Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12379)
Eiköhän jokainen haluaisi tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja helplla. Aina se vaan ei onnistu. Kiva jos jollain onnistuu mutta sitä empatiaahan se vaatii tajuta ja fiksuutta miten paha olla on hellä kellä ei onnistu.
Naamaan en lähtis omia onnistumisia hieromaan silloinkaan kun niistä saa ottaa ihan kaiken voiton itselle. Yleensä vaan tarvitaan setoinenkin fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältä rehtorin ja rakennusmestarin hommista sekä mitättömästä elämästäni tulin nyt hetkeksi ihastelemaan miten ketjun keskustelun taso on noussut kun minä ja Liekki emme enää tahallaan vie palstatilaa. On ollut niin tasokasta keskustelua, että täytyy tunnustaa heti, että en ole ihan kaikkea jaksanut edes lukea.
Semmoisen kommentin kuitenkin jätän - vaikka se niin sielusta joitakin riipii - että täällä tuntuu olevan kirjoittaja tai kirjoittajia, jotka ovat hoitaneet oman eronsa oikein ja täydellisesti. Näin rehtorina antaisin jopa arvosanan erinomainen.
Näen kuitenkin joltisenkin riskaabelina, että näitä täydellisen eron elementtejä tyrkytetään nyt Hukassa nimimerkille.
Nimittäin kaikki se mitä Hukassa on meille kertonut huutaa yhtä suurta varoitusmerkkiä minulle. Kuulostaa siltä, että hän on kotonaan tilanteessa, jossa jatkuvasti manipuloidaan, sumutetaan (kiitos kielipoliisille!) ja hänen omiaan ja normaa
Olen täysin samaa mieltä henkilökohtaisesti, ettei epänormaalia suhdesoppaa pidä alkaa normalisoimaan, taikka ollenkaan oikeuttamaan tuon miekkosen arpomista naistensa välillä kahden ihmisen aikaa ja mielenterveyttä tuhlaillen (ehkä kolmannenkin).
Kuitenkin on tuo tunne, kommunikaatio, moraali, reiluus, epäreiluus jne puoli. Ja sitten on se puoli mitä laki sanoo niiden käytännön asioiden hoitamisen suhteen. Parhaan lopputuloksen saamiseksi henkilökohtaisesti kannustaisin häntä hänen jo varovaisesti lähestymälleen tielle, jossa mietitään näitä ratkaisuja pragmaattisesti eli mikä toiminee elämänmuutoksen jälkeen uudessa arjessa, mihin saisi toisen aikuisen suostuteltua ilman suurempaa riitaa, mikä olisi lapsille kevyin alku muuttuvaan perhe-elämään, mikä antaisi Hukassalle itselleenkin hieman aikaa pohtia tulevaisuuttaan ja mahdollisuuksiaan eikä pakottaisi esim suuriin taloudellisiin siirtoihin heti..
Henkilökohtaisesti, vain ja ainoastaan siis koskien omaa lähipiiriäni, olen havainnut, että käytännön asioiden hahmotteleminen ja se että niistä pystyy sopimaan on auttanut päätöksen tekemisessä. Olen ihan vain omassa pienessa elämänpiirissäni, lainkaan yleistämättä kehenkään muuhun saati ehdottamatta jotta itselleni vieraat ihmiset saattaisivat toimia näin, huomannut, että kun ero pelottaa tai siihen liittyy asioita joista on kipeää luopua, alkaa herkästi esteiden ja muurien rakenteleminen omassa päässään; joudun lähtemään kodistani, missä minä sitten asun? Entä jos kumppani tuo tähän kotiin jonkun uuden? Entä jos lapset haluavat jäädä tuon toisen kanssa? Tuleeko heille äitipuoli? (Nämä edustaen niitä vakavampia kysymyksiä), mutta sitten ihan sellaisiakin hassuja juttuja kuin; miten joulua sitten vietetään? Joudunko lopettamaan purjehtimisen? Emme enää katso TTK:a yhdessä :(
Ei kaiketi yhtään huono asia jos Hukassa, nyt kun tässä Hukassan esimerkistä on puhuttu, on jo noita esteitä ratkonut päässänsä?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen haluaisi tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja helplla. Aina se vaan ei onnistu. Kiva jos jollain onnistuu mutta sitä empatiaahan se vaatii tajuta ja fiksuutta miten paha olla on hellä kellä ei onnistu.
Naamaan en lähtis omia onnistumisia hieromaan silloinkaan kun niistä saa ottaa ihan kaiken voiton itselle. Yleensä vaan tarvitaan setoinenkin fiksu.
