Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Onko siis joitain ihmisiä, jotka eivät ymmärrä suhteeseen mennessään, että voi myös tulla joskus ero? Kaikesta rakkaudesta ja muusta hyvästä tahdosta huolimatta. Ajatukseni liittyy tähän joidenkin kommentteihin, että kun toinen kertoo haluavansa erota niin silloin kerrotun asian vastaanottajalla herää suuri epäilys onko tämä koskaan edes rakastanut häntä kun haluaa lopettaa suhteen. Tämä edelleen liittyy siihen, että Onko joillain näin, että kun on kerran sanonut rakastavansa niin jos sitten tuleekin hetki, ettei rakkaus enää rittä niin joko toinen on valehdellut koko ajan tai sitten on nyt rikkonut lupauksensa. 

Eihän se nyt niin voi olla, että jos tulee se hetki, että toinen haluaa erota niin silloin samalla todistetusti toisen mielestä eroaja ei olekaan koko aikana ollut tosissaan ja rakastanut. Ymmärrän, että tulee mieli kysyä, että oletko koskaa rakastanut, mutta eihän se ole realistinen vaan tulee loukatusta tunteesta. Miten tuohon edes vastaa muulla tavoin kuin, että olen ollut rakastunut ja olen mennyt suhteeseen vilpittömästi tai jotain vastaavaa. 

Ihan samantyyppisiä ovat muutkin kysymykset, esimerkiksi miksi sitten menit kanssani yhteen kun nyt haluat erota, vastaus luultavasti samantyylinen kuin kohdassa "rakkaus". Oletko ollut koskaan onnellinen kanssani kun nyt et ole enää onnellinen. Vastaus luultavasti samantyylinen kuin kohdassa "rakkaus ja yhteenmeno aikanaan", heitätkö nyt menemään koko suhteemme hyvät ajat, vastaus luultavasti samantyylinen kuin kohdassa edelliset, ja tätä rataa ilmeisesti jatkuisi. Kysyjä kysyy kysymyksiä tietäen miten miten toinen vastaa.

OK, ymmärrän jos ja kun tämäntyyppinen erokeskustelu on sitten joillekkin jätetylle tarpeen. Mutta luulen, että jos tämäntyyppistä vakuuttelua jättäjä joutuu tekemään mitkään vakuuttelut tai sanamuodot eivät riitä. Samaa keskustelua käydään niin kauan uudestaan ja uudestaan, hiukan eri variaatioilla ainakin kun asutaan saman katon alla ennen muuttoa erilleen. Ehkä myös puhelimessa  ja tavatessa senkin jälkeen.

Ymmärrän myös sen, että jättäjä ei aina ymmärrä miksi tämänkaltaisia sessioita pitäisi käydä, koska hän ajattelee, että jätetty ymmärtää ettei tämänhetkinen ero mitätöi koko suhdetta mitä sen aikana on eletty ja tunnettu. Hän myös tietää, ettei tämäntyyppinen "keskustelu" auta helpottamaan jätetyn tunnetta kuin hetkeksi. Ymmärrän senkin, että ajatusmaailma on, että jättäjä on "velkaa" jätetylle ja nämä kaikki sitten pitää käydä läpi niin monta kertaa kuin jätetylle on tarpeen. 

No laitanpa nyt sitten tämän poistetun eilisen MP:n viestin takaisin tänne ;) Olkoon sen omistus taas kaikilla lukijoilla.

"Mietin muuten nyt, että jos jättäjä sanoo yhtenä syynä, etten ole enää onnellinen tässä liitossa. Voiko sen kertoa jätetylle vai jättääkö kertomatta. Vai alkaako kysely mikset ole, mitä olen tehnyt väärin kun et ole, mistä se johtuu...tämä vaarahan on olemassa jos jättäjä alkaa omia tunteitaan kertoa. Miltei aina jätetty kuitenkin loukkaantuu vaikka itse ensin haluaa kuulla syitä. 

Paljoonkin voisi kommentoida, mutta mielessä tässä ollaan erimielisyyden tai miksi sitä kutsumme, ytimessä.

Joidenkin mielestä se on vaara, jos toinen alkaa kyselemään, mitä on tehnyt väärin, tms. jos tunteistaan kertoo. Siis siinä on vaarana, että joutuu puhumaan niistä tunteistaan, koska toinen tahtoo tietää niistä enemmän. 

