Mieheni kieltäytyy keskustelemasta vaikeita asioita

Naiset ei ymmärrä, että miehen näkökulmasta hiljaisuus on pienempi paha kuin se, että nainen ymmärtää hänet väärin tai, että nainen kuulee sitä, mitä hän ei halua

Naiset yleensä haluaa kuulla vain sellaista, joista ovat samaa mieltä tai osittain samaa mieltä. Jos mies sanoisi ääneen esimerkiksi haluavansa harrastaa jotain pervoja fetissileikkejä, niin 9/10 naisesta jotka ovat eri mieltä miehen kanssa, niin alkaisivat hankalaksi. Parempi siis olla hiljaa, koska vaikka hiljaisuuskin ärsyttää naista, niin se ärsyttää vähemmän kuin väärä mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta näyttää selltä, että se joidenkin miesten joustamattomuus ja ehdoton linja olla puhumatta naisen esille nostamista ongelmista on jonkinlaista valtataistelua. Heille parisuhde on ilmeisesti taistelua ja sotaa, jossa ei pidä koskaan antaa periksi missään,tai häviää sen. Koko suhtautuminen tulee ymmärrettäväksi tästä näkökulmasta. Eri asia sitten on, että kukaan nainen ei halua olla sellaisessa vastakkainasettelusuhteessa ja siksi lopulta tulee todennäköisesti ero.

Ongelmien juurisyy on siinä, että varsinkin naisilla on yleinen näkemys se, että nainen on aina automaattisesti oikeassa kaikessa, ja vaikka olisikin väärässä, niin sekin on jotenkin miehen vika.

Liian monelle naiselle mikään asia mikä ei mene täsmälleen heidän halujen ja visioiden mukaisesti, on se asia sitten "vaikea", jumalauta jostain suunnilteen haarukkojen ulkonäöstä ja ulko-oven kranssistakaan ei suostuta koskaan joustamaan, niin turha se on sit enää kertoo omista mieltymyksistä yhtään mitään, maksumieheksi siinä vaan joutuu jokatapauksessa muutenkin, ja jos miehelle jää valittavaksi vaan että kuunteleeko sitä maanittelua ja jäkätystä puol tuntia vai puol päivää, niin valinta on aika selvä.

Tässäkin jutussa näkee jo otsikosta ketä on tuossa huushollissa ottanu ne housut jalkaansa, kun listatut asiat on mukamas "vaikeita" aiheita.

Miksi minulla on nimenomaan tuollainen käsitys miehistä?

Tässä kommentissa muutenkin näkyy se sovinismi taas. Että naiset taas välittää ainoastaan vaan jostain sisustamisesta tai vaatteista.

Ne oli esimerkkejä, toope, kyllä mä voin käyttää esimerkkeinä myös esimerkiksi filosofisia ja poliittisiakin ristiriitoja, mutta niissähän naiset jää auttamatta kakkoseksi aina, ja sit aletaankin kaivelee jotain ikivanhoja juttuja taas esille ja yrittää kääntää silläkin osastolla kaikki asiat päälaelleen, periaatteitahan ei saa miehellä olla, ellei ne ole samat kuin naisellakin, oli miehellä ja naisella niille kannoilleen jotain täysin järkeenkäypiä perusteitakin tai ei, ja ei, en tarkoita nyt mitään mutuilu-perusteluja vaan ihan oikeita perusteita, joita naisilta löytyy juurikaan missään aihepiirin tiimoilla harvoin.

Ostakaa ite omilla rahoillanne, kuskatkaa ja asentakaa keskenänne, ne mukamas "paremmat ja hienommat" ikeasta haetut pahvipaskanne ja rättinne, sellaisista sivuseikoista kuin laadusta välittämättä, sit voitte just syyttää tasan itseänne sentäs, kun ne teidän "paremmat" valinnat ilman minkäänlaista miehen konsultointia sprakaakin nolosti ihan normaalissa käytössäkin, ainahan voi lopulta itselleen vakuutella, että se meni vaikka siksi rikki että mies pieraisi liian kovaa, ei siitä että valintanne oli vaan jo tehtaalta lähtiessäkin pierusta hajoavaa paskaroinaa.

Mielestäni on jotenkin hauskaa, että sanot miten naiset kuvittelevat aina olevansa oikeassa, mutta samaan aikaan sanot, miten naiset ovat aina väärässä ja jäävät kakkoseksi.

Ettet nyt vaan projosoi omaa ajatusmalliasi, jossa kuvittelet olevasi aina oikeassa? 

Ja huomaatko jälleen miten sovinisti asenne pukkaa esille. Jälleen kerran naiset ovat kiinnostuneita vaan sisustamisesta ja aina naiset on vaan väärässä kaikessa. Eivät osaa muka asentaa mitään tai eivät maksa mistään mitään. 

Käytäntö osoittaa selkeästi, että minä olen useammin ollut oikeassa kuin nainen, siksi minun valintani päätyy roskiinkin paljon harvemmin kuin ne naisen valinnat.

Silloin kun exä tästä lähti, nukuin pari kuukautta mattoläjällä, jännästi oli vuosien varrella lähes kaikki minun tavarani lähteny roskiin koska ne oli aina mukamas rumia tai muuten vaan vääränlaisia.

Mä valitsen aina mielummin laadukkaan tavaran joka on ruma, kuin hienon paskan kuten niin moni nainen tekee, niin se exäkin.

