Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole pääsyy pelkästään, että jätetty loukkaantuu jos kertoo esimerkiksi ettei ole ollut onnellinen suhteessa. Vaan se, että usein keskustelu sitten ajautuu juuri uusien kysymysten myötä inttämiseen, suuttumiseen, ääni kohoaa ja sitten aletaan vetää mukaan kaikkea muutakin asiaan liittymätöntä. 

"Ai, et ole ollut varmaan ikinä onnellinen kanssani, miksi sitten menit yhteen kanssani, olisit valinnut jonkun toisen, no varmaan sinulla on ollutkin joku toinen, et ole koskaan minusta välittänytkään tosissasi. Tämä suo on loputon. Edelleen kysyn kuvitteleeko joku pystyvänsä pysymään asiallisena kun ensin loukkaantuu kun jättäjä kertoo syyn ja sitten loukkaantumisen myötä tilanne eskaloituu nopeastikin. Ja se sitten siitä rakentavasta erokeskustelusta. 

Hienoja teorioita on helppoa luoda, muttei käytännössä toteuttaa. 

Onko jotkut näin konfliktipelkoisia? Aivan normaalia, että erossa käydään tuokin vaihe. Mutta jos käsitys parisuhteista on otain hollywod-huttua, eli että aina ollaan sivistyneitä ja pikkusormi pystyssä siemaillaan teetä ja skeskustellaan älykkäästi. Sitä paitsi sinähän se pelkäät että suoa loukataan että toinen alkaa sanomaan ikäviä asioita vaikka sä vaan ihansti olet jättämässä ilman mitään tunnekuohuja. Vaarana on että toinen jopa suuttuu iik ei meillä.

Siitä tässä yleensä on kyse. Siinä eron kuohussa voi tosiaan itsekin joutua kuulemaan jotain mistä ei pidä ja mikä loukkaa. Vaikka on vaan niin hieno ihminen ja tekee hyvää eroa. 

No ei kai kukaan halua sitä riitaa,mikä erossa joskus tulee. Mutta ei se kyllä aina niin mene, että menee älyttömäksi huutamiseksi, vaikka toinen kysyykin, että miten on, rakastitko koskaan minua. Ja sitähän sai itsekin miettiä. Että mihin tämä suhde oikeastaan perustui ja miksi ei enää rakasta tai ole onnellinen.

Kun sen sitten itselleen selvittää niin mun on vaikea ymmärtää, miksi ei kertoisi toisellekin. Pahemmalta musta kyllä suru tuntuu kun kiukku, mutta luonnekysymyksiä. Joku ei yhtään kestä sitä, että toinen suuttuu tai arvostelee. Haluavat kai miellyttää loppuun asti ja sen ylikin.

Eihän tuossa ylläolevassa keskustelussa ole kyse jättäjän konfliktipelosta vaan kun tuollaisesta keskustelusta ei vain ole mitään hyötyä kummallekkaan. Olisiko sitten tuontyylinen "keskustelu" sitä mitä halutaan. Että jätetty saa huutaa ja sättiä ja heittää kaikki ulos suustaan mitä mieleen tulee? Jätetty ei tuosta mene sen enempää rikki, mutta mitään uutta valoakaan ei erotilanteeseen tule. Miksi muuten jos toinen ei ole ollut onnellinen niin se on jotenkin väärin ja jätetty saa sitten purkaa harmituksensa - niin, siihen kun jättäjä ei ole ollut onnellinen. Eli jättäjä on SIINÄKIN toiminut väärin, niin väärin, että häntä moititaan lisäksi konfliktipelkoiseksi kun ei haluaisi ottaa syykseen syytä jota ei ole. 

Minista tuntuu, että se on jättäjältä väärin kun yrittää jotenkin asiallisesti hoitaa erotilanteen. Yrittämällä kertoa, että liitto ei nyt enää toimi. Koska hän silloin ottaa jätetyltä pois mahdollisuuden purkaa suuttumustaan. Eli pitää kertoa jotain syitä, että jätetty saa täten luvan suuttua ja samalla voi päästään suustaan ulos pahan olonsa, hyvinkin monisanaisesti.

