Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Ei mennä nyt tuohon, kateuskorttiin tms. Nimerkillisiä ei ole kadehdittu, miten ja mistä täällä nyt voisi jotain kadehtiakaan. On vain hieman joskus ihmetelty joitain asioita. Eikä aina ihan tyhjästäkään nyhjäisty. 

Emme voi tietää varmaksi kuka tai ketkä ovat nyt poistojen takana. Ei suuntaan eikä toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mennä nyt tuohon, kateuskorttiin tms. Nimerkillisiä ei ole kadehdittu, miten ja mistä täällä nyt voisi jotain kadehtiakaan. On vain hieman joskus ihmetelty joitain asioita. Eikä aina ihan tyhjästäkään nyhjäisty. 

Emme voi tietää varmaksi kuka tai ketkä ovat nyt poistojen takana. Ei suuntaan eikä toiseen. 

Miksi MP tai 28v poistelisi omia viestejään ainakaan. No oli kuka oli aika outo tyyppi miksi ei voisi kertoa miksi poistelee. Hänhän on täällä nimetön joka tapauksessa. Sairastakin tuo jo on pakkomielle keskustelusta ja pakko päästä säätämään jotain.

Toivottavasti tämän vaan annetaan olla hyvä MP ehdotus jos jaksaa niin postaa uudelleen heti poiston jälkeen. Toivottavasti keskustelu jatkuu.

Onhan täällä ollut nimimerkillisiä muitakin, vaikka ovat nyt hiljakseen. En sano, että poistaja on nimimerkillinen, mutta ei ole välttämättä nimimerkitönkään. Ei voi tietää. Oli kuka oli, toivottavasti nyt rauhoittuu. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan täällä ollut nimimerkillisiä muitakin, vaikka ovat nyt hiljakseen. En sano, että poistaja on nimimerkillinen, mutta ei ole välttämättä nimimerkitönkään. Ei voi tietää. Oli kuka oli, toivottavasti nyt rauhoittuu. 

Nimimerkilliset vetää kyllä niin yhteen köyteen, että tuskinpa toistensa viestejä poistelisivat. Mutta hassu tuo lauseesi, on kyllä jompi kumpi. Ihan sama miten, mutta säälittävää toimintaa joka tapauksessa. 

Olen eronnut kolme vuotta sitten yli kahdenkymmenen vuoden suhteesta.

Minä halusin erota ja syitä oli monia. Tunsin jääneeni yksin tilanteissa missä olisin tarvinnut tukea, taloudellinen epätasapaino jne myös pettämistä joskus aiemmin.

Kun sitten sain kerrottua haluni erota, en pystynyt käymään sellaista erokeskustelua jota exäni olisi tarvinnut päästäkseen eteenpäin. Olen jälkeenpäin pahoitellut asiaa ja se on asia mitä en enää voi muuttaa.

Olin itse käynyt asioita päässäni läpi ja olin aivan eri kohdassa eroa kun exäni eron tullessa.

Edelleenkin harmittaa etten pystynyt sanoittamaan asioita kunnolla.

Toisaalta aikaa on kulunut ja molemmilla menee kai ihan hyvin. Ehkä se jättäjän syyllisyys ei koskaan kokonaan hälvene ja minäkin olin se vaimo joka vaan otti ja lähti. Vaikka olin miten koittanut asioista puhua aiemmin, kunnes sanoja ei enää ollut.

Vaikka minä en kokenut tarvetta asioista puhua, niin kyllä minä ymmärrän että exäni oli tarvinnut sitä.

Mielestäni tässä onkin kyse siitä että eikö pysty vai eikö halua. On eri asia jos asiat on itsellekin niin kipeitä ettei keskustelu onnistu kuin vain todeta että et sinä näillä vastauksilla mitään tee, kerroinhan jo haluavani erota.

Eli tekeekö asioita vain oman mukavuuden tähden ja monet tekee. Ei kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut kolme vuotta sitten yli kahdenkymmenen vuoden suhteesta.

Minä halusin erota ja syitä oli monia. Tunsin jääneeni yksin tilanteissa missä olisin tarvinnut tukea, taloudellinen epätasapaino jne myös pettämistä joskus aiemmin.

