Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12632)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikaisesti, kyllähän minun exässä oli niitä varoitusmerkkejä ihan alusta alkaen. Nuorena, tyhmänä, rakastuneena ohitin ne. Ja monenlaisia myrskyjä on ollut pitkin vuosia. Ei tämä ole hänellä ollut mikään pelkästään eroon liittyvää hankaluutta.
Jos olisin ollut viisaampi ja rohkeampi olisin lähtenyt suhteesta vuosia sitten. Mutta, en lähtenyt. Nyt kuitenkin nautin päivittäin uudesta elämästäni missä ei tarvitse pingottaa.Ja itsellenikin kaikki lakimies asiat on aivan outoja, enkä tiedä enkä osaa näissä oikein toimia.
Joten hyvä kuulla monenlaisia kokemuksia ja vinkkejä.Nyt pitää lähteä töihin.
Ap
En tiedä meneekö metsään mutta minä alan saada sen kuvan että sinua ei oikein kiinosta saako isä lapsien huoltajuuden ja miten omaisuuden jaon käy. Mielestäni et ole vieläkään päässyt yli ja edelleen työnnät päätä hieman sinne pensaasseen kuten aiemminkin sanoit, eli välttelet kaikin keinoin ongelmia. Tarvitset nyt kunnon lakimiehen. "Suositeltavaa on, että vanhemmat laativat kirjallisen sopimuksen, jonka he esittävät lastenvalvojan (=sosiaalilautakunnan) vahvistamaksi". Onko tämä siis tehty? Kyllä sinun on otettava hieman selkvää niistä lakiasioista mihin sinulla on oikeus. Tee se vaikka lasten ja oman taloutesi ja tulevaisuutesi vuoksi.
-koko ketjun lukenut
Tämä on totta. Vaikka lakiasiat eivät ole tuttuja ennestään, kenelle ne olisivatkaan, niin senverran pitää ottaa itseään niskasta kiinni, että alkaa kiinnostamaan nyt.
Koska henkilö on työssäkäyvä ihminen niin ilmeisesti hallitsee jättääkin hyvin. Sieltäkin löytyy paljon tietoa. Tietenkin sitten jokaisen kohdalla pitää soveltaa omaan tilanteeseen sopiviksi.
Oliko tämä nyt se, jolla oli iso talo, eläimiä ja paljon velkaa? Ettei taloa voinut alussa ensinkään myydä tai jakaa?
Olen jo mennyt sellaisin kun on monia samantyylisiä kirjoituksia.
Jos on kovin sekava tilanne, niin lakimiehen apua tarvitaan.
Ei kannata jäädä toisen sanomisen varaan ja tietämättömäksi miten toimitaan. Ex-mies ehkä haistaa tämän piirteen ja yrittää tietenkin käyttää sitä nyt hyväkseen, no, miksei käyttäisi. Ihminen on yleensä sellainen, niin exät kuin joskus nyxätkin. Ja muutkin lähimmäiset joskus.
Nyt tämä ihminen on siis eroamassa (onko tosissaan?) Ja silloin vaan pitää alkaa ajattelemaan ja toimimaan niin, että nyt olen itse vastuussa asioistani, niin niistä hyvistä kuin huonoista.
Kukaan ei niitä muuten hoida eikä vastaa.
Vaikka on ollut tietämätön voi aina korjata asioita.
Tässähän on se eräs niistä eroista asioissa kun ei olla enää parisuhteessa.
Ei jättääkö hyvin vaan nettiäkin hyvin.
1762
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikaisesti, kyllähän minun exässä oli niitä varoitusmerkkejä ihan alusta alkaen. Nuorena, tyhmänä, rakastuneena ohitin ne. Ja monenlaisia myrskyjä on ollut pitkin vuosia. Ei tämä ole hänellä ollut mikään pelkästään eroon liittyvää hankaluutta.
Jos olisin ollut viisaampi ja rohkeampi olisin lähtenyt suhteesta vuosia sitten. Mutta, en lähtenyt. Nyt kuitenkin nautin päivittäin uudesta elämästäni missä ei tarvitse pingottaa.Ja itsellenikin kaikki lakimies asiat on aivan outoja, enkä tiedä enkä osaa näissä oikein toimia.