Kyllä varmasti näin. Annetaanko kuitenkin toisen edes yrittää ennen kuin tuomitaan, että eipä onnistu kun ei ole sitä toista fiksua? Kun ei se ihan helpolla tule sekään vaihtoehtoinen tapa, eli oikeusteitse kaikki vaan. Ja kun vierestä olen sellaistakin seurannut niin valitettavasti siellä voi mennä äidiltäkin ne lapset. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tavalliselta, hyvältä, lainkuuliaiselta, työssäkäyvältä äidiltäkin voi mennä lähivanhemmuus ja huoltajuus sellaiselle isälle jolla on jopa tuoreita väkivaltarikostuomioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No nyt palattiin sitten hiekkalaatikolle, missä lapiot lentää kun torutaan, että ei saa heittää hiekkaa toisen silmille tahallaan. Ei luoda mitään viholliskuvaa, vaan sinä vain yksinkertaisesti perseilet täällä ja se kyllästyttää. Sitä ei jaksa lukea joten voitko poistua jos et osaa käyttäytyä? Mitään fanikuntaa täällä ei ole, vaan aikuiset ihmiset haluavat lukea aikuismaista keskustelua minkään lapsellisen henkilöön menevän piikittelyn sijasta. Ymmärrätkö sinä että muutkin kyllästyvät lukemaan tuota henkilökohtaista kaunaasi ja jankkaustasi?"
Olkiukkoilua. Minä en ole jankannut tässä ketjussa mitään, joten voit aivan hyvin rauhoittua.
No kun nämä jotkut yhdistävät kaikki heidän mielestään ikävät kommentit samaan, yhteen ihmiseen, jonka ovat saane
Ikäväkseni joudun tuottamaan pettymyksen. En ole tänäänkään lukenut saati kommentoinut mitään muuta ketjua kuin tätä. Joten jos luulet tunnistavasi minut muissa ketjuissa, niin väärin tunnistettu. En kyllä yhtään ihmettele jos muissakin ketjuissa sinulle huomautetaan keskusteluetiketistä, muidenkin toimesta. Jos toistuvasti törmää samaan ongelmaan niin olisiko peiliin katsomisen paikka?
Sinä nimetön kirjoittaja Hukassa tilanteesta: Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että eroa kannattaa alkaa pohtia juuri käytännön kautta. Missä asutaan, miten, miten lasten tapaamiset, miten omaisuuden jako. Olen edustanut tällaista käytännöllisen lähestymisen kantaa täällä aikaisemminkin ja saanut siitäkin kuraa niskaani, että lietson eroa tai jotain.
Mutta Hukassa tilanteessa. Olen huolissani hänen omasta ajatustyöstään eniten. Nimittäin nyt kuulostaa siltä, että hänen päämotiivinsa on silotella eroa miehen kannalta helpoksi. Niin kuin avioliiton aikaista elämää myös.
Siksi olen edustanut täällä sitä kantaa, että hänen tulisi kaikissa ratkaisuissaan ensisijaisesti miettiä omaa ja lastensa hyvinvointia.
Voi olla, että tuo vuoroasuminen on ensimmäinen askel ja muut askeleet seuraavat perässä. Tai voi olla, että se on katastrofi. Sillä mikä saa kuvittelemaan, että mies kunnioittaisi jotain sovittuja sääntöjä siinä vaiheessa kun ei ole ennenkään kunnioittanut?
Anteeksi suora mielipiteeni. En ole myöskään vuoroasumisen suuri kannattaja muutenkaan syistä, jotka olen aiemmin tuonut esiin. Vaikka tätäkään ei varmaan täällä saisi joidenkin mielestä sanoa.
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kun vierestä olen sellaistakin seurannut niin valitettavasti siellä voi mennä äidiltäkin ne lapset. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tavalliselta, hyvältä, lainkuuliaiselta, työssäkäyvältä äidiltäkin voi mennä lähivanhemmuus ja huoltajuus sellaiselle isälle jolla on jopa tuoreita väkivaltarikostuomioita.
En usko.
Vierailija kirjoitti:
"No nyt palattiin sitten hiekkalaatikolle, missä lapiot lentää kun torutaan, että ei saa heittää hiekkaa toisen silmille tahallaan. Ei luoda mitään viholliskuvaa, vaan sinä vain yksinkertaisesti perseilet täällä ja se kyllästyttää. Sitä ei jaksa lukea joten voitko poistua jos et osaa käyttäytyä? Mitään fanikuntaa täällä ei ole, vaan aikuiset ihmiset haluavat lukea aikuismaista keskustelua minkään lapsellisen henkilöön menevän piikittelyn sijasta. Ymmärrätkö sinä että muutkin kyllästyvät lukemaan tuota henkilökohtaista kaunaasi ja jankkaustasi?"
