Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Mitäs kaikille kuuluu?

Miten mökkimiehen kanssa sujuu?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs kaikille kuuluu?

Miten mökkimiehen kanssa sujuu?

Arki ja kiireet iskeneet isolla halolla, nyt viimeisen kahden viikon aikana poikani viettänyt enemmän aikaa mökkimiehen kanssa kun äiti. Nyt viikonloppuna on sitten äidin vuoro.

Ei kuulu siis juuri nyt mitään, pientä haikeutta tajuta, että kesä meni vauhdilla.

Seesteinen rauha sisimmässäni ja uteliaisuus tulevaisuudesta. Elämä on ihan hyvää juuri nyt.

Kuurankukka kirjoitti:

Mitä kuuluu M36?

Eipä erikoisia kuulumisia. Olen ollut keskenäni täällä mökillä ja tehnyt etänä töitä. Kirjoitit muutamia sivuja sitten, että tyttiksestä varmaan tuntuu pahalta olla täällä koska täällä pettämistä on tapahtunut. Tyttis ei ole asiaa mitenkään ilmaissut, ainakaan niin että minä sen olisin ymmärtänyt, mutta todennäköisesti olet oikeassa. Täällähän me olimme myös juhannusta viettämässä, kun laitoin ensimmäisen viestini ketjuun. Juhannuspäivänä sain kerättyä kylliksi rohkeutta ja tunnustin. Sitten tulimmekin etuajassa takaisin kaupunkiin.

Sitten on myös mökin alkuperä. Mitään en ole tyttiksen kanssa aiheesta puhunut, koska asia ei ole tullut mieleeni ennen kuin nyt rupesin asioita pohtimaan. Mutta jos tyttis ei jo tiedä, niin ennen pitkää tietää, koska asia on yleisessä tiedossa lähipiirissäni. Selittää myös osaltaan exän roikkumisen mökissä. Tämähän on alkujaan meidän vanhempiemme yhdessä maksama häälahja. Nyt kun olen näitä miettinyt niin ei minunkaan ole täällä helppo olla. Mietin miltä tyttiksestä tuntuu, että olen täällä? Uskooko että olen täällä oikeasti yksin? Olen pohtinut, että antaisinko hänelle kameratunnuket jotta näkisi että pihassa on vain yksi auto. Tai ehkä tulen täältä pois etuajassa. Mietin myös, jos möisin pois ja ostaisin tilalle toisen, jossa ei ole samanlaista painolastia. Mutta tästä tulisi paljon vaivaa ja kustannuksia. Onhan tämä tärkeä myös lapsille, jotka täällä viettäneet merkittävän osan elämästään. Ja tärkeä myös exälle, joka taas saa minut myymisen kannalle. Mutta mitään nopeita liikkeitä en tee tai pystyisikään tekemään.

Tuosta itsesensuurista, en voi itselleni mitään. Luen tekstini läpi ennen julkaisua. Mietin haluanko kyseiset asiat julkaista. Paljastanko liikaa?  Rönsyilenkö liikaa? Olen leikannut näitä muita henkilöitä, jotka osaltaan hämmentää soppaa. Suhdettani omaan sukuuni ja exän lapsuuden perheeseen. Nämä monelta osin selittää ristiriitaista suhdettani exään, mutta toisaalta vievät sivupoluille. Millaisen vastaanoton kirjoitukseni saa? Tiedostan olevani etuoikeutetussa asemassa. Yritän olla korostamatta asiaa, minuun suhtaudutaan riittävän penseästi jo näin. Leikkaan armottomasti rahaan, omaisuuteen ja sijoituksiin liittyvät kirjoitukset, mikäli ne eivät ole aivan olennaisia. Olen saanut kritikkiä siitä miten vähän kirjoitan tyttiksestä. Olenhan minä kirjoittanut, mutta leikannut pois. Eiköhän julkaistuistakin jo näe, että kuinka huonosti minä olen häntä kohdellut ja miten epätasa-arvoinen meidän suhteemme on. Sitten on myös ne erityisen kipeät aiheet, jotka menevät minulla ihon alle. Esimerkkinä vaikka itsemääräämisoikeus. Niihin kohdistuvat tölväykset sattuvat enemmän kuin haluaisin myöntää. Yritän olla antamatta lisää maalitauluja.

-M36

Omaa kommenttia sivusta seuranneena.

Ihana kesä uuden naisystävän seurassa, kaikki sujunut oikein hyvin tähän mennessä. No nyt kännykän syövereistä etsin muutamaa kuvaa, niin esiin tuli kuvia exästä jota en ole nähnyt eromme jälkeen, josta on 15 kuukautta.

