Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Kiitos N47 kirjoituksestasi.

Aikamoista on näitä oikeita elämän tarinoita lukea. Kuinka kovia asioita ja eroja ihmiset käy läpi. Kuinka paljon asiat hankaloituvat kun on lapsia ja kuinka me äidit useimmiten se päävastuu otetaan ja joudumme tekemään kaikkemme jotta suojelemme lapsiamme suurimmilta eron aiheuttamilta kolhuilta. Oman surun lisäksi se huoli lapsen hyvinvoinnista.

Näitä tarinoita lukiessa tajuan millaisessa kuplassa elin 28 vuotta. Ei ollut huolen häivää parisuhteen loppumisesta, luulin, että täydellinen isä on lapsellensa sitä aina jne. Olen kasvanut tämän vuoden aikana valtavasti, mutta se mistä olen eniten onnellinen on se, että en ole katkeroitunut. Minussa edelleen asuu se hömppä, rehellinen, ihmisestä hyvää ajatteleva tyyppi, mutta sinisilmäinen en ole.

Olen N47 pahoillani Sinun ja lapsiesi takia, mitä olette joutuneet kokemaan. Anteeksi termini, mutta "säälittää" kyllä lastesi isäkin millaisen naisen pauloihin on "joutunut".

Kaikkea hyvää Sinulle ja lapsillesi.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän paljon myöhässä oleva; kiitos. Taas. Toivon, että sanasta kiitos välittyy se, miten paljon sitä tarkoitan. Se tulee suoraan sydämestäni.

Huomaan, että ajoittain sorrun siihen, että ajattelen miehen muuttuneen oikeasti. Ongelmien olleen meidän yhteensopimattomuuttamme.

Toisaalta tiedän totuuden hänestä. Välillä se totuus vaan jotenkin hämärtyy. Epäilen itseäni.

Kukaan miehen tuntevista ihmisistä joille asiasta olen puhunut, ei usko hänen pystyvän aidosti muuttumaan. Kaikki heistä sanovat kuten sinä. Totuus tulee tähän uuteenkin suhteeseen.

Huomaan, että minä tarvitsen muistutusta siitä, että ex ei oikeasti ole inhimillinen normaali ihminen vaan oikeasti todella itsekäs. Asiat hänen kanssaan ei tule koskaan hoitumaan, kuten ns.tavallisten ihmisten kanssa.

Nuo sanasi oli jälleen niin osuvia. Ihan jokainen sana.

Minulla tuli itku. Mutta tämä on hyvä itku.

KIITOS!

Ap

Ihanaa, jos minusta on apua. Narsistin ensimmäistä kertaa kohdatessaan kenenkään on vaikea uskoa, että kukaan oikeasti on sellainen. Mutta niin vain on.

Joskus mietin, että tuon tyyppiset ihmiset ovat pahempia kuin jotkut sarjamurhaajat, koska jopa sarjamurhaajilta usein löytyy jokin traumaan perustuva syy toiminnalleen. Narsisteilla tuntuu välillä, että syy on ihan puhdas ilkeys ja inhottavuus. Sitä on minun jopa vaikeampi ymmärtää kuin pahoinpidellyn ja traumatisoituneen ihmisen äärimmäisiä tekoja.

Todellisuudessahan syy narsistin toimintaan on tosiaan se, että he eivät ole omassa sisimmässään mitään tai ketään ilman muita ihmisiä. Muiden ihmisten kautta he heijastavat itselleen kuvaa siitä, millaisia ihmisiä he ovat. Eivätkä he kestä, jos se kuva on jotenkin negatiivisesti värittynyt, jos se näyttää jotakin epätäydellisyyttä heissä itsessään, koska he eivät kestä minkäänlaista ajatusta omasta epäonnistumisesta. He eivät vain yksinkertaisesti pysty käsittelemään epäonnistumista, joten reaktio on kovempi kontrolli muihin, jotta he alkaisivat taas heijastamaan oikeanlaista kuvaa. Lopputulos ei koskaan tietenkään ole hyvä. Tavallaan he ovat säälittäviä ihmisen onttoja kuvia, mutta sääli kaikkoaa pian kun näkee paljonko tuhoa he saavat aikaan.

