Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kieltäytyy keskustelemasta vaikeita asioita
30.06.2022 |
Mies on yksinkertaisesti päättäny, ettei suotu keskustelemaan vaikeista ja epämukavuusalueelleen osuvista asioista.
Näitä ovat mm.
- tunteet kuten rakkaus ja suhteen merkitys
- seksi, eli millaista, kuinka usein ja ehdotukseni tähän liittyen
- pitkän ajan suunnitelmat jotka ulottuvat yli vuoden päähän
- talousasioiden suunnittelu
- mikä tahansa ongelma, kuten aikatauluhaasteet tai erimielisyydet jostain
Näissä tilanteissa mies joko suuttuu, vaikenee tai kävelee fyysisesti pois paikalta. On silti sanonut, että haluaa rakentaa kanssani perheen ja elämän, mutta keskustelu aiheesta on mahdotonta. Rakkaus on pitänyt mut suhteessa nämä muutamat vuodet, mutta nyt alkaa luovuttaminen olla lähellä. Olo on lannistunut ja hylätty, epäilen miehen todellista halua suhteeseen ja sitoutumiseen ja ymmärrystä, mitä se vaatii.
Kommentit (500)
Tässä on se ongelma, että oletaan että naiset olisivat lähtökohtaisesti hyviä keskustelijoita. Kaikki eivät todellakaan ole. Osa ei kuuntele, osa huutaa, osa ei osaa sanoa mitään ja osa unohtaa kaiken minkä on itse sanonut viisi minuuttia myöhemmin. Kuitenkin nämäkin naiset haluavat puhua asioista. Mikä on sitten miehelle kaksinverroin kiusallista. Puhua huonolle keskustelukumppanille vaikeasta asiasta. Kun niistä helpoistakin asioista joutuu vääntämään uupumukseen saakka, niin jostain itselle vaikeasta asiasta puhuminen voi tuntua todella haastavalta.
Harvoin mies pysyy vaiti ilman syytä. Joskus se syy vaitioloon voi myös olla naisen huonoissa keskustelutaidoissa. Mutta mikäs olisikaan loukkaavampaa sanoa toiselle, että olet muuten surkea keskustelija, jonka kanssa ei tee mieli näistä asioista jutella. Ei juuri mikään. Siksi, koska ei haluta loukata toista pysytään vaiti. Ja tiedän, että on niitä tumpeloita miehiä, jotka ei saa sanottua mitään ja se vasta ärsyttääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se ongelma, että oletaan että naiset olisivat lähtökohtaisesti hyviä keskustelijoita. Kaikki eivät todellakaan ole. Osa ei kuuntele, osa huutaa, osa ei osaa sanoa mitään ja osa unohtaa kaiken minkä on itse sanonut viisi minuuttia myöhemmin. Kuitenkin nämäkin naiset haluavat puhua asioista. Mikä on sitten miehelle kaksinverroin kiusallista. Puhua huonolle keskustelukumppanille vaikeasta asiasta. Kun niistä helpoistakin asioista joutuu vääntämään uupumukseen saakka, niin jostain itselle vaikeasta asiasta puhuminen voi tuntua todella haastavalta.
Harvoin mies pysyy vaiti ilman syytä. Joskus se syy vaitioloon voi myös olla naisen huonoissa keskustelutaidoissa. Mutta mikäs olisikaan loukkaavampaa sanoa toiselle, että olet muuten surkea keskustelija, jonka kanssa ei tee mieli näistä asioista jutella. Ei juuri mikään. Siksi, koska ei haluta loukata toista pysytään vaiti. Ja tiedän, että on niitä tumpeloita miehiä, jotka ei saa sanottua mitään ja se vasta ärsyttääkin.
Mun mielestä aikuista ja toimivaa on todeta, että hei meillä ei nyt tämä kommunikaatio ihan toimi, miten voitaisiin oppia keskustelemaan hyvin. Ja sitten niitä keinoja alettaisiin etsiä ja ottaa käyttöön.
Aika narsistista jatkuvasti vaatia rakkauden tunnustuksia itseä kohtaan sekä vaatia muita toimimaan niin kuin itse haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se naisten suhteesta puhuminen on sitä, että nainen kertoo, mitä väärää mies on tehnyt tai mitä hyvää ei ole tehnyt, ja kuinka tämä ei varmaan rakasta ja kun on epävarmuutta haluaako tämä suhdetta (vaikka yhdessä oltaisiin oltu 10 vuotta). Se on äärimmäisen rasittavaa miehelle, eikä todellakaan lisää suhteen tiiviyttä.
Mies ei koskaan ehdota naiselle, että ruvetaas keskustelemaan millä tavalla huonosti nainen on suhteessa toiminut ja mitä huonoja ominaisuuksia hänellä on. Naisen keskustelu on sitä, että hän kertoo, millä tavalla mies on huono ja miten miehen pitäisi muuttua (tai ainakin vakuuttaa muuttuvansa). Jatkuvaa vanhojen asioiden vatvomista ja aina samoihin asioihin palaamista. Huonoa itsetuntoa.
M48
Juuri näin!
Minun mielestäni jatkuva vanhoihin palaaminen johtuu siitä, että ne ovat jääneet vaivaamaan eikä niitä ole saatu koskaan selvitettyä eikä siitä, että jollakin olisi huono itsetunto. Aivan omituinen korrelaatioajatus, että asioihin palaaminen ja itsetunnon taso jotenkin liittyisivät toisiinsa.
Pikemmin näkisin, että ihmisellä, joka kykenee kommunikoimaan avoimesti, on hyvä itsetunto ja vaikenijalla on heikko itsetunto, siksi hän ei rohkene puhua tai osaa pitää terveellä ja rakentavalla tavalla puoliaan ja omia rajojaan loukkaamattomina.
Jos asiat lakaistaan aina maton alle, siihen muodostuu pikku hiljaa keko, johon sitten jatkuvasti kompastuu.
Monilla naisilla on tapana jatkuvasti kysellä, että "rakastaksämua?". Se on miehestä kiusallista ja syyttävää, koska siitä tulee tunne (ja sitähän se tarkoittaa), että nainen epäilee miestä ja tämän tunteita. Kysymyksen jankuttaminen johtaa joko automaatiovastaukseen "no rakastanrakastan" tai sitten ärtymykseen, jolloin tekisi mieli vastata että "en kovin kauaa jos vielä jankutat tota samaa".
