Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Minusta talon hoito ei kuulu sinun tehtäviisi. En myöskään oikein hahmota miksi sinun pitäisi palkata kotiapua synnytyksen jälkeen. Sinun tehtäväsi on hoitaa teidän yhteisiä lapsia silloin kun on sinun hoitovuorosi ja tehdä se omassa kodissasi. Kuulostaa siltä, että eksällä on joku tarve rikkoa normaaleja eron jälkeisiä rajoja jatkuvasti. En ymmärrä sitäkään miksi hän ilmestyy teidän mökille kutsumatta. Aseta nyt rajat ja pidä niistä kiinni. Etenkin jos haluat olla tyttiksen kanssa. Hänellä on myös oikeus sanoa mitä hän ei hyväksy.

Toivottavasti en ollut liian suorasukainen. Nämä ovat vain minun, ulkopuolisen ihmisen mielipiteitä siitä miltä tilanne minusta kuulostaa.

Kuurankukka kirjoitti:

Minusta talon hoito ei kuulu sinun tehtäviisi. En myöskään oikein hahmota miksi sinun pitäisi palkata kotiapua synnytyksen jälkeen. Sinun tehtäväsi on hoitaa teidän yhteisiä lapsia silloin kun on sinun hoitovuorosi ja tehdä se omassa kodissasi. Kuulostaa siltä, että eksällä on joku tarve rikkoa normaaleja eron jälkeisiä rajoja jatkuvasti. En ymmärrä sitäkään miksi hän ilmestyy teidän mökille kutsumatta. Aseta nyt rajat ja pidä niistä kiinni. Etenkin jos haluat olla tyttiksen kanssa. Hänellä on myös oikeus sanoa mitä hän ei hyväksy.

Hyvä vain, että tulee suorasukaista palautetta. Auttaa, kun saa ulkopuolista näkemystä. Luulen monen ongelman johtuvan siitä, että kummallakaan ei ole mitään käsitystä eron jälkeisestä normaalista. Eihän kumpikaan ollut koskaan eronnut, eikä lähipiirissäkään ole ollut eroja. Mökistä, se oli aikannan exän ja minun yhteinen. Osituksessa lunastin sen itselleni. Exä kuitenkin käyttää sitä, kuin se vieläkin olisi yhteinen. Täytyy varmaan ottaa avaimet pois. Toisaalta minua ei häiritse se, että on lasten kanssa mökillä, jos itse en sitä käytä.

Kotiapulainen on vähän sellainen ratkaisu, että heitetään rahaa ongelmaan. En maksa kokonaan, vaan osan. Tarjous on tehty, enkä haluaisi nyt peräytyä. Vastaus saadaan lähiaikoina. Vaihtoehtojakin on. Voisin ottaa lapset itselleni. Töitä joutuisin muokkaamaan rajusti, että voisin kuskailla kouluun ja harrastuksiin. Lapset ovat 10 ja 8 vuotiaat. Minun luontani kouluun ja harrastuksiin julkisilla 1,5 tuntia. Ei oikein realistinen vaihtoehto. Voisin tietysti sanoa exälle, että pidän jatkossakin vain joka toinen viikonloppu, koita pärjätä vauvan ja kahden isomman kanssa. Että synnytykseenkin kannattaa miettiä joku toinen, jos ei osu minun viikonlopulle. Kovin kylmältä tuntuu ja osuu helposti lapsiin.

-M36

M36: mitä jos palaisit yhteen ex-vaimon kanssa? Sanoit itse pari viestiä sitten, että hän on elämäsi rakkaus ja syntymätön lapsi vatsassa hymyilytti. Bonukset: kolme lasta saisi olla vanhempiensa kanssa. Lisäksi on ilmeistä, ettet rakasta tyttistä, koska olet häntä pettänyt jo pitkään aikana jonka pitäisi olla teidän suhteen alkuhuumaa.

Minullakin tuli valitettavasti mieleen sama kuin edellisellä. Kuulostaa nimittäin siltä, että ette ole missään vaiheessa kunnolla eronneetkaan. Avaimet mökille, yhteiset lomat ja vielä sänky. Ja nyt vielä tyttis saa kärsiä tilanteesta.

Kadut vielä tuota vanhemmilla päivilläsi.

Uskalla ottaa vain vastaan se, mitä tulee sitten kun on päästänyt irti.

Miksi? Se on pelkoa.