Tärkeintä on, että tosiaan pelastat itsesi ja lapsesi. Itsesi pelastaminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta lasten tilanne on tietenkin hankalampi. Paras mitä voit tehdä, on olla aina läsnä ja saatavissa lapsillesi. Minäkin antaisin hullun pompottaa itseäni, jos vain saisin sillä pidettyä huolen, että lapset kokevat että minä olen aina luotettavasti saatavilla jos he sitä tarvitsevat. Asioiden hoitaminen asianajajien kautta on hyvä lähestymistapa, koska asianajajia narsistikin saattaa kunnioittaa. Lasten vaan täytyy tietää, että olet aina heidän puolellaan. Aina. Siitä on valtavan paljon apua kumoamaan sen tuhon, mitä narsisti muuten saa aikaan. Tsemppiä, sinä selviät kyllä, ja sinun rakkaudellasi ja tuellasi lapsesikin kasvavat normaaleiksi ihmisiksi, jotka tunnistavat isänsä käytöksen kumppaniehdokkaissa ja osaavat vältellä heitä.

Elämä kolhii, mutta siitä kun selviää, on taas paljon vahvempi ja viisaampi.

T: myöhästynyt

Irtipäästöä pohdittu jo vuosi, joko kohta riittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin yksi jolla pitkä parisuhde lähti kaatumaan viime kesänä. Nyt on muutettu erilleen. Ehkä kirjoitan tarkemmin asiasta tähän laatuketjuun, kunhan jaksan. Olen lukenut koko ketjun läpi tässä aiemmin. Olisin nyt vaan huhuillut Tuumista, olisitko voinut kertoa, miten käytännössä toteutitte tuumaustauon? Olet varmaan siitä kirjoittanutkin, mutta en nyt löydä. Haluaisin siis kuulla, mitä sääntöjä ja reunaehtoja teillä oli tauolle? Vai oliko mitään?

T. N37, 17 vuotta yhdessä

Hei N37,

Tuumis tässä kertoo puolen vuoden tauosta. Olimme siis yhdessä koko ajan. Sovittiin, että mietimme molemmat tapojamme ja toisen huomioonottamista yms yhteisiä pelisääntöjä. Yhteinen päätös oli pysyä yhdessä. Ja nyt on 29 yhteistä vuotta oltu, joista seitsemän naimisissa.

Kysy vaan lisää, yritän vastata.

Tuumis🌻

28, vaude. Sulla on yllätysten kesä ollut, etpä tainnut vuosi sitten uskoa??? Jatka samaan malliin...

Hei Tuumis, ymmärsinkö nyt oikein, että asuitte koko ajan kuitenkin yhdessä? Ei siis ollut mitään erilleen muuttoa, sitä ettei tavata toista jne? Oliko tarvetta edes sopia sellaista, ettei olisi kolmansia osapuolia jne?

N37/17v

Ymmärsit oikein. Asuttiin yhdessä eikä ollut kolmansia osapuolia. Kerran oli vaan niin iso riita, puolison mielestä minä päsmäröin. Päätin liikaa kaikista asioista. Emme osanneet sovitella, vaan päätettiin yhdessä tästä tuumaustauosta, puoli vuotta. Paljon oli taustalla asioita, hänellä etenkin suhdehistoriaa, mistä ei oltu keskusteltu. Toistin jotain samaa kaavaa kuin ex tietämättäni/ tahtomattani. Puoliso arveli, että tämä oli tässä. Luulin jo että ero tuli. Sitten sovittiin tämä tauko. Ehkä oli helpompi päättää jatkosta yhdessä, kun ei ollut mitään pettämisiä yms

Selvensikö tämä?

Tuumis🌻

Vierailija kirjoitti:

Irtipäästöä pohdittu jo vuosi, joko kohta riittää

Et selkeästi ole lukenut koko ketjua. Tässä on monta tarinaa lomittain.

Ethän kommentoi, jos olet satunnainen lukija. Tämä on todellinen "hyvänmielenketju" vaikka aihe murheellinen.