Se vitsi on osaksi totta, että mies ajattelee, että miksi sitä rakkautta pitää olla kokoajan toistelemassa, kun vastahan mä toissa vuonna sanoin. Monet miehet ajattelevat niin, että kun ovat jotain luvanneet, niin se on sillä kuitattu. He rakastavat, kun kerran tässä ovat, eikä sen sanallinen hokeminen tee suhteesta yhtään lujempaa. Jatkuva rakkauden kyseenalaistaminen naisen taholta ahdistaa ja aiheuttaa miehelle sen tunteen, että suhteessa on nyt jotain vialla ja hänen pitäisi jotenkin pystyä tästä muuttumaan, ettei nainen koko ajan asiaa kyselisi. Ja lisäksi ärsyttää se, että mies tietää, että hän voisi ihan hyvin ESITTÄÄ rakastavansa ja antaa monenlaista romanttista ihanaa lahjaa ja lemmenluritusta, ja nainen kai sitten olisi tyytyväinen. Vaikka se olisi esittämistä oikeasti. Koska nainen ei tunnu näkevän miehen rakkautta, ellei sitä toistella sanoin tai teatraalisin ja usein kliseisin teoin.
Olen käyttänyt tän vuoden puolella jonkun parisataa tuntia narsismiin tutustumiseen (valitettavasti ollut pakko, että saa jotain tolkkua elämäänsä ja siinä häärääviin ihmisiin). Yksi narsistin toimintamalli on juuri tuo, että sanotaan, että rakastanhan minä, koska olen tässä. Ei ymmärretä sitä, että tunne-elämältään terve ihminen kaipaa tunneyhteyttä ja kiintymystä ja se näkyy ja heijastuu monesta asiasta. Asuminen yhdessä, kotitöiden tekeminen, rahan tuominen ja paikallaolo EI OLE rakkautta.
Jos nainen jankuttaa jatkuvasti rakkaudesta, se on merkki siitä, että hän ei tunne itseään rakastetuksi. Silloin voisi ihan aikuisten oikeesti miettiä, että miksi tässä suhteessa ollaan. Sinulla toki voi olla joku tunnevamma mikä estää tällaisen lähestymistavan ja kaikki suhteet tuppaavat ennemmin ja myöhemmin muodostumaan vastaavanalaisiksi.
Ehkä se sitten on näin, että minulla on tunnevamma.
Et välttämättä ole. Ihmiset vaan ovat erilaisia. On ihan kiva, kun rakas ihminen sanoo rakastavansa. Mutta paljon tärkeämpää on, että hän myös tarkoittaa sitä. Tai ei edes sano sitä, mutta rakastaa silti. Tapa, millä katsot tai kosketat rakastamaasi ihmistä kertoo paljon enemmän kuin mikään papukaijana "rakastan sinua" toistaminen. Olen ollut työssä, jossa tehtäväni on ollut saada asiakkaat uskomaan sellaista, mihin en usko itsekään. Pystyisin ihan pokerinaamalla joka päivä sanomaan toiselle rakastavani häntä, vaikka en rakastaisikaan. Opittu taito. Sanat voi opetella, tekojen toteuttaminen onkin sitten jo vähän haastavampaa.
- eri -
Vierailija kirjoitti:
Aika narsistista jatkuvasti vaatia rakkauden tunnustuksia itseä kohtaan sekä vaatia muita toimimaan niin kuin itse haluaa
Mulle ei ole mikään ongelma sanoa rakastavani vaikka joka päivä. Ja mielelläni sanonkin. Kun rakastan toista, haluan nostaa hänen elämänlaatuaan mahdollisimman paljon ja rakentaa itsetuntoa ja luoda tunteen siitä, että hän on rakastettu. Näissä asioissa More is more ja hyvä kertautuu ja kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se naisten suhteesta puhuminen on sitä, että nainen kertoo, mitä väärää mies on tehnyt tai mitä hyvää ei ole tehnyt, ja kuinka tämä ei varmaan rakasta ja kun on epävarmuutta haluaako tämä suhdetta (vaikka yhdessä oltaisiin oltu 10 vuotta). Se on äärimmäisen rasittavaa miehelle, eikä todellakaan lisää suhteen tiiviyttä.
Mies ei koskaan ehdota naiselle, että ruvetaas keskustelemaan millä tavalla huonosti nainen on suhteessa toiminut ja mitä huonoja ominaisuuksia hänellä on. Naisen keskustelu on sitä, että hän kertoo, millä tavalla mies on huono ja miten miehen pitäisi muuttua (tai ainakin vakuuttaa muuttuvansa). Jatkuvaa vanhojen asioiden vatvomista ja aina samoihin asioihin palaamista. Huonoa itsetuntoa.
M48
Juuri näin!
Minun mielestäni jatkuva vanhoihin palaaminen johtuu siitä, että ne ovat jääneet vaivaamaan eikä niitä ole saatu koskaan selvitettyä eikä siitä, että jollakin olisi huono itsetunto. Aivan omituinen korrelaatioajatus, että asioihin palaaminen ja itsetunnon taso jotenkin liittyisivät toisiinsa.
Pikemmin näkisin, että ihmisellä, joka kykenee kommunikoimaan avoimesti, on hyvä itsetunto ja vaikenijalla on heikko itsetunto, siksi hän ei rohkene puhua tai osaa pitää terveellä ja rakentavalla tavalla puoliaan ja omia rajojaan loukkaamattomina.
Jos asiat lakaistaan aina maton alle, siihen muodostuu pikku hiljaa keko, johon sitten jatkuvasti kompastuu.
Monilla naisilla on tapana jatkuvasti kysellä, että "rakastaksämua?". Se on miehestä kiusallista ja syyttävää, koska siitä tulee tunne (ja sitähän se tarkoittaa), että nainen epäilee miestä ja tämän tunteita. Kysymyksen jankuttaminen johtaa joko automaatiovastaukseen "no rakastanrakastan" tai sitten ärtymykseen, jolloin tekisi mieli vastata että "en kovin kauaa jos vielä jankutat tota samaa".
Se vitsi on osaksi totta, että mies ajattelee, että miksi sitä rakkautta pitää olla kokoajan toistelemassa, kun vastahan mä toissa vuonna sanoin. Monet miehet ajattelevat niin, että kun ovat jotain luvanneet, niin se on sillä kuitattu. He rakastavat, kun kerran tässä ovat, eikä sen sanallinen hokeminen tee suhteesta yhtään lujempaa. Jatkuva rakkauden kyseenalaistaminen naisen taholta ahdistaa ja aiheuttaa miehelle sen tunteen, että suhteessa on nyt jotain vialla ja hänen pitäisi jotenkin pystyä tästä muuttumaan, ettei nainen koko ajan asiaa kyselisi. Ja lisäksi ärsyttää se, että mies tietää, että hän voisi ihan hyvin ESITTÄÄ rakastavansa ja antaa monenlaista romanttista ihanaa lahjaa ja lemmenluritusta, ja nainen kai sitten olisi tyytyväinen. Vaikka se olisi esittämistä oikeasti. Koska nainen ei tunnu näkevän miehen rakkautta, ellei sitä toistella sanoin tai teatraalisin ja usein kliseisin teoin.
