Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12665)
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt tyhmänä miksi joku kutsuu trolliksi? Esimerkiksi tuossa viimeksi käydyssä Maratonparkujan ja anonyymin keskustelussa on ihan aiheellista tekstiä. Miksi siitä ko. asiasta ei saisi käydä keskustelua ja mikä siinä on trollaamista? Asiathan ovat täällä kommentoituja. Ei keksittyjä. Käsitin siis, että tätä anonyymiä henkilöä nyt pidetään jonain trollina.
En käsitä mistä sitten täällä saa keskustella ja mistä ei.
En ole tämä anonyymi tuossa keskustelussa, kunhan vaan nyt kysyn.
Koska jotkut anonyymeistä selkeästi trollaavat. Haluavat vain ärsyttää. Ei siinä viitatakaan MP ja tuon yhden anon keskusteluun vaan niihin anoihin jotka tulevat vain trollaamaan. Ja jos kysyt oikeasti vain tyhmänä et kuulu tähän joukkoon. Mutta voit myös olla trolli, joka haluaa koko ajan tätä en käsitä mitä saa keskustella koska onkos joku tuotakaan anoa keskustelemasta kieltänyt. MPn siinä taas hikjaa käskettiin olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Se ei vielä riitä, että yksi työskentelee ja pyristelee irti vanhoista toimintamalleista ja asemista, vaan muidenkin tulisi tehdä samoin, jotta niistä pääsisi eroon ja sisarusten välisistä suhteista tulisi niin sanotusti tasavertaisia.
Tämähän se on monesti myös vanhempien ja lasten välillä "ihan tavallisestikin", eli joudutaan uusiksi opettelemaan dynamiikka, kun molemmat ovat jo aikuisia. Ei siinäkään aina onnistuta.
Ja Anonyymi on siinä oikeassa, että näitä asioita kukin sitten käsittelee omalla tavalla. Yllättäen meillä myös isosisko on vieläkin äidin pompoteltava, vaikka varsinaiset pahimmat vääryydet ovat kohdistuneet häneen. Hän ei jotenkin kestä sitä irrottautumisen syyllisyyttä lainkaan. No tästä sitten koituu tietysti minullekin sikäli taakkaa, että nyt hän sitten tekee kaiken äidin eteen ja minä en mitään, mikä on tietty kurjaa. Tulen kutsuttuna sukujuttuihin, jos pakko on, enkä keksi tarpeeksi h
Näinhän se on, että kasvamista ja irtipäästämistä olisi hyvä tapahtua myös lasten ja vanhempien välisissä suhteissa. Kuollut lähiomaiseni, joka täytti elämässäni vanhemman roolin, piti kiinni viimeiseen asti siitä mielikuvasta, että minä olin pieni lapsi. Hän tyrkytti mm. omia alushousujaan, kun huomasi pyykkejäni pestessä, että minun alkkarinihan ovat pelkät narut! Hän säntäsi oitis vaatekaapilleen etsimään kunnollisia ja säntillisiä alushousuja, joita voisi kuvailla sanalla mummoalkkarit :D. Kävimme tästä(kin) asiasta pientä vääntöä aikamme, että riittääkö minulle nuo narut haarojenk välissä vai ei. Ja monesti nämä tilanteet olivat myös hupaisia ja nauroimme niille yhdessä, mutta hyvin usein ne oli myös äärimmäisen ärsyttäviä puolin ja toisin ja huomasin taantuvani keskustelussa ja reaktioissani teinin rooliin :D. Mikä oli myös hyvin turvallista ja levollista. Ja ärsyttävyydestä huolimatta tottakai arvostin suuresti hänen pyyteetöntä rakkauttaan. Minulla on häntä todella suunnaton ikävä.
Mistä tuli mieleeni Sinilintu ja hänen tilanteensa. Halauksia ja kovasti voimia toivottelen hänelle.