Voi että, niin hyviä viestejä täällä tänään, usempaan kertaan pitänyt niitä lukea. Myöhässä olija todella tietää mistä puhuu, tässä tapauksessa pakko sanoa, ikävä kyllä. Koska kohtaamista narsistin kanssa ei kenellekkään toivoisi. Vähiten, että lapsi joutuisi semmoisen vanhemman kanssa elämään. Sinulla on paljon osuvaa, viisasta sanottavaa. Ja todellakin sinusta on minulle apua.

Meidän esikoinen on tuo kovempi, vastaanlaittava lapsi. Hän joka sanoo mielipiteensä. On sitten kyllä saanut kärsiäkkin siitä, että uskaltaa oman mielipiteensä ilmaista. Mutta, ehkä hän selviää? Ehkä toisetkin?

Todella toivon, että rakkauteni riittää kantamaan lapsia kaiken kokemansa yli. Jos ei, niin enempää en voi tehdä. Voin toki jossitella miten olisi pitänyt lähteä aiemmin. Mutta, se nyt ei enää auta mitään.

Jokainen minun lapsista tietää että täällä on niillä koti johon niillä on aina lupa tulla. Luki missä tahansa sopimuksessa mitä tahansa, sanoi kuka tahansa mitä tahansa, minun lapset ovat aina tänne, omaan kotiinsa tervetulleita. Semmoisina kun ovat. Tietävät myös, että minä pärjään ja kestän sen, jos valitsevat toisin.

Se isän luona asuva lapsi käyttää aseena tätä tilannetta. Heti kun jouduin puuttumaan hänen hölmöilyyn. Huusi minulle että en sit tuu tänne ainakaan 4kk. Ja paljon muutakin. Siitä huolimatta, on minun äitinä puututtava silloin kun tilanne sitä vaatii. Toki juteltiin tilanteen rauhoituttua asiat läpi. Ja kerroin hänelle miksi minun pitää puuttua touhuihinsa.

En todellakaan voi alkaa pelätä reaktiotaan ja jättää puuttumatta.

N47, kiitos sinullekkin. Minä todella tarvitsen näitä vertaistarinoita. Jokainen näistä vie minua eteenpäin.

Minä olen ajatellut, että minun koti on ennen kaikkea minun ja lasteni koti, juuri niin, että täällä ei tarvitse sopeutua siihen, että joku lapsille vieras ihminen asuisi täällä. Vaikka tällä hetkellä minä keskityn täysin olemaan yksin. Ottamaan opikseni tästä kokemuksesta.

Se, että aikuiset ihmiset rynnistää yhteen lasten kustannuksella sattuu minun sydämeen. Ei siinä lapsia ajatella.

Minunki lapseni pysyttelee pois kotoa tai omassa huoneessa kun ei "kestä niitä kahta"

Kun aikuiset eivät siis edes pysy irti toisistaan teinin läsnäollessa. Ei se ole helppo tilanne lapselle. No, sillekkään minä en mitään voi. Ainostaan olla olemassa ja antaa toisenlaisen mallin asioista.

Kummasti minua haukuttiin syypääksi lapsen pahaanoloon. Ja seuraavana päivänä laitettiin viesti voiko lapsi tulla tänne vkonloppuna. (Itse menivät festareille)

Ja sitten taas haukuttiin lisää ja seuraavassa hetkessä kyseltiin jos tytär voisikin olla isän kanssa ja se lapsi jonka pahoinvoinnin aiheuttajaksi mua syyllistää tulisi tänne.

Joo, sopii mulle. Mutta, toi touhu on vaan niin läpinäkyvää. Nyt lahjotaan nuorinta ja lomaillaan sen ja naisen lasten kanssa ens vk. Ja autoon ei mahdu enempää lapsia, nii pitää se yksi sitten laittaa tänne. Voisin lyödä tästä asiasta vetoa.

Tehköön mitä haluaa. Kiva lapsille, kun nyt saavat isältä kivoja juttuja. Minä sitten siivoan jäljet kun räjähtää.

Ja sen isällä asuvan kanssa sitä räjähtämistä om täällä jo tapahtunutkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sen vielä (ainakin) tälle päivälle sanon, että jälleen tämä ketju teki sen.

Nosti minut sieltä masisfiiliksistä jaloilleni.

Herätti, ravisti, kannusti ja ymmärsi.

Tai ei ketju, vaan te ihmiset siellä.

