Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kieltäytyy keskustelemasta vaikeita asioita
30.06.2022 |
Mies on yksinkertaisesti päättäny, ettei suotu keskustelemaan vaikeista ja epämukavuusalueelleen osuvista asioista.
Näitä ovat mm.
- tunteet kuten rakkaus ja suhteen merkitys
- seksi, eli millaista, kuinka usein ja ehdotukseni tähän liittyen
- pitkän ajan suunnitelmat jotka ulottuvat yli vuoden päähän
- talousasioiden suunnittelu
- mikä tahansa ongelma, kuten aikatauluhaasteet tai erimielisyydet jostain
Näissä tilanteissa mies joko suuttuu, vaikenee tai kävelee fyysisesti pois paikalta. On silti sanonut, että haluaa rakentaa kanssani perheen ja elämän, mutta keskustelu aiheesta on mahdotonta. Rakkaus on pitänyt mut suhteessa nämä muutamat vuodet, mutta nyt alkaa luovuttaminen olla lähellä. Olo on lannistunut ja hylätty, epäilen miehen todellista halua suhteeseen ja sitoutumiseen ja ymmärrystä, mitä se vaatii.
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Ap, yritä löytää keskustelutaitoinen mies.
Tarkennus, etsi mies joka haluaa jutella niin kuin ap. Mielellään vielä niin, että on kaikesta samaa mieltä kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Mitä tässä esimerkissä tapahtui? En saa yhtään kiinni. Siis mistä tuossa riidellään monta päivää? Olen ollut naisen kanssa yhdessä 36 vuotta, mutta mitään tuollaista ei ole tullut vastaan kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi kannattaakin sanoa että ei tällä hetkellä näe tulevaisuutta niin että haluaisi lapsia. Ei sitä sen tarkemmin tarvitse pystyä analysoimaan. Tulevaisuus voi muuttua mutta nyt näkymä on tämä.
Mutta jos vain pystyy sanomaan että "en mää oikein tiiä että mitä mää haluun" niin siitä ei saa kyllä mitään selkeää näkymää tulevaisuuteen.
Molemmat vastauksethan tarkoittaa ihan samaa, joten ongelma on sun päässä. Tässä näkee myös ongelman ytimen hyvin, naisille on tärkeää ulkokuori ja muoto, miehille sisältö ja totuus.
No eivät tarkoita. Ensimmäisessä kerrotaan selkeästi mitkä ovat oman elämän prioriteetit (eli että muut asiat menevät perheen edelle) ja toinen on kuin pikkulapsen vastaus josta ei tiedä yhtään että mistä kenkä nyt puristaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näyttää selltä, että se joidenkin miesten joustamattomuus ja ehdoton linja olla puhumatta naisen esille nostamista ongelmista on jonkinlaista valtataistelua. Heille parisuhde on ilmeisesti taistelua ja sotaa, jossa ei pidä koskaan antaa periksi missään,tai häviää sen. Koko suhtautuminen tulee ymmärrettäväksi tästä näkökulmasta. Eri asia sitten on, että kukaan nainen ei halua olla sellaisessa vastakkainasettelusuhteessa ja siksi lopulta tulee todennäköisesti ero.
Ongelmien juurisyy on siinä, että varsinkin naisilla on yleinen näkemys se, että nainen on aina automaattisesti oikeassa kaikessa, ja vaikka olisikin väärässä, niin sekin on jotenkin miehen vika.
Liian monelle naiselle mikään asia mikä ei mene täsmälleen heidän halujen ja visioiden mukaisesti, on se asia sitten "vaikea", jumalauta jostain suunnilteen haarukkojen ulkonäöstä ja ulko-oven kranssistakaan ei suostuta koskaan joustamaan, niin turha se on sit enää kertoo omista mieltymyksistä yhtään mitään, maksumieheksi siinä vaan joutuu jokatapauksessa muutenkin, ja jos miehelle jää valittavaksi vaan että kuunteleeko sitä maanittelua ja jäkätystä puol tuntia vai puol päivää, niin valinta on aika selvä.
