Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kieltäytyy keskustelemasta vaikeita asioita
30.06.2022 |
Mies on yksinkertaisesti päättäny, ettei suotu keskustelemaan vaikeista ja epämukavuusalueelleen osuvista asioista.
Näitä ovat mm.
- tunteet kuten rakkaus ja suhteen merkitys
- seksi, eli millaista, kuinka usein ja ehdotukseni tähän liittyen
- pitkän ajan suunnitelmat jotka ulottuvat yli vuoden päähän
- talousasioiden suunnittelu
- mikä tahansa ongelma, kuten aikatauluhaasteet tai erimielisyydet jostain
Näissä tilanteissa mies joko suuttuu, vaikenee tai kävelee fyysisesti pois paikalta. On silti sanonut, että haluaa rakentaa kanssani perheen ja elämän, mutta keskustelu aiheesta on mahdotonta. Rakkaus on pitänyt mut suhteessa nämä muutamat vuodet, mutta nyt alkaa luovuttaminen olla lähellä. Olo on lannistunut ja hylätty, epäilen miehen todellista halua suhteeseen ja sitoutumiseen ja ymmärrystä, mitä se vaatii.
Kommentit (500)
Ymmärrän ap, itse olen samanlaisen puolison kanssa ollut jo vuosia, eikä ole ollut helppoa. Sukupuolesta se ei ole kiinni toisin kuin moni täällä väittää, koska meillä on toisinpäin. Käytökseen on joitain muita syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin voin ihan myöntää olevani huono keskustelija. On tosi vaikea aloittaa keskustelua vaikeista aiheista. Ja sitten kun lopulta aikani vatvottuani yritän muotoilla ajatukseni sanoiksi, mies joko suuttuu tai vaikenee kuin muuri. Saattaa suuttua myös jostain ihan normaalista asiasta jos sanon sen jotenkin väärällä hetkellä. Joten se puhuminen menee entistä hankalammaksi, riitoja ei käsitellä koskaan vaan riidan jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut (varsinkin mies) ja herkästi käy niin että ne vaikeat asiat tulee sitten sanottua siinä riidan keskellä ei niin rakentavassa muodossa. Huvittavaa tässä on se, että ihastuin mieheen aikanaan siksi, että hänen kanssaan oli niin helppo jutella kaikesta, no ei ole enää.
Ei tuo mun mielestä mitenkään huvittavaa ole vaan aika tavallista. Harva kai ihastuu sellaiseen mieheen, jonka kanssa ei edes alussa ole helppoa jutella kaikesta. Suhteen alkuaikoina toista haluaa miellyttää monin tavoin ja antaa itsestään paremman kuvan kuin mitä oikeasti on. On ainakin "paras versio" itsestään. Kun suhde arkipäiväistyy, aletaan olla sellaisia kuin oikeasti ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sukulaismies, joka tiesi jo nuorena miehenä mitä naiset haluavat kuulla. Hän osasi sanoa aina oikeat sanat. Asui kasarilla jonkin aikaa viikot mun luonani, koska oli silloin täällä töissä. Monta kertaa, kun väkisinkin pienessä asunnossa kuulin, mitä hän lankapuhelimessa puhui (vaimolleen ja parille naisystävälleen), mietin, että oikeastiko ne naiset uskoo kaiken tuon tuuban. Tämä ei nyt liity aloitukseen vaan yhteen aiempaan kommenttiin, jossa mies (???) perusteli vaikenemista sillä, ettei nainen oikeasti haluaisi kuulla, mitä mies sanoisi. Mun sukulaismies oli tietyllä tavalla samanlainen, mutta hän sanoi aina, mitä nainen halusi kuulla, eikä sitä, mitä oikeasti ajatteli.
Puhuminen ja muu kommunikointi on parisuhteessa tärkeää, mutta mun mielestä sanomisiaan pitää tarkoittaa ja aina pitää ajatella ennenkuin sanoo eikä sanoa ennenkuin ajattelee. Sanojaan kun ei saa vedettyä takaisin ja sellainen "no en mä tarkoitanut" tarkoittaa, että valehteli.
Mikä oli tämän pointti?