Ap

<3 <3 <3

Voi miten hienoja kirjoituksia ja oivalluksia :) Erityisesti ap, myöhässä olija ja N47. Teillä näyttää olevan hyvin samanlaisia kokemuksia. Tämä on vertaistukea parhaimmillaan. Ja mikä ilo kuulla, että 28 elämään paistaa aurinko. Viime kesän pimeyden jälkeen. Tuumiksen tarina antaa toivoa kaikille, että vaikeuksista voi myös selvitä ilman eroa. Todella hieno ketju tämä.

Mies36, tilanteesi on kyllä todella hurja ja pistää ihan sanattomaksi. Väkisinkin tulee mieleen, miten kaikki tässä tilanteessa kärsivät. Tämä ei ole helppoa sinulle, mutta ei varmasti myöskään elämäsi naisille. Erityisesti mietityttää miten tyttis tämän kestää. Pidäthän meidät ajan tasalla.

Mies36, kysymys sinulle: voisitko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt sinua ja raskaana toiselle miehelle, joka olisi vielä kuvioissa koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Mies36, kysymys sinulle: voisitko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt sinua ja raskaana toiselle miehelle, joka olisi vielä kuvioissa koko ajan?

Ja sitäkään en ymmärrä kuinka ex parisuhteessa ollessaan ja kaikissa järjissään päätti pettää, vannotti m36 siskon ettei saa puhua asiasta ja tietoisesti on vietellyt m36 joka on ollut tyttiksen kanssa suhteessa ja tietoisesti on hankkiutunut raskaaksi. M36 on niin kiltti ettei halua pahoittaa siskonsa, omien vanhempien, exn vanhempien mieltä ja piirtämällä rajat mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Ja kuka kärsii? M36 koska mihinkään ei voi luottaa ja lasten kustannuksella ratsastetaan.

Ota asianajaja ja laita rajat. Koska oikeasti mieti mikä tilanne sulla 10v päästä ja sulla M36 on oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Sivusta seuranneena

Syvä huokaus. On tämä ihmisen mieli kimurantti.

Nyt kun olen yksin. Ajatukset hyökkää kimppuun. Kun kuulen sieltä täältä juttuja mitä kaikkea isän luona tehdään yhdessä "perheenä" mulle tulee paine rintaan. Ahdistus, paha olo. Ajatus, että lapsilla siellä parempi. Minun piti lapsi lahjoa jäätelöllä että lähti kävelylle mun kanssa. Isän luona lenkkeillään porukalla.

Minä tiedän miten se mies toimii. Jos/kun hän sanoo, että noniin nyt lähdetään porukalla lenkille. Silloin lähdetään. Tai lapset lähtee. Ei ne kieltäydy. Ei se välttämättä ole niiden oma tahto. Ja muukin tekeminen, sama homma. Aikuinen keksii tekemisen, ja lapsi toteuttaa mukisematta.

Silti se olo tulee minulle. Että siellä kyllä lähdetään ja tehdään yhdessä, minun kanssa ei. Että siellä kaikki paremmin. Minä tämmönen tylsä kotihiiri äiti.

Tässä ei nyt järki ja tunne kohtaa. Ja tunne meinaa viedä voiton.

Mulla pitää saada tämä/nämä ajatukset pois päästä.

Huomaa, että on exän kanssa pitänyt asioista viestittää enemmän. Heti iskee kaikki nämä vanhat peikot päälle. Tai olemassahan ne on ollu kokoajan, pienenevät, piiloutuvat ja välillä sitten yllättäen taas hyökkäävät.

Just tänään vastaan tuli lenkkeilevä perhe ja ajattelin, että me ei ikinä oltu tommonen perhe. Että noinkin olisi voinu perheenä ulkoilla.

Mä olin aina yksin lasten kanssa liikkeellä.

Ex ei lähtenyt mukaan. Vuosia sitä pyysin. Ja nyt sitten siellä on se lenkkeilevä perhe. Ja mä oon täällä yksin. Reilua?

Missä se mun perhe on? Se perhe mikä mulle on ykkönen.

Ja joo, mä tiedän, se järki yrittää tuolla takaraivossa hokea että sä tiedät totuuden!!! Sä tiedät mitä toi on! Mutta kun en meinaa millään uskoa itseäni.

