Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle

Prisman aula??  :D

Huhhuh.. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä aloittajaa. 

Itse ajattelisin, että tässä on kyse aika pitkälle arvoista - siitä miten tärkeiksi ihmissuhteet kokee elämässään.

Ymmärrän, että moni on kiireinen ja elämää on pakko aikatauluttaa. Mutta itse haluan laittaa ihmiset aina ykkössijalle. Ystäville pitää olla aina aikaa, ainakin siinä mielessä, että ystäville voi ja haluaa aina tehdä aikaa. 

Liian monet ovat liian jämähtäneitä lukuisiin mukatärkeisiin rutiineihinsa. Pitää tehdä perheelle ruokaa, pitää mennä kuntosalille, pitää sitä, pitää tätä.

Minusta se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan kuntosalitreeniä joskus tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla. 

Noh, onneksi ystävänsä voi valita ja nämä aikatauluttajat saavat aikatauluttaa keskenään.

Viikkojen tai kuukausien päähän tapaamisen sopiminen on todella ahdistavaa. Varsinkin kun voi käydä niin, että toiselle tulee joku oikea este silloin. "No ehkä ensi vuonna sitten."

Meinaatko että valmisruoka olisi ratkaisu kun olen ruokavuorossa? Jos mun pitää olla kokkaamassa kotona, se tarkoittaa tietenkin sitä, että miehellä on jotain muuta. Eli pistänkö maksalaatikon mikroon ja sanon heipat 5-ja 7-vuotiaille, ja jätän ne yksin syömään? Vai miten tuo neronleimaus käytännössä toimii?

Ja kun kerran olen elämässäsi ykkössijalla, varmaan arvostat sitä, että pysyn järjissäni ja terveenä pitämällä itsestäni huolta arjen kiireiden keskellä. Senkus änkeät sinne salille, priorisointeinesi kanssa. Vai oliko se kuitenkin niinpäin, että mulle pitää sopia just silloin kun sinä satut ehdottamaan?

Vierailija kirjoitti:

Prisman aula??  :D

Huhhuh.. 

Kas kun ei Alkon tuulikaappi :)

Jos arvostaa kaverin ajankäyttöä, tietysti tapaamiset voi sopia ennalta.

Se että odottaa toisen olevan aina käytettävissä, silloin kun itselle sopii, on itsekkään luonnevikaisen, todella itsekeskeistä ulinaa.

Narsisteilla ja muilla loisilla, joilla ei ole omaa elämää, on tietysti vaikea ymmärtää jos toisilla on elämä kiireineen.

Heitä ei kaivata missään muualla, ja ovat vähäymmärryksisessä impulssivammaisessa tilassa jos toiset ei olekaan häntä varten juuri silloin.

Akuutti hädässä soittakaa johonkin muualle. Kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita.

Voit laittaa viestin jos on asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.

Tietysti se on normaalia niissä ympyröissä, joissa kaverit ovat sekä asiakkaita, että palvelun tuottajia.

Silloin sovitaan niiden kavereiden kanssa, että käykö 15.6, että tulet auttamaan muutossa? Entä käykö 4.12, koska silloin voisin viettää ne pakolliset pikkujoulut, jotta voin sitten laittaa kuvia instaan, koko joulukuun. 1.7 alkaa kesälomat, joten voitko laittaa kalenteriisi, että olen tulossa silloin mökillesi katsomaan sinua? 7.7 ei käy, koska silloin olen edustamassa serkkuni häissä itseäni sukulaisille.

Vierailija kirjoitti:

Jos arvostaa kaverin ajankäyttöä, tietysti tapaamiset voi sopia ennalta.

Se että odottaa toisen olevan aina käytettävissä, silloin kun itselle sopii, on itsekkään luonnevikaisen, todella itsekeskeistä ulinaa.

Narsisteilla ja muilla loisilla, joilla ei ole omaa elämää, on tietysti vaikea ymmärtää jos toisilla on elämä kiireineen.

Heitä ei kaivata missään muualla, ja ovat vähäymmärryksisessä impulssivammaisessa tilassa jos toiset ei olekaan häntä varten juuri silloin.

