Lue keskustelun säännöt.
Mummo ikääntyy ja käly yrittää vastuuttaa meitä
02.07.2022 |
Kyseessä siis miehen äiti. Välit olleet vuosien saatossa ns. asialliset, mutta etäiset. Mummoa kutsuttu vuosien saatossa meille kyläilemään, joulun viettoon jne. Ehkä pari kertaa meillä käynyt, lähinnä lasten ristiäisissä. Joulut ja muut juhlapyhät valinnut viettää kälyn perheen kanssa. Samoin muun aikansa. Kun lapset olivat pieniä, mummo hoiti kälyn lapsia jopa useamman kerran viikossa. Meidän lapsia ei ikinä. Meidän lapsia näki ehkä 2 kertaa vuodessa ja aina oli meidän vastuullamme mennä mummon luo kyläilemään.
Nyt mummo on ikääntynyt ja tarvitsee apua. Käly hoitanut pääosin mummon asioita, mutta nyt alkanut tulla katkeraa viestiä siitä, että meidänkin pitäisi ottaa enemmän osaa mummon asioiden hoitamiseen. Asumme 2 h ajomatkan päässä ja mies tekee reissutyötä ulkomailla. Miehen kanssa olemme sitä mieltä, että hoitakoot käly, kun on aikanaan mummolta itsekin apua saanut. Kälyn mielestä olemme lapsellisia ja katkeria, vaikka kyse ei ole siitä. Mielestämme neutraali, realistinen toteamus vain.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
On eri asia olla etäinen kaikille kuin narsisti jolla on kultalapsi ja hylkiö.
Eikä kukaan vihaa. On vain todettu että mummo sitten pysyy siellå kälyllä vaan. Ei kuulu ap:n perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?
Miten isovanhempiesi elämä meni, kun vanhenivat ja tarvitsivat hoivaa? Vai. Kuolivatko ns. suorilta jaloilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
On eri asia olla etäinen kaikille kuin narsisti jolla on kultalapsi ja hylkiö.
Eikä kukaan vihaa. On vain todettu että mummo sitten pysyy siellå kälyllä vaan. Ei kuulu ap:n perheelle.
Taidat nyt projisoida omaa vaikeaa äiti suhdettasi vähän kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
On eri asia olla etäinen kaikille kuin narsisti jolla on kultalapsi ja hylkiö.
Eikä kukaan vihaa. On vain todettu että mummo sitten pysyy siellå kälyllä vaan. Ei kuulu ap:n perheelle.
Taidat nyt projisoida omaa vaikeaa äiti suhdettasi vähän kaikkeen.
Äitisuhde on yhdyssana. Taidat nyt vaan projisoida tyhmyyttäsi vähän kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei ole holhouksen alainen, joten ostakoon palvelut, eikä itsekkäästi väsytä työssä käyviä ihmisiä. Kukaan ei tule niistä rikkinäisistä kahvikupeista ja homeisista lumpuista tappelemaan, vaikka materialistiset suuret ikäluokat itse niin aikoinaan tekivätkin.
Lisään vielä, että omille lapsilleni olen sanonut, etten missään nimessä halua heidän keskittyvän minun ja asioideni hoitoon, vaan haluan heidän elävän omaa elämäänsä. Jos joskus olen siinä tilanteessa, että joku joutuu perseeni pesemään, en todellakaan halua, että sen tekee joku lähiomaisistani.
Joo, olisi kiusallista, jos oma lapsi pesisi pe r s e en ja vaihtaisi vaipat. Mut kyllä tuossa tilanteessa toivoisin, että lapset auttaisivat hoitopaikan löytämisessä, kun yksin tuossa kunnossa olevan vanhuksen on vaikea asioitaan hoitaa. Ja kyllä myös toivoisin, että lapsilleni olisin aidosti niin rakas, että omasta tahdostaan haluaisivat viettää aikaa mun kanssa. Itselleni ainakin oman iäkkään äidin kanssa vietetty aika on arvokasta, koska tiedän, ettei sitä jatku loputtomiin. Vähän kuin vauva-aika, et rankkaa on, mutta jaksaa kun rakastaa ja tietää, että tämä on vain yksi vaihe elämässä.
