Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12620)
Ap, tilanteesi on kurja ja exäsi käytös ikävää sua kohtaan. Jotenkin ymmärrän kuitenkin myös exääsi jollain tavalla, vaikkei hänen käytöstään voi mitenkään puolustella. Kuulostaa siltä, ettei hän voinut suhteessanne hyvin enää pitkään aikaan, rakkaus hänen puoleltaan oli loppunut ruuhkavuosien saatossa. Hän oli tyytymätön tilanteeseen, elämäänsä ja purki turhautumistaan sinuun. Aloitti suhteen, josta sai uutta energiaa ja koki uudestaan voivansa rakastaa. Silloin kaikki vanha kotona perheen kanssa oli varmasti ahdistavaa, koska hän halusi olla uuden rakkaansa kanssa, mutta sinä olit tavallaan tiellä, vaikket mitään väärää ollut tehnyt. Nyt exäsi on vapaa rakastamaan avoimesti uutta naistansa ja kokee saaneensa uuden alun olla onnellinen. Sanoisin, että oman hyvinvointisi ja mielenterveytesi takia, ole mahdollisimman vähän exääsi yhteydessä, älä mieti hänen ja uuden perheensä tekemisiä, ne eivät kuulu enää sinulle, ja koita keskittyä rakentamaan omaa elämääsi. Sinulla on ihan yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus löytää onni ja rakkaus uuden puolison kanssa, kun olet siihen valmis. Ja en edelleenkään puolustele exäsi käytöstä, se on törkeää, mutta jollain tavalla ymmärrän pientä osaa siitä. Joskus on vaikea lähteä ja päästää irti muulla tavoin kuin tehden sen ikävästi, kaikki eivät osaa erota sopuisasti. Ikävää tuossa tietysti on se, että lapsiin koskee samalla tämä tilanne. Mutta jatka sinä omaa elämääsi kuten olet jo alkanut tehdä, keskity tekemään itsestäsi kokonainen, keskity omaan onneesi, sillä se on ainoastaan sinusta itsestäsi kiinni. Tsemppiä ja voimia, ja ennenkaikkea katse eteenpäin. Parempaa on varmasti luvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta paistaa se että eksien kanssa ei kannata olla missään tekemisissä. Vain pakolliset lasten asiat.
Minä en ole päässyt täysin yli nuoruudenrakkaastani 33 vuoteen.
Ne muutamat kerrat kun olen seurustellut pidempään ovat saaneet hänet pois mielestäni, mutta aina kun jään yksin mieleni palaa häneen.
Tämä myös ehkä siitä syystä että hänkin kaipasi minua vielä puolen vuoikymmenen päästä eromme jälkeen, oli kuulemma odottanut vain minua, mutta päätyi sitten kuitenkin toisaalle naimisiin.
Tiemme erkanivat lopullisesti, mutta sydämeni ei päästä irti.
Hän on kuin joku turvasatama johon mieleni palaa aina kun olen jäänt yksin.
Kun joskus näen häntä, olen pakahtua tunteesta ja sen jälkeen itken katkerasti koska näkeminen, se etten saanutkaan häntä ja hän on elänyt kaikki nämä vuodet sen toisen kanssa sitä elämää jota minun piti elää hänen kanssaan, sattuu ihan hitosti yhä vieläkin.
En ole pystynyt päästämän irti vaikka olen yrittänyt. Ikävä on vieläkin ja tekee pahaa nähdä häntä. Mutta - tämä johtunee siitä etten ole löytänyt hyvää suhdetta, siis uutta rakkautta, hänen jälkeensä.
Olen yksinäinen ja kaipaan kumppania ja siksi kai mieli harhailee hänessä. Välillä oikein säikähdän mitä kaikkea ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
En ole pystynyt päästämän irti vaikka olen yrittänyt. Ikävä on vieläkin ja tekee pahaa nähdä häntä. Mutta - tämä johtunee siitä etten ole löytänyt hyvää suhdetta, siis uutta rakkautta, hänen jälkeensä.
