Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12620)
Irtipäästäminen on ehkä vaikein asia ikinä, koska silloin joutuu toimimaan vastoin sitä mitä aivot ja sydän haluaa.
Eihän sille mitään voi että toista rakastaa ja me kaikki minkäänlaista jättämistä tai hylkäämistä koskaan kokeneet tiedämme että rakastaminen ja toisen kaipaus ei lopu siihen että toinen ilmoittaa haluavansa erota tai vaikka kohtelee huonostikin, niin jos toista rakastaa, ei vaan voi päästää irti
Minä olen kaivannut rakastamaani miestä, joka jätti minut nuorena, aluksi aivan valtavasti niin että tunsin fyysistä kipua. Vuosienkin jälkeen vielä toivoin saavani hänet takaisin, sittemmin oli pakko riuhtaista itsensä eri puolelle Suomea kun hän meni toisaalla naimisiin (vaikka kaipasi omien sanojensa mukaan yhä minua) ja minä olin yksin.
Hitto sitä tuskaa, se oli kuin maailmanloppu ja kai ne kaikki asiat mitä tuohon koko hänen kanssaan vietettyyn nuoruuteen, jatkuvaan jätetyksi tulemisen pelkoon, sivuutetuksi ja torjutuksi tulemisiin, yksinjäämiseen, häpeään aiheuttivat minun sydämeni särkymisen ja kai jonkinasteisen trauman jota olisi pitänyt käydä terapoimassa ammattiauttajalla koska en ole päässyt yli siitä vuosikymmentenkään jälkeen.
Aika-ajoin mieli palaa aina häneen, en ole kunnolla unohtanut häntä koskaan ja nyt kun taas pitkästä aikaa näen häntä, kaikki vanhat muistot palaa.
En ole osannut tai pystynyt päästämään henkisesti irti. Tai johtunee kai myös siitä että en ole hänen jälkeensä rakastanut oikeasti ketään. Joko en ole löytänyt sitä joka olisi hänen paikkansa sydämessäni saanut tai sitten minä en tiedostamattani anna kellekään sitä paikkaa. Se on aina ollut yhdellä henkilöllä ja niin taitaa jäädäkin.
Irtipäästäminen on fyysisesti ja henkisesti joskus mahdotonta.
Kiva kuulla 28 sun kuulumisia. Aivan mahtava kesä sinulla! Kuulostaa niin huipulle. Paljon kaikkea ihanaa tekemistä, reissuja ja rakkautta.
M36, kuulostaa uskomattomalle tuo sinun tilanteesi. Pitää ihan ajatuksella lukea ennen kun osaan kommentoida mitään.
Ja sitten itsestä itsekkäästi, kuten tässä ketjussa itseäni ja tunteitani puran. Nyt yllätyin 28:n viestin aiheuttamista tunteista itsessäni.
Ja 28, on ihanaa että kirjoitit, äläkä missään tapauksessa sensuroi kertomaasi tämän takia jatkossakaan!! Nämä on vaan minun tunteita, minun matkaa, nämä on vaan käytävä kaikki läpi.
Mutta, ymmärsin exäni elävän tuota rakkausvaihetta, ymmärsin hänen nauttivan nyt tuosta kaikesta. Läheisyydestä, kosketuksista, kädestä pidosta jne. Ymmärsin myös hänen osaltaan tuon mitä 28 sanoin exästään, romanttiset tunteet kuolleet ihminen tuntuu tärkeälle kuitenkin. (En ihan muista sanatarkasti miten 28 sanoi) ex mulle monesti sanoi että kuitenkin välittää minusta ihmisenä.
Ehkä hän vain rakastui toiseen. Oli niin kovin kireä kun sitä piti salata. Olen ymmärtänyt että siksi äksyili lapsille kun kyselivät mimmonen työpäivä hänellä on ja monelta pääsee. Kun ei voinut aikoja sanoa, koska päivät piteni kummastakin päästä lun salaa naista tapasi. Tai varmaan töissä aivan avoimesti?
Hän on nyt onnellinen, ja se on hyvä myös meidän lapsille.
Minä olen onnellisempi ilman miestä. Minulle hän oli vuosia huono puoliso. Eikä kyse ole vain tämän nykyisen suhteensa salailusta, vaan kuten tiedätte, oli hän vaikea ja hankala oikeastaan aina. Ei vaan eron aikaan.
Viime yönä näin unta exästä ja hänen uudesta naisesta.
Nyt pitkästä pitkästä aikaa mulla on jotenki tosi yksinäinen olo.
