Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Jos kaveri kysyy sopisiko tapaaminen 12.10 klo 11 kauppakeskuksen kolmannen kerroksen kahvilassa niin sanon että antaa olla. En tiedä missä olen silloin enkä edes enää muista missä pitikään nähdä ja monelta.
Mä sanoisin että varauksella totta kai, jos sopiva kaveri. Ei ne ulkomailla asuvat pääse heti huomenna, vaikka se niin kivaa olisikin ex tempore pääsiäisvierailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali tapa työssäkäyvillä ihmisillä. Itse haluan olla läsnä ja keskittynyt, kun ystävä tulee kylään eikä niin että samalla väännän makaronilaatikkoa ja häviän viemään lastani treeneihin
Olen itsekin alkanut vaatimaan joiltakin kavereiltani "ajanvarausta". Olen lapseton ja tästä johtuen muutamat kaverit luulevat minun olevan aina valmiina tapaamaan. Saattavat tulla toiselta paikkakunnalta tänne kotikonnuilleen lomailemaan ja kysyvät tavataanko "siinä jonakin päivänä". Siinä sit odottelen, että milloinkahan sopis eli milloinkahan on muut lapsuuden ystävät nähty ja minulle liikenisi aikaa. Sit soittavat ja ihmettelevät, jos ei tunnin kuluttua sovikaan tulla kyläilemään: "Eikö me sovittu, että nähdään ku olen täällä?". Minullakin on elämä. Kiva olisi kavereita nähdä ja vaikka syömään lähteä, mutta joskus on muutakin menoa sovittu tai vaikka vain just lähdetty mattopyykille.
Mä taas en tajua miten jotkut ihmiset muistavat kaikki asiat, vaikka eivät laita mitään kalenteriin. Mulla on kalenterissa kaikki työpalaverit, hammaslääkäriajat, työterveyslääkäriajat, äitini lääkäriajat (koska joudun menemään äitini mukaan), kissan ja koiran eläinlääkäriajat, ajankohdat, jolloin olen sopinut ottavani jonkun koiran hoitoon tai käyväni huolehtimassa kaverini kissasta kaverin reissun ajan. Kaikki läheisten synttärit on kalenterissa, kaikki tapahtumat, joihin olen sopinut meneväni jne. Ei mulla nuorempanakaan ollut nin hyvä muisti, että olisin muistanut kaiken ilman kalenterimerkintöjä. Vain sellaisia asioita en laita kalenteriin, jotka toistuvat päivittäin (esim koirani ulkoilutukset)
En kuitenkaan ole aikatauluttanut elämääni täyteen vaan mulla on varsin paljon vapaatakin. Jos joku nyt pyytäisi lähtemään varttin päästä kävelylle, se sopisi mulle ihan hyvin. Pitää joka tapauksessa lähteä vähän ajan päästä viemään koira ulos.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä taas en tajua miten jotkut ihmiset muistavat kaikki asiat, vaikka eivät laita mitään kalenteriin. Mulla on kalenterissa kaikki työpalaverit, hammaslääkäriajat, työterveyslääkäriajat, äitini lääkäriajat (koska joudun menemään äitini mukaan), kissan ja koiran eläinlääkäriajat, ajankohdat, jolloin olen sopinut ottavani jonkun koiran hoitoon tai käyväni huolehtimassa kaverini kissasta kaverin reissun ajan. Kaikki läheisten synttärit on kalenterissa, kaikki tapahtumat, joihin olen sopinut meneväni jne. Ei mulla nuorempanakaan ollut nin hyvä muisti, että olisin muistanut kaiken ilman kalenterimerkintöjä. Vain sellaisia asioita en laita kalenteriin, jotka toistuvat päivittäin (esim koirani ulkoilutukset)
En kuitenkaan ole aikatauluttanut elämääni täyteen vaan mulla on varsin paljon vapaatakin. Jos joku nyt pyytäisi lähtemään varttin päästä kävelylle, se sopisi mulle ihan hyvin. Pitää joka tapauksessa lähteä vähän ajan päästä viemään koira ulos. [/quote