Nykyään neuvottelut tyssää samantien jos nainen yrittää tuoda ehdotuspöytään mitään sontaa, sit jos se on siltikin mukamas saatava, niin ostakoot nainen ite, hakekoot ja duunatkoot ihan itse, mä en ole mikään helvetin kuormajuhta ja paskakasojen makselija.

Miksi juutut nyt johonkin tavaroihin? Etkö tosiaan näe että suhteessa olisi muitakin päätettäviä/sovittavia asioita kuin se minkälainen lipasto pitää olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.

Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään. 

Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.

Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.

Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista.  Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain  näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa. 

Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.

Ymmärrän sua oikein hyvin :) Mutta sellaista se vähän on, että jos haluaa toisen ihmisen (puolison, pomon tai jonkun muun) rahoitusta johonkin omaan ideaansa, se pitää osata perustella. Jos oma rahoitus riittää, sitten pitää vaan saada sen verran hyväksyntää yhteisen omaisuuden eli sen talon/asunnon remontissa, että värit, materiaalit yms kelpaa myös omaisuuden toisellekin omistajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää haluan jutella,sitte päläpälpälä  3 tuntia, ja  mitään ei tehdä eikä mikään muutu.Tai halutaan että mies tekee kaiken tai ainaki mahdollistaa(maksaa).

Sama uusiksi huomenna.

t.Mies

:)

Naisten ja miesten ero. Naisille puhuminen on puhdistavaa ja tärkeää. Sillä yritetään luoda yhteyttä sen miehen kanssa. Naiset keskenään tuntee yhteenkuuluvuutta juuri puheen kautta. Miehet taas kokevat pelkästään voimakasta stressiä asioiden analysoimisesta ja välttävät sitä viimeiseen saakka. Tämän välttelyn naiset kokevat hylkäämisenä. Joku kun keksisi, miten tästä ongelmasta päästään, niin että molemmat ovat tyytyväisiä :)

Niin, kun pystyis puhumaan edes niistä perusasioista, esim. että miten kotityöt ja lastenhoito jaetaan ja onko tarkoitus, että vain miehellä on vapaa-aikaa. Itse en niinkään naisena kaipaa turhaa lätinää ja asioiden vatvomista vaan oikeita ratkaisuja. Ilman keskustelua on vähän vaikea sopia asioista.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei ymmärrä, että miehen näkökulmasta hiljaisuus on pienempi paha kuin se, että nainen ymmärtää hänet väärin tai, että nainen kuulee sitä, mitä hän ei halua

Naiset yleensä haluaa kuulla vain sellaista, joista ovat samaa mieltä tai osittain samaa mieltä. Jos mies sanoisi ääneen esimerkiksi haluavansa harrastaa jotain pervoja fetissileikkejä, niin 9/10 naisesta jotka ovat eri mieltä miehen kanssa, niin alkaisivat hankalaksi. Parempi siis olla hiljaa, koska vaikka hiljaisuuskin ärsyttää naista, niin se ärsyttää vähemmän kuin väärä mielipide.

Niin. Mulle alkaa vasta vähän avautua joidenkin miesten mielenmaisema. Ilmeisesti niissä leikeissä riittää, että nainen on läsnä vai tarviiko jotenkin osallistuakin vai voiko tehdä mielessään ostoslistaa ja miettiä ensi viikon aikataulua, koska on todella harvinaista löytää nainen, jota ne leikit ihan oikeasti kiihottaisivat ja kiinnostaisivat. Mutta lapsellekin riittää, että hän saa yksin masteroida koko leikin, yleensä vaan ärsyyntyy, jos joku toinen yrittää säätää siinä jotain mukana. 

Suomessa on kela ja työtön nainenkin saa tukia. Itse en enää haluaisi muuttaa kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon, seurustella voisin. Molemmat sisustavat omat asuntonsaja siivoavat omat asunnot. Kumpikin saa omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä piloille lellityistä naisista on koskaan joutunut yöpymään lehtiroskiksessa?

Kuinka moni joutunu varastamaan kaupasta puhtaasti nälkäänsä?

Kuinka moni teistä on meinannu menettää henkensä jonkun täysin tuntemattoman tyypin vuoksi, saati jonkun läheisensä?

Moni meistä miehistä on, joten ei todellakaan enää tässä iässä (36) kiinnosta kuunnella mitään jopa päiviä kestävää maanittelua, uikutusta ja kiukuttelua jostain ihan epäolennaisesta skeidasta.

Sen takia yhä useampi meistä hakee vaimon ulkomailta tai lähtee itse sinne kokonaan, siellä useampi nainen osaa arvostaa sitä mitä nenän eteen mies antaa.

No en todellakaan halua jotain noin syvästi katkeroitunutta ankeuttajaa elämääni. 

Suomessa kukaan ei joudu varastamaan kaupasta nälkäänsä, jos hoitaa asiansa muuten kuin varastamalla. 

Olen itsekin traumatisoitunut ja kärsin cptsd:stä (kiitti vaan miehet, isä + pari eksää). Mutta jos vastaan tulee tasapainoinen mies, joka on elänyt helppoa ja mukavaa elämää niin mielelläni asetun mukaan siihen tasapainoiseen ja yltäkylläiseen elämään (sellainen mulla on nyt omin pikkukätösin luotuna) enkä todellakaan ala paskoa sen toisen elämää (ja siinä sivussa omaani), "koska se on päässyt liian helpolla, mikä lellipentu". 

Isä jätti mut, koska sen mielestä äiti lelli mua liikaa, kun yritti kasvattaa mua normaalisti. Onneksi, se oli paras teko, jonka isä vajavaisella ja sairaalla luonteellaan pystyi tekemään. 

