Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12665)
Onhan tosiaan silloin erotilanteissa eroa puhutaanko alle vuoden suhteen erosta vai jostain pitemmän suhteen erosta. Muutta tosiaan, samassa korissahan ne täällä ovat, eihän oikein muuten voida keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt mitä haluaisitte kuulla jättäjän sanovan teille. Ei mitään laajaa analysointi, koska se tuntuu näköjään vaikealta vastata ja torppaa siihen.
Vaan ihan omin sanoin ja ruohonjuuritason kielellä.
Mitäpä jos itse aloitat omalla vastauksellasi?
En ole eroamassa. Olen eronnut jo aikaa. En minä kaivannut sen kummempia keskusteluja, olin se joka otti eron puheeksi. Sanoin miehelleni suurinpiirtein, että olethan itsekin huomannut, että meillä ei mene hyvin. Olisi viisaampaa erota ennenkuin alamme enemmän ärsyttää toisiamme ja riidat pahenee. En ole sinulle sopiva vaimo emmekä ehkä sopivat toisillemme. Olet vielä sen verran nuori, että löydät vielä jonkun uuden. Tietenkin käytännön asiat myös juteltiin.
Ei mies muistaakseni se
Niin. Mies olisi kyllä hyötynyt siitä, että olisit sanonut, että eroan sinusta, koska olet liian kontrolloiva. Mutta ei ei tietenkään, kun siinä on vaarana, että hän olisi kysynyt, mitä tarkoitat. Ja sitten olisit joutunut keskustelemaan siitä, miltä sinusta tuntuu. Ja sehän semmoinen asia, joka sille vikasialle ei tippaakaan kuulu, nih!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt mitä haluaisitte kuulla jättäjän sanovan teille. Ei mitään laajaa analysointi, koska se tuntuu näköjään vaikealta vastata ja torppaa siihen.
Vaan ihan omin sanoin ja ruohonjuuritason kielellä.
Mitäpä jos itse aloitat omalla vastauksellasi?
En ole eroamassa. Olen eronnut jo aikaa. En minä kaivannut sen kummempia keskusteluja, olin se joka otti eron puheeksi. Sanoin miehelleni suurinpiirtein, että olethan itsekin huomannut, että meillä ei mene hyvin. Olisi viisaampaa erota ennenkuin alamme enemmän ärsyttää toisiamme ja riidat pahenee. En ole sinulle sopiva vaimo emmekä ehkä sopivat toisillemme. Olet vielä sen verran nuori, että löydät vielä jonkun uuden. Tietenkin käytännön asiat myö
Niin. Mies olisi kyllä hyötynyt siitä, että olisit sanonut, että eroan sinusta, koska olet liian kontrolloiva. Mutta ei ei tietenkään, kun siinä on vaarana, että hän olisi kysynyt, mitä tarkoitat. Ja sitten olisit joutunut keskustelemaan siitä, miltä sinusta tuntuu. Ja sehän semmoinen asia, joka sille vikasialle ei tippaakaan kuulu, nih!
...toisaalta, jos konrtolloivana käytöksenä pitää jo sitäkin, jos toinen haluaisi keskustella erotessa olennaisista asioista ja tunteista rehellisesti...
Eikä itse myöskään osaa kuvitella, mitä tällainen keskustelu voisi sisältää. Ja sitten ajattelee, että keskustelun tarkoitus onkin toisella päästä kostamaan, haukkumaan ja manipuloimaan, niin...
Täytyy kyllä sanoa, että näin ollessa, rehellisen aidosti kohtaavan ja toista kuuntelevan erokeskustelun lähtökohta on tehty varsin hankalaksi, ellei jopa aivan mahdottomaksi.