Mä taidan nyt tarvita tän romahduksen.

Kait tälläkin on joku tarkotus?

Tekis mieli laittaa tähän muutama kirosana!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Syvä huokaus. On tämä ihmisen mieli kimurantti.

Nyt kun olen yksin. Ajatukset hyökkää kimppuun. Kun kuulen sieltä täältä juttuja mitä kaikkea isän luona tehdään yhdessä "perheenä" mulle tulee paine rintaan. Ahdistus, paha olo. Ajatus, että lapsilla siellä parempi. Minun piti lapsi lahjoa jäätelöllä että lähti kävelylle mun kanssa. Isän luona lenkkeillään porukalla.

Minä tiedän miten se mies toimii. Jos/kun hän sanoo, että noniin nyt lähdetään porukalla lenkille. Silloin lähdetään. Tai lapset lähtee. Ei ne kieltäydy. Ei se välttämättä ole niiden oma tahto. Ja muukin tekeminen, sama homma. Aikuinen keksii tekemisen, ja lapsi toteuttaa mukisematta.

Silti se olo tulee minulle. Että siellä kyllä lähdetään ja tehdään yhdessä, minun kanssa ei. Että siellä kaikki paremmin. Minä tämmönen tylsä kotihiiri äiti.

Tässä ei nyt järki ja tunne kohtaa. Ja tunne meinaa viedä voiton.

Mulla pitää saada tämä/nämä ajatukset pois päästä.

Huomaa, että on exän kanssa pitänyt asioista viestittää enemmän. Heti iskee kaikki nämä vanhat peikot päälle. Tai olemassahan ne on ollu kokoajan, pienenevät, piiloutuvat ja välillä sitten yllättäen taas hyökkäävät.

Just tänään vastaan tuli lenkkeilevä perhe ja ajattelin, että me ei ikinä oltu tommonen perhe. Että noinkin olisi voinu perheenä ulkoilla.

Mä olin aina yksin lasten kanssa liikkeellä.

Ex ei lähtenyt mukaan. Vuosia sitä pyysin. Ja nyt sitten siellä on se lenkkeilevä perhe. Ja mä oon täällä yksin. Reilua?

Missä se mun perhe on? Se perhe mikä mulle on ykkönen.

Ja joo, mä tiedän, se järki yrittää tuolla takaraivossa hokea että sä tiedät totuuden!!! Sä tiedät mitä toi on! Mutta kun en meinaa millään uskoa itseäni.

Mä taidan nyt tarvita tän romahduksen.

Kait tälläkin on joku tarkotus?

Tekis mieli laittaa tähän muutama kirosana!

Ap

Sä todellakin tiedät totuuden. Sun exä esittää nyt. Se esittää nyt sitä kaikkea mitä teillä olisi jo pitänyt olla. Sen takia, että sillä se saa sulle surkean olon, ja saa näyteltyä parempaa isää lapsille ja uudelle. Siitä on sille hyötyä.

Exä tulee moneen kertaan tuomaan lapsille puhuessaan esiin sitä, kuinka siellä on nyt oikea perhe kun on isä ja äiti ja lapset. Vähät siitä ettei se äiti ole sun lasten äiti, kunhan on nainen jonka kanssa voi larpata oikeaa ja muka parempaa perhettä kuin vanha perhe.

Muista sekin, että mies ei voi ikinä myöntää olleensa väärässä halutessaan susta eron. Sen on jatkossa aina esitettävä että kaikki on nyt täydellisesti. Kunnes sitten tämä uusikin nainen pilaa hänen täydellisen perheensä olemalla epätäydellinen puoliso (eli sellainen joka ei vain rakasta, kehu ja ylistä miestä) ja pitää etsiä uusi. Nämä on niin nähty.

Sen verran voisin omaa taustaa kertoa, että meillä äiti oli narsistinen. Sisareni myös lähes kuoli psykopaattimiehensä kanssa. Oman käden kautta kyllä, mutta miehen kauan siihen kannustamana. Onneksi ei onnistunut, ja myöhemmin sai lähdettyä. Nyt hänkin elää onnellista elämää normaalin miehen kanssa, on aina ihanaa tavata heitä molempia. Tämän lisäksi vielä töissä istuin samassa huoneessa naisen kanssa, jolle tapahtui hyvin samanlainen tilanne kuin sinulle.

