Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Kyllä me ystävän kanssa, molemmat vuototyöläisinä, aina kalenteroidaan tapaamiset 🤔
Muistan kyllä esim kotiäitiajat kun pystyi toiselle kotiäidille soittaan mitäs teet... tällaista luksusta ei ole enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon alkanut aikatauluttamaan kaverinäkemisiä niin ettei ne mene mun parisuhteen edelle. Syy tähän on se että puoliso aloitti vuorotyöt, itse teen arkipäivävuoroa vaan. Meillä on yhteinen iltavapaa 1-2 kertaa viikossa, yhteinen koko päivän vapaa on harvinaista. Ja en todellakaan halua uhrata noita ainoita parisuhdetunteja kavereiden näkemiseen, sorry! :D
Nää perheelliset "aina on aikaa kavereille" taitaa olla niitä tyyppejä joiden luo pitää aina mennä itse koska ovat sidoksissa lapsiinsa koko ajan ja ilman lasta näkeminen on mahdotonta.
Mulla ainakin on menoja sen verran vapaa-ajallakin, että kaverit jäisi näkemättä, jos ei varata kalenterista aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan että itsekin 3syyllistyn tähän. Ei tarvitse olla hämillään tai ottaa sitä henkilökohtaisena loukkauksena, ap. Meistä jotkut vaan on oikeesti kiireisiä ja aikatauluttaminen parantaa elämänhallintaa.
Elämänhallinta on kaukana hyvästä jos vapaa-ajan kaveritapaamiset pitää jatkuvasti kalenteriin merkitä ja kalenterista katsoa.
Meillä on toisella vuorotyö, keskimääräistä suurempi perhe, harrastuksia ja muita sovittuja juttuja. Kalenteri on aika oleellinen, toki joskus ihan spontaanistikin sopii. Useimmiten on kuitenkin aika vaikea päästä irtautumaan, jos kaveri haluaa viettää aikaa nimenomaan minun eikä perheeni kanssa. Homma ei vaan toimi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin mäkin teen, jos on kiireisiä viikkoja tiedossa. Olin esim. työssä, missä työpäivä saattoi olla klo 9-18. Työmatka yhteen suuntaan tunti. Tämän jälkeen mahdollinen kauppakäynti, kotitöitä jne. Yleensä ne ketkä eivät ymmärrä miksi aikaa spontaanisti ei vain ole ovat työttömiä ja perheettömiä, joilla aikaa työelämästä.
Mun mielestä on itsekästä, että tuon jälkeen pitäisi vielä pari tuntia varata aikaa kaverille, koska hän niin haluaa. Aikuinen ihminen on aivan itse velvollinen keksimään päiviinsä tekemistä ja ohjelmaa, ei se ole sen kaverin vastuulla.
Kyllä mä niiden kavereiden kanssa joudun aikatauluttamaan, jotka asuu kauempana. Samalla paikkakunnalla asuvien kanssa saatetaan kahvistella ex tempore tai sopia seuraavalle päivälle tapaaminen. Ja välillä ne peruuntuu, koska työt venyy tms. Elämä on. Yleensäkin laitan asiat kalenteriin, koska en muuten muista niitä millään. Vastaan tällä hetkellä enää nuorimman lapsen touhuista, jossain kohtaa oli maailmalla reissaava mies ja kotona 3 lasta. Ei siinä paljon yhtäkkiä lähdetty jonnekin kahville, vaan asioista piti sopia etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkkeellä oleva kaveri aikatauluttaa päivänsä tarkasti. Lopetin yhteydenpidon kun kypsyin siihen, että kun soitan, vastaa, että nyt on kiire, mutta sopiiko, että soitan ensi viikolla päivä X klo y. No, sitten sovitaan päivänä X klo y tapaaminen parin viikon päähän esim. kahvilaan. Tullessa hän ilmoittaa, että hänellä on aikaa tunti. Se kuluu siihen, että hän kertoo, miten hän on siivonnut ullakon, käynyt kaupassa tms. Ja hups, tunti meni enkä ole avannut suutani. Oli kiva tavata... Aikoinaan meillä oli tosi hyviä keskusteluja.
Aikataulutettu elämä. No, jokainen valitsee tietenkin elämäntapansa. Minullakin on kaverille joskus ollut aika varattuna, mutta koska en itse aikatauluta elämääni, niin olen joutunut perumaan ajanvaraukseni, kun keksinkin muuta kiinnostavaa tekemistä juuri silloin (kun se ajanvaraus on ollut).
Niin, että jokainen saa sitä toki aikatauluttaa OMAA elmäänsä, mutta minun elämäni ei ole aikataulutettua eikä sitä voi kaverikaan "aikatauluttaa". Joten jos ne eivät sovi yhteen, niin sitten ne eivät sovi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on lapsia, työt ja harrastuksia koko perheellä tai edes osalla perheestä, niin sellaista se vähän on. Varsinkin jos jompi kumpi vanhempi on vuorotöissä. Tai jos on yh. Kyllä se sit taas helpottaa kun lapset kasvaa silleen että pääsevät harrastuksiinsa omin avuin, eikä tarvitse muutenkaan vanhempia vahtimassa koko ajan.
Laitoin välit poikki parhaan ystävättären kanssa toistakymmentä vuotta sitten juuri tästä syystä.Sanoin että en ole yksi bookattava tapaaminen vaan se entinen vanha Maija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.
