Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olis kiva nähdä.
Kyllä se minua hämmensi ja jotenkin loukkasi, kun kalenterin kanssa varattiin aikaa kävelylle.
Koin itseni jonkun suoritukseksi.
Tajusin, että hän vaan organisoi.
Itse en halua sellaista järjestettyä elämää. En vaan jaksa. Tykkään spontaanista.Työpäivät on jo itsessään yhtä lukujärjestyksessä pysymistä.
Spontaaniuden odottaminen toiselta tarkoittaa, että odottaa hänen priorisoivan sinut työn, puolison, harrastusten, lasten edelle. Eräänlaista mustasukkaisuutta, eikä mielestäni kovin tervettä.
Joskus spontaani tapaaminen voi toki onnistua, jos esimerkiksi puhelun aikana käy ilmi, että kummallakin on vapaata ja että kahvi/pizza/shoppailu kiinnostaa.
Itse en jätä tärkeitä ihmissuhteita pelkästään tällaisen varaan. Jos minulta kysyy, satunko olemaan vapaa ja keskustassa, niin useimmiten en ole. Olen kumppanin kanssa tai töissä.
Tämä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä. loukkaannuin, kun suomeen muutettuani tuttu katsoi kalenterista, milloin hänelle sopisi tavata. ulkomailla asuessani hän ja hänen pari ystävätärtään kävivät kylässä harva se päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä jon neljä tai enemmän 10-18 -vuotiasta lasta, voin kertoa, että elämä on tiukkaa kalenterin kanssa eloa. Tietysti työhön liittyvät menot on yksi juttu, ja jos sattuu oma harrastus olemaan. Mutta muuten kaikki illat menee samaan tyyliin. Vie x pianotunnille. Vie y partioon. Vie z jalkapalloon. Hae x pianosta. Vie å musiikin teoriaan. Hae y partiosta. Hae z, hae å.
Oikeasti sellaista elämää eläessä tapaamiset katsotaan ja laitetaan kalenteriin. Jos se jotakuta loukkaa, ei ole oikea ystävä.
Jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Mutta "no vaivaudun nyt etsimään sulle täältä puoli tuntia ensi kuussa jos on ihan pakko" ei ole sama kuin että pyydät kaverin huomenna kahville siksi aikaa kun Jaana pelaa futista. Ensimmäinen vaikuttaa siltä ettei ystävä oikeasti kyllä halua tavata, toinen siltä että aidosti yrittää järjestää aikaa.
Ehkä ei halua?
Itse en halua ympärilleni energiasyöppöjä herneen nokkaansa vetäviä oman napansa ympärillä pöpöttäviä tylsimyksiä.
Toivottavasti tajusit? Jos sanon sulle, että mulla on aikaa sulle kolmen viikon päästä torstainä klo 16.08 - 16.16. niin sopii sun vastata fiksusti, että sorry ei sovi. Ja sitten voidaan elegantisti feidata toisemme.
No tätähän tässä on juuri yritetty selittää? Kolmen kuukauden päähän kaveritreffit buukkaava ei oikeasti halua tavata ollenkaan. Vihdoinkin joku myönsi tämän.
Kunpa munkin kaveri tajuaisi, että en ole vieläkään lähtenyt hänen kanssaan paikkaan X, Y enkä vielä Z, edes paikkaan Ö. Hän jatkaa sitä ehdottelua vaikka olen pitkittänyt useitakin asioita jo pitkään. 1+1=? Vaikea homma!
Vierailija kirjoitti:
Sairaalta tuntuu tuollanen kellon orjana eläminen. Riittää että on sen 8h töissä sovittuna aikana, kaikki muu ilman aikatauluja. Ite en edes vaivautuisi tapaamaan noin ajallisesti paskantärkeää tapausta.
Ehkä tämä tulee sinulle yllätyksenä, mutta kaikki eivät ole töissä arkisin 8 tuntia päivässä. On erilaisia vuorotöitä, viikonlopputöitä, sivutoimisia ja osa-aikaisia töitä, yrittäjistä ja freelancereista puhumattakaan. Itse teen kahta osa-aikatyötä ja opiskelen yliopistossa. Joillakin on elämässään vieläpä muutakin kuin työ, kuten harrastuksia, luottamustoimia tai jopa perhe, jotka eivät pyöri kaikki muu ilman aikatauluja-periaatteella. Laitapa lapset hoitoon/harrastuksiin/hammaslääkäriin/nukkumaan ilman aikatauluja
Onneksi meille voi tulla kotiin kahville ja aina sopii. Noi tunniksi tavataan kalenterin kautta ei oikeastaan kiinnosta. On yks ystävä jäänyt , vaikka on jo eläkkeellä, mutta kun hän muuttelee aina tapaamisia ja kaikki on liian vaikeeta. Taitaa ihan vältellä vanhoja ystäviään. Jotain outoa on hälle tapahtunut. Ei häntä ole näkyny missään kaupoissakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä on vaikeeta . Parasta on kuullä täältä että joidenkin tapaamisesta rasittuu niin paljon että pitää lopettaa se yksikin tapaaminen lyhyeen. Mitä iloa tuommosista ystävistä on ? Ajat ja olot muuttuu, silloin myös ystävät vaihtuu. Yksi minun lapsuudenystävä lopetti tapaamisen avioeronsa jälkeen. Ei sovi hänelle koskaan tavata. On kuitenkin lasten kummi.