Iski kipu ja kaipuu päälle, en voi mitään. Vaikka järki sanoo että se on mennyttä elämää....sydämessä tunsin kaihoa...

Mies 41v.

Vierailija kirjoitti:

Omaa kommenttia sivusta seuranneena.

Ihana kesä uuden naisystävän seurassa, kaikki sujunut oikein hyvin tähän mennessä. No nyt kännykän syövereistä etsin muutamaa kuvaa, niin esiin tuli kuvia exästä jota en ole nähnyt eromme jälkeen, josta on 15 kuukautta.

Iski kipu ja kaipuu päälle, en voi mitään. Vaikka järki sanoo että se on mennyttä elämää....sydämessä tunsin kaihoa...

Mies 41v.

Noh, ajattele vaikkapa, että exät on exiä syystä.

Äläkä katso taaksepäin, et ole menossa siihen suuntaan.

Höpsön löpsönn taas. Psykologia on kaikkein turhin lätinä mitä voi ikinä olla kuten kyökkipsykoloinnit sun muut. Psykologiaan liittyy myös paljon ällöttävä, siksi mukana ihan järkyttävän paljon pervoja ihmisiä. Tästäkään ketjusta en tunnista todellakaan mitään kasvutarinaa, vaan jotain sairasta hihhulointia. Mä uskon, että oikeesti mikään ei ole muuttunut miksikään tuossa ap:n jutussa.

Numero 4 mihin kaikkeen se viittaakaan? Ei mitään paskanjauhantaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Höpsön löpsönn taas. Psykologia on kaikkein turhin lätinä mitä voi ikinä olla kuten kyökkipsykoloinnit sun muut. Psykologiaan liittyy myös paljon ällöttävä, siksi mukana ihan järkyttävän paljon pervoja ihmisiä. Tästäkään ketjusta en tunnista todellakaan mitään kasvutarinaa, vaan jotain sairasta hihhulointia. Mä uskon, että oikeesti mikään ei ole muuttunut miksikään tuossa ap:n jutussa.

Nyt on kyllä lääkkeet jäänyt ottamatta.

Huh, huh. Tuliko hyvä mieli kirjoittaessasi.

täällä yksi sivustaseuraaja, joka kerran kirjoittikin jotain ketjuun. En ole vain jaksanut enkä oikein ehkä uskaltanutkaan tänne julkiselle palstalle kirjoittaa omasta tuskaisesta taipaleestani pitkän avioliiton hiipumisesta ja erotuskailusta - jotenkin sitä pelottaa, jos vaikka joku tunnistaa tai jotain. Olen kuitenkin saanut valtavasti tukea Ap:n, 28v, Tuumiksen, Maratonparkujan ja Kuurankukan sekä muiden kirjoituksista. Melkeinpä kuin olisi osallistujana jossain eroryhmässä, missä tuetaan toinen toistaan. Lämmin kiitos teille kaikille, ette arvaa miten tärkeitä olettekaan minulle tämän vuoden aikana olleet. 

Olen elänyt suunnattomassa ahdituksessa viimeisen 1,5 vuotta, yrittäen saada miestäni tajuamaan tilanteen vakavuus. Nyt olen vihdoin tehnyt sen ratkaisun, että asumme erillään ja katsomme sen vaikutusta. Itsellä tämä on tuonut suuren mielenrauhan ja levollisuuden, kun olen päässyt pois toisen vaikutuspiiristä. Olen jälleen oma itseni. En tiedä mitä tästä tulee, mutta nyt on hyvä näin.

Sivustaseuraaja

M36, kiitos kun päivitit tilannetta. Tuli muutama ajatus mieleeni kun luin.

Ensinnäkin, sinun ja eksän elämät näyttävät pelottavan kietoutuneilta toisiinsa. Ja varmasti molempien suvut myös vaikuttavat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä on sinun elämäsi. Olet aikuinen mies ja siksi sinun ei tarvitse olla missään roolissa kenenkään muun takia. Vaan parisuhdevalintojesi tulisi perustua siihen, että pohdit mitä itse oikeasti haluat, ei mitä suku tai eksä haluaa.

