Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle

Vierailija kirjoitti:

Ei elämäntapalorvailijan ja tehollisesti aikansa jakavan ystävyys vaan toimi.

Itse olen muutenkin semmoine, että en jaksa turhia höpötellä. Parhaiden ystävien kanssa hyvät keskustelut on ihania, mutta että lorvitaan vaan yhdessä ja nähdään näkemisen takia - nou tänks.

Totta, nautiskelevan lorvailijan ja tavoitteellisen toimijan kaveruus ei toimi hirveän pitkälle. Siihen päälle vielä eri kiinnostuksen kohteet...  eri toimintatavat, tyylit, kiinnostuksen kohteet, tavoitteet, taloudelliset tilanteet, luonne-erot... 

Vierailija kirjoitti:

Elämäntilanteet ja -rytmit vaihtelevat. Ei ole maailmanloppu, jos ystävyydessä etääntyy.

Eikös ystävyyden pitäisi olla ilon tuplaamista ja surun puolittamista, ei näitä mielensäpahoittamisia ja tragikoomisia loukkaantumisia.

Tykkään myös sopia etukäteen asioita, esim lounastreffit, yhteinen lenkki tai museokäynti. Tavallaan tuo ehdotettu ohjelma jo määrittää kuinka paljon aikaa suunnilleen voi varata.

Mutta kyllä minuakin hieman huvitti entinen tuttu, joka ilmoitti että tostaina on tunnin slotti, silloin onnistuu nähdä. Ehkä ise olisin muotoillut asian hieman toisin, ettei tule olo kuin hammaslääkäriä varatessa.

Tämä! Elämäntilanteet ja -rytmit vaihtelevat. Ei ole maailmanloppu, jos ystävyydessä etääntyy. Ehdotettu ohjelma jo määrittää kuinka paljon aikaa suunnilleen tapaamiselleen varaa! Ärsyttää kaverit jotka yrittää pitkittää tapaamista vaikka on sanonut valmiiksi, että lähtee vain pariksi tunniksi 

Mä laitan kaikki kalenteriin, vaikken mikään kiireinen olekaan. Siellähän ne sitten on tallessa, eikä tarvii ulkoamuistella mitä ja missä.

Jäisi tapaamiset kokematta, jos ei ole kalenteri muistuttamassa.

Kalenteritapaamiset sopii, mutta sitten kun aletaan säätämään sitä tapaamista. On tyyliin; olin kokonaan unohtanut että sovitulla ajalla oli jo sitä ja tätä.. ja tätä tehdään joka ikinen kerta jokus useamman kerran. Tulee fiilis että alkoi kaduttaa ylipäätään tapaamisen sopiminen. Elämän ja ajanhallinnan puute on selkeästi hukassa. Ja ystävyyden arvostaminen. Tätä jatkunut vuosia, en enää ehdota tapaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Kalenteritapaamiset sopii, mutta sitten kun aletaan säätämään sitä tapaamista. On tyyliin; olin kokonaan unohtanut että sovitulla ajalla oli jo sitä ja tätä.. ja tätä tehdään joka ikinen kerta jokus useamman kerran. Tulee fiilis että alkoi kaduttaa ylipäätään tapaamisen sopiminen. Elämän ja ajanhallinnan puute on selkeästi hukassa. Ja ystävyyden arvostaminen. Tätä jatkunut vuosia, en enää ehdota tapaamisia.

en minäkään sovittu meno, ei pääsekään kun mutta sitten onkin muiden kanssa heti seurravana päivänä menossa lopetin ehdottamisen.. ja cähentänyt yhteydenpitoa muutenkin viesteihin tulee yleensä vastaus vaan joo muutenkin..

Vierailija kirjoitti:

Elämä on joillekin mukavampaa kun tietää, milloin tekee mitä ja mihin aikaan. Toiset meistä aikatauluttavat ja toiset eivät. Ehkäpä ette vain sovi kavereiksi? Ei se tarkoita että kaverissasi on jotain vikaa.

Kaikki ei sovi kavereiksi ja se on ihan ok! 

Minulla on kokopäivätyö, korkeakouluopinnot ja perhe. Luennot arkisin työpäivän jälkeen ja paljon tehtäviä joissa tiukat deadlinet. Miehellä sama tilanne. Lasten hoidosta hakemista ja harrastukset. Mitä ehdottaisit ratkaisuksi jos kalenterin käyttö on huono juttu? Olisko parempi että sovitaan näkemiset joita kuitenkin sitten joutuu perumaan?

Olen tällainen kalenteri-ihminen ja pääsiäislomalle oli tasan yksi aikataulutettu tapaaminen. Ehdotuksia ja kyselyitä tuli paljon, mutta vastasin kaikkiin suoraan että olen väsynyt ja haluan levätä pääsiäisen kotona ilman mitään sovittua ohjelmaa. Kaikki ymmärsivät ja menot aikataulutettiin tulevaisuuteen, osa sinne kolmen viikon päähän ;)

Eli kalenteri-elämä ei todellakaan tarkoita sitä että elämän joka minuutti olisi aikataulutettu pyykinpesusta lähtien. Se tarkoittaa välillä sitä että vapaat lorvitaan ja tehdään ex-tempore ihan mitä sattuu milloinkin huvittamaan, jos tuntuu siltä että nyt tarvii tällaista aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kaveri kysyy sopisiko tapaaminen 12.10 klo 11 kauppakeskuksen kolmannen kerroksen kahvilassa niin sanon että antaa olla. En tiedä missä olen silloin enkä edes enää muista  missä pitikään nähdä ja monelta.