Tää aloitus ei koske sunlaisia ihmisiä uskoisin. On ihan normaalia merkitä kalenteriin kissan eläinlääkäri tai lapsen harrastus. Taitaa lähinnä koskea sellaisia, jotka ei voi nähdä kaveria kun koira pitää ulkoiluttaa, vaikka sen kaverin vois pyytää mukaan lenkille, jolloin tapaaminen ei mene 3 viikon päähän. Ilmeisesti jotkut ei pysty kävelemään ja puhumaan samalla. Ennen kauppareissua pitää keskittyä, joten silloinkaan ei sovi. Kaupassa ei voi käydä yhdessä, koska sekin sotkee ajatukset. Näin me ollaan ihmiset erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä taas en tajua miten jotkut ihmiset muistavat kaikki asiat, vaikka eivät laita mitään kalenteriin. Mulla on kalenterissa kaikki työpalaverit, hammaslääkäriajat, työterveyslääkäriajat, äitini lääkäriajat (koska joudun menemään äitini mukaan), kissan ja koiran eläinlääkäriajat, ajankohdat, jolloin olen sopinut ottavani jonkun koiran hoitoon tai käyväni huolehtimassa kaverini kissasta kaverin reissun ajan. Kaikki läheisten synttärit on kalenterissa, kaikki tapahtumat, joihin olen sopinut meneväni jne. Ei mulla nuorempanakaan ollut nin hyvä muisti, että olisin muistanut kaiken ilman kalenterimerkintöjä. Vain sellaisia asioita en laita kalenteriin, jotka toistuvat päivittäin (esim koirani ulkoilutukset)
En kuitenkaan ole aikatauluttanut elämääni täyteen vaan mulla on varsin paljon vapaatakin. Jos joku nyt pyytäisi lähtemään varttin päästä kävelylle, se sopisi mulle ihan hyvin. Pitää joka tapauksessa lähteä vähän ajan päästä viemään koira ulos.
Tää aloitus ei koske sunlaisia ihmisiä uskoisin. On ihan normaalia merkitä kalenteriin kissan eläinlääkäri tai lapsen harrastus. Taitaa lähinnä koskea sellaisia, jotka ei voi nähdä kaveria kun koira pitää ulkoiluttaa, vaikka sen kaverin vois pyytää mukaan lenkille, jolloin tapaaminen ei mene 3 viikon päähän. Ilmeisesti jotkut ei pysty kävelemään ja puhumaan samalla. Ennen kauppareissua pitää keskittyä, joten silloinkaan ei sovi. Kaupassa ei voi käydä yhdessä, koska sekin sotkee ajatukset. Näin me ollaan ihmiset erilaisia.
Onhan sekin mahdollista, että kaveri asuu parin tunnin ajomatkan päässä eikä koiraa voi pitää kintut ristissä siihen asti. Mulla on vain kaksi kaveria, jotka voisivat edes ehdottaa tai jolle mä voisin ehdottaa, että lähdetäänkö varttin päästä.
Mutta toi, mistä puhut ....siitä jo on ketjussa muutama maininnutkin. Eli kun kaveriaan tapaa, haluaisi antaa kaverilleen aikaa eikä vain pikaisesti käydä kaverin kanssa kaupassa. Ei mua itseänikään huvittaisi istua ensin tuntia joukkoliikennevälineissä ja sitten viettää 10 minuuttia kaverin kanssa kaverin lähikaupassa (josta ajasta suurin osa menee vielä siihen, että kaveri tekee ostoksiaan) ja sitten taas matkustaa tunti joukkoliikennevälineissä takaisin kotiin. Mulla oli ennen pandemiaa tapana yhden ystäväni kanssa käydä silloin tällöin lauantaisin stadissa ostoksilla. Mentiin heti aamusta, tavattiin rautatieasemalla ja siitä metrolla Hakaniemeen. Mä laitoin aina nekin kalenteriin. Ja myös kellonajan, monelta oli sovittu tapaaminen. Me sovittiin nämä reissut aina useampi viikko etukäteen enkä mä olisi ko päivänä enää muistanut, sovittiiko, että tavataan klo 9 vai klo 10, jos en olisi merkannut kalenteriini. Silloin varasin ystävälleni koko sen aamupäivän. Ostosten tekemisten lisäksi ehdittiin jutella, käytiin kahvilla tai lounaalla jne. Enkä sopinut siihen iltapäiväänkään sitten mitään muuta, jotta mun ei tarvitse stadissa hoputtaa ystävääni, että nyt äkkiä, koska mun pitää olla jo tunnin päästä muualla. Eikä mun olisi ollut mitään järkeä pyytää ystävääni lähtemään mun kanssa käymään Citymarketissa, kun siihen tapaamiseen olisi sitten mennyt puolisen tuntia ja kaverilla pari tuntia matkoihin.