Jos sinut otetaan avosylin tollasena toksisena paskakasana jossain vastaan, niin suosittelen todella pesiytymään ja jäämään sinne, kun kerran henkinen kasvu ja kehitys ei kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

'Nalkutus' on naisvihaajamiesten käyttämä termi naisten puheelle parisuhteessa ylipäätään. Kun puheen leimaa nalkuttamiseksi, se on kuin laittaisisiihen leiman, että se on merkityksetöntä, siitä ei tarvitse välittää, eikä naista tarvitse kuunnella eikä ottaa huomioon. Siihen liittyy ajatus naisesta tyhmempänä ja alenpiarvoisempana kuin mies eli ko mies kokee olevansa naisen yläpuolella, miehen suhtautuminen puolisoon on halveksuvaa ja epäkunnnioittavaa.

Tämä on valitettavasti se ajatusmalli, johon parisuhdeväkivalta perustuu. Jos joku nainen tunnistaa tuon omassa suhteessaan, eikä se muutu, niin kannattaa harkita eroa. Sellainen suhtautuminen ei yleensä parane, vaan pahenee ajan kuluessa ja usein siihen liittyy myös vähintään henkistä väkivaltaa.

Mies on aina syyllinen parisuhdeongelmiin, nainen ei koskaan.

Esimerkki 11325

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.

Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään. 

Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.

Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.

Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista.  Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain  näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa. 

Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.

Ymmärrän sua oikein hyvin :) Mutta sellaista se vähän on, että jos haluaa toisen ihmisen (puolison, pomon tai jonkun muun) rahoitusta johonkin omaan ideaansa, se pitää osata perustella. Jos oma rahoitus riittää, sitten pitää vaan saada sen verran hyväksyntää yhteisen omaisuuden eli sen talon/asunnon remontissa, että värit, materiaalit yms kelpaa myös omaisuuden toisellekin omistajalle. 

Mutta miksi on niin mahdoton ajatus, että niistä ideoista voisi esim keskustella sen sijaan että tyrmää suoralta kädeltä? Ongelma kun ei ole se, etten osaisi perustella, ongelma on se että on raskasta kun ne omat ajatukset tulee aina tyrmätyksi jo ennen kuin ehtii perusteluja esittää, ja sitten pitää suunnilleen nalkutukseen asti pyytää toista kuuntelemaan että saa ne joskus esitettyä. Semmoinen on muuten siellä työpaikallakin aika raskasta. Lisäksi se perheen projektipäällikkönä oleminen on juuri se mihin en olisi halunnut joutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta näyttää selltä, että se joidenkin miesten joustamattomuus ja ehdoton linja olla puhumatta naisen esille nostamista ongelmista on jonkinlaista valtataistelua. Heille parisuhde on ilmeisesti taistelua ja sotaa, jossa ei pidä koskaan antaa periksi missään,tai häviää sen. Koko suhtautuminen tulee ymmärrettäväksi tästä näkökulmasta. Eri asia sitten on, että kukaan nainen ei halua olla sellaisessa vastakkainasettelusuhteessa ja siksi lopulta tulee todennäköisesti ero.

Ongelmien juurisyy on siinä, että varsinkin naisilla on yleinen näkemys se, että nainen on aina automaattisesti oikeassa kaikessa, ja vaikka olisikin väärässä, niin sekin on jotenkin miehen vika.

Liian monelle naiselle mikään asia mikä ei mene täsmälleen heidän halujen ja visioiden mukaisesti, on se asia sitten "vaikea", jumalauta jostain suunnilteen haarukkojen ulkonäöstä ja ulko-oven kranssistakaan ei suostuta koskaan joustamaan, niin turha se on sit enää kertoo omista mieltymyksistä yhtään mitään, maksumieheksi siinä vaan joutuu jokatapauksessa muutenkin, ja jos miehelle jää valittavaksi vaan että kuunteleeko sitä maanittelua ja jäkätystä puol tuntia vai puol päivää, niin valinta on aika selvä.

Tässäkin jutussa näkee jo otsikosta ketä on tuossa huushollissa ottanu ne housut jalkaansa, kun listatut asiat on mukamas "vaikeita" aiheita.

Miksi minulla on nimenomaan tuollainen käsitys miehistä?

Tässä kommentissa muutenkin näkyy se sovinismi taas. Että naiset taas välittää ainoastaan vaan jostain sisustamisesta tai vaatteista.

Ne oli esimerkkejä, toope, kyllä mä voin käyttää esimerkkeinä myös esimerkiksi filosofisia ja poliittisiakin ristiriitoja, mutta niissähän naiset jää auttamatta kakkoseksi aina, ja sit aletaankin kaivelee jotain ikivanhoja juttuja taas esille ja yrittää kääntää silläkin osastolla kaikki asiat päälaelleen, periaatteitahan ei saa miehellä olla, ellei ne ole samat kuin naisellakin, oli miehellä ja naisella niille kannoilleen jotain täysin järkeenkäypiä perusteitakin tai ei, ja ei, en tarkoita nyt mitään mutuilu-perusteluja vaan ihan oikeita perusteita, joita naisilta löytyy juurikaan missään aihepiirin tiimoilla harvoin.