Onko nyt siis päätetty, että jos jätetty kysyy noita kysymyksiä se tapahtuu aina huutamalla ja sättimällä? Että nämä eivät voisi olla kysymyksiä, joita hän pohtii ja miettii ja haluaa tietää ja ihan rauhallisesti, mutta kyllä surullisena esittää? Mikäs luonnonlaki tämä on, että aina huudetaan ja sätitään. Ja nähtävästi se on nyt jättäjä, jolla on oikeus päättää, mistä on hyötyä molemmille. 

Kysymys, jonka toinen esittää on kysymys, johon hän haluaa vastauksen. Näin ajattelee mielestäni normaalit ihmiset minusta eikä ala vääntämään siitä yhtään sen enempää. Esimeriksi kysymys rakastitko oikeastaan koskaan on ihan hyvä kysymys. Siihenkin kun toisinaan voi olla vastaus, että alusta alkaenhan olimme enemmän kavereita.Jos rehellisiä ollaan. 

Mutta harvoinhan halutaan olla. Kun siitä ei ole kummallekaan mitään hyötyä, kuulemma.

Meneepä täällä taas keskustelu loikkien eteenpäin, toivottavasti en kamalasti hoe jo  sanottua, kun lukaisin aika pikapuolisesti. 

En kyllä minäkään nyt ihan tajua tuota, että miksi ihan normaalit kysymykset olisivat jotain jättäjän sättimistä ja ne pitäisi huutaen esittää.

Minusta on aika luonnollista kysyä, kun toinen tahtoo erota (ellei todellakin ole huutoriidelty monta kuukautta tms.), että miksi, onko sinulla joku toinen? Koska voi olla ja saa olla ja se todellakin on hyvä syy. Kyllä ihminen saa rakastua toiseen, niin kipeää kuin se jätetylle onkin. Mutta uskokaapa tai älkää, suurin osa kuulisi sen erotilanteessa mieluummin puolisoltaan kuin kyliltä eron jälkeen.

Tai jos sanoo, että rakkaus on loppunut, että oliko sitä oikeastaan sitten koskaan. Sillä lähes jokainen meistä miettii sitäkin, mitä tämä suhde sitten lopulta oli. Ja tuntuu hyvältä kuulla, että kyllä oli, mutta nyt ei enää tunnu siltä = suhteemme ei ole ollut valhetta. Tai jos se on alkanut enemmän kaveripohjalta ja sellaisena pysynyt, kertoa sitten rehellisesti se. 

Miksi nämä kysymykset ovat "hyödyttömiä"? Ja saako sen toisen puolesta todellakin päättää, että tuommoinen kysely on turhaa?

T: MaratonParkuja

Nähtävästi täällä ihmiset ovat olleet suhteissa joissa ei osata hankalista asioista puhua kuin huutamalla kun on niin varmaa että erossa se ainakin menis vaan huudoksi ja toisen niskaan paskaa heittämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

 

Niin, eli yhtään mitään uutta asiaa ei ollut tämän 10675 kommentissa taaskaan. Kuin pientä vihjailua ikävään suuntaan ja oletuksia mitä minä olen itse jossain kommentissa sanonut. Jos kerran meidän muutamien erokommentit ovat niin tosi surkeita, kuten annoit ymmärtää niin tosiaan, itsekin luistelit sujuvasti ja jätit kertomatta mitä ne "hyvät" sitten olisivat. Kovin olit jotenkin ylemmyydentuntoinen, mutta miksi? 

Pahoittelut jos et ollutkaan sama kirjoittaja kuin tuossa suoraan viittaamassasi viestiketjussa hyvin samanaiheisella asialla kirjoittanut 10669 tai 10676. Tein tosiaan olettamuksen, että keskustelin tuossa viestiketjussa saman kanssa ja että edelleen vastaan samalle. Eikö siis ollut näin? (Jos ei ollut sinun kynästäsi nuo toiset, niin näiden viestien aiheisiin viittaava kappale keskellä tuota edellistä kirjoitustani menkööt siis näille osoitetuksi.)