Mieheni oli alkuaikoina juuri sellainen, että sanoi aina oikeat asiat ja tiesi, mitä naiset haluavat kuulla. Meillä meni oikein loistavasti ja olin onnellinen. Suhde huononi, kun hän lopetti sen, eikä nykyään suostu sanomaan minusta mitään kaunista, vaikka joskus erikseen pyydän. Hän on haukkunutkin, muttei ole koskaan pyytänyt anteeksi, joten josks palaan niihin vanhoihin asioihon, eikä hän siltikään suostu pyytämään anteeksi, vaikka olen kertonut, että se auttaisi minua pääsemään yli niistä loukkauksista. Eli minä kyllä toivoisin, että mies puhuisi kauniita sanoja, joitatietää minun haluavan kuulla, vaikkei edes tarkoittaisi niitä, se parantaisi suhdettamme merkittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sukulaismies, joka tiesi jo nuorena miehenä mitä naiset haluavat kuulla. Hän osasi sanoa aina oikeat sanat. Asui kasarilla jonkin aikaa viikot mun luonani, koska oli silloin täällä töissä. Monta kertaa, kun väkisinkin pienessä asunnossa kuulin, mitä hän lankapuhelimessa puhui (vaimolleen ja parille naisystävälleen), mietin, että oikeastiko ne naiset uskoo kaiken tuon tuuban. Tämä ei nyt liity aloitukseen vaan yhteen aiempaan kommenttiin, jossa mies (???) perusteli vaikenemista sillä, ettei nainen oikeasti haluaisi kuulla, mitä mies sanoisi. Mun sukulaismies oli tietyllä tavalla samanlainen, mutta hän sanoi aina, mitä nainen halusi kuulla, eikä sitä, mitä oikeasti ajatteli.
Puhuminen ja muu kommunikointi on parisuhteessa tärkeää, mutta mun mielestä sanomisiaan pitää tarkoittaa ja aina pitää ajatella ennenkuin sanoo eikä sanoa ennenkuin ajattelee. Sanojaan kun ei saa vedettyä takaisin ja sellainen "no en mä tarkoitanut" tarkoittaa, että valehteli.
Mikä oli tämän pointti?
Mieheni oli alkuaikoina juuri sellainen, että sanoi aina oikeat asiat ja tiesi, mitä naiset haluavat kuulla. Meillä meni oikein loistavasti ja olin onnellinen. Suhde huononi, kun hän lopetti sen, eikä nykyään suostu sanomaan minusta mitään kaunista, vaikka joskus erikseen pyydän. Hän on haukkunutkin, muttei ole koskaan pyytänyt anteeksi, joten josks palaan niihin vanhoihin asioihon, eikä hän siltikään suostu pyytämään anteeksi, vaikka olen kertonut, että se auttaisi minua pääsemään yli niistä loukkauksista. Eli minä kyllä toivoisin, että mies puhuisi kauniita sanoja, joitatietää minun haluavan kuulla, vaikkei edes tarkoittaisi niitä, se parantaisi suhdettamme merkittävästi.
Onko mies vaan mulkku, laiska itsestäänselvänä pitäjä vai narsisti? Onko sinänsä väliä, jos toiminta on sama joka tapauksessa?
Käy lukemassa ketju Narsistin keskustelutyyli ja valaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama. Se johti siihen, että lopulta sanoin haluavani eron.
Kai se herätti miehen ja puhuttiin puhumisen vaikeudesta. Hän yrittää ja on jo parempi.
On henkistä väkivaltaa kääntää selkänsä toiselle kun tulee vaikeuksia, se syö luottamuksen ja rakkauden.
Meillä mies yleensä lähti paikalta tai totesi että ei ole ongelmaa, pahin oli se että hän sanoi minun olevani sekaisin. En raivonnut, vaan yritin puhua. Lopulta en uskaltanut mistään puhua, ja oli tosi paha olla.En tiedä, miten teillä, mutta mies on saatava ymmärtämään että asiat pitää kohdata, muuten ei suhde tule koskaan toimimaan.
Meillä yleisimmät kommentit on myös että en halua riidellä tästä tai en näe ongelmaa. Seksissä mies ei puhu toiveistaan ja jos itse lähestyn sitten väärällä tapaa tai edes teen aloitteen, hän työntää minut pois ja lähtee. Jos kysyn vaikka millaisena isänä näkee itsensä tulevaisuudessa (haluaa lapsia) ja millaisena näkee elämämme perheenä, ei voi kuulemma ennustaa ja tietää, eikä nähdä tulevaan koska se on epävarmaa aina.
