Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12632)
Kuurankukka kirjoitti:
. Eikö omaisuuden ositus ja talon myynti ole pakko hoitaa jos toinen sitä vaatii? Miehen on pakko lunastaa sinut ulos talosta tai sitten laittaa se myyntiin.
Kyllä on, ei omaisuuden ositukseen aluille panoon tarvita toisen lupaa, aivan kuten ei avioeroonkaan. Yleensä noissa jutuissa kestää, sillä juristille pitää toimittaa kirjallisena kaikki mahdollinen tieto omaisuudesta, jonka hän sitten koostaa asiakirjoihin. Ja tuo saattaa kestää, osittain juristin kiireiden vuoksi, osittain siksi, jos tietoja toinen ei anna. Sitten pitää saada tapaaminen aikaiseksi, jossa viimeistään selvitellään sitä omaisuutta. Tuohon tapaamiseenkin pitää löytää kaikille kolmelle sopiva aika ja sitten pitää olla kaksi todistajaakin. Tästäkin voi joku luistaa ja jättää tulematta paikalle. Tärkeintä on siis laittaa osituskirjaan tai omaisuuden erottelukirjaan tiedot ja ihan fyysisesti se pitää allekirjoittaa kahden todistajan läsnäollessa. Jos joku ei millään tule tai ala selvittämään omaisuutta, ainut keino on haastaa käräjille, jossa se homma hoidetaan. Ja siinä sitten kestää. Siellä on jonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti olen sitä mieltä Ap, että ei ole pakko puhua!
Tässä on nyt vielä muutakin kuin "vain" (siis hah hah, vain!) sun mielialat. Minusta voit aivan suoraan lapsille sanoa, kuten asiat ovat: "Tällä hetkellä meillä on vielä isän kanssa isoja asioita sopimatta, jotka eivät edisty, kuten talon myynti ja osituksen teko kokonaan. Sen vuoksi on parempi, että emme keskustele nyt keskenämme muusta, se kun hyvin nopeasti menee vielä riitelyksi ja riitely taas vaikeuttaa näiden asioiden ratkomista".
Voit mielestäni hyvin sanoa myös sen tosiasian, että meillä ei isän kanssa kommunikaatio sujunut naimisissa, eikä tunnu sujuvan nyt vieläkään, kun tilanteet ovat muuttuneet. Sen enempää menemättä siihen, kenen syy se on tai mitään sellaista. Lapset joka tapauksessa ovat niin isoja, että ovat kykeneviä tekemään omat johtopäätöksensä.
En tunne avioliittolainsäädäntöä kovin hyvin, mutta on se nyt kumma, että toinen voi venyttää näitä asioita mittaamattomiin, eikö näihin siis ole samankaltaista oikeutta kuin avioeroon, eli siis, että ne voi toinenkin laittaa alulle? Talon myyntiä varmaan ei, mutta osituksen edes? Koska kyllähän uskoisin näillä roikkuvilla asioilla olevan iso merkitys sinun mielenterveydelle, itse tulisin hulluksi, jos mulla olisi väkisin yhteisomaisuutta jonkun kanssa, ketä en siedä, joka haukkuu, huutaa, jne.
Ja sitten se seikka, että toivottavasti näet sen narsistipiirteisyyden exässä juuri tuossa, että on pakko saakeli soitella, vaikka tietää, että et halua puhua. Normaali ihminen kyllä ymmärtää, että jos vehkeilen toisen selän vuosikaupalla ja otan toisen meidän kotiin asumaan samalla ovenavauksella, kun toinen lähtee, niin ehkä en ole tämän ihmisen ICE-tyyppi. En ehkä tähdellä merkattu X soittaa vastaa heti. Normaali ihminen tyytyisi hoitamaan asioita viesteillä ja siipiään myöten sittenkin. Odottelisi ja toivoisi, että joskus voi asiat mennä siihenkin suuntaan, että toinen sietää minua silmissään. Mutta ei sun ex.
Siksi todellakin pidät ottamasi linjan.
Se on tärkeää senkin vuoksi, että jos nyt myönnyt näihin puheluihin, se on exälle taas baana auki kaikkeen muuhunkin, eli jokainen pienikin asia, joka nyt on saatu kuntoon, menee taas uuteen huuto/haukkumisneuvotteluun.
T: MaratonParkuja
Olen seuraillut ketjua juurikaan kirjoittelematta omien kokemuksien vuoksi ja tässä on nyt todella tärkeä huomio!
Uskaltaisin melkein veikata, että tämä on syy, miksi exä soittelee. Yrittää saada sinuun taas keskusteluyhteyden, jotta pääsee vänkäämään jostain yksityiskohdasta, jonka on saanut päähänsä, että haluaakin sen näin tai noin.
Itse koin juuri tuon, eli että vaikka luulin, että olen jo selvillä vesillä, jokainen keskustelu johtikin uusiin vänkäyksiin ja sitä tehtiin ihan samalla lailla pakottaen uhkaillen ja riidellen. Masennuin joka kerta uudelleen kun huomasin että taas annan periksi jostain.