Joka tapauksessa tosiaan oma aiheeni oli hyvä rehellinen keskustelu, myös erotessa. Koen ensinnäkin vähän erikoisena, että tätä agendaa haluttiin väistää eri tavoin tai vääntää esim. muotoon, että "esittäisin muita keskustelunaiheita" Ja tuntuu, että ihan jopa leikitään, ettei yhtään ymmärrettäisi, millaista hyvä rehellinen erokeskustelu voisi olla. (Toinen hullu ajatus minulle on se, että eron syyt olisivat eroajalle itselleen jotenkin ihan hämärän peitossa, eikä niistä siksi osaisi sanoa toiselle juuri mitään.)

Mutta jos todella ei itsellä tällaisesta hyvästä keskustelusta ja asioiden käsittelystä erotessa ole käsitystä tai mitään kunnon mielikuvaa, niin sitten ollaan kyllä ihan oikeasti mielestäni aika alkeissa keskustelutaidoissa. Onko se sitten ylemmyydentuontoista todeta. Ehkä. Mutta minusta se on enemmänkin vähän surullista ja huolestuttavaa, jos oikeasti näin on, eikä ollut kyse vain jostain väittelyargumentoinnista.

Lisäksi olen itse jo kertonut parikin esimerkkiä tähän keskusteluun. Ja jos todella ajatus siitä, että erotessa voisi pyrkiä keskustelemaan hyvin ja rehellisesti, kuunnella puolin ja toisin, on hyvin vieras, niin aihe myös on ihan oikeasti todella laaja kyllä alkaa kädestä pitäen selittää. Jos jo käyty keskustelukaan (ja ne esimerkit!) ei yhtään tähänkään mennessä ole ajatusta avannut. 

Lisäksi tuo kysymys "Miksi pitäisi puhua" tms, on tässä keskustelussa käsitelty jo aika laajasti, ja itsekin olen siihen jo aiemmin vastannut, niin mielestäni on ihan korrektia viitata aiempaan keskusteluun tästä aiheesta.

En myöskään koe, että minun tarvisi esittää esimerkkejä (vielä lisää), josta itse oletan myös ihan tavallisella ihmisellä olevan jonkinlainen käsitys jo valmiiksikin perustiedoissaan. Toki ihan kiva jos joku jaksaa laittaa niitä. Anonyymilta keskustelijalta nyt kuitenkin tässä penätään esimerkkejä ja parempia selityksiä, mutta omassa erossa pidemmästä parisuhteesta ei kuitenkaan koe velvollisuutta itse puhua ja selittää niukkaa eroilmoitusta enempää? 

- 10675

Vierailija kirjoitti:

10675. Esität, että pitäisi muita keskustelunaiheita, mutta mitä. Antaisitko jotain esimerkkejä. On helppoa heittää, että jotain muuta, kuten on monet tääll tehneet. Mutta kuitenkaan ei ole yhtään selventävää ilmennyt mitä ne "muut aiheet" sitten olisivat. 

Mitä voi sanoa jos liitto on pikkuhiljaa hiipunut ja molemmat ovat siinä hiipuvassa junassa istuneet. Miksi jättäjän pitäisi jotenkin silloin olla velvollinen tekemään selontekoa, kyllähän se toinenkin junan kyydissä istuja ne on huomannut ja tietää. Junan vauhti on hiipunut ja nyt sitten pysähtynyt ja matkustajat astuvat eri asemille. 

 

10675 kirjoitti: "Hyvä keskustelu on tosiaan muuta kuin toisen syyttelyä ja syyllistämistä. Jos näkee, että on vain kaksi vaihtoehtoa, joko tällainen syyttely kärkenä "puhuminen"  tai sitten vaikeneminen, niin ehkä olisi aika vähän kehittää omia puhetaitoja. Muitakin parempia vaihtoehtoja kun myös on."