Olen yksinäinen ja kaipaan kumppania ja siksi kai mieli harhailee hänessä. Välillä oikein säikähdän mitä kaikkea ajattelen.
Tavallaan ajattelen samoin omasta nuoruudenrakkaastani. Ikävä on välillä ihan pakahduttava, vaikka erostamme on yli 30v. Ja hän on kuollut. Silti ikävä yllättää välillä vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tilanteesi on kurja ja exäsi käytös ikävää sua kohtaan. Jotenkin ymmärrän kuitenkin myös exääsi jollain tavalla, vaikkei hänen käytöstään voi mitenkään puolustella. Kuulostaa siltä, ettei hän voinut suhteessanne hyvin enää pitkään aikaan, rakkaus hänen puoleltaan oli loppunut ruuhkavuosien saatossa. Hän oli tyytymätön tilanteeseen, elämäänsä ja purki turhautumistaan sinuun. Aloitti suhteen, josta sai uutta energiaa ja koki uudestaan voivansa rakastaa. Silloin kaikki vanha kotona perheen kanssa oli varmasti ahdistavaa, koska hän halusi olla uuden rakkaansa kanssa, mutta sinä olit tavallaan tiellä, vaikket mitään väärää ollut tehnyt. Nyt exäsi on vapaa rakastamaan avoimesti uutta naistansa ja kokee saaneensa uuden alun olla onnellinen. Sanoisin, että oman hyvinvointisi ja mielenterveytesi takia, ole mahdollisimman vähän exääsi yhteydessä, älä mieti hänen ja uuden perheensä tekemisiä, ne eivät kuulu enää sinulle, ja koita keskittyä rakentamaan omaa elämääsi. Sinulla on ihan yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus löytää onni ja rakkaus uuden puolison kanssa, kun olet siihen valmis. Ja en edelleenkään puolustele exäsi käytöstä, se on törkeää, mutta jollain tavalla ymmärrän pientä osaa siitä. Joskus on vaikea lähteä ja päästää irti muulla tavoin kuin tehden sen ikävästi, kaikki eivät osaa erota sopuisasti. Ikävää tuossa tietysti on se, että lapsiin koskee samalla tämä tilanne. Mutta jatka sinä omaa elämääsi kuten olet jo alkanut tehdä, keskity tekemään itsestäsi kokonainen, keskity omaan onneesi, sillä se on ainoastaan sinusta itsestäsi kiinni. Tsemppiä ja voimia, ja ennenkaikkea katse eteenpäin. Parempaa on varmasti luvassa.
Kiitos tästä. Tavallaan ymmärrän tämän itsekkin. Ja asia varmasti osaltaan onkin juuri näin.
Minun exän kohdalla ei kuitenkaan ole kyse pelkästään siitä, että oli hankala kotona eroa tehdessään. Oli sitä kyllä! Ja osa loppuajan käytöksestään selittyy varmasti tällä
Mutta hän on persoonaltaan varsin vaativa yksilö, ihan ilman erokriisiäkin.
Mutta, tuo sanomasi tyytymättömyydestään ja muusta on aivan totta.
Aion pyytää ihmisiä jotka kertovat minulle asioita exän touhuista lopettamaan sen. En halua tietää jatkossa mitä tekevät porukalla. Toki, lasten kertomana väkisin joudun sitä kuulemaan, mutta yhtään enempää kun pakko en halua elämästään jatkossa kuulla.
Minun on parempi olla, kun en tiedä niitä asioita. Niistä ei seuraa kun pahaa mieltä.
En tee niillä tiedoilla yhtään mitään.
Hän elää elämäänsä, minä elän omaani.
Yhteydessä ollaan se mikä pakollista.