AP
Ja säkö näät tolla suhteella jonkun pohjan😭😂Herää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama. Se johti siihen, että lopulta sanoin haluavani eron.
Kai se herätti miehen ja puhuttiin puhumisen vaikeudesta. Hän yrittää ja on jo parempi.
On henkistä väkivaltaa kääntää selkänsä toiselle kun tulee vaikeuksia, se syö luottamuksen ja rakkauden.
Meillä mies yleensä lähti paikalta tai totesi että ei ole ongelmaa, pahin oli se että hän sanoi minun olevani sekaisin. En raivonnut, vaan yritin puhua. Lopulta en uskaltanut mistään puhua, ja oli tosi paha olla.En tiedä, miten teillä, mutta mies on saatava ymmärtämään että asiat pitää kohdata, muuten ei suhde tule koskaan toimimaan.
Meillä yleisimmät kommentit on myös että en halua riidellä tästä tai en näe ongelmaa. Seksissä mies ei puhu toiveistaan ja jos itse lähestyn sitten väärällä tapaa tai edes teen aloitteen, hän työntää minut pois ja lähtee. Jos kysyn vaikka millaisena isänä näkee itsensä tulevaisuudessa (haluaa lapsia) ja millaisena näkee elämämme perheenä, ei voi kuulemma ennustaa ja tietää, eikä nähdä tulevaan koska se on epävarmaa aina.
AP
Ja säkö näät tolla suhteella jonkun pohjan😭😂Herää!
Jo karkeasti ilmaistuna just näin. Täällä epäterveet ihmiset esittelee omia epäterveitä suhteitaan, mutta ainoa terve reaktio on juuri tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sukulaismies, joka tiesi jo nuorena miehenä mitä naiset haluavat kuulla. Hän osasi sanoa aina oikeat sanat. Asui kasarilla jonkin aikaa viikot mun luonani, koska oli silloin täällä töissä. Monta kertaa, kun väkisinkin pienessä asunnossa kuulin, mitä hän lankapuhelimessa puhui (vaimolleen ja parille naisystävälleen), mietin, että oikeastiko ne naiset uskoo kaiken tuon tuuban. Tämä ei nyt liity aloitukseen vaan yhteen aiempaan kommenttiin, jossa mies (???) perusteli vaikenemista sillä, ettei nainen oikeasti haluaisi kuulla, mitä mies sanoisi. Mun sukulaismies oli tietyllä tavalla samanlainen, mutta hän sanoi aina, mitä nainen halusi kuulla, eikä sitä, mitä oikeasti ajatteli.
Puhuminen ja muu kommunikointi on parisuhteessa tärkeää, mutta mun mielestä sanomisiaan pitää tarkoittaa ja aina pitää ajatella ennenkuin sanoo eikä sanoa ennenkuin ajattelee. Sanojaan kun ei saa vedettyä takaisin ja sellainen "no en mä tarkoitanut" tarkoittaa, että valehteli.
Mikä oli tämän pointti?
Mieheni oli alkuaikoina juuri sellainen, että sanoi aina oikeat asiat ja tiesi, mitä naiset haluavat kuulla. Meillä meni oikein loistavasti ja olin onnellinen. Suhde huononi, kun hän lopetti sen, eikä nykyään suostu sanomaan minusta mitään kaunista, vaikka joskus erikseen pyydän. Hän on haukkunutkin, muttei ole koskaan pyytänyt anteeksi, joten josks palaan niihin vanhoihin asioihon, eikä hän siltikään suostu pyytämään anteeksi, vaikka olen kertonut, että se auttaisi minua pääsemään yli niistä loukkauksista. Eli minä kyllä toivoisin, että mies puhuisi kauniita sanoja, joitatietää minun haluavan kuulla, vaikkei edes tarkoittaisi niitä, se parantaisi suhdettamme merkittävästi.