Haluat siis tietää, millaista olisi hyvä rehellinen keskustelu, erityisesti vaikeammista aiheista ja erosta? Ja esimerkkejä? (kyse on siis keskutelutavoista)

En valitettavasti jaksa nyt alkaa ihan näin suuren perusasian mentoriksi. Voi olla, että palaan aiheeseen vielä myöhemmin. Hyvä keskustelutaito olisi kyllä tärkeää monessa tilanteessa, kuin myös eroissa, (ja myös parisuhteessa).

Täällä on kuitenkin nyt tästäkin aiheesta jo jonkin verran kirjoitettu, ja esimerkkejäkin todella annettu. Jostain syystä ne ovat menneet sinulta ilmeisesti ohi. Itse taisit ehdottaa toisen syyttämistä ja haukkumista, taikka kliseistenkin fraasien kuten "It's me, not you" laukomista, ja itsellesi ei tullut ilmeisesti jostain syystä (?) nyt mieleen muita tapoja keskustella.

No aika alkeissa siis mennään, mutta ehkä vielä palaan asiaan, vaikka aika suurelta savotalta kyllä näyttää, ja voi siis olla, että oppisi olisi haettava kuitenkin muualta.

"Miksi jättäjän pitäisi jotenkin silloin olla velvollinen tekemään selontekoa, kyllähän se toinenkin junan kyydissä istuja ne on huomannut ja tietää."

Tähän kysymykseen sinulle onkin nähdäkseni jo annettu monta vastausta kattavasti, joten niitä en lähde enää toistamaan. Toki eroja ja suhteita on hyvin erilaisia, joten tämänkin asian suhteen on varmasti paljon vaihtelua.

terv. 10675

Vierailija kirjoitti:

Nähtävästi täällä ihmiset ovat olleet suhteissa joissa ei osata hankalista asioista puhua kuin huutamalla kun on niin varmaa että erossa se ainakin menis vaan huudoksi ja toisen niskaan paskaa heittämiseksi.

Niin, ajatella, sellaisiakin suhteita on. Kuten  myös sellaisia joissa toinen alistaa toista loppuun asti ja sitten vaihtaa lennosta, ja sellaisia joissa pidetään kuukausia rinnakkaissuhdetta. Monenlaisia suhteita on. Jos parisuhteissa kaikki olis sopuisaa ja helppoa, ei tällaisia ketjuja tarvittaisi

Vierailija kirjoitti:

Meneepä täällä taas keskustelu loikkien eteenpäin, toivottavasti en kamalasti hoe jo  sanottua, kun lukaisin aika pikapuolisesti. 

En kyllä minäkään nyt ihan tajua tuota, että miksi ihan normaalit kysymykset olisivat jotain jättäjän sättimistä ja ne pitäisi huutaen esittää.

Minusta on aika luonnollista kysyä, kun toinen tahtoo erota (ellei todellakin ole huutoriidelty monta kuukautta tms.), että miksi, onko sinulla joku toinen? Koska voi olla ja saa olla ja se todellakin on hyvä syy. Kyllä ihminen saa rakastua toiseen, niin kipeää kuin se jätetylle onkin. Mutta uskokaapa tai älkää, suurin osa kuulisi sen erotilanteessa mieluummin puolisoltaan kuin kyliltä eron jälkeen.

Tai jos sanoo, että rakkaus on loppunut, että oliko sitä oikeastaan sitten koskaan. Sillä lähes jokainen meistä miettii sitäkin, mitä tämä suhde sitten lopulta oli. Ja tuntuu hyvältä kuulla, että kyllä oli, mutta nyt ei enää tunnu si

No näin minä ajattelinkin että tärkeintä on  päästä kasvokkain kysymään  onko jo joku toinen.  Kaikkien ei tarvitse sitä kysyä tietääkseen.