10763: miksi luulet, ettei ole tuosta ja monesta, monesta muusta jo keskusteltu ja olin sanonut suoraan miltä minusta tuntuu? En ole lainkaan sellainen, ettenkö pysty kertomaan omista tunteistani. Olen silloin kun otan itseeni ja kohdellaan epäoikeudenmukaisesti hyvinkin suorasanainen. Siinähän se olikin kun mies usein vähätteli ja kielsi, ei hän ole sanonut tai ei hän ollut tosissaan jne. Sanoin silloin, että jos kerran et tarkoittanut etkä ollut tosissasi, niin miksi silloin edes pitää tuollaisia sanoa.
Osaan kyllä vastata ja kysyä ja en pelkää tunteiden näyttämistä. Miksi ihmeessä niin monet täällä vetoavat tuohon samaan: niin, et halunnut keskustella kun pelkäsit lisäkysymyksiä jne. Päinvastoin, olen siinä hyvinkin erilainen jäyhät suomalaiset, mitä pelkäämistä siinä keskustelussa on. Mutta jossain kulkee ymmärtämisen ja keskustelemisen raja ja se raja kulki minulla tuossa. En enää tuntenut tarvetta sen enempiin selityksiin, selitykset oli selitelty. Omien rajojen ylittämistä oli jo tapahtunut tarpeeksi, se oli eräs eron peruste. Mies pärjätköön tästedes omillaan.
Ehkä monilla pitemmässä liitossa olevilla on se, että niistä keskusteltavista asioista ja omista ja toisen tunteista tai tunteemuuksista on keskusteltu jo niin monta kertaa ja yritetty ja yritetty ymmärtää ja väännetty rautalangasta. Kun sitten eropäätös on tehty/toinen tehnyt niin usein se, joka päätöksen joutuu kertomaan on tehnyt paljon (enemmän) työtä niin itsensä kuin toisen herättelyn sekä koko suhteen kanssa, että vain on tullut siihen tulokseen, että suuremmat keskustelut on jo käyty. Hän saattaa olla niin uupunut ja tyhjä ja turhaantunut niin energiasta kuin kaikesta muustakin, ettei eväitä loppupuheiden pitämiseen sen suuremmin löydy. Asiallisesti keskystellen kun tuon hoitaa niin pitäisi riittää. Minustakin pitäisi tuossa tapauksessa.
Jätetty usein kertoo, että ei lainkaan tajunnut tai ollut ymmärtänyt, että toinen haluaa erota tai jotain oli huonosti. Kaikesta toisen yrityksistä huolimatta oli mennyt ohi korvien tai silmien, ettei kaikki ole OK. Silloin tietenkin onkin paljon energiaa ja tarvetta keskustella, toisin kuin erosta kertojalla. Sekin on raskasta miettiä, ensin päätöksensö loppuun ja sitten miten ja milloin sen kertoo.
Jättäjä usein tekee sen esityön ja myös kertoo erosta. Siksi hän ei aina sitten ymmärrä eikä haluakaan pitempiä keskusteluja. Hän ehkä ajattelee, että miksi pitäisi, kun hän on jo antanut siihen mahdollisuuden monessa tilanteessa. Ja toinen on vain kulkenut mukana ottamatta kantaa tai huomiomatta suhteen tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. sinä kuulostat kaikessa katkeruudessa ja pienisieluisuudessasi ihan omalta äidiltäni. Sillä erotuksella, että aikanaan äitini oli se, joka alkoi pettää suhteessa, ja halusi eron. Eron jälkeen ei kuitenkaan sietänyt sitä, että isäni löysi uuden puolison, jonka kanssa itselläni synkkasi heti. Äitini ei nyt suoraan isäni uutta puolisoa haukkunut, mutta tulihan se sieltä rivien välistä selväksi mitä hän ajatteli. Ja kaikki tämä on jatkunut tänne pitkälle aikuisuuteen asti.