Tuo kommentti on nyt moderoitu pois.Huoh.
Taisi kalahtaa ja kovasti, kerta piti ihan poistattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nimimerkilliset kirjoittaa välillä ilman nimimerkkiä, kompaten omia tarinoitaan? Tunnistaa kirjoitustyylistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun vierestä olen sellaistakin seurannut niin valitettavasti siellä voi mennä äidiltäkin ne lapset. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tavalliselta, hyvältä, lainkuuliaiselta, työssäkäyvältä äidiltäkin voi mennä lähivanhemmuus ja huoltajuus sellaiselle isälle jolla on jopa tuoreita väkivaltarikostuomioita.
En usko.
En minäkään haluaisi Sitä uskoa. Mutta näin se vaan menee, yli 12v mielipide painaa isosti ja kun otetaan käyttöön keinot kuten pleikkarit ja olematon kuri, hienot autot ja äidin väsymätön mustamaalaaminen, niin siinä on tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MaratonParkuja, nyt luin muutaman kommentin sinusta ja suorastaan inhottaa. Uskon, että olet joutunut maalittamisen kohteeksi tässä ketjussa. Niin koen itsekin joutuneeni aika ajoin. Myös 28. Näköjään vuorollaan nimimerkilliset kirjoittajat.
En voi hyväksyä enkä ymmärtää. Aikuisten ihmisten käytöksellä tulisi olla rajansa.
Eri mieltä voidaan olla asioista, mutta se on aivan eri asia kuin henkilöön menevä arvostelu. Ja joka sanan kääntely ja vääntely ihmeellisiin asentoihin.
Kuurankukka
Mieleeni tulee se MaratonParkujan kertomus miehestä, joka trollaa ammatikseen eri palstoilla. Hyvin samankaltaista trollaamista taas havaittavissa.
- Käpybara
Vierailija kirjoitti:
Sinä nimetön kirjoittaja Hukassa tilanteesta: Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että eroa kannattaa alkaa pohtia juuri käytännön kautta. Missä asutaan, miten, miten lasten tapaamiset, miten omaisuuden jako. Olen edustanut tällaista käytännöllisen lähestymisen kantaa täällä aikaisemminkin ja saanut siitäkin kuraa niskaani, että lietson eroa tai jotain.
Mutta Hukassa tilanteessa. Olen huolissani hänen omasta ajatustyöstään eniten. Nimittäin nyt kuulostaa siltä, että hänen päämotiivinsa on silotella eroa miehen kannalta helpoksi. Niin kuin avioliiton aikaista elämää myös.
Siksi olen edustanut täällä sitä kantaa, että hänen tulisi kaikissa ratkaisuissaan ensisijaisesti miettiä omaa ja lastensa hyvinvointia.
Voi olla, että tuo vuoroasuminen on ensimmäinen askel ja muut askeleet seuraavat perässä. Tai voi olla, että se on katastrofi. Sillä mikä saa kuvittelemaan, että mies kunnioittaisi
Kysyn sinultakin; mitä tarkoittaa se että hukassa on suunnitellut että hän jää lasten kanssa asumaan yhteiseen kotiin? Onkohan hänellä varaa lunastaa tuo koti? Emme me sitä tietenkään tiedä, jotain voi vain päätellä hänen aiemnista kertomuksistaan. Mutta olisiko siellä kuitenkin niitä omiakin toiveita mietitty kun tuota ehdotelmaa on kehitelty? Ettei ihan pelkästään miehen mielen mukaan joka saisi siis alkaa katsella itselleen omaa luukkua. Hukassa ainakin kertoi että rakastaa pysyvyyttä ja perinteitä eikä halua muuttaa pois kodistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nyt kuitenkin olen niin av-mammojen suosiossa muutenkin :D niin annanpa vielä tämän epämieluisalta kuulostavan kommentin. Ihan vain siltä varalta, että sillä olisi oikeasti merkitystä jollekin eroa pohtivalle.
Naisen kannattaa pitää avioerossa huolta myös omasta omaisuudestaan. Lue uudestaan. Sillä on merkitystä oman ja lasten tulevaisuuden kannalta.
Erossa voi tulla helposti fiilis, että ota mitä haluat, ota vaikka kaikki, kunhan vaan pääsen tästä pois. Ja erityisessä riskissä ovat he, joita muutenkin manipuloidaan.