Olen käyttänyt tän vuoden puolella jonkun parisataa tuntia narsismiin tutustumiseen (valitettavasti ollut pakko, että saa jotain tolkkua elämäänsä ja siinä häärääviin ihmisiin). Yksi narsistin toimintamalli on juuri tuo, että sanotaan, että rakastanhan minä, koska olen tässä. Ei ymmärretä sitä, että tunne-elämältään terve ihminen kaipaa tunneyhteyttä ja kiintymystä ja se näkyy ja heijastuu monesta asiasta. Asuminen yhdessä, kotitöiden tekeminen, rahan tuominen ja paikallaolo EI OLE rakkautta.
Jos nainen jankuttaa jatkuvasti rakkaudesta, se on merkki siitä, että hän ei tunne itseään rakastetuksi. Silloin voisi ihan aikuisten oikeesti miettiä, että miksi tässä suhteessa ollaan. Sinulla toki voi olla joku tunnevamma mikä estää tällaisen lähestymistavan ja kaikki suhteet tuppaavat ennemmin ja myöhemmin muodostumaan vastaavanalaisiksi.
Ehkä se sitten on näin, että minulla on tunnevamma.
Et välttämättä ole. Ihmiset vaan ovat erilaisia. On ihan kiva, kun rakas ihminen sanoo rakastavansa. Mutta paljon tärkeämpää on, että hän myös tarkoittaa sitä. Tai ei edes sano sitä, mutta rakastaa silti. Tapa, millä katsot tai kosketat rakastamaasi ihmistä kertoo paljon enemmän kuin mikään papukaijana "rakastan sinua" toistaminen. Olen ollut työssä, jossa tehtäväni on ollut saada asiakkaat uskomaan sellaista, mihin en usko itsekään. Pystyisin ihan pokerinaamalla joka päivä sanomaan toiselle rakastavani häntä, vaikka en rakastaisikaan. Opittu taito. Sanat voi opetella, tekojen toteuttaminen onkin sitten jo vähän haastavampaa.
- eri -
Kumpa naisetkin tajuaisivat että yhden ja saman asian jatkuva hokeminen aiheuttaa sen että se asia menettää merkityksensä. Esimerkiksi rakkauden tunnustusten hokeminen alkaa tuntumaan samalta kun sanoisi että ostin kaupasta maitoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se naisten suhteesta puhuminen on sitä, että nainen kertoo, mitä väärää mies on tehnyt tai mitä hyvää ei ole tehnyt, ja kuinka tämä ei varmaan rakasta ja kun on epävarmuutta haluaako tämä suhdetta (vaikka yhdessä oltaisiin oltu 10 vuotta). Se on äärimmäisen rasittavaa miehelle, eikä todellakaan lisää suhteen tiiviyttä.
Mies ei koskaan ehdota naiselle, että ruvetaas keskustelemaan millä tavalla huonosti nainen on suhteessa toiminut ja mitä huonoja ominaisuuksia hänellä on. Naisen keskustelu on sitä, että hän kertoo, millä tavalla mies on huono ja miten miehen pitäisi muuttua (tai ainakin vakuuttaa muuttuvansa). Jatkuvaa vanhojen asioiden vatvomista ja aina samoihin asioihin palaamista. Huonoa itsetuntoa.
M48
Juuri näin!
Minun mielestäni jatkuva vanhoihin palaaminen johtuu siitä, että ne ovat jääneet vaivaamaan eikä niitä ole saatu koskaan selvitettyä eikä siitä, että jollakin olisi huono itsetunto. Aivan omituinen korrelaatioajatus, että asioihin palaaminen ja itsetunnon taso jotenkin liittyisivät toisiinsa.
Pikemmin näkisin, että ihmisellä, joka kykenee kommunikoimaan avoimesti, on hyvä itsetunto ja vaikenijalla on heikko itsetunto, siksi hän ei rohkene puhua tai osaa pitää terveellä ja rakentavalla tavalla puoliaan ja omia rajojaan loukkaamattomina.
Jos asiat lakaistaan aina maton alle, siihen muodostuu pikku hiljaa keko, johon sitten jatkuvasti kompastuu.
Monilla naisilla on tapana jatkuvasti kysellä, että "rakastaksämua?". Se on miehestä kiusallista ja syyttävää, koska siitä tulee tunne (ja sitähän se tarkoittaa), että nainen epäilee miestä ja tämän tunteita. Kysymyksen jankuttaminen johtaa joko automaatiovastaukseen "no rakastanrakastan" tai sitten ärtymykseen, jolloin tekisi mieli vastata että "en kovin kauaa jos vielä jankutat tota samaa".
Se vitsi on osaksi totta, että mies ajattelee, että miksi sitä rakkautta pitää olla kokoajan toistelemassa, kun vastahan mä toissa vuonna sanoin. Monet miehet ajattelevat niin, että kun ovat jotain luvanneet, niin se on sillä kuitattu. He rakastavat, kun kerran tässä ovat, eikä sen sanallinen hokeminen tee suhteesta yhtään lujempaa. Jatkuva rakkauden kyseenalaistaminen naisen taholta ahdistaa ja aiheuttaa miehelle sen tunteen, että suhteessa on nyt jotain vialla ja hänen pitäisi jotenkin pystyä tästä muuttumaan, ettei nainen koko ajan asiaa kyselisi. Ja lisäksi ärsyttää se, että mies tietää, että hän voisi ihan hyvin ESITTÄÄ rakastavansa ja antaa monenlaista romanttista ihanaa lahjaa ja lemmenluritusta, ja nainen kai sitten olisi tyytyväinen. Vaikka se olisi esittämistä oikeasti. Koska nainen ei tunnu näkevän miehen rakkautta, ellei sitä toistella sanoin tai teatraalisin ja usein kliseisin teoin.
