisäksi useimmissa perheissä töissä käyvät molemmat vanhemmat. Vuorokausi kuluu töissä ja kotia/lapsia hoitaessa, osa jopa nukkuu välillä. Ei siinä singahdeta satojen kilometrien päähän hoivaamaan isovanhempia ja tekemään heidän kotihommiaan.
Vierailija kirjoitti:
Hommahan on niin että muori ihan itse tekee ne arkiaskareet tai sitten hän ostaa palveluita mihin nyt apua tarvitseekaan. Turha painostaa ja syyllistää lähipiiriä tekemään ILMAISEKSI yhtään mitään.
Siis minkälaiset välit teillä on omiin vanhempiin, kun noin kylmästi heihin suhtaudutte? Vai koskeeko tuo vain suhteessa aviopuolison vanhempiin?
En kyllä ikinä olisi voinut ajatella omista vanhemmistani noin, että pärjätkääpä miten lystäätte, ei kuulu minulle.
Totta helvetisssä omista läheisistä ollaan huolissaan ja heille halutaan vain pelkkää hyvää. En jättäisi omia vanhempiani/sisaruksiani pulaan, koska rakastan heitä. He ovat osa minua, enkä todellakaan pyytäisi palkkaa siitä, että joskus auttaisin omia vanhempiani. Me sisarukset taas saatetaan käydä toisillamme "talkoissa", kun on jotakin isompaa hommaa, eikä kukaan mitään palkkaa pyydä. Toisen kerran sitten ollaan sittten vaikka minulla auttamassa.
Mutta ehkä kaikki eivät välitä sukulaisistaan/läheisistään ja niitä on tällä AV:llä yllättävän paljon.
Tai ehkä tämä välittäminen ei enää koske puolison vanhempia/sisaruksia?
No joo, jokainen tavallaan ja tyylillään.
En ymmärrä, miksi ap:n miestä haukutaan välinpitämättömäksi. Hän asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja tekee reissuhommia. Koska tietää, ettei itse pääse auttamaan, oli yrittänyt ehdottaa, että ostetaan apua. Se ei ollut kälylle käynyt. Joten hoitakoon sitten itse.
Kirjoitat, että asutte kahden tunnin ajomatkan päässä. Oliko se helppo matka mummolle tulla aikoinaan käymään, kun se teillekin on noin vaikeaa?
Entisaikaan käytiin mummolassa eikö ne mummot ja palata tulleet lapsilleen kylään. Minun muistaakseni meillä kävi yksissä tai kaksissa juhlissa mummo ja pappa, ja äidinäiti kai kerran ihan itse junalla ja alle 10 kertaa muuten. Mummo asui yksin.
Me käytiin mummolassa. Se ei ole yhtään kummallista. Se oli lapsen kantilta kivAA, mennä
Mummolaan..
Meillä käy minun äitin, kun asuu lähellä. Miehen äiti ei käy. 300km etäisyys. Hän on niiden lähellä asuvien lasten kanssa tekemisissä arjessa.
En ole katkera. Ymmärrän.
Ja ajattelen, että ilman muuta autamme mummia, jos tarve vaatii. Ilmanmuuta. Rahallisesti autamme, jos emme voi muuten auttaa. Fyysisesti autamme, jos se on tarpeen ja pystymme sen tekemään.
Ei ne mummot ratkea kaikkeen. Ne on katoavaa arvokasta luonnonvaraa, ihan niinkuin papatkin.
Näin minä ajattelen. Ajattelen hyvällä ikääntyviä
vanhempani ja muita sukulaisiani ja mieheni sukulaisia. Paljon olen saanut ja sitä ei voi oikein korvata. Se vaan on. Voin tehdä sen minkä voin, auttaakseni näitä heikompaan kuntoon meneviä
Ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jossain määrin, että ketjun aloittaja tuntee anopin kohdelleen eriarvoisesti. Kuitenkin kiinnitin huomioni yhteen asiaan. Anoppi asuu siis kahden tunnin ajomatkan päässä. Voidakseen tulla hoitamaan ap:n lapsia, hänen olisi pitänyt käyttää 4 tuntia matkoihin. Ja anopilla varmaan on ollut auto ja ajokortti eikä olisi joutunut tulemaan julkisilla, jolloin matkaan olisi mennyt vieläkin kauemmin? Oletan, että anopin tytär asuu lähempänä. Joulutkin on varmasti mukavampaa viettää sen lapsen luona, joka asuu lähempänä. Varsinkin, jos asuu niin lähellä, että ei mene kovin kauaa, kun on jo kotona. Kotonaanhan sitä yönsä kuitenkin haluaa nukkua.
Mulla ei ole autoa, ajokorttia eikä lapsenlapsiakaan, mutta tyttärelläni on lemmikkieläimiä. Olen ollut tosi iloinen, kun hän muutti puolisonsa kanssa lähelle. Mulla menee noin 10 minuuttia kävellä hänen kotiinsa. Nyt voin milloin tahansa - vaikka lounastauolla - käydä ruokkimassa hänen kissansa. Tai jos he molemmat esim joutuvat jäämään ylitöihin, voin käydä viemässä heidän koiransa ulos, kun itse lopetan etätyöpäiväni. Tai jos heillä on etukäteen tiedossa pidempi päivä, voivat aamulla töihin lähtiessään kävellä tätä kautta ja tuoda koiran mulle. Ei todellakaan onnistuisi, jos välimatkaa olisi 2 tunnin ajomatkan verran.
Jos aloittajan anopilla on myös kälyn luokse 2 tunnin ajomatka, sitten ymmärrän paremmin, miksi kokee eriarvoisuutta. On kuitenkin aika tavallista, että lähempänä asuvan lapsen kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin kaukana asuvan lapsen kanssa.
Se 2h ajomatka on myös miniältä anopille, mies paljon matkoilla. Ei siinä paljon hoivata muuta kuin omaa perhettä.
Niin on, mutta ihan turha silloin valittaa siitä, ettei anoppi ole hoitanut heidän lapsiaan. Aloituksesta kun sai sen käsityksen, että auttaisivat mummoa, JOS mummo olisi hoitanut heidän lapsiaan. Syy auttamishaluttomuuteen on siis koettu eriarvoistaminen anopin taholta, vaikka todellinen syy on välimatka.
Ihminen on aikuinen vaikka ei hoitaisi lapsia(omia taikka muiden) tai muita läheisiä.