Kun sitten sain kerrottua haluni erota, en pystynyt käymään sellaista erokeskustelua jota exäni olisi tarvinnut päästäkseen eteenpäin. Olen jälkeenpäin pahoitellut asiaa ja se on asia mitä en enää voi muuttaa.

Olin itse käynyt asioita päässäni läpi ja olin aivan eri kohdassa eroa kun exäni eron tullessa.

Edelleenkin harmittaa etten pystynyt sanoittamaan asioita kunnolla.

Toisaalta aikaa on kulunut ja molemmilla menee kai ihan hyvin. Ehkä se jättäjän syyllisyys ei koskaan kokonaan hälvene ja minäkin olin se vaimo joka vaan otti ja lähti. Vaikka olin miten koittanut asioista puhua aiemmin, kunnes sanoja ei enää ollut.

Vaikka

Kiitos Sinulle kirjoituksesta.

Omaan tilanteeseeni peilaan ja toki jätettynä osapuolena.

Kirjoituksesi oli jotenkin inhimillisen aito ja rehellinen. Haluan sanoa, että toivottavasti pääset syyllisyyden tunteista eroon, ei niille ole mitään syytä. Olet kuitenkin yrittänyt suhteen aikana puhua asioista ja menneisyyden pettäminenkin jättää jäljet, vaikka yhdessä eteenpäin mentäisiin. Oikeus Sinulla on ollut erota ja kirjoituksestasi ei saa sellaista kuvaa, että olet ensin pettänyt/valehdellut kuukausitolkulla.

Se on totta, että eroa haluava on aina valovuoden edellä eron käsittelyssä.

Hyvä erokeskustelu olisi itseäni kovasti auttanut, tai edes erokeskustelu (ilman etuliitettä hyvä).

Voin lohduttaa Sinua, että kun pitkän parisuhteeni "erosotkut" alkoivat yli 3 vuotta sitten niin aika on tehnyt tehtävänsä. Olen pärjännyt silti ja täysin Sinut sen asian kanssa, että jättäjältä ei puhehousuja löytynyt.

Älä Sinä enää murehdi asiaa. Ymmärrän kyllä ajatuksen Sinulla kun puhutaan oikeasti pitkästä parisuhteesta, siinä on niin paljon kipupisteitä yhdessä kasvamisen takia.

Kaikkea hyvää Sinulle,

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut kolme vuotta sitten yli kahdenkymmenen vuoden suhteesta.

Minä halusin erota ja syitä oli monia. Tunsin jääneeni yksin tilanteissa missä olisin tarvinnut tukea, taloudellinen epätasapaino jne myös pettämistä joskus aiemmin.

Kun sitten sain kerrottua haluni erota, en pystynyt käymään sellaista erokeskustelua jota exäni olisi tarvinnut päästäkseen eteenpäin. Olen jälkeenpäin pahoitellut asiaa ja se on asia mitä en enää voi muuttaa.

Olin itse käynyt asioita päässäni läpi ja olin aivan eri kohdassa eroa kun exäni eron tullessa.

Edelleenkin harmittaa etten pystynyt sanoittamaan asioita kunnolla.

Toisaalta aikaa on kulunut ja molemmilla menee kai ihan hyvin. Ehkä se jättäjän syyllisyys ei koskaan kokonaan hälvene ja minäkin olin se vaimo joka vaan otti ja lähti. Vaikka olin miten koittanut asioista puhua aiemmin, kunnes sanoja ei enää ollut

 

Tarinasi tuli muuten mieleen, kun luin (ehkä viime viikolla) Hesarista artikkelin pettämisestä ja joko siinä artikkelissa, tai toisessa vastaavassa oli maininta siitä, että toisinaan pettäjä sairastuu burn outtiin ja masennukseen toimintansa takia. Sinun tapauksessasi vähintä, mitä sinä ja yhteinen lapsenne olisi ansainnut, olisi ollut totuus toisesta naisesta ja tunnustus siitä, että tunteet ovat toisaalla. Sinun tapauksessasi totuudella olisi ollut suuri merkitys.

Ja karkeasti yleistettynä: aina jos on kyse pitkästä suhteesta, jossa on vieläpä yhteisiä jälkeläisiä, niin pienin niin sanottu moraalinen velvollisuus on kertoa oikea syy sille, miksi suhde päättyy. Vedättäminen ja valehtelu on lähes aina raukkamaista toimintaa - pois lukien selkeät väkivaltatilanteet ja parisuhteet, joissa eron hetkellä on vaarana väkivalta. Jos nyt puhutaan niin sanotuista normi parisuhteista.