Kyllä se ihan tosiasia on edelleen, ettäpidän äitipuolestani paaaaaaljon enemmän kuin äidistäni, joka on rajaton, negatiivinen ja pahantahtoinen ihminen. Tilanne on jopa siinä pisteessä, että harkitsen välien katkaisemista äitiini. Inhoan aivan erityisesti sitä syyllisyyden taakkaa, mitä hän on koko elämäni minulle kasannut. Ja tosi pitkään sen syyllisyyden takia en pystynyt viettämään aikaa äitipuoleni kanssa - koin että petän äitiäni. Onneksi silmäni jossain kohtaa aukesivat tälle asialle.
Edelleen äitini yrittää syyllistää ja manipuloida minua olemaan hänen kanssaan, vaikka oikeasti meillä ei ole mitään yhteistä, eikä hänellä mitään annettavaa, muuta kuin jotain typerien juorujen vatvomista ja muiden ihmisten haukkumista. En jaksa sellaista.
Että ap. kannattaa ihan tosissaan yrittää muuttaa sitä omaa suhtautumista näihin asioihin. Lopettaa se negatiivisuudessa ja lasten manipulointi-fantasioissa rypeminen. Ole iloinen, että heillä on asiat hyvin, ja keskity korjaamaan omiasi, sen sijaan että yrität ampua hyviä asioita lastesi elämässä alas. He todella tulevat aikuisina muistamaan sen, eivätkä todellakaan hyvällä.
Itsekin ajattelinpitkään, että äiti on aina äiti. Ja niinhän se on, mutta ei se kertakaikkiaan velvoita yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
AP. sinä kuulostat kaikessa katkeruudessa ja pienisieluisuudessasi ihan omalta äidiltäni. Sillä erotuksella, että aikanaan äitini oli se, joka alkoi pettää suhteessa, ja halusi eron. Eron jälkeen ei kuitenkaan sietänyt sitä, että isäni löysi uuden puolison, jonka kanssa itselläni synkkasi heti. Äitini ei nyt suoraan isäni uutta puolisoa haukkunut, mutta tulihan se sieltä rivien välistä selväksi mitä hän ajatteli. Ja kaikki tämä on jatkunut tänne pitkälle aikuisuuteen asti.
Kyllä se ihan tosiasia on edelleen, ettäpidän äitipuolestani paaaaaaljon enemmän kuin äidistäni, joka on rajaton, negatiivinen ja pahantahtoinen ihminen. Tilanne on jopa siinä pisteessä, että harkitsen välien katkaisemista äitiini. Inhoan aivan erityisesti sitä syyllisyyden taakkaa, mitä hän on koko elämäni minulle kasannut. Ja tosi pitkään sen syyllisyyden takia en pystynyt viettämään aikaa äitipuoleni kanssa - koin että petän äitiäni. Onneksi
Kokemasi kuulostaa ikävältä ja olen pahoillani siitä. En kyseenalaista Sinun kokemaasi, mutta en kyllä myöskään osaa nähdä yhtäläisyyttä Ap:n kertomaan.
Jotenkin minusta olisit voinut kertoa kokemuksesi sotkematta siihen Ap:n tilannetta.
Kaikkea hyvää kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan itseäni: esimerkiksi sanoin miehelle, että en ole sinulle sopiva vaimo emmekä ole ehkä sopivat toisillemme. Tämä oli siis jo tullut ilmi useissa keskusteluissa pitkän liittomme aikana. Mies oli tämän huomannut ja siitä jopa valittanut, kun en ollut muunlainen ja on sellaisiakin vaimoja jotka ovat sitä ja tätä tai eivät ole. Samoin sanoin miehelle, että hänellä on vielä mahdollisuus löytää uusi suhde, ei kannata jäädä tähän tyytymättömänä minuun ja elämäänsä. Sanoin myös, että on viisainta erota nyt kun meillä on vielä jonkintasoinen kunnioitus toisiamme kohtaan. Ja muuta tämänkaltaista. Minusta tämä oli ihan asiallista puhetta.