Mutta tuota olen aina ihmetellyt että joku haluaa ajatella, ettei rakkautta varmaan koskaan ollutkaan kun lopussa toinen tahtoo pois. Omituinen, kyyninen ja epäluottamusta osoittava ajatus. Ei mulla tullut mieleenkään kyseenalaistaa muistoja 20 vuoden ajalta, tai puolison vilpittömyyttä silloin, vain siksi että viimeisenä vuotena hän petti ja erottiin. Mutta onhan se tuokin tietysti tapa katsoa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Niin, eli yhtään mitään uutta asiaa ei ollut tämän 10675 kommentissa taaskaan. Kuin pientä vihjailua ikävään suuntaan ja oletuksia mitä minä olen itse jossain kommentissa sanonut. Jos kerran meidän muutamien erokommentit ovat niin tosi surkeita, kuten annoit ymmärtää niin tosiaan, itsekin luistelit sujuvasti ja jätit kertomatta mitä ne "hyvät" sitten olisivat. Kovin olit jotenkin ylemmyydentuntoinen, mutta miksi? 

Pahoittelut jos et ollutkaan sama kirjoittaja kuin tuossa suoraan viittaamassasi viestiketjussa hyvin samanaiheisella asialla kirjoittanut 10669 tai 10676. Tein tosiaan olettamuksen, että keskustelin tuossa viestiketjussa saman kanssa ja että edelleen vastaan samalle. Eikö siis ollut näin? (Jos ei ollut sinun kynästäsi nuo toiset, niin näiden viestien aiheisiin viittaava kappale keskellä tuota edellistä kirjoitust

Mitä ne oli ne esimerkit, mulla meni kokonaan ohi.

Olen yhä sitä mieltä että heikko on ollut keskustelun taso siihen saakka jos suhde summataan vasta erossa. Me muut on yritetty tehdä töitä sen suhteen säästämiseksi ja puhuttu puhumasta päästyä jo ennen eropäätöstä.

Mutta tuota olen aina ihmetellyt että joku haluaa ajatella, ettei rakkautta varmaan koskaan ollutkaan kun lopussa toinen tahtoo pois. Omituinen, kyyninen ja epäluottamusta osoittava ajatus. Ei mulla tullut mieleenkään kyseenalaistaa muistoja 20 vuoden ajalta, tai puolison vilpittömyyttä silloin, vain siksi että viimeisenä vuotena hän petti ja erottiin. Mutta onhan se tuokin tietysti tapa katsoa elämäänsä.

No, kuten olemme useaan kertaan todenneet, suhteita on monenlaisia. Sinulla ei tuota tarvetta ole, mutta jollakulla, jonka suhde on ollut erilainen, voi olla. Saattaa olla, että suhde on kehittynyt siihen suuntaan, että toinen ei enää oikeasti tiedä.

Sinä määrittelet kysymyksen suoralta kädeltä kyyniseksi ja epäluottamusta osoittavaksi - sillä perusteella, mikä ei sinulle ole tullut mieleenkään - mutta jollekulle toiselle se voi olla ihan asiallinen ja hänelle itselleen olennainen kysymys.

Ja lopulta: ei kukaan ihan 100varma kysymättä tiedä, sillä toisen päähän ei kukaan pääse. Ei, vaikka on aivan varma, että näkee ja tietää.  Mutta jotkut ovat ihmisiä, joille riittää se todellisuus, jonka ovat luoneet ja sillä selvä. Joku toinen on erilainen, hän haluaa varmistuksen sille, miten ajattelee asioiden olevan, tahtoo tietää, että onhan totta, mitä muistelen.

Sinusta semmoinen on omituista ja kyynistä, minusta vain sitä, että ihmiset ja suhteet ovat erilaisia. Sillä itsellänikin ihmiset ja suhteet ovat erilaisia, ei niissäkään ole kaikissa samat kysymykset olleet eron tullessa olennaisia.

Olen joutunut sitä paitsi myös vastaamaan, että ei sellaista rakkautta, mitä parisuhteelta lopulta odotan. 

T: MaratonParkuja

Eilen iltasella täältä poistui viestejä. Postasin omat poistetut viestini takaisin (ovat nuo eiliset klo 22.54 ja 22.58) , ja siksi ne on nyt "väärässä järjestyksessä" ja vähän myöhemmässä kohdassa muutenkin kuin alunperin.  