Sitten on meitä, jotka koemme, että ei siinä mitään vaaraa ole. Sitten vastataan niin rehellisesti kuin pystytään ja jos ei osata, sanotaan, että en osaa kertoa tuota tarkemmin, tämä on vain tunteeni. Ainakin itse ajattelen myös, että nuo ovat ihan luonnollisia ja hyödyllisiä kysymyksiä. En ottaisi niitä siten, että toinen tässä yrittää tehdä minusta syyllistä tai manipuloida takaisin suhteeseen, vaan aitoina kysymyksinä.

Kysymys mitä tein väärin toistuu muissakin tilanteissa kuin parisuhteissa, tosin, ja on aina hankala, jos siihen ei saa yhtään mitään vastausta. Ajatelkaa tilannetta, että teidät irtisanotaan. On esimiehelle vaikeaa kertoa miksi, oli irtisanomisen olosuhteet mitkä hyvänsä. Silti harva toimii siten, että vain toteaa, että sinut on irtisanottu ja kun olet niin pitkään ollut meillä töissä, tiedät varmaan itsekin miksi. Ja harva tyytyy tähän vastaukseen.

Erityisesti koen nurinkurisena tuon, että jätetään toinen, mutta kuvitellaan, että ei se loukkaa, jos ei kerro miksi. Siinä mielestäni, jenkkisanontaa käyttäen, laitetaan kärryt hevosen eteen. Eli käännetään seuraus syyksi. Sillä onhan se nyt siten, että ennen kaikkea loukkaa ja satuttaa se, että toinen jättää. 

Itse ajattelen, että jättäessäni toisen olen sen pahimman loukkauksen tehnyt. Vähintä, mitä sen jälkeen voin tehdä on antaa vastauksia jokaiseen kysymykseen, mikä toisella on. Silläkin uhalla, että vastaukseni loukkaavat. Se on toinen asia, joka minun täytyy kestää.

Mutta ilmeisesti jotkut ajattelevat myös niin, että se jättäjän taakka on jo niin raskas, siinä voi joutua ympäristön syyttelemäksi tms. joten sitä ei tarvitse enää lisätä toisen tunteilla tai jotain tänne päin. Tai sitten koetaan, että todellakin on vaarallista paljastaa toiselle enää yhtään enempää tunne-elämästään kuin suhteen aikana on tehty. Nämä nyt on tulkintoja, koska en näemmä todellakaan osaa asettua asemaan, jossa kuvittelisin, että en halua keskustella erosta toisen kanssa.

T: MaratonParkuja"

"Ymmärrän myös sen, että jättäjä ei aina ymmärrä miksi tämänkaltaisia sessioita pitäisi käydä, koska hän ajattelee, että jätetty ymmärtää ettei tämänhetkinen ero mitätöi koko suhdetta mitä sen aikana on eletty ja tunnettu. Hän myös tietää, ettei tämäntyyppinen "keskustelu" auta helpottamaan jätetyn tunnetta kuin hetkeksi. Ymmärrän senkin, että ajatusmaailma on, että jättäjä on "velkaa" jätetylle ja nämä kaikki sitten pitää käydä läpi niin monta kertaa kuin jätetylle on tarpeen. "

Tuo ei ole totta, että hyvä erokeskustelu ja yhdessä eron käsittely auttaisi vain hetkeksi. Päinvastoin. Siinä hetkessä se voi olla joskus kivuliastakin, mutta nimenomaan pitkän päälle tuosta voi olla todellakin suuri hyöty.

"Joidenkin mielestä se on vaara, jos toinen alkaa kyselemään, mitä on tehnyt väärin, tms. jos tunteistaan kertoo. Siis siinä on vaarana, että joutuu puhumaan niistä tunteistaan, koska toinen tahtoo tietää niistä enemmän." 

Kahdesti jätettynä en ole koskaan edes miettinyt, mitä minä olisin tehnyt väärin. Olen päätellyt, ettei sen toisen mielestä meidän suhde ole enää "houkutteleva". Olen toki kysynyt, jos tylysti toiminut, että mikä sinut sai siten toimimaan vaikka senkin voi aavistaa toisen kyvyttömyydeksi toimia asiallisesti.

Mutta mielestäni on päivän selvää, että jos kyseessä pitkä suhde ja yhteisiä lapsia ja/tai omaisuutta, niin keskustelut ovat merkittävästi tärkeimpiä ja uskon, että myös yleisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen yhä sitä mieltä että heikko on ollut keskustelun taso siihen saakka jos suhde summataan vasta erossa. 