Samaa mieltä. Tuolla miehellä on ollut niin valtava yliote ap:hen nuo vuosikymmennet (olivatko he siis olleet yhdessä noin 20 vuotta?), että hän on ihan tottunut jyräämään ja saamaan tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. Hän on ollut jyrä, despootti ja tehnyt juuri niin, kuin on itse halunnut ja mitä mielitekoja on päähän sattunut juolahtamaan. Hommasihan hän jopa salarakkaankin, eikä sekään näytä pätkääkään kaduttavan, kun kehtasi ottaa muijan sinne asumaan ap:n tilalle heti, kun muuttoauton perävalot katosivat mutkan taakse. Miehellä ei näytä olevan mitään moraalia, ei mitään katumusta, miten hän on ap:ta kohdellut, ei surua perheen hajoamisesta. Ei edes kaipaa ja itke ap:n perään, vaan haukkuminen ja mollaus jatkuu vain, vaikka kyse on ihmisestä, jonka kanssa rakensi perheen ja arjen.
Kontrollin saaminen ap:hen onnistuu nyt vain, mikäli äijä saa puheyhteyden. Viestein se ei onnistu. Siksi äijä soittelee ja sitä ärsyttää, kun ei saa enää kunnon otetta, jotta pääsisi määräilemään siitä, tästä ja tuosta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti olen sitä mieltä Ap, että ei ole pakko puhua!
Tässä on nyt vielä muutakin kuin "vain" (siis hah hah, vain!) sun mielialat. Minusta voit aivan suoraan lapsille sanoa, kuten asiat ovat: "Tällä hetkellä meillä on vielä isän kanssa isoja asioita sopimatta, jotka eivät edisty, kuten talon myynti ja osituksen teko kokonaan. Sen vuoksi on parempi, että emme keskustele nyt keskenämme muusta, se kun hyvin nopeasti menee vielä riitelyksi ja riitely taas vaikeuttaa näiden asioiden ratkomista".
Voit mielestäni hyvin sanoa myös sen tosiasian, että meillä ei isän kanssa kommunikaatio sujunut naimisissa, eikä tunnu sujuvan nyt vieläkään, kun tilanteet ovat muuttuneet. Sen enempää menemättä siihen, kenen syy se on tai mitään sellaista. Lapset joka tapauksessa ovat niin isoja, että ovat kykeneviä tekemään omat johtopäätöksensä.
En tunne avioliittolainsäädäntöä kovin hyvin, mutta on se nyt kumma, että toinen voi venyttää näitä asioita mittaamattomiin, eikö näihin siis ole samankaltaista oikeutta kuin avioeroon, eli siis, että ne voi toinenkin laittaa alulle? Talon myyntiä varmaan ei, mutta osituksen edes? Koska kyllähän uskoisin näillä roikkuvilla asioilla olevan iso merkitys sinun mielenterveydelle, itse tulisin hulluksi, jos mulla olisi väkisin yhteisomaisuutta jonkun kanssa, ketä en siedä, joka haukkuu, huutaa, jne.
Ja sitten se seikka, että toivottavasti näet sen narsistipiirteisyyden exässä juuri tuossa, että on pakko saakeli soitella, vaikka tietää, että et halua puhua. Normaali ihminen kyllä ymmärtää, että jos vehkeilen toisen selän vuosikaupalla ja otan toisen meidän kotiin asumaan samalla ovenavauksella, kun toinen lähtee, niin ehkä en ole tämän ihmisen ICE-tyyppi. En ehkä tähdellä merkattu X soittaa vastaa heti. Normaali ihminen tyytyisi hoitamaan asioita viesteillä ja siipiään myöten sittenkin. Odottelisi ja toivoisi, että joskus voi asiat mennä siihenkin suuntaan, että toinen sietää minua silmissään. Mutta ei sun ex.
Siksi todellakin pidät ottamasi linjan.
Se on tärkeää senkin vuoksi, että jos nyt myönnyt näihin puheluihin, se on exälle taas baana auki kaikkeen muuhunkin, eli jokainen pienikin asia, joka nyt on saatu kuntoon, menee taas uuteen huuto/haukkumisneuvotteluun.
T: MaratonParkuja
Olen seuraillut ketjua juurikaan kirjoittelematta omien kokemuksien vuoksi ja tässä on nyt todella tärkeä huomio!
Uskaltaisin melkein veikata, että tämä on syy, miksi exä soittelee. Yrittää saada sinuun taas keskusteluyhteyden, jotta pääsee vänkäämään jostain yksityiskohdasta, jonka on saanut päähänsä, että haluaakin sen näin tai noin.
Itse koin juuri tuon, eli että vaikka luulin, että olen jo selvillä vesillä, jokainen keskustelu johtikin uusiin vänkäyksiin ja sitä tehtiin ihan samalla lailla pakottaen uhkaillen ja riidellen. Masennuin joka kerta uudelleen kun huomasin että taas annan periksi jostain.