Yleensä, kun sovin kavereiden kanssa jotain muuta kuin sen yhteisen ex tempore koiranulkoilutuksen, en sovi samalle päivälle mitään muuta. En nimittäin halua, että joutuisin kaverini seurassa vilkuilemaan kelloa. En halua, että mulla olisi yhdestä tapaamisesta kiire seuraavaan tapaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
Oman kokemukseni mukaan nimenomaan perheellisten on vaikea ymmärtää, että muillakin on elämää. En välttämättä ehdi kahville just silloin, kun kaveri saa yllättäen lapset illaksi mummolaan. Siitä ei tartte suuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä taas en tajua miten jotkut ihmiset muistavat kaikki asiat, vaikka eivät laita mitään kalenteriin. Mulla on kalenterissa kaikki työpalaverit, hammaslääkäriajat, työterveyslääkäriajat, äitini lääkäriajat (koska joudun menemään äitini mukaan), kissan ja koiran eläinlääkäriajat, ajankohdat, jolloin olen sopinut ottavani jonkun koiran hoitoon tai käyväni huolehtimassa kaverini kissasta kaverin reissun ajan. Kaikki läheisten synttärit on kalenterissa, kaikki tapahtumat, joihin olen sopinut meneväni jne. Ei mulla nuorempanakaan ollut nin hyvä muisti, että olisin muistanut kaiken ilman kalenterimerkintöjä. Vain sellaisia asioita en laita kalenteriin, jotka toistuvat päivittäin (esim koirani ulkoilutukset)
En kuitenkaan ole aikatauluttanut elämääni täyteen vaan mulla on varsin paljon vapaatakin. Jos joku nyt pyytäisi lähtemään varttin päästä kävelylle, se sopisi mulle ihan hyvin. Pitää joka tapauksessa lähteä vähän ajan päästä viemään koira ulos.
Tää aloitus ei koske sunlaisia ihmisiä uskoisin. On ihan normaalia merkitä kalenteriin kissan eläinlääkäri tai lapsen harrastus. Taitaa lähinnä koskea sellaisia, jotka ei voi nähdä kaveria kun koira pitää ulkoiluttaa, vaikka sen kaverin vois pyytää mukaan lenkille, jolloin tapaaminen ei mene 3 viikon päähän. Ilmeisesti jotkut ei pysty kävelemään ja puhumaan samalla. Ennen kauppareissua pitää keskittyä, joten silloinkaan ei sovi. Kaupassa ei voi käydä yhdessä, koska sekin sotkee ajatukset. Näin me ollaan ihmiset erilaisia.
Keksit kyllä omasta päästäsi nuo ennen kauppareissua keskittymiset, ei kenenkään elämä ole tuollaista. Kolmen viikon päähän tapaaminen voi mennä esimerkiksi siksi, että kalenteriin on varattu seuraavalle kolmelle viikolle jo ainakin yksi työmatka, viikonloppureissu, pari tapaamista ja loppuaika HALUTAAN jättää ihan vaan perheen omaksi ajaksi.
Sain vuosia sitten ystävältäni palautetta, että minun kanssani oleminen on kuin yrittäisi varata lääkäriaikaa, aina minulla on muka kiire enkä ikinä ehdi.