Mutta, mulla on ihan uudenlainen ymmärrys, hyväksyminen exän uutta suhdetta kohtaan.
Exän kanssa en silti halua olla missään tekemisissä. Satutti mua vuosien mittaan ihan liikaa.
Edelleen, jos menen vaikka lähelle hänen kotiaan kylään, saan fyysisiä oireita kädet tärisee kun jo ajatus häneen törmäämisestä ahdistaa. Monenlaista ikävää hänen suunnaltaan minun päälleni tulee edelleen. Varsinkin silloin kun uusi naisensa ei ole siellä, tulee minulle jotain ikävää viestiä. Lapsen passinkin tarvitsi tällä viikolla sinne, no oli kuitenkin töissä tämän viikon. Pelkkää kontrollointia sekin. Halusi vain passin itselleen. Ja tää nyt vaan yksi juttu monista.
En tiedä, tämä nyt oli vaihteeksi tämmöinen sekava pään tyhjennys päivitys. Vähän niinku "ääneen" ihmettelen omia tunteita. Että mistähän nämä tämmöset nyt tuli?
Mutta, siksihän tämä ketju on. Ja sitähän tämä matka näköjään on, aaltoliikettä. Vaikka nyt tämä on semmosta pientä keinuttelua. Ei mitään myrskyä.
Harmittaa, oma reissu peruuntui monen sattuman kautta. Piti lähteä ystäviä moikkaamaan. Mutta, kyllä mä vielä ehdin. Tää nyt vaan on vähän aikaa vielä tämmöstä.
Ap
Oivoi M36.
Onpa soppa, tavallaan. Joku voisi arvella, ettei tälläistä voi olla. Mutta kyllä: Totuus on todellakin usein tarua ihmeellisempää.
Nyt yksi neuvo ylitse muiden: Ole jatkossa rehellinen. Aina. Toivottavasti olet virheistäsi oppinut. Se salaisuus, johon vihjasit: Jos tyttiksen kanssa vakavasti aiot jatkaa, yhteen muuttaa yms mielestäni hänen on oikeus tietää. Yhteenmuutto voisi ehkä odottaa hetken, että tilanne rauhoittuu. Voi sinnuu, eikun tsemppiterkut teille.
Asioilla on tapana järjestyä. Eikä välttämättä ole ollenkaan paha juttu, että eksä ja tyttis tutustuu, jo lastenkin takia olisi hyvä että teillä aikuisilla olis selkeät pelisäännöt.
Tuumis🌻
Nyt kun luin ton oman kirjotuksen, se kuulostaa tosi tyhmälle.
Tää on varmaan jotain sateisen sään, loman loppumisen, lasten isälle menon ja peruuntuneiden suunnitelmien, hajonneen auton jne aiheuttamaa harmitusta.
Toi passijuttukin kuulostaa tossa ihan tyhmälle, kun en avannut sitä enempää. Niitä pieniä ja isompia juttuja millä ex koittaa asioita hankaloittaa on vaan jatkuvasti. Tuon passinkin halusi omaan hallintaansa.
Nyt se on alkanut lahjoa nuorinta lasta. Sitä varmaan seuraavaksi siis koittaa "käännyttää" mutta, mä oon aika luottavainen nykysin näissä. Ei tuu enää semmonen paniikki lasten menettämisestä. Jos ne asuu isänsä luona ja niillä hyvä siellä, niin sitten ne asuu. Tää on nyt tämmöstä tämä mun elämä.
Se lapsi joka asuu isän luona voi aika huonosti. Puhui mun luona ollessaan asioita. Kun yritin isälle kertoa huolestani lapsen suhteen, käänsi kaiken minun syyksi. Miten lapsen pahaolo johtuu minusta. Miten minä aiheutan sen ja miten olisi parempi etten olisi yhteydessä.
No, aiemmin nämä kaikki meni ihon alle tosi pahasti. Nyt osoittaa vaan sen miten tyhmä mies on. Jokainen normaali vanhempi huolestuisi lapsen puheista, vaikka ne perään vitsiksi kuittaa. Ja olisi herkillä kuuntelemaan lasta. Hankkisi sille apua. Mutta ei tämä vuoden isä, hän etsii asiaan syyllisen ja syyllinen olen minä.
Välillä olen miettinyt, että otan siihen sen naiseen yhteyden ja puhun sille lapsen pahoinvoinnista. Koska se ihminen on enemmän mun lapsen kanssa samassa paikassa kun minä. Jos hän ymmärtäisi. Tai ainakin sitten tietäisi tilanteen. Mutta, en mä voi niin tehdä.