Ainakin MP:n illlalla kirjoittama viesti ja joku 28:n viesti oli myös poistunut, jotain muutakin. En tiedä oliko monikin.

terveisin 10675

Vierailija kirjoitti:

Eilen iltasella täältä poistui viestejä. Postasin omat poistetut viestini takaisin (ovat nuo eiliset klo 22.54 ja 22.58) , ja siksi ne on nyt "väärässä järjestyksessä" ja vähän myöhemmässä kohdassa muutenkin kuin alunperin.  

Ainakin MP:n illlalla kirjoittama viesti ja joku 28:n viesti oli myös poistunut, jotain muutakin. En tiedä oliko monikin.

terveisin 10675

En edelleenkään tiedä, mikä tämä viestien poistelun mekaniikka oikein on, mutta joku tätä aina ilmeisesti jaksaa tehdä. Oman viestini kirjoitin poikkeuksellisesti aika myöhään, joten kiirettä on pitänyt, jos sen joku kirjoittajista on ennättänyt poistamaan. Kiitos tiedosta, sillä etenkin minullehan tuppaa tulla nuo vanhat viestit vastaan, joten nyt en sitten enää voi sanamuotojani tarkistaa - niihinhän on tavattu puuttua.

En jätä viestejäni minnekään talteen, vaan kyllä ne lähtee vain näppikseltä semmoisina kuin lähtee:-)

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Niin, eli yhtään mitään uutta asiaa ei ollut tämän 10675 kommentissa taaskaan. Kuin pientä vihjailua ikävään suuntaan ja oletuksia mitä minä olen itse jossain kommentissa sanonut. Jos kerran meidän muutamien erokommentit ovat niin tosi surkeita, kuten annoit ymmärtää niin tosiaan, itsekin luistelit sujuvasti ja jätit kertomatta mitä ne "hyvät" sitten olisivat. Kovin olit jotenkin ylemmyydentuntoinen, mutta miksi? 

Pahoittelut jos et ollutkaan sama kirjoittaja kuin tuossa suoraan viittaamassasi viestiketjussa hyvin samanaiheisella asialla kirjoittanut 10669 tai 10676. Tein tosiaan olettamuksen, että keskustelin tuossa viestiketjussa saman kanssa ja että edelleen vastaan samalle. Eikö siis ollut näin? (Jos ei ollut sinun kynästäsi nuo toiset, niin näiden viestien aiheisiin vii

Mitä ne oli ne esimerkit, mulla meni kokonaan ohi.

Olen yhä sitä mieltä että heikko on ollut keskustelun taso siihen saakka jos suhde summataan vasta erossa. Me muut on yritetty tehdä töitä sen suhteen säästämiseksi ja puhuttu puhumasta päästyä jo ennen eropäätöstä.

Varmasti voikin olla monessa eroon päätyneessä suhteessa heikko keskustelun taso, etenkin viimemetreillä. Asia ei toki ole noin mustavalkoinen, vaan monessa suhteessa keskustellaan sekä suhteessa, että erossa.

Minusta on outo ja ihan vääräkin käsitys, että jos erossa ei keskustella, niin kyse olisi sillä perustein jotenkin "paremmasta" suhteesta, kuten täällä on aiemmikin esitetty. Itse väittäisin melkein päinvastoin, jos pitäisi veikata kummin päin on yleisempää. Eli jos suhteessa puhutaan ja puheyhteys toimii, niin sitten se toimii paremmin yleensä erotessakin. Omaa kokemustakin on myös juuri näinpäin.

Ymmärrän hyvin myös ajatuksesi siitä, että jos on paljon jo puhuttu ja puhuttu, niin erossa ei välttämättä sitten enää puhuttavaa juuri ole. Mutta uskoisin, että erehdyt siinä, etteikö monessa suhteessa koettaisi tarvetta ja puhuttaisi vielä erotessakin.