- Käpybara
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt tyhmänä miksi joku kutsuu trolliksi? Esimerkiksi tuossa viimeksi käydyssä Maratonparkujan ja anonyymin keskustelussa on ihan aiheellista tekstiä. Miksi siitä ko. asiasta ei saisi käydä keskustelua ja mikä siinä on trollaamista? Asiathan ovat täällä kommentoituja. Ei keksittyjä. Käsitin siis, että tätä anonyymiä henkilöä nyt pidetään jonain trollina.
En käsitä mistä sitten täällä saa keskustella ja mistä ei.
En ole tämä anonyymi tuossa keskustelussa, kunhan vaan nyt kysyn.
Koska jotkut anonyymeistä selkeästi trollaavat. Haluavat vain ärsyttää. Ei siinä viitatakaan MP ja tuon yhden anon keskusteluun vaan niihin anoihin jotka tulevat vain trollaamaan. Ja jos kysyt oikeasti vain tyhmänä et kuulu tähän joukkoon. Mutta voit myös olla trolli, joka haluaa koko ajan tätä en käsitä mitä saa keskustella koska onkos joku tuotakaan anoa keskustelemasta kieltänyt. MPn siinä taas hikjaa käskettiin olemaan.
Oletko itse trolli? PM sitä ja PM tätä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt tyhmänä miksi joku kutsuu trolliksi? Esimerkiksi tuossa viimeksi käydyssä Maratonparkujan ja anonyymin keskustelussa on ihan aiheellista tekstiä. Miksi siitä ko. asiasta ei saisi käydä keskustelua ja mikä siinä on trollaamista? Asiathan ovat täällä kommentoituja. Ei keksittyjä. Käsitin siis, että tätä anonyymiä henkilöä nyt pidetään jonain trollina.
En käsitä mistä sitten täällä saa keskustella ja mistä ei.
En ole tämä anonyymi tuossa keskustelussa, kunhan vaan nyt kysyn.
Koska jotkut anonyymeistä selkeästi trollaavat. Haluavat vain ärsyttää. Ei siinä viitatakaan MP ja tuon yhden anon keskusteluun vaan niihin anoihin jotka tulevat vain trollaamaan. Ja jos kysyt oikeasti vain tyhmänä et kuulu tähän joukkoon. Mutta voit myös olla trolli, joka haluaa koko ajan tätä en
Oletko itse trolli? PM sitä ja PM tätä...
Korjus, MP
Vai liekö noilla niin eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt tyhmänä miksi joku kutsuu trolliksi? Esimerkiksi tuossa viimeksi käydyssä Maratonparkujan ja anonyymin keskustelussa on ihan aiheellista tekstiä. Miksi siitä ko. asiasta ei saisi käydä keskustelua ja mikä siinä on trollaamista? Asiathan ovat täällä kommentoituja. Ei keksittyjä. Käsitin siis, että tätä anonyymiä henkilöä nyt pidetään jonain trollina.
En käsitä mistä sitten täällä saa keskustella ja mistä ei.
En ole tämä anonyymi tuossa keskustelussa, kunhan vaan nyt kysyn.
Koska jotkut anonyymeistä selkeästi trollaavat. Haluavat vain ärsyttää. Ei siinä viitatakaan MP ja tuon yhden anon keskusteluun vaan niihin anoihin jotka tulevat vain trollaamaan. Ja jos kysyt oikeasti vain tyhmänä et kuulu tähän joukkoon. Mutta voit myös olla trolli, joka haluaa koko ajan tätä en käsitä mitä saa keskustella koska onkos joku tuo
Tuolla viestissä 10511/10523, en pystynyt lainaamaan, sanottiin, että "Trollit haistaa veren. Nyt vaihteeksi MP on kohteena". Käsittääkseni oli viitattu tuohon viimeisimpään keskusteluun. Aiemmin joku sanoi: älä mene mukaan MP, on ansa". Samoin siis viimeisestä tästä keskustelusta MP ja anonyymi kun oli jo alkanut.
Nämä olivat nimimerkittömien kommentteja.