Mutta. Pitäkää huolta omaisuudesta arvon leidit. Sekä avioliiton aikana että sen jälkeen. Älkää jättäytykö pelkästään miesten (hyvän tai huonon) tahdon varaan. Ja ammattiapua on saatavilla jos ei itse osaa tai kykene eromylläkän keskellä.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen haluaisi tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja helplla. Aina se vaan ei onnistu. Kiva jos jollain onnistuu mutta sitä empatiaahan se vaatii tajuta ja fiksuutta miten paha olla on hellä kellä ei onnistu.
Naamaan en lähtis omia onnistumisia hieromaan silloinkaan kun niistä saa ottaa ihan kaiken voiton itselle. Yleensä vaan tarvitaan setoinenkin fiksu.
Kyllä varmasti näin. Annetaanko kuitenkin toisen edes yrittää ennen kuin tuomitaan, että eipä onnistu kun ei ole sitä toista fiksua? Kun ei se ihan helpolla tule sekään vaihtoehtoinen tapa, eli oikeusteitse kaikki vaan. Ja kun vierestä olen sellaistakin seurannut niin valitettavasti siellä voi mennä äidiltäkin ne lapset. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tavalliselta, hyvältä, lainkuuliaiselta, työssäkäyvältä äidiltäkin voi mennä lähivanhemmuus ja huoltajuus sellaiselle isälle j
Kuule kun se ei ole meistä yhtään kiinni. Sinä yrität nyt tuoda väkisin omaa mielipidettäsi sillä varjolla että annetaan nyt Hukassa koittaa ensin tällä sun määrittelemällä hyvällä tavalla. Meillä kjuitenkaan täällä ei ole mitään tapahtumiin siellä. Niin sen varjolla voit lopettaa nyt tämän annetaanpas Hukassa kun me täällä jutella lätistään omiaan ja Hukassa tahollaan tekee omiaan.
Sinä se täällä puhelet nyt ihan kuin meillä joku valta olisi annetaanko yrittää. Ei kai se ole siitä kiinni mitä minä tai MP kirjoittaa että siellä alkaa menemään heti hyvin kum ymmärrämme kääntyä sun kannalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen haluaisi tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja helplla. Aina se vaan ei onnistu. Kiva jos jollain onnistuu mutta sitä empatiaahan se vaatii tajuta ja fiksuutta miten paha olla on hellä kellä ei onnistu.
Naamaan en lähtis omia onnistumisia hieromaan silloinkaan kun niistä saa ottaa ihan kaiken voiton itselle. Yleensä vaan tarvitaan setoinenkin fiksu.
Kyllä varmasti näin. Annetaanko kuitenkin toisen edes yrittää ennen kuin tuomitaan, että eipä onnistu kun ei ole sitä toista fiksua? Kun ei se ihan helpolla tule sekään vaihtoehtoinen tapa, eli oikeusteitse kaikki vaan. Ja kun vierestä olen sellaistakin seurannut niin valitettavasti siellä voi mennä äidiltäkin ne lapset. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tavalliselta, hyvältä, lainkuuliaiselta, työssäkäyvältä äidiltäkin voi mennä
sä oot nyt sanonut mielipiteesi ja hän on sanonut omansa ja sillä hyvä?
Mikä halvatun vimma täällä on ihmisillä moderoida toistensa kommentteja?? 'Eipä se kaikilla niin helppoa oo, joten miksi pitää hieroa naamaan'. No ei ole ei, mutta ei se kaikilla ole niin vaikeaakaan. Sen ei keneltäkään luulis olevan poissa jos niitä vaikeuksien kautta voittoon esimerkkejäkin joku tuo esille.
On olemassa myös haitallista vertaistukea. Moni vois tutkia mitä sen tunnusmerkkeihin kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen haluaisi tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja helplla. Aina se vaan ei onnistu. Kiva jos jollain onnistuu mutta sitä empatiaahan se vaatii tajuta ja fiksuutta miten paha olla on hellä kellä ei onnistu.
Naamaan en lähtis omia onnistumisia hieromaan silloinkaan kun niistä saa ottaa ihan kaiken voiton itselle. Yleensä vaan tarvitaan setoinenkin fiksu.
Kyllä varmasti näin. Annetaanko kuitenkin toisen edes yrittää ennen kuin tuomitaan, että eipä onnistu kun ei ole sitä toista fiksua? Kun ei se ihan helpolla tule sekään vaihtoehtoinen tapa, eli oikeusteitse kaikki vaan. Ja kun vierestä olen sellaistakin seurannut niin valitettavasti siellä voi mennä äidiltäkin ne lapset. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tavalliselta, hyvältä, lainkuuli
Mikä sinun motiivisi tai pätevyytesi on luokitella toisten mielipiteitä haitalliseksi vertaustueksi. Niinpä.