Toinen asia, mikä pisti silmään on omaisuus. Me ihmiset olemme sellaisia, että kiinnymme taloihin ja mökkeihin. Teemme niistä tärkeämpiä kuin ne ovatkaan. Kun niistä luopuu, huomaa kuitenkin että ne ovat vain taloja. Vai oletko joskus kaivannut jotain taloa, jonka olet menettänyt? Ihmiset ovat tärkeintä ja tunteet. Tunteiden tulisi sanella, missä asumme ja kenen kanssa. Ei niillä seinillä ole lopulta mitään merkitystä.

Kolmanneksi, jäin pohtimaan sitä, miksi olet tyttiksen kanssa. Onko mieleesi koskaan tullut ajatus, että olet tiedostamatta valinnut epätasa-arvoisen kumppanin jotain tarkoitusta varten? Esimerkiksi että voisit pitää myös eksän ja siihen liittyvän maailman mahdollisimman ennallaan. Nimittäin tasa-arvoinen nainen tuskin alistuisi tuollaiseen kuvioon, vaan vaatisi aika pian sinua irrottautumaan epäterveestä asetelmasta suhteessa eksään. Ja jatkokysymys: jos jotain tällaista on valintasi taustalla, onko se todella omaa tahtoasi vai vaikuttaako siihen esimerkiksi suvun odotukset? Tai joku päässäsi oleva ajatusmalli siitä, millainen mies sinun tulisi olla. Mainitset, että katsot, että eksä on oikeutettu tiettyyn taloudelliseen turvaan, koska on mahdollistanut urasi. Miksi ajattelet näin? Olisihan hänelläkin ollut mahdollisuus luoda omaa uraa. Onko käytöksesi taustalla jotain tällaisia periaatteita, joiden annat vaikuttaa elämääsi ja valintoihisi ja ovatko ne hyviä vai eivät?

Olen muuten kanssasi täysin samaa mieltä itsemääräämisoikeutta koskevasta asiasta. Pahinta, mitä nainen voi miehelle tehdä, on hankkiutua tahallaan selän takana raskaaksi. Se on täysin itsekäs valinta eikä siinä ajatella edes syntymätöntä lasta, saati sitten vaikutuksia muihin ihmisiin. Olen onnellinen siitä, että olen nainen, koska kukaan ei voisi tehdä minulle tuollaista. Tuo ei ole mielestäni missään tapauksessa normaalia käytöstä, vaan jotain hyvin vaarallista. Jos taustalla on tarkoitus vielä jotenkin sotkea ihmissuhteita tai manipuloida sinua, niin ollaan mielestäni hyvin vaarallisilla vesillä.

Tarkoitukseni on herättää ajatuksia. Uskon edelleen itsetutkiskelun voimaan, kun yritämme rämpiä eteenpäin tässä suossa, jota elämäksi kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

täällä yksi sivustaseuraaja, joka kerran kirjoittikin jotain ketjuun. En ole vain jaksanut enkä oikein ehkä uskaltanutkaan tänne julkiselle palstalle kirjoittaa omasta tuskaisesta taipaleestani pitkän avioliiton hiipumisesta ja erotuskailusta - jotenkin sitä pelottaa, jos vaikka joku tunnistaa tai jotain. Olen kuitenkin saanut valtavasti tukea Ap:n, 28v, Tuumiksen, Maratonparkujan ja Kuurankukan sekä muiden kirjoituksista. Melkeinpä kuin olisi osallistujana jossain eroryhmässä, missä tuetaan toinen toistaan. Lämmin kiitos teille kaikille, ette arvaa miten tärkeitä olettekaan minulle tämän vuoden aikana olleet. 

Olen elänyt suunnattomassa ahdituksessa viimeisen 1,5 vuotta, yrittäen saada miestäni tajuamaan tilanteen vakavuus. Nyt olen vihdoin tehnyt sen ratkaisun, että asumme erillään ja katsomme sen vaikutusta. Itsellä tämä on tuonut suuren mielenrauhan ja levollisuuden, kun olen päässyt pois toisen vaikutuspiiristä. Olen jälleen oma itseni. En tiedä mitä tästä tulee, mutta nyt on hyvä näin.

Sivustaseuraaja

Hei sulle😉

Mukava lukea, että olet saanut ketjusta kannustusta olemaan parempi versio itsestäsi. Oma itsesi. Mihin aiemmin et kyennyt. Tuskimpa tästä avautumisesta kukaan paljastuu, kun ei nimiä, paikkakuntia kerrota. Tsemppiä sulle, pärjäät kyllä 🌻

Tuumis

Lämpöiset terkut Ap ja 28 + M36

Jättäkää tyhmät viestit omaan arvoonsa, jollain on paha olla

Hei M36,

olen seurannut täällä elämäsi tarinaa alusta asti, mutta en ole kommentoinut mitään. En ole osannut, enkä oikeastaan tiennyt mitä ajatella. Hyvin osaat kirjoittaa ja sanoittaa asioita.