- Käpybara

28, et saa varmasti koskaan kaipaamaasi vastausta siihen, oliko eksälläsi ensin masennus vai rakastuminen. Mutta yksi näkökulma asiaan on se, että tutkimusten mukaan rakastumista usein edeltää jokin henkilökohtainen kriisi, työuupumus, masennus, läheisen kuolema tai vastaava mullistus, joka edesauttaa rakastumisen syntymistä. Rakastuminen voi olla ikään kuin tiedostamaton pako kuormittavasta tilanteesta. Esimerkiksi Alberoni on kirjoittanut rakastumisen valmiustilasta. 

Rakkaus on kuitenkin myös mysteeri, jota ei voi tyhjentävästi selittää. Eikä yleispäteviä sääntöjä ole eroihin tai parisuhteeseen ylipäätään. Yritykset pyrkiä määrittelemään näitä ilmiöitä yleispätevästi heijastavat mielestäni ihmisten omia pyrkimyksiä kontrolloida tilanteita tai peittää pelkojaan ja epävarmuuksiaan.

Kuurankukka

Käpybaralle, kirjoituksesi varmaan koski minua. Tuo lainaamistoiminto toimii kovin typerästi.

Exäni oli ja on oikeasti äärettömän kiltti ihminen, juuri sellainen joka ei osaa sanoa mihinkään pyyntöön ei. Juuri niitä ihmisiä jotka on aina auttamassa muita, oman kiireen ja jaksamisenkin kustannuksella. On myös koko sukunsa tiedossa se, että henkilö ei puhu ikinä henkilökohtaisista asioista kellekään, edes läheisimmille. Osa suhteemme jälkeisistäkin hänen ehdottamistaan minun kauppaan viemisistä ja yhteisistä lounaista oli sellaisia, että varmaan ajatteli toimivansa kiltisti. 

Minua kohtaan ei lopputoiminta ollut kilttiä, mutta olen ihan varma, että tunteiden kuoleminen minua kohtaan, eron haluaminen, kotoolta pois muutto ja sitten toinen nainen on ollut todella iso kriisi. Ikäkriisi siihen päälle. 

Törmäsin vahingossa viime viikolla exälle läheiseen henkilöön. Niitä näitä hetken puhuttiin ja ykskaks tämä henkilö sanoi minulle, että hänen tekee pahaa nähdä exäni, kuulemma ei voi hyvin. Kaikki ilo, huumori on poissa ja laihtunut edelleen jne. Kuuntelin vaan ja lopulta henkilö pahoitteli, että huolensa minuun purki. Totesin, että todella kurja kuulla, että ainoastaan toivon exälle hyvää.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

28, et saa varmasti koskaan kaipaamaasi vastausta siihen, oliko eksälläsi ensin masennus vai rakastuminen. Mutta yksi näkökulma asiaan on se, että tutkimusten mukaan rakastumista usein edeltää jokin henkilökohtainen kriisi, työuupumus, masennus, läheisen kuolema tai vastaava mullistus, joka edesauttaa rakastumisen syntymistä. Rakastuminen voi olla ikään kuin tiedostamaton pako kuormittavasta tilanteesta. Esimerkiksi Alberoni on kirjoittanut rakastumisen valmiustilasta. 

Rakkaus on kuitenkin myös mysteeri, jota ei voi tyhjentävästi selittää. Eikä yleispäteviä sääntöjä ole eroihin tai parisuhteeseen ylipäätään. Yritykset pyrkiä määrittelemään näitä ilmiöitä yleispätevästi heijastavat mielestäni ihmisten omia pyrkimyksiä kontrolloida tilanteita tai peittää pelkojaan ja epävarmuuksiaan.

Kuurankukka

Ihana, että Kuurankukka seuraat ketjua edelleen.

En minä enää tuota vastausta tarvitse, mutta aikoinaan se oli minulle todella tärkeä, kuvittelin että vastauksen saatuani olisin ymmärtänyt paremmin ja tätä kautta asian hyväksyminen ja eteenpäin meneminen olisi ollut helpompaa.