Ei kannata tuhlata aikaa paskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuurankukka kirjoitti:

Minusta talon hoito ei kuulu sinun tehtäviisi. En myöskään oikein hahmota miksi sinun pitäisi palkata kotiapua synnytyksen jälkeen. Sinun tehtäväsi on hoitaa teidän yhteisiä lapsia silloin kun on sinun hoitovuorosi ja tehdä se omassa kodissasi. Kuulostaa siltä, että eksällä on joku tarve rikkoa normaaleja eron jälkeisiä rajoja jatkuvasti. En ymmärrä sitäkään miksi hän ilmestyy teidän mökille kutsumatta. Aseta nyt rajat ja pidä niistä kiinni. Etenkin jos haluat olla tyttiksen kanssa. Hänellä on myös oikeus sanoa mitä hän ei hyväksy.

Hyvä vain, että tulee suorasukaista palautetta. Auttaa, kun saa ulkopuolista näkemystä. Luulen monen ongelman johtuvan siitä, että kummallakaan ei ole mitään käsitystä eron jälkeisestä normaalista. Eihän kumpikaan ollut koskaan eronnut, eikä lähipiirissäkään ole ollut eroja. Mökistä, se oli aikannan exän ja minun yhteinen. Osituksessa lunastin sen itselleni. Exä kuitenkin käyttää sitä, kuin se vieläkin olisi yhteinen. Täytyy varmaan ottaa avaimet pois. Toisaalta minua ei häiritse se, että on lasten kanssa mökillä, jos itse en sitä käytä.

Kotiapulainen on vähän sellainen ratkaisu, että heitetään rahaa ongelmaan. En maksa kokonaan, vaan osan. Tarjous on tehty, enkä haluaisi nyt peräytyä. Vastaus saadaan lähiaikoina. Vaihtoehtojakin on. Voisin ottaa lapset itselleni. Töitä joutuisin muokkaamaan rajusti, että voisin kuskailla kouluun ja harrastuksiin. Lapset ovat 10 ja 8 vuotiaat. Minun luontani kouluun ja harrastuksiin julkisilla 1,5 tuntia. Ei oikein realistinen vaihtoehto. Voisin tietysti sanoa exälle, että pidän jatkossakin vain joka toinen viikonloppu, koita pärjätä vauvan ja kahden isomman kanssa. Että synnytykseenkin kannattaa miettiä joku toinen, jos ei osu minun viikonlopulle. Kovin kylmältä tuntuu ja osuu helposti lapsiin.

-M36

Olet itse valinnut muuttaa kauas lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies36, kysymys sinulle: voisitko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt sinua ja raskaana toiselle miehelle, joka olisi vielä kuvioissa koko ajan?

Ja sitäkään en ymmärrä kuinka ex parisuhteessa ollessaan ja kaikissa järjissään päätti pettää, vannotti m36 siskon ettei saa puhua asiasta ja tietoisesti on vietellyt m36 joka on ollut tyttiksen kanssa suhteessa ja tietoisesti on hankkiutunut raskaaksi. M36 on niin kiltti ettei halua pahoittaa siskonsa, omien vanhempien, exn vanhempien mieltä ja piirtämällä rajat mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Ja kuka kärsii? M36 koska mihinkään ei voi luottaa ja lasten kustannuksella ratsastetaan.

Ota asianajaja ja laita rajat. Koska oikeasti mieti mikä tilanne sulla 10v päästä ja sulla M36 on oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Sivusta seuranneena

Sen verran täytyy korjata, että siskoni ei ollut millään tavalla osallisena tai tietoisena exän pettämisestä. Tässä varmaan sekoittuu jonkun muun viesti. Exä halusi pitää raskautensa salassa minulta, jotta en painostaisi aborttiin. Koska hän oli tietoisesti hankkiutunut raskaaksi, niin ei tietenkään olisi suostunut. Päätti omien sanojensa mukaan ”välttää taistelut”. Ymmärrän päättelyn vaikken sitä hyväksykään. Hän tunsi kuitenkin tarvetta uskoutua ja valitsi siskoni, koska ovat läheisiä. Exä ei kertonut edes äidilleen, koska pelkäsi että vuotaisi minun äidilleni ja edelleen minulle.