Tosi yksinäinen olo. Kun on iso huoli, eikä sitä voi jakaa. Se ihminen, ex, on niin tyhmä näissä, että aiheuttaa vaan haittaa. Mutta mun oli pakko sille asiaa avata. Koska ajatus siitä että lapsi siellä eikä isä tiedä on kamala. Mutta, hukkaan meni. Se ihminen ei vaan ymmärrä.
Esikoisen piti mennä isälleen. Isän olisi pitäny kuskata harrastustoimintaan. Ilmoitti vaan että sinä kuskaat. Just. No, lapsi menee sitten vasta harrastusten jälkeen isälleen. Kait jokainen normaali vanhempi voisi YHDEN kerran lastaan kuskata?? Lapselle tärkeään asiaan. Mutta ei. Niin ei. Eikä ole ensimmäinen kerta. Minä hoidan, vaikka lapsi olisi isällään. No, se on ollu muuton jälkeen vissiin neljästi viikonloppuna isällään. Tai nyt tulee 4 kerta.
Jokainen jousto mitä minä olisin vailla ei onnistu. Vaikka minä joustan kyllä. Koska miksi en? Jos lapset haluaa, miksi minä kieltäisin???
Joo, lisää tämmöstä pään purkua.
Varmaan ihan hyvä että työt alkaa. Paistais edes aurinko. Heinäkk, kylmä ja sataa.
Masisterveisin ap
Kuulostaa siltä että sekä Apn ex että Mies36 ex pyörittävät kaikkien muiden elämää edelleen niin kuin tahtovat. Kaikkien on tanssittava heidän pillin mukaan vaikka lopputulos olis miten hirveä.
Mies36, miksi haluat alistaa tyttiksenkin exän vallan alle? Yrittääkö tyttis lähentyä exän kanssa vahtiakseen ettet sinä tee niin? Vai siksi että tajuaa että ex ei tule koskaan katoamaan mihinkään vaan pyörittää sua miten tahtoo. Kuulostaa melkein moniavioiselta suhteelta. Entä jos tulisi päivä jolloin tyttis sanoisi että valitse meistä toinen ja aseta rajat exälle jos haluat olla mun kanssa? Kykenisitkö siihen? Tai haluaisitko edes?
Oletkohan nyt rehellinen edes itsellesi omista tunteistasi. Kuka sydämessäsi todella asuu ja on sulle tärkein? Miksi et palaisi eksän kanssa rehellisesti yhteen jos kerran molemmat näytätte sitä haluavan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksi jolla pitkä parisuhde lähti kaatumaan viime kesänä. Nyt on muutettu erilleen. Ehkä kirjoitan tarkemmin asiasta tähän laatuketjuun, kunhan jaksan. Olen lukenut koko ketjun läpi tässä aiemmin. Olisin nyt vaan huhuillut Tuumista, olisitko voinut kertoa, miten käytännössä toteutitte tuumaustauon? Olet varmaan siitä kirjoittanutkin, mutta en nyt löydä. Haluaisin siis kuulla, mitä sääntöjä ja reunaehtoja teillä oli tauolle? Vai oliko mitään?
T. N37, 17 vuotta yhdessä
Hei N37,
Tuumis tässä kertoo puolen vuoden tauosta. Olimme siis yhdessä koko ajan. Sovittiin, että mietimme molemmat tapojamme ja toisen huomioonottamista yms yhteisiä pelisääntöjä. Yhteinen päätös oli pysyä yhdessä. Ja nyt on 29 yhteistä vuotta oltu, joista seitsemän naimisissa.Kysy vaan lisää, yritän vastata.
Tuumis🌻
28, vaude. Sulla on yllätysten kesä ollut, etpä tainnut vuosi sitten uskoa??? Jatka samaan malliin...
Hei Tuumis, ymmärsinkö nyt oikein, että asuitte koko ajan kuitenkin yhdessä? Ei siis ollut mitään erilleen muuttoa, sitä ettei tavata toista jne? Oliko tarvetta edes sopia sellaista, ettei olisi kolmansia osapuolia jne?
N37/17v
Voi ap. Kyllä se mies tajuaa, ei se ole tyhmä. Sitä vaan ei kiinnosta. Sitä tyyppiä ei kiinnosta mikään muu kuin se, että asiat menee kuten hän haluaa. Vähät siitä mitä muut haluavat, tuntevat, tai toivovat. Sille miehelle hän on koko maailman napa, ja kaikki, aivan kaikki pyörii hänen ympärillään ja on olemassa vain häntä varten.