Ostakaa ite omilla rahoillanne, kuskatkaa ja asentakaa keskenänne, ne mukamas "paremmat ja hienommat" ikeasta haetut pahvipaskanne ja rättinne, sellaisista sivuseikoista kuin laadusta välittämättä, sit voitte just syyttää tasan itseänne sentäs, kun ne teidän "paremmat" valinnat ilman minkäänlaista miehen konsultointia sprakaakin nolosti ihan normaalissa käytössäkin, ainahan voi lopulta itselleen vakuutella, että se meni vaikka siksi rikki että mies pieraisi liian kovaa, ei siitä että valintanne oli vaan jo tehtaalta lähtiessäkin pierusta hajoavaa paskaroinaa.

Jospa ihan tosiaan jatkossa käyttäisit niitä filosofisia vertauksia. Nämä käytännönläheiset esimerkkisi ovat suoraan sanottuna aika ällöttäviä.

Ei niitä saa käyttää, kaikki on rasismifasismia, kyykytystä ja sen sellaista, myöskin vanhojen filosofien toteamuksien siteeraaminen on vanhanaikaista, junttia ja takapajuista.

Mielummin olen tosiaankin näissä asioissa täysin joustamaton, se on jo nähty liian monesti, ettei naisille järkeily hyödytä mitään, oli kyse sitten materiaalisista saati henkisistä aiheista.

Olet kyllä mestari uhriutumaan. Koko maailma on sinua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta näyttää selltä, että se joidenkin miesten joustamattomuus ja ehdoton linja olla puhumatta naisen esille nostamista ongelmista on jonkinlaista valtataistelua. Heille parisuhde on ilmeisesti taistelua ja sotaa, jossa ei pidä koskaan antaa periksi missään,tai häviää sen. Koko suhtautuminen tulee ymmärrettäväksi tästä näkökulmasta. Eri asia sitten on, että kukaan nainen ei halua olla sellaisessa vastakkainasettelusuhteessa ja siksi lopulta tulee todennäköisesti ero.

Ongelmien juurisyy on siinä, että varsinkin naisilla on yleinen näkemys se, että nainen on aina automaattisesti oikeassa kaikessa, ja vaikka olisikin väärässä, niin sekin on jotenkin miehen vika.

Liian monelle naiselle mikään asia mikä ei mene täsmälleen heidän halujen ja visioiden mukaisesti, on se asia sitten "vaikea", jumalauta jostain suunnilteen haarukkojen ulkonäöstä ja ulko-oven kranssistakaan ei suostuta koskaan joustamaan, niin turha se on sit enää kertoo omista mieltymyksistä yhtään mitään, maksumieheksi siinä vaan joutuu jokatapauksessa muutenkin, ja jos miehelle jää valittavaksi vaan että kuunteleeko sitä maanittelua ja jäkätystä puol tuntia vai puol päivää, niin valinta on aika selvä.

Tässäkin jutussa näkee jo otsikosta ketä on tuossa huushollissa ottanu ne housut jalkaansa, kun listatut asiat on mukamas "vaikeita" aiheita.

Miksi minulla on nimenomaan tuollainen käsitys miehistä?

Tässä kommentissa muutenkin näkyy se sovinismi taas. Että naiset taas välittää ainoastaan vaan jostain sisustamisesta tai vaatteista.

Ne oli esimerkkejä, toope, kyllä mä voin käyttää esimerkkeinä myös esimerkiksi filosofisia ja poliittisiakin ristiriitoja, mutta niissähän naiset jää auttamatta kakkoseksi aina, ja sit aletaankin kaivelee jotain ikivanhoja juttuja taas esille ja yrittää kääntää silläkin osastolla kaikki asiat päälaelleen, periaatteitahan ei saa miehellä olla, ellei ne ole samat kuin naisellakin, oli miehellä ja naisella niille kannoilleen jotain täysin järkeenkäypiä perusteitakin tai ei, ja ei, en tarkoita nyt mitään mutuilu-perusteluja vaan ihan oikeita perusteita, joita naisilta löytyy juurikaan missään aihepiirin tiimoilla harvoin.

Ostakaa ite omilla rahoillanne, kuskatkaa ja asentakaa keskenänne, ne mukamas "paremmat ja hienommat" ikeasta haetut pahvipaskanne ja rättinne, sellaisista sivuseikoista kuin laadusta välittämättä, sit voitte just syyttää tasan itseänne sentäs, kun ne teidän "paremmat" valinnat ilman minkäänlaista miehen konsultointia sprakaakin nolosti ihan normaalissa käytössäkin, ainahan voi lopulta itselleen vakuutella, että se meni vaikka siksi rikki että mies pieraisi liian kovaa, ei siitä että valintanne oli vaan jo tehtaalta lähtiessäkin pierusta hajoavaa paskaroinaa.

Mielestäni on jotenkin hauskaa, että sanot miten naiset kuvittelevat aina olevansa oikeassa, mutta samaan aikaan sanot, miten naiset ovat aina väärässä ja jäävät kakkoseksi.

Ettet nyt vaan projosoi omaa ajatusmalliasi, jossa kuvittelet olevasi aina oikeassa? 

Ja huomaatko jälleen miten sovinisti asenne pukkaa esille. Jälleen kerran naiset ovat kiinnostuneita vaan sisustamisesta ja aina naiset on vaan väärässä kaikessa. Eivät osaa muka asentaa mitään tai eivät maksa mistään mitään. 

Käytäntö osoittaa selkeästi, että minä olen useammin ollut oikeassa kuin nainen, siksi minun valintani päätyy roskiinkin paljon harvemmin kuin ne naisen valinnat.

Silloin kun exä tästä lähti, nukuin pari kuukautta mattoläjällä, jännästi oli vuosien varrella lähes kaikki minun tavarani lähteny roskiin koska ne oli aina mukamas rumia tai muuten vaan vääränlaisia.