Samaa mieltä. Tuolla miehellä on ollut niin valtava yliote ap:hen nuo vuosikymmennet (olivatko he siis olleet yhdessä noin 20 vuotta?), että hän on ihan tottunut jyräämään ja saamaan tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. Hän on ollut jyrä, despootti ja tehnyt juuri niin, kuin on itse halunnut ja mitä mielitekoja on päähän sattunut juolahtamaan. Hommasihan hän jopa salarakkaankin, eikä sekään näytä pätkääkään kaduttavan, kun kehtasi ottaa muijan sinne asumaan ap:n tilalle heti, kun muuttoauton perävalot katosivat mutkan taakse. Miehellä ei näytä olevan mitään moraalia, ei mitään katumusta, miten hän on ap:ta kohdellut, ei surua perheen hajoamisesta. Ei edes kaipaa ja itke ap:n perään, vaan haukkuminen ja mollaus jatkuu vain, vaikka kyse on ihmisestä, jonka kanssa rakensi perheen ja arjen.
Kontrollin saaminen ap:hen onnistuu nyt vain, mikäli äijä saa puheyhteyden. Viestein se ei onnistu. Siksi äijä soittelee ja sitä ärsyttää, kun ei saa enää kunnon otetta, jotta pääsisi määräilemään siitä, tästä ja tuosta asiasta.
Ja tuohon päälle vielä kirsikkana kakun päälle kehuu salarakastaan ja kuinka onnellinen nyt mukamas on. Jopa lasten kuullen. Sairasta!
Ystävyysasiasta, niin Ap, älä edes mieti sitä, että "oletko itsekäs" tai pitäisikö Sinun esim. lasten takia pystyä kommunikoimaan eksäsi kanssa puhumalla. EI pidä. Sinun tapauksessa se että pidät kaiken kommunikoinnin minimissä on silkkaa itsesuojeluvaistoa. Asiat voi hoitaa viestein.
Jos Ap olen käsittänyt oikein niin asunto on myynnissä, mutta ostajia ei ole löytynyt. Kuinka tosissaan mies edistää myyntiprosessia? Jos käsitin oikein niin itse lainan lyhennys on tauolla. Mietin vaan, että onko miehellä liian helppoa / edullista nyt asua siinä. En ymmärrä miksi miehesi ei voi ostaa Sinun osuutta siitä pois. Ehkä ei hyvä idea, mutta voisiko asuntoon löytyä hyvät vuokralaiset? Ei tuo tilanne voi ikuisuutta olla noin.
Kyllä nuo asunto-ositus-lasten asiat pitää pikkuhiljaa edetä, mutta tärkeätä on myös, että pysyt noin vahvana kuin tällä hetkellä olet.
Se nyt on kaiken huippu, että salarakas asuu nyt Apn talossa Apn kustannuksella! Kyllä Apn pitää saada talosta omansa pois ja nopeasti. Keinolla millä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
. Eikö omaisuuden ositus ja talon myynti ole pakko hoitaa jos toinen sitä vaatii? Miehen on pakko lunastaa sinut ulos talosta tai sitten laittaa se myyntiin.
Kyllä on, ei omaisuuden ositukseen aluille panoon tarvita toisen lupaa, aivan kuten ei avioeroonkaan. Yleensä noissa jutuissa kestää, sillä juristille pitää toimittaa kirjallisena kaikki mahdollinen tieto omaisuudesta, jonka hän sitten koostaa asiakirjoihin. Ja tuo saattaa kestää, osittain juristin kiireiden vuoksi, osittain siksi, jos tietoja toinen ei anna. Sitten pitää saada tapaaminen aikaiseksi, jossa viimeistään selvitellään sitä omaisuutta. Tuohon tapaamiseenkin pitää löytää kaikille kolmelle sopiva aika ja sitten pitää olla kaksi todistajaakin. Tästäkin voi joku luistaa ja jättää tulematta paikalle. Tärkeintä on siis laittaa osituskirjaan tai omaisuuden erottelukirjaan tiedot ja ihan fyysisesti se pitää allekirjoittaa kahden todistajan läsnäollessa. Jos joku ei millään tule tai ala selvittämään omaisuutta, ainut keino on haastaa käräjille, jossa se homma hoidetaan. Ja siinä sitten kestää. Siellä on jonoja.
Kiitos tästä, olen tätä miettinyt muutoinkin kuin tämän keskusteluketjun pohjalta ja onhan tuo tietysti ihan järkeenkäyvää, siis se, että aikojahan nämä tuppaa ottamaan.
Mutta onhan se aivan kamala juttu, että toisen on mahdollista ihan vain kiusaa tehdäkseen tai oman etunsa vuoksi, kuten nyt Apn ex, tehdä tällaista ja toista roikottaa!