Älä ikinä mene siihen halpaan, että kuvittelisit miehen muuttuneen. Se mies on tuuliviiri joka on onnellinen ja tyytyväinen kun hänellä on kaikki valta perheensä yli, eikä kukaan sano vastaan. Kun normaali arki alkaa rullaamaan myös uudessa parisuhteessa, se sama vanha mörökölli kuoriutuu kyllä esiin. Luultavasti viimeistään siinä kohtaa pahoinvoiva lapsesi joutuu koston kohteeksi, kun kehtaa voida pahoin hänen kanssaan. Huomaan, ettet vielä ole täysin sisäistänyt sitä kuinka äärimmäisen itsekkäitä ja itsekeskeisiä tuollaiset ihmiset ovat. Toivon, että sisäistät asian mahdollisimman pian. Tuon tyyppinen ihminen, mies tai nainen, ei tunne yhtään mitään ketään muuta kohtaan kuin itseään. He ovat täysin häikäilemättömiä siinä, kuinka he käyttävät muita ihmisiä, myös omia lapsiaan, hyväkseen oman itsensä ja egonsa pönkittämisessä. He eivät ole mitään ilman niitä muita ihmisiä, ilman sitä hoviaan jota hallita. Sinäkin kuulut siihen hoviin, niin kauan kun lasten kautta mies saa sinua määräiltyä.
Toivon että uskot minua, minä olen kasvanut tällaisen vanhemman kanssa. Sisareni oli liian kiltti, ja narsistin kanssa kasvaneena helppo uhri seuraavalle, joka oli vielä pahempi, täysi psykopaatti. Minä olin luonteeltani kovempi, kapinoivampi, jyrkempi, ja selvisin vähemmillä kolhuilla vanhemmastani. Mutta kun omassa kodissa, ja sen jälkeen sisareni elämässä tällaisia olen seurannut, olen joutunut uskomaan sen, kuinka hirveitä ihmisiä, petoja, tällaiset tyypit ovat.
T: se hirveän paljon myöhässä oleva.
En ymmärrä.
Minun ex todella koittaa edelleen pyörittää minunkin elämääni kuten haluaa. Siinä olet täysin oikeassa.
Ja se on syy, miksi tarkat sopimukset lasten asioista tullaan hänen kanssaan tekemään, asianajajan avustuksella, koska ilman ei onnistunut.
Jotta jatkuva pyöritys loppuu. Jotta minun ei tarvitse olla kanssaan tekemisissä kun sen mitä lasten myötä aivan pakko. Jotta asioihin tulisi stoppi. Joku järki.
Ap
M36, pidä huoli ettet saata tyttistä raskaaksi!
Johan on kohta kolmet elarit maksettavana muutenkin.
Palaa vaimosi luokse jos vielä huolii.
Hirveän paljon myöhässä oleva; kiitos. Taas. Toivon, että sanasta kiitos välittyy se, miten paljon sitä tarkoitan. Se tulee suoraan sydämestäni.
Huomaan, että ajoittain sorrun siihen, että ajattelen miehen muuttuneen oikeasti. Ongelmien olleen meidän yhteensopimattomuuttamme.
Toisaalta tiedän totuuden hänestä. Välillä se totuus vaan jotenkin hämärtyy. Epäilen itseäni.
Kukaan miehen tuntevista ihmisistä joille asiasta olen puhunut, ei usko hänen pystyvän aidosti muuttumaan. Kaikki heistä sanovat kuten sinä. Totuus tulee tähän uuteenkin suhteeseen.
Huomaan, että minä tarvitsen muistutusta siitä, että ex ei oikeasti ole inhimillinen normaali ihminen vaan oikeasti todella itsekäs. Asiat hänen kanssaan ei tule koskaan hoitumaan, kuten ns.tavallisten ihmisten kanssa.
Nuo sanasi oli jälleen niin osuvia. Ihan jokainen sana.
Minulla tuli itku. Mutta tämä on hyvä itku.
KIITOS!
Ap
Hei Ap.
Kirjoituksissasi ei ole mitään typerää vaan rehellistä, aitoa tekstiä tunteistasi ja tilanteestasi. Pysy aina tuollaisena, meitä mukana aidosti eläviä on useita. Vaikka minä itsekkäästi kirjoittelen omasta elämästäni niin todellakin luen ja koen kirjoittamasi asiat todella vahvasti. Välillä ei vaan ole sanoja millä tukisi tai auttaisi, vaikka niin kovasti haluaisi.