Kovasti hän jälleen tällekkin aamua on koittanut syyllistämällä vaatia minulta lasta koskevaa asiaa, koskien lapsen täällä oloa. Asia jota ei itse ole edistänyt pitäisi minun nyt hoitaa kuntoon. Tyyliin huolehtisit tästä lapsesta edes sen verran. Joopa joo. Aina jotain. Enpä jaksa hänen pillin mukaan pompata enää yhtään. Ja vielä lisään, lasten asiat hoidan aina! Tätäkin asiaa on jo edistetty, aiemmin.
Ja tätä en ymmärrä, tai siis ihmisen tuntien ymmärrän, mutta jos olisi kyse normaalista ihmisestä joka nyt saa elää avoimesti uutta onneaan, miksi minua pitää sitten jatkuvasti syyttää ja syyllistää? Hyökätä?
Ap
Ap
Myöhästynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syvä huokaus. On tämä ihmisen mieli kimurantti.
Nyt kun olen yksin. Ajatukset hyökkää kimppuun. Kun kuulen sieltä täältä juttuja mitä kaikkea isän luona tehdään yhdessä "perheenä" mulle tulee paine rintaan. Ahdistus, paha olo. Ajatus, että lapsilla siellä parempi. Minun piti lapsi lahjoa jäätelöllä että lähti kävelylle mun kanssa. Isän luona lenkkeillään porukalla.
Minä tiedän miten se mies toimii. Jos/kun hän sanoo, että noniin nyt lähdetään porukalla lenkille. Silloin lähdetään. Tai lapset lähtee. Ei ne kieltäydy. Ei se välttämättä ole niiden oma tahto. Ja muukin tekeminen, sama homma. Aikuinen keksii tekemisen, ja lapsi toteuttaa mukisematta.
Silti se olo tulee minulle. Että siellä kyllä lähdetään ja tehdään yhdessä, minun kanssa ei. Että siellä kaikki paremmin. Minä tämmönen tylsä kotihiiri äiti.Tässä ei nyt järki ja tunne kohtaa. Ja tunne meinaa viedä voiton.
Mulla pitää saada tämä/nämä ajatukset pois päästä.
Huomaa, että on exän kanssa pitänyt asioista viestittää enemmän. Heti iskee kaikki nämä vanhat peikot päälle. Tai olemassahan ne on ollu kokoajan, pienenevät, piiloutuvat ja välillä sitten yllättäen taas hyökkäävät.Just tänään vastaan tuli lenkkeilevä perhe ja ajattelin, että me ei ikinä oltu tommonen perhe. Että noinkin olisi voinu perheenä ulkoilla.
Mä olin aina yksin lasten kanssa liikkeellä.
Ex ei lähtenyt mukaan. Vuosia sitä pyysin. Ja nyt sitten siellä on se lenkkeilevä perhe. Ja mä oon täällä yksin. Reilua?
Missä se mun perhe on? Se perhe mikä mulle on ykkönen.Ja joo, mä tiedän, se järki yrittää tuolla takaraivossa hokea että sä tiedät totuuden!!! Sä tiedät mitä toi on! Mutta kun en meinaa millään uskoa itseäni.
Mä taidan nyt tarvita tän romahduksen.
Kait tälläkin on joku tarkotus?
Tekis mieli laittaa tähän muutama kirosana!
Ap
Sä todellakin tiedät totuuden. Sun exä esittää nyt. Se esittää nyt sitä kaikkea mitä teillä olisi jo pitänyt olla. Sen takia, että sillä se saa sulle surkean olon, ja saa näyteltyä parempaa isää lapsille ja uudelle. Siitä on sille hyötyä.
Exä tulee moneen kertaan tuomaan lapsille puhuessaan esiin sitä, kuinka siellä on nyt oikea perhe kun on isä ja äiti ja lapset. Vähät siitä ettei se äiti ole sun lasten äiti, kunhan on nainen jonka kanssa voi larpata oikeaa ja muka parempaa perhettä kuin vanha perhe.