Tässäkin jutussa näkee jo otsikosta ketä on tuossa huushollissa ottanu ne housut jalkaansa, kun listatut asiat on mukamas "vaikeita" aiheita.
Miksi minulla on nimenomaan tuollainen käsitys miehistä?
Tässä kommentissa muutenkin näkyy se sovinismi taas. Että naiset taas välittää ainoastaan vaan jostain sisustamisesta tai vaatteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Miksei voi vaan sanoa että ei, en halua sushia vaan grillata? Miksi se keskustelu loppuu siihen kun toinen päättää puolesta, eihän semmoiseen tarvitse suostua. Tai jos se sushi on ihan ok niin voi sanoa, että no käy minulle sushikin jos kerran välttämättä haluat sitä, grillataan joku toinen kerta.
Koska keskustelu ei lopu siihen, ettei halua sushia, vaan se jatkuu sitten tuntikausia. Pääsee helpommalla kun syö ruokaa josta ei pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Mitä tässä esimerkissä tapahtui? En saa yhtään kiinni. Siis mistä tuossa riidellään monta päivää? Olen ollut naisen kanssa yhdessä 36 vuotta, mutta mitään tuollaista ei ole tullut vastaan kertaakaan.
Sama juttu. Vaimoin kanssa oltu yhdessä kohta 30 vuotta ja nämä tarinat joidenkin suhteista kuulostavat minusta yhtä samaistuttavilta kuin joku kohtaaminen marsilaisten kanssa. En ymmärrä miten puhuminen ja omien toiveiden kertominen voi olla noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näyttää selltä, että se joidenkin miesten joustamattomuus ja ehdoton linja olla puhumatta naisen esille nostamista ongelmista on jonkinlaista valtataistelua. Heille parisuhde on ilmeisesti taistelua ja sotaa, jossa ei pidä koskaan antaa periksi missään,tai häviää sen. Koko suhtautuminen tulee ymmärrettäväksi tästä näkökulmasta. Eri asia sitten on, että kukaan nainen ei halua olla sellaisessa vastakkainasettelusuhteessa ja siksi lopulta tulee todennäköisesti ero.
Ongelmien juurisyy on siinä, että varsinkin naisilla on yleinen näkemys se, että nainen on aina automaattisesti oikeassa kaikessa, ja vaikka olisikin väärässä, niin sekin on jotenkin miehen vika.
Liian monelle naiselle mikään asia mikä ei mene täsmälleen heidän halujen ja visioiden mukaisesti, on se asia sitten "vaikea", jumalauta jostain suunnilteen haarukkojen ulkonäöstä ja ulko-oven kranssistakaan ei suostuta koskaan joustamaan, niin turha se on sit enää kertoo omista mieltymyksistä yhtään mitään, maksumieheksi siinä vaan joutuu jokatapauksessa muutenkin, ja jos miehelle jää valittavaksi vaan että kuunteleeko sitä maanittelua ja jäkätystä puol tuntia vai puol päivää, niin valinta on aika selvä.
Tässäkin jutussa näkee jo otsikosta ketä on tuossa huushollissa ottanu ne housut jalkaansa, kun listatut asiat on mukamas "vaikeita" aiheita.
Olet näköjään juuri sellainen mies, jolle parisuhde on valtataistelua. Mikset eroa, kun noin paljon inhoat ja halveksit vaimoasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Miksei voi vaan sanoa että ei, en halua sushia vaan grillata? Miksi se keskustelu loppuu siihen kun toinen päättää puolesta, eihän semmoiseen tarvitse suostua. Tai jos se sushi on ihan ok niin voi sanoa, että no käy minulle sushikin jos kerran välttämättä haluat sitä, grillataan joku toinen kerta.