Kieltämättä hetken mietin voinko edes kirjoittaa omasta tilanteestani, tarkoitan juuri tästä mökkimiehen aikaan saamasta onnellisuuskuplasta, mutta sitten päätin, että kun tässä ollaan yli vuosi kirjoitettu rehellisesti elämästä niin jatkan samaan malliin. En kuitenkaan käyttäisi termiä rakkaus. Tämä on juuri näin hyvä, eli seksi on 10+, läheisyyttä/hellyyttä kun nähdään, mutta molemmilla oma elämä ja arki, mutta kun nähdään se tuo elämään paljon iloa.
Ymmärrän Ap hyvin sen kaiken mitä kirjoitit ja ymmärrän hyvin, että kirjoitukseni herätti monenlaisia tunteita.
Minua kyllä ketuttaa miehesi käytös todella paljon. Onneksi olet päässyt tunnetasolla kuitenkin yläpuolelle, että kaikki ei muserra Sinua. Silti kaikki tuo huoli ja stressi mitä käyt läpi on niin tarpeetonta.
Halaus Ap Sinulle.
Tuumiskin kirjoitti, että en olisi varmasti uskonut viime kesänä millaista kesää nyt elän. Pakko kyllä sanoa, että aikamoisia yllätys kesiä ollut vuosi 2022 ja 2023. Juuri nyt on ihan hyvä, mutta jos saisin valita niin edelleen olisin mieluiten siinä onnellisessa pitkässä parisuhteessa. Sitä ei enää ole ja tunteeni on vihdoinkin muuttunut henkilöä kohtaan ja siitä miehen puhehousujen puutteesta meni niin paljon rikki.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap. Kyllä se mies tajuaa, ei se ole tyhmä. Sitä vaan ei kiinnosta. Sitä tyyppiä ei kiinnosta mikään muu kuin se, että asiat menee kuten hän haluaa. Vähät siitä mitä muut haluavat, tuntevat, tai toivovat. Sille miehelle hän on koko maailman napa, ja kaikki, aivan kaikki pyörii hänen ympärillään ja on olemassa vain häntä varten.
Älä ikinä mene siihen halpaan, että kuvittelisit miehen muuttuneen. Se mies on tuuliviiri joka on onnellinen ja tyytyväinen kun hänellä on kaikki valta perheensä yli, eikä kukaan sano vastaan. Kun normaali arki alkaa rullaamaan myös uudessa parisuhteessa, se sama vanha mörökölli kuoriutuu kyllä esiin. Luultavasti viimeistään siinä kohtaa pahoinvoiva lapsesi joutuu koston kohteeksi, kun kehtaa voida pahoin hänen kanssaan. Huomaan, ettet vielä ole täysin sisäistänyt sitä kuinka äärimmäisen itsekkäitä ja itsekeskeisiä tuollaiset ihmiset ovat. Toivon, että sisäistät asian mahdollisimman pian. Tuon tyyppinen ihminen, mies tai nainen, ei tunne yhtään mitään ketään muuta kohtaan kuin itseään. He ovat täysin häikäilemättömiä siinä, kuinka he käyttävät muita ihmisiä, myös omia lapsiaan, hyväkseen oman itsensä ja egonsa pönkittämisessä. He eivät ole mitään ilman niitä muita ihmisiä, ilman sitä hoviaan jota hallita. Sinäkin kuulut siihen hoviin, niin kauan kun lasten kautta mies saa sinua määräiltyä.
Toivon että uskot minua, minä olen kasvanut tällaisen vanhemman kanssa. Sisareni oli liian kiltti, ja narsistin kanssa kasvaneena helppo uhri seuraavalle, joka oli vielä pahempi, täysi psykopaatti. Minä olin luonteeltani kovempi, kapinoivampi, jyrkempi, ja selvisin vähemmillä kolhuilla vanhemmastani. Mutta kun omassa kodissa, ja sen jälkeen sisareni elämässä tällaisia olen seurannut, olen joutunut uskomaan sen, kuinka hirveitä ihmisiä, petoja, tällaiset tyypit ovat.
T: se hirveän paljon myöhässä oleva.
Nyt kyllä minäkin kommentoin tähän kirjoitukseen, että olen erittäin iloinen, että ketjuun eksyit. Kaikki kirjoittamasi kuvaa juuri sitä mitä Ap on tämän vuoden aikana exästään kirjoittanut. Kiitos myös minun puolesta ja todellakin Ap usko itseesi, tunnet exäsi. Pidä pintasi ja pysy niin etäällä kuin mahdollista, lasten takia ei tietenkään kokonaan mahdollista, mutta pidä pää ja sydän kylmänä.