Olen käyttänyt tän vuoden puolella jonkun parisataa tuntia narsismiin tutustumiseen (valitettavasti ollut pakko, että saa jotain tolkkua elämäänsä ja siinä häärääviin ihmisiin). Yksi narsistin toimintamalli on juuri tuo, että sanotaan, että rakastanhan minä, koska olen tässä. Ei ymmärretä sitä, että tunne-elämältään terve ihminen kaipaa tunneyhteyttä ja kiintymystä ja se näkyy ja heijastuu monesta asiasta. Asuminen yhdessä, kotitöiden tekeminen, rahan tuominen ja paikallaolo EI OLE rakkautta.
Jos nainen jankuttaa jatkuvasti rakkaudesta, se on merkki siitä, että hän ei tunne itseään rakastetuksi. Silloin voisi ihan aikuisten oikeesti miettiä, että miksi tässä suhteessa ollaan. Sinulla toki voi olla joku tunnevamma mikä estää tällaisen lähestymistavan ja kaikki suhteet tuppaavat ennemmin ja myöhemmin muodostumaan vastaavanalaisiksi.
Ehkä se sitten on näin, että minulla on tunnevamma.
Et välttämättä ole. Ihmiset vaan ovat erilaisia. On ihan kiva, kun rakas ihminen sanoo rakastavansa. Mutta paljon tärkeämpää on, että hän myös tarkoittaa sitä. Tai ei edes sano sitä, mutta rakastaa silti. Tapa, millä katsot tai kosketat rakastamaasi ihmistä kertoo paljon enemmän kuin mikään papukaijana "rakastan sinua" toistaminen. Olen ollut työssä, jossa tehtäväni on ollut saada asiakkaat uskomaan sellaista, mihin en usko itsekään. Pystyisin ihan pokerinaamalla joka päivä sanomaan toiselle rakastavani häntä, vaikka en rakastaisikaan. Opittu taito. Sanat voi opetella, tekojen toteuttaminen onkin sitten jo vähän haastavampaa.
- eri -Kumpa naisetkin tajuaisivat että yhden ja saman asian jatkuva hokeminen aiheuttaa sen että se asia menettää merkityksensä. Esimerkiksi rakkauden tunnustusten hokeminen alkaa tuntumaan samalta kun sanoisi että ostin kaupasta maitoa
No mä olenkin nainen ja mulle teot merkitsevät enemmän kuin sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelman ydin:
Perhon ja Korjosen tutkimuksen mukaan naiset kokevat parisuhteessa ongelmaksi perheeseen liittyvän yhteisen näkökulman puuttumisen, miehet taas uhkan riippumattomattomalle elämälle.
Lähde: Nurmi ym. (2015, 212), Ihmisen psykologinen kehitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin omaa pitkää avioliittoani niin kyllä sen syntymiseen vaikutti aikanaan juuri se miten helppoa mieheni kanssa oli keskustella mistä vain. Hän oli avoin ja helposti lähestyttävä, kertoi omista toiveistaan ja haaveistaan ja oli kiinnostunut minun toiveistani. En osaa kuvitella että olisin jäänyt suhteeseen jos mieheni olisi kuten ap:n mies.
Paljon parempiakin suhteita on siis tarjolla. Ehkä kannattaisi kokeilla jos sinullekin löytyisi.
Jaa, itselläni taas on sellainen jäärä (ehkä samantyyppinen kuin aloittajalla). Olen opetellut näkemään välittämisen ja rakkauden miehen teoissa, eikä siinä tunteiden analysoinnissa. Arvostan koko ajan enemmän ja enemmän miestä. Ja mitä useammin sen hänelle sanon, sitä enemmän hän ottaa minua huomioon.
Minulla on mies, joka on muuttunut sellaiseksi, ettei suostu puhumaan ja suuttuu, jos minä yritän, eivätkä hänen tekonsa ole huomioivia ja välittäviä. Väittäisin että tämä on paljon yleisempää. Jos välittää toisesta, luultavasti haluaa keskustellakin. Tämä, mistä minä ja tulkintani mukasn ap puhuu, on kuin jäämistä henkisen nyrkin ja henkisen hellan väliin.
Koeta muistaa, että mies kokee stressihormonimyrskyn kehossaan, kun naisen kanssa jutellaan ja analysoidaan suhteen asioita (nämä analysoinnit eivät koskaan ole mitään positiivisiä, vaan useimmiten niissä käsitellään sitä, miten mies voisi muuttaa toimintaansa naisen haluamaan suuntaan). Se stressi tulee häpeästä. Siitä toipumiseen saattaa mennä tunteja tai enemmänkin. Naisilla ei tällaista esiinny. Se puhumattomuus ei siis ole mitään veetuilua, vaan vain itsesuojelua.
Palstalla oppii aina uutta. Opin kommentistasi että en olekaan nainen vaikka olen koko elämäni luullut niin. Kommenttisi myös sai niin paljon ylänuolia palstalaisilta, että pakkohan sen on olla totta. Stressaannun kun puhutaan parisuhteen vaikeista asioista ja tarvitsen päiviä siitä toipumiseen. Tosin en ole surkea pelkuri joka heittäytyy mykäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se ongelma, että oletaan että naiset olisivat lähtökohtaisesti hyviä keskustelijoita. Kaikki eivät todellakaan ole. Osa ei kuuntele, osa huutaa, osa ei osaa sanoa mitään ja osa unohtaa kaiken minkä on itse sanonut viisi minuuttia myöhemmin. Kuitenkin nämäkin naiset haluavat puhua asioista. Mikä on sitten miehelle kaksinverroin kiusallista. Puhua huonolle keskustelukumppanille vaikeasta asiasta. Kun niistä helpoistakin asioista joutuu vääntämään uupumukseen saakka, niin jostain itselle vaikeasta asiasta puhuminen voi tuntua todella haastavalta.
Harvoin mies pysyy vaiti ilman syytä. Joskus se syy vaitioloon voi myös olla naisen huonoissa keskustelutaidoissa. Mutta mikäs olisikaan loukkaavampaa sanoa toiselle, että olet muuten surkea keskustelija, jonka kanssa ei tee mieli näistä asioista jutella. Ei juuri mikään. Siksi, koska ei haluta loukata toista pysytään vaiti. Ja tiedän, että on niitä tumpeloita miehiä, jotka ei saa sanottua mitään ja se vasta ärsyttääkin.
Mun mielestä aikuista ja toimivaa on todeta, että hei meillä ei nyt tämä kommunikaatio ihan toimi, miten voitaisiin oppia keskustelemaan hyvin. Ja sitten niitä keinoja alettaisiin etsiä ja ottaa käyttöön.