En tosiaan oikein keksi mitä sen syvällisempää olisi pitänyt sanoa, koska eivät nämä tosiasiat olisi muuttuneet miksikään. Tämä oli liittomme tilanne ja perustelut miksi ei ole tarvetta tai syytä jatkaa. Mitkään taannehtivasti kaivetut asiat eivät olisi kumpaakaan auttaneet eteenpäin. Taaksepäin emme halunneet. En minä ainakaan, tuskin tosiasiassa mieskään. Miksi silloin keskustelisimme avioliiton vanhoista asioista. Tunteet ja läheisyys oli hiipunut kuin nuotio. Ei kylmää nuotiota ole tarve kaivella.
Tämä oli meidän tapauksemme, vastaavia on varmaan muitakin. Samoin on taas ihan toisenlaisiakin. Emme me voi millään täällä määritellä mikä on se oikea tapa ja keskustelun määrä, ei ole mitään sapluunaa siihen. Miksi pitäisikään, eihän se ole edes mahdollista. Toisille sopii pitkät juttusessiot, toisille lyhyemmät riittävät. Kun on jo ajanmittaan isommat tunnekuohut hiipuneet pois, niin ei niitä siinä lopussa enää edes löydy. Mutta jos erossa tunteita ja kuohuja riittää, niin silloin keskusteltavaakin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Toistan itseäni: esimerkiksi sanoin miehelle, että en ole sinulle sopiva vaimo emmekä ole ehkä sopivat toisillemme. Tämä oli siis jo tullut ilmi useissa keskusteluissa pitkän liittomme aikana. Mies oli tämän huomannut ja siitä jopa valittanut, kun en ollut muunlainen ja on sellaisiakin vaimoja jotka ovat sitä ja tätä tai eivät ole. Samoin sanoin miehelle, että hänellä on vielä mahdollisuus löytää uusi suhde, ei kannata jäädä tähän tyytymättömänä minuun ja elämäänsä. Sanoin myös, että on viisainta erota nyt kun meillä on vielä jonkintasoinen kunnioitus toisiamme kohtaan. Ja muuta tämänkaltaista. Minusta tämä oli ihan asiallista puhetta.
En tosiaan oikein keksi mitä sen syvällisempää olisi pitänyt sanoa, koska eivät nämä tosiasiat olisi muuttuneet miksikään. Tämä oli liittomme tilanne ja perustelut miksi ei ole tarvetta tai syytä jatkaa. Mitkään taannehtivasti kaivetut asiat eivät olisi kumpaakaan auttaneet etee
Eikös tässä keskustelussa ollut kyse sellaisesta lähtötilanteesta, että toinen kysyy ja haluaa tietää eron tai ongelmien syitä (ja puhua), kun nämä ovat pimennossa, mutta toinen ei näitä syitä lähde siitä huolimatta avaamaan? Sellaista vastaamattomuutta, ilman jotain isompaa perustetta, on kritisoitu.
Käsittääkseni kukaan ei ole esittänyt, että pitäisi puhua enemmän, jos kummallakaan sellaiselle ei ole tarvetta. Tai että jonain tiettynä ajankohtana (juuri eroilmotuksen hetkellä) pitäisi puhua suhteesta.
En ihan siis ymmärä, miksi ei tuonut esille sitä, jos onkin kyse sellaisesta tilanteesta, jossa toisellakaan ei ole ollut isompaa tarvetta puhua erotessa, tai asiassa on jotain suurempaa syytä takana. Ja itse puhuukin tällaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10775, jos luit kommenttini loppuun, niin sanoin, että tämä oli meidän tapauksemme. Ja sanoin, on myös toisenlaisia, ei voi laittaa tosiaan samaan muottiin kaikkia suhteita eikä myöskään eroja. Eikä erokeskustelujakaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt se sama suhde, josta aiemmin kerrottiin, että eroajalla olisi miehestä lähinnä kaikkea rumaa sanottavaa ja että vähän kaikki hänessä ärsyttää, ja että ei halunnut lähteä näitä kaivelemaan ja olisi tullut vain syyttämistä ja syytteltyä ja sellaista riitaa?