Tuota esimerkkien kovaa tarvetta rehellisestä keskustelusta ja tunteiden ja ajatusten kertomisesta ihmettelen. Eihän se omista ajatuksista ja tunteista  kertominen ja toisen kuunteleminen ja asioiden yhdessä käsittely nyt niin hepreaa pitäisi olla, ettei tiedä mistä sellaisessa on kyse. Varsinkin jos tätä on jo suhteessakn ollessakin harrastanut. Vai onko se kommunikointi ollut siinä suhteessakin jotain muunlaista sitten? 

Olen yhä sitä mieltä että heikko on ollut keskustelun taso siihen saakka jos suhde summataan vasta erossa. 

Totta kai suhde summataan vasta erossa. Siihen saakkahan se suhde vielä kestää, on olemassa. 

Itse ajattelen, että summaamiseen kuuluu paljon muutakin kuin eropäätöksen julistus. Siihen kuuluu keskustelu siitä, miten mennään eteenpäin kumpikin, mitä tulevaisuuden kuvioita on, mitä tehdään sen ja tämän asian kanssa ja yleensä siinä sivussa on tullut esitettyä sitten suhteeseen liittyviä kysymyksiäkin. Molemmin puolin. 

Tuolla joku mietti, että onko kukaan oppinut erossa jotain, mitä suhteen aikana ei. Omasta puolestani voin sanoa, että jokaisesta erosta olen oppinut vähintään yhtä paljon kuin suhteesta. Nimenomaan juuri tuo, mitkä asiat erotessa nousee esiin, mitä haluaa vielä tietää, miten koko homma summautuu lopulta. Millä mielellä siitä oikeasti lähdetään. Mitä toinen koki minun viestineen vaikka epäselvästi, mitkä tekoni toinen koki merkittäviksi, olivatpa ne plus tahi miinusmerkkisiä.

Nämä nyt nousee mieleen, mutta paljon muutakin tietysti on ollut. Ja siinä muuten myös niitä esimerkkejä siitä, mitkä voivat olla keskustelunaiheena.

T: MaratonParkuja

En edelleenkään tiedä, mikä tämä viestien poistelun mekaniikka oikein on, mutta joku tätä aina ilmeisesti jaksaa tehdä. Oman viestini kirjoitin poikkeuksellisesti aika myöhään, joten kiirettä on pitänyt, jos sen joku kirjoittajista on ennättänyt poistamaan. Kiitos tiedosta, sillä etenkin minullehan tuppaa tulla nuo vanhat viestit vastaan, joten nyt en sitten enää voi sanamuotojani tarkistaa - niihinhän on tavattu puuttua.

En jätä viestejäni minnekään talteen, vaan kyllä ne lähtee vain näppikseltä semmoisina kuin lähtee:-)

T: MaratonParkuja

Itsekään en tiedä miten noita poistellaan. Mulla oli vanha välilehti auki uuden lisäksi, kun illalla huomasin, että näitä poisteluja on ollut ja sitä asiaa tarkastelin. Siitä näkyi, että esimerkiksi sun viestisi klo 20.27 oli tallessa vanhassa välilehdessä, mutta päivitetyssä sivussa se oli poissa. Oli varsin hyvä viesti mielestäni, niin itseasissa sen kopsasin siitä talteen, että jos kysyisin, että haluatko sen tänne vielä takaisin? 

Itse kirjoitan joskus muulla tekstinkäsittelyohjelmalla pidempiä viestejä. 

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään tiedä, mikä tämä viestien poistelun mekaniikka oikein on, mutta joku tätä aina ilmeisesti jaksaa tehdä. Oman viestini kirjoitin poikkeuksellisesti aika myöhään, joten kiirettä on pitänyt, jos sen joku kirjoittajista on ennättänyt poistamaan. Kiitos tiedosta, sillä etenkin minullehan tuppaa tulla nuo vanhat viestit vastaan, joten nyt en sitten enää voi sanamuotojani tarkistaa - niihinhän on tavattu puuttua.