Akuutti hädässä soittakaa johonkin muualle. Kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita.

Niin, voihan sen noinkin ajatella, että jokaisella on se oma elämä ja ystävät eivät ole osa sitä omaa elämää, vaan pakollinen häiriötekijä, jonka tarpeita on tasaisin ennaltasovituin välein nähtävä.

Toisten elämä on niin kiireinen ettei siihen ystävät mahdu. Ensin tulevat tietysti ne tärkeät asiat, kuten se, no siis, se oma elämä, joka on itsensä kaunistamasta, itsensä kunnossa pitämistä, omaa omaisuuden kerryttämistä, somea ja tietenkin niiden ihmisten kanssa olemista, jotka ovat siis oikeasti tärkeitä , ei mitään ystäviä, vaan siis läheisiä. Jotka ovat siis perhe heillä, joilla siis on sellainen. Muille on vaan tärkeintä olla sen kaikkein tärkeimmän ihmisen kanssa, siis sen itsensä kanssa ja nauttia siitä omasta seurasta.

Jos arvostat kaveria, niin älä häiritse häntä. Hänellä on elämä elettävänä, eikä aikaa sinunlaisille häiriötekijöille, jotka haluavat puhua ja tavata ja vielä suht spontaanisti.

Akuutissa hädässä ei soiteta ystäville, eikä kaverille. Silloin ollaan yksin tai korkeintaan soitetaan ambulanssi.

Muistakaa, ettei ystävineen tunnelmaa saa dropata, kun he elävät sitä ihana kiireistä ja tärkeää elämäänsä.

Jos joku ei vielä ole ymmärtänyt, niin ystävyys on täysin kuollut ja kuopattu asia. Opetelkaa olemaan yksin tai hankkikaa paljon lapsia ja suuri perhe sitä kautta.

Osuvasti kirjoitettu tuo aloittajan kommentti, että kaveri on kuin joku kampaaja, joka ehdottaa aikaa. Itsekin koen kyllä hyvin hankalana, että miten vaikeaa joidenkin kanssa on sopia tapaamista. Mulla on perhe, työ ja kotityöt, mutta kyllä mä silti useimmiten pystyn sopimaan vaikka samalle päivälle jonkun matalan kynnyksen tapaamisen esim. yhteisen lenkin. Silloin, kun lapset oli pienempiä, niin asia oli tietysti eri, mutta en mä nyt silloinkaan kalenterin kanssa joutunut parin viikon päähän sopimaan. Musta on vaan jotenkin sääli, miten kiireiseksi ihmiset aika pitkälti itse oman elämänsä aikatauluttaa. Koska loppupeleissä se kiire on tosiaan melko pitkälti ihan itsestä ja omista valinnoista kiinni, vaikka tämä onkin epäsuosittu mielipide. 

Vierailija kirjoitti:

Voit laittaa viestin jos on asiaa.

Voit ihan oikeasti lopettaa koko yhteyden pidon näihin ns. ystäviin. Sama lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä aloittajaa. 

Itse ajattelisin, että tässä on kyse aika pitkälle arvoista - siitä miten tärkeiksi ihmissuhteet kokee elämässään.

Ymmärrän, että moni on kiireinen ja elämää on pakko aikatauluttaa. Mutta itse haluan laittaa ihmiset aina ykkössijalle. Ystäville pitää olla aina aikaa, ainakin siinä mielessä, että ystäville voi ja haluaa aina tehdä aikaa. 

Liian monet ovat liian jämähtäneitä lukuisiin mukatärkeisiin rutiineihinsa. Pitää tehdä perheelle ruokaa, pitää mennä kuntosalille, pitää sitä, pitää tätä.

Minusta se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan kuntosalitreeniä joskus tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla. 

Noh, onneksi ystävänsä voi valita ja nämä aikatauluttajat saavat aikatauluttaa keskenään.

Viikkojen tai kuukausien päähän tapaamisen sopiminen on todella ahdistavaa. Varsinkin kun voi käydä niin, että toiselle tulee joku oikea este silloin. "No ehkä ensi vuonna sitten."