Vauva-aika on kovin lyhyt verrattuna tähän vanhuuden avuttomuusaikaan. Lisäksi se lapsi on useimmiten hankittu ihan vapaaehtoisesti.
Pelkät päivittäiset puhelut kestäen 30-60 min harhaluuloisen katkeran vanhuksen kanssa syö energiat ja yöunet. Muistan ihan selkeästi miten äiti väisteli aikoinaan mummon vastaavia puheluita, kun ei olisi millään työpäivän päälle jaksanut kuunnella valitusta ja koko suvun haukkumista.Ja sun lapsesi sitten väistelevät sun puheluita. Kiva sukuperinne jatkuu.
Jos minä muutun vanhetessani äitini tyyppiseksi elämäänsä pettyneeksi, katkeraksi, harhaluuloiseksi ja muita omista valinnoistani sytteleväksi, niin todellakin toivon että tytär välttelee puheluitani. Ihan törkeää henkistä väkivaltaa. Kenenkään ei tarvitse toimia jonkun likasankona.
Toistaiseksi näyttää vielä siltä, että olen tullut enemmän isääni, jolla positiivinen asenne pysyi loppuun asti.
Kirjoitustesi perusteella vaikutat kyllä sellaiselta ihmiseltä, millaiseksi äitiäsi kuvailet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
Se että on omassa arjessaan täystyöllistetty, niin että siihen ei mahdu satojen kilometrien päässä olevien vanhempien hoito... Ei tarkoita sitä, että vihaa jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
On eri asia olla etäinen kaikille kuin narsisti jolla on kultalapsi ja hylkiö.
Eikä kukaan vihaa. On vain todettu että mummo sitten pysyy siellå kälyllä vaan. Ei kuulu ap:n perheelle.
Taidat nyt projisoida omaa vaikeaa äiti suhdettasi vähän kaikkeen.
Äitisuhde on yhdyssana. Taidat nyt vaan projisoida tyhmyyttäsi vähän kaikkeen.
Voi katkeruus 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
On eri asia olla etäinen kaikille kuin narsisti jolla on kultalapsi ja hylkiö.
Eikä kukaan vihaa. On vain todettu että mummo sitten pysyy siellå kälyllä vaan. Ei kuulu ap:n perheelle.
Taidat nyt projisoida omaa vaikeaa äiti suhdettasi vähän kaikkeen.
Äitisuhde on yhdyssana. Taidat nyt vaan projisoida tyhmyyttäsi vähän kaikkeen.
Voi katkeruus 😊
Voi tyhmyys😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
Se että on omassa arjessaan täystyöllistetty, niin että siihen ei mahdu satojen kilometrien päässä olevien vanhempien hoito... Ei tarkoita sitä, että vihaa jotakin.
Oma valintasi täyttää arki. Yleensä kiireiset ihmiset ei kestä itseään, pakenevat jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei ole holhouksen alainen, joten ostakoon palvelut, eikä itsekkäästi väsytä työssä käyviä ihmisiä. Kukaan ei tule niistä rikkinäisistä kahvikupeista ja homeisista lumpuista tappelemaan, vaikka materialistiset suuret ikäluokat itse niin aikoinaan tekivätkin.
Lisään vielä, että omille lapsilleni olen sanonut, etten missään nimessä halua heidän keskittyvän minun ja asioideni hoitoon, vaan haluan heidän elävän omaa elämäänsä. Jos joskus olen siinä tilanteessa, että joku joutuu perseeni pesemään, en todellakaan halua, että sen tekee joku lähiomaisistani.