Olen siis juuri sellainen, että tapaamiset pitää sopia monta viikkoa etukäteen ja toisia tämä harmittaa suunnattomasti. Olen yrittänyt miettiä, että miten ne tapaamiset ilman kalenterin katsomista sitten saadaan järjestymään, mutta en ole keksinyt. Itselläni on epäsäännöllinen vuorotyö (enkä todellakaan ensi viikon jokaista vuoroa muista ulkoa), opiskelu ja kaksi harrastusta. Minkään näiden aikatauluihin en voi itse vaikuttaa, vaan ne ovat silloin kuin ovat ja onhan elämässä satunnaisesti muitakin menoja. Lisäksi pitäisi huolehtia omasta terveydestä kuten syöminen, nukkuminen ja liikkuminen sekä auttaa ikääntyvää omaista arjen asioissa. Tämä asiasta valittanut ystävä ei myöskään ole ainoa ystäväni, vaan hänen lisäkseen minulla on kymmenen muutakin kaveria, joille pitäisi yhtälailla järjestää aikaa. Osa heistä asuu kaukana ja kun heidän luokseen lähtee, menee reissuun vähintään kaksi päivää. En halua jaotella ystäviä parempiin ja huonompiin, vaan he kaikki ovat minulle yhtä tärkeitä ja kaikkia haluan tavata ja huomioida yhtä paljon. En koskaan saanut tältä palautteen antajalta vastausta siihen, miten minun pitäisi toimia; lopettaa työt, opiskelut, harrastukset, nukkuminen vai heittää muut kaverit elämästäni pois. Hauska juttu oli se, että itse olin tässä ystävyyssuhteessa ollut kuitenkin aktiivisemmin yhteydessä ja tapaamisia ehdottelemassa, mutta usein ei hänelle ei sopinut edes kalenterista katsoen koska ei voi etukäteen tietää milloin väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika selkeesti nämä spontaanit tyypit, joille pitää varata aika kalenterista, on niitä jotka ryövää kaiken energian eikä anna mitään takaisin. Tunnen muutamia tällaisia ja heidän kanssaan pitää pitää tiukat rajat, tai muuten pukkaavat aamupalapöytään eikä lähde pois ennen puolta yötä millään, vaativat vielä yökyläilyä. Kaikki näkemiset pitää sopia etukäteen tai ne asuu taskussa seuraavat kolme viikkoa vieden kaiken energian ja mahdollisesti puhuvat vielä stereot mukaansa kaupan päälle. Näiden tyyppien vaatimuksilla ei oo mitään rajaa ja usein pakettiin kuuluu myös enemmän tai vähemmän piiloteltu ilkeily. Ovat kuitenkin jollain tavalla sidoksissa, ettei niistä voi täysin pyrkiä eroon, joten rajat on oltava.
On myös toisenlaisia spontaaneja kavereita, jotka ovat hyvin tervetulleita vaikka olisi melkein mitä tahansa menossa just silloin.
Aika moni täällä kirjoitellut spontaaniksi tunnustautuva myös kirjoittaa todella ikävään sävyyn ihmisistä jolle ei spontaanit jutut käy. Syy näkemisten vaikeudelle voi olla ihan itse aiheutettu.
Tuo on aivan totta. Syy näkemisten vaikeudelle voi olla ihan itse aiheutettu.
Usein spontaanit ihmiset ovat lisäksi energianryövääjiä.
Joidenkin tyyppien kanssa haluaa pitää tiukat rajat, tai muuten tyrkyttävät, tunkevat itsensä vierailulle joka toinen päivä eikä lähde oma-aloitteisesti koskaan pois millään, yrittävät jäädä kun pitäisi lähteä, ja nämä pitää "heittää" ulos...
Joistain tyypeistä ei voi täysin päästä eroon, joten rajat on asetettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Kaverisi haluaa pitää huolta kunnostaan ja terveydestään. Mikä siinä on väärin?
Ei mikään, mutta me osaamme laskea. Kukaan ei ole siellä salilla 24/7/365.
Yksikään näistä selittäjistä ei ole edes maajoukkueessa yleensä. Kokemuksesta voin sanoa, että jopa sm-tason urheilijoilla on aikaa sekä ystäville, että bilettämiselle.