Joten hyvä kuulla monenlaisia kokemuksia ja vinkkejä.Nyt pitää lähteä töihin.
Ap
En tiedä meneekö metsään mutta minä alan saada sen kuvan että sinua ei oikein kiinosta saako isä lapsien huoltajuuden ja miten omaisuuden jaon käy. Mielestäni et ole vieläkään päässyt yli ja edelleen työnnät päätä hieman sinne pensaasseen kuten aiemminkin sanoit, eli välttelet kaikin keinoin ongelmia. Tarvitset nyt kunnon lakimiehen. "Suositeltavaa on, että vanhemmat laativat kirjallisen sopimuksen, jonka he esittävät lastenvalvojan (=sosiaalilautakunnan) vahvistamaksi". Onko tämä siis tehty? Kyllä sinun on otettava hieman selkvää niistä lakiasioista mihin sinulla on oikeus. Tee se vaikka lasten ja oman taloutesi ja tulevaisuutesi vuoksi.
-koko ketjun lukenut
Tämä on totta. Vaikka lakiasiat eivät ole tuttuja ennestään, kenelle ne olisivatkaan, niin senverran pitää ottaa itseään niskasta kiinni, että alkaa kiinnostamaan nyt.
Koska henkilö on työssäkäyvä ihminen niin ilmeisesti hallitsee jättääkin hyvin. Sieltäkin löytyy paljon tietoa. Tietenkin sitten jokaisen kohdalla pitää soveltaa omaan tilanteeseen sopiviksi.Oliko tämä nyt se, jolla oli iso talo, eläimiä ja paljon velkaa? Ettei taloa voinut alussa ensinkään myydä tai jakaa?
Olen jo mennyt sellaisin kun on monia samantyylisiä kirjoituksia.
Jos on kovin sekava tilanne, niin lakimiehen apua tarvitaan.
Ei kannata jäädä toisen sanomisen varaan ja tietämättömäksi miten toimitaan. Ex-mies ehkä haistaa tämän piirteen ja yrittää tietenkin käyttää sitä nyt hyväkseen, no, miksei käyttäisi. Ihminen on yleensä sellainen, niin exät kuin joskus nyxätkin. Ja muutkin lähimmäiset joskus.
Nyt tämä ihminen on siis eroamassa (onko tosissaan?) Ja silloin vaan pitää alkaa ajattelemaan ja toimimaan niin, että nyt olen itse vastuussa asioistani, niin niistä hyvistä kuin huonoista.
Kukaan ei niitä muuten hoida eikä vastaa.Vaikka on ollut tietämätön voi aina korjata asioita.
Tässähän on se eräs niistä eroista asioissa kun ei olla enää parisuhteessa.
Sen verran otan pikaisesti kantaa, eli tämä keskusteluketju on ihan eri kun mihin viittaat.
Se oli oma ketjunsa, jossa oli iso talo, paljon velkaa ja ne eläimet. Siinä miehellä oli se "harrastustyttöystävä", ensin pelkkä ystävä ja lopulta sitten kuitenkin muuta ja naisella oli masennus.
Siinä Ap sitten hävisi lopulta ihan kokonaan.
Ei sekoteta sitä ketjua tähän.
Paksulta kuulostaa jos Ap:n pitäisi maksaa talon menoista. Ota selvää asumiskorvauksesta. Siihen entinen puolisosi voi halutessasi joutua. Asumaan jäänyt maksaa talon käyttökulut ja kohtuullisen asumiskorvauksen sinulle. Ei kannata lähteä utopistisiin vaatimuksiin vaan olla selvillä omista oikeuksista.
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikaisesti, kyllähän minun exässä oli niitä varoitusmerkkejä ihan alusta alkaen. Nuorena, tyhmänä, rakastuneena ohitin ne. Ja monenlaisia myrskyjä on ollut pitkin vuosia. Ei tämä ole hänellä ollut mikään pelkästään eroon liittyvää hankaluutta.
Jos olisin ollut viisaampi ja rohkeampi olisin lähtenyt suhteesta vuosia sitten. Mutta, en lähtenyt. Nyt kuitenkin nautin päivittäin uudesta elämästäni missä ei tarvitse pingottaa.Ja itsellenikin kaikki lakimies asiat on aivan outoja, enkä tiedä enkä osaa näissä oikein toimia.