Tietääköhän Hukassa:n puoliso hänen rakastavan yhä ja liiton olevan hänelle enemmän kuin mukavuusliitto? Niin naiviudessaan julmaa on hänen sivusuhteensa ongelmista ja jopa intiimiasioista avautuminen vaimolleen. Muistuu mieleeni kauan aikaa sitten kun ystäväni alkoi seurustelemaan ensirakkauteni kanssa ja minä en saanut hänelle kerrottua, ettei rakkauteni ollut koskaan sammunut. Jouduin ystäväni Leelian lepotuoliksi heidän suhdeasioidensa vatvomista kuuntelemaan.
Hyvä neuvo tuo, että pitäkää aina omat rahanne ja säästäkää itsellenne. Ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu ja milloin mies lähtee kävelemään.
Kyllä varmasti näin. Annetaanko kuitenkin toisen edes yrittää ennen kuin tuomitaan, että eipä onnistu kun ei ole sitä toista fiksua? Kun ei se ihan helpolla tule sekään vaihtoehtoinen tapa, eli oikeusteitse kaikki vaan. Ja kun vierestä olen sellaistakin seurannut niin valitettavasti siellä voi mennä äidiltäkin ne lapset. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tavalliselta, hyvältä, lainkuuliaiselta, työssäkäyvältä äidiltäkin voi mennä lähivanhemmuus ja huoltajuus sellaiselle isälle jolla on jopa tuoreita väkivaltarikostuomioita.
Mutta kuinka usein näitä oikeasti saa valita, siis itse ja yksin? Kyllähän se väistämättä kahden kauppa on voidaanko ero hoitaa muutoin kuin oikeusteitse, kävi siellä oikeudessa miten hyvänsä.
Totta kai jos toinen on hankalaksi tiedetty kannattaa välttää turhaa riitaa - jos kykenee. Kun eiköhän se tuommoinen ihminen sen riidan hanki, vaikka kuinka toinen yrittäisi sovitella ja olla mieliksi.
Onhan nämä niin yksilökohtaisia, mitä oikeasti pitäisi tehdä tai kannattaisi tehdä, että eipä tässä meille kai roolia jää kuin tämä, eli täällä jutella asiasta puolin ja toisin. Kuka niistä sitten itselleen jotain poimii, on myös toinen asia.
T: MaratonParkuja
Tiedän kokemuksesta monta tapausta, kun eronnut kakkossuhteeseen rakastunut mies on huonosta omastatunnosta ja eroa hyvitelläkseen jättänyt entisen yhteisen asunnon ex-vaimolle ja lapsille ja ottanut vain omat henkilökohtaiset tavaransa. Myös voi tehdä niin, että elatusmaksut kuitataan joko kokonaan tai osittain asunnon arvosta. Erilaisia vaihtoehtoja on jos pystyy keskenään neuvottelemaan.
Jospa Hukassa olevan mies jättää isomman osan omaisuudesta vaimolleen ja lapsilleen, emme voi tietää.
Ja eihän sitä jarruttamista tartte siihen lopettaa. Huoltajuusasiat voi riitauttaa. Omaisuudenjaon voi viedä siihen pisteeseen että on jälleen haettava käräjäoikeuden päätöstä. Voi kieltäytyä muuttamasta pois yhteisestä asunnosta joka käytännössä vaatii sitten yhteisomistuksen purkua, asuntokauppaa ja ositusta. Tai asumisoikeuden hakemista ja sen hinnan määrittelemistä jälleen sieltä käräjäoikeudesta, jossa hakija aina maksaa..
Nää kuuluu vahvasti niihin syihin miksi kannattaa aina yrittää ensin hyvällä, vaikka kuinka korpeaisi. Ja varsinkin jos on syytä epäillä että sattui niin änkyrä puoliso, ettei se riitelemistä lopeta jos riitelemään aletaan. Tokihan voi aina ottaa sen linjan että kerää kamansa ja lähtee tyhjin käsin, sanoo lapsillekin että voitte ihan itse päättää ja katsoo sitten vierestä kun ex manipuloi ne kokonaan itselleen. Mutta en minä tätäkään suosittelisi, minusta se on epäreilua. Jos on itselläkin toiveita eron lopputulemasta niin diplomatiaa ja psykologista pelisilmää preferoisin minä.