Erityisesti parisuhdekeskustelun ei pidä olla mikään puhtaan älyllinen sanoitustehtävä vaan myös sanaton viestintä on äärettömän tärkeää. Kuunteleminen voi yhtä hyvin johtaa siihen, että ei sano mitään vaan vaikka halaa. Hyvä tunneyhteys on perinteisessä parisuhteessa kaiken perusta.
Vierailija kirjoitti:
Ongelman ydin:
Perhon ja Korjosen tutkimuksen mukaan naiset kokevat parisuhteessa ongelmaksi perheeseen liittyvän yhteisen näkökulman puuttumisen, miehet taas uhkan riippumattomattomalle elämälle.Lähde: Nurmi ym. (2015, 212), Ihmisen psykologinen kehitys.
Siis: Perhon ja Korhosen (1999)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu numero 10 987 samasta aiheesta.
Naiset: kuinka monta miljardia vuotta menee ennen kuin te opitte että jos valitsee miehen kriteereillä X, tämä ei välttämättä muutukaan kriteerien Y mukaiseksi perhemieheksi/aviomieheksi?
Miksi et katsonut alun perin miestä jolla on noita haluamiasi ominaisuuksia? Eikö pitkälle suunnittelija ollut riittävän menevä ja jännä? Vai halusitko miehen jolla on enemmän maskuliinista jämeryyttä eikä tämän sisältä löytynytkään tunteista keskustelijaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se naisten suhteesta puhuminen on sitä, että nainen kertoo, mitä väärää mies on tehnyt tai mitä hyvää ei ole tehnyt, ja kuinka tämä ei varmaan rakasta ja kun on epävarmuutta haluaako tämä suhdetta (vaikka yhdessä oltaisiin oltu 10 vuotta). Se on äärimmäisen rasittavaa miehelle, eikä todellakaan lisää suhteen tiiviyttä.
Mies ei koskaan ehdota naiselle, että ruvetaas keskustelemaan millä tavalla huonosti nainen on suhteessa toiminut ja mitä huonoja ominaisuuksia hänellä on. Naisen keskustelu on sitä, että hän kertoo, millä tavalla mies on huono ja miten miehen pitäisi muuttua (tai ainakin vakuuttaa muuttuvansa). Jatkuvaa vanhojen asioiden vatvomista ja aina samoihin asioihin palaamista. Huonoa itsetuntoa.
M48
Juuri näin!
Minun mielestäni jatkuva vanhoihin palaaminen johtuu siitä, että ne ovat jääneet vaivaamaan eikä niitä ole saatu koskaan selvitettyä eikä siitä, että jollakin olisi huono itsetunto. Aivan omituinen korrelaatioajatus, että asioihin palaaminen ja itsetunnon taso jotenkin liittyisivät toisiinsa.
Pikemmin näkisin, että ihmisellä, joka kykenee kommunikoimaan avoimesti, on hyvä itsetunto ja vaikenijalla on heikko itsetunto, siksi hän ei rohkene puhua tai osaa pitää terveellä ja rakentavalla tavalla puoliaan ja omia rajojaan loukkaamattomina.
Jos asiat lakaistaan aina maton alle, siihen muodostuu pikku hiljaa keko, johon sitten jatkuvasti kompastuu.
Monilla naisilla on tapana jatkuvasti kysellä, että "rakastaksämua?". Se on miehestä kiusallista ja syyttävää, koska siitä tulee tunne (ja sitähän se tarkoittaa), että nainen epäilee miestä ja tämän tunteita. Kysymyksen jankuttaminen johtaa joko automaatiovastaukseen "no rakastanrakastan" tai sitten ärtymykseen, jolloin tekisi mieli vastata että "en kovin kauaa jos vielä jankutat tota samaa".
Se vitsi on osaksi totta, että mies ajattelee, että miksi sitä rakkautta pitää olla kokoajan toistelemassa, kun vastahan mä toissa vuonna sanoin. Monet miehet ajattelevat niin, että kun ovat jotain luvanneet, niin se on sillä kuitattu. He rakastavat, kun kerran tässä ovat, eikä sen sanallinen hokeminen tee suhteesta yhtään lujempaa. Jatkuva rakkauden kyseenalaistaminen naisen taholta ahdistaa ja aiheuttaa miehelle sen tunteen, että suhteessa on nyt jotain vialla ja hänen pitäisi jotenkin pystyä tästä muuttumaan, ettei nainen koko ajan asiaa kyselisi. Ja lisäksi ärsyttää se, että mies tietää, että hän voisi ihan hyvin ESITTÄÄ rakastavansa ja antaa monenlaista romanttista ihanaa lahjaa ja lemmenluritusta, ja nainen kai sitten olisi tyytyväinen. Vaikka se olisi esittämistä oikeasti. Koska nainen ei tunnu näkevän miehen rakkautta, ellei sitä toistella sanoin tai teatraalisin ja usein kliseisin teoin.
Olen käyttänyt tän vuoden puolella jonkun parisataa tuntia narsismiin tutustumiseen (valitettavasti ollut pakko, että saa jotain tolkkua elämäänsä ja siinä häärääviin ihmisiin). Yksi narsistin toimintamalli on juuri tuo, että sanotaan, että rakastanhan minä, koska olen tässä. Ei ymmärretä sitä, että tunne-elämältään terve ihminen kaipaa tunneyhteyttä ja kiintymystä ja se näkyy ja heijastuu monesta asiasta. Asuminen yhdessä, kotitöiden tekeminen, rahan tuominen ja paikallaolo EI OLE rakkautta.
Jos nainen jankuttaa jatkuvasti rakkaudesta, se on merkki siitä, että hän ei tunne itseään rakastetuksi. Silloin voisi ihan aikuisten oikeesti miettiä, että miksi tässä suhteessa ollaan. Sinulla toki voi olla joku tunnevamma mikä estää tällaisen lähestymistavan ja kaikki suhteet tuppaavat ennemmin ja myöhemmin muodostumaan vastaavanalaisiksi.
Ehkä se sitten on näin, että minulla on tunnevamma.
Et välttämättä ole. Ihmiset vaan ovat erilaisia. On ihan kiva, kun rakas ihminen sanoo rakastavansa. Mutta paljon tärkeämpää on, että hän myös tarkoittaa sitä. Tai ei edes sano sitä, mutta rakastaa silti. Tapa, millä katsot tai kosketat rakastamaasi ihmistä kertoo paljon enemmän kuin mikään papukaijana "rakastan sinua" toistaminen. Olen ollut työssä, jossa tehtäväni on ollut saada asiakkaat uskomaan sellaista, mihin en usko itsekään. Pystyisin ihan pokerinaamalla joka päivä sanomaan toiselle rakastavani häntä, vaikka en rakastaisikaan. Opittu taito. Sanat voi opetella, tekojen toteuttaminen onkin sitten jo vähän haastavampaa.
