Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kieltäytyy keskustelemasta vaikeita asioita
30.06.2022 |
Mies on yksinkertaisesti päättäny, ettei suotu keskustelemaan vaikeista ja epämukavuusalueelleen osuvista asioista.
Näitä ovat mm.
- tunteet kuten rakkaus ja suhteen merkitys
- seksi, eli millaista, kuinka usein ja ehdotukseni tähän liittyen
- pitkän ajan suunnitelmat jotka ulottuvat yli vuoden päähän
- talousasioiden suunnittelu
- mikä tahansa ongelma, kuten aikatauluhaasteet tai erimielisyydet jostain
Näissä tilanteissa mies joko suuttuu, vaikenee tai kävelee fyysisesti pois paikalta. On silti sanonut, että haluaa rakentaa kanssani perheen ja elämän, mutta keskustelu aiheesta on mahdotonta. Rakkaus on pitänyt mut suhteessa nämä muutamat vuodet, mutta nyt alkaa luovuttaminen olla lähellä. Olo on lannistunut ja hylätty, epäilen miehen todellista halua suhteeseen ja sitoutumiseen ja ymmärrystä, mitä se vaatii.
Kommentit (500)
'Nalkutus' on naisvihaajamiesten käyttämä termi naisten puheelle parisuhteessa ylipäätään. Kun puheen leimaa nalkuttamiseksi, se on kuin laittaisisiihen leiman, että se on merkityksetöntä, siitä ei tarvitse välittää, eikä naista tarvitse kuunnella eikä ottaa huomioon. Siihen liittyy ajatus naisesta tyhmempänä ja alenpiarvoisempana kuin mies eli ko mies kokee olevansa naisen yläpuolella, miehen suhtautuminen puolisoon on halveksuvaa ja epäkunnnioittavaa.
Tämä on valitettavasti se ajatusmalli, johon parisuhdeväkivalta perustuu. Jos joku nainen tunnistaa tuon omassa suhteessaan, eikä se muutu, niin kannattaa harkita eroa. Sellainen suhtautuminen ei yleensä parane, vaan pahenee ajan kuluessa ja usein siihen liittyy myös vähintään henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse suostu "puhumaan" vaimon kanssa monesta asiasta.
Keskustelutkun menee usein niin että hän kysyy minulta jotain ja ennen kuin kerkiän vastaamaan kokonaisen vastauksen, puhuu hän päälle ja kertoo mitä mieltä olen ja että olen huono ihminenen kun ajattelen sillä tavalla.
Eli omaa mielipidettäni ei kuunnee´lla ja silti olen väärässä.Älä ole tossun alla vaan kerro se mielipiteesi niin että tulee selväksi. EI pidä antaa toisen jyrätä vaikka se tuntuisikin helpommalta tieltä.
Mitenköhän se tehdään jos vastataan, että ei et sä niin ajattele vaan näin.
**********
Helppo esimerkki.
-Mitä haluaisit syödä illalla.
-Musta olis kiva grillata jotain lihaa.
-Et sä siitä tykkää, hakistko sushia.
************
Tämä kääntyy sitten seuraavana päivänä, että syötäisiinkö joskus mitä mä haluun kun eilenkin hait sushia kun kerran haluit sitä.
***********
Jos tästä huomauttaa sitten saa riidellä aivan turhaan monta päivää ja vaimo uskoo vain enemmän itseensä kun kertoo oman valheensa monta kertaa
Miksei voi vaan sanoa että ei, en halua sushia vaan grillata? Miksi se keskustelu loppuu siihen kun toinen päättää puolesta, eihän semmoiseen tarvitse suostua. Tai jos se sushi on ihan ok niin voi sanoa, että no käy minulle sushikin jos kerran välttämättä haluat sitä, grillataan joku toinen kerta.
Jos ei ole kovasti väliä syökä sushia vai pihviä.
Ongelma on ajatusten istuttaminen. Eli aletaan väittää valheelisiä väittämiä ja kerrotaan omat sanat toisen sanoina.
Tämä ongelma toistuu jatkuvasti.
*********
näen, että vaimo on väsynyt ja juttelen nopeasti päivän ja seuraavan päivän asiat. Kysyn sitten että mitäs nyt haluat tehdä ja saan sitten laiskoja seksi ehdotuksia.
********
Meillä seksi menee niin että ensinn vaimolle orgasmi sitten mulle.
Kun vaimo on saanut, niin sitten alkaa riita ettei olisi seksiäkään halunut ja että vaadin.
Ainut mitä vaadin oli, että hän kertoisi ajatuksensa.
Silti asia taas muuttui että vaadin seksiä.