28, kiitos. Sinullekkin.
Ja edelleen, ihana kun kirjoitit sinun kuulumisia, aidosti haluan niitä lukea ja olen iloinen sinun puolestasi. Äläkä mieti, voitko kirjoittaa. Kaikkea voi. Tämä on elämää parhaimmillaan ja pahimmillaan. Rehellistä.
Koskaan ei voi tietää mitä elämän seuraavassa kulmassa tulee vastaan.
Ap
Sen vielä (ainakin) tälle päivälle sanon, että jälleen tämä ketju teki sen.
Nosti minut sieltä masisfiiliksistä jaloilleni.
Herätti, ravisti, kannusti ja ymmärsi.
Tai ei ketju, vaan te ihmiset siellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sen vielä (ainakin) tälle päivälle sanon, että jälleen tämä ketju teki sen.
Nosti minut sieltä masisfiiliksistä jaloilleni.
Herätti, ravisti, kannusti ja ymmärsi.
Tai ei ketju, vaan te ihmiset siellä.Ap
Ihana kuulla Ap
Tämä ketju on parhautta.
Hei,
Tämä on ollut ihana ketju. Niin avoin ja niin itselle tuttu.
Lyön siis lusikkani soppaan ainakin hetkeksi ja kerron miten meillä asiat menivät.
Olin lasteni isän kanssa naimisissa 10 vuotta ja yhdessä 16.
Liittomme ei viimeisinä vuosina ollut kovin onnellinen sillä mieheni valehteli paljon ja jätti asioita kertomatta.
Piilotti laskuja eikä hoitanut omaa osuuttaan esim lainoista ja yhtiövastikkeista.
Koska itse olen rikkinäisestä perheestä, halusin taistella ehjän perheen ja lasten vuoksi pitkään enkä eronnut.
Sitten kävi niin että mies oli aloittanut suhteen ja jäi kiinni kun näin naiselta tulleet viestit.
Mies halusi vielä olla kanssani ja lupasi lopettaa suhteen. Minä jälleen uskoin häntä.
Kävimme terapiassa ja minä Vannotin itseäni olemasta vainoharhainen kuten hän aina minusta sanoi.
Miehellä oli myös muita kriisejä omasta identiteetistään ja lapsuuden perheestä.
Hän oli ärtyisä ja viihtyi hyvin kodin ulkopuolella. Kuitenkin vannotti minulle rakkauttaan ja halua saada asiat kuntoon.
No arvaattekin varmaan että suhde naiseen oli jatkunut koko ajan. Minusta tehtiin siinä hetkessä syyllinen kaikkeen: hänen pahoinvointiin, pettämiseen. Minä olinkin se hullu joka ei ollut päästänyt miehestä irti.
Koko hänen sukunsa tiesi tästä naisesta jo ennen meidän eroa. Olivat mm Facebook-kavereita.
Kävi myös ilmi että vanhempi lapseni oli saanut tietää suhteesta nähtyään isänsä ja naisen väliset viestit.
Mieheni oli vannottanut lastani ( taisi tuolloin olla 12 tai 13 v) olemaan hiljaa.
Tästä olen edelleen niin vihainen ex-miehelle.
Meidän erottuamme mies asui muutaman viikon yksin kunnes muuttivat naisen kanssa yhteen. Tämä oli lapsille valtava shokki koska eivät tunteneet naista ollenkaan. Olivat kerran tavanneet.
Toivoisinkin kaikkien uusperheiden puolesta ettei aikuiset pitäisi näissä asioissa niin valtavaa kiirettä. Lapsemme eivät olleet käsitelleet eroa ja pettämistä laisinkaan. Heidän oli vaikea hyväksyä uutta naista koska tiesivät isänsä tekemiset ja pettämiset.
Minä vajosin hetkeksi syvään rotkoon, jossa en syönyt enkä nukkunut. Sain lasten asiat hoidettua. Olin sairauslomalla 3 kk ja se auttoi. Kävelin paljon ja vietin aikaa metsässä. Kävin terapiassa ja toivuin. Sitten tuli se päivä kun tajusin etten halua sitä miestä mihinkään enää. Minä en hävinnyt vaan minä voitin. En halunnut elämääni draamaa enkä valheita. Asetin rajat siihen miten minua kohdellaan. Silloin vahvistuin. Ex -mieheni halusi tulla avaimillaan entiseen kotiimme, suuttui kun minulla oli miespuolisia ystäviä. Nykyään ymmärrän että hän suuttui koska hänellä ei ollut valtaa minuun.