- eri -Kumpa naisetkin tajuaisivat että yhden ja saman asian jatkuva hokeminen aiheuttaa sen että se asia menettää merkityksensä. Esimerkiksi rakkauden tunnustusten hokeminen alkaa tuntumaan samalta kun sanoisi että ostin kaupasta maitoa
Sinussa on sitten jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se naisten suhteesta puhuminen on sitä, että nainen kertoo, mitä väärää mies on tehnyt tai mitä hyvää ei ole tehnyt, ja kuinka tämä ei varmaan rakasta ja kun on epävarmuutta haluaako tämä suhdetta (vaikka yhdessä oltaisiin oltu 10 vuotta). Se on äärimmäisen rasittavaa miehelle, eikä todellakaan lisää suhteen tiiviyttä.
Mies ei koskaan ehdota naiselle, että ruvetaas keskustelemaan millä tavalla huonosti nainen on suhteessa toiminut ja mitä huonoja ominaisuuksia hänellä on. Naisen keskustelu on sitä, että hän kertoo, millä tavalla mies on huono ja miten miehen pitäisi muuttua (tai ainakin vakuuttaa muuttuvansa). Jatkuvaa vanhojen asioiden vatvomista ja aina samoihin asioihin palaamista. Huonoa itsetuntoa.
M48
Juuri näin!
Minun mielestäni jatkuva vanhoihin palaaminen johtuu siitä, että ne ovat jääneet vaivaamaan eikä niitä ole saatu koskaan selvitettyä eikä siitä, että jollakin olisi huono itsetunto. Aivan omituinen korrelaatioajatus, että asioihin palaaminen ja itsetunnon taso jotenkin liittyisivät toisiinsa.
Pikemmin näkisin, että ihmisellä, joka kykenee kommunikoimaan avoimesti, on hyvä itsetunto ja vaikenijalla on heikko itsetunto, siksi hän ei rohkene puhua tai osaa pitää terveellä ja rakentavalla tavalla puoliaan ja omia rajojaan loukkaamattomina.
Jos asiat lakaistaan aina maton alle, siihen muodostuu pikku hiljaa keko, johon sitten jatkuvasti kompastuu.
Monilla naisilla on tapana jatkuvasti kysellä, että "rakastaksämua?". Se on miehestä kiusallista ja syyttävää, koska siitä tulee tunne (ja sitähän se tarkoittaa), että nainen epäilee miestä ja tämän tunteita. Kysymyksen jankuttaminen johtaa joko automaatiovastaukseen "no rakastanrakastan" tai sitten ärtymykseen, jolloin tekisi mieli vastata että "en kovin kauaa jos vielä jankutat tota samaa".
Se vitsi on osaksi totta, että mies ajattelee, että miksi sitä rakkautta pitää olla kokoajan toistelemassa, kun vastahan mä toissa vuonna sanoin. Monet miehet ajattelevat niin, että kun ovat jotain luvanneet, niin se on sillä kuitattu. He rakastavat, kun kerran tässä ovat, eikä sen sanallinen hokeminen tee suhteesta yhtään lujempaa. Jatkuva rakkauden kyseenalaistaminen naisen taholta ahdistaa ja aiheuttaa miehelle sen tunteen, että suhteessa on nyt jotain vialla ja hänen pitäisi jotenkin pystyä tästä muuttumaan, ettei nainen koko ajan asiaa kyselisi. Ja lisäksi ärsyttää se, että mies tietää, että hän voisi ihan hyvin ESITTÄÄ rakastavansa ja antaa monenlaista romanttista ihanaa lahjaa ja lemmenluritusta, ja nainen kai sitten olisi tyytyväinen. Vaikka se olisi esittämistä oikeasti. Koska nainen ei tunnu näkevän miehen rakkautta, ellei sitä toistella sanoin tai teatraalisin ja usein kliseisin teoin.
Olen käyttänyt tän vuoden puolella jonkun parisataa tuntia narsismiin tutustumiseen (valitettavasti ollut pakko, että saa jotain tolkkua elämäänsä ja siinä häärääviin ihmisiin). Yksi narsistin toimintamalli on juuri tuo, että sanotaan, että rakastanhan minä, koska olen tässä. Ei ymmärretä sitä, että tunne-elämältään terve ihminen kaipaa tunneyhteyttä ja kiintymystä ja se näkyy ja heijastuu monesta asiasta. Asuminen yhdessä, kotitöiden tekeminen, rahan tuominen ja paikallaolo EI OLE rakkautta.
Jos nainen jankuttaa jatkuvasti rakkaudesta, se on merkki siitä, että hän ei tunne itseään rakastetuksi. Silloin voisi ihan aikuisten oikeesti miettiä, että miksi tässä suhteessa ollaan. Sinulla toki voi olla joku tunnevamma mikä estää tällaisen lähestymistavan ja kaikki suhteet tuppaavat ennemmin ja myöhemmin muodostumaan vastaavanalaisiksi.
Ehkä se sitten on näin, että minulla on tunnevamma.
Et välttämättä ole. Ihmiset vaan ovat erilaisia. On ihan kiva, kun rakas ihminen sanoo rakastavansa. Mutta paljon tärkeämpää on, että hän myös tarkoittaa sitä. Tai ei edes sano sitä, mutta rakastaa silti. Tapa, millä katsot tai kosketat rakastamaasi ihmistä kertoo paljon enemmän kuin mikään papukaijana "rakastan sinua" toistaminen. Olen ollut työssä, jossa tehtäväni on ollut saada asiakkaat uskomaan sellaista, mihin en usko itsekään. Pystyisin ihan pokerinaamalla joka päivä sanomaan toiselle rakastavani häntä, vaikka en rakastaisikaan. Opittu taito. Sanat voi opetella, tekojen toteuttaminen onkin sitten jo vähän haastavampaa.