No sinä toivoisit miehesi valehtelevan sulle. Moni kuitenkin toivoisi puolisoltaan rehellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sukulaismies, joka tiesi jo nuorena miehenä mitä naiset haluavat kuulla. Hän osasi sanoa aina oikeat sanat. Asui kasarilla jonkin aikaa viikot mun luonani, koska oli silloin täällä töissä. Monta kertaa, kun väkisinkin pienessä asunnossa kuulin, mitä hän lankapuhelimessa puhui (vaimolleen ja parille naisystävälleen), mietin, että oikeastiko ne naiset uskoo kaiken tuon tuuban. Tämä ei nyt liity aloitukseen vaan yhteen aiempaan kommenttiin, jossa mies (???) perusteli vaikenemista sillä, ettei nainen oikeasti haluaisi kuulla, mitä mies sanoisi. Mun sukulaismies oli tietyllä tavalla samanlainen, mutta hän sanoi aina, mitä nainen halusi kuulla, eikä sitä, mitä oikeasti ajatteli.
Puhuminen ja muu kommunikointi on parisuhteessa tärkeää, mutta mun mielestä sanomisiaan pitää tarkoittaa ja aina pitää ajatella ennenkuin sanoo eikä sanoa ennenkuin ajattelee. Sanojaan kun ei saa vedettyä takaisin ja sellainen "no en mä tarkoitanut" tarkoittaa, että valehteli.
Tota kutsutaan manipuloinniksi ja valehteluksi. Ja kai sekin kertoo jotain, että oli vaimo ja pari naisystävää.
Ja monessa parisuhteessa se on ihan hyödyllinen taito! Koska sillä saa sen naaraan luulemaan, että tässä on ihana mies ja yhdessä ollaan maailman loppuun asti.
Koska nainen suuttuu joka tapauksessa, jos tulevaisuudensuunnitelmat muuttuvat, oli ne olleet tosia tai valhetta. Siksi on helpompi valehdella naiselle miellyttäviä asioita kuin mennä kertomaan, että ihan oikeasti aikoo ottaa töistä 2 vuoden sapattivapaan ja olla Lapissa eräoppaana. Monelle naiselle asioista keskusteleminen ja tunteista puhuminen on sitä, että he saavat kuulla sen, mitä haluavat. Fiksu mies ymmärtää, että valehdella saa juuri niin paljon kuin tahtoo, koska se pitää naisen sillä hetkellä tyytyväisenä ja sehän riittää tänään.
Kysyt tätä palstalta jossa on kielletty lukuisia aivan tavallisiakin sanoja ja suljetaan yön ajaksi. 🤣 Olet valitettavasti tullut väärälle palstalle. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on tajunnut, että elämän onnellisuus ei löydy ainaisesta huomisen murehtimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sukulaismies, joka tiesi jo nuorena miehenä mitä naiset haluavat kuulla. Hän osasi sanoa aina oikeat sanat. Asui kasarilla jonkin aikaa viikot mun luonani, koska oli silloin täällä töissä. Monta kertaa, kun väkisinkin pienessä asunnossa kuulin, mitä hän lankapuhelimessa puhui (vaimolleen ja parille naisystävälleen), mietin, että oikeastiko ne naiset uskoo kaiken tuon tuuban. Tämä ei nyt liity aloitukseen vaan yhteen aiempaan kommenttiin, jossa mies (???) perusteli vaikenemista sillä, ettei nainen oikeasti haluaisi kuulla, mitä mies sanoisi. Mun sukulaismies oli tietyllä tavalla samanlainen, mutta hän sanoi aina, mitä nainen halusi kuulla, eikä sitä, mitä oikeasti ajatteli.
Puhuminen ja muu kommunikointi on parisuhteessa tärkeää, mutta mun mielestä sanomisiaan pitää tarkoittaa ja aina pitää ajatella ennenkuin sanoo eikä sanoa ennenkuin ajattelee. Sanojaan kun ei saa vedettyä takaisin ja sellainen "no en mä tarkoitanut" tarkoittaa, että valehteli.
Tota kutsutaan manipuloinniksi ja valehteluksi. Ja kai sekin kertoo jotain, että oli vaimo ja pari naisystävää.
Ja monessa parisuhteessa se on ihan hyödyllinen taito! Koska sillä saa sen naaraan luulemaan, että tässä on ihana mies ja yhdessä ollaan maailman loppuun asti.