Meinaatko että valmisruoka olisi ratkaisu kun olen ruokavuorossa? Jos mun pitää olla kokkaamassa kotona, se tarkoittaa tietenkin sitä, että miehellä on jotain muuta. Eli pistänkö maksalaatikon mikroon ja sanon heipat 5-ja 7-vuotiaille, ja jätän ne yksin syömään? Vai miten tuo neronleimaus käytännössä toimii?

Ja kun kerran olen elämässäsi ykkössijalla, varmaan arvostat sitä, että pysyn järjissäni ja terveenä pitämällä itsestäni huolta arjen kiireiden keskellä. Senkus änkeät sinne salille, priorisointeinesi kanssa. Vai oliko se kuitenkin niinpäin, että mulle pitää sopia just silloin kun sinä satut ehdottamaan?

Seli seli, jos haluat oikeasti nähdä ystäväsi, niin mikään ei estä kutsumasta häntä syömään kanssanne sitä maksalaatikkoa. Ei ystäviä haittaa vaikka sanoisit, että tuovat jopa omaat eväät mukanansa.

Sinä itse olet kehitellyt säännöt, jossa voit tavat ystävääsi vain, vaikka kahvilassa ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä aloittajaa. 

Itse ajattelisin, että tässä on kyse aika pitkälle arvoista - siitä miten tärkeiksi ihmissuhteet kokee elämässään.

Ymmärrän, että moni on kiireinen ja elämää on pakko aikatauluttaa. Mutta itse haluan laittaa ihmiset aina ykkössijalle. Ystäville pitää olla aina aikaa, ainakin siinä mielessä, että ystäville voi ja haluaa aina tehdä aikaa. 

Liian monet ovat liian jämähtäneitä lukuisiin mukatärkeisiin rutiineihinsa. Pitää tehdä perheelle ruokaa, pitää mennä kuntosalille, pitää sitä, pitää tätä.

Minusta se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan kuntosalitreeniä joskus tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla. 

Noh, onneksi ystävänsä voi valita ja nämä aikatauluttajat saavat aikatauluttaa keskenään.

Viikkojen tai kuukausien päähän tapaamisen sopiminen on todella ahdistavaa. Varsinkin kun voi käydä niin, että toiselle tulee joku oikea este silloin. "No ehkä ensi vuonna sitten."

Meinaatko että valmisruoka olisi ratkaisu kun olen ruokavuorossa? Jos mun pitää olla kokkaamassa kotona, se tarkoittaa tietenkin sitä, että miehellä on jotain muuta. Eli pistänkö maksalaatikon mikroon ja sanon heipat 5-ja 7-vuotiaille, ja jätän ne yksin syömään? Vai miten tuo neronleimaus käytännössä toimii?

Ja kun kerran olen elämässäsi ykkössijalla, varmaan arvostat sitä, että pysyn järjissäni ja terveenä pitämällä itsestäni huolta arjen kiireiden keskellä. Senkus änkeät sinne salille, priorisointeinesi kanssa. Vai oliko se kuitenkin niinpäin, että mulle pitää sopia just silloin kun sinä satut ehdottamaan?

Älä pelkää, ennenkuin lapsesi ovat täysi-ikäisiä sinulla ei ole enää ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Osuvasti kirjoitettu tuo aloittajan kommentti, että kaveri on kuin joku kampaaja, joka ehdottaa aikaa. Itsekin koen kyllä hyvin hankalana, että miten vaikeaa joidenkin kanssa on sopia tapaamista. Mulla on perhe, työ ja kotityöt, mutta kyllä mä silti useimmiten pystyn sopimaan vaikka samalle päivälle jonkun matalan kynnyksen tapaamisen esim. yhteisen lenkin. Silloin, kun lapset oli pienempiä, niin asia oli tietysti eri, mutta en mä nyt silloinkaan kalenterin kanssa joutunut parin viikon päähän sopimaan. Musta on vaan jotenkin sääli, miten kiireiseksi ihmiset aika pitkälti itse oman elämänsä aikatauluttaa. Koska loppupeleissä se kiire on tosiaan melko pitkälti ihan itsestä ja omista valinnoista kiinni, vaikka tämä onkin epäsuosittu mielipide. 

