Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole pääsyy pelkästään, että jätetty loukkaantuu jos kertoo esimerkiksi ettei ole ollut onnellinen suhteessa. Vaan se, että usein keskustelu sitten ajautuu juuri uusien kysymysten myötä inttämiseen, suuttumiseen, ääni kohoaa ja sitten aletaan vetää mukaan kaikkea muutakin asiaan liittymätöntä. 

"Ai, et ole ollut varmaan ikinä onnellinen kanssani, miksi sitten menit yhteen kanssani, olisit valinnut jonkun toisen, no varmaan sinulla on ollutkin joku toinen, et ole koskaan minusta välittänytkään tosissasi. Tämä suo on loputon. Edelleen kysyn kuvitteleeko joku pystyvänsä pysymään asiallisena kun ensin loukkaantuu kun jättäjä kertoo syyn ja sitten loukkaantumisen myötä tilanne eskaloituu nopeastikin. Ja se sitten siitä rakentavasta erokeskustelusta. 

Hienoja teorioita on helppoa luoda, muttei käytännössä toteuttaa. 

Onko jotkut näin konfliktipelkoisia? Aivan normaalia, että erossa käydään tuokin vaihe. Mutta jos käsitys parisuhteista on otain hollywod-huttua, eli että aina ollaan sivistyneitä ja pikkusormi pystyssä siemaillaan teetä ja skeskustellaan älykkäästi. Sitä paitsi sinähän se pelkäät että suoa loukataan että toinen alkaa sanomaan ikäviä asioita vaikka sä vaan ihansti olet jättämässä ilman mitään tunnekuohuja. Vaarana on että toinen jopa suuttuu iik ei meillä.

Siitä tässä yleensä on kyse. Siinä eron kuohussa voi tosiaan itsekin joutua kuulemaan jotain mistä ei pidä ja mikä loukkaa. Vaikka on vaan niin hieno ihminen ja tekee hyvää eroa. 

No ei kai kukaan halua sitä riitaa,mikä erossa joskus tulee. Mutta ei se kyllä aina niin mene, että menee älyttömäksi huutamiseksi, vaikka toinen kysyykin, että miten on, rakastitko koskaan minua. Ja sitähän sai itsekin miettiä. Että mihin tämä suhde oikeastaan perustui ja miksi ei enää rakasta tai ole onnellinen.

Kun sen sitten itselleen selvittää niin mun on vaikea ymmärtää, miksi ei kertoisi toisellekin. Pahemmalta musta kyllä suru tuntuu kun kiukku, mutta luonnekysymyksiä. Joku ei yhtään kestä sitä, että toinen suuttuu tai arvostelee. Haluavat kai miellyttää loppuun asti ja sen ylikin.

Eihän tuossa ylläolevassa keskustelussa ole kyse jättäjän konfliktipelosta vaan kun tuollaisesta keskustelusta ei vain ole mitään hyötyä kummallekkaan. Olisiko sitten tuontyylinen "keskustelu" sitä mitä halutaan. Että jätetty saa huutaa ja sättiä ja heittää kaikki ulos suustaan mitä mieleen tulee? Jätetty ei tuosta mene sen enempää rikki, mutta mitään uutta valoakaan ei erotilanteeseen tule. Miksi muuten jos toinen ei ole ollut onnellinen niin se on jotenkin väärin ja jätetty saa sitten purkaa harmituksensa - niin, siihen kun jättäjä ei ole ollut onnellinen. Eli jättäjä on SIINÄKIN toiminut väärin, niin väärin, että häntä moititaan lisäksi konfliktipelkoiseksi kun ei haluaisi ottaa syykseen syytä jota ei ole. 

Minista tuntuu, että se on jättäjältä väärin kun yrittää jotenkin asiallisesti hoitaa erotilanteen. Yrittämällä kertoa, että liitto ei nyt enää toimi. Koska hän silloin ottaa jätetyltä pois mahdollisuuden purkaa suuttumustaan. Eli pitää kertoa jotain syitä, että jätetty saa täten luvan suuttua ja samalla voi päästään suustaan ulos pahan olonsa, hyvinkin monisanaisesti.

Onko nyt siis päätetty, että jos jätetty kysyy noita kysymyksiä se tapahtuu aina huutamalla ja sättimällä? Että nämä eivät voisi olla kysymyksiä, joita hän pohtii ja miettii ja haluaa tietää ja ihan rauhallisesti, mutta kyllä surullisena esittää? Mikäs luonnonlaki tämä on, että aina huudetaan ja sätitään. Ja nähtävästi se on nyt jättäjä, jolla on oikeus päättää, mistä on hyötyä molemmille. 