En jätä viestejäni minnekään talteen, vaan kyllä ne lähtee vain näppikseltä semmoisina kuin lähtee:-)

T: MaratonParkuja

 

Itsekään en tiedä miten noita poistellaan. Mulla oli vanha välilehti auki uuden lisäksi, kun illalla huomasin, että näitä poisteluja on ollut ja sitä asiaa tarkastelin. Siitä näkyi, että esimerkiksi sun viestisi klo 20.27 oli tallessa vanhassa välilehdessä, mutta päivitetyssä sivussa se oli poissa. Oli varsin hyvä viesti mielestäni, niin itseasissa sen k

Tee ihan oman mielesi mukaan, jos viesti on sulla tallessa niin tavallaan omistat sen nyt🤣 On ihan käsittämätöntä, miten joku jaksaa nähdä vaivaa poistella täältä jotain ja miksi. Olisi todella mielenkiintoista kuulla henkilöltä, mikä ajaa moiseen. Jos tämän ketjun viestit niin ärsyttää, miksi tänne pitää tulla lukemaan? Vai onko toive, että vain esim. minä ja 28 poistuisimme vai mitä ihmettä tässä haetaan.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Eilen iltasella täältä poistui viestejä. Postasin omat poistetut viestini takaisin (ovat nuo eiliset klo 22.54 ja 22.58) , ja siksi ne on nyt "väärässä järjestyksessä" ja vähän myöhemmässä kohdassa muutenkin kuin alunperin.  

Ainakin MP:n illlalla kirjoittama viesti ja joku 28:n viesti oli myös poistunut, jotain muutakin. En tiedä oliko monikin.

terveisin 10675

Kiitos tiedosta. Tässä huomaan, että harvoin "vanhoja" viestejäni katselen, eli en edes huomaa, että joku viesti poistuu. 

Täällä aina kirjoitellaan kuinka me vakkarit poistatetaan viestejä, mutta itse en ole ikinä poistattanut. Toki poistolle voi olla joku muukin syy, mistä näitä tietää.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole pääsyy pelkästään, että jätetty loukkaantuu jos kertoo esimerkiksi ettei ole ollut onnellinen suhteessa. Vaan se, että usein keskustelu sitten ajautuu juuri uusien kysymysten myötä inttämiseen, suuttumiseen, ääni kohoaa ja sitten aletaan vetää mukaan kaikkea muutakin asiaan liittymätöntä. 

"Ai, et ole ollut varmaan ikinä onnellinen kanssani, miksi sitten menit yhteen kanssani, olisit valinnut jonkun toisen, no varmaan sinulla on ollutkin joku toinen, et ole koskaan minusta välittänytkään tosissasi. Tämä suo on loputon. Edelleen kysyn kuvitteleeko joku pystyvänsä pysymään asiallisena kun ensin loukkaantuu kun jättäjä kertoo syyn ja sitten loukkaantumisen myötä tilanne eskaloituu nopeastikin. Ja se sitten siitä rakentavasta erokeskustelusta. 

Hienoja teorioita on helppoa luoda, muttei käytännössä toteuttaa. 

Minusta on vähän kohtuuton odotus, ettei jätetty saisi mistään loukkaantua. Ja että kaikki pitäisi hyväksyä suorilta pokerinaamalla, ja ettei omia tuntieita ja ajatuksia saisi tuoda esiin. Minusta tällainen ajatus ja tapa toimia erossa on edelleen itekästä ja kontrolloivaakin. Tottakai on yleistä, että tunteet ovat myös eroissa vahvasti mukana, mutta ei monessa erossakaan myös mitenkään huudeta ja melskata, vaikka tunteen ovatkin ehkä pinnassa.

Eikä se keskustelu ja toisen tunteiden ja ajatusten kohtaaminen aina tietenkään helppoa ole, mutta se on se oikea ratkaisu monessa erotilanteessa kyllä. Ja tämä on ihan todellisuutta monelle, ei mitään teoriaa. Ja jos ei edes yritä, niin sitten ei ainakaan voi onnistua.

Minusta on myös niin, että jos aidosti haluaa kohdata toisenkin tunteet ja ajatukset, niin se estää myös sitä tilanteiden eskaloitumista. Se, että kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi, on tärkeitä perusjuttuja ihmisyydessä ja suhteissa, myös eroissa.