Mä valitsen aina mielummin laadukkaan tavaran joka on ruma, kuin hienon paskan kuten niin moni nainen tekee, niin se exäkin.

Nykyään neuvottelut tyssää samantien jos nainen yrittää tuoda ehdotuspöytään mitään sontaa, sit jos se on siltikin mukamas saatava, niin ostakoot nainen ite, hakekoot ja duunatkoot ihan itse, mä en ole mikään helvetin kuormajuhta ja paskakasojen makselija.

Toivottavasti joskus ymmärrät että elämässä ei tule onnelliseksi olemalla oikeassa vaan tulemalla toimeen muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.

Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään. 

Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.

Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.

Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista.  Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain  näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa. 

Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.

Ymmärrän sua oikein hyvin :) Mutta sellaista se vähän on, että jos haluaa toisen ihmisen (puolison, pomon tai jonkun muun) rahoitusta johonkin omaan ideaansa, se pitää osata perustella. Jos oma rahoitus riittää, sitten pitää vaan saada sen verran hyväksyntää yhteisen omaisuuden eli sen talon/asunnon remontissa, että värit, materiaalit yms kelpaa myös omaisuuden toisellekin omistajalle. 

Mutta miksi on niin mahdoton ajatus, että niistä ideoista voisi esim keskustella sen sijaan että tyrmää suoralta kädeltä? Ongelma kun ei ole se, etten osaisi perustella, ongelma on se että on raskasta kun ne omat ajatukset tulee aina tyrmätyksi jo ennen kuin ehtii perusteluja esittää, ja sitten pitää suunnilleen nalkutukseen asti pyytää toista kuuntelemaan että saa ne joskus esitettyä. Semmoinen on muuten siellä työpaikallakin aika raskasta. Lisäksi se perheen projektipäällikkönä oleminen on juuri se mihin en olisi halunnut joutua.

Juuri näin. Rasittavimpia ovat ihmiset joiden pitää aina ylirationalisoida kaikki. Heille ei mene jakeluun että joitain asoita tehdään tai halutaan koska se on mukavaa ja tekee onnelliseksi eikä koska se on järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen, että mies ei halua puhua tulevaisuudesta sen vuoksi, että olettaa sinun kuvittelevan niitä sitten lupauksiksi? Mies pelkää törmäävänsä tilanteeseen, jossa sinä sanot: "Mutta silloin 5 vuotta sittenhän sinä sanoit....." Itse ainakin olen sellainen, että voin oikein hyvin haaveilla jostain, mikä tapahtuisi 5 vuoden päästä, mutta kun ajankohta lähenee, en enää haaveilekaan siitä. Mulla on jo ikää ja mulla on suunnitelmia 4 vuoden päähän, jolloin jään vanhuuseläkkeelle. On kuitenkin aivan mahdollista, että 4 vuoden päästä suunnitelmani ovatkin jo muuttuneet. Ehkä en jääkään silloin eläkkeelle vaan jatkankin vielä työelämässä. Tai ehkä - vaikka en ole koskaan ollut mikään mökki-ihminen - hankinkin kesämökin. En voi tänään olla 100% varma siitä, mitä haluan tehdä joskus vuosien päästä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja idea, joka tänään tuntuu loistavalta, voi jo vuoden päästä tuntua älyttömältä. 

Mainitsit jossain kommentissasi remontin. Remonttiin voi kyllä säästää rahaa, vaikka ei olisi vielä tarkempaa suunnitelmaa, milloin remontin tekee. Mun aiempi suunnitelmani oli teettää keittiöremontti sitten, kun jään eläkkeelle. Mutta kun tulikin pandemia ja sen vuoksi rahaa alkoi säästyä normaalia enemmän, teetinkin keittiöremontin jo keväällä 2021. Mulla siis suunnitelmat muuttuvat, kun tilanteetkin muuttuvat. 

Eiköhän ihan jokaisella suunnitelmat muutu kun tilanteet muuttuvat. Ja eri varmasti ole kovinkaan montaa ihmistä, joiden toiveet ja suunnitelmat ovat samat läpi elämän, niin 20- kuin 80-vuotiaanakin. Lisäksi ideana juurikin on, että parisuhteen aikana sen toisen tietoja omista ajatuksista päivitetään aina silloin tällöin. Tämä nimenomaan on sitä keskustelua, jota ap:kin toivoo.

Voit siis kertoa, että mökkeily ei niin innosta ja parin vuoden päästä aivan hyvin avata keskustelun siitä, että entäpä jos hankittaisiinkin mökki. Toinen esimerkki: Mietit uuden yhteisen auton hankintaa ja keskustelet aiheesta puolisosi kanssa ja päädytte siihen, että taloustilanteen vuoksi säästätte ensin 2 vuotta. Puolen vuoden päästä saattekin kohtalaisen kokoisen lottovoiton. Tällöin on ihan normaalia, ettei odoteta vielä 1,5 vuotta, jotta se uusi auto voidaan hankkia vaan voit nopeuttaa aikataulua ja sanoa, että "nyt kun tuli tämä lottovoitto, käydäänkö hankkimassa uusi auto ensi viikonloppuna".