Jäin pohtimaan vielä tätä sisarusteni ja minun välistä tilannetta. Tämä jolla oli juhlat, voi hyvinkin tuntea vihaa ja minut itsekkääksi, kerta lähdin kaivamaan haudattuja luurankoja esille. Ja onhan se itsekästä, eräällä tavalla. Minä kaivoin tapahtumat esille, kun muut olisivat halunneet unohtaa. Tosin he eivät ole olleet siinä samanlaisessa asemassa mitä minä, minä olen niin sanotusti kärsinyt kaikista eniten ja ollut ns. pääkohteena. Selviytyäkseni minun oli pakko, itseni takia, nostaa tutkintaan menneet. Ja en todellakaan kadu sitä, että tein niin. Jätin uppoavan laivan päästäkseni itse rannalle. En halunnut olla yksi ruumiista muiden joukossa.
Minulla on hämärä muistikuva, että joku ano ehkä toikin tätä näkökulmaa jossain aikaisemmin omalla tavallaan esille. Pahoittelut jos näin oli enkä siihen silloin tarttunut. On ollut, sanotaanko aikamoista älämölöä täällä ketjussa, joten kaikki hyvätkin pointit ovat hukkuneet jaskan joukkoon.
- Käpybara
- Päästä irti, et voi omistaa ketään.
- Kun pidät kiinni niin rajoitat samalla itseäsi.
- Rakkaus ei tule pakottamalla.
- Elämä on sinua voimakkaampi.
- Älä halua päättää toisten puolesta, et halua että sinunkaan puolesta päätetään asioita.
- Päästä myös irti sisäisesti. Jos sinusta tuntuu jo itsestäsikin siltä että tämä menee liian pitkälle niin usko itseäsi. Tiedät että sinun täytyy päästä eteenpäin.
- Pitämällä kiinni ja tahtomalla pahaa toiselle et pääse eteenpäin eikä se pahan tahtominen auta sinua.
- Löydä irtipäästämisestä hyviä asioita.
- Olet vahvempi kun omistat vain itsesi ja oman elämäsi.
"Korjus, MP
Vai liekö noilla niin eroa."
Tämä anonyymi trolli (siis minä) ei näköjään osaa kirjoittaa. Sori siitä.
Me ollaan trollejaaa kaikki, kun oikein silmin katsotaan...
Irti päästämisen hengessä, onhan näissä lapsuusajan haavoissa sekin ongelma tai miksi sitä kutsusi, että kun tulee aikuiseksi, näkee, miten toisin olisi voinut olla. Lapsena se oma perhe enimmäkseen on, minkä tuntee ja normaalina pitää. Toki näkee luokkakaverien ja ystävien perheitä, mutta niitä katselee ulkopuolisen lapsen silmin ja uskoo, että se oman perheen tapa elää on normaali. Vaikka se olisi mitä.
Ja vähän kuin avioerossa, jää suremaan paitsi suhdetta, myös sitä, mitä olisi voinut olla. Mitä olisi pitänyt olla. Itsehän en vanhemmuudesta mitään tiedä, mutta juuri siskoa seuratessa on tullut monesti mieleen, että hemmetinmoisissa karikoissa saa soudella, että osaa välttää pahimmat karille ajot. Kun yksoikoinen "teen vaan toisin" ei toimi sekään aina.
T: MaratonParkuja
Vierailija kirjoitti:
- Päästä irti, et voi omistaa ketään.
- Kun pidät kiinni niin rajoitat samalla itseäsi.
- Rakkaus ei tule pakottamalla.
- Elämä on sinua voimakkaampi.
- Älä halua päättää toisten puolesta, et halua että sinunkaan puolesta päätetään asioita.
- Päästä myös irti sisäisesti. Jos sinusta tuntuu jo itsestäsikin siltä että tämä menee liian pitkälle niin usko itseäsi. Tiedät että sinun täytyy päästä eteenpäin.
- Pitämällä kiinni ja tahtomalla pahaa toiselle et pääse eteenpäin eikä se pahan tahtominen auta sinua.
- Löydä irtipäästämisestä hyviä asioita.
- Olet vahvempi kun omistat vain itsesi ja oman elämäsi.