Joten hyvä kuulla monenlaisia kokemuksia ja vinkkejä.Nyt pitää lähteä töihin.
Ap
En tiedä meneekö metsään mutta minä alan saada sen kuvan että sinua ei oikein kiinosta saako isä lapsien huoltajuuden ja miten omaisuuden jaon käy. Mielestäni et ole vieläkään päässyt yli ja edelleen työnnät päätä hieman sinne pensaasseen kuten aiemminkin sanoit, eli välttelet kaikin keinoin ongelmia. Tarvitset nyt kunnon lakimiehen. "Suositeltavaa on, että vanhemmat laativat kirjallisen sopimuksen, jonka he esittävät lastenvalvojan (=sosiaalilautakunnan) vahvistamaksi". Onko tämä siis tehty? Kyllä sinun on otettava hieman selkvää niistä lakiasioista mihin sinulla on oikeus. Tee se vaikka lasten ja oman taloutesi ja tulevaisuutesi vuoksi.
-koko ketjun lukenut
Tämä on totta. Vaikka lakiasiat eivät ole tuttuja ennestään, kenelle ne olisivatkaan, niin senverran pitää ottaa itseään niskasta kiinni, että alkaa kiinnostamaan nyt.
Koska henkilö on työssäkäyvä ihminen niin ilmeisesti hallitsee jättääkin hyvin. Sieltäkin löytyy paljon tietoa. Tietenkin sitten jokaisen kohdalla pitää soveltaa omaan tilanteeseen sopiviksi.Oliko tämä nyt se, jolla oli iso talo, eläimiä ja paljon velkaa? Ettei taloa voinut alussa ensinkään myydä tai jakaa?
Olen jo mennyt sellaisin kun on monia samantyylisiä kirjoituksia.
Jos on kovin sekava tilanne, niin lakimiehen apua tarvitaan.
Ei kannata jäädä toisen sanomisen varaan ja tietämättömäksi miten toimitaan. Ex-mies ehkä haistaa tämän piirteen ja yrittää tietenkin käyttää sitä nyt hyväkseen, no, miksei käyttäisi. Ihminen on yleensä sellainen, niin exät kuin joskus nyxätkin. Ja muutkin lähimmäiset joskus.
Nyt tämä ihminen on siis eroamassa (onko tosissaan?) Ja silloin vaan pitää alkaa ajattelemaan ja toimimaan niin, että nyt olen itse vastuussa asioistani, niin niistä hyvistä kuin huonoista.
Kukaan ei niitä muuten hoida eikä vastaa.Vaikka on ollut tietämätön voi aina korjata asioita.
Tässähän on se eräs niistä eroista asioissa kun ei olla enää parisuhteessa.
Sen verran otan pikaisesti kantaa, eli tämä keskusteluketju on ihan eri kun mihin viittaat.
Se oli oma ketjunsa, jossa oli iso talo, paljon velkaa ja ne eläimet. Siinä miehellä oli se "harrastustyttöystävä", ensin pelkkä ystävä ja lopulta sitten kuitenkin muuta ja naisella oli masennus.
Siinä Ap sitten hävisi lopulta ihan kokonaan.Ei sekoteta sitä ketjua tähän.
Joo, muistan tämän ketjun hyvin ja tätä miehen salarakasta alettiin ketjussa kutsua Mirkuksi. Mies ei salaillut Mirkkua lainkaan, vaan naamioi salasuhteensa kaverisuhteeksi. Hän kävi julkisesti Mirkun luona kokkailemassa, istumassa sohvalla, kävelemässä Mirkun ja koirien kanssa ja väitti kaikkea vain ystävyydeksi, kun Mirkku oli niin ahdistunut ja masentunut. Silti Mirkku kävi ihan töissä ja harrastikin miehen kanssa koko ajan. Että sellainen masennus.
Vaimo kuvaili miehen käytöstä tänne ja menoja ja kaikki sanoivat, että mies käyttäytyy kuin tyypillinen pettäjä ja Mirkku ei voi olla pelkkä kaveri.
Kun vaimo alkoi epäillä tosissaan, mies kiisti aluksi kaiken, mutta tällä palstalla vaimo sai tukea, että taatusti on salasuhde, niinkuin sitten olikin.