Otetaan esimerkki.
Anna on 35-vuotias kolmen lapsen äiti. Hän käy töissä 8-16. Töiden jälkeen hän hakee lapset tarhasta ja kotona ollaan joskus kello 17. Lapsille pitää laittaa ruokaa. Lapset menevät nukkumaan kello 19:30 ja sen jälkeen Annalla on pari tuntia vapaa-aikaa, ennen kuin on mentävä itse nukkumaan. Kotitöitä on paljon.
Pari kertaa viikossa Anna ehtii käydä salilla tai muussa harrastuksessa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin ja hoitaa ruoat. Pari kertaa viikossa taas mies käy salilla tai muissa harrastuksissa, ja Annan on oltava kotona hoitamassa lapsia.
Kaveri kysyy, ehtisitkö Anna nähdä vaikka tänä sunnuntaina. Anna katsoo kalenterista, minä viikonloppuina perhe on jossain reissussa tai sukulaisia on tulossa kylään. "Sopiiko sulle kahden viikon päästä sunnuntai-iltana?"
Nyt kaveri loukkaantuu, koska Anna ei haluakaan nähdä häntä heti paikalla.
Onko tuossa tilanteessa reilua loukkaantua? Minusta ei ole.
Ainakin annan perheen elämä kuulostaa melko kammottavalta. Jos perheessä on kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja molemmat vanhemmat käy töissä, ei ole realistista että molemmilla vanhemmilla olisi vielä harrastus kaksi kertaa viikossa. Voi se mahdollista olla, mutta varmaan on hermot kireällä vähän jokaisella.
Anna ei vaan osaa😄
Jos Anna käy salilla pari kertaa viikossa kun mies lasten kanssa, niin sen salin jälkeen voi nähdä kaveria. "Meen salille, mutta voidaan nähdä sen jälkeen siinä salin viereisessä kahvilassa". Pena on kotona lasten kanssa ja hoitaa hommat sillä välin.Mutku ei jaksa enää sen jälkeen nähdä! No älä sit valita ettei oo aikaa. Jos kerran viikossa pinnistää sen verran että jaksaa salin jälkeen kahvitella tunnin mutku ei voi 😂
Nyt ymmärrän miksei kellään ole ikinä aikaa nähdä. Kun ei voi tehdä muuta kun mennä töihin ja sen jälkeen kaupan kautta kotiin lasten kanssa. Ja kyllä, itse olin ennen tällainen! Sitten tajusin, että ei aina tarvi tehdä itse ruokaa vaan voi ostaa valmisruokia. Joskus voi jättää siivoamatta. Me ollaan Suomessa liian orjallisia rutiinien noudattajia.
Annakin pystyisi nähdä jos hellittäisi vähän niistä rutiineista. Ja tosiaan ruokaakin voi tehdä niin, että kaveri istuu keittiössä kahvikupin kanssa samalla.Minä voin ainakin käsi sydämellä sanoa, että olen oikeasti niin introvertti, että en yksinkertaisesti jaksa viikossa kuin keskimäärin 1-2 tapaamista ystävän kanssa. Sen lisäksi käyn 1-2 krt viikossa sosiaalisessa harrastuksessa, joka kestää monta tuntia, asun puolison kanssa ja tapaan päivittäin ihmisiä opiskelujen tai asiakaspalvelutyön tiimoilta. Mielestäni ei kuitenkaan ole mitenkään väärin, jos omat sosiaaliset tarpeeni ovat pienemmät kuin sinun. Sinä saat toteuttaa sosiaalisuutta itsellesi sopivalla tavalla, mutta kai myös meillä introverteilla on oikeus päättää, mikä on meille sopiva määrä sosiaalisuutta.
Minulle myös ne arjen rutiinit on oikeasti aika tärkeitä, ja valmisruokia en halua syödä monestakaan syystä. Ei tässäkään pitäisi olla mitään väärää. Silti ihan onnistuneesti olen pystynyt ylläpitämään ystävyyssuhteitani, eikä minusta ole mitenkään outoa, jos kaikkia kavereita ei tapaa joka viikko, tai välttämättä edes joka kuukausi. Niinhän se on joka tapauksessa, jos asuu vaikka eri kaupungissa, ettei yhteyttä pidetä niin tiiviisti, mutta ei senkään pitäisi olla ystävyydelle mikään ongelma.