***********
Ogelma on siis,että vaimo tietää ajatukseni minua paremmin ja, että olen aina väärässä
Ongelma on että olet yhdessä täysin väärän ihmisen kanssa etkä silti tajua tehdä siitä oikeita johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
'Nalkutus' on naisvihaajamiesten käyttämä termi naisten puheelle parisuhteessa ylipäätään. Kun puheen leimaa nalkuttamiseksi, se on kuin laittaisisiihen leiman, että se on merkityksetöntä, siitä ei tarvitse välittää, eikä naista tarvitse kuunnella eikä ottaa huomioon. Siihen liittyy ajatus naisesta tyhmempänä ja alenpiarvoisempana kuin mies eli ko mies kokee olevansa naisen yläpuolella, miehen suhtautuminen puolisoon on halveksuvaa ja epäkunnnioittavaa.
Tämä on valitettavasti se ajatusmalli, johon parisuhdeväkivalta perustuu. Jos joku nainen tunnistaa tuon omassa suhteessaan, eikä se muutu, niin kannattaa harkita eroa. Sellainen suhtautuminen ei yleensä parane, vaan pahenee ajan kuluessa ja usein siihen liittyy myös vähintään henkistä väkivaltaa.
Niinpä. Nainen on hankittu käyttöesineeksi kuten auto, jääkaappi ja leivänpaahdin. Ne hoitavat hommansa eivätkä valita. Näille miehille on käsittämätön ajatus siitä, että nainen olisi kumppani, ystävä, rinnallakulkija, elämäntoveri. Joku, jolta saisi hyvää oloa ja henkistä pääomaa ja jonka kanssa ihan vapaaehtoisesti jakaisi elämäänsä ja olisi yhteisiä harrastuksia (muutakin kuin paneminen).
Vierailija kirjoitti:
'Nalkutus' on naisvihaajamiesten käyttämä termi naisten puheelle parisuhteessa ylipäätään. Kun puheen leimaa nalkuttamiseksi, se on kuin laittaisisiihen leiman, että se on merkityksetöntä, siitä ei tarvitse välittää, eikä naista tarvitse kuunnella eikä ottaa huomioon. Siihen liittyy ajatus naisesta tyhmempänä ja alenpiarvoisempana kuin mies eli ko mies kokee olevansa naisen yläpuolella, miehen suhtautuminen puolisoon on halveksuvaa ja epäkunnnioittavaa.
Tämä on valitettavasti se ajatusmalli, johon parisuhdeväkivalta perustuu. Jos joku nainen tunnistaa tuon omassa suhteessaan, eikä se muutu, niin kannattaa harkita eroa. Sellainen suhtautuminen ei yleensä parane, vaan pahenee ajan kuluessa ja usein siihen liittyy myös vähintään henkistä väkivaltaa.
Tuo on jo henkistä väkivaltaa, kun aikuinen ihminen vaiennetaan suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhuttiin ja hiottiin suhdetta heti ensimmäisenä vuotena eli kaikki vaikeat asiat puhuttiin läpi ja opittiin tuntemaan toisemme läpikotaisin.
Miten on ollutkin sitten seuraavat kaksi vuotta olla yhdessä helppoa kun toinen on niin tuttu ja turvallinen ja rakkaus senkun syvenee tämän ihanan ihmisen kanssa.
Aina toinen on prioriteetti numero 1 ja kaikki asiat käydään läpi saman päivän aikana toista kunnioittaen, pahimmat riidat olivat ensimmäisenä vuonna kun toista ei tuntenut kunnolla ja ei tiennyt onko täysin samalla aaltopituudella :)
Jos ei alussa ole mitään ongelmia tai kunnolla tutustumista, nii kahta kauheammin ne on sitten edessä ja mahdollinen ero on yleisempää hhmmm...Tule sitten neuvomaan kun olet ollut yli 10 vuotta suhteessa.
Nyt taisi sinulle osua ja uppoa tunteisiin tämä tekstini.
Tämä on minun kokemus ja käsitys mikä auttaa pitkään onnelliseen parisuhteeseen, eikä mielipiteeni taida muuttua seuraavaan 7 vuoteen.
Minulla on saman henkinen mies vierellä ja puhumme kokoajan vaikeista asioista, olen onnekas nainen ja olemme tehneet töitä asian eteen.
Kriisejä tulee meillekin varmasti, mutta pohja meillä käsitellä niitä asioita ja kokea on todella hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näyttää selltä, että se joidenkin miesten joustamattomuus ja ehdoton linja olla puhumatta naisen esille nostamista ongelmista on jonkinlaista valtataistelua. Heille parisuhde on ilmeisesti taistelua ja sotaa, jossa ei pidä koskaan antaa periksi missään,tai häviää sen. Koko suhtautuminen tulee ymmärrettäväksi tästä näkökulmasta. Eri asia sitten on, että kukaan nainen ei halua olla sellaisessa vastakkainasettelusuhteessa ja siksi lopulta tulee todennäköisesti ero.
Ongelmien juurisyy on siinä, että varsinkin naisilla on yleinen näkemys se, että nainen on aina automaattisesti oikeassa kaikessa, ja vaikka olisikin väärässä, niin sekin on jotenkin miehen vika.