Teidän side eksän kanssa on todella vahva, toki ymmärrettävää olemassa olevien lapsien takia. Itse kun olin eksän kanssa 28 vuotta niin koko elämämme oli kietoutunut yhteen, kasvoimme nuorista 50v:ksi yhdessä, suku + ystävät yhteisiä jne. Siitä on vaikea erilleen kasvaa, mutta voin sanoa, että se on mahdollista jos sitä tahtoo.

Se mitä eksäsi teki, eli hankkiutui raskaaksi yksipuolisella päätöksellä niin on jotain mitä en voi millään lailla ymmärtää enkä hyväksyä. Minusta todella järkyttävää hyväksikäyttöä.

Se Tyttis minuakin tässä häiritsee, mietin miten kukaan voi olla niin vahva henkisesti kun hän on. En usko, että olisin itse pystynyt jatkamaan suhteessa kaiken jälkeen, luottamus on niin tärkeä juttu. Se onko tyttis oikeasti antanut anteeksi on myös toinen juttu ja anteeksi, että sanon tämän ääneen, mutta minulla kyllä herää myös pieni ajatus siitä onko tyttiksen tarkoitusperät nyt ihan aitoja, onko taustalla nautinto taloudellisesti helpommasta elämästä. Tuskin näin on, mutta kyllä sekin tässä tulee mieleen.

Eikä minun varmaan tarvitse tässä moralisoida eksän sänkyyn hyppimisestä, tiedät itsekkin että eihän se oikein ollut ja nyt maksat siitä erheestä ison oppirahan.

Välillä on minulle kieltämättä lukiessa tullut se tunne, että todellinen rakkautesi on edelleen eksä ja tyttis on kaikenlailla ihana/sopiva kumppani, jota haluaisit rakastaa niinkuin eksää rakastit, mutta kun tunteita ei voi pakottaa.

Toivon ihan kaikesta sydämestä, että asianne järjestyvät parhain päin ja kuuntelet sydäntäsi. Toivotan kaikkea hyvää.

Sivustaseuraaja, tilanteessasi auttaa varmaankin se, että olet nyt raatorehellinen itsellesi ja todella kuuntelet mitä haluat. Jos olet miehellesi jo kauan sanonut, että tilanne on vakava ja kaipaat muutosta, niin olet tehnyt jo voitavasi. Eli pallo on nyt tavallaan miehellä. Ketään toista ei voi pakottaa mihinkään eikä muuttaa. Muutoksen on lähdettävä itsestä. En tiedä tilannettasi tarkemmin. Täällä kyllä voi mielestäni avautua turvallisesti. Koko maa on täynnä parisuhdeongelmia ja eroja, joten harvemmin kukaan täällä varmaankaan ketään tunnistaa. Voit saada vertaistukea ja uusia oivalluksiakin kanssakulkijoilta.

Kuurankukka mokoma taas varasti monet sanat suustani:-) mutta jos nyt jotain tähän kaikkeen.

Sivustaseuraaja, ymmärrän hyvin, miten vaikeaa onkin alkaa tänne kertomaan juttuja, oli itselleni myös. Lisäksi vieläkin huomaan, että otan mielelläni kantaa noin niin kuin yleisesti, mutta omia asioitani kysyttäessä (ja tosi ihanalta tuntuu, kun kysytään!) takeltelen ja mongerran, jotenkin en saa sanotuksi, enkä osaakaan kuvata ajatuksiani kuin kenties jokunen oivallus kerrallaan, siihen tarkasti keskittyen.

Mikä kertoo siitä mielestäni, että nämä asiat voi joillekin onnekkaille olla sellaisia, että ne kykenee käsittelemään, pakkaamaan laatikkoon ja kantamaan ullakolle, mutta joillekin meistä ne sitten jäävät jonnekin pinnan alle ja pulpahtelevat sieltä omia aikojaan, eikä aina niin hallitusti.

Jos  jaksat ja kiinnostaa, niin me täällä kyllä kuullaan mielellään, mitä ajatuksia ja muuta on erilleen muuttaminen herättänyt!