Hyvä lista. Jos sallit, niin lisään vielä tunnepuolen. Salli itsellesi tuntea kaikki tunteet läpi, jotka liittyvät irti päästämiseen. Lääkärini sanoin, emme ole robotteja, meillä ei ole nappia aivoissa jota painamalla voisimme skipata tunnepuolen. Luopuminen ja hyväksyminen on prosessi eikä sen etenemistä voi keinotekoisesti nopeuttaa. Kaikki vaiheet kuuluvat siihen.
- Käpybara
Vierailija kirjoitti:
Irti päästämisen hengessä, onhan näissä lapsuusajan haavoissa sekin ongelma tai miksi sitä kutsusi, että kun tulee aikuiseksi, näkee, miten toisin olisi voinut olla. Lapsena se oma perhe enimmäkseen on, minkä tuntee ja normaalina pitää. Toki näkee luokkakaverien ja ystävien perheitä, mutta niitä katselee ulkopuolisen lapsen silmin ja uskoo, että se oman perheen tapa elää on normaali. Vaikka se olisi mitä.
Ja vähän kuin avioerossa, jää suremaan paitsi suhdetta, myös sitä, mitä olisi voinut olla. Mitä olisi pitänyt olla. Itsehän en vanhemmuudesta mitään tiedä, mutta juuri siskoa seuratessa on tullut monesti mieleen, että hemmetinmoisissa karikoissa saa soudella, että osaa välttää pahimmat karille ajot. Kun yksoikoinen "teen vaan toisin" ei toimi sekään aina.
T: MaratonParkuja
Taas hyviä pointteja MP. Palaan näihin myöhemmin, sillä heräsi ajatuksia.
Hyvää viikonloppua kaikille. Haen lapsen päiväkodista ja menemme viikonlopun rientoihin.
- Käpybara
Olen tähän saakka tykännyt MP:n kirjoituksista, mutta nyt hänestä on tullut pahansuopa ja ilkeä. Harmi.
Hei Hukassa,
Kiitos viimesimmistä päivityksistä.
Hyvä kuulla, että olet saanut vaikeaan tilanteeseesi selvästi tukevamman otteen, asioita selkeämmiksi ja totuudenkin paljon paremmin jo näkyville. Mies näyttää kuitenkin olevan vielä aivan hukassa monissa asioissa ja itsensä kanssa, mutta vain hän itse voi sille jotain tehdä. Ja näköjään hän munasi viimeisen tilaisuutensa, jonka edellisen kerran avioeron hakemisen suhteen sai. Mikä ei kyllä varsinaisesti yllätä.
Ratkaisuja olet jo tehnyt ja ottanut askeleita eteenpäin hyvin epätasapainoisen tilanteen oikaisemisessa. Toki näyttää siltä, että avioero tulee menemään loppuun asti, sillä miehellä on edelleen hyvin itsekäs ja itselleen kaiken sinun kustannuksellasi oikeuttava ajatusmaailma. Eikä hän edelleenkään pysty ymmärtämään tilannetta ja katsomaan edes tällaisen pakon edessä toisen kannalta enempää, ja ottamaan paremmin huomioon, vaikka kertoo suhteenne olevan niin tärkeä hänelle. Sanat ja teot ei kohtaa.
Minulle tulee kuva siitä, että olet oikealla tiellä, ja sinulla on sisälläsi jo vahva oma käsitys siitä, mikä on sinulle ok ja mikä ei, ja pystyt seuraamaan jo aika vääjäämättäkin tätä vahvistunutta omaa ääntäsi ja voimaasi. Minusta tuntuu, ettet enää edes pystyisi toiminaan toisin. Jatka vain tällä tiellä, jota selvästi vakaammin jo kuljet. Sinusta piirtyy kuva vahvasta naisesta, joka on vakaa, avarakatseinen, ymmärtäväinen ja muita huomioonottava, mutta tuntee nyt myös omat rajansa paljon paremmin <3 Pidähän huolta itsestäsi ja vahvista itseäsi edelleen. Tee asioita, joista nautit.