Mies syysiltana raivoissaan potki pellon reunalla jotain hylättyjä autonrenkaita otsalamppu päässään ja ap seurasi kotitalon ikkunasta sitä raivoamista. Toi on jotenki piirtyny mun mieleen.
Ketju päättyi siihen, että ap tosissaan sai miehensä kiinni siitä, että miehellä oli romanttinen salasuhde Mirkkuun, mutta eroa ei saatu aikaiseksi.
Mies ei halunnut luopua Mirkustaan, vaan sanoi, että haluaa olla Mirkun kanssa. Heillä oli omakotitalo, kotieläimiä ja lapsiakin. Kotieläimet saatiin myytyä. Sitä, miten tarina eteni, emme saaneet tietää.
Tuo vaimo vain katosi tuon jälkeen täältä. Ei vastaa enää siihen ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikaisesti, kyllähän minun exässä oli niitä varoitusmerkkejä ihan alusta alkaen. Nuorena, tyhmänä, rakastuneena ohitin ne. Ja monenlaisia myrskyjä on ollut pitkin vuosia. Ei tämä ole hänellä ollut mikään pelkästään eroon liittyvää hankaluutta.
Jos olisin ollut viisaampi ja rohkeampi olisin lähtenyt suhteesta vuosia sitten. Mutta, en lähtenyt. Nyt kuitenkin nautin päivittäin uudesta elämästäni missä ei tarvitse pingottaa.Ja itsellenikin kaikki lakimies asiat on aivan outoja, enkä tiedä enkä osaa näissä oikein toimia.
Joten hyvä kuulla monenlaisia kokemuksia ja vinkkejä.Nyt pitää lähteä töihin.
Ap
En tiedä meneekö metsään mutta minä alan saada sen kuvan että sinua ei oikein kiinosta saako isä lapsien huoltajuuden ja miten omaisuuden jaon käy. Mielestäni et ole vieläkään päässyt yli ja edelleen työnnät päätä hieman sinne pensaasseen kuten aiemminkin sanoit, eli välttelet kaikin keinoin ongelmia. Tarvitset nyt kunnon lakimiehen. "Suositeltavaa on, että vanhemmat laativat kirjallisen sopimuksen, jonka he esittävät lastenvalvojan (=sosiaalilautakunnan) vahvistamaksi". Onko tämä siis tehty? Kyllä sinun on otettava hieman selkvää niistä lakiasioista mihin sinulla on oikeus. Tee se vaikka lasten ja oman taloutesi ja tulevaisuutesi vuoksi.
-koko ketjun lukenut
Tämä on totta. Vaikka lakiasiat eivät ole tuttuja ennestään, kenelle ne olisivatkaan, niin senverran pitää ottaa itseään niskasta kiinni, että alkaa kiinnostamaan nyt.
Koska henkilö on työssäkäyvä ihminen niin ilmeisesti hallitsee jättääkin hyvin. Sieltäkin löytyy paljon tietoa. Tietenkin sitten jokaisen kohdalla pitää soveltaa omaan tilanteeseen sopiviksi.Oliko tämä nyt se, jolla oli iso talo, eläimiä ja paljon velkaa? Ettei taloa voinut alussa ensinkään myydä tai jakaa?
Olen jo mennyt sellaisin kun on monia samantyylisiä kirjoituksia.
Jos on kovin sekava tilanne, niin lakimiehen apua tarvitaan.
Ei kannata jäädä toisen sanomisen varaan ja tietämättömäksi miten toimitaan. Ex-mies ehkä haistaa tämän piirteen ja yrittää tietenkin käyttää sitä nyt hyväkseen, no, miksei käyttäisi. Ihminen on yleensä sellainen, niin exät kuin joskus nyxätkin. Ja muutkin lähimmäiset joskus.
Nyt tämä ihminen on siis eroamassa (onko tosissaan?) Ja silloin vaan pitää alkaa ajattelemaan ja toimimaan niin, että nyt olen itse vastuussa asioistani, niin niistä hyvistä kuin huonoista.
Kukaan ei niitä muuten hoida eikä vastaa.Vaikka on ollut tietämätön voi aina korjata asioita.