Muista sekin, että mies ei voi ikinä myöntää olleensa väärässä halutessaan susta eron. Sen on jatkossa aina esitettävä että kaikki on nyt täydellisesti. Kunnes sitten tämä uusikin nainen pilaa hänen täydellisen perheensä olemalla epätäydellinen puoliso (eli sellainen joka ei vain rakasta, kehu ja ylistä miestä) ja pitää etsiä uusi. Nämä on niin nähty.
Sen verran voisin omaa taustaa kertoa, että meillä äiti oli narsistinen. Sisareni myös lähes kuoli psykopaattimiehensä kanssa. Oman käden kautta kyllä, mutta miehen kauan siihen kannustamana. Onneksi ei onnistunut, ja myöhemmin sai lähdettyä. Nyt hänkin elää onnellista elämää normaalin miehen kanssa, on aina ihanaa tavata heitä molempia. Tämän lisäksi vielä töissä istuin samassa huoneessa naisen kanssa, jolle tapahtui hyvin samanlainen tilanne kuin sinulle.
Se hyvä puoli narsisteissa on, että kun yhden on kohdannut, on kohdannut kaikki. Käyttäytyminen on jotenkin niin kaavamaisen samanlaista kaikilla. Helppo tunnistaa kun tietää tämän ohjelmoinnin.
Juuri näinhän se on.
Olen taas järjissäni.
Hienoa kuulla, että siskosi on nykyisin hyvässä suhteessa ja päässyt eroon psykopaatista.
Ymmärrän hyvin tuon, että toinen ihminen ajaa ihmisen niin ahtaalle, että oman käden kautta tehtävä kaiken lopettaminen alkaa vaikuttaa hyvälle ratkaisulle.
En ollut siitä kauhean kaukana itsekkään pahimpana aikana. Se ihmisen mielen musertaminen on jotain niin kokonaisvaltaista.
Toivon todella, että tunnistan jatkossa nämä tyypit ja osaan kiertää heidät kaukaa.
Hyvä ystäväni, jolla kokemus kyseisenlaisesta ihmistyypistä tunnisti tämän jo aikoja sitten. Hän oli ainoa joka sanoi minulle asiasta ääneen. Vuosia sitten. Ja jonka kanssa nyt asiasta puhuttaessa hän on osannut minua auttaa valtavan paljon!
Ihmiset jotka tietävät mistä puhutaan ovat tällä matkalla valtavan arvokkaita! Ikävä puoli on se, että he ovat joutuneet kokemaan elämässään jotain vastaavaa. Ja toisaalta, se että ovat siitä huolimatta selvinneet, antaa toivoa itsellekkin.
Aihe on vaikea, puhuessa saa olla varovainen ettei itse leimaannu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjj
???
Älkää välittäkö häiriköistä. Keskustelu jatkukoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lueskellut tätä ketjua jo tunteja ja tästä saa ihanasti vertaistukea! Minulle tuli ero ihan täydellisenä yllätyksenä 2 viikkoa sitten ja siitä lähtien on olo ollut kuin haluaisi herätä tästä painajaisesta! Ikävä ei ole pelkästään elämäni rakkautta, vaan myös parasta ystävää ja sielunkumppania. Ei ole ketään, jonka kanssa jutella pienistä kuulumisista tai jakaa kokemuksia tai vaikka ihan vaan videoita! Haluaisin mennä takaisin kaksi viikkoa, että pystyisin nauttimaan kunnolla niistä viimeisistä hyvistä hetkistä tai ihan vain pysäyttämään ajan siihen.