T: MaratonParkuja

M36, kyllähänsi monenlaisia ajatuksia herättää, hassua kyllä, nostat monessa asiassa mieleeni exäni. Luulen, että tämä johtuu niistä ei-sanotuista asioista, joita olen lukevinani rivien välistä, että saatan mennä aivan metsään johtuen siitä, että en todellakaan ole mikään puolueeton, objektiivinen kommentoija tässä.

Mutta siis ne mieleen nousevat. Hän ei tehnyt minulle mitään noin radikaalia varsinaisesti, mutta se, minkä koen teitä yhdistäväksi on juurikin se, että ollaan aika paljon kiinni materiassa, perinteissä, suvun oletuksissa, joista onkin tullut totuuksia, jne. Olen tainnut sanoa, että hän oli aikamoinen työaddikti ja se oli lopulta, ihan loppuviimeksi se, mikä meidät erotti.

Ei siis se, että hän teki paljon töitä ja oli paljon poissa, mikä sekin oli tietysti hankalaa. Mutta se, että hän selkeästi lopulta, jos kaikesta muusta olisi pitänyt luopua, olisi valinnut uudelleen ja uudelleen työn ja materian, sen kuvan, jonka hän on muille itsestään piirtänyt, sen imagon. Yksinkertaistaen sanoen hän olisi kuitenkin pyssyn edessä valinnut mieluummin olla menestynyt, varakas bisnesmies kuin minun onnellinen puolisoni.

aJ tuota samaa olen aistivinani siinä, miten sinä pidät kiinni exästä. Siitä, mitä teillä oli, kuka sinä silloin olit. Miten saatoit itseäsi kuvailla. En tahtoisi ajatella, että Tyttis on osa sitä jatkumoa, eli kuvaasi siitä, että olet parisuhteessa oleva, menestynyt mies, mihin kuvaan kyllä nuori kaunis tyttöystävä passaa.

Pitkästä sekavasta tarinasta jonkun sortin yhteenveto: ehkä kuitenkin tämäkin pettämistarina on sikäli tavanomainen, että eniten siinä pettäjä pettää itseään, eli valinnat on tehty sen perusteella, mitä tahtoisi olla, mitä tahtoisi tuntea, eikä niinkään sen perusteella, mitä on ja mitä tuntee.

Syystä tai toisesta minä en taida uskoa, että se tunne, joka on vetänyt sinua exän luo on ainakaan totaalisesti rakkaus. Mitä olen ympärilleni katsellut, niin monellahan hitto soikoon seksielämä viriää vasta siinä vaiheessa kun eroa tehdään. Itsellänikin näin:-) sillä emmehän me muuten olisi on-offitelleet niin kauan kuin teimme. Ainakin itselläni seksistä tuli vähän pelikin silleen, että sitä harrasti kuin vedonlyöntiä tai muuta vastaavaa koukuttavaa, tiesi, että tämä ei ole järkevää enää, mutta sehän se kielletty hedelmä tms vasta kiihottavaa olikin. Peli, kumpi tällä kertaa on se, joka vetää toisen makkariin. Suostuuko, suostunko. Ihan kipeää ja kylmät väreet menee taas.

Ja kaikki tämä kuitenkin teki sitten ainakin minulle yllättävän kipeää, kun loppuunsa viimein tuli, toisesta en osaa enää sanoa mitään, aikaakin on kulunut niin, että varmaan vääristää käsityksiäni.

En tiedä, miten paljon apua tai haittaa näistä mietiskelyistä on, mutta vetoan ketjun luonteeseen puolustuksekseni:-) ja siihen, että tarkoitus millään muotoa ei ole loukata tai satuttaa.

Toivon todellakin sinulle minäkin sydämestäni...nooo...sitä mitä tavoitteletkin! Käyköön niin kuin hyvin on.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

täällä yksi sivustaseuraaja, joka kerran kirjoittikin jotain ketjuun. En ole vain jaksanut enkä oikein ehkä uskaltanutkaan tänne julkiselle palstalle kirjoittaa omasta tuskaisesta taipaleestani pitkän avioliiton hiipumisesta ja erotuskailusta - jotenkin sitä pelottaa, jos vaikka joku tunnistaa tai jotain. Olen kuitenkin saanut valtavasti tukea Ap:n, 28v, Tuumiksen, Maratonparkujan ja Kuurankukan sekä muiden kirjoituksista. Melkeinpä kuin olisi osallistujana jossain eroryhmässä, missä tuetaan toinen toistaan. Lämmin kiitos teille kaikille, ette arvaa miten tärkeitä olettekaan minulle tämän vuoden aikana olleet. 