Joo, olisi kiusallista, jos oma lapsi pesisi pe r s e en ja vaihtaisi vaipat. Mut kyllä tuossa tilanteessa toivoisin, että lapset auttaisivat hoitopaikan löytämisessä, kun yksin tuossa kunnossa olevan vanhuksen on vaikea asioitaan hoitaa. Ja kyllä myös toivoisin, että lapsilleni olisin aidosti niin rakas, että omasta tahdostaan haluaisivat viettää aikaa mun kanssa. Itselleni ainakin oman iäkkään äidin kanssa vietetty aika on arvokasta, koska tiedän, ettei sitä jatku loputtomiin. Vähän kuin vauva-aika, et rankkaa on, mutta jaksaa kun rakastaa ja tietää, että tämä on vain yksi vaihe elämässä.
Vauva-aika on kovin lyhyt verrattuna tähän vanhuuden avuttomuusaikaan. Lisäksi se lapsi on useimmiten hankittu ihan vapaaehtoisesti.
Pelkät päivittäiset puhelut kestäen 30-60 min harhaluuloisen katkeran vanhuksen kanssa syö energiat ja yöunet. Muistan ihan selkeästi miten äiti väisteli aikoinaan mummon vastaavia puheluita, kun ei olisi millään työpäivän päälle jaksanut kuunnella valitusta ja koko suvun haukkumista.Ja sun lapsesi sitten väistelevät sun puheluita. Kiva sukuperinne jatkuu.
Jos minä muutun vanhetessani äitini tyyppiseksi elämäänsä pettyneeksi, katkeraksi, harhaluuloiseksi ja muita omista valinnoistani sytteleväksi, niin todellakin toivon että tytär välttelee puheluitani. Ihan törkeää henkistä väkivaltaa. Kenenkään ei tarvitse toimia jonkun likasankona.
Toistaiseksi näyttää vielä siltä, että olen tullut enemmän isääni, jolla positiivinen asenne pysyi loppuun asti.Kirjoitustesi perusteella vaikutat kyllä sellaiselta ihmiseltä, millaiseksi äitiäsi kuvailet.
Niinkö 🤣
Sinä puolestasi vaikutat joko lapsesi tiukasti pihdeissäsi pitelevältä äidiltä tai pihdeissä olevalta aikuiselta lapselta.
Onkohan kumpikaan meistä oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
Se että on omassa arjessaan täystyöllistetty, niin että siihen ei mahdu satojen kilometrien päässä olevien vanhempien hoito... Ei tarkoita sitä, että vihaa jotakin.
Oma valintasi täyttää arki. Yleensä kiireiset ihmiset ei kestä itseään, pakenevat jotain.
Mikään ei ole sairaampaa kuin jättää oma elämä elämättä kun palvelee narsistivanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Ihanaa, että ketjuun kirjoitti myös joku, jolla on ihan tavallista arkijärkeä. Ihminen voi olla etäinen, mutta ei sitä tarvitse vihata.
Se että on omassa arjessaan täystyöllistetty, niin että siihen ei mahdu satojen kilometrien päässä olevien vanhempien hoito... Ei tarkoita sitä, että vihaa jotakin.
Oma valintasi täyttää arki. Yleensä kiireiset ihmiset ei kestä itseään, pakenevat jotain.
Kyllä useimmat käyvät töissä 8h ja siihen sitten lasten/kotihommat päälle. Pitää itseni ihan kiireisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei ole holhouksen alainen, joten ostakoon palvelut, eikä itsekkäästi väsytä työssä käyviä ihmisiä. Kukaan ei tule niistä rikkinäisistä kahvikupeista ja homeisista lumpuista tappelemaan, vaikka materialistiset suuret ikäluokat itse niin aikoinaan tekivätkin.
Lisään vielä, että omille lapsilleni olen sanonut, etten missään nimessä halua heidän keskittyvän minun ja asioideni hoitoon, vaan haluan heidän elävän omaa elämäänsä. Jos joskus olen siinä tilanteessa, että joku joutuu perseeni pesemään, en todellakaan halua, että sen tekee joku lähiomaisistani.