Elämääni tuli uusi seurustelukumppani jonka kanssa elämä tuntui turvalliselta. Mietin että tällaistakö tämä seurustelu voi olla. Ilman draamaa ja että olo on turvallinen.
Lapsia en sotkenut siihen suhteeseen vaan tapasimme niillä viikoilla kun olin yksin. Olin myös päättänyt että en muuta kenenkään miehen kanssa yhteen ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois. Että heillä olisi yksi sellainen koti, jossa ei olisi heille vieraita ihmisiä.
Jossa voisi kulkea alusvaatteisillaan eikä tarvitsisi lukkiutua omaan huoneeseen piiloon äidin miesystävää.
Lasteni isän uusi kumppani oli aluksi hyvin miellyttävä lapsille. Vei tytärtäni kampaajalle, mahdollisti kalliita asioita. Varsinkin muiden edessä pelasi asiat todella herttaisesti.
Tyttäreni kuitenkin kertoi että käytös muuttui aina kun muita ei ollut paikalla.
Lasten isä alkoi priorisoimaan puolisoaan lasten edelle.
Kun lapset olivat siellä, heitä jätettiin yksin, lähdettiin juhlimaan ja teatteriin, kavereille ja muualle. Yleensä niihin reissuihin liittyi aina alkoholi.
Lapseni pyysivät että olisivat kotona silloin kun Hekin ovat mutta tämä harvemmin toteutui.
Minä tulin siitä lasten puolesta hyvin surulliseksi ja yhdessä yritimme keskustella asiasta. Minä olin kuulema hankala ja kateellinen.
Ex-mieheni ja puolisonsa saivat aina etukäteen päättää miten lomansa pitävät. Minä mukaisiin tähän koska ole opettaja ja minulla on pitkät lomat. Alkoi kuitenkin käydä niin että sovituista asioista ei pidetty kiinni. He halusivat muuttaa suunnitelmaa. Tai kun lapset olivat siellä, minulle ilmoitettiin että voisin sittenkin ottaa lapset sillä he lähtivät festareille.
Isä toi siis itkevän tyttärensä minulle ja minä toimin sitten lohduttajana.
Jos ei mies saanut mitä halusi, alkoi kiukuttelu.
Kerran kävikin sitten niin että olimme jo muutamaan kerran vekslanneet niitä lomia ja tyttäreni piti olla heidän luonaan se viikko. Poikani oli tällöin jo täysi-ikäinen eikä asia koskenut häntä.
Isä halusi jälleen lähteä jonnekin lomalle naisensa kanssa ja pyysi että ottaisin tyttären luokseni. Sanoin että asia minun puolestani onnistuu mutta koska lapsi on jo 17 niin isä voi kysyä lapselta itseltään. Että jos se on lapselle ok niin se on minullekin.
Tyttäreni ei suostunut tähän ( mikä sinänsä hyvä asia, että toi mielipiteensä esiin).
Hän kertoi päätöksen isälleen ja uusi puoliso ei tätä hyväksynyt.
Exälleni ja naiselleen tuli iso riita, johon lapseni ei osallistunut millään tapaa. Tämän riidan seurauksena tämä ihastuttava äitipuoli heitti lapseni ulos kodistaan ja sanoin miehensä.
Ilmoitti että avaimet pitää olla pöydällä tiettyyn kellon aikaan.
Näin lapseni joutui isovanhemmille viikonlopuksi, mies ja puoliso lähtivät selvittelemään välejään jonnekin. Eikä lapseni enää koskaan saanut palata takaisin.
Kyllä. Tämä on järkyttävää.
Ennen kaikkea siksi että lasten isä jatkoi liittoaan tämän hirviön kanssa. Ovat yhdessä edelleen Btw.
Tämä oli koko perheelleni valtava trauma. Ennen kaikkea lapselleni.
Yhteinen poikamme ei poismuuttonsa jälkeenpäin käynyt isänsä kotona kuin kerran yötä. Silloinkin pakosta koska minun luona oli remontti. Silloin hän kertoi että siellä on hirveää olla ja odotti vaan kotiinpääsyä.
Molemmat lapset ovat vähän isänsä kanssa tekemisissä. Välit ovat näennäisen hyvät.
Jos tyttäreni koittaa puhua tästä traumasta jonka nainen hänelle aiheutti, isänsä ei kykene ottamaan sitä vastaan. Kiukuttelee ja raivoaa.