Liian monelle naiselle mikään asia mikä ei mene täsmälleen heidän halujen ja visioiden mukaisesti, on se asia sitten "vaikea", jumalauta jostain suunnilteen haarukkojen ulkonäöstä ja ulko-oven kranssistakaan ei suostuta koskaan joustamaan, niin turha se on sit enää kertoo omista mieltymyksistä yhtään mitään, maksumieheksi siinä vaan joutuu jokatapauksessa muutenkin, ja jos miehelle jää valittavaksi vaan että kuunteleeko sitä maanittelua ja jäkätystä puol tuntia vai puol päivää, niin valinta on aika selvä.
Tässäkin jutussa näkee jo otsikosta ketä on tuossa huushollissa ottanu ne housut jalkaansa, kun listatut asiat on mukamas "vaikeita" aiheita.
Miksi minulla on nimenomaan tuollainen käsitys miehistä?
Tässä kommentissa muutenkin näkyy se sovinismi taas. Että naiset taas välittää ainoastaan vaan jostain sisustamisesta tai vaatteista.Ne oli esimerkkejä, toope, kyllä mä voin käyttää esimerkkeinä myös esimerkiksi filosofisia ja poliittisiakin ristiriitoja, mutta niissähän naiset jää auttamatta kakkoseksi aina, ja sit aletaankin kaivelee jotain ikivanhoja juttuja taas esille ja yrittää kääntää silläkin osastolla kaikki asiat päälaelleen, periaatteitahan ei saa miehellä olla, ellei ne ole samat kuin naisellakin, oli miehellä ja naisella niille kannoilleen jotain täysin järkeenkäypiä perusteitakin tai ei, ja ei, en tarkoita nyt mitään mutuilu-perusteluja vaan ihan oikeita perusteita, joita naisilta löytyy juurikaan missään aihepiirin tiimoilla harvoin.
Ostakaa ite omilla rahoillanne, kuskatkaa ja asentakaa keskenänne, ne mukamas "paremmat ja hienommat" ikeasta haetut pahvipaskanne ja rättinne, sellaisista sivuseikoista kuin laadusta välittämättä, sit voitte just syyttää tasan itseänne sentäs, kun ne teidän "paremmat" valinnat ilman minkäänlaista miehen konsultointia sprakaakin nolosti ihan normaalissa käytössäkin, ainahan voi lopulta itselleen vakuutella, että se meni vaikka siksi rikki että mies pieraisi liian kovaa, ei siitä että valintanne oli vaan jo tehtaalta lähtiessäkin pierusta hajoavaa paskaroinaa.
Jospa ihan tosiaan jatkossa käyttäisit niitä filosofisia vertauksia. Nämä käytännönläheiset esimerkkisi ovat suoraan sanottuna aika ällöttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näyttää selltä, että se joidenkin miesten joustamattomuus ja ehdoton linja olla puhumatta naisen esille nostamista ongelmista on jonkinlaista valtataistelua. Heille parisuhde on ilmeisesti taistelua ja sotaa, jossa ei pidä koskaan antaa periksi missään,tai häviää sen. Koko suhtautuminen tulee ymmärrettäväksi tästä näkökulmasta. Eri asia sitten on, että kukaan nainen ei halua olla sellaisessa vastakkainasettelusuhteessa ja siksi lopulta tulee todennäköisesti ero.
Ongelmien juurisyy on siinä, että varsinkin naisilla on yleinen näkemys se, että nainen on aina automaattisesti oikeassa kaikessa, ja vaikka olisikin väärässä, niin sekin on jotenkin miehen vika.
Liian monelle naiselle mikään asia mikä ei mene täsmälleen heidän halujen ja visioiden mukaisesti, on se asia sitten "vaikea", jumalauta jostain suunnilteen haarukkojen ulkonäöstä ja ulko-oven kranssistakaan ei suostuta koskaan joustamaan, niin turha se on sit enää kertoo omista mieltymyksistä yhtään mitään, maksumieheksi siinä vaan joutuu jokatapauksessa muutenkin, ja jos miehelle jää valittavaksi vaan että kuunteleeko sitä maanittelua ja jäkätystä puol tuntia vai puol päivää, niin valinta on aika selvä.
Tässäkin jutussa näkee jo otsikosta ketä on tuossa huushollissa ottanu ne housut jalkaansa, kun listatut asiat on mukamas "vaikeita" aiheita.
Miksi minulla on nimenomaan tuollainen käsitys miehistä?