Tässähän on se eräs niistä eroista asioissa kun ei olla enää parisuhteessa.
Sen verran otan pikaisesti kantaa, eli tämä keskusteluketju on ihan eri kun mihin viittaat.
Se oli oma ketjunsa, jossa oli iso talo, paljon velkaa ja ne eläimet. Siinä miehellä oli se "harrastustyttöystävä", ensin pelkkä ystävä ja lopulta sitten kuitenkin muuta ja naisella oli masennus.
Siinä Ap sitten hävisi lopulta ihan kokonaan.Ei sekoteta sitä ketjua tähän.
Joo, muistan tämän ketjun hyvin ja tätä miehen salarakasta alettiin ketjussa kutsua Mirkuksi. Mies ei salaillut Mirkkua lainkaan, vaan naamioi salasuhteensa kaverisuhteeksi. Hän kävi julkisesti Mirkun luona kokkailemassa, istumassa sohvalla, kävelemässä Mirkun ja koirien kanssa ja väitti kaikkea vain ystävyydeksi, kun Mirkku oli niin ahdistunut ja masentunut. Silti Mirkku kävi ihan töissä ja harrastikin miehen kanssa koko ajan. Että sellainen masennus.
Vaimo kuvaili miehen käytöstä tänne ja menoja ja kaikki sanoivat, että mies käyttäytyy kuin tyypillinen pettäjä ja Mirkku ei voi olla pelkkä kaveri.
Kun vaimo alkoi epäillä tosissaan, mies kiisti aluksi kaiken, mutta tällä palstalla vaimo sai tukea, että taatusti on salasuhde, niinkuin sitten olikin.
Mies syysiltana raivoissaan potki pellon reunalla jotain hylättyjä autonrenkaita otsalamppu päässään ja ap seurasi kotitalon ikkunasta sitä raivoamista. Toi on jotenki piirtyny mun mieleen.
Ketju päättyi siihen, että ap tosissaan sai miehensä kiinni siitä, että miehellä oli romanttinen salasuhde Mirkkuun, mutta eroa ei saatu aikaiseksi.
Mies ei halunnut luopua Mirkustaan, vaan sanoi, että haluaa olla Mirkun kanssa. Heillä oli omakotitalo, kotieläimiä ja lapsiakin. Kotieläimet saatiin myytyä. Sitä, miten tarina eteni, emme saaneet tietää.
Tuo vaimo vain katosi tuon jälkeen täältä. Ei vastaa enää siihen ketjuun.
Tässä tämä ketju, aloitettu viime syksynä:
Ja tuo pettäminen, mistä ap mainitsee jo otsikossa oli siis suutelu. Se Mirkku kävi ihan kuumana ap:n mieheen ja mies kielsi kaiken koko ajan, että miehellä itsellään ei ole tunteita ja mitään ei oo tehty, muuta ku se yks suutelu.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4798078/jaksaisiko-joku-jakaa-ajatuksia…
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikaisesti, kyllähän minun exässä oli niitä varoitusmerkkejä ihan alusta alkaen. Nuorena, tyhmänä, rakastuneena ohitin ne. Ja monenlaisia myrskyjä on ollut pitkin vuosia. Ei tämä ole hänellä ollut mikään pelkästään eroon liittyvää hankaluutta.
Jos olisin ollut viisaampi ja rohkeampi olisin lähtenyt suhteesta vuosia sitten. Mutta, en lähtenyt. Nyt kuitenkin nautin päivittäin uudesta elämästäni missä ei tarvitse pingottaa.Ja itsellenikin kaikki lakimies asiat on aivan outoja, enkä tiedä enkä osaa näissä oikein toimia.
Joten hyvä kuulla monenlaisia kokemuksia ja vinkkejä.Nyt pitää lähteä töihin.
Ap
En tiedä meneekö metsään mutta minä alan saada sen kuvan että sinua ei oikein kiinosta saako isä lapsien huoltajuuden ja miten omaisuuden jaon käy. Mielestäni et ole vieläkään päässyt yli ja edelleen työnnät päätä hieman sinne pensaasseen kuten aiemminkin sanoit, eli välttelet kaikin keinoin ongelmia. Tarvitset nyt kunnon lakimiehen. "Suositeltavaa on, että vanhemmat laativat kirjallisen sopimuksen, jonka he esittävät lastenvalvojan (=sosiaalilautakunnan) vahvistamaksi". Onko tämä siis tehty? Kyllä sinun on otettava hieman selkvää niistä lakiasioista mihin sinulla on oikeus. Tee se vaikka lasten ja oman taloutesi ja tulevaisuutesi vuoksi.