Olen elänyt suunnattomassa ahdituksessa viimeisen 1,5 vuotta, yrittäen saada miestäni tajuamaan tilanteen vakavuus. Nyt olen vihdoin tehnyt sen ratkaisun, että asumme erillään ja katsomme sen vaikutusta. Itsellä tämä on tuonut suuren mielenrauhan ja levollisuuden, kun olen päässyt pois toisen vaikutuspiiristä. Olen jälleen oma itseni. En tiedä mitä tästä tulee, mutta nyt on hyvä näin.

Sivustaseuraaja

Tässä ketjussa on kyllä todella paljon voimaa ja tukea vertaisille.

Kaikkea hyvää sinulle (ja kaikille muillekin), ja tsemppiä!

<3 <3

Kuurankukka kirjoitti:

M36, kiitos kun päivitit tilannetta. Tuli muutama ajatus mieleeni kun luin.

Ensinnäkin, sinun ja eksän elämät näyttävät pelottavan kietoutuneilta toisiinsa. Ja varmasti molempien suvut myös vaikuttavat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä on sinun elämäsi. Olet aikuinen mies ja siksi sinun ei tarvitse olla missään roolissa kenenkään muun takia. Vaan parisuhdevalintojesi tulisi perustua siihen, että pohdit mitä itse oikeasti haluat, ei mitä suku tai eksä haluaa.

Toinen asia, mikä pisti silmään on omaisuus. Me ihmiset olemme sellaisia, että kiinnymme taloihin ja mökkeihin. Teemme niistä tärkeämpiä kuin ne ovatkaan. Kun niistä luopuu, huomaa kuitenkin että ne ovat vain taloja. Vai oletko joskus kaivannut jotain taloa, jonka olet menettänyt? Ihmiset ovat tärkeintä ja tunteet. Tunteiden tulisi sanella, missä asumme ja kenen kanssa. Ei niillä seinillä ole lopulta mitään merkitystä.

Kolmanneksi, jäin pohtimaan sitä, miksi olet tyttiksen kanssa. Onko mieleesi koskaan tullut ajatus, että olet tiedostamatta valinnut epätasa-arvoisen kumppanin jotain tarkoitusta varten? Esimerkiksi että voisit pitää myös eksän ja siihen liittyvän maailman mahdollisimman ennallaan. Nimittäin tasa-arvoinen nainen tuskin alistuisi tuollaiseen kuvioon, vaan vaatisi aika pian sinua irrottautumaan epäterveestä asetelmasta suhteessa eksään. Ja jatkokysymys: jos jotain tällaista on valintasi taustalla, onko se todella omaa tahtoasi vai vaikuttaako siihen esimerkiksi suvun odotukset? Tai joku päässäsi oleva ajatusmalli siitä, millainen mies sinun tulisi olla. Mainitset, että katsot, että eksä on oikeutettu tiettyyn taloudelliseen turvaan, koska on mahdollistanut urasi. Miksi ajattelet näin? Olisihan hänelläkin ollut mahdollisuus luoda omaa uraa. Onko käytöksesi taustalla jotain tällaisia periaatteita, joiden annat vaikuttaa elämääsi ja valintoihisi ja ovatko ne hyviä vai eivät?

Olen muuten kanssasi täysin samaa mieltä itsemääräämisoikeutta koskevasta asiasta. Pahinta, mitä nainen voi miehelle tehdä, on hankkiutua tahallaan selän takana raskaaksi. Se on täysin itsekäs valinta eikä siinä ajatella edes syntymätöntä lasta, saati sitten vaikutuksia muihin ihmisiin. Olen onnellinen siitä, että olen nainen, koska kukaan ei voisi tehdä minulle tuollaista. Tuo ei ole mielestäni missään tapauksessa normaalia käytöstä, vaan jotain hyvin vaarallista. Jos taustalla on tarkoitus vielä jotenkin sotkea ihmissuhteita tai manipuloida sinua, niin ollaan mielestäni hyvin vaarallisilla vesillä.

Tarkoitukseni on herättää ajatuksia. Uskon edelleen itsetutkiskelun voimaan, kun yritämme rämpiä eteenpäin tässä suossa, jota elämäksi kutsutaan.

Hyvää pohdintaa jälleen Kuurankukalta. Ravistelevaa, mutta hyvää ja tarpeellista.

28 v yhdessä kirjoitti:

Hei M36,

olen seurannut täällä elämäsi tarinaa alusta asti, mutta en ole kommentoinut mitään. En ole osannut, enkä oikeastaan tiennyt mitä ajatella. Hyvin osaat kirjoittaa ja sanoittaa asioita.