Miehelleni onneksi sain sanottua että häntä en halua enää nähdä tai jutella, ja ilmoittaa kun on uuden asunnon löytänyt niin voi tulla hakemaan tavaransa. Vaikka tilanne tuntuu aivan kamalalta, niin onneksi sain etäisyyttä käsitellä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lueskellut tätä ketjua jo tunteja ja tästä saa ihanasti vertaistukea! Minulle tuli ero ihan täydellisenä yllätyksenä 2 viikkoa sitten ja siitä lähtien on olo ollut kuin haluaisi herätä tästä painajaisesta! Ikävä ei ole pelkästään elämäni rakkautta, vaan myös parasta ystävää ja sielunkumppania. Ei ole ketään, jonka kanssa jutella pienistä kuulumisista tai jakaa kokemuksia tai vaikka ihan vaan videoita! Haluaisin mennä takaisin kaksi viikkoa, että pystyisin nauttimaan kunnolla niistä viimeisistä hyvistä hetkistä tai ihan vain pysäyttämään ajan siihen.
Miehelleni onneksi sain sanottua että häntä en halua enää nähdä tai jutella, ja ilmoittaa kun on uuden asunnon löytänyt niin voi tulla hakemaan tavaransa. Vaikka tilanne tuntuu aivan kamalalta, niin onneksi sain etäisyyttä käsitellä asioita.
Kirjoituksesi osoitti, miten arvokas tämä ketju on. Vieläkin, reilun vuoden päästä aloituksesta. Sulle tilanne on vielä niin uusi, että olet ehkä shokissa. Mutta selviät kyllä. Usko pois. Elämä kantaa. Jos jatkat täällä kirjoittelua, keksithän jonkun nimen itsellesi. Erotamme tarinat toisistaan helpommin.
Tsemppiterkut🌻
Tuumis
Vierailija kirjoitti:
Miksi teille tuli ero?
Meille? Mies kertoi haluavansa omaa aikaa ja haluavansa kehittää itseään. Tuntuu kauhealta kun ei tuo ole ns. Mikään hyvä syy tai oikeaongelma. Minut siis vaihdettiin pois ja elämältäni vietiin pohja oman ajan takia. Olisi edes toisen naisen takia niin olisi helpompi hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teille tuli ero?
Meille? Mies kertoi haluavansa omaa aikaa ja haluavansa kehittää itseään. Tuntuu kauhealta kun ei tuo ole ns. Mikään hyvä syy tai oikeaongelma. Minut siis vaihdettiin pois ja elämältäni vietiin pohja oman ajan takia. Olisi edes toisen naisen takia niin olisi helpompi hyväksyä.
Ja siis olen tuo juuri pari viestiä sitten kirjoitellut eroaja. Kiitokset tsempeistä!
Olen joskus eronnut vedoten samanlaisiin syihin. Todellisuudessa rakkaus oli loppu. Luulen, että kaikissa eroissa on pohjimmiltaan kyse samasta. Että toista ei vain kiinnosta enää.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus eronnut vedoten samanlaisiin syihin. Todellisuudessa rakkaus oli loppu. Luulen, että kaikissa eroissa on pohjimmiltaan kyse samasta. Että toista ei vain kiinnosta enää.
Aika moni taitaa sanoa syyksi juuri jotakin tuon kaltaista ympäripyöreää, kun ei kuitenkaan halua loukata toista kertomalla että rakkaus on yksinkertaisesti vain loppunut (sikäli kun sitä on koskaan ollutkaan), ja että kiikarissa saattaa olla jo uusi kohde.
Totuus varmaan tulee julki jossain vaiheessa, mutta ehkä tuollaisen syyn esittämistä pidetään ns pehmeämpänä laskuna, ettei jätetyn itsetunto täysin murenisi. Pieni valkoinen valhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies36, kysymys sinulle: voisitko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt sinua ja raskaana toiselle miehelle, joka olisi vielä kuvioissa koko ajan?