Joo, olisi kiusallista, jos oma lapsi pesisi pe r s e en ja vaihtaisi vaipat. Mut kyllä tuossa tilanteessa toivoisin, että lapset auttaisivat hoitopaikan löytämisessä, kun yksin tuossa kunnossa olevan vanhuksen on vaikea asioitaan hoitaa. Ja kyllä myös toivoisin, että lapsilleni olisin aidosti niin rakas, että omasta tahdostaan haluaisivat viettää aikaa mun kanssa. Itselleni ainakin oman iäkkään äidin kanssa vietetty aika on arvokasta, koska tiedän, ettei sitä jatku loputtomiin. Vähän kuin vauva-aika, et rankkaa on, mutta jaksaa kun rakastaa ja tietää, että tämä on vain yksi vaihe elämässä.
Vauva-aika on kovin lyhyt verrattuna tähän vanhuuden avuttomuusaikaan. Lisäksi se lapsi on useimmiten hankittu ihan vapaaehtoisesti.
Pelkät päivittäiset puhelut kestäen 30-60 min harhaluuloisen katkeran vanhuksen kanssa syö energiat ja yöunet. Muistan ihan selkeästi miten äiti väisteli aikoinaan mummon vastaavia puheluita, kun ei olisi millään työpäivän päälle jaksanut kuunnella valitusta ja koko suvun haukkumista.Ja sun lapsesi sitten väistelevät sun puheluita. Kiva sukuperinne jatkuu.
Jos minä muutun vanhetessani äitini tyyppiseksi elämäänsä pettyneeksi, katkeraksi, harhaluuloiseksi ja muita omista valinnoistani sytteleväksi, niin todellakin toivon että tytär välttelee puheluitani. Ihan törkeää henkistä väkivaltaa. Kenenkään ei tarvitse toimia jonkun likasankona.
Toistaiseksi näyttää vielä siltä, että olen tullut enemmän isääni, jolla positiivinen asenne pysyi loppuun asti.Kirjoitustesi perusteella vaikutat kyllä sellaiselta ihmiseltä, millaiseksi äitiäsi kuvailet.
Niinkö 🤣
Sinä puolestasi vaikutat joko lapsesi tiukasti pihdeissäsi pitelevältä äidiltä tai pihdeissä olevalta aikuiselta lapselta.
Onkohan kumpikaan meistä oikeassa?
Mä oon joutunut vetämään rajat äidilleni. Ja tein väkivaltaisen isäni kanssa sovinnon hänen viimeisinä vuosinaan. Ukko yllätti ja myönsi ja pyysi anteeksi. Mun elämään tämä on tuonut keveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko niitä jotka katkerana kirjoitti siihen ketjuun missä puhuttiin isovanhempien avusta lapsiperheisiin? Ainakin ajattelet niin. Me ei saatu mitään niin ei saa mummolaan. Koko miehen lapsuus on siis ok pyyhkiä pois historiasta. Eiköhän mummo ole aikanaan osansa tehnyt. 2h ajomatkan päästä tuskin kukaan olettaa päivittäistä apua, mut edes jotain. Miehesi siskon kommentit on ihan aiheellisia. Moni miettii vanhempien kuoltua, että miksi ei tullut korjattua välejä. Jo sen perusteella kannattaa vähän yrittää. Kaikkein tylsin tilanne on jos sinä nyt alat vaimona kokea jotain mustasukkaisuutta tässä tilanteessa.
Sillä mummolla oli velvollisuua hoitaa alaikäinen lapsensa. Lapselle ei jää siitä mitään hyvittelytaakkaa kymmenien vuosien päähän.
Ja yleensä se epäreiluus on ollut olemassa jo lapsuudessa.