Koska keskustelu ei lopu siihen, ettei halua sushia, vaan se jatkuu sitten tuntikausia. Pääsee helpommalla kun syö ruokaa josta ei pidä.
No siinähän se avansana tulikin. Olet aina halunnut päästä helpommalla ja siksi olet joutunut tilanteeseen jossa joudut tekemään aina kuten muut haluavat. Onko tuo sinusta todella helpommlla pääsyä? Minusta se kuulostaa kaikkea muuta kuin helpolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi kannattaakin sanoa että ei tällä hetkellä näe tulevaisuutta niin että haluaisi lapsia. Ei sitä sen tarkemmin tarvitse pystyä analysoimaan. Tulevaisuus voi muuttua mutta nyt näkymä on tämä.
Mutta jos vain pystyy sanomaan että "en mää oikein tiiä että mitä mää haluun" niin siitä ei saa kyllä mitään selkeää näkymää tulevaisuuteen.
Molemmat vastauksethan tarkoittaa ihan samaa, joten ongelma on sun päässä. Tässä näkee myös ongelman ytimen hyvin, naisille on tärkeää ulkokuori ja muoto, miehille sisältö ja totuus.
No eivät tarkoita. Ensimmäisessä kerrotaan selkeästi mitkä ovat oman elämän prioriteetit (eli että muut asiat menevät perheen edelle) ja toinen on kuin pikkulapsen vastaus josta ei tiedä yhtään että mistä kenkä nyt puristaa.
Vain nainen voi tehdä tästä ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Miksei voi vaan sanoa että ei, en halua sushia vaan grillata? Miksi se keskustelu loppuu siihen kun toinen päättää puolesta, eihän semmoiseen tarvitse suostua. Tai jos se sushi on ihan ok niin voi sanoa, että no käy minulle sushikin jos kerran välttämättä haluat sitä, grillataan joku toinen kerta.
Koska keskustelu ei lopu siihen, ettei halua sushia, vaan se jatkuu sitten tuntikausia. Pääsee helpommalla kun syö ruokaa josta ei pidä.
No siinähän se avansana tulikin. Olet aina halunnut päästä helpommalla ja siksi olet joutunut tilanteeseen jossa joudut tekemään aina kuten muut haluavat. Onko tuo sinusta todella helpommlla pääsyä? Minusta se kuulostaa kaikkea muuta kuin helpolta.
Syön mielummin sushia kuin kuuntelen kaksi tuntia vaimon nalkutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi kannattaakin sanoa että ei tällä hetkellä näe tulevaisuutta niin että haluaisi lapsia. Ei sitä sen tarkemmin tarvitse pystyä analysoimaan. Tulevaisuus voi muuttua mutta nyt näkymä on tämä.
Mutta jos vain pystyy sanomaan että "en mää oikein tiiä että mitä mää haluun" niin siitä ei saa kyllä mitään selkeää näkymää tulevaisuuteen.
Molemmat vastauksethan tarkoittaa ihan samaa, joten ongelma on sun päässä. Tässä näkee myös ongelman ytimen hyvin, naisille on tärkeää ulkokuori ja muoto, miehille sisältö ja totuus.
No eivät tarkoita. Ensimmäisessä kerrotaan selkeästi mitkä ovat oman elämän prioriteetit (eli että muut asiat menevät perheen edelle) ja toinen on kuin pikkulapsen vastaus josta ei tiedä yhtään että mistä kenkä nyt puristaa.
Vain nainen voi tehdä tästä ongelman.
Ai siitä että haluasi puhua toiselle kuin aikuiselle eikä kuin pikkulapselle? Mikä siinä on että osa miehistä välttelee viimeiseen asti sitä että he käyttäytyisivät kuten järkevät vastuulliset aikuiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Miksei voi vaan sanoa että ei, en halua sushia vaan grillata? Miksi se keskustelu loppuu siihen kun toinen päättää puolesta, eihän semmoiseen tarvitse suostua. Tai jos se sushi on ihan ok niin voi sanoa, että no käy minulle sushikin jos kerran välttämättä haluat sitä, grillataan joku toinen kerta.