Ja sitäkään en ymmärrä kuinka ex parisuhteessa ollessaan ja kaikissa järjissään päätti pettää, vannotti m36 siskon ettei saa puhua asiasta ja tietoisesti on vietellyt m36 joka on ollut tyttiksen kanssa suhteessa ja tietoisesti on hankkiutunut raskaaksi. M36 on niin kiltti ettei halua pahoittaa siskonsa, omien vanhempien, exn vanhempien mieltä ja piirtämällä rajat mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Ja kuka kärsii? M36 koska mihinkään ei voi luottaa ja lasten kustannuksella ratsastetaan.
Ota asianajaja ja laita rajat. Koska oikeasti mieti mikä tilanne sulla 10v päästä ja sulla M36 on oikeus ihmisarvoiseen elämään.
Sivusta seuranneenaSen verran täytyy korjata, että siskoni ei ollut millään tavalla osallisena tai tietoisena exän pettämisestä. Tässä varmaan sekoittuu jonkun muun viesti. Exä halusi pitää raskautensa salassa minulta, jotta en painostaisi aborttiin. Koska hän oli tietoisesti hankkiutunut raskaaksi, niin ei tietenkään olisi suostunut. Päätti omien sanojensa mukaan ”välttää taistelut”. Ymmärrän päättelyn vaikken sitä hyväksykään. Hän tunsi kuitenkin tarvetta uskoutua ja valitsi siskoni, koska ovat läheisiä. Exä ei kertonut edes äidilleen, koska pelkäsi että vuotaisi minun äidilleni ja edelleen minulle.
Voisinko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt? Ehkä nykyään voisin. Riippuu kyllä paljosta. Mutta ymmärrystä olen saanut lisää sen jälkeen, kun erosin exästä pettämisen vuoksi. Silloin en pystynyt antamaan anteeksi. Nyt ymmärrän syitä paremmin. Parisuhteemme oli jäänyt hieman ruuhkavuosien alle. Olin paljon poissa kotoa, työmatkoja ja pitkiä iltoja. Exä oli jo ilmaissutkin tyytymättömyyttään tilanteeseen. Tämän keskelle tuli ihastuminen työkaveriin ja tilanne karkasi käsistä pikkujoulujen jatkoilla. Oma pettämiseni oli paljon pahempaa. Olen miettinyt tyttiksen anteeksiantoa. Onko se aito anteeksianto vai sanoja vain? Onhan tässä valtavista asioista kyse. Mahdollisia motiiveja pohdin aikaisemmassa päivityksessä.
Näistä päivityksistä saa hieman vääristyneen kuvan exän roolista. Ei hän hallitse arkeamme. Olen vain aivan jokaisen vuorovaikutuksen raskausilmoituksesta lähtien raportoinut tänne, kun ne aina onnistuvat ravistelemaan minua. Kolme kertaa olen käynyt tapaamassa exän, lisäksi exä tuli kerran tänne mökille. Ennemminkin lapsia ja tyttista kuin minua tapaamaan. Tiistaina menen exän kanssa ensimmäistä kertaa neuvolaan. Tiedän ennalta, että minulle kerrotaan mahdollisuudesta tunnustaa isyys. Että eiköhän seuraavakin kerta ravistele. Asianajajan olen tavannut. Sama henkilö, jota käytin erotessa. Siitä puolesta ei tarvitse huolehtia.
-M36
M36,
tähän väliin on pakko kysyä: oletko aivan 100% varma siitä, että exän kantama lapsi on sinun?
Olisiko kuitenkin järkevää teettää isyystesti ennen kuin tunnustat isyyttä? Jos ex on noin manipulatiivinen kuin miltä vaikuttaa, voihan tämäkin olla hänen metkunsa, koska jokin tarve hänellä tuntuu edelleen olevan ohjailla ja päättää sinun elämästäsi.
Voi olla eettä olen inhorealisti, mutta sinuna varmistaisin asian.
Isyyden varmistaminen on tässä tilanteessa ihan eräs olleelisin asia.