Teidän side eksän kanssa on todella vahva, toki ymmärrettävää olemassa olevien lapsien takia. Itse kun olin eksän kanssa 28 vuotta niin koko elämämme oli kietoutunut yhteen, kasvoimme nuorista 50v:ksi yhdessä, suku + ystävät yhteisiä jne. Siitä on vaikea erilleen kasvaa, mutta voin sanoa, että se on mahdollista jos sitä tahtoo.

Se mitä eksäsi teki, eli hankkiutui raskaaksi yksipuolisella päätöksellä niin on jotain mitä en voi millään lailla ymmärtää enkä hyväksyä. Minusta todella järkyttävää hyväksikäyttöä.

Se Tyttis minuakin tässä häiritsee, mietin miten kukaan voi olla niin vahva henkisesti kun hän on. En usko, että olisin itse pystynyt jatkamaan suhteessa kaiken jälkeen, luottamus on niin tärkeä juttu. Se onko tyttis oikeasti antanut anteeksi on myös toinen juttu ja anteeksi, että sanon tämän ääneen, mutta minulla kyllä herää myös pieni ajatus siitä onko tyttiksen tarkoitusperät nyt ihan aitoja, onko taustalla nautinto taloudellisesti helpommasta elämästä. Tuskin näin on, mutta kyllä sekin tässä tulee mieleen.

Eikä minun varmaan tarvitse tässä moralisoida eksän sänkyyn hyppimisestä, tiedät itsekkin että eihän se oikein ollut ja nyt maksat siitä erheestä ison oppirahan.

Välillä on minulle kieltämättä lukiessa tullut se tunne, että todellinen rakkautesi on edelleen eksä ja tyttis on kaikenlailla ihana/sopiva kumppani, jota haluaisit rakastaa niinkuin eksää rakastit, mutta kun tunteita ei voi pakottaa.

Toivon ihan kaikesta sydämestä, että asianne järjestyvät parhain päin ja kuuntelet sydäntäsi. Toivotan kaikkea hyvää.

Terävää ja tärkeää analyysiä myös tässä.

Pitää todellakin paikkansa, että pahinta, mitä nainen voi miehelle tehdä, on hankkiutua tahallaan hänelle raskaaksi.

Minä puolestani mietin, onko kumpikaan näistä naisista M36:lle oikea...

Kuurankukka kirjoitti:

M36, kiitos kun päivitit tilannetta. Tuli muutama ajatus mieleeni kun luin.

Ensinnäkin, sinun ja eksän elämät näyttävät pelottavan kietoutuneilta toisiinsa. Ja varmasti molempien suvut myös vaikuttavat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä on sinun elämäsi. Olet aikuinen mies ja siksi sinun ei tarvitse olla missään roolissa kenenkään muun takia. Vaan parisuhdevalintojesi tulisi perustua siihen, että pohdit mitä itse oikeasti haluat, ei mitä suku tai eksä haluaa.

Toinen asia, mikä pisti silmään on omaisuus. Me ihmiset olemme sellaisia, että kiinnymme taloihin ja mökkeihin. Teemme niistä tärkeämpiä kuin ne ovatkaan. Kun niistä luopuu, huomaa kuitenkin että ne ovat vain taloja. Vai oletko joskus kaivannut jotain taloa, jonka olet menettänyt? Ihmiset ovat tärkeintä ja tunteet. Tunteiden tulisi sanella, missä asumme ja kenen kanssa. Ei niillä seinillä ole lopulta mitään merkitystä.

Kolmanneksi, jäin pohtimaan sitä, miksi olet tyttiksen kanssa. Onko mieleesi koskaan tullut ajatus, että olet tiedostamatta valinnut epätasa-arvoisen kumppanin jotain tarkoitusta varten? Esimerkiksi että voisit pitää myös eksän ja siihen liittyvän maailman mahdollisimman ennallaan. Nimittäin tasa-arvoinen nainen tuskin alistuisi tuollaiseen kuvioon, vaan vaatisi aika pian sinua irrottautumaan epäterveestä asetelmasta suhteessa eksään. Ja jatkokysymys: jos jotain tällaista on valintasi taustalla, onko se todella omaa tahtoasi vai vaikuttaako siihen esimerkiksi suvun odotukset? Tai joku päässäsi oleva ajatusmalli siitä, millainen mies sinun tulisi olla. Mainitset, että katsot, että eksä on oikeutettu tiettyyn taloudelliseen turvaan, koska on mahdollistanut urasi. Miksi ajattelet näin? Olisihan hänelläkin ollut mahdollisuus luoda omaa uraa. Onko käytöksesi taustalla jotain tällaisia periaatteita, joiden annat vaikuttaa elämääsi ja valintoihisi ja ovatko ne hyviä vai eivät?