Eri

Näinhän sen kuuluu mennäkin. Mutta miehellä saattaa olla pelkona, että nainen kokee hänen sanomisensa lupauksiksi. Ihan kuten kommenttini ekassa lauseessa kirjoitinkin. On saattanut olla aiemmin sellaisesa suhteessa, jossa mies on kertonut suunnitelmistaan ja nainen pitänyt niitä lupauksina. Jos ap saisi miehen ymmärtämään, että hän haluaa kuulla vain miehen tämän hetkisistä visioista ja että hänellä itselläänkin saattaa mieli tulevaisuudessa muuttua, miehen voisi olla helpompi puhua tulevaisuuden toiveistaan. Olen ollut nuorena suhteessa, jossa avoimesti visioin ja suunnittelin kaikenlaista. Ja puhuin niistä ääneen. Toinen kuitenkin oletti, että aion myös toteuttaa ne. Joitain suunnitelmiani toteutin, joitain en. Jälkimmäisistä tulikin sitten riitaa, kun mieltään ei olisi saanut muuttaa, koska olin jo "luvannut". 

Ymmärrän. Jos tuntuu, että aiheesta on epävarmuutta, tuokin voi olla yksi keskustelun aihe parisuhteessa, että kertoo miten kokee nämä visiot ja suunnitelmat ja kysyy toiselta millä tavalla tämä asian näkee. Näin sekä vältytään väärinymmärryksiltä että päästään lähemmäs samaa aallonpituutta ja pidemmän päälle estetään "kasvaminen erilleen" kun molemmat voivat ja uskaltavat jakaa ajatuksiaan ilman isompia ongelmia.

Itse olen aina käsittänyt nämä suunnitelmakeskustelut sen hetkisen parhaan näkemyksen jakamiseksi molempien osalta ja, että tilanteen muuttuessa voidaan keskustella uudelleen. Ilmeisesti myös mieheni on samoilla linjoilla koska emme ole päätyneet konflikteihin aiheen tiimoilta.

Ap voisi ehkä yrittää kysyä tätä mieheltään ja kertoa mitä itse aiheesta ajattelee. Voihan olla, että heillä on hyvin erilaisia näkemyksiä mm. suunnitelmien teosta ja niistä kertomisista. Hankalaa toki, että tilanne on jo päässyt ikäväksi eikä asiasta voi puhua ns. puhtaalta pöydältä.

Se sama eri

Vastaus on yksinkertainen: kun mies sanoa kyllä, se tarkoittaa kyllä. Kaikki muut tarkoittaa ei.

Jos keskinäinen yhteys on hyvä ja kommunikaatio toimii, saadaan väärinkäsitykset kyllä selvitettyä. Surullisen moni suomalainen on todella yksin parisuhteessaan eikä näe, että asiat voisi tehdä toisinkin. Itse en enää suostu tuollaiseen. Oikeasti yksin on paljon parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä piloille lellityistä naisista on koskaan joutunut yöpymään lehtiroskiksessa?

Kuinka moni joutunu varastamaan kaupasta puhtaasti nälkäänsä?

Kuinka moni teistä on meinannu menettää henkensä jonkun täysin tuntemattoman tyypin vuoksi, saati jonkun läheisensä?

Moni meistä miehistä on, joten ei todellakaan enää tässä iässä (36) kiinnosta kuunnella mitään jopa päiviä kestävää maanittelua, uikutusta ja kiukuttelua jostain ihan epäolennaisesta skeidasta.

Sen takia yhä useampi meistä hakee vaimon ulkomailta tai lähtee itse sinne kokonaan, siellä useampi nainen osaa arvostaa sitä mitä nenän eteen mies antaa.

Joku raja näihin satuihin nyt! Ei todellakaan ole mitenkään tavallista että 36-vuotias mies on kokenut tuommoista. Etkä ilmeisesti yhtään ajattele mitä ne vaikkapa huonoissa oloissa kasvaneet naiset joutuvat kokemaan ja tekemään ruokansa ja yösijansa eteen, ja miten se heidän psyykeensä vaikuttaa. Kuolemanpelko niissä tilanteissa tuskin on kovinkaan harvinainen tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.

Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään. 

Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.

Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.

Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista.  Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain  näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa. 

Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.

Ymmärrän sua oikein hyvin :) Mutta sellaista se vähän on, että jos haluaa toisen ihmisen (puolison, pomon tai jonkun muun) rahoitusta johonkin omaan ideaansa, se pitää osata perustella. Jos oma rahoitus riittää, sitten pitää vaan saada sen verran hyväksyntää yhteisen omaisuuden eli sen talon/asunnon remontissa, että värit, materiaalit yms kelpaa myös omaisuuden toisellekin omistajalle. 

Mutta miksi on niin mahdoton ajatus, että niistä ideoista voisi esim keskustella sen sijaan että tyrmää suoralta kädeltä? Ongelma kun ei ole se, etten osaisi perustella, ongelma on se että on raskasta kun ne omat ajatukset tulee aina tyrmätyksi jo ennen kuin ehtii perusteluja esittää, ja sitten pitää suunnilleen nalkutukseen asti pyytää toista kuuntelemaan että saa ne joskus esitettyä. Semmoinen on muuten siellä työpaikallakin aika raskasta. Lisäksi se perheen projektipäällikkönä oleminen on juuri se mihin en olisi halunnut joutua.

Juuri näin. Rasittavimpia ovat ihmiset joiden pitää aina ylirationalisoida kaikki. Heille ei mene jakeluun että joitain asoita tehdään tai halutaan koska se on mukavaa ja tekee onnelliseksi eikä koska se on järkevää.