-koko ketjun lukenut
Tämä on totta. Vaikka lakiasiat eivät ole tuttuja ennestään, kenelle ne olisivatkaan, niin senverran pitää ottaa itseään niskasta kiinni, että alkaa kiinnostamaan nyt.
Koska henkilö on työssäkäyvä ihminen niin ilmeisesti hallitsee jättääkin hyvin. Sieltäkin löytyy paljon tietoa. Tietenkin sitten jokaisen kohdalla pitää soveltaa omaan tilanteeseen sopiviksi.Oliko tämä nyt se, jolla oli iso talo, eläimiä ja paljon velkaa? Ettei taloa voinut alussa ensinkään myydä tai jakaa?
Olen jo mennyt sellaisin kun on monia samantyylisiä kirjoituksia.
Jos on kovin sekava tilanne, niin lakimiehen apua tarvitaan.
Ei kannata jäädä toisen sanomisen varaan ja tietämättömäksi miten toimitaan. Ex-mies ehkä haistaa tämän piirteen ja yrittää tietenkin käyttää sitä nyt hyväkseen, no, miksei käyttäisi. Ihminen on yleensä sellainen, niin exät kuin joskus nyxätkin. Ja muutkin lähimmäiset joskus.
Nyt tämä ihminen on siis eroamassa (onko tosissaan?) Ja silloin vaan pitää alkaa ajattelemaan ja toimimaan niin, että nyt olen itse vastuussa asioistani, niin niistä hyvistä kuin huonoista.
Kukaan ei niitä muuten hoida eikä vastaa.Vaikka on ollut tietämätön voi aina korjata asioita.
Tässähän on se eräs niistä eroista asioissa kun ei olla enää parisuhteessa.
Sen verran otan pikaisesti kantaa, eli tämä keskusteluketju on ihan eri kun mihin viittaat.
Se oli oma ketjunsa, jossa oli iso talo, paljon velkaa ja ne eläimet. Siinä miehellä oli se "harrastustyttöystävä", ensin pelkkä ystävä ja lopulta sitten kuitenkin muuta ja naisella oli masennus.
Siinä Ap sitten hävisi lopulta ihan kokonaan.Ei sekoteta sitä ketjua tähän.
Oli miten oli, tähän kiinnitin huomiota ja kommentoin, että tämä henkilö kertoo: lakiasiat ovat outoja eikä oikein tiedä miten toimia tms.
Tähän ei auta muu kuin ottaa niistä selvää ja miten toimitaan erotilanteessa.
Ja myös ottaa lakimies avuksi jos asiat niin vaativat.
Olen minä ottanut selvää lakiasioista, paljonkin. Lukenut, soittanut, käynyt juttelemassa lakineuvonnassa jne. Silti on paljon asioita joita en tiedä, toimintatavat on vieraita.
Varsin hyvin olen kuitenkin perillä oikeuksistani. Kuten asumiskorvauksesta. En ole sitä hakenut, koska ex maksaa kaikki talon kulut, en minä niitä maksa. Toki hän ajoittain uhkailee miten kuluja lankeaa minulle. Nykyisin sitäkin tekee enää harvoin, kun olen alkanut asiassa pitämään uudella tavalla puoleni. Ja toisaalta, kun vielä asuin siellä, oli ex paljon pois. Jos tilanne kärjistyy tiedän oikeuteni.
Minulle ei ole aivan sama miten asiat menee, ja lasten asiathan on lakimiehen hoidossa.
Ehkä tässä voi vielä olla pään pensaaseen työntämistä. Etten itse patistele ja kysele aktiivisemmin missä asiassa mennää. Jotenkin tämä tasanen elo houkuttaa, ja olisi helpompaa antaa olla entä alkaa asioista vääntämään. Tänään kuitenkin laitoin lakimiehelle viestiä ja kysyin missä mennään. Onko ex vastannut mitään?