Voisinko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt? Ehkä nykyään voisin. Riippuu kyllä paljosta. Mutta ymmärrystä olen saanut lisää sen jälkeen, kun erosin exästä pettämisen vuoksi. Silloin en pystynyt antamaan anteeksi. Nyt ymmärrän syitä paremmin. Parisuhteemme oli jäänyt hieman ruuhkavuosien alle. Olin paljon poissa kotoa, työmatkoja ja pitkiä iltoja. Exä oli jo ilmaissutkin tyytymättömyyttään tilanteeseen. Tämän keskelle tuli ihastuminen työkaveriin ja tilanne karkasi käsistä pikkujoulujen jatkoilla. Oma pettämiseni oli paljon pahempaa. Olen miettinyt tyttiksen anteeksiantoa. Onko se aito anteeksianto vai sanoja vain? Onhan tässä valtavista asioista kyse. Mahdollisia motiiveja pohdin aikaisemmassa päivityksessä.

Näistä päivityksistä saa hieman vääristyneen kuvan exän roolista. Ei hän hallitse arkeamme. Olen vain aivan jokaisen vuorovaikutuksen raskausilmoituksesta lähtien raportoinut tänne, kun ne aina onnistuvat ravistelemaan minua. Kolme kertaa olen käynyt tapaamassa exän, lisäksi exä tuli kerran tänne mökille. Ennemminkin lapsia ja tyttista kuin minua tapaamaan. Tiistaina menen exän kanssa ensimmäistä kertaa neuvolaan. Tiedän ennalta, että minulle kerrotaan mahdollisuudesta tunnustaa isyys. Että eiköhän seuraavakin kerta ravistele. Asianajajan olen tavannut. Sama henkilö, jota käytin erotessa. Siitä puolesta ei tarvitse huolehtia.

-M36

M36,

tähän väliin on pakko kysyä: oletko aivan 100% varma siitä, että exän kantama lapsi on sinun?

Olisiko kuitenkin järkevää teettää isyystesti ennen kuin tunnustat isyyttä?  Jos ex on noin manipulatiivinen kuin miltä vaikuttaa, voihan tämäkin olla hänen metkunsa,  koska jokin tarve hänellä tuntuu edelleen olevan ohjailla ja päättää sinun elämästäsi.

Voi olla eettä olen inhorealisti, mutta sinuna varmistaisin asian.

Isyyden varmistaminen on tässä tilanteessa ihan eräs olleelisin asia.

En halua myöskään olla kyyninen, mutta monet manipuloijat ovat todella taitavia. Manipuloitu uskoo itsekin, ettei toinen häntä manipuloi. Ei vaan huomaa sitä kun on siihen pikän aikaa tottunut.

Myös tuntuu, että exä on huomannut, että m36 on häneen jollain tasolla vielä sidoksissa. Sänkyyn menikin saattoi olla exän testausta ja niinhän siinäkin sitten kävi miten kävi.

Itse naisena kyllä ajattelisin, että kun ex-mies noin helposti oli vieteltävissä, niin hänen kanssaanhan pystyn toimimaan miten haluan.

Varsinkin kun ex-vaimo tiesi miehen olevan yhdessä tyttiksen kanssa.

Kannattaa nyt olla järkevä ainakin tulevan lapsen isyyden varmistamissa ettei joudu entistä suurempaan sotkuun.

Ilmaisin itseni ilmeisen huonosti. Huomenna ei mitään tunnusteta, vaan keskustellaan vaihtoehdoista. Varsinainen tunnustaminen, jos siihen päädyn, tapahtuisi myöhemmin. Koko prosessi on minulle uusi ja hieman vielä hämärän peitossa, mutta eiköhän se siitä selviä. Syyllisestä ei juuri ole epäselvyyttä. Mutta harkitsen vaihtoehtoni tarkkaan.

Kyllähän minä näen, että kuinka hän minua manipuloi. Ja kuinka sallin sen, koska se imarteli typerää itsetuntoani. Yritän nyt asetella rajoja, jotka olisi pitänyt asettaa jo kauan sitten. Ei enää yhteisiä matkoja, saati samassa sängyssä nukkuen. Näidenhän olisi pitänyt loppua eroon, tai viimeistään uuteen parisuhteeseen. Vaan kelloa en saa käännettyä takaisin. Yhteydenpito vain lapsiin ja käytännön asioihin liittyen. Mutta näitä on valtavasti, varsinkin kun uusi lapsi on tulossa. Entä talon hoito, onhan se myös lasten koti?