Mummo on ollut täyspaska koko miehen aikuisuuden. Miksi hänellä olisi jotain oikeuksia nyt? Myös se tytär olisi voinut oikaista vääryydet. Ei ole kiinnostanut.
En usko että kukaan mummon kuoltua uhraa tälle ajatustakaan. Ventovieras ilkeä ihminen.
Mulla on ollut kaukaiset mummut ja vaarit. Kerran vuodessa kesämökillemme tulivat isän vanhemmat käymään ja toivat samat namit. Jonain vuosina kävivät joulun välipäivinä pyörähtämässä kahvilla ja toivat jotain karkkia. Ajomatkaa heillä tuli 2,5h suunta.
Äidinisän luona käytiin tämän mökillä kesäisin 1-2 yötä. Pappa soitti haitaria ja opetti pelaamaan myllyä.Ei ehkä niin hirveän läheisiä, mutta minun ja veljeni muistot kuitenkin hyviä. En osaa ollenkaan pitää ketään heitä huonoina ihmisinä.
Äidinäiti asui lähempänä ja vahti meitä joskus harvoin. En minä nyt häntäkään varsinaisesti voi sanoa tuntevani. Vaikka muistan, kun kertoi jotain juttujaan. Ainut mitä tiedän, että oli aika katkera. No meitä tietysti piti kivasti.
Vastasin vain siksi, että minusta se on ihan normaalia, että isovanhemmat ei ole mikään viikoittainen hoitoapu.
Ja sitä vasten on vähän hassua, että paskan tekee vain se, että toinen on saanut jotain.
Jos molemmat olisi jäänyt ilman niin olisiko se sitten paskaa?Miten isovanhempiesi elämä meni, kun vanhenivat ja tarvitsivat hoivaa? Vai. Kuolivatko ns. suorilta jaloilta?
Ei mitään riidelty hoitamisesta. Eno hoisi äitiään. Mun eno on aika aktiivinen tyyppi. En tiedä menikö se tasan, mutta ihan sovussa. Kaukaisemmat sukulaiset kuoli kodeissaan, ei ehtinyt niistä kukaan minnekään laitokseen joutua.
Mutta ainakaan mistään ei riidelty kummassakaan suvussa. Hautajaiset perinnön kaikki on menny sovussa. Papan mökki äidin suvulla yhteiskäytössä ollut nyt kohta 20vuotta.
Miehen vanhemmat autelleet meitä pyydettäessä lasten hoidossa lyhyitä tuntien pätkiä ja ajoittaista lasten kyyditystä, vierailuja silloin tällöin. Kälyn viiden lapsen porukka taas ovat pitäneet näitä isovanhempia jatkuvana ilmaisena viikonloppuhoitopaikkana, siivousapuna, ravintolana, varalompakkona ja vakiotaksina. Kun vanhenevat toivon että hoivaa heille sitten samassa suhteessa. (Toki asumme myös hieman kauempana isovanhemmista kuin kälyn perhe)
Mutta tuskin näin käy, jo korona-aikana vanhusten hankaloitunut asioiden hoito ja ulkona järjestetyt lastenlasten tapaamiset olivat lähinnä meidän kontolla, kälyn kiinnostus vanhempiinsa loppui kun hänen heiltä saamansa siivous ja lastenhoitopalvelut jne. yllämainitut loppuivat koronan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Vieras epämiellyttävä ihminen.
Miehen kuuluu huolehtia omasta perheestään ja unohtaa koko olio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.
No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.
Jos minä muutun vanhetessani äitini tyyppiseksi elämäänsä pettyneeksi, katkeraksi, harhaluuloiseksi ja muita omista valinnoistani sytteleväksi, niin todellakin toivon että tytär välttelee puheluitani. Ihan törkeää henkistä väkivaltaa. Kenenkään ei tarvitse toimia jonkun likasankona.
Toistaiseksi näyttää vielä siltä, että olen tullut enemmän isääni, jolla positiivinen asenne pysyi loppuun asti.