Mies vaikuttaa myös olettavan, että jostain syystä jonkinnäköinen avoin suhde olisi kuitenkin edelleen ok. Ei ole mitenkään realistista pitää kiinni toisen naisen ystävyydestä, kun tunteita on selvästi paljon pelissä. Hän haluaa käytännössä jatkaa tätä toista suhdetta, ja toivoo, että hänen mukaansa mentäisiin edelleen tässä asiassa. Vaikka ero on jo vireillä.
Kuulostaa edelleen ikävältä se, että mies vetoaa teidän "kaiken kestävään suhteeseenne" joka hänelle perustuu aika pitkälle sille ajatukselle, että sinä kestät kaiken ja joustat kaikessa. Ei hän. Vetoaa edelleen empaattiseen ja ymmärtävään luonteeseesi hyvin epäterveellä tavalla. Se minulle tekee pahaa, kouraisee oikein rinnasta. Hän on itse heittämässä pois, tai oikeastaan jo heittänytkin, yhteisen elämänne pariskuntana.
Tuo fyysisen etäisyyden pitäminen on varmastikin hyvä juttu, se pitää todellisuuden selkeänä, jalat maassa ja järjen päässä. Hyvin terve ja looginen reaktio sinällään tilanteeseen. Varsinkin kun mies edelleen tapaa toista naista. Aivan käsittämättömän itsekästä ajattelua mieheltä tässäkin. Mutta kuten muutenkin, niin tässäkin asiassa uskon, että voit luottaa vahvistuneeseen itseesi, eli teet niinkuin haluat ja parhaaksi näet, mitä se sitten kulloinkin onkaan, ei niinkuin mies haluaa. Omat toiveet ja tarpeet on hyvä pitää nyt mielessä.
"Keskustelu hänen kanssaan on siis lopulta ehkä melko turhaakin. Tilanne on mikä on ja seuraukset ovat sen mukaiset."
Näinhän se on. On vääjäämättömät syyt ja seuraukset, ja niinhän se sitten menee. Ellei mies jotain ihan radikaalia muutosta jostain hihastaan vedä, mikä on epätodennäköistä, niinkuin sanoitkin.
Paljon voimia haastavassa ajassa sinne.
Hukassan tilanteeseen:
Mies on nyt uuden tilanteen edessä, kun Hukassan loputon joustaminen ja ääretön kärsivällisyys on saanut terveemmät rajat. Jossa myös Hukassan hyvinvoinnilla, toiveilla ja tarpeilla on väliä. (Mikä on hyvin tärkeää.)
Mies ei käsitä uutta tilannetta ja sitä, että nyt tarvittaisiin häneltä itseltään todella isoa asennemuutosta tässä asiassa. Hänen pelinsä on avioliittonsa suhteen niin sanotusti pelattu, jos hän ei nyt sitä ymmärrä. Ja vaikka yhtäkkiä ymmärtäisikin ja heräisi asiaan heti huomenna todella, niin se saattaa olla jo muutenkin liian myöhäistä. Eikä ainakaan mitkään lapsenaskeleet enää riitä korjaamaan tilannetta.
Mielestäni Hukassan tilanteessa näyttää olevan kaksi erillistä isompaa ongelmaa, jotka toki menee päällekkäin ja siksi niitä on välillä vähän vaikea erottaa toisistaan. (Tai oikeastaan kolme, mutta tämä kolmas näyttää olevan korjaantumassa jo hyvää vauhtia, eli Hukassa antaa arvon myös itselleen ja omille tarpeilleen, eikä enää toimi ylijoustavasti. Tämä asia on johtunut niin Hukassan omasta luonteesta ja käytösmalleista, kuin miehen tavasta hyväksikäyttää näitä Hukassan ominaisuuksia välillä valheellisin ja manipuloivinkin keinoin.)