Täällä keskustelu käynyt vilkkaana eroista / erokeskusteluista ja siinä se syy miksi omaa eroani muistellut. On muuten todella iso ero kirjoittaa aiheesta kun oma kipu aiheesta ei ole päällä.

Omassa elämässäni kaikki hyvin, sekä tavallinen arki että rakkauselämä. Hieman terveyshaasteita itselläni päällä, mutta näiden kanssa pitää pärjätä. Olen onnellinen ja elämä tuntuu juuri nyt hyvältä.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

28, et saa varmasti koskaan kaipaamaasi vastausta siihen, oliko eksälläsi ensin masennus vai rakastuminen. Mutta yksi näkökulma asiaan on se, että tutkimusten mukaan rakastumista usein edeltää jokin henkilökohtainen kriisi, työuupumus, masennus, läheisen kuolema tai vastaava mullistus, joka edesauttaa rakastumisen syntymistä. Rakastuminen voi olla ikään kuin tiedostamaton pako kuormittavasta tilanteesta. Esimerkiksi Alberoni on kirjoittanut rakastumisen valmiustilasta. 

Rakkaus on kuitenkin myös mysteeri, jota ei voi tyhjentävästi selittää. Eikä yleispäteviä sääntöjä ole eroihin tai parisuhteeseen ylipäätään. Yritykset pyrkiä määrittelemään näitä ilmiöitä yleispätevästi heijastavat mielestäni ihmisten omia pyrkimyksiä kontrolloida tilanteita tai peittää pelkojaan ja epävarmuuksiaan.

Kuurankukka

Olen samaa mieltä että rakkaus on mysteeri, jota ei voi tyhjentävästi selittää. Eikä ihmissuhteita ylipäätänsä. Mutta eroista olen sitä mieltä, että juurikin pitkiin parisuhteisiin, joissa on lapsiakin, on olemassa moraalisia velvotteita, näin karkeasti yleistettynä. Ihan jo senkin takia, että on päättänyt lisääntyä. Moraalinen velvollisuushan ei tarkoita sitä, että ihmiset toimisivat aina sen yleisen moraalisen velvoitteen mukaisesti. En minäkään ole toiminut erotessa aina moraalisesti kestävällä tavalla. Ja se on ollut väärin sitä toista osapuolta kohtaan. Olen loukannut ja satuttanut, koska olen ollut liian miellyttämishaluinen, en ollut rehellinen sitä kohtaan, mitä oikeasti halusin ja tarvitsin ja lopulta suhde loppui pettämiseen, koska en osannut muulla tavalla jättää ihmistä, josta toisaalta välitin todella paljon, mutta en enää kyennyt rakastamaan. Olin pelkuri ja elin itsepetoksessa.

Itsensä ja omien tekojensa raatorehellinen kohtaaminen on oman mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta todella tärkeää. Mitä enemmän itseään pakenee, sitä enemmän itseään ja muita ympärillä satuttaa. Eräänlaisessa valheessa eläminen sairastuttaa sekä ihmiset, että ihmissuhteet.

- Käpybara

Kiitos 28 ja Käpybara kirjoituksistanne. Nyt kun olen äänessä, otan kantaa vielä tähän keskusteluun, joka on käyty erojen syistä ja niistä avautumisesta.

Täydellisessä maailmassa on niin, että käydään rakentava keskustelu eron syistä yhdessä, jossa erityisesti se, joka eron haluaa kertoo rehellisesti miksi ja toinen ottaa tiedon vastaan. Molemmat kasvavat ihmisinä ja ovat valmiimpia tulevaan elämään, mahdollisesti seuraaviin parisuhteisiin.

Todellisuudessa kuitenkin varsin usein on niin, että tämä ei toteudu. Ensinnäkin siinä vaiheessa kun eroa haluaa, voi olla niin lopun väsynyt koko suhteeseen tai rakkaus niin kuollut, että kaikki pienetkin asiat toisessa ärsyttävät. Voi olla myös niin, ettei kykene edes sanoittamaan itselleen, mistä paha olo johtuu tai miksi eron haluaa. Voi olla, että asia valkenee itselleenkin vasta vuosien jälkeen mistä todella on ollut kysymys. Syyt voivat johtua parisuhteesta tai jostain ihan muusta, vaikka lapsuuteen asti ulottuvista asioista. Joillekin ero voi olla ensimmäinen itsenäinen teko ikinä. Siihen asti on eletty elämää muiden tarpeiden ja toiveiden mukaan. Ehkä jopa tiedostamattakin.