Muutoin kommentoin vain, että pari on jälleen hyvin ymmärtänyt, mitä ehkä vähän huitaisten tarkoitin, että juuri tuota minäkin epäilen, että ex haluaa sinut Ap puhelimen päähän nimenomaan jankuttaakseen jotain uutta tai vanhaa, jo sovittua juttua itselleen edullisemmaksi.
T: MaratonParkuja
Olen todella pahoillani Ap:n puolesta kuinka kovan puolison kanssa "joutunut" elämään perhe-elämää, luulen, että meistä moni ei sitä pysty täysin kuvittelemaan.
Edellinen työnantajani oli samanlainen ja olin Hänellä töissä 24 vuotta. Näin jälkikäteen mietin miten ihmeessä kestin ja siedin sitä. Jopa peittelin ja silottelin asioita ulospäin. Ihmisiä lähti talosta ja minä joka olin talossa pisimpään purin hammasta yhteen ja otin vastaan kaiken. Työnantajan lempipuuhaa ollessaan pahalla tuulella oli pyytää minut pieneen neuvotteluhuoneeseen ja huutaa kaikesta, ihan minusta riippumattomista asioista ja pahinta oli kuinka henkilökohtaisuuksiin Hän meni. Tiesin, että kaikki kuuluu oven läpi muille työntekijöille. Työnantaja teki kiusaa kaikessa missä pystyi, eli minulla oli liukuva työaika, mutta väänsi senkin asian ihan solmuun, kuljin siis julkisilla ja mikään ei ollut hyvä, en saanut olla töissä kymmentä yli enkä taas kymmentä vaille (vaikka liukuman mukaisesti olisi menty). Purin hammasta ja soidin, yhtäkään kyyneliä en näyttänyt, mutta kyllä salaa välillä itkuksi meni. Pahinta oli ulkopuolelle jättäminen keskusteluissa johon minut yritti ihanat muut työntekijät ottaa, se oli jäätävää. En tiedä miksi en osannut lähteä. Jälkikäteen ihmettelin, miksi ihmeessä siedin asiaa.
Tämä kaikki tuli nyt siitä mieleen kun tapasin eräässä kaupassa viime viikolla tämän työnantajan ensimmäistä kertaa 4,5 vuoden jälkeen ja minulle tuli ihan fyysisesti paha olo, jäädyin siihen tilanteeseen täysin, olisin varmasti antanut rökittää minut silläkin hetkellä. Henkilö on komea, yleisilmeeltään ja olemukseltaan miellyttävä, todella itsevarma jne. Kukaan ulkopuolinen ei voi tajuta millainen paholainen osaa olla ja minä en ymmärrä tänä päivänä miksi minä jouduin uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jonkun ihmisen seurassa tulee jatkuvasti fyysisesti paha olo, kannattaa kuunnella itseään.
Sellainen lisäpointti viestein käytävään keskusteluun APn exän kanssa: jos hän kerta myös viesteissä haukkuu ja jyrää, niin on näyttää mustaa valkoisella lasten lähihuoltajuuden riitautuessa. Tällaista tämä meillä on, tuollaisen ihmisen luokse en lapsiani halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka minun exäni teki kaikki temput mitä erossa ja omaisuuden erottelun tiimoilta ihminen vain voi keksiä...
Ilman että olisin ollut vastaan tai hankaloittanut. Asiat jotka hoidin asioitten etenemiseksi (!exänotti kunnian itselleen )
Yhteisen omaisuuden erottelu olikin hänen omaisuuttaan...
Tiedätkö olet jo voitolla kun väkivaltainen haluaa tajuta itse tahtoa erota ja lähteä.
Mutta meillä -
Viestiä tuli miten " minun olisi vaikeaa päästää irti. Miten minun pitäisi jo päästä irti.)
Mutta samalla Sossu papereihin oli kertonut miten viranomaisten tulee nyt minulle kertoa miten hän haluaa asioitten menevät.
Samalla pelkäsi että huijaan hänet takaisin parisuhteeseen.
Kösittääkö kukaan mitä ajattelee se eroaa ja hankaloittaa joka muotoilee sanomansa että " pelkää tulevansa huijatuksi takaisin-
?????
Onko yltiösuuri ego ja kuvittelee että tietenkin häntä halutaan viekotella ja liehitellä takaisin.
Onhan hän " sen arvoinen"" kovimmista kovin"--
Vai oliko koko ero ensin testi- ja olo varma että olisin anellut takaisin tai näin hän olisi saanut " minut muuttamaan käytössäni"-
Suuruus kuvitelmaa.
Ja muuten se että itkee sen jälkeen kun on kohdeltu väkivaltaisesti- " oli hulluutta " mutta vain minä ajoin hänet siihen. ei kukaan muu.
Ja minunkin oli vaikeaa päästää irti?
Arvatkaas?!
No ei ollut ei.