Tässä kommentissa muutenkin näkyy se sovinismi taas. Että naiset taas välittää ainoastaan vaan jostain sisustamisesta tai vaatteista.Ne oli esimerkkejä, toope, kyllä mä voin käyttää esimerkkeinä myös esimerkiksi filosofisia ja poliittisiakin ristiriitoja, mutta niissähän naiset jää auttamatta kakkoseksi aina, ja sit aletaankin kaivelee jotain ikivanhoja juttuja taas esille ja yrittää kääntää silläkin osastolla kaikki asiat päälaelleen, periaatteitahan ei saa miehellä olla, ellei ne ole samat kuin naisellakin, oli miehellä ja naisella niille kannoilleen jotain täysin järkeenkäypiä perusteitakin tai ei, ja ei, en tarkoita nyt mitään mutuilu-perusteluja vaan ihan oikeita perusteita, joita naisilta löytyy juurikaan missään aihepiirin tiimoilla harvoin.
Ostakaa ite omilla rahoillanne, kuskatkaa ja asentakaa keskenänne, ne mukamas "paremmat ja hienommat" ikeasta haetut pahvipaskanne ja rättinne, sellaisista sivuseikoista kuin laadusta välittämättä, sit voitte just syyttää tasan itseänne sentäs, kun ne teidän "paremmat" valinnat ilman minkäänlaista miehen konsultointia sprakaakin nolosti ihan normaalissa käytössäkin, ainahan voi lopulta itselleen vakuutella, että se meni vaikka siksi rikki että mies pieraisi liian kovaa, ei siitä että valintanne oli vaan jo tehtaalta lähtiessäkin pierusta hajoavaa paskaroinaa.
Kuulostat aika aggressiiviselta. Sekin on muuten tyypillistä, kun keskustelu (jos se on saatu edes aluille) menee miehelle ei-toivottuun suuntaan niin alkaa äyskiminen ja just tuommoinen "pidä sitten paskaroinasi"-tyyppinen argumentointi. Hirveän vaikea siinä on sitten mistään keskustella kun toinen hermostuu heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näyttää selltä, että se joidenkin miesten joustamattomuus ja ehdoton linja olla puhumatta naisen esille nostamista ongelmista on jonkinlaista valtataistelua. Heille parisuhde on ilmeisesti taistelua ja sotaa, jossa ei pidä koskaan antaa periksi missään,tai häviää sen. Koko suhtautuminen tulee ymmärrettäväksi tästä näkökulmasta. Eri asia sitten on, että kukaan nainen ei halua olla sellaisessa vastakkainasettelusuhteessa ja siksi lopulta tulee todennäköisesti ero.
Ongelmien juurisyy on siinä, että varsinkin naisilla on yleinen näkemys se, että nainen on aina automaattisesti oikeassa kaikessa, ja vaikka olisikin väärässä, niin sekin on jotenkin miehen vika.
Liian monelle naiselle mikään asia mikä ei mene täsmälleen heidän halujen ja visioiden mukaisesti, on se asia sitten "vaikea", jumalauta jostain suunnilteen haarukkojen ulkonäöstä ja ulko-oven kranssistakaan ei suostuta koskaan joustamaan, niin turha se on sit enää kertoo omista mieltymyksistä yhtään mitään, maksumieheksi siinä vaan joutuu jokatapauksessa muutenkin, ja jos miehelle jää valittavaksi vaan että kuunteleeko sitä maanittelua ja jäkätystä puol tuntia vai puol päivää, niin valinta on aika selvä.
Tässäkin jutussa näkee jo otsikosta ketä on tuossa huushollissa ottanu ne housut jalkaansa, kun listatut asiat on mukamas "vaikeita" aiheita.
Miksi minulla on nimenomaan tuollainen käsitys miehistä?
Tässä kommentissa muutenkin näkyy se sovinismi taas. Että naiset taas välittää ainoastaan vaan jostain sisustamisesta tai vaatteista.Ne oli esimerkkejä, toope, kyllä mä voin käyttää esimerkkeinä myös esimerkiksi filosofisia ja poliittisiakin ristiriitoja, mutta niissähän naiset jää auttamatta kakkoseksi aina, ja sit aletaankin kaivelee jotain ikivanhoja juttuja taas esille ja yrittää kääntää silläkin osastolla kaikki asiat päälaelleen, periaatteitahan ei saa miehellä olla, ellei ne ole samat kuin naisellakin, oli miehellä ja naisella niille kannoilleen jotain täysin järkeenkäypiä perusteitakin tai ei, ja ei, en tarkoita nyt mitään mutuilu-perusteluja vaan ihan oikeita perusteita, joita naisilta löytyy juurikaan missään aihepiirin tiimoilla harvoin.
Ostakaa ite omilla rahoillanne, kuskatkaa ja asentakaa keskenänne, ne mukamas "paremmat ja hienommat" ikeasta haetut pahvipaskanne ja rättinne, sellaisista sivuseikoista kuin laadusta välittämättä, sit voitte just syyttää tasan itseänne sentäs, kun ne teidän "paremmat" valinnat ilman minkäänlaista miehen konsultointia sprakaakin nolosti ihan normaalissa käytössäkin, ainahan voi lopulta itselleen vakuutella, että se meni vaikka siksi rikki että mies pieraisi liian kovaa, ei siitä että valintanne oli vaan jo tehtaalta lähtiessäkin pierusta hajoavaa paskaroinaa.