Toiseksi, erouutista harvoin otetaan rakentavasti vastaan. Paljon tavallisempaa on, että se, joka ei eroa halua, joutuu tunnemyrskyyn. Hän saattaa yrittää kaikkensa, että ero ei toteudu. Manipuloida, kiristää, uhkailla. Henkinen väkivalta saattaa jatkua jopa pitkään eron jälkeen. Lapsia saatetaan käyttää pelinappuloina taistelussa, jonka tarkoitus on satuttaa sitä, joka eron halusi, syyllistää tai vaikeuttaa elämää. Riippumatta siitä, mitä se lapsille tekee. Tai sitten voi olla niin, että vaikka mitä eron syitä toiselle yrittäisi antaa, toinen ei ota niitä vastaan. Ikään kuin sulkee korvat. Ja tällaista voi tapahtua myös suhteen aikana, kun toinen on yrittänyt keskustella ongelmista. 

Lisäksi ei ole niin, että jos kommunikaatio on ollut suhteen aikana hyvää, niin eron tullessa se välttämättä jatkuu hyvänä. Paljon tavallisempaa on se, että eron tullessa jopa molemmat osapuolet joutuvat niin tunteiden valtaan, että hyvä kommunikaatio on muisto vain. Usein ihmetellään millainen ihminen rakastavasta puolisosta oikein kuoriutuikaan eron hetkellä. 

Edelleen korostan, että nämä ovat vain esimerkkejä. Joillakin voi ero toki sujua sopuisasti. On myös ääripäitä, kuten 28 eksä, joka sulkeutui kokonaan ja vain häipyi omaan asuntoonsa jättäen toisen ihmettelemään, mitä tapahtui. Tai sitten niitä, jotka roikkuvat eksässään lopun elämänsä kärttäen jatkuvasti syitä tai huomiota ihmiseltä, joka on häipynyt jo kauan sitten.

On inhimillistä yrittää tunkea joihinkin lokeroihin kaikkia ihmisiä ja erotilanteita. Se on valitettavasti harhaa. Kuin myös ajatus siitä, että jotkut käyttäytymissäännöt pätisivät aina erotilanteissa. Ero on tutkimustenkin mukaan yksi ihmisen suurimmista kriiseistä ja silloin tunteet tahtovat olla pelissä, puolin ja toisin.

Haluan kiittää Tuumista rehellisestä avautumisesta koskien omaa ihastustaan. Kirjoituksesi toi inhimillistä näkökulmaa keskusteluun. Asiat eivät aina ole mustavalkoisia. Tämä maailma voisi olla myös parempi paikka, jos ihmisten virheisiin suhtauduttaisiin armollisemmin. 

Hukassa, kuulisin mielelläni, mitä sinulle kuuluu.

Kuurankukka

"Voi olla myös niin, ettei kykene edes sanoittamaan itselleen, mistä paha olo johtuu tai miksi eron haluaa. Voi olla, että asia valkenee itselleenkin vasta vuosien jälkeen mistä todella on ollut kysymys. Syyt voivat johtua parisuhteesta tai jostain ihan muusta, vaikka lapsuuteen asti ulottuvista asioista. Joillekin ero voi olla ensimmäinen itsenäinen teko ikinä. Siihen asti on eletty elämää muiden tarpeiden ja toiveiden mukaan. Ehkä jopa tiedostamattakin."

Tämäpä juuri ja siksi en voi olla ihmettelemättä, miksei hakeuduta ammattilaiselle avun hakemiseksi. Se nimittäin nopeuttaa prosessia huomattavasti ja kertoo samalla suhteen/kumppanin/itsensä arvostamisesta. Näihin palveluihin pääsee kuitenkin myös maksuttomasti. Ammattilainen osaa ohjata prosessia ja niin päästään eteen päin.

Naiset käyvät kyllä kampaajalla, jalkahoidoissa, kasvohoidoissa, hierojalla ja ehkäpä kynsihoidossa. Miksi siis parisuhteeseen ei hakeutuisi ammattilaisen puoleen. 