Olen muuten kanssasi täysin samaa mieltä itsemääräämisoikeutta koskevasta asiasta. Pahinta, mitä nainen voi miehelle tehdä, on hankkiutua tahallaan selän takana raskaaksi. Se on täysin itsekäs valinta eikä siinä ajatella edes syntymätöntä lasta, saati sitten vaikutuksia muihin ihmisiin. Olen onnellinen siitä, että olen nainen, koska kukaan ei voisi tehdä minulle tuollaista. Tuo ei ole mielestäni missään tapauksessa normaalia käytöstä, vaan jotain hyvin vaarallista. Jos taustalla on tarkoitus vielä jotenkin sotkea ihmissuhteita tai manipuloida sinua, niin ollaan mielestäni hyvin vaarallisilla vesillä.

Tarkoitukseni on herättää ajatuksia. Uskon edelleen itsetutkiskelun voimaan, kun yritämme rämpiä eteenpäin tässä suossa, jota elämäksi kutsutaan.

Kun joku tekee vääryyttä toista kohtaan, tasavertaisesta moraalisesta suhteesta tulee näiden osapuolten välillä mahdoton.

– Väärintekijä nostaa siinä itsensä toisen yläpuolelle.

Filosofian professori Antti Kauppinen, Helsingin yliopisto

Voi pahus MaratonParkuja kun Sinun tekstejä on kiva lukea. Niin oivallista pohdintaa ja valtavaa itsetutkiskelua.

Tämän ketjun voima on kyllä tämä erilaisten tarinoiden jako rohkeasti.

Muistan kyllä kuinka itsekkin alussa yritti enemmän peitellä ja ihan pikkuruisia juttuja tarinan ympärille "keksiä", jotta kukaan ei voisi tunnistaa, mutta sitten jossain vaiheessa otti riskin ja päätti, että antaa kaiken vaan tulla ulos silläkin riskillä, että joku voisi tunnistaa.

MaratonParkuja minua on kovasti kiinnostanut nuo kirjoituksesi eksästäsi ja siitä että Hän oli työaddikti. Olenhan nyt samantyylisen tilanteen edessä, mökkimies on kova tekemään töitä ja nauttii siitä. Sanotaan nyt näin, että useampi oma yritys ja itse tekee myös töitä kaikissa, todella monet langat käsissä. Ja kyllä itseäni ihan hengästyttää seurata sitä sivusta, en itse pystyisi vastaavaan ikinä. Mökkimiehelle ei kuitenkaan se status tai raha ole se juttu, varmaan nuoruudessaan on ollutkin, elää kyllä ulospäin aika vaatimatonta elämää. Toki sitten tietyistä asioista huomaa, että ei säästellä, jääkaapissa kaikki raaka-aineet viimeisen päälle ja kyykkyviinejä ei juoda yms. Enkä tähän tarkemmin palaa sillä jotenkin, tässä iskee mökkimiehen osalta jotenkin suojeluvaisto, ettei kukaan vaan tunnistaisi. Toisaalta Suomi on täys keski-ikäisiä ja vanhempia eronneita miehiä, jotka tekevät hullun lailla töitä.

Mökkimiehen kanssa jouduin miettimään sitä, että jaksanko olla vieressä ihmisen kanssa jolle työ on lähes kaikki. Nyt emme ole nähneet 12 päivään, arki alkoi, mutta kun vietimme niin tiiviisti kesän yhdessä niin on mökkimiehessäkin käynyt muutos, eli työmatkat kun häntä kuljettaa niin nyt on tulleet puhelut kuvioon, välillä puhumme monta tuntia puhelimessa. Ja olen tullut siihen tulokseen, että tämä riittää minulle, että ollaan yhdessä kuin mahdollista ja pidetään yhteyttä muuten. On meillä viikon yhteinen lomakin varattu ensikuuhun.

Paljon mökkimiehestä puhun ja ihana ilostuttaja Hän elämässäni on, mutta on vapauttavaa elää omaa itsenäistä elämää näin että rinnalla on henkilö joka välittää, mutta oma elämä lapsen kanssa on ykkönen tällä hetkellä.

Ihanaa viikonloppua kaikille, nyt takaisin töiden pariin.