Rasittavaksi kokemansa ihmisen kanssa ei pitäisikään mennä yhteen. Olipa kyse toisen ylirationalisoinnista tai tunteiden ylianalysoinnista. Jotkut miehet kokevat tunteista puhumisen samalla tavalla rasittavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta näyttää selltä, että se joidenkin miesten joustamattomuus ja ehdoton linja olla puhumatta naisen esille nostamista ongelmista on jonkinlaista valtataistelua. Heille parisuhde on ilmeisesti taistelua ja sotaa, jossa ei pidä koskaan antaa periksi missään,tai häviää sen. Koko suhtautuminen tulee ymmärrettäväksi tästä näkökulmasta. Eri asia sitten on, että kukaan nainen ei halua olla sellaisessa vastakkainasettelusuhteessa ja siksi lopulta tulee todennäköisesti ero.

Ongelmien juurisyy on siinä, että varsinkin naisilla on yleinen näkemys se, että nainen on aina automaattisesti oikeassa kaikessa, ja vaikka olisikin väärässä, niin sekin on jotenkin miehen vika.

Liian monelle naiselle mikään asia mikä ei mene täsmälleen heidän halujen ja visioiden mukaisesti, on se asia sitten "vaikea", jumalauta jostain suunnilteen haarukkojen ulkonäöstä ja ulko-oven kranssistakaan ei suostuta koskaan joustamaan, niin turha se on sit enää kertoo omista mieltymyksistä yhtään mitään, maksumieheksi siinä vaan joutuu jokatapauksessa muutenkin, ja jos miehelle jää valittavaksi vaan että kuunteleeko sitä maanittelua ja jäkätystä puol tuntia vai puol päivää, niin valinta on aika selvä.

Tässäkin jutussa näkee jo otsikosta ketä on tuossa huushollissa ottanu ne housut jalkaansa, kun listatut asiat on mukamas "vaikeita" aiheita.

Miksi minulla on nimenomaan tuollainen käsitys miehistä?

Tässä kommentissa muutenkin näkyy se sovinismi taas. Että naiset taas välittää ainoastaan vaan jostain sisustamisesta tai vaatteista.

Ne oli esimerkkejä, toope, kyllä mä voin käyttää esimerkkeinä myös esimerkiksi filosofisia ja poliittisiakin ristiriitoja, mutta niissähän naiset jää auttamatta kakkoseksi aina, ja sit aletaankin kaivelee jotain ikivanhoja juttuja taas esille ja yrittää kääntää silläkin osastolla kaikki asiat päälaelleen, periaatteitahan ei saa miehellä olla, ellei ne ole samat kuin naisellakin, oli miehellä ja naisella niille kannoilleen jotain täysin järkeenkäypiä perusteitakin tai ei, ja ei, en tarkoita nyt mitään mutuilu-perusteluja vaan ihan oikeita perusteita, joita naisilta löytyy juurikaan missään aihepiirin tiimoilla harvoin.

Ostakaa ite omilla rahoillanne, kuskatkaa ja asentakaa keskenänne, ne mukamas "paremmat ja hienommat" ikeasta haetut pahvipaskanne ja rättinne, sellaisista sivuseikoista kuin laadusta välittämättä, sit voitte just syyttää tasan itseänne sentäs, kun ne teidän "paremmat" valinnat ilman minkäänlaista miehen konsultointia sprakaakin nolosti ihan normaalissa käytössäkin, ainahan voi lopulta itselleen vakuutella, että se meni vaikka siksi rikki että mies pieraisi liian kovaa, ei siitä että valintanne oli vaan jo tehtaalta lähtiessäkin pierusta hajoavaa paskaroinaa.

Mielestäni on jotenkin hauskaa, että sanot miten naiset kuvittelevat aina olevansa oikeassa, mutta samaan aikaan sanot, miten naiset ovat aina väärässä ja jäävät kakkoseksi.

Ettet nyt vaan projosoi omaa ajatusmalliasi, jossa kuvittelet olevasi aina oikeassa? 

Ja huomaatko jälleen miten sovinisti asenne pukkaa esille. Jälleen kerran naiset ovat kiinnostuneita vaan sisustamisesta ja aina naiset on vaan väärässä kaikessa. Eivät osaa muka asentaa mitään tai eivät maksa mistään mitään. 

Käytäntö osoittaa selkeästi, että minä olen useammin ollut oikeassa kuin nainen, siksi minun valintani päätyy roskiinkin paljon harvemmin kuin ne naisen valinnat.

Silloin kun exä tästä lähti, nukuin pari kuukautta mattoläjällä, jännästi oli vuosien varrella lähes kaikki minun tavarani lähteny roskiin koska ne oli aina mukamas rumia tai muuten vaan vääränlaisia.

Mä valitsen aina mielummin laadukkaan tavaran joka on ruma, kuin hienon paskan kuten niin moni nainen tekee, niin se exäkin.

Nykyään neuvottelut tyssää samantien jos nainen yrittää tuoda ehdotuspöytään mitään sontaa, sit jos se on siltikin mukamas saatava, niin ostakoot nainen ite, hakekoot ja duunatkoot ihan itse, mä en ole mikään helvetin kuormajuhta ja paskakasojen makselija.

"Niinkuin moni nainen tekee"

Juu ja kuinka monen naisen kanssa olet seurustellut? 3?

Siinäpä on sovinistin yleistys. 3 naista = suurin osa naisista.

Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta näyttää selltä, että se joidenkin miesten joustamattomuus ja ehdoton linja olla puhumatta naisen esille nostamista ongelmista on jonkinlaista valtataistelua. Heille parisuhde on ilmeisesti taistelua ja sotaa, jossa ei pidä koskaan antaa periksi missään,tai häviää sen. Koko suhtautuminen tulee ymmärrettäväksi tästä näkökulmasta. Eri asia sitten on, että kukaan nainen ei halua olla sellaisessa vastakkainasettelusuhteessa ja siksi lopulta tulee todennäköisesti ero.