Totta kai suhde summataan vasta erossa. Siihen saakkahan se suhde vielä kestää, on olemassa. 

Itse ajattelen, että summaamiseen kuuluu paljon muutakin kuin eropäätöksen julistus. Siihen kuuluu keskustelu siitä, miten mennään eteenpäin kumpikin, mitä tulevaisuuden kuvioita on, mitä tehdään sen ja tämän asian kanssa ja yleensä siinä sivussa on tullut esitettyä sitten suhteeseen liittyviä kysymyksiäkin. Molemmin puolin. 

Tuolla joku mietti, että onko kukaan oppinut erossa jotain, mitä suhteen aikana ei. Omasta puolestani voin sanoa, että jokaisesta erosta olen oppinut vähintään yhtä paljon kuin suhteesta. Nimenomaan juuri tuo, mitkä asiat erotessa nousee esiin, mitä haluaa vielä tietää, miten koko homma summautuu lopulta. Millä mielellä siitä oikeasti lähdetään. Mitä toinen koki min

Ok. Kaikki juttuja mitkä me puhuttiin läpi jo kohti eroa mennessä. Kova oli yritys että saataisiin kurssi vielä käännettyä ja ystävyyspohjaltakin katseltiin vielä tovi ennen erilleen muuttoa saati kolmansia. Nyt joudut vaan luottamaan minuun kun sanon ettei lopussa ollut enää syytä katsella taaksepäin vaan eteen.

Mitä sinä olet mieltä siitä että jätetty on yleensä se joka ei halua kuunnella jättäjän 'selityksiä'? Onko yhtä itsekästä kieltäytyä keskustelusta jätettynä?

-hyräilee dont speak

Vierailija kirjoitti:

"Ymmärrän myös sen, että jättäjä ei aina ymmärrä miksi tämänkaltaisia sessioita pitäisi käydä, koska hän ajattelee, että jätetty ymmärtää ettei tämänhetkinen ero mitätöi koko suhdetta mitä sen aikana on eletty ja tunnettu. Hän myös tietää, ettei tämäntyyppinen "keskustelu" auta helpottamaan jätetyn tunnetta kuin hetkeksi. Ymmärrän senkin, että ajatusmaailma on, että jättäjä on "velkaa" jätetylle ja nämä kaikki sitten pitää käydä läpi niin monta kertaa kuin jätetylle on tarpeen. "

Tuo ei ole totta, että hyvä erokeskustelu ja yhdessä eron käsittely auttaisi vain hetkeksi. Päinvastoin. Siinä hetkessä se voi olla joskus kivuliastakin, mutta nimenomaan pitkän päälle tuosta voi olla todellakin suuri hyöty.

Olen eri mieltä osittain. Joillekkin saattaa riittää yksi erokeskustelu, riippuen ihmisistä ja tilanteista. Mutta todella paljon on niitäkin joilla ei yksi riitä. Silloin on kysymyksessä usein se, että keskustelun sisältö sinällään ei merkitse niin paljon vaan se, että ennenkuin toinen lähtee pääsee purkamaan tällä tavoin pahaa mieltään, loukkaantumisen tunnetta, pettymystään, yrittää pitää vielä jotenkin kiinni edes näillä keskusteluilla, kun on itse loukattu haluaa loukata takaisiin, ehkä jollain tavalla haluaa kokeillakin vastaako toinen aina samoin samoihin jo kysyttyihin, ja jos ei ihan, niin pääsee sanomaan, että no niin nyt puhuit eri tavalla kuin silloin jne. 

Jos tuntee voimakasta tarvetta keskustella eroststa ja eron syistä yleensä yksi keskustel ei riitä. Säätää tosiaan rauhoittaa hetkeksi, mutta sitten nousee taas uusi kysymys tai tarve selvittää vanhaa. Monille eroaville on tuttua esimerkiksi illalla tai yöllä esiin nousevat kysymykset. Ja vaikka toinen sanoo jonkin Jan päästä, että nukutaan nyt jatketaan myöhemmin, niin toisella on edelleen tarve puhua. Ehkä sitten jotkut eivät tunnista itseään tai sitten ei ole tänne osunut näitä "klassisia" tapauksia. 