-M36

Sanoit, että "syyllisestä ei juuri ole epäselvyyttä"? Miten niin, miten voit olla varma?  Sinähän olet kyllä ollut exäsi kanssa, mutta ethän sinä voi millään tietää, jos hän olisi ollut jonkun toisenkin kanssa, ja raskaaksi tultuaan päättänyt pistää raskauden sinun piikkiisi, ehkä jopa tarkoituksena rikkoa sinun ja tyttiksen välit siinä sivussa kun kieputtelee sinua miten tahtoo?

Kuulostaa kamalalta, mutta monet naiset ovat juonittelun mestareita ja sangen reviiritietoisia, ja olen nähnyt riittävän paljon naisten katalia juonitteluja ihan lähipiireissä kun he käyvät taistoon jostakin tietystä miehestä, joten ei tuo mainitsemani vaihtoehto kuitenkaan ihan mahdotonkaan ole. Siksi ehdotin, että teettäisit joka tapauksessa sen isyystestin, exäsi kun ei tunnu olevan luottamista. Itsehän toki päätöksesi teet, mutta ei kannata olla liian sinisilmäinen, onhan exäsi vetänyt sinua höplästä aiemminkin ja puuhaillut selkäsi takana.

Kuurankukka kirjoitti:

Minusta talon hoito ei kuulu sinun tehtäviisi. En myöskään oikein hahmota miksi sinun pitäisi palkata kotiapua synnytyksen jälkeen. Sinun tehtäväsi on hoitaa teidän yhteisiä lapsia silloin kun on sinun hoitovuorosi ja tehdä se omassa kodissasi. Kuulostaa siltä, että eksällä on joku tarve rikkoa normaaleja eron jälkeisiä rajoja jatkuvasti. En ymmärrä sitäkään miksi hän ilmestyy teidän mökille kutsumatta. Aseta nyt rajat ja pidä niistä kiinni. Etenkin jos haluat olla tyttiksen kanssa. Hänellä on myös oikeus sanoa mitä hän ei hyväksy.

Kuurankukka puhuu järkeä. Talon hoito ja kotiavun palkkaaminen eivät ole sinun tehtäviäsi.  Anna nyt sen exänkin kantaa jotain vastuuta siitä, että on tarkoituksella tiinehtynyt.

Tai sitten valitset exän ja päästt tyttiksen vapaaksi löytämään miehen, joka on hänen arvoisensa ekäi hörhöile.

Suosittelisin M36, että olisit nyt hetken ihan yksinäsi. Miettisit mitä SINÄ haluat. Ilman että yksikään nainen on sitä sinulle kertomassa.

Tuo soppa kuulostaa melkoiselta.

Exäsi ei ainakaan ole sinusta irti. Haluaako edes?

Entä SINÄ, mitä sinä haluat?

Kenet sinä haluat?

Rakastatko tyttistä oikeasti, kerta eksyit exän kanssa sänkyyn useasti?

Osaatko olla yksin?

Jos mökki on sinun. Tee exälle selväksi milloin hän voi siellä käydä. Ja se, että muulloin ei ole tervetullut.

Jokainen eron jälkeinen elämä on omanlaisensa. Jokaisella eronneella parilla. Joillain toimii yhteys, joillain ei. Joillain se joskus palaa, joillain ei koskaan. Jotkut ovat ystäviä, useat eivät. Jne. Että, ei sillä ehkä kauheasti ole väliä, vaikkei kokemusta eron jälkeisestä elämästä ollut. Te luotte omanlaisenne eron jälkeisen elämän. Sinä luot sinun elämästäsi sellaisen kun halut.

Kaikkea ei voi sinulta vaatia lasten varjolla. Sinun ei tarvitse huolehtia talosta. Jos se on sinun omistuksessa, sitten voit toimia kuten vuokraisäntä. Jos se on exän omistuksessa, hän huolehtii.

Kyllä kolmen lapsen kanssa pärjää yksin. Jopa 1v 2v ja vauva yhdistelmällä, miksi ei sitten kun lapset jo koululaisia?

Jos haluat lapset luoksesi, voitko muuttaa lähemmäs?

Edelleen. Sinä voit jatkossakin pitäytyä joka toinen vkonloppu sopimuksessa. Tai sopimusta voidaan muuttaa, miten parhaaksi näette.

Älä anna exän pompottaa sinua lasten hyvään vedoten.

Tai sitten, palaa exän kanssa yhteen. Oletko sinä oikeasti päässyt hänestä koskaan irti?