Ongelmien juurisyy on siinä, että varsinkin naisilla on yleinen näkemys se, että nainen on aina automaattisesti oikeassa kaikessa, ja vaikka olisikin väärässä, niin sekin on jotenkin miehen vika.

Liian monelle naiselle mikään asia mikä ei mene täsmälleen heidän halujen ja visioiden mukaisesti, on se asia sitten "vaikea", jumalauta jostain suunnilteen haarukkojen ulkonäöstä ja ulko-oven kranssistakaan ei suostuta koskaan joustamaan, niin turha se on sit enää kertoo omista mieltymyksistä yhtään mitään, maksumieheksi siinä vaan joutuu jokatapauksessa muutenkin, ja jos miehelle jää valittavaksi vaan että kuunteleeko sitä maanittelua ja jäkätystä puol tuntia vai puol päivää, niin valinta on aika selvä.

Tässäkin jutussa näkee jo otsikosta ketä on tuossa huushollissa ottanu ne housut jalkaansa, kun listatut asiat on mukamas "vaikeita" aiheita.

Miksi minulla on nimenomaan tuollainen käsitys miehistä?

Tässä kommentissa muutenkin näkyy se sovinismi taas. Että naiset taas välittää ainoastaan vaan jostain sisustamisesta tai vaatteista.

Ne oli esimerkkejä, toope, kyllä mä voin käyttää esimerkkeinä myös esimerkiksi filosofisia ja poliittisiakin ristiriitoja, mutta niissähän naiset jää auttamatta kakkoseksi aina, ja sit aletaankin kaivelee jotain ikivanhoja juttuja taas esille ja yrittää kääntää silläkin osastolla kaikki asiat päälaelleen, periaatteitahan ei saa miehellä olla, ellei ne ole samat kuin naisellakin, oli miehellä ja naisella niille kannoilleen jotain täysin järkeenkäypiä perusteitakin tai ei, ja ei, en tarkoita nyt mitään mutuilu-perusteluja vaan ihan oikeita perusteita, joita naisilta löytyy juurikaan missään aihepiirin tiimoilla harvoin.

Ostakaa ite omilla rahoillanne, kuskatkaa ja asentakaa keskenänne, ne mukamas "paremmat ja hienommat" ikeasta haetut pahvipaskanne ja rättinne, sellaisista sivuseikoista kuin laadusta välittämättä, sit voitte just syyttää tasan itseänne sentäs, kun ne teidän "paremmat" valinnat ilman minkäänlaista miehen konsultointia sprakaakin nolosti ihan normaalissa käytössäkin, ainahan voi lopulta itselleen vakuutella, että se meni vaikka siksi rikki että mies pieraisi liian kovaa, ei siitä että valintanne oli vaan jo tehtaalta lähtiessäkin pierusta hajoavaa paskaroinaa.

Mielestäni on jotenkin hauskaa, että sanot miten naiset kuvittelevat aina olevansa oikeassa, mutta samaan aikaan sanot, miten naiset ovat aina väärässä ja jäävät kakkoseksi.

Ettet nyt vaan projosoi omaa ajatusmalliasi, jossa kuvittelet olevasi aina oikeassa? 

Ja huomaatko jälleen miten sovinisti asenne pukkaa esille. Jälleen kerran naiset ovat kiinnostuneita vaan sisustamisesta ja aina naiset on vaan väärässä kaikessa. Eivät osaa muka asentaa mitään tai eivät maksa mistään mitään. 

Käytäntö osoittaa selkeästi, että minä olen useammin ollut oikeassa kuin nainen, siksi minun valintani päätyy roskiinkin paljon harvemmin kuin ne naisen valinnat.

Silloin kun exä tästä lähti, nukuin pari kuukautta mattoläjällä, jännästi oli vuosien varrella lähes kaikki minun tavarani lähteny roskiin koska ne oli aina mukamas rumia tai muuten vaan vääränlaisia.

Mä valitsen aina mielummin laadukkaan tavaran joka on ruma, kuin hienon paskan kuten niin moni nainen tekee, niin se exäkin.

Nykyään neuvottelut tyssää samantien jos nainen yrittää tuoda ehdotuspöytään mitään sontaa, sit jos se on siltikin mukamas saatava, niin ostakoot nainen ite, hakekoot ja duunatkoot ihan itse, mä en ole mikään helvetin kuormajuhta ja paskakasojen makselija.

"Niinkuin moni nainen tekee"

Juu ja kuinka monen naisen kanssa olet seurustellut? 3?

Siinäpä on sovinistin yleistys. 3 naista = suurin osa naisista.

Tämän miehen pitäisi jatkossa katsella ihan toisen tyyppisiä naisia. Jos ongelma on se, että naisen sisustusvalinnat ovat hänen makuunsa vääränlaisia, niin kannattaisiko ehkä etsiä semmoinen joka ei ole niin kovin kiinnostunut kodin puunauksesta vaan on käytännönläheisempi? Tosin sitten voi olla ettei se ole niin kiinnostunut itsensäkään laittamisesta ja semmoisia ei varmaan lasketa naisiksi ollenkaan. Ehkä parempi vaan pysyä yksin jos asenne on jo lähtökohtaisesti tuommoinen, se on oikeastaan kaikkien naisten etu ettei vahingossa päädy yhteen naisvihaajan kanssa.