Täällä on hiukan kaksi koulukuntaa: nämä pitempiä erokeskusteluja haluavat ja sitten nämä, joille riittää se, että kyllä erosta keskustellaan, mutta usein se riittää molemmille, että suhde on ollut aikanaan hyvä, mutta nyt on ero kuitenkin ainoa vaihtohto. Tuskin kukaan on vallan keskustelematta jättänyt, vaikka jotkut niin ovat luulleet, paitsi jotkut katoajat. Mutta heistähän ei nyt ole näissä yleisissä kommenteissa kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ymmärrän myös sen, että jättäjä ei aina ymmärrä miksi tämänkaltaisia sessioita pitäisi käydä, koska hän ajattelee, että jätetty ymmärtää ettei tämänhetkinen ero mitätöi koko suhdetta mitä sen aikana on eletty ja tunnettu. Hän myös tietää, ettei tämäntyyppinen "keskustelu" auta helpottamaan jätetyn tunnetta kuin hetkeksi. Ymmärrän senkin, että ajatusmaailma on, että jättäjä on "velkaa" jätetylle ja nämä kaikki sitten pitää käydä läpi niin monta kertaa kuin jätetylle on tarpeen. "

Tuo ei ole totta, että hyvä erokeskustelu ja yhdessä eron käsittely auttaisi vain hetkeksi. Päinvastoin. Siinä hetkessä se voi olla joskus kivuliastakin, mutta nimenomaan pitkän päälle tuosta voi olla todellakin suuri hyöty.

 

Olen eri mieltä osittain. Joillekkin saattaa riittää yksi erokeskustelu, riippuen ihmisistä ja tilanteista. Mut

Yksi hyvä esimerkki löytyy lähipiiristä. Nainen lähetteli eron jälkeen vielä jokusen kuukauden exälleen viestejä, yleensä myöhään illalla tai keskellä yötä, sekä pitkiä sekavia e-maileja ja perään heti esti miehen numeron /mail osoitteen. Joskus soittikin kysyäkseen jotain asiaa, kuten esim että hänellä tuli mieleen se yksikin kerta kun hän sai paniikkikohtauksen 500 km päässä eikä mies lähtenyt kesken työpäivän ajamaan paikalle,  niin joko mies oli silloin lakannut rakastamasta. Ja sen sellaista. Tää on varmaan yksi esimerkki sellaisista keskusteluista mitä jätetty tarvitsee saadakseen eron käsiteltyä ja päästäkseen eteenpäin.

"jättäjän taakka on jo niin raskas, siinä voi joutua ympäristön syyttelemäksi tms. joten sitä ei tarvitse enää lisätä toisen tunteilla tai jotain tänne päin. Tai sitten koetaan, että todellakin on vaarallista paljastaa toiselle enää yhtään enempää tunne-elämästään "

Joillakin voi myös olla niin suuri mielipide-ero jostain asiasta että ei pelkästään se ole johtanut eroon,  mutta on ollut myös tunteellinen ja vaikea asia molemmille puhua. Esimerkiksi käypi vaikka tilanne missä 1. osapuoli haluaa lapsen. Toinen ei. Asiasta väännetään vuosi. Sitten toinen heltyy yrittämään,  mutta huomaa yrittäessä että on joka kerran helpottunut kun hedelmöitys ei onnistunut. Lisäksi tunne siitä että tuli painostetuksi suureen päätökseen mitä ei halunnut tehdä tuottaa epäluottamusta ja vihaisia tunteita kumppania kohtaan (tästä puhutaan myös) ja johtaa lopulta eroon. Mennään terapiaan ja osapuoli nro 1 ilmoittaa että lapsiasiasta ei puhuta tai hän kävelee ulos. Terapiassa osapuoli 1. Kysyy osapuolelta 2 'miksi tämä suhde ei riittänyt sulle vaikka minä aina rakastin sua ehdoitta'. Mitä sinä neuvoisit vastaamaan kysymykseen?

Eroon johtanut juttu voi olla etenkin jätetylle niin kipeä henkilökohtainen tragedia, että en nyt oikein näe etua sen pyörittelemisessä. Eikö se ole vähän kuin potkisi toista maassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yhä sitä mieltä että heikko on ollut keskustelun taso siihen saakka jos suhde summataan vasta erossa. 

Totta kai suhde summataan vasta erossa. Siihen saakkahan se suhde vielä kestää, on olemassa. 