En halua myöskään olla kyyninen, mutta monet manipuloijat ovat todella taitavia. Manipuloitu uskoo itsekin, ettei toinen häntä manipuloi. Ei vaan huomaa sitä kun on siihen pikän aikaa tottunut.
Myös tuntuu, että exä on huomannut, että m36 on häneen jollain tasolla vielä sidoksissa. Sänkyyn menikin saattoi olla exän testausta ja niinhän siinäkin sitten kävi miten kävi.
Itse naisena kyllä ajattelisin, että kun ex-mies noin helposti oli vieteltävissä, niin hänen kanssaanhan pystyn toimimaan miten haluan.
Varsinkin kun ex-vaimo tiesi miehen olevan yhdessä tyttiksen kanssa.
Kannattaa nyt olla järkevä ainakin tulevan lapsen isyyden varmistamissa ettei joudu entistä suurempaan sotkuun.
On tosi mukavaa roikkua hiihtohissin kapulassa, mutta pitäähän siitä rinteen yläosassa lopulta kuitenkin irrottaa ettei käy kaadu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies36, kysymys sinulle: voisitko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt sinua ja raskaana toiselle miehelle, joka olisi vielä kuvioissa koko ajan?
Ja sitäkään en ymmärrä kuinka ex parisuhteessa ollessaan ja kaikissa järjissään päätti pettää, vannotti m36 siskon ettei saa puhua asiasta ja tietoisesti on vietellyt m36 joka on ollut tyttiksen kanssa suhteessa ja tietoisesti on hankkiutunut raskaaksi. M36 on niin kiltti ettei halua pahoittaa siskonsa, omien vanhempien, exn vanhempien mieltä ja piirtämällä rajat mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Ja kuka kärsii? M36 koska mihinkään ei voi luottaa ja lasten kustannuksella ratsastetaan.
Ota asianajaja ja laita rajat. Koska oikeasti mieti mikä tilanne sulla 10v päästä ja sulla M36 on oikeus ihmisarvoiseen elämään.
Sivusta seuranneenaSen verran täytyy korjata, että siskoni ei ollut millään tavalla osallisena tai tietoisena exän pettämisestä. Tässä varmaan sekoittuu jonkun muun viesti. Exä halusi pitää raskautensa salassa minulta, jotta en painostaisi aborttiin. Koska hän oli tietoisesti hankkiutunut raskaaksi, niin ei tietenkään olisi suostunut. Päätti omien sanojensa mukaan ”välttää taistelut”. Ymmärrän päättelyn vaikken sitä hyväksykään. Hän tunsi kuitenkin tarvetta uskoutua ja valitsi siskoni, koska ovat läheisiä. Exä ei kertonut edes äidilleen, koska pelkäsi että vuotaisi minun äidilleni ja edelleen minulle.
Voisinko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt? Ehkä nykyään voisin. Riippuu kyllä paljosta. Mutta ymmärrystä olen saanut lisää sen jälkeen, kun erosin exästä pettämisen vuoksi. Silloin en pystynyt antamaan anteeksi. Nyt ymmärrän syitä paremmin. Parisuhteemme oli jäänyt hieman ruuhkavuosien alle. Olin paljon poissa kotoa, työmatkoja ja pitkiä iltoja. Exä oli jo ilmaissutkin tyytymättömyyttään tilanteeseen. Tämän keskelle tuli ihastuminen työkaveriin ja tilanne karkasi käsistä pikkujoulujen jatkoilla. Oma pettämiseni oli paljon pahempaa. Olen miettinyt tyttiksen anteeksiantoa. Onko se aito anteeksianto vai sanoja vain? Onhan tässä valtavista asioista kyse. Mahdollisia motiiveja pohdin aikaisemmassa päivityksessä.