Vierailija kirjoitti:
Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.
Tai tietyt "ystävät" eivät ole heille erityisen tärkeitä vaan enemmänkin hyvän päivän tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää huolehtia ystävistä ja itsestään. Kohta voi olla ettei heitä olekkaan. Tilanteet muuttuu elämässä.
Voi tulla hetki kun mietit mihin kaikki ovat kadonneet. Mikä oli silloin joskus tärkeämpää? Mihin on se ikuinen kiire ?puhelin soittokin voi olla tärkeä. Tiedätkö oikeasti mitä ystävälle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.
Tai tietyt "ystävät" eivät ole heille erityisen tärkeitä vaan enemmänkin hyvän päivän tuttuja.
Millä ajalla te muut ehditte tavata yhtään ketään? Mulla ainakin uppoaa kaikki aika ihan tähän normaaliin arkeen, oon töissä, lapset päiväkodissa, aina välillä kipeinä. Autan mun mummoa, koetan saada tutkintoa kasaan ja yritän pari kertaa viikossa ehtiä urheilemaan. Teen ruokaa, hoidan kotihommia, luen kirjaa, koetan ehtiä nukkua 8 tuntia yössä. Kyllä mun on todellakin pakko katsoa kalenterista, milloin voin nähdä ystävää, koska silloin miehen pitää pystyä sit olemaan lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo että on aina varattu saattaa olla vain tekosyy kun ei huvita tavata😂
Tuolla tavalla minäkin sen ajattelen.
Eli jos kaveri sanoisi että kuule joo tavataan vaan sopisko ens joulukuussa 14 päivä kello se ja se.
Niin joo kyllä ymmärtäisin, että seurani ei kiinnosta.
Ihmiset, jotka tekevät noin, eivät ole täysijärkisiä. PISTE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo ole paljon mukavampi kuin sellainen, että no sillä viikolla mulle ehkä sopis, katellaan lähempänä, ja sitten ei kuulu mitään. Jos kaverin sulle kalenterista varaama aika pitää, eikä aina peruunnu jonkun muka tärkeämpien menojen tieltä, niin ei systeemissä ole vikaa.
"piste" on kyllä maailman huonoin ja naurettavin perustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän vaikuttaa elämäntilanne aika paljon. Kyllä ehkä opiskelijoilla ja eläkeläisillä on aikaa satunnaisiin tapaamisiin. Mutta ruuhkavuodessa olevilla, on kalenterille pakostakin käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä jon neljä tai enemmän 10-18 -vuotiasta lasta, voin kertoa, että elämä on tiukkaa kalenterin kanssa eloa. Tietysti työhön liittyvät menot on yksi juttu, ja jos sattuu oma harrastus olemaan. Mutta muuten kaikki illat menee samaan tyyliin. Vie x pianotunnille. Vie y partioon. Vie z jalkapalloon. Hae x pianosta. Vie å musiikin teoriaan. Hae y partiosta. Hae z, hae å.
Oikeasti sellaista elämää eläessä tapaamiset katsotaan ja laitetaan kalenteriin. Jos se jotakuta loukkaa, ei ole oikea ystävä.
Jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Mutta "no vaivaudun nyt etsimään sulle täältä puoli tuntia ensi kuussa jos on ihan pakko" ei ole sama kuin että pyydät kaverin huomenna kahville siksi aikaa kun Jaana pelaa futista. Ensimmäinen vaikuttaa siltä ettei ystävä oikeasti kyllä halua tavata, toinen siltä että aidosti yrittää järjestää aikaa.
Ehkä ei halua?
Itse en halua ympärilleni energiasyöppöjä herneen nokkaansa vetäviä oman napansa ympärillä pöpöttäviä tylsimyksiä.
Toivottavasti tajusit? Jos sanon sulle, että mulla on aikaa sulle kolmen viikon päästä torstainä klo 16.08 - 16.16. niin sopii sun vastata fiksusti, että sorry ei sovi. Ja sitten voidaan elegantisti feidata toisemme.