Molemmat lapseni näkevät ja ymmärtävät isänsä touhut ja olen heille puhunut rehellisesti ja tuonut mielipiteeni esille. Että mikä in tervettä ja mikä ei.
Suurin ongelma isäsuhteessa on jatkuva valehtelu.
Kumpikaan lapsista ei käy isänsä kotona laisinkaan eivätkä ole tämän naisen kanssa tekemisissä.
Viimeisinä vuosina nainen yritti suosia poikaani kaikella tavoin, maksoi kalliita juttuja ja ylisti siten itseään. Ajatteli että rahalla saa valtaa ja siitähän narsisti nauttii. Kun saa pitää kulissia yllä ja olla päätähtenä.
Aiemmin tämä nainen muuten aina keksi jotain ohjelmaa tyttäreni syntymäpäivän aikoihin, jotta isä olisi poissa tyttären juhlapäivänä. Tämäkin narsistin touhuja.
Minä olin tyyninä vuosina naisen kanssa ok väleissä. Soittelimme ja hoidimme lapsiin liittyviä asioita. Oli yhteisiä juhlia yms.
Tämän viimeisen episodin jälkeen en ole ollut missään tekemisissä enkä aio olla. Hän ei ole pyytänyt käytöstään anteeksi lapsestani eikä minulta.
Ja kyllä oletan että anteeksipyydettävää olisi minultakin.
Jatkan vielä myöhemmin mutta sanon vaan. Ei nämä tällaiset ihmiset muutu.
Terv N47
Kerroin tämän tarinan myös siksi, että omat lapset nyt aikuisia ja totuus on todella kaikilla tavoin tullut esiin.
Niin se tulee teidänkin lapsille.
Lapseni ovat pistäneet isänsä koville näistä valheista. Ensin petoksesta ja sitten heihin itseensä liittyvistä.
Näistäkin mies aina uhriutuu ja tarvitse aikaa käsitellä asiaa. Aikuinen ihminen ei näe ollenkaan tekojaan.
On ollut helpottavaa huomata kuinka viisaita lapseni ovat. Kuinka rehellisiä ja omaavat hienon arvomaailman. Meillä on kolmisin hyvä keskusteluyhteys ja he ovat usein kiitelleet minua hyvästä äitiydestä ja siitä että he voivat luottaa minuun.
Usein kirjoittavat niin kauniita viestejä että saatan vain itkeä koska muistan ne vuodet jolloin taistelin. En heidän kanssaan mutta heidän isänsä. Tiesin toimivani oikein mutta pelkäsin että menetän lapset tälle hyväkkäälle tai ettei lapseni näkisi isänsä väärää toimintaa.
Ap:lle sanoisin etttä on mainiota että olet ottanut asianajajan. Sopikaa kaikki asiat kirjallisesti jotta sinulla on mustaa valkoisella. Älä anna exäsi ottaa yhtään valtaa sinuun. Jos hän pelaa kanssasi peliä, pelaa mukana jos huvittaa tai pääset siinä helpommalla. Mutta älä luovu arvomaailmastasi. Voit tehdä rajoja myös yhteydenpitoon.
Ex-miehelläsi on myös näitä narsistisia piirteitä . Hän pärjää uuden naisen kanssa koska ovat vasta alussa. Saatta jopa kertoa tälle naiselle teidän erostamme aivan toisenlaista tarinaa kuin totuus on.
Niin minunkin exäni teki. Selitti kuinka hän halusi erota ja minä roikuin hänessä. Vaikka samaan aikaan kun me istuimme pariterapiassa, minä hyväuskoisena, hän petti koko ajan. Kun vietimme 10v hääpäivää, koko hänen sukunsa kaveerasi uuden naisen kanssa ja sääli miestäni joka ei pääse hankalasta vaimostaan eroon.
Nyt tämä melkein naurattaa. Sairasta sakkia koko jengi. Mutta kyllä karma korjaa.
Mahtavaa lukea tällaista, tulee hyvä mieli itsellekin. Elämällä on tosiaan taipumus yllättää. Ensin tulee kriisi, joka tuntuu kääntävän maailman nurin niskoin, ja niinhän se itse asiassa kääntääkin. Mutta kun pöly laskeutuu, alkujärkytyksestä on selvitty ja asiat löytävät uuden uomansa, sitä huomaakin ykskaks, että kaikki on muuttunut huomattavasti paremmaksi.
Mökkeily kannattaa :)
Ihanaa kesän jatkoa teille! <3 <3