Mutta osituksessa en muutenkaan tulisi saamaan oikeastaan mitään, koska ei ole muuta jaettavaa kun velkaa. Ja velkaa en halua. Siksi en jaksa ns.pikkujutuista taistella. En edes sen asianajajan välityksellä. Kunhan saataisiin tehtyä ja asialle piste.
Kunhan joku vaan ostaisi sen talon! Ex ei sitä lunasta, yritti mutta ei saanut tarpeeksi lainaa. Mutta, tässä en kauheasti pysty itse tekemään, teen kyllä kaiken sen minkä suinkin voin.
Ja nyt voin paljastaa tyhmyyteni,,onko asianajajalla ja lakimiehellä jokin ero? Onko väliä kumpaa nimitystä käytän? Voisin toki tämänkin googlettaa, mutta enpä just nyt jaksa.
Ap
Ihan sama asia on asianajaja ja lakimies tai juristi. Ja ihan hyvin voit pyytää asumiskorvausta. Nythän muut ihmiset käyttävät ja kuluttavat omaisuutta, jota sinä et voi. Et ole asunut siellä pitkään aikaan etkä pysty edes huolehtimaan omaisuudestasi. Mitä jos he tuhoavat siellä jotain mikä vaikuttaa myyntiin?
Älä anna lasten asioissa periksi. He ovat tärkeintä mitä on.
Tuota olen miettinyt, jos jotain isompaa tapahtuu, vaikka vesivahinko? Siksi pitäisi vähintään olla selkeä sopimus siitä, että ex vastaa, koska siellä asuu.
Lasten asiat on tärkeintä saada kuntoon. Sovittua mahdollisimman tarkasti. Heidän puoliaan tulen pitämään viimeiseen asti.
Kiitos selvennyksestä tuossa nimitys asiassa.
Ap
Tsemppiä ap! Älä anna periksi. Olet inspiraatio meille kaikille. Kasvutarinasi on huikea. Joskus kun siltä tuntuu, niin luepa kaikki viestisi ketjun alusta tähän päivään. Ja mieti muutosta. Mieti sitä, miten muutuit ja miksi. Olet hurjan vahva nainen ja viimeinen vuosi on sen todistanut.
On vähintäänkin kohtuullista että exäsi maksaa taloon kohdistuvia menoja ja kuluja. Asuu siellä hyvinkin huokeasti jos maksatte vain korkoja? Voisiko talon laittaa vuokralle jos näyttää että asuntokauppa on jäissä?
Lasten olosuhteethan muuttuu jos ja kun exä ei jääkään tuohon taloon asumaan. Silloinhan sinulla etenkin on hyvät mahdollisuudet lähivanhemmuteen, mitä toivon mukaan lähdet tavoittelemaan.
Kiitos kuurankukka!
Tuota ketjun läpi lukemista mietin monesti, vielä en ole sitä tehnyt. Vaatii aikaa, ja luultavasti menisi ns tunteisiin. Mutta muistan sen olon ja tunteen mikä tässä matkalla on ollut, miten kamalaa se oli. Tämä pääasiassa vallitseva sisäinen rauha ja voima on paljon miellyttävämpi tunne. Ja ne muutkin ajoittain tulevat tunteet pysyy hallinnassa.
Lapset ensin. Ne on tärkeintä. Ja heidän hyvinvointiin vaikuttaa myös vanhempien turha riitely. Lasten asiat pitää saada kuntoon.
Ja se on totta, että talon myynti, isän muutto vaikuttaa asioihin.
Omasta puolesta toivon, että muuttaisi niin pitkälle missä pippuri kasvaa, lasten puolesta toivoisin uuden kotinsa olevan jossain järkevän matkan päässä.
Ap
Tuohon pelkäämis kommenttiin vastaan vielä. Että kyllä se osaltaan pitää paikkansa. Että pelkään, miten hän reagoi, miten hyökkää, miten toimii. Jos nokikkain joudumme jostain asiasta, on hänellä todella vahvat mielipiteet ja varmasti kaivaa kaiken ikävän esille vuosien varrelle. On saattanut kuvata videoita kun menetän nurkkaan ajettuna hermoni jne.