Kalenteri auttaisi siihen muistamiseen ;)

Vierailija kirjoitti:

Sama. Jotenkin ärsyttävää. "Joo no mulla olis aikaa nähdä 15.8 klo 15.30-17.35. Et käviskö se?"

Oon todennut, et antaa olla kun on niin vaikeeta.

Joillekin ystävyys on aikataulutettu projekti. Eipähän saa sydäninfarktia tms jollei infarkti ole varannut puoli vuotta ennemmin aikaa.

Erikoinen vuorotyö, kun työvuorojen työaika menee kuitenkin kolme tuntia päällekkäin mikäli molemmat ovat 8 tunnin mittaisia.

Haiskahtaisi esim. kaupanalan hommalta n. 8-15 ja 14-21 vuorot, ihan normaalia... Vuoron vaihdon aikoihin enemmän porukkaa hommissa, niin saa tehtyä niitä hommia mihin aika ei normaali vuoron aikana välttämättä riitä...

Jessus tätä nykypäivän menoa. Ei ihme, että täällä masennus ja yksinäisyys kukoistaa kun ihmisten näkeminen on näin vaikeaa. Ennen landeilla vaan pöllähdettiin käymään. No ei tietysti taida olla enää toki tätä päivää mutta on tämä nykyelämän meno on tuosta taas ääripää. Lapset kun oli pieniä ja vuorotyö mutta nyt kun ei monella ikäiselläni ole enää pieniä lapsia niin vaikeaa tuntuu olevan spontaanit tapaamiset vaikka viikon päähän.

Vierailija kirjoitti:

Jessus tätä nykypäivän menoa. Ei ihme, että täällä masennus ja yksinäisyys kukoistaa kun ihmisten näkeminen on näin vaikeaa. Ennen landeilla vaan pöllähdettiin käymään. No ei tietysti taida olla enää toki tätä päivää mutta on tämä nykyelämän meno on tuosta taas ääripää. Lapset kun oli pieniä ja vuorotyö mutta nyt kun ei monella ikäiselläni ole enää pieniä lapsia niin vaikeaa tuntuu olevan spontaanit tapaamiset vaikka viikon päähän.

Introvertille tuo lande-elämä kuulostaa aivan painajaiselta :D

Huomasin taas kuinka ei ole aina järkevää säilöä tavaraa siltä varalta "jos sitä joskus tarvii". Tällaista tavaraa on nimittäin niin paljon, etten enää muista mitä kaikkea olen säilönyt! Tarvitsin viime kesänä uimakengät kun lähdin kokeilemaan melontaa, joten kävin ostamassa edulliset sellaiset. Nyt varastoa siivotessa löysin toiset uimakengät, jotka olin ostanut monia vuosia sitten sille ainoalle rantalomalle jossa olen koskaan käynyt. Olin vain tyystin unohtanut asian. Nyt on kahdet kerran käytetyt uimakengät, joista kumpiakaan tuskin tulen enää tarvitsemaan. Molemmat lähtee lahjoitukseen, kaipa niitä desifioituna voi joku muukin käyttää. 

Kokemusta on. Ei se kalenterikaan vielä mitään, tai ruuhkavuodet, tai elämäntilanne, vaan se miten noita äytetään tekosyynä sille ettei haluta tavata. Olen aikuinen ihminen, ja minulle voi sanoa suoraan että en halua enää olla ystäväsi vaikka olemmekin olleet hyviä ystäviä 20 vuotta. 

Jokainen ymmärtää että joskus on kiire, joka saattaa kestää parikin vuotta, mutta jokainen jolla on oiketa ystäviä myös, tietää että oikea ystävä pitää sinun kanssasi vietettyä aikaa itselleen tärkeänä, ja sellainen ystävä ikävöi, ja järjestää kyllä asiat niin että pystytään olemaan tekemisissä. Te kun olette toisillenne niitä hetkiä joiden vulla jaksaa taas sitä kiireistäkin arkea. 

Eli ei kyse ole mistään muusta kuin siitä että se toinen osapuoli ei syystä tai toisesta halua olla enää tekemisissä, mutta ei myöskään halua sanoa sitä vaan toivoo että sinä huomaisit miten paska ystävä hän sinulle on ja tajuaisit itse olla enää pitämättä yhteyttä.

Hän kyllä kerkeää muiden ystäviensä kanssa olemaan, heidän, joiden kanssa yhteisjuhannukset ja reissut on lyöty kalenteriin jo aikaa sitten. Ei ne oikeasti missään kalenterissa ole, vaan he vain haluavat olla näiden ihmisten kanssa joten heille riittää aikaa aina.