Mielestäni on jotenkin hauskaa, että sanot miten naiset kuvittelevat aina olevansa oikeassa, mutta samaan aikaan sanot, miten naiset ovat aina väärässä ja jäävät kakkoseksi.
Ettet nyt vaan projosoi omaa ajatusmalliasi, jossa kuvittelet olevasi aina oikeassa?
Ja huomaatko jälleen miten sovinisti asenne pukkaa esille. Jälleen kerran naiset ovat kiinnostuneita vaan sisustamisesta ja aina naiset on vaan väärässä kaikessa. Eivät osaa muka asentaa mitään tai eivät maksa mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
'Nalkutus' on naisvihaajamiesten käyttämä termi naisten puheelle parisuhteessa ylipäätään. Kun puheen leimaa nalkuttamiseksi, se on kuin laittaisisiihen leiman, että se on merkityksetöntä, siitä ei tarvitse välittää, eikä naista tarvitse kuunnella eikä ottaa huomioon. Siihen liittyy ajatus naisesta tyhmempänä ja alenpiarvoisempana kuin mies eli ko mies kokee olevansa naisen yläpuolella, miehen suhtautuminen puolisoon on halveksuvaa ja epäkunnnioittavaa.
Tämä on valitettavasti se ajatusmalli, johon parisuhdeväkivalta perustuu. Jos joku nainen tunnistaa tuon omassa suhteessaan, eikä se muutu, niin kannattaa harkita eroa. Sellainen suhtautuminen ei yleensä parane, vaan pahenee ajan kuluessa ja usein siihen liittyy myös vähintään henkistä väkivaltaa.
Mutta onhan nalkuttamista ja on miehiäkin jotka nalkuttaa. Mulla oli serkku (mies) joka nalkutti. Onko siellä mitä takana, en tiedä. Pahan olon ja pettymyksen purkua, huono päivä, yritys painostaa, mutta nalkutusta on oikeasti ja se ei ole kovin hedelmällinen tapa kommunikoida (koska se ei ole kommunikaatiota).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Nalkutus' on naisvihaajamiesten käyttämä termi naisten puheelle parisuhteessa ylipäätään. Kun puheen leimaa nalkuttamiseksi, se on kuin laittaisisiihen leiman, että se on merkityksetöntä, siitä ei tarvitse välittää, eikä naista tarvitse kuunnella eikä ottaa huomioon. Siihen liittyy ajatus naisesta tyhmempänä ja alenpiarvoisempana kuin mies eli ko mies kokee olevansa naisen yläpuolella, miehen suhtautuminen puolisoon on halveksuvaa ja epäkunnnioittavaa.
Tämä on valitettavasti se ajatusmalli, johon parisuhdeväkivalta perustuu. Jos joku nainen tunnistaa tuon omassa suhteessaan, eikä se muutu, niin kannattaa harkita eroa. Sellainen suhtautuminen ei yleensä parane, vaan pahenee ajan kuluessa ja usein siihen liittyy myös vähintään henkistä väkivaltaa.Niinpä. Nainen on hankittu käyttöesineeksi kuten auto, jääkaappi ja leivänpaahdin. Ne hoitavat hommansa eivätkä valita. Näille miehille on käsittämätön ajatus siitä, että nainen olisi kumppani, ystävä, rinnallakulkija, elämäntoveri. Joku, jolta saisi hyvää oloa ja henkistä pääomaa ja jonka kanssa ihan vapaaehtoisesti jakaisi elämäänsä ja olisi yhteisiä harrastuksia (muutakin kuin paneminen).
Tuo lienee tuntematon käsite sellaiselle jolle on ongelma sanoa jo ihan se että haluaa syödä pihviä eikä sushia. Ovat jossain käsittämättömässä henkisessä vankilassa omassa suhteessaan.
Tuo kummallinen Ikeaa koskeva kommenttisiltä mieheltä, joka nimittää vaimon keskusteluyrityksiä nalkuttamiseksi, havainnollistaa muuten hyvin sitä halveksuntaa ja vähempiarvoisena pitämistä, mitä hän tuntee vaimoaan ja näköjään kaikkia naisia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.
Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään.
Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.
Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.
Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista. Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhuttiin ja hiottiin suhdetta heti ensimmäisenä vuotena eli kaikki vaikeat asiat puhuttiin läpi ja opittiin tuntemaan toisemme läpikotaisin.
Miten on ollutkin sitten seuraavat kaksi vuotta olla yhdessä helppoa kun toinen on niin tuttu ja turvallinen ja rakkaus senkun syvenee tämän ihanan ihmisen kanssa.