Kenties suhteenne loppui pettämiseen? Nykyisin olisit valmis pettämisen antamaan anteeksi? Oliko ero äkkinäinen päätös?

Ehjä, toimiva, rakastava ydinperhe on aina lapsille paras. Jokaiselle perheenjäsenelle helpoin ratkaisu. Aina se ei ole mahdollista, erinäisistä syistä. Mutta silloin kun se on mahdollista saada, on neuvoni tehdä sen eteen kaikki.

Mutta, nyt, ole tarkka omista oikeuksistasi. Ennen kaikkea omasta tahdostasi. Selvitä itsellesi mitä haluat. Oikeasti. Nyt tuossa sopassa on exä, nykyinen, sisko ja vanhemmat sun muut mukana työntämässä oman lusikkansa sekaan.

Joskus asioihin tarvitsee etäisyyttä nähdäkseen tarkemmin.

Keskity itseesi, ja lapsiisi. Mieti, mitä sinä haluat. Käy juttelemassa jollekkin ulkopuoliselle.

Melkein neuvoisin ottamaan vaikka kuukauden paussin kaikista naisista.

Se, että menette ulkopuolisen kanssa keskustelemaan asioista on hyvä.

Aseta rajat.

Ap

M36, vielä haluan lisätä, että kunnioitan sitä että huolehdit lapsistasi. Ja haluat heistä huolehtia jatkossakin.

Aiemman viestini sanat ovat tarkoituksella ravistelevia. Toivon niiden herättävän ajatuksia.

Jos sinusta tuntuu hyvälle huoltaa/remontoida taloa. Sinä voit sen tehdä. Mutta ei niin että pomppaat heti kun ex jotain vailla. Sinun on ensin päästävä etäämmälle hänestä, ennen kun oikeasti tiedät haluatko toimia talonmiehenä vai et.

Tottakai on hienoa, että olisit tukena vauva-arjessa joustamalla isompien lasten kanssa. Mutta, älä tee tätäkään vastoin omaa tahtoasi.

Vaikka, kyllähän minäkin joustan exän menojen mukaan, mutta vain, koska haluan olla lasteni kanssa. Jos minulla olisi sovittua menoa, en joustaisi. Hän ei jousta samallalailla.

En tiedä saatko kiinni mitä koitan sanoa? Toivottavasti.

On olemassa eronneita pareja jotka ovat eron jälkeen tehneet vielä lisää yhteisiä lapsia, yhteisellä päätöksellä. Ja jotka lomailevat ja hoitavat lapset limittäin ja lomittain erittäin joustavasti.

Joillekkin se sopii. Mutta jos siinä on mukana uusi kumppani jommalla kummalla, on rajojen suhteen oltava tarkka. Tai sitten luotava säännöt, mikä juuri teidän suhteessa on sallittua.

Onhan näitä, monenlaisia tänä päivänä.

Mutta muista, kyse on sinun elämästäsi. Toki myös sinun lastesi elämästä.

Ap

Exä vie m36:ta kuin pässiä narussa.

Tietääkö tyttis tästä kaikesta mitä kerrot täällä, oletko olut hänelle täysin rehellinen.

Sinun täytyy antaa hänelle mahdollisuus valita haluaako jatkaa elämää kanssasi tuossa kuviossa.

Myös vauvan syntymä muuttaa kuvioita lisää.

Mielestäni ei nyt kannattaisi olla parisuhteessa tyttikseen kun side exään on noin vahva ja myös exällä m36:teen.

Tyttis ansaitsee myös miehen jolle hän on elämän rakkaus ja joka osaa pitää housut jalassa eikö anna toisen naisen pompottaa tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Tyttis ansaitsee myös miehen jolle hän on elämän rakkaus ja joka osaa pitää housut jalassa eikö anna toisen naisen pompottaa tahtoo.

Alkaa tosissaan käydä sääliksi tyttistä.

M36, ota aikaa itsellesi ja mieti mitä sinä oikeasti haluat. Siis aikuisten oikeasti.

Kumman naisen haluat? Haluatko kumpaakaan?

Vai sopisiko polyamoristinen suhde kaikille?  Jos se on kaikille osapuolille ok, niin siitä vaan sitten.

Tee kuitenkin päätös ja pysy siinä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin M36, että olisit nyt hetken ihan yksinäsi. Miettisit mitä SINÄ haluat. Ilman että yksikään nainen on sitä sinulle kertomassa.