Tai tietyt "ystävät" eivät ole heille erityisen tärkeitä vaan enemmänkin hyvän päivän tuttuja.
Millä ajalla te muut ehditte tavata yhtään ketään? Mulla ainakin uppoaa kaikki aika ihan tähän normaaliin arkeen, oon töissä, lapset päiväkodissa, aina välillä kipeinä. Autan mun mummoa, koetan saada tutkintoa kasaan ja yritän pari kertaa viikossa ehtiä urheilemaan. Teen ruokaa, hoidan kotihommia, luen kirjaa, koetan ehtiä nukkua 8 tuntia yössä. Kyllä mun on todellakin pakko katsoa kalenterista, milloin voin nähdä ystävää, koska silloin miehen pitää pystyä sit olemaan lasten kanssa.
Niinpä. Tai toki meille saa tulla kylään klo 17.30-19.30 välillä arkisin melkein milloin vaan, jos ei haittaa että ne lapset tai ainakin toinen niistä pyörii siinä sitten myös, mutta jos haluaa sellaisen tapaamisen että ehtii rauhassa jutellakin, niin kyllä pitää aika sopia kalenterista.
Olisitko tyytyväisempi jos hän ei merkitse treffejämne kalenteriin ja sopii vahingossa päällekkäisiä menoja ? Sitten odottelet ihmetellen kahvilassa sovittuna aikana turhaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.
Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.
Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.
Mielestäni jos on vain tunti aikaa nähdä kaveria, on epäkohteliasta sopia mitään tapaamista. Tapaaminen sovitaan vain, jos on oikeasti toiselle aikaa. Ellei asu tyyliin naapurissa tai ole vierekkäiset työpaikat, että voi helposti käydä lounaalla.
Tunnin tarkkaan aikataulutettu tapaaminen ei arvosta sen toisen aikaa.
Onko sinulla koskaan ollut ystävää/kaveria, joka puhuu kuin papupata eikä ymmärrä katsoa kelloa? Minulla on tälläinen ystävä. Tosi mukava tyyppi, mutta elää yksin ja on yksinäinen. Näin ollen hän tavatessamme oikein räjäyttää sanaisen arkkunsa auki ja saan kuunnella ensiksi seikkaperäisen selvityksen hänen työkuvioistaan (jotka suoraan sanottuna eivät kiinnosta puupennin vertaa) ensimmäiset puolitoista tuntia. Sitten jatketaan vapaamuotoisemmista asioista ja tuntemuksista. Suu käy taukoamatta ja itse meinaan nääkähtää ja nukahtaa. Sitten kun yritän tehdä lähtöä, niin juttu vaan jatkuu ja joudun aina roikkumaan milloin missäkin tienristeyksessä hänen kanssaan vielä vähintään tunnin ennen kuin hän lopulta tajuaa lähteä kotiinsa. Tämä UUVUTTAA, vaikka kyseessä on mukava ja fiksu tyyppi. Taidan olla harvoja riittävän kilttejä ihmisiä, jotka jaksavat häntä kuunnella (tai oikeasti en jaksa, mutta kuitenkin...) ja saan sitten kärsiä tästä.
Yritän välttää hänen tapaamistaan mahdollisimman paljon. Ei vaan jaksa, kun tapaamiset aina AINA venyvät. Tuollainen tunnin treffisessio olisi hänen kohdallaan unelmaa.
Minulla on tuollainen ystävä, vähän päälle viisikymppinen neiti-ihminen.
Lisäksi kertoo loputtomiin omista ajatuksistaan, kuinka on niihin päätynyt ja mitä aikoo niiden pohjalta tehdä.
Kun on koko elämänsä asunut yksin ja keskittynyt vain itseensä, analysoi loputtomiin jokaista pikkuasiaa itsessään ja elämässään.
Viimeksi tuli kylään klo 17 ja lähti klo 2 aamuyöllä. Olin nukahtaa pystyyn jo kymmeneltä.
En todellakaan jaksa usein tavata.
Minulla myös on tälläinen kaveri. Pomittaa jatkuvasti viesteillä ja soittelee ja sitten kertoo kaverin miehen kummin kaiman tekemisiä yksityiskohtaisesti. Todella väsyttävää. En todellakaan istu sohvalla odottamassa puhelua enkä siis yleensä vastaakaan puhelimeen jos olen tekemässä jotain koska puhelua ei voi lopettaa lyhyeen kun sitä juttua alkaa vaan tulla. Huh, ajatuskin jo väsyttää. Muiden ystävien kanssa ollaan yhteydessä viestitellen noin kerran kuukaudessa ja nähdään vielä harvemmin ja se on kaikille ok. On sitten jotain kuulumisiä vaihdettavanakin.
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.
Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)
Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
Olen tuo ilmeisesti halveksimasi lapseton työtön. En silti ole epäempaattinen idiootti, vaan ymmärrän täysin, että perheenäitiystäväni pystyy tapaamaan minua korkeintaan pari kertaa vuodessa. Silti olemme hyviä ystäviä. Mutta hän ei unohda minua täysin, vaan viestittelemme silloin tällöin ja yhteys säilyykin siksi.
Nyky ihminen tuo älykellon, kalenterin ja muun mukamas "tärkeän paskan" orja 🤣🤣🤣🤣 mulla on aina aikaa kavereille, ystäville ja tutuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Aina aikaa? Etkö käy töissä? Onko teillä lapsenvahti, niin että voit jättää lapset omilleen koska vaan. Eikö teillä ole harrastuksia?