Mutta onnea kivivasaralle
Mutta voihan se olla että varakkaamp
Talo tosiaan on myynnissä. Ei vaan ole mennyt kaupaksi. Ositus odottaa, että talo saadaan myytyä. Ex on vastustellut mm hinnan laskemista, nyt vihdoin!!!! Hän on siihen suostunut, ja toivon todella että sillä saataisiin jokunen uusi kävijä edes katsomaan taloa. En oikein enää edes uskalla toivoa, että menisi kaupaksi.
Siellähän exän on ollut hyvä uutta perhettä rakennella. En minä sentään kulujaan maksa, vaikka kyllähän hän sitäkin on useasti yrittänyt. Niin kauan kun siellä asuu, saa kyllä kulut maksaa. Tästäkin haluaisin mustaa valkoselle, mutta voitte vaan arvata suostuuko ex? No ei. Onhan toki lakimiehet olemassa...
Pesänjakakaa olen hänelle ehdotellut, jollei ala homma muuten edistymään. (Olikohan jopa tehoa, kun vihdoin suostuis hintaa alentamaan???)
Mä niin haluan kaikki siteen katki siihen. En halua olla mitenkään sidoksissa siihen ihmiseen. No, sen enempää mitä lapsien myötä väkisin olen.
Ja sen haluan sanoa, ei mua potkastu ulos. Lopulta lähdin ihan itse. Asunto oli mulla valmiina. Ex oli joitain kuukausia aina joka toinen vk uuden naisen luona ja joka toinen vk kotona. Ennen muuttoani. Toki, en silloin tiennyt, että oli naisen luona. Tai tiesin, mutta ei ollut varmaa näyttöä asiasta.
Sen myös korjaan, että en minä tunne tätä naista, tiedän kyllä kuka hän on. Ja olen hänestä kuullut vuosien mittaan. Sitäkään en tiedä milloin kaveruus muuttui rakkaudeksi, koska suhde alkoi. Tiedän vain epäilleeni asiaa ensimmäisen kerran jo vuosia sitten.
En minä aio tapella lähivanhemmuudesta, jollei mua siihen ajeta. Jos ex alkaa mustamaalaukseen tai vaatimaan lapsia jotenki erityisen paljon, tai kieltäytyy kaikkien osotteiden siirrosta tms. Sitten minä kerron hänestä aivan kaiken ja tappelen. Todella toivon, ettei siihen tarvitse alkaa, vaan saataisii lopulta jotkut järkevät sopimukset aikaan. Jotenki olen jo valmistautunut siihenkin,,että tuun jotain häviämään jotain saadakseni. Reilua siitä tuskin tulee. Ellen sitten todellakin taistele oikeuksistani.
Eikä kyse ole siitä että antaisin exän "voittaa" tai jotenkin luovuttaisin, enemmänkin siitä,,että viisaampi antaa periksi. Eli mistään turhasta en jaksa taistella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talo tosiaan on myynnissä. Ei vaan ole mennyt kaupaksi. Ositus odottaa, että talo saadaan myytyä. Ex on vastustellut mm hinnan laskemista, nyt vihdoin!!!! Hän on siihen suostunut, ja toivon todella että sillä saataisiin jokunen uusi kävijä edes katsomaan taloa. En oikein enää edes uskalla toivoa, että menisi kaupaksi.
Siellähän exän on ollut hyvä uutta perhettä rakennella. En minä sentään kulujaan maksa, vaikka kyllähän hän sitäkin on useasti yrittänyt. Niin kauan kun siellä asuu, saa kyllä kulut maksaa. Tästäkin haluaisin mustaa valkoselle, mutta voitte vaan arvata suostuuko ex? No ei. Onhan toki lakimiehet olemassa...Pesänjakakaa olen hänelle ehdotellut, jollei ala homma muuten edistymään. (Olikohan jopa tehoa, kun vihdoin suostuis hintaa alentamaan???)
Mä niin haluan kaikki siteen katki siihen. En halua olla mitenkään sidoksissa siihen ihmiseen. No, sen enempää mitä lapsien myötä väkisin olen.
Ja sen haluan sanoa, ei mua potkastu ulos. Lopulta lähdin ihan itse. Asunto oli mulla valmiina. Ex oli joitain kuukausia aina joka toinen vk uuden naisen luona ja joka toinen vk kotona. Ennen muuttoani. Toki, en silloin tiennyt, että oli naisen luona. Tai tiesin, mutta ei ollut varmaa näyttöä asiasta.
Sen myös korjaan, että en minä tunne tätä naista, tiedän kyllä kuka hän on. Ja olen hänestä kuullut vuosien mittaan. Sitäkään en tiedä milloin kaveruus muuttui rakkaudeksi, koska suhde alkoi. Tiedän vain epäilleeni asiaa ensimmäisen kerran jo vuosia sitten.En minä aio tapella lähivanhemmuudesta, jollei mua siihen ajeta. Jos ex alkaa mustamaalaukseen tai vaatimaan lapsia jotenki erityisen paljon, tai kieltäytyy kaikkien osotteiden siirrosta tms. Sitten minä kerron hänestä aivan kaiken ja tappelen. Todella toivon, ettei siihen tarvitse alkaa, vaan saataisii lopulta jotkut järkevät sopimukset aikaan. Jotenki olen jo valmistautunut siihenkin,,että tuun jotain häviämään jotain saadakseni. Reilua siitä tuskin tulee. Ellen sitten todellakin taistele oikeuksistani.