Se hyvä puoli narsisteissa on, että kun yhden on kohdannut, on kohdannut kaikki. Käyttäytyminen on jotenkin niin kaavamaisen samanlaista kaikilla. Helppo tunnistaa kun tietää tämän ohjelmoinnin.

Ihan mahtava kasvutarina AP

Olen ylpeä sinusta ja ole sinäkin!!!!

Olet lapsillesi paras mahdollinen äiti ja aina olet heitä ensimmäisenä ajatellut.

Miehesi tai siis tuleva exäsi on sairas mieleltään. Vähintään persoonallisuushäiriö ellei jopa narsisti.

Ei sinulla helppoa ole ollut.

Olet tehnyt mahtavan työn päästessäsi irti hänestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies36, kysymys sinulle: voisitko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt sinua ja raskaana toiselle miehelle, joka olisi vielä kuvioissa koko ajan?

Ja sitäkään en ymmärrä kuinka ex parisuhteessa ollessaan ja kaikissa järjissään päätti pettää, vannotti m36 siskon ettei saa puhua asiasta ja tietoisesti on vietellyt m36 joka on ollut tyttiksen kanssa suhteessa ja tietoisesti on hankkiutunut raskaaksi. M36 on niin kiltti ettei halua pahoittaa siskonsa, omien vanhempien, exn vanhempien mieltä ja piirtämällä rajat mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Ja kuka kärsii? M36 koska mihinkään ei voi luottaa ja lasten kustannuksella ratsastetaan.

Ota asianajaja ja laita rajat. Koska oikeasti mieti mikä tilanne sulla 10v päästä ja sulla M36 on oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Sivusta seuranneena

Sen verran täytyy korjata, että siskoni ei ollut millään tavalla osallisena tai tietoisena exän pettämisestä. Tässä varmaan sekoittuu jonkun muun viesti. Exä halusi pitää raskautensa salassa minulta, jotta en painostaisi aborttiin. Koska hän oli tietoisesti hankkiutunut raskaaksi, niin ei tietenkään olisi suostunut. Päätti omien sanojensa mukaan ”välttää taistelut”. Ymmärrän päättelyn vaikken sitä hyväksykään. Hän tunsi kuitenkin tarvetta uskoutua ja valitsi siskoni, koska ovat läheisiä. Exä ei kertonut edes äidilleen, koska pelkäsi että vuotaisi minun äidilleni ja edelleen minulle.

Voisinko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt? Ehkä nykyään voisin. Riippuu kyllä paljosta. Mutta ymmärrystä olen saanut lisää sen jälkeen, kun erosin exästä pettämisen vuoksi. Silloin en pystynyt antamaan anteeksi. Nyt ymmärrän syitä paremmin. Parisuhteemme oli jäänyt hieman ruuhkavuosien alle. Olin paljon poissa kotoa, työmatkoja ja pitkiä iltoja. Exä oli jo ilmaissutkin tyytymättömyyttään tilanteeseen. Tämän keskelle tuli ihastuminen työkaveriin ja tilanne karkasi käsistä pikkujoulujen jatkoilla. Oma pettämiseni oli paljon pahempaa. Olen miettinyt tyttiksen anteeksiantoa. Onko se aito anteeksianto vai sanoja vain? Onhan tässä valtavista asioista kyse. Mahdollisia motiiveja pohdin aikaisemmassa päivityksessä.

Näistä päivityksistä saa hieman vääristyneen kuvan exän roolista. Ei hän hallitse arkeamme. Olen vain aivan jokaisen vuorovaikutuksen raskausilmoituksesta lähtien raportoinut tänne, kun ne aina onnistuvat ravistelemaan minua. Kolme kertaa olen käynyt tapaamassa exän, lisäksi exä tuli kerran tänne mökille. Ennemminkin lapsia ja tyttista kuin minua tapaamaan. Tiistaina menen exän kanssa ensimmäistä kertaa neuvolaan. Tiedän ennalta, että minulle kerrotaan mahdollisuudesta tunnustaa isyys. Että eiköhän seuraavakin kerta ravistele. Asianajajan olen tavannut. Sama henkilö, jota käytin erotessa. Siitä puolesta ei tarvitse huolehtia.