Tuo soppa kuulostaa melkoiselta.

Exäsi ei ainakaan ole sinusta irti. Haluaako edes?

Entä SINÄ, mitä sinä haluat?

Kenet sinä haluat?

Rakastatko tyttistä oikeasti, kerta eksyit exän kanssa sänkyyn useasti?

Osaatko olla yksin?

Jos mökki on sinun. Tee exälle selväksi milloin hän voi siellä käydä. Ja se, että muulloin ei ole tervetullut.

Jokainen eron jälkeinen elämä on omanlaisensa. Jokaisella eronneella parilla. Joillain toimii yhteys, joillain ei. Joillain se joskus palaa, joillain ei koskaan. Jotkut ovat ystäviä, useat eivät. Jne. Että, ei sillä ehkä kauheasti ole väliä, vaikkei kokemusta eron jälkeisestä elämästä ollut. Te luotte omanlaisenne eron jälkeisen elämän. Sinä luot sinun elämästäsi sellaisen kun halut.

Kaikkea ei voi sinulta vaatia lasten varjolla. Sinun ei tarvitse huolehtia talosta. Jos se on sinun omistuksessa, sitten voit toimia kuten vuokraisäntä. Jos se on exän omistuksessa, hän huolehtii.

Kyllä kolmen lapsen kanssa pärjää yksin. Jopa 1v 2v ja vauva yhdistelmällä, miksi ei sitten kun lapset jo koululaisia?

Jos haluat lapset luoksesi, voitko muuttaa lähemmäs?

Edelleen. Sinä voit jatkossakin pitäytyä joka toinen vkonloppu sopimuksessa. Tai sopimusta voidaan muuttaa, miten parhaaksi näette.

Älä anna exän pompottaa sinua lasten hyvään vedoten.

Tai sitten, palaa exän kanssa yhteen. Oletko sinä oikeasti päässyt hänestä koskaan irti?

Kenties suhteenne loppui pettämiseen? Nykyisin olisit valmis pettämisen antamaan anteeksi? Oliko ero äkkinäinen päätös?

Ehjä, toimiva, rakastava ydinperhe on aina lapsille paras. Jokaiselle perheenjäsenelle helpoin ratkaisu. Aina se ei ole mahdollista, erinäisistä syistä. Mutta silloin kun se on mahdollista saada, on neuvoni tehdä sen eteen kaikki.

Mutta, nyt, ole tarkka omista oikeuksistasi. Ennen kaikkea omasta tahdostasi. Selvitä itsellesi mitä haluat. Oikeasti. Nyt tuossa sopassa on exä, nykyinen, sisko ja vanhemmat sun muut mukana työntämässä oman lusikkansa sekaan.

Joskus asioihin tarvitsee etäisyyttä nähdäkseen tarkemmin.

Keskity itseesi, ja lapsiisi. Mieti, mitä sinä haluat. Käy juttelemassa jollekkin ulkopuoliselle.

Melkein neuvoisin ottamaan vaikka kuukauden paussin kaikista naisista.

Se, että menette ulkopuolisen kanssa keskustelemaan asioista on hyvä.

Aseta rajat.

Ap

 AP,

tätä sinun kasvutarinaasi on ollut huikeaa seurata sivusta.

Olet kokenut täydellisen muodonmuutoksen reilussa vuodessa, olet joutunut menemään läpi henkisestä lihamyllystä, koonnut itsesi ja palaset ja nyt olet rakentamassa itseäsi ja elämääsi kokonaan uudelleen.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että olet kasvanut ja jalostunut henkisesti todella paljon, nuo yllä antamasi neuvot ovat viisaita ja tulevat suoraan sydämestä. Lisäksi ne avaavat uusia näkökulmia tilanteeseen.

Sitä sanotaan, että vaikeudet kasvattavat ihmistä ja että kovassa paineessa hiilestä muodostuu timantteja.  Siltä todellakin vaikuttaa.  Sinä olit vuosi sitten täysin hajalla ja voimaton, mutta nyt pystyt myötätuntoisesti tukemaan toisia, jotka rimpuilevat  oman kiperän tilanteensa kanssa eivätkä tiedä, kuinka päästää irti. Vaikeuksien kautta olet kohonnut aivan uudelle tasolle, ja se kohoaminen jatkuu.