Koska keskustelu ei lopu siihen, ettei halua sushia, vaan se jatkuu sitten tuntikausia. Pääsee helpommalla kun syö ruokaa josta ei pidä.
No siinähän se avansana tulikin. Olet aina halunnut päästä helpommalla ja siksi olet joutunut tilanteeseen jossa joudut tekemään aina kuten muut haluavat. Onko tuo sinusta todella helpommlla pääsyä? Minusta se kuulostaa kaikkea muuta kuin helpolta.
Syön mielummin sushia kuin kuuntelen kaksi tuntia vaimon nalkutusta.
Mutta miksi olet vapaaehtoisesti parisuhteessa naisen kanssa, jota halveksit niin paljon, että koet hänen toiveensa ja keskustelunsa 'nalkutuksena'? Etkö pärjää yksin? Miksi et eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Miksei voi vaan sanoa että ei, en halua sushia vaan grillata? Miksi se keskustelu loppuu siihen kun toinen päättää puolesta, eihän semmoiseen tarvitse suostua. Tai jos se sushi on ihan ok niin voi sanoa, että no käy minulle sushikin jos kerran välttämättä haluat sitä, grillataan joku toinen kerta.
Koska keskustelu ei lopu siihen, ettei halua sushia, vaan se jatkuu sitten tuntikausia. Pääsee helpommalla kun syö ruokaa josta ei pidä.
No siinähän se avansana tulikin. Olet aina halunnut päästä helpommalla ja siksi olet joutunut tilanteeseen jossa joudut tekemään aina kuten muut haluavat. Onko tuo sinusta todella helpommlla pääsyä? Minusta se kuulostaa kaikkea muuta kuin helpolta.
Syön mielummin sushia kuin kuuntelen kaksi tuntia vaimon nalkutusta.
Kun olisit kerran tehnyt kunnolla selväksi että sinunkin toiveitasi pitää kunnoittaa koska se on osa rakkautta niin sinun ei tarvitsisi syödä loppuelämääsi ruokaa jota et halua.
Ongelmasi on vain se että olet tossukka joka antaa pompotella itseään ja olet valinnut puolison joka sitä osaa käyttää hyväkseen täysimääräisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Miksei voi vaan sanoa että ei, en halua sushia vaan grillata? Miksi se keskustelu loppuu siihen kun toinen päättää puolesta, eihän semmoiseen tarvitse suostua. Tai jos se sushi on ihan ok niin voi sanoa, että no käy minulle sushikin jos kerran välttämättä haluat sitä, grillataan joku toinen kerta.
Koska keskustelu ei lopu siihen, ettei halua sushia, vaan se jatkuu sitten tuntikausia. Pääsee helpommalla kun syö ruokaa josta ei pidä.
No siinähän se avansana tulikin. Olet aina halunnut päästä helpommalla ja siksi olet joutunut tilanteeseen jossa joudut tekemään aina kuten muut haluavat. Onko tuo sinusta todella helpommlla pääsyä? Minusta se kuulostaa kaikkea muuta kuin helpolta.
Syön mielummin sushia kuin kuuntelen kaksi tuntia vaimon nalkutusta.
Mistä se siis tarkalleen ottaen nalkuttaa, jos sanot että et halua sushia mutta jos vaimo välttämättä haluaa niin voit syödä sitäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Miksei voi vaan sanoa että ei, en halua sushia vaan grillata? Miksi se keskustelu loppuu siihen kun toinen päättää puolesta, eihän semmoiseen tarvitse suostua. Tai jos se sushi on ihan ok niin voi sanoa, että no käy minulle sushikin jos kerran välttämättä haluat sitä, grillataan joku toinen kerta.
Jos ei ole kovasti väliä syökä sushia vai pihviä.
Ongelma on ajatusten istuttaminen. Eli aletaan väittää valheelisiä väittämiä ja kerrotaan omat sanat toisen sanoina.