Aika paljon vaikuttaa myös yksilön temperamentti ja kuinka introvertti on. Itse olen aika hitaastilämpiävä ja introvertti, ja tämä näkyy esimerkiksi siinä, etten kauhean helpolla lähde spontaanisti pienellä varoitusajalla tekemään juttuja. Siis vaikkei mulla olisi tiedossa menoja, jos joku laittaa viestiä lähdetkö tänään kahville tai lenkille, en välttämättä lähde, koska en ole orientoitunut sellaiseen toimintaan, vaan saatan tarvita aikaa vain ladatakseni akkuja työ- tai koulupäivän jälkeen, ehkä olen ajatellut käydä yksin metsäkävelyllä tai valokuvaamassa tai mitä ikinä - en kuitenkaan välttämättä ole millään tapaa varsinaisesti kiireinen.

Toisaalta jos on hyvä ja virkeä fiilis, saatan hyvin lähteäkin. Tähän vaikuttaa vähän myös kuka kysyy, mitä läheisempi ihminen, sen vähemmän se vie energiaa. Tykkään kyllä kaikista kavereistani, mutta kyllä mulla menee enemmän sosiaalista energiaa etäisempien kavereiden tapaamiseen kuin ystävän, jonka olen tuntenut koko elämäni. Tämä voi tietty olla vaikea ymmärtää, jos itse on kovin ekstrovertti. En kyllä itse joudu silti sopimaan tapaamisia minnekään parin viikon päähän, niin kiireistä mun tuttavapiirissä ei yleensä ole, vaan ihan päivän tai parinkin varoitusaika voi olla ihan riittävä, joskus toki pitää se tapaaminen sopia pidemmänkin ajan päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂

Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄

Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.

Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.

Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.

Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!

Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)

Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂

Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂

Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄

Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄

30 minuuttia on aika vähän. Siksi. Itse haluan nähdä ystäviä niin, että ehtii vaihtaa kunnolla kuulumiset, ja siihen tarvitsee kalenteria. Useimmiten aika löytyy kyllä viimeistään seuraavalla viikolla, mutten muistaisi ilman kalenteria koko perheen menoja. Prisman aulakahvila on harvinaisen ankea paikka kahvittelulle.

Olet kehittänyt itsellesi tarkat säännöt ja se ei toimi ehkä kuin sinulle. 30 minuuttia on sinulle, niin vähän aikaa, että sen takia ei edes kannata jutella sitä 30 minuuttia ylipäätään? Joku voisi sanoa, että kerran vuodessa kaverin näkeminen 3 tuntia on niin vähän aikaa, ettei sellaisen kaverin pitäminen edes kannata ylipäätään.

On kavereita, jotka menevät ruokakauppaan yhdessä. Mutta sinunlaiset selittävät kuinka se ei käy, koska et voi puhua ilman kahvikuppia edessä. Voitte mennä yhdessä salille, mutta sinunlaisille se ei käy, koska haluat keskittyä treeniin tehokkaasti. Et voi ulkoiluttaa koiraa yhdessä ystävien kanssa, koska et koskaan tiedä milloin menet sen kanssa ulos. Ruokaa voi syödä ystävän kanssa vain illallisella ja ilman lapsia ja puolisoa jne.

Vuorokaudessa on 24h ja monia asioita voi tehdä yhdessä, yhtäaikaa ja jopa rutiinilla.

Kuten sanottua, jos halua, voi sen ystävän voi nähdä vaikka joka päivä. Ihan kuten löydät aikaa ulkoiluttaa koiraasi 3 kertaa päivässä tai viedä lapsia harrastuksiin joka päivä.

Mutta se ei tarkoita tietenkään, jossain kaukana olevassa hienossa kahvilassa ilman lapsia klo 18, vaan joustavuutta ajatteluun ja tekoihin.

Ihmiset järjestää aikaa sille mikä on tärkeetä, ei siinä sen kummempaa. Tässäkin ketjussa on kerrottu syitä aikatauluille, kalentereille ja spontaaneille tapaamisille, kaikelle on syynsä ja se on prioriteetit.