* Respect*

Hei kaikki, MaratonParkuja tässä!

Kiitos taas kaikille ketjuun kirjoittaneille, ajatuksia herää ja oma kasvu jatkuu tämän myötä. Uudet eroajat, uskokaa, että tämä ketju ja ihmiset täällä kulkevat rinnalla, tänne voi kirjoittaa kaiken mieleen nousevan. Kovasti tukea kaikille!!

Kuurankukka ja Ap kommentoivatkin M36 tilannetta hyvin samoin kuin itsekin ajattelen, mutta heitän soppaan vielä yhden ajatuksen.

Monet ovat sanoneet täällä, että ex on rajaton ja manipuloiva, mutta itse mietin, että kannattaisiko M36 kuitenkin vielä aika tarkasti miettiä omia motiivejaan. Tarkoitan sitä, että rajattomalta ja manipuloivaltahan hänenkin toimintansa kuulostaa, jos sitä siltä kannalta katsotaan: hän on aika läsnä, kun ex lähtee lomalle, tarvitsee talonmiestä, antaa mökkinsä exän käyttöön...eli onko hän itse antanut exälle aikaa ja tilaa kasvaa erilleen erosta? Löytää uuden ihmissuhteen? Käsittääkseni exällä ei uutta olekaan. Eli jään kyllä miettimään, kukahan oikeastaan pomputtaa ja ketä ja millä keinoin. Lasten varjollahan M36 on ottanut ison roolin exän elämässä.

Pahalta kuulosti minun korvaan myös se, että on vielä muukin salaisuus, jota tyttis ei tiedä. Eli sori M36, mutta alat kuulostaa lahjalta, joka ei lopeta antamista...jos ymmärsin salaisuuden oikein, se vaikuttaa megaluokan jutulta, jossa toisaalta ei ole mitään salaamista - ja joka sen vuoksi muodostuu ongelmaksi joka suuntaan. Eli ongelma ei ole asia, vaan se, että asia salataan, pitkän päälle. Mikä taas viittaa siihen, että rajattomasti lähdetään asioita toteuttamaan ja sitten manipulatiivisesti salaillen päätetään, miten toteutuneita asioita käsitellään.

Kovia sanoja, tiedän. Mutta kuten M36 sanoi, täällä on aika monta, joka on ollut saamapuolella näissä asioissa. Sen vuoksi katson vähän oikeudekseni ja toisaalta isosti velvollisuudekseni ainakin kertoa suoraan, mitä ajattelen.

Oon tuo edellisen sivun yllätysero kokenut.

On vaikeaa kun itse on ollut koko ajan ihan täysin rakastunut. Ja muistutuksia exästä on joka puolella. Asun meidän yhteisessä kodissa, käytän meidän yhdessä ostamia tavaroita, kahvimukini on syntymäpäivälahja häneltä, yöpaitani on hänen vanha paitansa, kaupassa meinaan ostaa hänen lempileipää, tiettyä reittiä kävellessä tulee mieleen kesät ja yölliset kauppareissut, viikonloppuna kävin klubilla jossa ekan kerran tavattiin, kirjastossa on vapaana pöytä jossa usein opiskeltiin ihan sietämätöntä! Loppuuko tämä ajan kanssa?

Täällä sain vastauksia kirjotuksiini, ja saitte minut ajattelemaan että oma aika onkin vain keksitty syy. Ehkä häneltä vain loppui rakkaus kesken? Miten vain, tyhjä ja hyljätty olo on.

Vierailija kirjoitti:

Pikainen anteeksianto noin törkeän pettämisen jälkeen ei kuulosta aidolta. Kuulostaa siltä, että tyttiksellä on vaan kiire nousta sosioekonomisella asteikolla yhteenmuuton kautta.

Kuulosti erittäin ikävältä, että isällä on enemmän aikaa tyttöystävän lapselle, kuin omilleen. Suosittelisin keskittymään omiin lapsiin.

Samaa mieltä. Paljon on täällä tullut ymmärtäviä kannanottoja. Minun sympatiat ovat kuitenkin kyllä Tyttiksen puolella. Toivon, että Tyttis pelastaisi itsensä ja lapsensa niin pian kuin mahdollista tästä melko sairaasta kuviosta.

M36:lla olisi nyt todellinen kasvun paikka viheltää peli poikki. Olla muutama vuosi yksin, keskittyä omiin lapsiinsa ja omaan henkiseen kasvuunsa...