Tämä ongelma toistuu jatkuvasti.
*********
näen, että vaimo on väsynyt ja juttelen nopeasti päivän ja seuraavan päivän asiat. Kysyn sitten että mitäs nyt haluat tehdä ja saan sitten laiskoja seksi ehdotuksia.
********
Meillä seksi menee niin että ensinn vaimolle orgasmi sitten mulle.
Kun vaimo on saanut, niin sitten alkaa riita ettei olisi seksiäkään halunut ja että vaadin.
Ainut mitä vaadin oli, että hän kertoisi ajatuksensa.
Silti asia taas muuttui että vaadin seksiä.
***********
Ogelma on siis,että vaimo tietää ajatukseni minua paremmin ja, että olen aina väärässä
Vierailija kirjoitti:
Mä oon yrittäny lähestyy näitä asioita monella tapaa. Oon saattanut kysyä, että jos tehtäisiin lapsi haluaisiko jäädä kuinka pitkäksi aikaa hoitamaan tätä? (Ei voi tietää, aika näyttää). Olen kertonut että minä haluaisin kokeilla tällaista tai tahtoisin koskea mieheen ylipäätään rakastelun aikana (Kosketus ahdistaa, kaikki on jo hyvää ja ei halua puhua). Kysyn haaveileeko joskus muutosta vai onko tyytyväinen asuinpaikkaamme? (Ei voi tietää, ei voi nähdä eteenpäin.)
Mulla on sellainen kuristunut ja epätietoinen olo. Mä tarvin edes jotain vastauksia ja puhetta asiasta. Ei tarvi varmaan edes kertoa, että ei ole koskaan sanonut rakastavansa ja kauniiksi sanoi pari vuotta sitten viimeksi.
AP
Kuulostat tosi onnettomalta tuossa suhteessa. Mitä järkeä on olla tuollaisen miehen kanssa yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Miksei voi vaan sanoa että ei, en halua sushia vaan grillata? Miksi se keskustelu loppuu siihen kun toinen päättää puolesta, eihän semmoiseen tarvitse suostua. Tai jos se sushi on ihan ok niin voi sanoa, että no käy minulle sushikin jos kerran välttämättä haluat sitä, grillataan joku toinen kerta.
Koska keskustelu ei lopu siihen, ettei halua sushia, vaan se jatkuu sitten tuntikausia. Pääsee helpommalla kun syö ruokaa josta ei pidä.
No siinähän se avansana tulikin. Olet aina halunnut päästä helpommalla ja siksi olet joutunut tilanteeseen jossa joudut tekemään aina kuten muut haluavat. Onko tuo sinusta todella helpommlla pääsyä? Minusta se kuulostaa kaikkea muuta kuin helpolta.
Syön mielummin sushia kuin kuuntelen kaksi tuntia vaimon nalkutusta.
Jos olisit suoraselkäinen, ei-pakeneva, rehellinen ja avoin, saisit ihan vapaasti syödä makkaraa ja vaimo sushia, ei nalkutusta. Nalkutusta ei ole, kun kommunikaatio toimii. Jotkut vaan pakenevat ja pakenevat ja ahdistaa ja tuntuu pahalta ja syy tietysti on siinä toisessa, aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon yrittäny lähestyy näitä asioita monella tapaa. Oon saattanut kysyä, että jos tehtäisiin lapsi haluaisiko jäädä kuinka pitkäksi aikaa hoitamaan tätä? (Ei voi tietää, aika näyttää). Olen kertonut että minä haluaisin kokeilla tällaista tai tahtoisin koskea mieheen ylipäätään rakastelun aikana (Kosketus ahdistaa, kaikki on jo hyvää ja ei halua puhua). Kysyn haaveileeko joskus muutosta vai onko tyytyväinen asuinpaikkaamme? (Ei voi tietää, ei voi nähdä eteenpäin.)