Koska nainen suuttuu joka tapauksessa, jos tulevaisuudensuunnitelmat muuttuvat, oli ne olleet tosia tai valhetta. Siksi on helpompi valehdella naiselle miellyttäviä asioita kuin mennä kertomaan, että ihan oikeasti aikoo ottaa töistä 2 vuoden sapattivapaan ja olla Lapissa eräoppaana. Monelle naiselle asioista keskusteleminen ja tunteista puhuminen on sitä, että he saavat kuulla sen, mitä haluavat. Fiksu mies ymmärtää, että valehdella saa juuri niin paljon kuin tahtoo, koska se pitää naisen sillä hetkellä tyytyväisenä ja sehän riittää tänään.
Selitä itsellesi mitä haluat, mutta toi on luonnehäiriöisen ihmisen puhetta, joka kohdistaa toiseen ihmiseen henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se ongelma, että oletaan että naiset olisivat lähtökohtaisesti hyviä keskustelijoita. Kaikki eivät todellakaan ole. Osa ei kuuntele, osa huutaa, osa ei osaa sanoa mitään ja osa unohtaa kaiken minkä on itse sanonut viisi minuuttia myöhemmin. Kuitenkin nämäkin naiset haluavat puhua asioista. Mikä on sitten miehelle kaksinverroin kiusallista. Puhua huonolle keskustelukumppanille vaikeasta asiasta. Kun niistä helpoistakin asioista joutuu vääntämään uupumukseen saakka, niin jostain itselle vaikeasta asiasta puhuminen voi tuntua todella haastavalta.
Joo fiksuahan tuo olisi. Mutta milloin mikään suhde menee täysin rationaallisesti. Jos toisen kanssa on hyvä olla, heikoista kommunikointitaidoista huolimatta, niin harva poutasäällä haluaa pahoittaa toisen mielen.
Se on eräänlainen tappio suhteelle, jos ääneen sanoo, että kommunikointi ei pelaa. Ja kuka tuon uskaltaa ääneen sanoa, varsinkaan jos seurustelua on takana vasta vähän aikaa. Ton kun mies sanoo naiselle suhteeen alussa, niin toiselle tulee riittämättömyyden tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se ongelma, että oletaan että naiset olisivat lähtökohtaisesti hyviä keskustelijoita. Kaikki eivät todellakaan ole. Osa ei kuuntele, osa huutaa, osa ei osaa sanoa mitään ja osa unohtaa kaiken minkä on itse sanonut viisi minuuttia myöhemmin. Kuitenkin nämäkin naiset haluavat puhua asioista. Mikä on sitten miehelle kaksinverroin kiusallista. Puhua huonolle keskustelukumppanille vaikeasta asiasta. Kun niistä helpoistakin asioista joutuu vääntämään uupumukseen saakka, niin jostain itselle vaikeasta asiasta puhuminen voi tuntua todella haastavalta.
Joo fiksuahan tuo olisi. Mutta milloin mikään suhde menee täysin rationaallisesti. Jos toisen kanssa on hyvä olla, heikoista kommunikointitaidoista huolimatta, niin harva poutasäällä haluaa pahoittaa toisen mielen.
Se on eräänlainen tappio suhteelle, jos ääneen sanoo, että kommunikointi ei pelaa. Ja kuka tuon uskaltaa ääneen sanoa, varsinkaan jos seurustelua on takana vasta vähän aikaa. Ton kun mies sanoo naiselle suhteeen alussa, niin toiselle tulee riittämättömyyden tunne.
Jaa. Multa mies saisi täydet pisteet. Ei siitä, että toteaisi turhautuneena, että kommunikaatio ei pelaa vaan rakentevasti, että tehdään tästä kommunikaatiosta parempaa ja sitten itsekin osallistuisi siihen hommaan. Minä ainakin haluan ymmärtää miestä ja mikään muu kuin kommunikaatio ei luo sitä ymmärrystä.
Ja jos se ymmärrys tuo lopulta sen esiin, ettei sovitakaan yhteen, voidaan hyvissä väleissä haajaantua etsimään sopivampaa eikä kiduta vuosia huonossa suhteessa. Ja parhaimmillaan se luo hyvän kumppanuuden ja toimivan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ei jaksa jauhaa itsestäänselvyyksistä jatkuvasti.