Vierailija kirjoitti:

Oon tuo edellisen sivun yllätysero kokenut.

On vaikeaa kun itse on ollut koko ajan ihan täysin rakastunut. Ja muistutuksia exästä on joka puolella. Asun meidän yhteisessä kodissa, käytän meidän yhdessä ostamia tavaroita, kahvimukini on syntymäpäivälahja häneltä, yöpaitani on hänen vanha paitansa, kaupassa meinaan ostaa hänen lempileipää, tiettyä reittiä kävellessä tulee mieleen kesät ja yölliset kauppareissut, viikonloppuna kävin klubilla jossa ekan kerran tavattiin, kirjastossa on vapaana pöytä jossa usein opiskeltiin ihan sietämätöntä! Loppuuko tämä ajan kanssa?

Täällä sain vastauksia kirjotuksiini, ja saitte minut ajattelemaan että oma aika onkin vain keksitty syy. Ehkä häneltä vain loppui rakkaus kesken? Miten vain, tyhjä ja hyljätty olo on.

Oivoi. On niin satoja erilaisia syitä eroon. Yksi suuri nuoruudenrakkauteni sanoi, että välimatka on syynä eroon. Opiskelut, työt yms menossa molemmilla. Luulin että vain minä rakastan niin paljon, että parinkin päivä ero sattuu. Hän sanoi kyllä, ettei hän selviä erosta. Nuorena sitä on jotenkin niin huoleton. Vasta myöhemmin ymmärsin, että minun olisi pitänyt pitää kiinni hänestä. Hän ei varmaan uskonut minun rakkauteeni. Omassa epävarmuudessaan. Vieläkin, 40v myöhemmin hänen kuvansa saa minut hymyilemään. Yhteiset muistot saa itkemään.

Mistä ihmeestä olisin nuorena voinut tietää??? Sanoin ystävälleni, etten kestä näin suurta rakkautta. On liian isoa, kipeää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tuo edellisen sivun yllätysero kokenut.

On vaikeaa kun itse on ollut koko ajan ihan täysin rakastunut. Ja muistutuksia exästä on joka puolella. Asun meidän yhteisessä kodissa, käytän meidän yhdessä ostamia tavaroita, kahvimukini on syntymäpäivälahja häneltä, yöpaitani on hänen vanha paitansa, kaupassa meinaan ostaa hänen lempileipää, tiettyä reittiä kävellessä tulee mieleen kesät ja yölliset kauppareissut, viikonloppuna kävin klubilla jossa ekan kerran tavattiin, kirjastossa on vapaana pöytä jossa usein opiskeltiin ihan sietämätöntä! Loppuuko tämä ajan kanssa?

Täällä sain vastauksia kirjotuksiini, ja saitte minut ajattelemaan että oma aika onkin vain keksitty syy. Ehkä häneltä vain loppui rakkaus kesken? Miten vain, tyhjä ja hyljätty olo on.

Oivoi. On niin satoja erilaisia syitä eroon. Yksi suuri nuoruudenrakkauteni sanoi, että välimatka on syynä eroon. Opiskelut, työt yms menossa molemmilla. Luulin että vain minä rakastan niin paljon, että parinkin päivä ero sattuu. Hän sanoi kyllä, ettei hän selviä erosta. Nuorena sitä on jotenkin niin huoleton. Vasta myöhemmin ymmärsin, että minun olisi pitänyt pitää kiinni hänestä. Hän ei varmaan uskonut minun rakkauteeni. Omassa epävarmuudessaan. Vieläkin, 40v myöhemmin hänen kuvansa saa minut hymyilemään. Yhteiset muistot saa itkemään.

Mistä ihmeestä olisin nuorena voinut tietää??? Sanoin ystävälleni, etten kestä näin suurta rakkautta. On liian isoa, kipeää...

...jatkan vielä. Monet yhteiset tavat/muistot seuraa sinua pitkään. Niinkuin kuolema niin myös ero vaikuttaa ainakin kalenterivuoden: eka joulu ilman häntä, eka vappu, juhannus, kesä, kaikki. Ajastaan opit eroon totutusta. Ehkä luovut yöpaidasta ja kahvimukista ensin. Osta/valitse uudet... siitä se lähtee.

Tsemppiä sulle. Luota itseesi. Elämä kantaa. Ole rohkea. Itke. Naura. Anna itsellesi armoa.