Itse ajattelen, että summaamiseen kuuluu paljon muutakin kuin eropäätöksen julistus. Siihen kuuluu keskustelu siitä, miten mennään eteenpäin kumpikin, mitä tulevaisuuden kuvioita on, mitä tehdään sen ja tämän asian kanssa ja yleensä siinä sivussa on tullut esitettyä sitten suhteeseen liittyviä kysymyksiäkin. Molemmin puolin. 

Tuolla joku mietti, että onko kukaan oppinut erossa jotain, mitä suhteen aikana ei. Omasta puolestani voin sanoa, että jokaisesta erosta olen oppinut vähintään yhtä paljon kuin suhteesta. Nimenomaan juuri tuo, mitkä asiat erotessa nousee esiin, mitä haluaa vielä tietää, miten koko homma summautuu lopulta. Millä mielellä

Ok. Kaikki juttuja mitkä me puhuttiin läpi jo kohti eroa mennessä. Kova oli yritys että saataisiin kurssi vielä käännettyä ja ystävyyspohjaltakin katseltiin vielä tovi ennen erilleen muuttoa saati kolmansia. Nyt joudut vaan luottamaan minuun kun sanon ettei lopussa ollut enää syytä katsella taaksepäin vaan eteen.

Mitä sinä olet mieltä siitä että jätetty on yleensä se joka ei halua kuunnella jättäjän 'selityksiä'? Onko yhtä itsekästä kieltäytyä keskustelusta jätettynä?

-hyräilee dont speak

Ei kai kukaan ole väittänytkään, että sinulla olisi ollut tarve puhua enää eron aikaan suhteen asioista. Olet kertonut selvästi, ettei kohdallasi näin ole ollut. Jos kumppanisi (ex) ei myökään kokenut tarvetta tähän enää, niin eihän siinä ole sitten mitään ristiriitaa edes asian kanssa. Toisaalta,  ennen eroa paljon puhuminen suhteen asioista, on mielestäni ihan suoraan tätä erokeskusteluakin. Ja on ollut suuri tarve puhua näitä asioita. Vaikka eropäätöstä ei ole silloin vielä tehtykään. Erokeskustelua käydään joskus myös vähän myöhemmin itse erohetkestä. 

On sitten eri asia, jos toisella on tarve käsitellä vielä asioita yhdessä ja toisella ei. Kumman mukaan silloin mielestäsi pitäisi mennä? Vai jokin kompromissi? Mutta kuten aiemminkin sanottua, niin suhteita ja tilanteita on monenlaisia, ei ole mitään yhtä kaava kaikkiin tilanteisiin. En osaa siis vaikkapa itse suoraan ottaa kantaa omaan tilanteeseesi, kun en tiedä tarkemmin.

Omasta mielestäni myös riippuu hyvin paljon tilanteesesta ja tapauksesta, onko jätetyn yhtä itsekästä kieltäytyä keskustelusta. Karkeasti arvioisin, että ehkä useammin voisi olla perusteltua kieltäytyä, kuin toisinpäin. Mutta todellakaan ei voi tällaisia yleistyksiä mielestäni tehdä vain sen perusteella, onko jätetty vai jättäjä, vai yhdessä haluttu erota. Lähtökohtaisesti ajattelen, että jos kummalla vain on tarve puhua, niin toisen olisi silloin hyvä tämä aisia huomioida, ja että silloin puhuttaisiin. Ihan joka tilanteeseen tämäkään ajatus ei välttämättä silti sovi, mutta tällöin on mielestäni usein kyse vähän poikkeuksellisemmista tapauksista. Aika tavallistahan kuitenkin on, että molemmilla on tarve jutella eroasioista keskenään. 

"Nyt joudut vaan luottamaan minuun kun sanon ettei lopussa ollut enää syytä katsella taaksepäin vaan eteen."

Mutta mikä sun ongelma on sitten siinä, että kaikkie ivät koe näin? Luota sinä nyt vaan meihin kun sanotaan että joskus ne erokeskustelut ovat todella tarpeellisia ja antavat ihmisille paljon ja tekevät heistä onnellisempia.

Nyt on taas keskustelu mennyt jo toiseen asiaan, eli siihen, että erokeskustelu ei ole enää erokeskustelua, vaan toinen on jäänyt roikkumaan ja vaatimaan enemmän. Tämä on mielestäni jo ihan eri tilanne, joten näiden vertailu, sen, saako toinen kysyä suunnilleen yhtään mitään vaiko saako jäädä riippumaan erilaisilla vedätyksillä on vähän hankalaa.