Kuurankukka: "Täydellisessä maailmassa on niin, että käydään rakentava keskustelu eron syistä yhdessä, jossa erityisesti se, joka eron haluaa kertoo rehellisesti miksi ja toinen ottaa tiedon vastaan. Molemmat kasvavat ihmisinä ja ovat valmiimpia tulevaan elämään, mahdollisesti seuraaviin parisuhteisiin."

No minusta on jokseenkin asioiden selvittämistarpeen vähättelyä sanoa, että vain täydellisestä maailmassa eron pääsyyt olisivat molemmilla edes jotakuinkin selvillä tai että eroasioista ja suhteen ongelmakohdista ylipäätään puhuttaisiin, edes jollain tavalla ja pääasioita. Oli se sitten ennen eroa tai eron hetkellä. Aivan kuin tällainen puhuminen ja asioiden kertominen toiselle pitäisi osata tehdä täydellisesti. Tai etteikö tällaiseen kohtuulliseen selvyyteen asioista olisi hyvä pyrkiä parisuhteissa ja eroissa, toki tilanteen mukaan.

Tähän asiaan sopii mielestäni siksi myös sanonta: "parempi tehty kuin täydellinen".

Keskustelu nyt vain tavallisesti on se ylivoimaisesti järkevin väline ihmisillä, joilla asioita ilmaistaan ja selvitetään. 

Vierailija kirjoitti:

Kuurankukka: "Täydellisessä maailmassa on niin, että käydään rakentava keskustelu eron syistä yhdessä, jossa erityisesti se, joka eron haluaa kertoo rehellisesti miksi ja toinen ottaa tiedon vastaan. Molemmat kasvavat ihmisinä ja ovat valmiimpia tulevaan elämään, mahdollisesti seuraaviin parisuhteisiin."

No minusta on jokseenkin asioiden selvittämistarpeen vähättelyä sanoa, että vain täydellisestä maailmassa eron pääsyyt olisivat molemmilla edes jotakuinkin selvillä tai että eroasioista ja suhteen ongelmakohdista ylipäätään puhuttaisiin, edes jollain tavalla ja pääasioita. Oli se sitten ennen eroa tai eron hetkellä. Aivan kuin tällainen puhuminen ja asioiden kertominen toiselle pitäisi osata tehdä täydellisesti. Tai etteikö tällaiseen kohtuulliseen selvyyteen asioista olisi hyvä pyrkiä parisuhteissa ja eroissa, toki tilanteen mukaan.

Tähän asiaan sopii mielestäni siksi myös sanonta: "parempi tehty kuin täydellinen".

Keskustelu nyt vain tavallisesti on se ylivoimaisesti järkevin väline ihmisillä, joilla asioita ilmaistaan ja selvitetään. 

Lisään vielä, etten itsekään ole osannut tässä asiassa (puhuminen ongelmista ja erotessa) kyllä mitenkään täydellisesti toimia, varsinkaan nuorempana, aika vaikeaa ja auttavaa on joskus ollut, mutta kyllä tämä silti on mielestäni tärkeä asia, johon tulisi yleensä koittaa pyrkiä. Ja paremmaksi olen tässä puhumisessakin koittanut opetella.

Armollinen on myös helpompi olla silloin, jos joku myöntää vaikka toimineensa huonosti jossain kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

"Voi olla myös niin, ettei kykene edes sanoittamaan itselleen, mistä paha olo johtuu tai miksi eron haluaa. Voi olla, että asia valkenee itselleenkin vasta vuosien jälkeen mistä todella on ollut kysymys. Syyt voivat johtua parisuhteesta tai jostain ihan muusta, vaikka lapsuuteen asti ulottuvista asioista. Joillekin ero voi olla ensimmäinen itsenäinen teko ikinä. Siihen asti on eletty elämää muiden tarpeiden ja toiveiden mukaan. Ehkä jopa tiedostamattakin."

Tämäpä juuri ja siksi en voi olla ihmettelemättä, miksei hakeuduta ammattilaiselle avun hakemiseksi. Se nimittäin nopeuttaa prosessia huomattavasti ja kertoo samalla suhteen/kumppanin/itsensä arvostamisesta. Näihin palveluihin pääsee kuitenkin myös maksuttomasti. Ammattilainen osaa ohjata prosessia ja niin päästään eteen päin.