Eikä kyse ole siitä että antaisin exän "voittaa" tai jotenkin luovuttaisin, enemmänkin siitä,,että viisaampi antaa periksi. Eli mistään turhasta en jaksa taistella.Ap
Juristi pitää kyllä puolesi ja katsoo, että kaikki menee oikeudenmukaisesti. Sinun ei tarvitse taistella, juristi tekee sen puolestasi. Eikä tarvitse luovuttaa tai antaa periksi, juristi pitää siitäkin huolen.
Eli pääsette osituksen tekoon vasta, kun asunto on myyty. Siihen voi mennä vuosia siis.
Riippuu jurisrista.
Ja pesänjakajien hakemista asiaan kannattaa välttää.
Myös oman etunsa vuoksi!
Sillä pesänjakaja on taloudellinen painostus keino saada eripuraiset ratkaisemaan asiansa.
Meillä edullisesti yksi kokous 1500# kyllä tonni ja viisi sataa
Asunto ei houkuttele ostajia ja välittäjä. " Tekee innoissaan mahdollisimman huolellista työtä"---
Eli informoi pesänjakajaa koko ajan mikä tarkoittaa osapuolille koko ajan nousevia kuluja
100€/ 10 min sähköpostin luku.
Vaikka kuinka haluatte katkaista siteet. Mikä on mahdotonta koska lapset.
Ja eron olot taantuu kyllä ajastaan. Kaikilla.
Pysykää erossa pesänjakajista.
Ja ajatelkaa lasten etua ja hyvää arkea lapsille vaikka se exäkin siinä samassa muka vähän hyötyisi.
Koska ne lapset.
Mitä teette seoneilla lapsilla jos nyt taistelette puolin toisin " turhaan"
Asunto on myyty vasta kun ostajan nimi on paperissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se on jännää kun eron tullen yleensä toinen puolisoista heittäytyy hankalaksi. Itse uskon osittain sen takia että vaikka eroamassa ollaan kovaa vauhtia yms, niin silti voi jotain tunteita olla vielä mikä tekee käytöksen sekavaksi, riidahaluiseksi.
Ja täälläkin kun tekstejä lukee niin "NARSISMI" paistaa läpi monessa jutussa. Niin tässä ero asiassa, kuin siinä yhdessä tapauksessa missä pomo oli sellainen 24v työssä olleelle.
Minä en tiedä mutta kysyn silti?. Miksi te ihmiset menette parisuhteeseen JOPA naimisiin TUNTEMATTA TOISTA?. En minä usko että kukaan pystyy yks kaks 20v liiton jälkeen olemaan muka täysi mysteeri, tai sitten eri ihminen mitä nähnyt tuntenut esim tuon 20v ajan. Miten ihminen saisi muka salattua sen niin hyvin, kyllä se ihmiset yleensä antaa myrskyvaroituksia, ja nämä on niitä mitä pitää katsella/maistella/haistella että ei käy huonosti.
Narsistin kanssa ei varmaan onnistu mikään 50/50 juttu eron tullen, se vie kaiken se vie sinun mielenterveyden/Jaksamisen/ja lopulta jopa kaiken maanpäälliisen mitä olette saaneet aikaiseksi ostettua.
Ihan kaikille PALSTAN naisille tiedoksi että ei kannata sellaisen (sairaanloisen narsistin) kanssa olla tekemisissä?, Eikä miehetkään. Jos toinen on mätä sen kyllä huomaa, voitte jokainen tehdä sellaista "sherlock" hommaa seurustelun aikana ja pistää kaikki erikoisimmat jutut ylös (uskon että vuosien päästä olisi hyvääkin dataa) itelle jos ollaan eropapereita kirjoittelemassa.
Se miksi ihmiset eivät osaa käyttäytyä erossa on kyllä mitä ihmeellisin juttu. Minäkin olen ollut tilanteessa missä toinen osapuoli tekee kaikkensa ettei mikään onnistuisi. Ja yrittää aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa, ja ärsyttää yms.
Minusta tuollainen ihminen joka ero tilanteessa ei osaa kättäytyä asiallisesti, pitäisi olla IHAN KUVAN osoite tietojen kera julki tämä sekä miehet että naiset. Niin ei tulisi niin monen polkaistua ihmiseen joka saa pilattua kaiken, jopa maa tälläisen ihmisen alla saastuu sen kävellessä ylitse sitä mieltä minä olen.
Jälkiviisaus on jälkiviisautta, sillä voi olla merkitystä tulevaisuuteen, mutta menneisyyden punnitsemiseen se on kaksiteräinen miekka. Eli kannattaa miettiä, kuinka paljon kannattaa (heh) pistää painoa vanhojen harmitteluille.
