Onko muita, joita ajatuskin lääkärikäynnistä inhottaa?

Ei se nyt hauskaa ole, mutta jos on tarpeeksi sairas, niin onhan sinne mentävä, vaikkei haluaisikaan. Varsinkin, jos tietää,  että sieltä voi apua saada vaivaansa. Aika monet vaivathan aika ja luontokin parantaa tai mammapalstan ohjeet.

Jep, kammo on. Syntyi aikanaan, kun hyvin suuri joukko lääkäreitä eivät uskoneet, että olen kipeä ja että sairaus vaikeutti normaalia elämää. Leimasivat luulosairaaksi, hulluksi ja työtä vieroksuvaksi. Tuli olo, että on itsestäni kiinni, että saan sanottua asiani tavalla, joka menee jakeluun. Lääkärikäynneistä tuli suoritus, josta oli kiinni terveys ja elämänlaatu. Ihan hirveän stressaava tapahtuma siis. Ja epäilijöille: syy kaikelle kyllä löytyi, ja ne oli ihan labroissa todennettavissa, enkä ollut niitä itse keksinyt.

En viihdy minäkään. Vuoden verran kävin vähän väliä yhden ja saman vaivan takia, mutta tilanne paheni vain. Lopulta jätin menemättä, kun alkoi niin pännimään. 

En pidä muutenkaan siitä että minuun kosketaan, niin lääkärissä käyminen on jo siksikin inhottavaa.

Hammaslääkärissä käyminen on kaikkein pahinta.

Sairaalaan joutuminen kammoksuttaa. Eiköhän sekin päivä vielä joskus tule, että sinne joutuu.

Minua ei päänni lääkärissä käynti kun on tosi tave. Tietysti halannut apua, tutkimuksia ja hoitoa. Meitä on monta sorttia. 😊

Terveydenhuollon koneisto vaatii järjettömästi nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja aikaa. Lisäksi on katsottava lääkärin perään, että asiat tulee hoidetuksi tai ylipäätään etenevät. Tähän kun lisää lääkäri ja sairaala kammon niin katastrofin ainekset ovat kasassa. Kokemusta on omalla kohdalla.

Kyllä. Lääkärit eivät kuuntele, kunnollista apua ei saa, omakantaan kirjoitellaan aivan puuta heinää ja tuntuu, kuin olisin siellä ihan huvikseni vaan kiusaamassa sitä lääkäriä. Lisäksi sellaiset tutkimukset, jotka ihmiselle itselleen ovat epämiellyttäviä, sivuutetaan  olankohautuksella "no kuule me tehdään tätä joka päivä/ olen ennenkin p*lluja tutkinut/ tms." ja unohdetaan, että se potilas ei tee sitä päivittäin ja on vain ihminen. Lääkkeitä pihdataan, jokainen jolla on kipuja on oletettavasti särkylääkeriippuvainen. En mene ellei ole vähintäänkin joku raaja irti.

Olen aina nuorempana ja vielä keski-iässäkin ihmetellyt niitä, jotka alinomaa lappaavat lääkärissä jonkun asian takia. Mutta kai se hyvä on, että huolehtii terveystarkastuksista yms. Itse olen ihan päinvastainen aina ollut siinä asiassa. Jossain vaiheessa jopa kammoksuin lääkäriin ja tutkimuksiin menemistä. Lisäksi kokemukset siitä, ettei lääkäri ole ollut kauhean asiantunteva, on vienyt halua mennä tutkimuksiin. Joku lääkäri ei osannut sanoa juuta eikä jaata vaivaani ja toinen taas suurenteli vaivojani, vaikka taustalla ei ollut yhtään mitään sairautta. Lopulta välttelin jopa hammashoitoa vuositolkulla ennen kuin aloin taas säännöllisesti käymään hoidossa. Sitten päätin käydä gynekologillakin, jossa paljastui iso myooma ja annoin sen leikata pois. Nykyään jo menisin muihinkin tarkastuksiin, jos vain olisi tarpeeksi rahaa, koska ikää alkaa jo olla ja erilaisia pikkuvaivojakin. Lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat sairastuneet vakavasti ja heidän rohkeutensa on rohkaissut minuakin.

Vierailija kirjoitti:

Jep, kammo on. Syntyi aikanaan, kun hyvin suuri joukko lääkäreitä eivät uskoneet, että olen kipeä ja että sairaus vaikeutti normaalia elämää. Leimasivat luulosairaaksi, hulluksi ja työtä vieroksuvaksi. Tuli olo, että on itsestäni kiinni, että saan sanottua asiani tavalla, joka menee jakeluun. Lääkärikäynneistä tuli suoritus, josta oli kiinni terveys ja elämänlaatu. Ihan hirveän stressaava tapahtuma siis. Ja epäilijöille: syy kaikelle kyllä löytyi, ja ne oli ihan labroissa todennettavissa, enkä ollut niitä itse keksinyt.

Tätähän se paljolti on, eikä todellakaan ole ihme että moni kammoaa lääkärikäyntejä enemmän kuin mitään muuta. Suomessa lääkäri voi olla millainen psykopaattikusipää tahansa, virheistä saa korkeintaan pikku sakot, tämäkin vain jos tyyliin t a p a t jonkun.

En nyt ihan lääkärikammoa pode mutta epämiellyttäviä ne käynnit usein on. Suomalaiset lääkärit vähättelevät ja joskus kiukuttelevat, arpovat että mikähän vaiva on kyseessä eivätkä kuuntele. Ulkomaalaiset lääkärit ovat olleet aina asiallisia ja ammattiteitoisia. Kait niillä on kulttuurit että potilas on tärkeä ja heidän työnsä on auttaa potilasta.

Ei se inhota. En sinne kuitenkaan mielelläni mene. Parikymppisenä tuli niin negatiivisia kokemuksia lääkäreistä ja sairaanhoitajista. Yks tohtori sai potkut ja sairaanhoitaja mäkättää. Et mun ainoa ongelma on se, että olen väärä. Istun väärin, pukeudun väärin ja olen väärä. Minkäänlaista luottamusta ei lääkäreihin ole. Mutta kun on kumminkin sairauksia, joihin tarvitsee kuvantamistutkimuksialabroja yms. On siellä pitänyt joskus käydä. Helppo kun vanhat paperit jäi vanhan kuntaan. Silti jopa keisarinleikkauspöydältä olin valmis juoksemaan ulos jos yhtään epäilyttää.

No vääräparanee olemalla oikea?