Mutta tosiaan noin yleisesti sanoisin, että kyllä palaamme ympyrän keskiöön, eli omiin rajoihin. Totta kai ne täytyy erotessa vetää siinä kuin muuallakin. Eikä pelkästään parisuhteessa, tietenkään.

En itse osaa piirtää selkeää viivaa siihenkään, mistä erokeskustelu alkaa ja mihin se loppuu. Jos joku pariskunta pari vuotta kelailee, erottaisiinko vai ei, pidän sitä erokeskusteluna.  Kai silloin ero onkin vain toteamus päätöksestä, eikä enempään tarvetta. Jos taas toinen (kuten valitettavasti esim. itse olen tehnyt) ilmoittaa suhteen suht alkuvaiheessa, eli vähän alle vuoden jälkeen, että ei tästä kyllä taida tulla mitään tulla, katson, että erokeskustelu alkaa siitä ilmoituksesta ja tapahtuu siis eron jälkeen. Jolloin toisella on mielestäni ihan aiheellista kysyä, rakastitko minua koskaan, siitä huolimatta, että en mitään rakkauden valoja tehnytkään, mutta jotainhan siinä hommassa oli kun niinkin kauan kimpassa oltiin. 

Tässä vertaillaan sikin sokin taas omia tilanteita, otetaan kantaa toisten tilanteisiin ja kaikki hedelmät on samannäköisiä korissa, koen ainakin omalla kohdallani!

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

"Nyt joudut vaan luottamaan minuun kun sanon ettei lopussa ollut enää syytä katsella taaksepäin vaan eteen."

Mutta mikä sun ongelma on sitten siinä, että kaikkie ivät koe näin? Luota sinä nyt vaan meihin kun sanotaan että joskus ne erokeskustelut ovat todella tarpeellisia ja antavat ihmisille paljon ja tekevät heistä onnellisempia.

Juu. Ja hyvähän se on niitä henkseleitä paukutella, jos itse sen kattavan erokeskustelun suhteen asiosta onkin jo itse asiassa käynyt eropäätöksen konkretisoitumiseen mennessä.

Itselläkin on itse asiassa ollut eräässä suhteessani aikalailla tuolla kaavalla. Toisessa on sitten puhuttu hyvinkin rauhassa ja rakentavasti niin ennen eroa, erotessa, kuin sen jälkeenkin. Sitten taas suhteessa, jossa oli henkistä väkivaltaa, niin se erokin, eropuhe ja eron syytkin, oli yhtä traumatisoivaa kärsimystä.  

Taitaa olla monen muutenkin hankalaa ymmärtää, että ihmisiä, eroja ja tilanteita on hyvin monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään tiedä, mikä tämä viestien poistelun mekaniikka oikein on, mutta joku tätä aina ilmeisesti jaksaa tehdä. Oman viestini kirjoitin poikkeuksellisesti aika myöhään, joten kiirettä on pitänyt, jos sen joku kirjoittajista on ennättänyt poistamaan. Kiitos tiedosta, sillä etenkin minullehan tuppaa tulla nuo vanhat viestit vastaan, joten nyt en sitten enää voi sanamuotojani tarkistaa - niihinhän on tavattu puuttua.

En jätä viestejäni minnekään talteen, vaan kyllä ne lähtee vain näppikseltä semmoisina kuin lähtee:-)

T: MaratonParkuja

 

Itsekään en tiedä miten noita poistellaan. Mulla oli vanha välilehti auki uuden lisäksi, kun illalla huomasin, että näitä poisteluja on ollut ja sitä asiaa tarkastelin. Siitä näkyi, että esimerkiksi sun viestisi klo 20.27 oli tallessa vanhassa välilehdessä, mutta päivitetyssä sivussa se oli poissa. Oli va

jos on poistettu viestejä niin oli jossain välissä melko erikoisia tykkäysryntäyksiäkin.. hmmm..

Vierailija kirjoitti:

"Nyt joudut vaan luottamaan minuun kun sanon ettei lopussa ollut enää syytä katsella taaksepäin vaan eteen."

Mutta mikä sun ongelma on sitten siinä, että kaikkie ivät koe näin? Luota sinä nyt vaan meihin kun sanotaan että joskus ne erokeskustelut ovat todella tarpeellisia ja antavat ihmisille paljon ja tekevät heistä onnellisempia.

Tottakai. Joskus.