Oma vaimoni kääntää aiheen kuin aiheen kokemiinsa lapsuuden ja nuoruuden vääryyksiin; siis aihe kuin aihe, vaikka uusista perunoista.
Alan epäillä, ettei niitä vääryyksiä ole edes tapahtunut. Kääntää vain jokaisen asian ja teon itseään koskevaksi moitteeksi tai pilkaksi.
Tiedätkös, minun puolisoni sanoo samaa. Ongelma on vain siinä että en saa sanottua/kerrottua asiaani kun hän puhuu päälle ja meuhkaa kuinka hänellä on ollut niin paljon vaikeampaa (alkoholisti yh vanhempana). Sitten vielä väittää että me aina jauhetaan näitä sun juttuja. No joo, kun ei yhtäkään tarinaa saa loppuun kun toinen keskeyttää sen sata kertaa. Olen vihdoin tajuamassa kuvion, rakastan kyllä puolisoani mutta en jaksa hänen viinanhuuruista sukuaan joka vieläkin sanelee kirjoittamattomia sääntöjä jonka mukaan elämä kuuluu rakentaa. Kai ne haluaisi/olisi halunnut jonkun samasta puusta veistetyn joukon jatkoksi. Vihaan humalahakuista juomista :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se ongelma, että oletaan että naiset olisivat lähtökohtaisesti hyviä keskustelijoita. Kaikki eivät todellakaan ole. Osa ei kuuntele, osa huutaa, osa ei osaa sanoa mitään ja osa unohtaa kaiken minkä on itse sanonut viisi minuuttia myöhemmin. Kuitenkin nämäkin naiset haluavat puhua asioista. Mikä on sitten miehelle kaksinverroin kiusallista. Puhua huonolle keskustelukumppanille vaikeasta asiasta. Kun niistä helpoistakin asioista joutuu vääntämään uupumukseen saakka, niin jostain itselle vaikeasta asiasta puhuminen voi tuntua todella haastavalta.
Harvoin mies pysyy vaiti ilman syytä. Joskus se syy vaitioloon voi myös olla naisen huonoissa keskustelutaidoissa. Mutta mikäs olisikaan loukkaavampaa sanoa toiselle, että olet muuten surkea keskustelija, jonka kanssa ei tee mieli näistä asioista jutella. Ei juuri mikään. Siksi, koska ei haluta loukata toista pysytään vaiti. Ja tiedän, että on niitä tumpeloita miehiä, jotka ei saa sanottua mitään ja se vasta ärsyttääkin.
Mikä ihmeen oikeus sillä miehellä on vetäytyä? Jos nainen on huono keskustelija ja mies huomaa sen, se tarkoittaa että mies on parempi. Silloin miehen pitää ottaa enemmän vastuuta keskustelusta. Ei mies saa iskeä hanskoja tiskiin vaikka joutuisi tekemään enemmän työtä. Mikä parisihde se olisi jos ei suostu paikkaamaan toisen heikkouksia vaan valittaa, että minä joudun nyt tekemään enemmän niin en ala.
Empä ole lukenut viestiäkään tässä ketjussa, jossa joku olisi sanonut, että koska ap on parempi keskustelija hänen pitäisi kantaa enemmän vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.
Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.
Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.
Niin mitä se mies ajatteli sille fetissilleen tehdä ja onko sen seksielämä tyydyttävää muuten vai onko "kaikki pilalla", koska ei toteuta sitä vaimonsa kanssa? Riittääkö munaa kertoa edes näin anonyymisti?
Luultavasti mies toimii, kuten kaikki vastaavassa tilanteessa. Pysyy vaiti, katsoo sitä fetissipornoa kaikessa hiljaisuudessa netissä ja jää tai on jäämättä asiasta joskus sitten kiinni.
Tässä vastauksessa keskityttiin siihen fetissiin. Entä se avioseksi?
Ja miksi se mies ei sitten edes kysy mitä vaimo toivoisi vaikka ei omista toiveistaan uskaltaisikaan puhua. Vai onko se niin että vaimon toiveilla ja haluilla ei vaan ole mitään merkitystä miehelle?
TÄMÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei jaksa jauhaa itsestäänselvyyksistä jatkuvasti.