Jos ollaan samalla kartalla, että puhutaan samasta asiasta, niin mistä kaikki se käsitys, että muiden suhteissa olisi kyse samanlaisista asioista ja tilanteista? ja käsitys siitä, että syvempi keskustelu tunteista ja ajatuksista ylipäätään erossa ei olisi juuri edes mahdollista tai hyödyllistä? MItä mieltä olet näistä asioista, vai oliko noissa kyse jostain toisesta tapauksesta?
"10775, jos luit kommenttini loppuun, niin sanoin, että tämä oli meidän tapauksemme. Ja sanoin, on myös toisenlaisia, ei voi laittaa tosiaan samaan muottiin kaikkia suhteita eikä myöskään eroja. Eikä erokeskustelujakaan. "
Aivan, kyse on siis samasta tapauksesta. Olisit varmasti muuten vastannut, että kysymässäni asiassa oli kyse eri tapauksesta. Olet ilmeisesti siis muuttanut joissain asioissa mieltäsi, ja saahan niin toki tehdä. Ja hyvä varmasti niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kirjoittanut omien miepiteideni yhteyteen, nimenomaan väärinymmärrysten välttämiseksi, monesti huomautuksen, että on sitten eri asia erota myrkyllisestä suhteesta tai väkivaltaisesta suhteesta. Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Suhteessa voi olla persoonallisuuhäiriöinen tai muusta syystä hyvin vaikea ihminen, tai parhaassa tapauksessa molemmat ovat.
Jos suhteessa on esimerkiksi jatkuvaa kontrollointia erilaisilla keinolla, alentamista, vähättelyä mykkäkoulutusta, raivokohtuksia jne, niin sellainen on (henkisesti) väkivaltainen suhde.
Ei tällaisten suhteiden eroja voi tietenkään laittaa mitenkään samaan kaavaan, tai kannata välttämättä edes koittaa mitään rakentavaa ja syvempää keskustelua erotessa. Olen kirjoittanut myös, ettei ajatukseni - rehellisen keskustelun tärkeydestä vaikeissakin asioissa ja tilanteissa - sovi aina joka tilanteeseen.
Onko tässä nyt vähän jo tahallistakin väärinymmärrystä, kun toiset kuitenkin puhuvat erokeskustelun ja eron syiden kertomisen tärkeydestä yleisesti ottaen, ja siitä, että rehellistä puhetta ajatuksista ja tunteista olisi usein hyvä käydä ja siihen pyrkiä tavallisesti silloin, jos jompikumpi tai molemmat tätä haluavat, myös suhteen ongelmakohdissa ja eroasioissa.
On valitettavaa, jos toinen syystä tai toisesta ei tähän kykene, tai hänellä ei ole ollenkaan edes osaamista tällaiseen rehelliseen vastavuoroiseen keskusteluun, tai edes lyhyeen eron syiden ja oman ajatuksen avaamiseen eron tai ongelmien takana, jos ne ovat jääneet epäselviksi. Ja että tällainen tiedon puute usein hankaloittaa eron käsittelyä ja eteenpäin menemistä.
Näiden asioiden ymmärtäminen ei mielestäni pitäisi olla mitenkään erityisen vaikeaa. En löydä perustetta, miksi joku olisi eri mieltä siitä, että tällaiseen rehellisyytten toista kohtaan olisi pääasiassa hyvä pyrkiä parisuhteessa, myös erotessa.
"Mutta kun minun mielestäni ja minun tapauksessani oli toisin!" Ahaa, vai niin, en osaa ottaa kantaa, kun en tunne tapausta paremmin. Mitä siihen pitäisi sanoa, muuta kun että eroja ja ihmisiä ja suhteita on niin erilaisia?