- eri -Kumpa naisetkin tajuaisivat että yhden ja saman asian jatkuva hokeminen aiheuttaa sen että se asia menettää merkityksensä. Esimerkiksi rakkauden tunnustusten hokeminen alkaa tuntumaan samalta kun sanoisi että ostin kaupasta maitoa
Että seksiäkin jouluna ja juhannuksena plus bonuspano isänmaalle itsenäisyyspäivänä, että kipinä säilyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se naisten suhteesta puhuminen on sitä, että nainen kertoo, mitä väärää mies on tehnyt tai mitä hyvää ei ole tehnyt, ja kuinka tämä ei varmaan rakasta ja kun on epävarmuutta haluaako tämä suhdetta (vaikka yhdessä oltaisiin oltu 10 vuotta). Se on äärimmäisen rasittavaa miehelle, eikä todellakaan lisää suhteen tiiviyttä.
Mies ei koskaan ehdota naiselle, että ruvetaas keskustelemaan millä tavalla huonosti nainen on suhteessa toiminut ja mitä huonoja ominaisuuksia hänellä on. Naisen keskustelu on sitä, että hän kertoo, millä tavalla mies on huono ja miten miehen pitäisi muuttua (tai ainakin vakuuttaa muuttuvansa). Jatkuvaa vanhojen asioiden vatvomista ja aina samoihin asioihin palaamista. Huonoa itsetuntoa.
M48
Juuri näin!
Minun mielestäni jatkuva vanhoihin palaaminen johtuu siitä, että ne ovat jääneet vaivaamaan eikä niitä ole saatu koskaan selvitettyä eikä siitä, että jollakin olisi huono itsetunto. Aivan omituinen korrelaatioajatus, että asioihin palaaminen ja itsetunnon taso jotenkin liittyisivät toisiinsa.
Pikemmin näkisin, että ihmisellä, joka kykenee kommunikoimaan avoimesti, on hyvä itsetunto ja vaikenijalla on heikko itsetunto, siksi hän ei rohkene puhua tai osaa pitää terveellä ja rakentavalla tavalla puoliaan ja omia rajojaan loukkaamattomina.
Jos asiat lakaistaan aina maton alle, siihen muodostuu pikku hiljaa keko, johon sitten jatkuvasti kompastuu.
Monilla naisilla on tapana jatkuvasti kysellä, että "rakastaksämua?". Se on miehestä kiusallista ja syyttävää, koska siitä tulee tunne (ja sitähän se tarkoittaa), että nainen epäilee miestä ja tämän tunteita. Kysymyksen jankuttaminen johtaa joko automaatiovastaukseen "no rakastanrakastan" tai sitten ärtymykseen, jolloin tekisi mieli vastata että "en kovin kauaa jos vielä jankutat tota samaa".
Se vitsi on osaksi totta, että mies ajattelee, että miksi sitä rakkautta pitää olla kokoajan toistelemassa, kun vastahan mä toissa vuonna sanoin. Monet miehet ajattelevat niin, että kun ovat jotain luvanneet, niin se on sillä kuitattu. He rakastavat, kun kerran tässä ovat, eikä sen sanallinen hokeminen tee suhteesta yhtään lujempaa. Jatkuva rakkauden kyseenalaistaminen naisen taholta ahdistaa ja aiheuttaa miehelle sen tunteen, että suhteessa on nyt jotain vialla ja hänen pitäisi jotenkin pystyä tästä muuttumaan, ettei nainen koko ajan asiaa kyselisi. Ja lisäksi ärsyttää se, että mies tietää, että hän voisi ihan hyvin ESITTÄÄ rakastavansa ja antaa monenlaista romanttista ihanaa lahjaa ja lemmenluritusta, ja nainen kai sitten olisi tyytyväinen. Vaikka se olisi esittämistä oikeasti. Koska nainen ei tunnu näkevän miehen rakkautta, ellei sitä toistella sanoin tai teatraalisin ja usein kliseisin teoin.
Olen käyttänyt tän vuoden puolella jonkun parisataa tuntia narsismiin tutustumiseen (valitettavasti ollut pakko, että saa jotain tolkkua elämäänsä ja siinä häärääviin ihmisiin). Yksi narsistin toimintamalli on juuri tuo, että sanotaan, että rakastanhan minä, koska olen tässä. Ei ymmärretä sitä, että tunne-elämältään terve ihminen kaipaa tunneyhteyttä ja kiintymystä ja se näkyy ja heijastuu monesta asiasta. Asuminen yhdessä, kotitöiden tekeminen, rahan tuominen ja paikallaolo EI OLE rakkautta.
Jos nainen jankuttaa jatkuvasti rakkaudesta, se on merkki siitä, että hän ei tunne itseään rakastetuksi. Silloin voisi ihan aikuisten oikeesti miettiä, että miksi tässä suhteessa ollaan. Sinulla toki voi olla joku tunnevamma mikä estää tällaisen lähestymistavan ja kaikki suhteet tuppaavat ennemmin ja myöhemmin muodostumaan vastaavanalaisiksi.
Ehkä se sitten on näin, että minulla on tunnevamma.
Et välttämättä ole. Ihmiset vaan ovat erilaisia. On ihan kiva, kun rakas ihminen sanoo rakastavansa. Mutta paljon tärkeämpää on, että hän myös tarkoittaa sitä. Tai ei edes sano sitä, mutta rakastaa silti. Tapa, millä katsot tai kosketat rakastamaasi ihmistä kertoo paljon enemmän kuin mikään papukaijana "rakastan sinua" toistaminen. Olen ollut työssä, jossa tehtäväni on ollut saada asiakkaat uskomaan sellaista, mihin en usko itsekään. Pystyisin ihan pokerinaamalla joka päivä sanomaan toiselle rakastavani häntä, vaikka en rakastaisikaan. Opittu taito. Sanat voi opetella, tekojen toteuttaminen onkin sitten jo vähän haastavampaa.
- eri -
Riippuu mitä ne teot ovat. Munuaisen lahjoittaminen on aika selkeä ja iso teko. Mutta mitä ne teot ovat arkielämässä ja joita ei voi feikata? Toiselle voi tehdä ruokaa vaikka ei rakasta, voi halata vaikka ei rakasta jne.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu numero 10 987 samasta aiheesta.
Naiset: kuinka monta miljardia vuotta menee ennen kuin te opitte että jos valitsee miehen kriteereillä X, tämä ei välttämättä muutukaan kriteerien Y mukaiseksi perhemieheksi/aviomieheksi?
Miksi et katsonut alun perin miestä jolla on noita haluamiasi ominaisuuksia? Eikö pitkälle suunnittelija ollut riittävän menevä ja jännä? Vai halusitko miehen jolla on enemmän maskuliinista jämeryyttä eikä tämän sisältä löytynytkään tunteista keskustelijaa?