Kysymys, jonka toinen esittää on kysymys, johon hän haluaa vastauksen. Näin ajattelee mielestäni normaalit ihmiset minusta eikä ala vääntämään siitä yhtään sen enempää. Esimeriksi kysymys rakastitko oikeastaan koskaan on ihan hyvä kysymys. Siihenkin kun toisinaan voi olla vastaus, että alusta alkaenhan olimme enemmän kavereita.Jos rehellisiä ollaan. 

Mutta harvoinhan halutaan olla. Kun siitä ei ole kummallekaan mitään hyötyä, kuulemma.

Meneepä täällä taas keskustelu loikkien eteenpäin, toivottavasti en kamalasti hoe jo  sanottua, kun lukaisin aika pikapuolisesti. 

En kyllä minäkään nyt ihan tajua tuota, että miksi ihan normaalit kysymykset olisivat jotain jättäjän sättimistä ja ne pitäisi huutaen esittää.

Minusta on aika luonnollista kysyä, kun toinen tahtoo erota (ellei todellakin ole huutoriidelty monta kuukautta tms.), että miksi, onko sinulla joku toinen? Koska voi olla ja saa olla ja se todellakin on hyvä syy. Kyllä ihminen saa rakastua toiseen, niin kipeää kuin se jätetylle onkin. Mutta uskokaapa tai älkää, suurin osa kuulisi sen erotilanteessa mieluummin puolisoltaan kuin kyliltä eron jälkeen.

Tai jos sanoo, että rakkaus on loppunut, että oliko sitä oikeastaan sitten koskaan. Sillä lähes jokainen meistä miettii sitäkin, mitä tämä suhde sitten lopulta oli. Ja tuntuu hyvältä kuulla, että kyllä oli, mutta nyt ei enää tunnu siltä = suhteemme ei ole ollut valhetta. Tai jos se on alkanut enemmän kaveripohjalta ja sellaisena pysynyt, kertoa sitten rehellisesti se. 

Miksi nämä kysymykset ovat "hyödyttömiä"? Ja saako sen toisen puolesta todellakin päättää, että tuommoinen kysely on turhaa?

T: MaratonParkuja

Nähtävästi täällä ihmiset ovat olleet suhteissa joissa ei osata hankalista asioista puhua kuin huutamalla kun on niin varmaa että erossa se ainakin menis vaan huudoksi ja toisen niskaan paskaa heittämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

 

Niin, eli yhtään mitään uutta asiaa ei ollut tämän 10675 kommentissa taaskaan. Kuin pientä vihjailua ikävään suuntaan ja oletuksia mitä minä olen itse jossain kommentissa sanonut. Jos kerran meidän muutamien erokommentit ovat niin tosi surkeita, kuten annoit ymmärtää niin tosiaan, itsekin luistelit sujuvasti ja jätit kertomatta mitä ne "hyvät" sitten olisivat. Kovin olit jotenkin ylemmyydentuntoinen, mutta miksi? 

Pahoittelut jos et ollutkaan sama kirjoittaja kuin tuossa suoraan viittaamassasi viestiketjussa hyvin samanaiheisella asialla kirjoittanut 10669 tai 10676. Tein tosiaan olettamuksen, että keskustelin tuossa viestiketjussa saman kanssa ja että edelleen vastaan samalle. Eikö siis ollut näin? (Jos ei ollut sinun kynästäsi nuo toiset, niin näiden viestien aiheisiin viittaava kappale keskellä tuota edellistä kirjoitustani menkööt siis näille osoitetuksi.)

Joka tapauksessa tosiaan oma aiheeni oli hyvä rehellinen keskustelu, myös erotessa. Koen ensinnäkin vähän erikoisena, että tätä agendaa haluttiin väistää eri tavoin tai vääntää esim. muotoon, että "esittäisin muita keskustelunaiheita" Ja tuntuu, että ihan jopa leikitään, ettei yhtään ymmärrettäisi, millaista hyvä rehellinen erokeskustelu voisi olla. (Toinen hullu ajatus minulle on se, että eron syyt olisivat eroajalle itselleen jotenkin ihan hämärän peitossa, eikä niistä siksi osaisi sanoa toiselle juuri mitään.)

Mutta jos todella ei itsellä tällaisesta hyvästä keskustelusta ja asioiden käsittelystä erotessa ole käsitystä tai mitään kunnon mielikuvaa, niin sitten ollaan kyllä ihan oikeasti mielestäni aika alkeissa keskustelutaidoissa. Onko se sitten ylemmyydentuontoista todeta. Ehkä. Mutta minusta se on enemmänkin vähän surullista ja huolestuttavaa, jos oikeasti näin on, eikä ollut kyse vain jostain väittelyargumentoinnista.