Oma vaimoni kääntää aiheen kuin aiheen kokemiinsa lapsuuden ja nuoruuden vääryyksiin; siis aihe kuin aihe, vaikka uusista perunoista.
Alan epäillä, ettei niitä vääryyksiä ole edes tapahtunut. Kääntää vain jokaisen asian ja teon itseään koskevaksi moitteeksi tai pilkaksi.
Tiedätkös, minun puolisoni sanoo samaa. Ongelma on vain siinä että en saa sanottua/kerrottua asiaani kun hän puhuu päälle ja meuhkaa kuinka hänellä on ollut niin paljon vaikeampaa (alkoholisti yh vanhempana). Sitten vielä väittää että me aina jauhetaan näitä sun juttuja. No joo, kun ei yhtäkään tarinaa saa loppuun kun toinen keskeyttää sen sata kertaa. Olen vihdoin tajuamassa kuvion, rakastan kyllä puolisoani mutta en jaksa hänen viinanhuuruista sukuaan joka vieläkin sanelee kirjoittamattomia sääntöjä jonka mukaan elämä kuuluu rakentaa. Kai ne haluaisi/olisi halunnut jonkun samasta puusta veistetyn joukon jatkoksi. Vihaan humalahakuista juomista :(
Mene sinäkin katsomaan sitä Cluster b milkshakea youtubeen. Siellä on persoonallisuushäiriöinen nainen, jonka mielestä kaikki oikeutuu sillä, että hän on kärsinyt lapsena. Hän avaa todella hyvin tuota mielenmaisemaa.
Ja mieti, haluatko elää tuota elämää koko elämäsi. Narsistien uhreille neuvotaan lähtemään ja jättämään kaikki taakseen. Vähän sama se on tuossa, jos henkilö ei itse halua parantua vaan sairastuttaa myös läheisensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se ongelma, että oletaan että naiset olisivat lähtökohtaisesti hyviä keskustelijoita. Kaikki eivät todellakaan ole. Osa ei kuuntele, osa huutaa, osa ei osaa sanoa mitään ja osa unohtaa kaiken minkä on itse sanonut viisi minuuttia myöhemmin. Kuitenkin nämäkin naiset haluavat puhua asioista. Mikä on sitten miehelle kaksinverroin kiusallista. Puhua huonolle keskustelukumppanille vaikeasta asiasta. Kun niistä helpoistakin asioista joutuu vääntämään uupumukseen saakka, niin jostain itselle vaikeasta asiasta puhuminen voi tuntua todella haastavalta.
Harvoin mies pysyy vaiti ilman syytä. Joskus se syy vaitioloon voi myös olla naisen huonoissa keskustelutaidoissa. Mutta mikäs olisikaan loukkaavampaa sanoa toiselle, että olet muuten surkea keskustelija, jonka kanssa ei tee mieli näistä asioista jutella. Ei juuri mikään. Siksi, koska ei haluta loukata toista pysytään vaiti. Ja tiedän, että on niitä tumpeloita miehiä, jotka ei saa sanottua mitään ja se vasta ärsyttääkin.
Mikä ihmeen oikeus sillä miehellä on vetäytyä? Jos nainen on huono keskustelija ja mies huomaa sen, se tarkoittaa että mies on parempi. Silloin miehen pitää ottaa enemmän vastuuta keskustelusta. Ei mies saa iskeä hanskoja tiskiin vaikka joutuisi tekemään enemmän työtä. Mikä parisihde se olisi jos ei suostu paikkaamaan toisen heikkouksia vaan valittaa, että minä joudun nyt tekemään enemmän niin en ala.
Empä ole lukenut viestiäkään tässä ketjussa, jossa joku olisi sanonut, että koska ap on parempi keskustelija hänen pitäisi kantaa enemmän vastuuta.
Olisin sanonut, jos miehessä olisi jotain toivoa. Mielestäni mies ei kuitenkaan rakasta ap:ta, joten suosittelen eroa enkä itsensä väsyttämistä toivottomassa tehtävässä.
Itse erosin tuollaisesta miehestä, ja kyllä sain vain parempaa tilalle. En enää ottaisi miestä, joka ei pysty puhumaan vaikeista asioista. :)
Etsi youtubesta kanava Clusterb milkshake. Joko löydät sieltä jotain tuttua tai sitten et.