Ja pelkään sitä tilannetta että joudun hänen kanssaan samaan tilaan. On se sitten lastenvalvoja, sovittelu tai käräjät. Haluaisin sen hetken välttää kaikin tavoin. En halua kohdata häntä, en halua puhua hänen kanssa. Todella, oikeasti haluaisin työntää pään pensaaseen ja antaa olla. Mutta, sitä en tee. Vaan hoidan asiat kuntoon.
Tiedän myös, että minulla ei ole mitään salattavaa. Tiedän kuka olen ja mitä teen ja miksi teen. Ja uskon, että pysyn nykyisin jo hänen edessään vahvana omilla jaloillani ja pystyn puolustamaan itseäni.
Lapsiani olen puolustanut aina. Vaikka toisaalta aivan liikaa olen sallinut heitä kohtaan vääränlaista käytöstä ja olisi pitänyt puolustaa paljon enemmän, viedä heidät turvaan kasvamaan eroamalla jo aikoja sitten. Suurimmat ongelmat suhteessa varmaan tulikin siitä, että seisoin miehen ja lasten välissä. En sietänyt käytöstään ja puolustin lapsia. Tätä ex ei kestänyt. Koska hänhän oli oikeassa.
Ap
Pelko on kyllä mielestäni ihan terve reaktio, joskin raskas kantaa, tilanteessasi Ap. Pelkäisin minäkin. Ja pelko on kuin suru tai muut, eli aiemmin oli puhetta kehon muistista, eli siitä, että ainakin itselläni jo ihan tämä ketju aikoinaan nosti myös kehollisia tuntemuksia. Eli elin uudelleen sitä ahdistusta myös kropan kautta. Joten sikäli ajattelen, että ei sitä pelkäämistäkään voi tuosta noin vaan lopettaa, pelkästään järkeilemällä.
On myös konkreettisia pelkoja, kuten vaikka tuo, että mies näyttää keskusteluissa sinusta jotain sinulle haittaa tekevää videota tms. Ajatuksena todella ahdistava, kieltämättä. Mutta toivoisin, että voisit ajatella, että jees, tuossahan minä olen suuttunut stana oikein kunnolla, saipas kerrankin tuokin jotain takaisinkin päin! Sanoa tilanteessa, että joo siitä näette, miten meni välillä kuppi nurin minullakin. Ei ylpein, mutta rehellisin hetkeni taisi olla tuo juu. Muu olikin pelokasta hymistelyä.
Sitten ajattelen myös, että näin se kasvuprosessi etenee: ahdistuksesta konkreettisiin pelkoihin, joita sitten vain kumoamaan niitä. Yksi askel tiellä siis parempaan!
T: MaratonParkuja
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt voin paljastaa tyhmyyteni,,onko asianajajalla ja lakimiehellä jokin ero? Onko väliä kumpaa nimitystä käytän? Voisin toki tämänkin googlettaa, mutta enpä just nyt jaksa.
Ap
Asianajaja on suorittanut asianajajatutkinnon ja on pätevä edustamaan asiakastaan oikeudessa. Lakimies = juristi eli kuka tahansa oikeustieteellisen loppututkinnon (OTM tai entinen OTK) suorittanut. Asianajotoimiston ja lakiasiaintoimiston välillä on erona, että edellinen pystyy hoitamaan oikeusjuttuja ja jälkimmäinen ainoastaan laatii esimerkiksi testamentteja ja muita sopimuksia, eli toiminta on rajatumpaa.
- sivusta
Rauha ja levollisuus on tietysti hyvä asia, mutta pitää pystyä tunnistamaan onko kyseessä oikea levollisuus vai masennus joka saa mielen turtumaan. Saatko aitoa iloa asioista joista pidät? Jaksatko kiinnostua asioista? Masennus tai muu mielenterveyden oireilu voi ilmetä välinpitämättömyytenä eikä sitä aina huomaa.
Muista että netistä löytyy paljon chat-apuakin esim. Perhepulma-chat tai apua eroon -chat joissa voi kysellä tai purkaa asioista mielestään.
Kuurankukka kirjoitti:
Mitä kuuluu M36?
Hän lienee kiireinen sotkujensa kanssa.
Vaikuttaa siltä että ap pelkää edelleen eksää eikä uskalla puolustaa itseään ja lapsiaan