Kuitenkin täällä on useissa kommenteissa myös kerrottu, ettei ymmärrä ollenkaan tällaista suhteen asioista keskustelun tarvetta ja eroasioista puhumisen yleistä tärkeyttä. Siis ylipäätään, ja myös muissa suhteissa kuin se oma. Että miksi pitäisi? Miksi toisen olisi tärkeää tietää eron syitä ja toisen osapuolen ajatuksia ja tunteita?
Siihen on sitten vastattu, miksi tällainen toimintatapa olisi useimmiten hyvä juttu. Siitä ei olla oltu samaa mieltä. Nämä itselleni hyvin päivänselvät syyt rehellisen kommunikaation merkittävyydestä hankalammissakin tilanteissa, ei kelpaa. Siitä tulee aika selvä kuva siitä, ettei rehellistä vastavuoroista keskustelua vaikeista asioista pidä ylipäätään arvossa, tai sitä ei itse osaa.
Esimerkkejä asiasta toistuvasti pyytämisestä on tullut kuva, että koko käsite on tuntunut olevan joillekin aivan hukassa.
jatkuu...
...jatkuu
Ja sitten vielä toinen aihe joka on ilmeisesti aiheuttanut sekaannusta: Jos kriittisistä ongelmakohdista on jo käyty suhteen aikana keskustelua, niin sitten on, ja kyllä se on myös juuri tätä ongelmien ja tulevan eron syiden esiin nostamista ja suhteen ja eron asioiden käsittelyä. Siis juuri näitä tärkeitä juttuja, mitä on peräänkuulutettu. Miksi siis sanoa, ettei ole käynyt tällaista keskustelua (eron asioista) , jos kerran on näin tehnyt? Tai kuten jossain viestissä kerrotaan, on ainakin itse sitä koittanut, eli on kyllä puhunut omista toiveista, suhteen asioista ja sen ongelmista, vaikka vatakaikua ei ole ehkä saanut.
Jos sitten kuitenkin kieltätyy eron koittaessa enää keskustelemasta, vaikka toinen sitä haluaisi?
Mieleeni tulee, että tällaisessa edellämainitussa erotilanteessa voisi vaikka viitata noihin menneisiin keskusteluihin, ja muistuttaa ne mieleen, jos toinen on ihan ulalla eron syistä. Vai onko tässä joskus kyse vaikkapa kerääntyneestä katkeruudestakin; kun sinä et silloin keskustellut, niin minäkään en nyt, eikä haittaa vaikka se satuttaisi sinua, kun sinäkin satutit silloin minua, kun et kuunnellut ja puhunut ja ottanut tosissassi.
No joo, ihan inhimillisiä tunteita nuokin. En osaa muuta siihen sanoa. Mutten tiedä, onko noin hoidettu ero sitten niin kovin hyvin hoidettu kuitenkaan. Edelleen sitä mieltä, että ainakin lyhyesti voisi kertoa rehelliset omat syynsä, miten tähän on tultu, jos toiselle se on epäselvää, jos siis mitään isompaa pahaa ei ole ollut. (tässä taas tämä sama disclaimer.)
Toistan taas itseäni, että riippuu myös tapauksesta. Milloin on tarpeeksi hyvä syy ja oikeus jättää toinen erossa huomiomatta, keskustelu tai omien syiden kertominen epäämällä? Tai mikä on se tarpeeksi iso paha?
Tästä varmasti on erilaisia mielipiteitä ja myös eri perusteluita. Tästä aiheesta on mielestäni kuitenkin vähän hankala käydä keskustelua, tietämättä ensin aika hyvinkin, millaisesta tapauksesta milloinkin on kyse. Menee aika sillisalaatiksi muuten, ja on mennytkin tässä keskustelussa. Erilaisista tapauksista puhutaan ristiin.
Jos siis haluaa nimenomaan omaan tapaukseensa mielipiteen, niin mielestäni sitä pitäisi avata ensin laajemmin, kuin vain "Miksi pitäisi erossa keskustella, en koe siihen tarvetta." Ja toinen "virhe" mielestäni on se, että yleistää oman suhteen joksikin normiksi, ja olettaa että muillakin on samoin.