-M36

Hei,

Jatkan vielä omaa elämääni tarinaa hetken.

Kun lapset olivat täysi-ikäisiä suurin osa asioista helpottui.

Silti joudun vääntämään exäni kanssa edelleen tietyistä valheista ja kohtaamaan hänen tapansa toimia.

Aiemmin keväällä lapsemme sairastui ja tarvitsi hoitoa.

Exäni mm varasi lääkärin ja sanoi sen maksavansa.

Nyt minulle tuli kirje, että on jättänyt nämä yksityisen lääkäriaseman laskut maksamatta.

Lapseni olisi joutunut menettämään luottotiedot ellen olisi laskuja maksanut.

Lisäksi on luvannut maksaa mm aikuisen lapsensa vuokraa ja vuokratakuita, mutta ei ole hoitanut yhtäkään laskua

TÄMÄ tieto siis lapseltamme.

Isä oli luvannut hoitaa ekat vuokrat ennen kuin lapsemme saa palkan ja lisäksi 300 euroa elämiseen joka kk.

Yhtäkään näistä ei ole maksanut.

Minä olen maksanut kaiken.

Näitä tarinoita on satoja.

Kun katson asioita taaksepäin, ymmärrän että hän on valehdellut niin paljon.

Mm ilmoitti lapsemme harrastukseen MINUN NIMELLÄ, ja kysymättä.

Lasku tuli minulle. Ja minä jouduin näitä paskoja selvittämään sitten vapaa-ajalla.

Nämä on ketjuja nämä miehet.

Tsemppiä kaikille!

ja kuten huomaa, sinä olit se riippakivi ja paine exäsi rinnassa. nyt vapautuneena hän ulkoilee lasten kanssa, ja se on sinusta ikävää. kateus on kamala kansantauti, ja kun erot lisääntyy, niin myös kateus lisääntyy tässä kurjassa pohjolan maassa. mitäpäs jos unohtaisit exän touhut kokonaan? lapset touhuaa isällään lähes aina aktiivisemmin, kun äitinsä kanssa. tämän olen nähnyt monissa eroperheissä. ja kun lapset tulevat takaisin isältään, ovat niin poikki, etteivät jaksa koko aikaa säntäillä ja ulkoilla. eikö se ole hyvä asia? vai etkö kehtaa yksiksesi ulkoilla? 

Mies36, tuli mieleeni että kirjoituksesi ovat hyviä ja analyyttisiä. Mutta ajatuksesi pyörivät hyvin paljon eksän ympärillä. Huomaatko itse? Kirjoitat hänestä sivukaupalla.

Et voi varmasti tietää onko tyttis antanut anteeksi ennen kuin aikaa kuluu. Hän ei välttämättä tiedä itsekään. Hän voi olla vielä shokissa. Eikä voi tietää miltä tuntuu kun lapsi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies36, kysymys sinulle: voisitko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt sinua ja raskaana toiselle miehelle, joka olisi vielä kuvioissa koko ajan?

Ja sitäkään en ymmärrä kuinka ex parisuhteessa ollessaan ja kaikissa järjissään päätti pettää, vannotti m36 siskon ettei saa puhua asiasta ja tietoisesti on vietellyt m36 joka on ollut tyttiksen kanssa suhteessa ja tietoisesti on hankkiutunut raskaaksi. M36 on niin kiltti ettei halua pahoittaa siskonsa, omien vanhempien, exn vanhempien mieltä ja piirtämällä rajat mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Ja kuka kärsii? M36 koska mihinkään ei voi luottaa ja lasten kustannuksella ratsastetaan.

Ota asianajaja ja laita rajat. Koska oikeasti mieti mikä tilanne sulla 10v päästä ja sulla M36 on oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Sivusta seuranneena

Sen verran täytyy korjata, että siskoni ei ollut millään tavalla osallisena tai tietoisena exän pettämisestä. Tässä varmaan sekoittuu jonkun muun viesti. Exä halusi pitää raskautensa salassa minulta, jotta en painostaisi aborttiin. Koska hän oli tietoisesti hankkiutunut raskaaksi, niin ei tietenkään olisi suostunut. Päätti omien sanojensa mukaan ”välttää taistelut”. Ymmärrän päättelyn vaikken sitä hyväksykään. Hän tunsi kuitenkin tarvetta uskoutua ja valitsi siskoni, koska ovat läheisiä. Exä ei kertonut edes äidilleen, koska pelkäsi että vuotaisi minun äidilleni ja edelleen minulle.