Aina toinen on prioriteetti numero 1 ja kaikki asiat käydään läpi saman päivän aikana toista kunnioittaen, pahimmat riidat olivat ensimmäisenä vuonna kun toista ei tuntenut kunnolla ja ei tiennyt onko täysin samalla aaltopituudella :)
Jos ei alussa ole mitään ongelmia tai kunnolla tutustumista, nii kahta kauheammin ne on sitten edessä ja mahdollinen ero on yleisempää hhmmm...Tule sitten neuvomaan kun olet ollut yli 10 vuotta suhteessa.
Nyt taisi sinulle osua ja uppoa tunteisiin tämä tekstini.
Tämä on minun kokemus ja käsitys mikä auttaa pitkään onnelliseen parisuhteeseen, eikä mielipiteeni taida muuttua seuraavaan 7 vuoteen.
Minulla on saman henkinen mies vierellä ja puhumme kokoajan vaikeista asioista, olen onnekas nainen ja olemme tehneet töitä asian eteen.
Kriisejä tulee meillekin varmasti, mutta pohja meillä käsitellä niitä asioita ja kokea on todella hyvä.
Oli meilläkin hyvä ja keskusteleva parisuhde. Olisin voinut joskus sanoa noin. Nyt sitä on takana päälle 15 vuotta, elämäntilanne on ollut viimeiset vuodet kuormittava ja näitä ongelmia on sitä myöten alkanut ilmaantua. Semmoista poteroitumista ja puolustusasemiin vetäytymistä ihan molemmin puolin. Olen yrittänyt puhua tästä ongelmasta miehelle mutta keskustelut ei ota minkäänlaista tuulta alleen. Ennen puhuttiin yhteisestä tulevaisuudesta ja haaveista, nyt näen tulevaisuudessa pariskunnan jolla ei ole mitään yhteistä, jos ei tilanne jotenkin parane, valitettavasti. No, toistaiseksi en aio luovuttaa kuitenkaan, mutta jos tästä vielä noustaan niin sitten voin ehkä sanoa tietäväni miten pitkän parisuhteen saa toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Jaa, itselläni taas on sellainen jäärä (ehkä samantyyppinen kuin aloittajalla). Olen opetellut näkemään välittämisen ja rakkauden miehen teoissa, eikä siinä tunteiden analysoinnissa. Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän miestä. Ja mitä useammin sen hänelle sanon, sitä enemmän hän ottaa minua huomioon.
Minulla on mies, joka on muuttunut sellaiseksi, ettei suostu puhumaan ja suuttuu, jos minä yritän, eivätkä hänen tekonsa ole huomioivia ja välittäviä. Väittäisin että tämä on paljon yleisempää. Jos välittää toisesta, luultavasti haluaa keskustellakin. Tämä, mistä minä ja tulkintani mukasn ap puhuu, on kuin jäämistä henkisen nyrkin ja henkisen hellan väliin.
Koeta muistaa, että mies kokee stressihormonimyrskyn kehossaan, kun naisen kanssa jutellaan ja analysoidaan suhteen asioita (nämä analysoinnit eivät koskaan ole mitään positiivisiä, vaan useimmiten niissä käsitellään sitä, miten mies voisi muuttaa toimintaansa naisen haluamaan suuntaan). Se stressi tulee häpeästä. Siitä toipumiseen saattaa mennä tunteja tai enemmänkin. Naisilla ei tällaista esiinny. Se puhumattomuus ei siis ole mitään veetuilua, vaan vain itsesuojelua.
Minun mies kokee stressihormonimyrskyn ilmeisesti jo siitä, jos sanon että joskus ois kiva laittaa pihalle terassi tai uusia keittiön kaapin ovet. Hän kokee tämmöisistä keskusteleminen tarkoittaa sitä, että minä vaadin häntä välittömästi alkamaan remonttihommiin ja jostain pitäisi taikoa rahat siihen, vaikka minä vaan haluaisin keskustella vaihtoehdoista ja selvittää mitä joku homma vaikkapa tulisi maksamaan että voisi pohtia onko se ollenkaan realistista ja milloin. Ei voi esim kysyä tarjousta niistä uusista kaapin ovista, kun ne kuitenkin maksaa liikaa, ja hermot menee jos edes ehdotan semmoista. Toisaalta se on myös hänen tapansa toimia, kun hän alkaa puhua jostain rempasta se tarkoittaa sitä että homma tehdään nyt eikä siitä hirveästi keskustella.
Ha, meillä sama :) Jotenkin herttaista, että mies alkaa automaattisesti suunnitella, miten voisi toteuttaa jonkun asian, jota minä vain ajatuksissani osoitan jossain kadulla, esim. omakotitalo :) Pitää olla varovainen, mitä haluaa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Tuo kummallinen Ikeaa koskeva kommenttisiltä mieheltä, joka nimittää vaimon keskusteluyrityksiä nalkuttamiseksi, havainnollistaa muuten hyvin sitä halveksuntaa ja vähempiarvoisena pitämistä, mitä hän tuntee vaimoaan ja näköjään kaikkia naisia kohtaan.