Toisaalta tunnen myös ihmisiä, joiden mielestä aito syvempi puhuminen, varsinkin vaikeammista aiheista, on vaan kertakaikkiaan todella hankalaa ja hevälttävät tätä suurinpiirtein kaikin keinoin. Ja eivät ehkä oikein osaakaan. Jotkut eivät sitten todellakaan osaa, mutta ei mennä nyt siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän hemmetti täällä taas poistelee viestejä, on se kumma.
Nyt taas illalla laitettu muutama viesti oli jo aika pian pois. Laitoin takaisin pari (klo 22.17 ja 22.18).
Kamoon poistattaja. Mikähän idea...
#Trollausta ketjussa
Vierailija kirjoitti:
Mikähän hemmetti täällä taas poistelee viestejä, on se kumma.
Nyt taas illalla laitettu muutama viesti oli jo aika pian pois. Laitoin takaisin pari (klo 22.17 ja 22.18).
Kamoon poistattaja. Mikähän idea...
#Trollausta ketjussa
Ehkäpä jollain on se kontrolloinnin tarve keskusteluissa ;)
Sopii siis tavallaan aiheeseen.
"Aina Bergroth uskoo, että ihminen on päässyt erosta yli siinä vaiheessa, kun hän on hyväksynyt, että hänen tarinansa erosta on eri kuin entisen puolison."
Vierailija kirjoitti:
Mikähän hemmetti täällä taas poistelee viestejä, on se kumma.
Nyt taas illalla laitettu muutama viesti oli jo aika pian pois. Laitoin takaisin pari (klo 22.17 ja 22.18).
Kamoon poistattaja. Mikähän idea...
#Trollausta ketjussa
Tapa se on hankkia huomiota tämäkin. Ilmeisesti se tavallinen jankkaus, että täällä saa postailla vain tiettyjä mielipiteitä ei toimi, kun mielipiteitä on ilahduttavasti ollut laidasta laitaan ja silti keskustelu on ollut asiallista. Ja kuten tästä huomaa, todellakaan ei ole "vakkarit" asialla kun viestejä poistuu. Joku huomautti jostain peukutuskikkailusta myös, mikä on mielestäni aivan älytöntä. Harva kai tosissaan mitään peukkuja tarkkailee?
Jos jaksaisi, pitäisi kai alkaa kirjoittaa tekstinkäsittelyyn ja laittaa viesti heti takaisin, kun se poistuu. En vaan ehkä huomaa, jos poistuu.
T: MaratonParkuja
Miten huomiota voi saada viestejä poistamalla kun ei täällä voi tietää kuka on poistaja? Anteeksi, mutta en käsitä, mutta viestien asiaton poistattaminen on kyllä ikävää ja turhaa. Vai onko se sitten joillekin huomion saamista kun täällä harmittelemme, vaikka epätietoisina ko. henkilöstä.
Itse en edes ole ottanut selvää kuinka se tapahtuisi. Mutta jotkut ilmeisesti ovat.
Vierailija kirjoitti:
Miten huomiota voi saada viestejä poistamalla kun ei täällä voi tietää kuka on poistaja? Anteeksi, mutta en käsitä, mutta viestien asiaton poistattaminen on kyllä ikävää ja turhaa. Vai onko se sitten joillekin huomion saamista kun täällä harmittelemme, vaikka epätietoisina ko. henkilöstä.
Itse en edes ole ottanut selvää kuinka se tapahtuisi. Mutta jotkut ilmeisesti ovat.
Kyllä täällä on ollut ihmeellistä huomion kerjäämistä vaikka nimettömänä ollaan ja kateutta nimimerkillisiä kohtaan. Ihan älytöntähän se onkin mutta onhan se lilliputin valta tuokin. Ja yritystä hiljentää eri mieltä olevat. Naurettavaa touhua.
Aa, no enpä minäkään ole tässä nyt eroamassa.