Ja vaikka muuta väitetään, niin kyllä ihmiset muuttuu. Olisikin perin kummallista ja jopa onnetonta, jos ihminen olisi aina, väistämättä aivan sama kaksi- kuin kuuskymppisenä. Siis mikään ajattelussa, tavoissa, ymmärryskyvyssä, jne. ei muuttuisi. Aika karmeaa olisi sellainen elämä, koska sehän tarkoittaisi myös, että eihän sitä kannattaisi olla yhdessäkään kuin semmoisten valioparien, joista molemmat ovat saavuttaneet jo kaksikymppisinä kuuskymppisten henkisen tason.
Kaikki ei vaan muutu parempaan suuntaan.
Ap, olen samaa mieltä kanssasi, valitse taistelusi. Nyt olet kohtalaisen hyvässä tilanteessa, eli oma määräysvalta, lasten kanssa menee kivasti, oikeastaanhan enää nuo asiat, joihin vaikutusvaltasi on kuitenkin pienempi (koska asunto menee kaupaksi ja ositus voidaan tehdä) ovat auki.
Nyt sanoisin, että on aika suojella sitä, mitä on saavutettu. Se tarkoittaa, että edelleen yhteys exään vain viestien välityksellä ja lapsien kanssa paljon, paljon kommunikaatiota joka tilanteessa. Exälle mielestäni voisit laittaa viestin, kun hän soittelee, että meidän kommunikaatio on ollut minulle niin raskasta, että parempi, että pidämme sen viesteinä. Piste, ei muita selityksiä. Mutta sinä olet suoraan sitten sanonut senkin, miksi hänen on turha rinkutella ja miksi sinä et vastaa.
T: MaratonParkuja
Vierailija kirjoitti:
Niin se on jännää kun eron tullen yleensä toinen puolisoista heittäytyy hankalaksi. Itse uskon osittain sen takia että vaikka eroamassa ollaan kovaa vauhtia yms, niin silti voi jotain tunteita olla vielä mikä tekee käytöksen sekavaksi, riidahaluiseksi.
Ja täälläkin kun tekstejä lukee niin "NARSISMI" paistaa läpi monessa jutussa. Niin tässä ero asiassa, kuin siinä yhdessä tapauksessa missä pomo oli sellainen 24v työssä olleelle.
Minä en tiedä mutta kysyn silti?. Miksi te ihmiset menette parisuhteeseen JOPA naimisiin TUNTEMATTA TOISTA?. En minä usko että kukaan pystyy yks kaks 20v liiton jälkeen olemaan muka täysi mysteeri, tai sitten eri ihminen mitä nähnyt tuntenut esim tuon 20v ajan. Miten ihminen saisi muka salattua sen niin hyvin, kyllä se ihmiset yleensä antaa myrskyvaroituksia, ja nämä on niitä mitä pitää katsella/maistella/haistella että ei käy huonosti.
Narsistin kanssa ei varmaan onnistu mikään 50/50 juttu eron tullen, se vie kaiken se vie sinun mielenterveyden/Jaksamisen/ja lopulta jopa kaiken maanpäälliisen mitä olette saaneet aikaiseksi ostettua.
Ihan kaikille PALSTAN naisille tiedoksi että ei kannata sellaisen (sairaanloisen narsistin) kanssa olla tekemisissä?, Eikä miehetkään. Jos toinen on mätä sen kyllä huomaa, voitte jokainen tehdä sellaista "sherlock" hommaa seurustelun aikana ja pistää kaikki erikoisimmat jutut ylös (uskon että vuosien päästä olisi hyvääkin dataa) itelle jos ollaan eropapereita kirjoittelemassa.
Se miksi ihmiset eivät osaa käyttäytyä erossa on kyllä mitä ihmeellisin juttu. Minäkin olen ollut tilanteessa missä toinen osapuoli tekee kaikkensa ettei mikään onnistuisi. Ja yrittää aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa, ja ärsyttää yms.
Minusta tuollainen ihminen joka ero tilanteessa ei osaa kättäytyä asiallisesti, pitäisi olla IHAN KUVAN osoite tietojen kera julki tämä sekä miehet että naiset. Niin ei tulisi niin monen polkaistua ihmiseen joka saa pilattua kaiken, jopa maa tälläisen ihmisen alla saastuu sen kävellessä ylitse sitä mieltä minä olen.
On kyllä hyvä kuulla näitä tarinoita käytännön asioista monilta kantilta, sillä ainakin itse olisin aivan peurana ajovaloissa, kun lakimiehistä ja muista ei ole mitään kokemusta. Voi olla, että oma luotto siihen suuntaan on liiankin vahva, niin ihan hyvä, että herätellään toiseenkin suuntaan ja tilanteessa olevat voivat näin paremmin pitää silmiä auki!