Keskustelu alkoi siitä kun selvittämättä ollenkaan minkälaisesta tilanteesta oli kyse, sai moni kuulla olevansa itsekäs kun EI ole tällaista keskustelua erossaan käynyt.

Hyvä että olet sitä mieltä ettei asia ole poikkeuksetta niin että jos ei syitään laveasti selvitä, on ilmiselvästi itsekäs.

Ihme jankuttamista.

Onko täällä yksi jankuttaja vai useampi?

Tietenkin silläkin on rajansa sitten, jos toiselle ei mikään riitä, ja hän jää selvästi pidempään epäterveesti roikkumaan tai käytöksensä on kohtuutonta, kuten vaikka yöllä soittelut, raivominen tai muu vastavaa. (Mistään väkivallasta, vainoamisesta tms. tietysti nyt sitten puhumattakaan.) 

Lähtökohta tälle keskustelulle, erityisesti koskien vähän pidempiä parisuhteita, taisi kuitenkin olla aika pitkälle se, että: "Miksi se ei riitä, jos kerron, että rakkaus on loppu. Miksi sitä pitäisi selittää enempää? Miksi pitäisi keskutella erotessa, jos itse ei vain halua? Miksei ilmoitus erosta, tai ettei ole enää fiilistä, riitä? " 

Ja sitten se ajatuksenluku ja arvailu motiiveista: "kyllähän toinen nyt tietää" , "Miksi ja mistä se nyt haluaa keskustella?"

MInusta kaikki tuollainen on välttelyä kohtaamasta toista rehdisti erotilanteessa. Eikä se ole niin hyvä juttu. Ääripäässä on toki se toinenkin laita sitten, mikä ei myöskään ole hyvä juttu. 

Kertokaa nyt mitä haluaisitte kuulla jättäjän sanovan teille. Ei mitään laajaa analysointi, koska se tuntuu näköjään vaikealta vastata ja torppaa siihen. 

Vaan ihan omin sanoin ja ruohonjuuritason kielellä. 

Tietenkin keskustelu laajenee ja polveilee tapauksesta toiseen. Onhan asia laaja ja jokainen parisuhde ja ero erilainen. Eikö se ole juuri mielenkiintoista, lukea hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja erotapauksia. Ei täällä edes voi olla vain yhtä ja oikeaa tapaa josta kirjoittaa. Jos taas kaikki olisimme yhtä ja samaa mieltä niin siinäkään oikein olisi mitään mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt mitä haluaisitte kuulla jättäjän sanovan teille. Ei mitään laajaa analysointi, koska se tuntuu näköjään vaikealta vastata ja torppaa siihen. 

Vaan ihan omin sanoin ja ruohonjuuritason kielellä. 

 

Mitäpä jos itse aloitat omalla vastauksellasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt mitä haluaisitte kuulla jättäjän sanovan teille. Ei mitään laajaa analysointi, koska se tuntuu näköjään vaikealta vastata ja torppaa siihen. 

Vaan ihan omin sanoin ja ruohonjuuritason kielellä. 

 

Mitäpä jos itse aloitat omalla vastauksellasi?

En ole eroamassa. Olen eronnut jo aikaa. En minä kaivannut sen kummempia keskusteluja, olin se joka otti eron puheeksi. Sanoin miehelleni suurinpiirtein, että olethan itsekin huomannut, että meillä ei mene hyvin. Olisi viisaampaa erota ennenkuin alamme enemmän ärsyttää toisiamme ja riidat pahenee. En ole sinulle sopiva vaimo emmekä ehkä sopivat toisillemme. Olet vielä sen verran nuori, että löydät vielä jonkun uuden. Tietenkin käytännön asiat myös juteltiin. 

Ei mies muistaakseni sen kummemmin myöskään jutellut, yritti kyllä sanoa, että olisimme jatkaneet. Sanoin, että en halua, että jatkamme, vaan erotaan nyt kun olemme vielä säilyttäneet jonkin tasoisen kunnioituksen toisiamme kohtaan. 

Ei tule nyt mieleen mitään, mitä olisin odottanut miehen sanovan minulle. Tai ehkä sen, että on tullut oltua joskus liian kontrolloiva sinua kohtaan. Mutta sitä hän ei olisi sanonut koska ei itse ole ollut sitä mieltä, eikä edes ehkä  tajunnut olleensa. Ja pystyin jatkamaan elämääni ihan hyvin ilman sitä huomiota.