Me käytiin terapiassa suhteen kestettyä jonkun parisen vuotta. Mieheni ei minusta ymmärtänyt miten on eräässä asiassa minua satuttanut, näki vain kolmannen osapuolen mielipahan ja ajattelin, että hän terapiassa älyäisi jotain. Siitä ei ollut mitään hyötyä. Vuorotellen selostettiin terapeutille kukin oma näkemyksemme tapahtumista ja sitten puhuttiin ne asiat mitkä oli jo moneen kertaan kahdestaan jauhettu. Jos se jotain sai aikaan niin väsymystä koko asian kelaamiseen. Mitään ei ratkaistu. Aika ratkaisi.

Samoin kävi oman henkilökohtaisen terapiani samoihin aikoihin, johon hakeuduin unettomuuden, vatsavaivojen ja migreenin vuoksi. Ei mitään hyötyä, itsestäänselvyyksiä. Aika hoiti.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 28 ja Käpybara kirjoituksistanne. Nyt kun olen äänessä, otan kantaa vielä tähän keskusteluun, joka on käyty erojen syistä ja niistä avautumisesta.

Täydellisessä maailmassa on niin, että käydään rakentava keskustelu eron syistä yhdessä, jossa erityisesti se, joka eron haluaa kertoo rehellisesti miksi ja toinen ottaa tiedon vastaan. Molemmat kasvavat ihmisinä ja ovat valmiimpia tulevaan elämään, mahdollisesti seuraaviin parisuhteisiin.

Todellisuudessa kuitenkin varsin usein on niin, että tämä ei toteudu. Ensinnäkin siinä vaiheessa kun eroa haluaa, voi olla niin lopun väsynyt koko suhteeseen tai rakkaus niin kuollut, että kaikki pienetkin asiat toisessa ärsyttävät. Voi olla myös niin, ettei kykene edes sanoittamaan itselleen, mistä paha olo johtuu tai miksi eron haluaa. Voi olla, että asia valkenee itselleenkin vasta vuosien jälkeen mistä todella on ollut kysymys. Syyt voivat johtua parisuhteesta tai jostain ihan muusta, v

"inhimillistä näkökulmaa keskusteluun. Asiat eivät aina ole mustavalkoisia. Tämä maailma voisi olla myös parempi paikka, jos ihmisten virheisiin suhtauduttaisiin armollisemmin. "

Järjen ja tunteen yhdistämiseen kykenevä ääni palasi palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 28 ja Käpybara kirjoituksistanne. Nyt kun olen äänessä, otan kantaa vielä tähän keskusteluun, joka on käyty erojen syistä ja niistä avautumisesta.

Täydellisessä maailmassa on niin, että käydään rakentava keskustelu eron syistä yhdessä, jossa erityisesti se, joka eron haluaa kertoo rehellisesti miksi ja toinen ottaa tiedon vastaan. Molemmat kasvavat ihmisinä ja ovat valmiimpia tulevaan elämään, mahdollisesti seuraaviin parisuhteisiin.

Todellisuudessa kuitenkin varsin usein on niin, että tämä ei toteudu. Ensinnäkin siinä vaiheessa kun eroa haluaa, voi olla niin lopun väsynyt koko suhteeseen tai rakkaus niin kuollut, että kaikki pienetkin asiat toisessa ärsyttävät. Voi olla myös niin, ettei kykene edes sanoittamaan itselleen, mistä paha olo johtuu tai miksi eron haluaa. Voi olla, että asia valkenee itselleenkin vasta vuosien jälkeen mistä todella on ollut kysymys. Syyt voivat johtua parisuhteesta tai jostain ihan muusta, v

Menen vertauksissani nyt äärimmäisyyksiin, pahoittelut siitä. Täydellisessä maailmassa ei olisi murhia, lapoa, tappoja, petoksia eikä muitakaan rikoksia. Mutta niitä on ja sen takia meillä on oikeusjärjestelmä pitämässä edes jollakin kestävällä tavalla kasassa yhteiskuntaa ja siihen liittyneitä ihmisiä. Sama koskee yleisiä moraalikoodistoja ja yleistä käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Täydellisessä maailmassa kaikki toimisi kuin taivaassa, todellisessa elämässä ei tietenkään toimi. Kannattaako yleisiä moraalisääntöjä ja esimerkiksi oikeusvaltion periaatteita heittää romukoppaan, koska ne eivät ole onnistuneet tekemään maailmasta täydellistä? Mielestäni ei.

 

- Käpybara