Jos itse vaadit täyden huomion aina, sun tapaamista ei voi sopia muuten kuin järjestämällä kaikki muut velvollisuudet toisten käsiin siksi aikaa. Jos taas kykenet ottamaan ystäväsi tilanteen huomioon, järjestyy tapaamiset huomattavasti helpommin.

Ja kun sulle järjestetään aikaa kuin asiakkaalle, olet jostain syystä päätynyt velvollisuudeksi. Silloin on hyvä miettiä millainen kaverisuhde tämä tällainen oikein on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osuvasti kirjoitettu tuo aloittajan kommentti, että kaveri on kuin joku kampaaja, joka ehdottaa aikaa. Itsekin koen kyllä hyvin hankalana, että miten vaikeaa joidenkin kanssa on sopia tapaamista. Mulla on perhe, työ ja kotityöt, mutta kyllä mä silti useimmiten pystyn sopimaan vaikka samalle päivälle jonkun matalan kynnyksen tapaamisen esim. yhteisen lenkin. Silloin, kun lapset oli pienempiä, niin asia oli tietysti eri, mutta en mä nyt silloinkaan kalenterin kanssa joutunut parin viikon päähän sopimaan. Musta on vaan jotenkin sääli, miten kiireiseksi ihmiset aika pitkälti itse oman elämänsä aikatauluttaa. Koska loppupeleissä se kiire on tosiaan melko pitkälti ihan itsestä ja omista valinnoista kiinni, vaikka tämä onkin epäsuosittu mielipide. 

Aika paljon vaikuttaa myös yksilön temperamentti ja kuinka introvertti on. Itse olen aika hitaastilämpiävä ja introvertti, ja tämä näkyy esimerkiksi siinä, etten kauhean helpolla lähde spontaanisti pienellä varoitusajalla tekemään juttuja. Siis vaikkei mulla olisi tiedossa menoja, jos joku laittaa viestiä lähdetkö tänään kahville tai lenkille, en välttämättä lähde, koska en ole orientoitunut sellaiseen toimintaan, vaan saatan tarvita aikaa vain ladatakseni akkuja työ- tai koulupäivän jälkeen, ehkä olen ajatellut käydä yksin metsäkävelyllä tai valokuvaamassa tai mitä ikinä - en kuitenkaan välttämättä ole millään tapaa varsinaisesti kiireinen.

Toisaalta jos on hyvä ja virkeä fiilis, saatan hyvin lähteäkin. Tähän vaikuttaa vähän myös kuka kysyy, mitä läheisempi ihminen, sen vähemmän se vie energiaa. Tykkään kyllä kaikista kavereistani, mutta kyllä mulla menee enemmän sosiaalista energiaa etäisempien kavereiden tapaamiseen kuin ystävän, jonka olen tuntenut koko elämäni. Tämä voi tietty olla vaikea ymmärtää, jos itse on kovin ekstrovertti. En kyllä itse joudu silti sopimaan tapaamisia minnekään parin viikon päähän, niin kiireistä mun tuttavapiirissä ei yleensä ole, vaan ihan päivän tai parinkin varoitusaika voi olla ihan riittävä, joskus toki pitää se tapaaminen sopia pidemmänkin ajan päähän.

Nämä akkujaan lataavat tyypit ovat kyllä jännä ilmiö. Aina lataamassa niitä akkujaan.

Kävelylenkki? Ei, minun tarvitsee ladata akkuja.

Mennään valokuvaamaan yhdessä? Ei käy, kun pitää ladata akkuja.

Minusta teidän akkujen lataajien pitäisi ehkä olla kokonaan ilman kavereita. Kaikki kun tietävät kuinka tylsää se on seistä ladattava puhelimenkin vieressä. Älkää asettaako muita ihmisiä tilanteeeen, jossa he kuvittelevat, että olette joskus täyteen ladattuja ja kykenette vähän vaativampiin toimintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.

Olen tuo ilmeisesti halveksimasi lapseton työtön. En silti ole epäempaattinen idiootti, vaan ymmärrän täysin, että perheenäitiystäväni pystyy tapaamaan minua korkeintaan pari kertaa vuodessa. Silti olemme hyviä ystäviä. Mutta hän ei unohda minua täysin, vaan viestittelemme silloin tällöin ja yhteys säilyykin siksi.