No tätähän tässä on juuri yritetty selittää? Kolmen kuukauden päähän kaveritreffit buukkaava ei oikeasti halua tavata ollenkaan. Vihdoinkin joku myönsi tämän.
Kunpa munkin kaveri tajuaisi, että en ole vieläkään lähtenyt hänen kanssaan paikkaan X, Y enkä vielä Z, edes paikkaan Ö. Hän jatkaa sitä ehdottelua vaikka olen pitkittänyt useitakin asioita jo pitkään. 1+1=? Vaikea homma!
Sama tilanne: puolituttu ei ymmärrä mitään, kun en vastaa kun hän soittaa, enkä soita takaisin koskaan. Pommittaa viesteillä, ripustautuu (tai yrittää). Olisi niin kurjaa sanoa suoraan, etten halua olla tekemisissä (en jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta kaikista asioista). Toivoisin, että tajuaisi. En kyllä itse soittelisi ja viestittelisi kerta toisensa jälkeen, jos toinen ei vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään. Mulla on sisko, joka tekee samaa, mutta kuitenkin olettaa että mulla on aikaa hänelle aina spontaanisti. Soittaa "Mulla peruuntui tänään muut menot, kun olen kipeänä. Voinko tulla käymään?" No et voi tulla minuakaan tartuttamaan. :) Olettaa että minä perun tärkeitä menojani hänen takiaan, mutta itse ei voi esim. kauppareissurutiinistaan poiketa koskaan... No emme sitten näe kovin usein.
Ihan ok sopia asioita etukäteen kalenteriin, kunhan ei oleta että muiden aikataulut pyörivät yhden mukaan.
Jep. Tää on kyllä veikeä henkilö, eli tyyppi jonka kanssa ei voi mitään koskaan sopia. Mutta joka kerran vuoteen yhtäkkiä kilauttaa että X meno peruuntui, tuutko kahville?
Tuleepa olo että olempas tärkeä...
No en kyllä lähde. Sanon että just nyt ei käy mutta SOVITAAN KUINKA VOITAISIIN NÄHDÄ. Ei sitä ikinä tule. No onneksi on oikeita ystäviä. Mietin vaan miten joku kehtaa. Vieläpä mainitaan tuo että X perui näkemisen, niin ehdotanpa nyt sitten. : )
En ole mikään pahan päivän vara.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
Näin perheellisenä kiireisenä vanhempana olen sitä mieltä, että sellainen kaveri, joka laittaa minut kalenteriin ei ole kaveri ollenkaan. Aina on aikaa ystäville, ne lapset ja kotiasiat soljuvat siinä sosiaalisten suhteiden lomassa.
Johtotehtävissä ja paljon liikkumista työn takia. Ei siinä edes perhettä tarvita, kun joutuu aikatauluttamaan tuttujen näkemisiä ja auttamisia.
Miltä näistä kalenteri-ihmisistä tuntuu se oma elämä, jossa kaiken (jopa oman ajan tai parisuhdeajan) joutuu aikatauluttamaan kalenteriin? Tässäkin ketjussa monet ovat kirjoittaneet, että kalenteria tarvitaan kiireisen elämän takia ja kiireet johtuvat työaikatauluista, lasten vahtimisesta, lasten harrastuksiin kuljettamisesta, omasta harrastuksesta, luottamustehtävistä? Onko tällainen elämä mielekästä? Ihan aidosti siis ihmettelen ja kysyn, koska itselleni tällainen on hyvin vieras elämäntapa. Ja kyllä, käyn itsekin täysipäiväisesti töissä, minulla on harrastus, lemmikki ja parisuhde. Käytän itsekin kalenteria, mutta en koe että elämäni olisi minuuttiaikataulutettua, enkä kyllä koskaan joudu ehdottamaan ystävien tapaamista viikkojen päähän, vaan yleensä aikaa kyllä halutessani järjestyy jo samalle viikolle.
Alue: Aihe vapaa
No joo, en nyt tiedä onko tuo nykyaikana niin outoa, ihmiset on niin kiireisiä. Mä käyn silloin tällöin siskoni kanssa lounaalla ja kyllä me aina sovitaan se jotain muutamaan päivää ennen että millainen työviikko sulla on, sopisiko lounas esim. perjantaina klo 13 yms. Kuitenkin niitä työkiireitä aina on, ja mun mielestä on hyvä että sovitaan tapaamisesta, silloin kumpikin pitää siitä kiinni. Spontaanit tapaamiset voi ikävästi peruuntua tai toinen tekee oharit kun en ehtinytkään tai unohdin. Sellaista tää nykyelämä vaan on.