Naiset kuvittelevat että miehet on samanlaisia kuin naiset että muuttuu joka trendin mukana eri ihmiseksi ja loukkaantuu kun mies pysyy samanlaisena kun se on aina ollutkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se naisten suhteesta puhuminen on sitä, että nainen kertoo, mitä väärää mies on tehnyt tai mitä hyvää ei ole tehnyt, ja kuinka tämä ei varmaan rakasta ja kun on epävarmuutta haluaako tämä suhdetta (vaikka yhdessä oltaisiin oltu 10 vuotta). Se on äärimmäisen rasittavaa miehelle, eikä todellakaan lisää suhteen tiiviyttä.
Mies ei koskaan ehdota naiselle, että ruvetaas keskustelemaan millä tavalla huonosti nainen on suhteessa toiminut ja mitä huonoja ominaisuuksia hänellä on. Naisen keskustelu on sitä, että hän kertoo, millä tavalla mies on huono ja miten miehen pitäisi muuttua (tai ainakin vakuuttaa muuttuvansa). Jatkuvaa vanhojen asioiden vatvomista ja aina samoihin asioihin palaamista. Huonoa itsetuntoa.
M48
Juuri näin!
Minun mielestäni jatkuva vanhoihin palaaminen johtuu siitä, että ne ovat jääneet vaivaamaan eikä niitä ole saatu koskaan selvitettyä eikä siitä, että jollakin olisi huono itsetunto. Aivan omituinen korrelaatioajatus, että asioihin palaaminen ja itsetunnon taso jotenkin liittyisivät toisiinsa.
Pikemmin näkisin, että ihmisellä, joka kykenee kommunikoimaan avoimesti, on hyvä itsetunto ja vaikenijalla on heikko itsetunto, siksi hän ei rohkene puhua tai osaa pitää terveellä ja rakentavalla tavalla puoliaan ja omia rajojaan loukkaamattomina.
Jos asiat lakaistaan aina maton alle, siihen muodostuu pikku hiljaa keko, johon sitten jatkuvasti kompastuu.
Monilla naisilla on tapana jatkuvasti kysellä, että "rakastaksämua?". Se on miehestä kiusallista ja syyttävää, koska siitä tulee tunne (ja sitähän se tarkoittaa), että nainen epäilee miestä ja tämän tunteita. Kysymyksen jankuttaminen johtaa joko automaatiovastaukseen "no rakastanrakastan" tai sitten ärtymykseen, jolloin tekisi mieli vastata että "en kovin kauaa jos vielä jankutat tota samaa".
Se vitsi on osaksi totta, että mies ajattelee, että miksi sitä rakkautta pitää olla kokoajan toistelemassa, kun vastahan mä toissa vuonna sanoin. Monet miehet ajattelevat niin, että kun ovat jotain luvanneet, niin se on sillä kuitattu. He rakastavat, kun kerran tässä ovat, eikä sen sanallinen hokeminen tee suhteesta yhtään lujempaa. Jatkuva rakkauden kyseenalaistaminen naisen taholta ahdistaa ja aiheuttaa miehelle sen tunteen, että suhteessa on nyt jotain vialla ja hänen pitäisi jotenkin pystyä tästä muuttumaan, ettei nainen koko ajan asiaa kyselisi. Ja lisäksi ärsyttää se, että mies tietää, että hän voisi ihan hyvin ESITTÄÄ rakastavansa ja antaa monenlaista romanttista ihanaa lahjaa ja lemmenluritusta, ja nainen kai sitten olisi tyytyväinen. Vaikka se olisi esittämistä oikeasti. Koska nainen ei tunnu näkevän miehen rakkautta, ellei sitä toistella sanoin tai teatraalisin ja usein kliseisin teoin.
Mun nyt jo edesmennyt mieheni aikoinaan sanoi, kun itsekin nuorena tivasin rakkauden sanoja, että kertoo kyllä mulle, jos joskus lakkaa rakastamasta. Ehti kuitenkin kuolla ennenkuin hänen rakkautensa loppui.
Tuo nokkeluus on suosittu tietynlaisten miesten keskuudessa. Jos joku sanoisi minulle noin, etsisin heti paremman miehen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se ongelma, että oletaan että naiset olisivat lähtökohtaisesti hyviä keskustelijoita. Kaikki eivät todellakaan ole. Osa ei kuuntele, osa huutaa, osa ei osaa sanoa mitään ja osa unohtaa kaiken minkä on itse sanonut viisi minuuttia myöhemmin. Kuitenkin nämäkin naiset haluavat puhua asioista. Mikä on sitten miehelle kaksinverroin kiusallista. Puhua huonolle keskustelukumppanille vaikeasta asiasta. Kun niistä helpoistakin asioista joutuu vääntämään uupumukseen saakka, niin jostain itselle vaikeasta asiasta puhuminen voi tuntua todella haastavalta.
Harvoin mies pysyy vaiti ilman syytä. Joskus se syy vaitioloon voi myös olla naisen huonoissa keskustelutaidoissa. Mutta mikäs olisikaan loukkaavampaa sanoa toiselle, että olet muuten surkea keskustelija, jonka kanssa ei tee mieli näistä asioista jutella. Ei juuri mikään. Siksi, koska ei haluta loukata toista pysytään vaiti. Ja tiedän, että on niitä tumpeloita miehiä, jotka ei saa sanottua mitään ja se vasta ärsyttääkin.
Ei se ongelma vaan ikinä poistu olemalla hiljaa ja lopettamalla keskustelu. Se on vain ongelman siirtämistä. Tuollaisella käytöksellä se keskustelu muuttuu koko ajan vaikeammaksi ja vaikeammaksi kun toinen turhautuu, se harvoin ainakaan parantaa niitä keskustelutaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu numero 10 987 samasta aiheesta.
Naiset: kuinka monta miljardia vuotta menee ennen kuin te opitte että jos valitsee miehen kriteereillä X, tämä ei välttämättä muutukaan kriteerien Y mukaiseksi perhemieheksi/aviomieheksi?
Miksi et katsonut alun perin miestä jolla on noita haluamiasi ominaisuuksia? Eikö pitkälle suunnittelija ollut riittävän menevä ja jännä? Vai halusitko miehen jolla on enemmän maskuliinista jämeryyttä eikä tämän sisältä löytynytkään tunteista keskustelijaa?
Harmi kun naiset eivät sinusta kiinnostu, mutta turhaan sinä täällä kiukkuasi purat.
Siinä taas yksi palstan keittiöpsykologi jakelee ohjeita ja ehdottomia totuuksia ihmismielestä ja tekee samalla diagnoosin, joka on, yllätys yllätys, narsisti.