T: MaratonParkuja
Pikaisesti, kyllähän minun exässä oli niitä varoitusmerkkejä ihan alusta alkaen. Nuorena, tyhmänä, rakastuneena ohitin ne. Ja monenlaisia myrskyjä on ollut pitkin vuosia. Ei tämä ole hänellä ollut mikään pelkästään eroon liittyvää hankaluutta.
Jos olisin ollut viisaampi ja rohkeampi olisin lähtenyt suhteesta vuosia sitten. Mutta, en lähtenyt. Nyt kuitenkin nautin päivittäin uudesta elämästäni missä ei tarvitse pingottaa.
Ja itsellenikin kaikki lakimies asiat on aivan outoja, enkä tiedä enkä osaa näissä oikein toimia.
Joten hyvä kuulla monenlaisia kokemuksia ja vinkkejä.
Nyt pitää lähteä töihin.
Ap
Ap, tuli mieleeni, että eikö miehen ja hänen uuden naisensa tulisi maksaa sinulle vuokraa nyt tämän väliajan kun asuvat sinun talossasi ennen kuin se myydään. Asianajajasi varmaan osaa vastata tähän. Ja olen samaa mieltä kuin joku aikaisemmin, että asianajajasi hoitaa taistelut puolestasi, sillä olethan palkannut hänet juuri siihen tehtävään. Sinun ei tarvitse suoraan eksän kanssa tapella. Voit myös hyvin lähettää hänelle viestin, ettet halua, että hän soittaa lainkaan vaan laittaa viestin jos on asiaa. Sittenpähän on mustaa valkoisella siitäkin, että et halua puhua. Ei kannata vajota ollenkaan eksän tasolle ja lähteä tappelemaan, vaan hoitaa asiat kylmästi ja asialinjalla. Mutta älä enää alistu yhtään mihinkään. Ei ole oikein, että toinen asuu sinun talossasi ja on tuonut sinne vielä uuden naisensa. Sehän tarkoittaa, että et itse voi käyttää omaa omaisuuttasi. Vaikka et edes haluaisi enää asua talossa, ei ole oikein, että muut sitä käyttävät ilman kustannuksia.
Syvä myötätunto ja ymmärrys siitä, että varoitusmerkkejä on ollut ja niitä et ole aikaisemmin kuunnellut. On inhimillistä uskoa viimeiseen asti hyvää ihmisestä, jota rakastaa. Rakkaus on sokea.
Vierailija kirjoitti:
Pikaisesti, kyllähän minun exässä oli niitä varoitusmerkkejä ihan alusta alkaen. Nuorena, tyhmänä, rakastuneena ohitin ne. Ja monenlaisia myrskyjä on ollut pitkin vuosia. Ei tämä ole hänellä ollut mikään pelkästään eroon liittyvää hankaluutta.
Jos olisin ollut viisaampi ja rohkeampi olisin lähtenyt suhteesta vuosia sitten. Mutta, en lähtenyt. Nyt kuitenkin nautin päivittäin uudesta elämästäni missä ei tarvitse pingottaa.Ja itsellenikin kaikki lakimies asiat on aivan outoja, enkä tiedä enkä osaa näissä oikein toimia.
Joten hyvä kuulla monenlaisia kokemuksia ja vinkkejä.Nyt pitää lähteä töihin.
Ap
En tiedä meneekö metsään mutta minä alan saada sen kuvan että sinua ei oikein kiinosta saako isä lapsien huoltajuuden ja miten omaisuuden jaon käy. Mielestäni et ole vieläkään päässyt yli ja edelleen työnnät päätä hieman sinne pensaasseen kuten aiemminkin sanoit, eli välttelet kaikin keinoin ongelmia. Tarvitset nyt kunnon lakimiehen. "Suositeltavaa on, että vanhemmat laativat kirjallisen sopimuksen, jonka he esittävät lastenvalvojan (=sosiaalilautakunnan) vahvistamaksi". Onko tämä siis tehty? Kyllä sinun on otettava hieman selkvää niistä lakiasioista mihin sinulla on oikeus. Tee se vaikka lasten ja oman taloutesi ja tulevaisuutesi vuoksi.
-koko ketjun lukenut
Alue: Aihe vapaa
Olen seuraillut ketjua juurikaan kirjoittelematta omien kokemuksien vuoksi ja tässä on nyt todella tärkeä huomio!
Uskaltaisin melkein veikata, että tämä on syy, miksi exä soittelee. Yrittää saada sinuun taas keskusteluyhteyden, jotta pääsee vänkäämään jostain yksityiskohdasta, jonka on saanut päähänsä, että haluaakin sen näin tai noin.
Itse koin juuri tuon, eli että vaikka luulin, että olen jo selvillä vesillä, jokainen keskustelu johtikin uusiin vänkäyksiin ja sitä tehtiin ihan samalla lailla pakottaen uhkaillen ja riidellen. Masennuin joka kerta uudelleen kun huomasin että taas annan periksi jostain.