Amen! Sanasta sanaan kuin minun ajatuksiani. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni enemmänkin ärsyttää sellainen: "moi, pitkästä aikaa. Lähtisitkö parin tunnin päästä ulos?" Ja en ole siis itse edes mitenkään kiireinen, vaan vain opiskelen. Toki välillä voin lähteä lyhyelläkin varoitusajalla jonnekin. Mutta jos nyt jonnekin lähtee, niin en itse tykkää panikissa valmistautua. Ja valmistautumisella tarkoitan ihan vaikka vaan suihkua ja varmistamalla, että vaatteet on puhtaat.
Enkä ole myöskään ikinä ymmärtänyt, että vähentääkö etukäteen tapaamisen sopiminen jotenkin sen tapaamisen merkityksellisyyttä. Mielestäni päinvastoin. Joku on halunnut raivata tilaa kanterista sinulle. Yleensä nämä "spontaanit" tyypit on enemmänkin niitä hieman itsekeskeisiä tyyppejä, joiden on mahdotonta sopia tapaamisia etukäteen, koska eivät voi tietää kuin ihan just ennen mitä haluavatkin tehdä. Ja siinä kohtaa kilauttavat osoitekirjan läpi, että kuka pääsee viime hetkellä paikalle.
Tämä. Exäni oli tällainen viimeiseen asti fiilistelijä. Selitti kyllä etukäteen, esim. että ketä haluaisi viikonloppuna nähdä, mutta otti haluamaansa henkilöön yhteyttä vasta viime tingassa, ja oli loukkaantunut, kun kaverilla olikin jo muuta menoa. Sitten soitteli epätoivoissaan kaikki tutut läpi. Koskaan ei mikään kaverin etukäteen ehdottama aika muka sopinut, kun ei kuulemma voinut tietää mitä silloin huvittaa tehdä. Olipa myös vaikeaa tehdä yhteisiä suunnitelmia, kun kalenterin käyttö oli niin ankeaa. Ymmärrätte varmaan miksi on ex.
Mulla on myös kaukainen ex, jonka kanssa ei voinut sopia mitään etukäteen, koska hänellä saattoi olla parempaa tekemistä kyseisenä ajankohtana, soitti ensin kaikki kaverit ennen kun voitiin mennä yhdessä jonnekin
Vierailija kirjoitti:
Miten voi elämä olla noin vaikeaa? Ehkäpä sun täytyy löytää kavereita, joilla on samanlainen arvomaailma kuin itselläsi. Veikkaan että olet sellainen minäminäminä -tyyppi, jonka pitää olla etusijalla kaikessa ja lisäksi ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä, kuulostat niin katkeralta toisten menoista. Muuta selitystä tuollaiselle käytökselle ei varmaan löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi tuttu ottaa yhteyden kesäloman alkaessa. Siis sinä vuonna kun se sopii. Lähdin menemään mutta se otti taas sukulaisen kautta yhteyttä.
Mulla oli päinvastoin. Kaveri (nyt jo entinen) selaili kalenteria, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Heinäkuun alusta alkaen ei enää käynyt, koska hänellä ALKAA SILLOIN LOMA 😅 Minua ei siis lomalla voinut nähdä 🥴
No täällä taas introvertti hei! Mä teen just tota, koska jos ns. "kalenterissa" on yksikin sovittu kellonaika tai meno - ihan sama vaikka se olisi joku mukavakin juttu, niin set STRESSAA aivan järjettömästi ja koko päivä on pilalla - usein useampikin päivä menee stressatessa. Tämän vuoksi en mielellään buukkaa vapaapäiville tai varsinkaan lomille mitään aikatauluja. Haluan olla vapaa kuin taivaan lintu.