Mulla on sellainen kuristunut ja epätietoinen olo. Mä tarvin edes jotain vastauksia ja puhetta asiasta. Ei tarvi varmaan edes kertoa, että ei ole koskaan sanonut rakastavansa ja kauniiksi sanoi pari vuotta sitten viimeksi.
AP
Kuulostat tosi onnettomalta tuossa suhteessa. Mitä järkeä on olla tuollaisen miehen kanssa yhdessä?
Ap on sammakko kattilassa. On tottunut jo kuumaan veteen eikä näe kattilan reunojen yli normaalin maailman normaaleja värejä. Sen pitäisi nyt vaan kerätä viimeiset voimansa ja loikata reunan yli.
Tsemiä, ap! You can do it! Sun silmät alkavat jo aueta todellisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mieleen, että mies ei halua puhua tulevaisuudesta sen vuoksi, että olettaa sinun kuvittelevan niitä sitten lupauksiksi? Mies pelkää törmäävänsä tilanteeseen, jossa sinä sanot: "Mutta silloin 5 vuotta sittenhän sinä sanoit....." Itse ainakin olen sellainen, että voin oikein hyvin haaveilla jostain, mikä tapahtuisi 5 vuoden päästä, mutta kun ajankohta lähenee, en enää haaveilekaan siitä. Mulla on jo ikää ja mulla on suunnitelmia 4 vuoden päähän, jolloin jään vanhuuseläkkeelle. On kuitenkin aivan mahdollista, että 4 vuoden päästä suunnitelmani ovatkin jo muuttuneet. Ehkä en jääkään silloin eläkkeelle vaan jatkankin vielä työelämässä. Tai ehkä - vaikka en ole koskaan ollut mikään mökki-ihminen - hankinkin kesämökin. En voi tänään olla 100% varma siitä, mitä haluan tehdä joskus vuosien päästä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja idea, joka tänään tuntuu loistavalta, voi jo vuoden päästä tuntua älyttömältä.
Mainitsit jossain kommentissasi remontin. Remonttiin voi kyllä säästää rahaa, vaikka ei olisi vielä tarkempaa suunnitelmaa, milloin remontin tekee. Mun aiempi suunnitelmani oli teettää keittiöremontti sitten, kun jään eläkkeelle. Mutta kun tulikin pandemia ja sen vuoksi rahaa alkoi säästyä normaalia enemmän, teetinkin keittiöremontin jo keväällä 2021. Mulla siis suunnitelmat muuttuvat, kun tilanteetkin muuttuvat.
Eiköhän ihan jokaisella suunnitelmat muutu kun tilanteet muuttuvat. Ja eri varmasti ole kovinkaan montaa ihmistä, joiden toiveet ja suunnitelmat ovat samat läpi elämän, niin 20- kuin 80-vuotiaanakin. Lisäksi ideana juurikin on, että parisuhteen aikana sen toisen tietoja omista ajatuksista päivitetään aina silloin tällöin. Tämä nimenomaan on sitä keskustelua, jota ap:kin toivoo.
Voit siis kertoa, että mökkeily ei niin innosta ja parin vuoden päästä aivan hyvin avata keskustelun siitä, että entäpä jos hankittaisiinkin mökki. Toinen esimerkki: Mietit uuden yhteisen auton hankintaa ja keskustelet aiheesta puolisosi kanssa ja päädytte siihen, että taloustilanteen vuoksi säästätte ensin 2 vuotta. Puolen vuoden päästä saattekin kohtalaisen kokoisen lottovoiton. Tällöin on ihan normaalia, ettei odoteta vielä 1,5 vuotta, jotta se uusi auto voidaan hankkia vaan voit nopeuttaa aikataulua ja sanoa, että "nyt kun tuli tämä lottovoitto, käydäänkö hankkimassa uusi auto ensi viikonloppuna".
Eri
Tule sitten neuvomaan kun olet ollut yli 10 vuotta suhteessa.