Näin perheellisenä äitinä voi kertoa, ettei yksikään äiti ole niin kiireinen etteikö hän ehdi nähdä sinua, jos hänellä on halua, jos sinä vaan kykenet joustamaan sekä paikasta, ajankohdasta ja kellonajasta.

Sinne hiekkalaatikonreunalle on aina ystävät tervetulleita viettämään yhteistä aikaa, kun lapset leikkivät siellä muutaman tunnin.

Mutta tietysti, kun aletaan laittamaan ehtoja puolin ja toisin. Pitää olla illalla, pitää olla ilman lapsia, pitää olla vähintään kolme tuntia, pitää olla sisätiloissa, pitää olla hoitaja lapsille, ei saa olla kotona, ei saa olla mies paikalla, ei saa tavata nopealla aikataululla jne,

Niin lopputulos on tosiaan, että kerran vuodessa nähdään, jos ei sitäkään, vaikka asutaan samassa kaupungissa.

Te, ette ole hyviä ystäviä, vaan tuttuja, jotka tunnette hyvin toisenne, ettekä halua pahaa toisillenne. Olette kaksi ihmistä, jotka tapaavat rutiininomaisesti, muutaman kerran vuodessa ja lähettää viestejä kohteliaisuudesta.

Minä voin halutessa jopa laittaa ne langattomat kuulokkeet korviin, kun vaihdan vaippaa tai teen ruokaa, jos haluan puhua puhelimessa jonkun kanssa.

Vuodessa on 365 päivää ja niissä jokaisessa on 24h. Huijaatte vain itseänne, jos luulette ettei äideillä ole omaa aikaa tai mahdollisuutta samanaikaisesti puhua teille, kun tekevät muuta samalla.

Itseäni enemmänkin ärsyttää sellainen: "moi, pitkästä aikaa. Lähtisitkö parin tunnin päästä ulos?" Ja en ole siis itse edes mitenkään kiireinen, vaan vain opiskelen. Toki välillä voin lähteä lyhyelläkin varoitusajalla jonnekin. Mutta jos nyt jonnekin lähtee, niin en itse tykkää panikissa valmistautua. Ja valmistautumisella tarkoitan ihan vaikka vaan suihkua ja varmistamalla, että vaatteet on puhtaat.

Enkä ole myöskään ikinä ymmärtänyt, että vähentääkö etukäteen tapaamisen sopiminen jotenkin sen tapaamisen merkityksellisyyttä. Mielestäni päinvastoin. Joku on halunnut raivata tilaa kanterista sinulle. Yleensä nämä "spontaanit" tyypit on enemmänkin niitä hieman itsekeskeisiä tyyppejä, joiden on mahdotonta sopia tapaamisia etukäteen, koska eivät voi tietää kuin ihan just ennen mitä haluavatkin tehdä. Ja siinä kohtaa kilauttavat osoitekirjan läpi, että kuka pääsee viime hetkellä paikalle.

Vanha aloitus jo, mutta minulla on yksi kaveri joka tekee tuota siksi että vaikuttaisi kiireisemmältä kuin onkaan. Hän myös tykkää siitä että on jotain mitä odottaa, ja vaikka hänelle sopisi kahvit nyt tässä heti, kun olen ajossa siellä päin, niin ei halua näin tehdä, koska silloin ei ole sitä odottamista, eikä myöskään sitä viime hetken perumista.

Emme näe kuin pari kertaa vuodessa, koska hän pelailee näillä kahvitteluilla sellaista peliä, että on sopivinaan 3 vk päähän kahvittelun, mutta 99% kerroista hän peruu sen, ja vieläpä niin että minulla ei ole mahdollisuutta enää keksiä sille ajalle muuta tekemistä, ja olen jopa tuliaiset jo ostanut.

Paskantärkeä pelle, päätynee johtajaksi(vuoropäälliköksi) mäkkärille.

Nythän tämä on mennyt jo siihen, että varataan soittoaikakin etukäteen.