Lisäksi olen itse jo kertonut parikin esimerkkiä tähän keskusteluun. Ja jos todella ajatus siitä, että erotessa voisi pyrkiä keskustelemaan hyvin ja rehellisesti, kuunnella puolin ja toisin, on hyvin vieras, niin aihe myös on ihan oikeasti todella laaja kyllä alkaa kädestä pitäen selittää. Jos jo käyty keskustelukaan (ja ne esimerkit!) ei yhtään tähänkään mennessä ole ajatusta avannut. 

Lisäksi tuo kysymys "Miksi pitäisi puhua" tms, on tässä keskustelussa käsitelty jo aika laajasti, ja itsekin olen siihen jo aiemmin vastannut, niin mielestäni on ihan korrektia viitata aiempaan keskusteluun tästä aiheesta.

En myöskään koe, että minun tarvisi esittää esimerkkejä (vielä lisää), josta itse oletan myös ihan tavallisella ihmisellä olevan jonkinlainen käsitys jo valmiiksikin perustiedoissaan. Toki ihan kiva jos joku jaksaa laittaa niitä. Anonyymilta keskustelijalta nyt kuitenkin tässä penätään esimerkkejä ja parempia selityksiä, mutta omassa erossa pidemmästä parisuhteesta ei kuitenkaan koe velvollisuutta itse puhua ja selittää niukkaa eroilmoitusta enempää? 

- 10675

Vierailija kirjoitti:

10675. Esität, että pitäisi muita keskustelunaiheita, mutta mitä. Antaisitko jotain esimerkkejä. On helppoa heittää, että jotain muuta, kuten on monet tääll tehneet. Mutta kuitenkaan ei ole yhtään selventävää ilmennyt mitä ne "muut aiheet" sitten olisivat. 

Mitä voi sanoa jos liitto on pikkuhiljaa hiipunut ja molemmat ovat siinä hiipuvassa junassa istuneet. Miksi jättäjän pitäisi jotenkin silloin olla velvollinen tekemään selontekoa, kyllähän se toinenkin junan kyydissä istuja ne on huomannut ja tietää. Junan vauhti on hiipunut ja nyt sitten pysähtynyt ja matkustajat astuvat eri asemille. 

 

10675 kirjoitti: "Hyvä keskustelu on tosiaan muuta kuin toisen syyttelyä ja syyllistämistä. Jos näkee, että on vain kaksi vaihtoehtoa, joko tällainen syyttely kärkenä "puhuminen"  tai sitten vaikeneminen, niin ehkä olisi aika vähän kehittää omia puhetaitoja. Muitakin parempia vaihtoehtoja kun myös on."

Haluat siis tietää, millaista olisi hyvä rehellinen keskustelu, erityisesti vaikeammista aiheista ja erosta? Ja esimerkkejä? (kyse on siis keskutelutavoista)

En valitettavasti jaksa nyt alkaa ihan näin suuren perusasian mentoriksi. Voi olla, että palaan aiheeseen vielä myöhemmin. Hyvä keskustelutaito olisi kyllä tärkeää monessa tilanteessa, kuin myös eroissa, (ja myös parisuhteessa).

Täällä on kuitenkin nyt tästäkin aiheesta jo jonkin verran kirjoitettu, ja esimerkkejäkin todella annettu. Jostain syystä ne ovat menneet sinulta ilmeisesti ohi. Itse taisit ehdottaa toisen syyttämistä ja haukkumista, taikka kliseistenkin fraasien kuten "It's me, not you" laukomista, ja itsellesi ei tullut ilmeisesti jostain syystä (?) nyt mieleen muita tapoja keskustella.

No aika alkeissa siis mennään, mutta ehkä vielä palaan asiaan, vaikka aika suurelta savotalta kyllä näyttää, ja voi siis olla, että oppisi olisi haettava kuitenkin muualta.

"Miksi jättäjän pitäisi jotenkin silloin olla velvollinen tekemään selontekoa, kyllähän se toinenkin junan kyydissä istuja ne on huomannut ja tietää."

Tähän kysymykseen sinulle onkin nähdäkseni jo annettu monta vastausta kattavasti, joten niitä en lähde enää toistamaan. Toki eroja ja suhteita on hyvin erilaisia, joten tämänkin asian suhteen on varmasti paljon vaihtelua.

terv. 10675