Korostan että tämä minulle on ok, en haluaisi suurin surminkaan olla kenenkään kanssa väkisin tekemisissä niin että he joutuisivat vastaamaan minulle puhelimeen vaikka niiiin inhottaisi jo ajatuskin. Sen kanssa en ole ok että jopa yli vuoden venytetään tällaista irtaantumista, eikä sanota suoraan, vaikka muka ensin on oltu pitkään hyviä ystäviä. 

Mitäs sitten jos se ystävän ainoa aika kalenterissa on silloin kun sulle itsellesi ei sovi? Tämä on ihan tosi juttu. Mun ystävän miehellä on vuorotyö. Silloin kun mies on vapaalla, ystävä ei vastaa puhelimeen. Hän haluaa viettää vähäisen yhteisen ajan miehensä kanssa ja ymmärrän sen. Olen tottunut siihen, että jos soitan, puheluun ei aina vastata.

No, eilen sitten soitin aamulla. Iltapäivällä tuli vastaus, josko hän voisi soittaa klo 21.30. Yritin kaikin tavoin pysyä hereillä mutta klo 21 laitoin viestin, että menen nukkumaan. Ja menin. Olen tosi huono valvomaan.

Ajankohdasta päättelin, että mies on menossa yövuoroon.

Mietin vain, että eikö päiväsaikaan löydy sellaista hetkeä, että voisi sen max 10 min käyttää puheluun?

Olet oikeassa. Tämä aikatauluttaminen on jotenkin todella surullista. Elämän kriisejä ei voi aikatauluttaa. Omalla kohdalla huomasin tämän katkerasti kun sellaisia kohtasin; kavereilla ei ole juuri silloin tai edes lähipäivinä aikaa. Yhdelläkin meni useampi kuukausi, jolloin olin jo itsekseni asioita järjestänyt ja käsitellyt.

Surullista tämä ihmissuhteiden suorittaminen! Ymmärrän kyllä, että välillä on katsottava kalenteria, mutta ainakin itselläni on ajatus että esimerkiksi ystävyyden pitäisi olla hieman syvempää. Kaveruus on varmasti hieman toinen asia.

Eli aloittaja, et ole yksin ja onkin mukava huomata toisia "toisinajattelijoita" tässä ajassa.

tietenkin sovitaan päivä jolloin tavataan, kello aika sunnilleen. Ihan sen takia että voi välttää päällekkäisyydet muiden menojen tullessa. Saattaahan sitä vaikka jonnekin virastoon joutua menemään joten ei sille päivälle, tai hammaslääkäriin yllättävän paikan hajoamisen takia tms.

Kun etukäteen tietää mitä kulloisenakin päivänä on ohjelmassa, niin voi sen koko päivän olla sitten ystävänsä kanssa vahtaamatta kelloa, että kohta on oltava siellä tai tuolla.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Tämä aikatauluttaminen on jotenkin todella surullista. Elämän kriisejä ei voi aikatauluttaa. Omalla kohdalla huomasin tämän katkerasti kun sellaisia kohtasin; kavereilla ei ole juuri silloin tai edes lähipäivinä aikaa. Yhdelläkin meni useampi kuukausi, jolloin olin jo itsekseni asioita järjestänyt ja käsitellyt.

Surullista tämä ihmissuhteiden suorittaminen! Ymmärrän kyllä, että välillä on katsottava kalenteria, mutta ainakin itselläni on ajatus että esimerkiksi ystävyyden pitäisi olla hieman syvempää. Kaveruus on varmasti hieman toinen asia.

Eli aloittaja, et ole yksin ja onkin mukava huomata toisia "toisinajattelijoita" tässä ajassa.

Kuulostat juuri sellaiselta rasittavalta ihmistyypiltä, joka ei ole ystäviin yhteydessä kuukausiin tai vuosiin, saatikka että kysyisi koskaan näiden kuulumisia. Sitten tulee kriisi, ja ystävien pitäisi saman tien unohtaa kaikki muu elämänsä ja dedikoida tuntikausia joka päivä ystävän avautumisten kuuntelemiseen. Sitten kriisin ohi mentyä ystävät taas unohdetaan, kunnes heitä taas tarvitaan p**kan jauhamiseen. Varmaan ystävät ovat nähneet tämän kuvion riittävän monta kertaa ja vetäneet omat johtopäätöksensä.

Vierailija kirjoitti:

tietenkin sovitaan päivä jolloin tavataan, kello aika sunnilleen. Ihan sen takia että voi välttää päällekkäisyydet muiden menojen tullessa. Saattaahan sitä vaikka jonnekin virastoon joutua menemään joten ei sille päivälle, tai hammaslääkäriin yllättävän paikan hajoamisen takia tms.

Kun etukäteen tietää mitä kulloisenakin päivänä on ohjelmassa, niin voi sen koko päivän olla sitten ystävänsä kanssa vahtaamatta kelloa, että kohta on oltava siellä tai tuolla.

Jaa että päivystysreissu voi odottaa, koska kaveri on vierailulla? Tästä syystähän ne on jumissa, kun kiireettömät asiat haluttaisiin hoitaa justvsilloin kun Itselle sopii 🙄