Lisäksi siihen liittyy naisia esineellistävä ajatus, se ettei näe naisia yksilöinä. Naisvihaajamiehet näkevät kaikki naiset samanlaisina, ei persoonina ollenkaan.
Tällä on kysytty, miksei hän eroa, kun ei pidä vaimostaan. Vastaushan on selvä. Hän haluaa naisesineen, koska miehelle nyt kuuluu saada omistaa naisesine. Ja koska hänen uskomustensa mukaan kaikki naiset ovat samanlaisia, eivätkä yksilöitä ja persoonia, niin hän ajattelee, ettei hyödytä erota tästä kyseisestä naisesta, koska kaikki naiset ovat samanlaisia, eli tyhmiä ja huonoja ja halveksuttavia, ja kuitenkin hän haluaa itselleen jonkin naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Nalkutus' on naisvihaajamiesten käyttämä termi naisten puheelle parisuhteessa ylipäätään. Kun puheen leimaa nalkuttamiseksi, se on kuin laittaisisiihen leiman, että se on merkityksetöntä, siitä ei tarvitse välittää, eikä naista tarvitse kuunnella eikä ottaa huomioon. Siihen liittyy ajatus naisesta tyhmempänä ja alenpiarvoisempana kuin mies eli ko mies kokee olevansa naisen yläpuolella, miehen suhtautuminen puolisoon on halveksuvaa ja epäkunnnioittavaa.
Tämä on valitettavasti se ajatusmalli, johon parisuhdeväkivalta perustuu. Jos joku nainen tunnistaa tuon omassa suhteessaan, eikä se muutu, niin kannattaa harkita eroa. Sellainen suhtautuminen ei yleensä parane, vaan pahenee ajan kuluessa ja usein siihen liittyy myös vähintään henkistä väkivaltaa.Niinpä. Nainen on hankittu käyttöesineeksi kuten auto, jääkaappi ja leivänpaahdin. Ne hoitavat hommansa eivätkä valita. Näille miehille on käsittämätön ajatus siitä, että nainen olisi kumppani, ystävä, rinnallakulkija, elämäntoveri. Joku, jolta saisi hyvää oloa ja henkistä pääomaa ja jonka kanssa ihan vapaaehtoisesti jakaisi elämäänsä ja olisi yhteisiä harrastuksia (muutakin kuin paneminen).
Tuo lienee tuntematon käsite sellaiselle jolle on ongelma sanoa jo ihan se että haluaa syödä pihviä eikä sushia. Ovat jossain käsittämättömässä henkisessä vankilassa omassa suhteessaan.
Aloin seurustella tuollaisen kanssa, koska kuvittelin olevani ihastunut häneen ja hän esitti rakastunutta minuun.
Hyvin pian huomasin, ettei mistään tule mitään. Oikeasti hän pitää minua jonain "naisena", ei ihmisenä eikä kaverina. Jonain, jota voi panna miten itse haluaa, seksissäkään ei ollut mitään vastavuoroisuutta.
Kun yritin puhua kauniisti, varovasti, ihan mistä vaan aikuisten jutusta suhteessa, hänestä ei saanut mitään irti. Latasin kuulemma hänelle paineita. No niin varmaan latasin (tietämättäni), koska keskustelussa olisi tullut esille se, että minä yritän rakentaa hyvää ja normaalia aikuisten ihmisten parisuhdetta, joka perustuu kumppanuuteen ja hyvään oloon molemmilla, kun hän piti minua esineenä, josta napsia palveukset täysin omilla ehdoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kummallinen Ikeaa koskeva kommenttisiltä mieheltä, joka nimittää vaimon keskusteluyrityksiä nalkuttamiseksi, havainnollistaa muuten hyvin sitä halveksuntaa ja vähempiarvoisena pitämistä, mitä hän tuntee vaimoaan ja näköjään kaikkia naisia kohtaan.
Lisäksi siihen liittyy naisia esineellistävä ajatus, se ettei näe naisia yksilöinä. Naisvihaajamiehet näkevät kaikki naiset samanlaisina, ei persoonina ollenkaan.
Tällä on kysytty, miksei hän eroa, kun ei pidä vaimostaan. Vastaushan on selvä. Hän haluaa naisesineen, koska miehelle nyt kuuluu saada omistaa naisesine. Ja koska hänen uskomustensa mukaan kaikki naiset ovat samanlaisia, eivätkä yksilöitä ja persoonia, niin hän ajattelee, ettei hyödytä erota tästä kyseisestä naisesta, koska kaikki naiset ovat samanlaisia, eli tyhmiä ja huonoja ja halveksuttavia, ja kuitenkin hän haluaa itselleen jonkin naisen.
SItten voidaan valittaa vaimolle, mikset ole tuollainen kuin naapurin lissu, se pukeutuu paremmin ja sillä on parempi perse ja se ei valita miehelleen.