Voisinko itse jatkaa parisuhdetta jos tyttis olisi pettänyt? Ehkä nykyään voisin. Riippuu kyllä paljosta. Mutta ymmärrystä olen saanut lisää sen jälkeen, kun erosin exästä pettämisen vuoksi. Silloin en pystynyt antamaan anteeksi. Nyt ymmärrän syitä paremmin. Parisuhteemme oli jäänyt hieman ruuhkavuosien alle. Olin paljon poissa kotoa, työmatkoja ja pitkiä iltoja. Exä oli jo ilmaissutkin tyytymättömyyttään tilanteeseen. Tämän keskelle tuli ihastuminen työkaveriin ja tilanne karkasi käsistä pikkujoulujen jatkoilla. Oma pettämiseni oli paljon pahempaa. Olen miettinyt tyttiksen anteeksiantoa. Onko se aito anteeksianto vai sanoja vain? Onhan tässä valtavista asioista kyse. Mahdollisia motiiveja pohdin aikaisemmassa päivityksessä.

Näistä päivityksistä saa hieman vääristyneen kuvan exän roolista. Ei hän hallitse arkeamme. Olen vain aivan jokaisen vuorovaikutuksen raskausilmoituksesta lähtien raportoinut tänne, kun ne aina onnistuvat ravistelemaan minua. Kolme kertaa olen käynyt tapaamassa exän, lisäksi exä tuli kerran tänne mökille. Ennemminkin lapsia ja tyttista kuin minua tapaamaan. Tiistaina menen exän kanssa ensimmäistä kertaa neuvolaan. Tiedän ennalta, että minulle kerrotaan mahdollisuudesta tunnustaa isyys. Että eiköhän seuraavakin kerta ravistele. Asianajajan olen tavannut. Sama henkilö, jota käytin erotessa. Siitä puolesta ei tarvitse huolehtia.

-M36

Kannattaa varmaan kuitenkin varmistaa isyys verikokeilla, ettei tule mitään ylläreitä.

Pidä itsesi kunnossa.

-ohis

Pikainen anteeksianto noin törkeän pettämisen jälkeen ei kuulosta aidolta. Kuulostaa siltä, että tyttiksellä on vaan kiire nousta sosioekonomisella asteikolla yhteenmuuton kautta.

Kuulosti erittäin ikävältä, että isällä on enemmän aikaa tyttöystävän lapselle, kuin omilleen. Suosittelisin keskittymään omiin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

ja kuten huomaa, sinä olit se riippakivi ja paine exäsi rinnassa. nyt vapautuneena hän ulkoilee lasten kanssa, ja se on sinusta ikävää. kateus on kamala kansantauti, ja kun erot lisääntyy, niin myös kateus lisääntyy tässä kurjassa pohjolan maassa. mitäpäs jos unohtaisit exän touhut kokonaan? lapset touhuaa isällään lähes aina aktiivisemmin, kun äitinsä kanssa. tämän olen nähnyt monissa eroperheissä. ja kun lapset tulevat takaisin isältään, ovat niin poikki, etteivät jaksa koko aikaa säntäillä ja ulkoilla. eikö se ole hyvä asia? vai etkö kehtaa yksiksesi ulkoilla? 

Miltähän teineistä tuntuu lenkkeillä heille juuri elämäänsä esitellyn hellun kaa? Näin ulkopuolisena sanoisin että lapsille tulisi antaa aikaa ensin sopeutua siihen, että ydinperhettä ei enää ole. Siltä seisomalta kun äiti muuttaa pois, tuleekin uusi pommi ja kukaan ei kysy siinä kohtaan lasten mielipidettä saati tunteita. Kyllähän tuossa lapset kipittää isänsä perässä kun on näytelmä vasta alussa tuolle uudelle.