Yritän hoitaa "pakolliset" tapaamiset työpäivinä iltapuoleen, että saan sitten vapaapäivät rauhoittaa täysin. Lomista puhumattakaan. Tätä on ehkä normi- tai yltiösosiaalisen ihmisen vaikeata ymmärtää.
Toinen introvertti täällä. En samaistu ollenkaan enkä usko tuon liittyvän varsinaisesti introverttiuteen. Eikö olisi kohteliaampaa keksiä edes joku uskottava tekosyy, minusta aika epäkohteliasta sanoa ettei voi sopia lomalle toisen näkemistä. :D Toki jos on hyvin läheinen ja molemminpuolin hyväksytään toisen outoudet, voi ehkä selittää tilanteen auki.
Juu, hän ei tosiaan ole introvertti. Minä olen. Muita kavereitaan hän näki kyllä lomillaan. Minä olin sellainen varakaveri kai. Siksi välit viilenikin.
Miten tälläisestä, että on varakavereina, niin miten siltä viestitään, että ei kiinnosta olla varalla pönkittämässä jotain perheen ystävyyksiä tai lasten takia?
Vierailija kirjoitti:
asperger?
Ei todellakaan ole asperger piirre. Nyt oot pihalla ku lumiukko konsanaan
Onkohan yhtään asiaa, josta ei voi mieltänsä pahoittaa. Itse olen päivätyötä tekevä lapseton ihminen ja siltikin mun tarttee ja haluankin aikatauluttaa menojani. Muuten sovin iloisesti päällekkäin harrastukset, iltapäiväpalaverit, koirien eläinlääkärit jne.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan yhtään asiaa, josta ei voi mieltänsä pahoittaa. Itse olen päivätyötä tekevä lapseton ihminen ja siltikin mun tarttee ja haluankin aikatauluttaa menojani. Muuten sovin iloisesti päällekkäin harrastukset, iltapäiväpalaverit, koirien eläinlääkärit jne.
Niinpä. Lapsettomalla (varsinkaan nuorella) ei voi olla mitään kiireitä, uupumusta, sairauksia tai ylipäänsä muuta elämää kuin muiden pillin mukaan tanssiminen. Tällainen tunne on itselleni tullut hyvin usein.
Viimeksi eilen sain riidan aikaiseksi, kun ihminen jota tapaan monta kertaa viikossa moitti minua siitä että ei koskaan tavata ja kuinka hän tämän takia tuntee itsensä ihan ylimääräiseksi koko maailmassa. Aivan käsittämätöntä.
Itse olen havainnut, että yksinäisyydestä kärsivien ihmisten (varsinkin jos eivät ole työelämässä) on hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä että kaikki eivät jaksa jatkuvaa sosiaalisuutta eikä kaikilla ole vapaa-aikaa rajattomasti ja siksi "ajanvaraus" on välttämätöntä jotta pakka pysyy kasassa. Meiltä muilta kuitenkin vaaditaan näiden yksinäisten loputonta ymmärtämistä ja huolien kuuntelua. Vähän epäreilulta ja kohtuuttomalta välillä tuntuu, varsinkin kun se huolien kuuntelu ei yleensä ole vastavuoroista. Voisiko ne yksinäiset seuranvaatijat tulla auttamaan meitä kiireisiä työssäkäyviä ja aktiiviharrastajia vaikka arjen askareissa? Olisiko tässä oikeasti realistinen ratkaisuvaihtoehto, joka palvelisi molempia osapuolia?
Väsynyt sosiaalisesti kirjoitti:
Kätevä tapa rajata liian sosiaalisia tapaamisia. Itse olen sitä tyyppiä, joka väsyy ihmisten kanssa rupatteluun yms. ja pienikin sosiaalinen kuormitus vaatii palautumisen. Jotkut ei tajua/ huoma väsymistä, joten ennakolya sovittu aikataulu säästää kummankin osapuolen tunteita.
SAMA
Kuulostat feikkisairaalta, joka punkeaa päivystykseen muka kiireellisen asian kanssa ja laittaa heti someen että **** kun siellä on mummot turhaan penkkejä kuluttamassa, Minun asia ei mennut läpi1!