Kun menee suhde poikki, etsitään netistä seuraava käsittelemättä millään henkisellä tasolla päättynyttä suhdetta ja eroa eikä siitä tietty mitään surua sinänsä syntynytkään, koska esineen voi korvata seuraavalla esineellä ja toivoa, että se on kiiltävämpi ja toimivampi ja kestää pidempään ongelmitta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.
Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään.
Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.
Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.
Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista. Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa.
Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mieleen, että mies ei halua puhua tulevaisuudesta sen vuoksi, että olettaa sinun kuvittelevan niitä sitten lupauksiksi? Mies pelkää törmäävänsä tilanteeseen, jossa sinä sanot: "Mutta silloin 5 vuotta sittenhän sinä sanoit....." Itse ainakin olen sellainen, että voin oikein hyvin haaveilla jostain, mikä tapahtuisi 5 vuoden päästä, mutta kun ajankohta lähenee, en enää haaveilekaan siitä. Mulla on jo ikää ja mulla on suunnitelmia 4 vuoden päähän, jolloin jään vanhuuseläkkeelle. On kuitenkin aivan mahdollista, että 4 vuoden päästä suunnitelmani ovatkin jo muuttuneet. Ehkä en jääkään silloin eläkkeelle vaan jatkankin vielä työelämässä. Tai ehkä - vaikka en ole koskaan ollut mikään mökki-ihminen - hankinkin kesämökin. En voi tänään olla 100% varma siitä, mitä haluan tehdä joskus vuosien päästä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja idea, joka tänään tuntuu loistavalta, voi jo vuoden päästä tuntua älyttömältä.
Mainitsit jossain kommentissasi remontin. Remonttiin voi kyllä säästää rahaa, vaikka ei olisi vielä tarkempaa suunnitelmaa, milloin remontin tekee. Mun aiempi suunnitelmani oli teettää keittiöremontti sitten, kun jään eläkkeelle. Mutta kun tulikin pandemia ja sen vuoksi rahaa alkoi säästyä normaalia enemmän, teetinkin keittiöremontin jo keväällä 2021. Mulla siis suunnitelmat muuttuvat, kun tilanteetkin muuttuvat.
Eiköhän ihan jokaisella suunnitelmat muutu kun tilanteet muuttuvat. Ja eri varmasti ole kovinkaan montaa ihmistä, joiden toiveet ja suunnitelmat ovat samat läpi elämän, niin 20- kuin 80-vuotiaanakin. Lisäksi ideana juurikin on, että parisuhteen aikana sen toisen tietoja omista ajatuksista päivitetään aina silloin tällöin. Tämä nimenomaan on sitä keskustelua, jota ap:kin toivoo.
Voit siis kertoa, että mökkeily ei niin innosta ja parin vuoden päästä aivan hyvin avata keskustelun siitä, että entäpä jos hankittaisiinkin mökki. Toinen esimerkki: Mietit uuden yhteisen auton hankintaa ja keskustelet aiheesta puolisosi kanssa ja päädytte siihen, että taloustilanteen vuoksi säästätte ensin 2 vuotta. Puolen vuoden päästä saattekin kohtalaisen kokoisen lottovoiton. Tällöin on ihan normaalia, ettei odoteta vielä 1,5 vuotta, jotta se uusi auto voidaan hankkia vaan voit nopeuttaa aikataulua ja sanoa, että "nyt kun tuli tämä lottovoitto, käydäänkö hankkimassa uusi auto ensi viikonloppuna".
Eri
Näinhän sen kuuluu mennäkin. Mutta miehellä saattaa olla pelkona, että nainen kokee hänen sanomisensa lupauksiksi. Ihan kuten kommenttini ekassa lauseessa kirjoitinkin. On saattanut olla aiemmin sellaisesa suhteessa, jossa mies on kertonut suunnitelmistaan ja nainen pitänyt niitä lupauksina. Jos ap saisi miehen ymmärtämään, että hän haluaa kuulla vain miehen tämän hetkisistä visioista ja että hänellä itselläänkin saattaa mieli tulevaisuudessa muuttua, miehen voisi olla helpompi puhua tulevaisuuden toiveistaan. Olen ollut nuorena suhteessa, jossa avoimesti visioin ja suunnittelin kaikenlaista. Ja puhuin niistä ääneen. Toinen kuitenkin oletti, että aion myös toteuttaa ne. Joitain suunnitelmiani toteutin, joitain en. Jälkimmäisistä tulikin sitten riitaa, kun mieltään ei olisi saanut muuttaa, koska olin jo "luvannut".
Ongelma on se, että te ette sovi yhtään yhteen.
Teitä on kaksi keskenkasvuista suhteessa ja teillä joko on molemmilla, toisella tai ei kummallakaan kykyä kasvaa ja kehittyä ihmisinä. Yhdessä se tapahtuu pariterapiassa, yksilöinä parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos tunnistat, että olo on paha, ala tehdä asioita, jotta olo olisi hyvä, ei se taivaasta tipu. Ja jos vaimo pilaa elämäsi, olisko syytä hankkiutua eroon vaimosta?