Näistä päivityksistä saa hieman vääristyneen kuvan exän roolista. Ei hän hallitse arkeamme. Olen vain aivan jokaisen vuorovaikutuksen raskausilmoituksesta lähtien raportoinut tänne, kun ne aina onnistuvat ravistelemaan minua. Kolme kertaa olen käynyt tapaamassa exän, lisäksi exä tuli kerran tänne mökille. Ennemminkin lapsia ja tyttista kuin minua tapaamaan. Tiistaina menen exän kanssa ensimmäistä kertaa neuvolaan. Tiedän ennalta, että minulle kerrotaan mahdollisuudesta tunnustaa isyys. Että eiköhän seuraavakin kerta ravistele. Asianajajan olen tavannut. Sama henkilö, jota käytin erotessa. Siitä puolesta ei tarvitse huolehtia.
-M36
M36,
tähän väliin on pakko kysyä: oletko aivan 100% varma siitä, että exän kantama lapsi on sinun?
Olisiko kuitenkin järkevää teettää isyystesti ennen kuin tunnustat isyyttä? Jos ex on noin manipulatiivinen kuin miltä vaikuttaa, voihan tämäkin olla hänen metkunsa, koska jokin tarve hänellä tuntuu edelleen olevan ohjailla ja päättää sinun elämästäsi.
Voi olla eettä olen inhorealisti, mutta sinuna varmistaisin asian.
Isyyden varmistaminen on tässä tilanteessa ihan eräs olleelisin asia.
En halua myöskään olla kyyninen, mutta monet manipuloijat ovat todella taitavia. Manipuloitu uskoo itsekin, ettei toinen häntä manipuloi. Ei vaan huomaa sitä kun on siihen pikän aikaa tottunut.
Myös tuntuu, että exä on huomannut, että m36 on häneen jollain tasolla vielä sidoksissa. Sänkyyn menikin saattoi olla exän testausta ja niinhän siinäkin sitten kävi miten kävi.
Itse naisena kyllä ajattelisin, että kun ex-mies noin helposti oli vieteltävissä, niin hänen kanssaanhan pystyn toimimaan miten haluan.
Varsinkin kun ex-vaimo tiesi miehen olevan yhdessä tyttiksen kanssa.Kannattaa nyt olla järkevä ainakin tulevan lapsen isyyden varmistamissa ettei joudu entistä suurempaan sotkuun.
Ilmaisin itseni ilmeisen huonosti. Huomenna ei mitään tunnusteta, vaan keskustellaan vaihtoehdoista. Varsinainen tunnustaminen, jos siihen päädyn, tapahtuisi myöhemmin. Koko prosessi on minulle uusi ja hieman vielä hämärän peitossa, mutta eiköhän se siitä selviä. Syyllisestä ei juuri ole epäselvyyttä. Mutta harkitsen vaihtoehtoni tarkkaan.
Kyllähän minä näen, että kuinka hän minua manipuloi. Ja kuinka sallin sen, koska se imarteli typerää itsetuntoani. Yritän nyt asetella rajoja, jotka olisi pitänyt asettaa jo kauan sitten. Ei enää yhteisiä matkoja, saati samassa sängyssä nukkuen. Näidenhän olisi pitänyt loppua eroon, tai viimeistään uuteen parisuhteeseen. Vaan kelloa en saa käännettyä takaisin. Yhteydenpito vain lapsiin ja käytännön asioihin liittyen. Mutta näitä on valtavasti, varsinkin kun uusi lapsi on tulossa. Entä talon hoito, onhan se myös lasten koti?
-M36
M36,
tähän väliin on pakko kysyä: oletko aivan 100% varma siitä, että exän kantama lapsi on sinun?
Olisiko kuitenkin järkevää teettää isyystesti ennen kuin tunnustat isyyttä? Jos ex on noin manipulatiivinen kuin miltä vaikuttaa, voihan tämäkin olla hänen metkunsa, koska jokin tarve hänellä tuntuu edelleen olevan ohjailla ja päättää sinun elämästäsi.
Voi olla eettä olen inhorealisti, mutta sinuna varmistaisin asian.