Tämä ensimmäinen on siis tuo miehen itsekkyys ja rehellisyyden puute. Tarve valehdella, antaa ymmärtää väärin, sumuttaa ja manipuloidakin. Kaikki miten hän toimii, ei ole välttämättä aina niin tietoista, eikä hän tee sitä nähdäkseni satuttamistarkoituksessa, vaan ehkä enemmänkin itsekkyydestään johtuen ja puutteestaan osata nähdä asioita myös toisenkin kannalta tasapuolisesti, ja ottaa huomioon. Hänen luonteessaan ja toimintatavoissaan on tällaista syistä jos toisista, joita emme tiedä sen kummemmin.
Toinen ongelma on tämä toisen naisen asia ja kolmiodraama. Ja miehen tarve muihin suhteisiin tms. muutenkin.
Mies saattaa olla isomminkin rakastunut tähän toiseen, vaikkei sitä suoraan myönnä, sitä en osaa sanoa. Vai itsekkyyttäänkö tai jostain muusta syystä (mistä?) vaan edelleen haluaa pitää yhteyttä uuteen ja ihastuttavaan, jos Hukassa on kuitenkin The One.
Näiden molempien asioiden pitäisi korjaantua, jotta suhteesta voisi rakentua terve ja tasapuolinen parisuhde.
Mies vaikuttaa olevan kuitenkin hyvin lapsenkengissä itsensä ja asioiden tiedostamisen, saati sitten työstämisen ja toiminnan suhteen. Miehelle voisin suositella esimerkiksi jonkinlaista keskusteluterapiaa käsittelemään omaa suureksi paisunutta ongelmavyyhtiään ja itseään, jotta hän saisi jotain otetta itseensä ja asioihinsa.
Hukassa on onneksi saanut otetta jo omiinsa.
Edellinen vielä jatkaa.
Nähdäkseni vielä näinkin:
Ei siis riitä, jos miehen rehellisyys kohentuu ja hän panostaa siihen, jos itsekkyys ja toisen huomioonottaminen ei korjaannu, ja miehen toiminta muutu sen myötä isomminkin.
Eikä myöskään riitä, että kolmiodraamaan saadaan ratkaisu, jos miehen tarve parisuhteen ulkopuolisiin suhteisiin ja seikkaiuihin jää (jos ja kun tämä ei Hukassalle mitä ilmeisimminkään käy).
Toki jokaisen pitää itse miettiä, mihin joustoihin ja kompromisseihin voi suhteessaan suostua, niin että niiden kanssa voi itsekin mukavasti elää. Mikä sopii ja mikä ei, missä rajat itsellä kulkee ja onko suhteessa tarpeeksi vastavuoroisuutta.
Joskus on myös niin, että jos yhden virheen korjaa, niin toinen osin sen allakin ollut tulee paremmin nähtäville. Tarkoitan tässä Hukassan tilanteen yhteydessä sitä, että jos mies on ollut nyt rehellinen ...tai ainakin rehellisempi, niin muu miehen itsekäs toiminta ja ongelmat tulevat paremmin esiin. Niiden kanssa sitten pitää taas miettiä, että onko ok vai ei.
Kirjassa "Ruotsalainen avioero" viisikymppinen aviomies jättää vain tulematta kotiin. Vaimo on ihmeissään ja tykittää viestiä jne. Mies vaikenee. Sitten selviää, että miehellä on jo hommattuna toinen nainen. Olivat yhdessä 30 vuotta.
Saa äänikirjanakin.
Vierailija kirjoitti:
Kirjassa "Ruotsalainen avioero" viisikymppinen aviomies jättää vain tulematta kotiin. Vaimo on ihmeissään ja tykittää viestiä jne. Mies vaikenee. Sitten selviää, että miehellä on jo hommattuna toinen nainen. Olivat yhdessä 30 vuotta.
Saa äänikirjanakin.
Jep, kyllä näitä tapahtuu. Serkun mies lähti viime syksynä, alkaa olla kohta vuosi. Haki vain työpäivän jälkeen haki vaatekaapista valmiiksi pakatun kassin ja häipyi. Kolme lasta, nuorin vähän päälle neljä. Kyllä siinä koko maailma kaatui, eikä ole kaikki asiat selvillä vieläkään. Raha-asioita ja muuta selvimättä.
Tukena yritetty olla, mutta kamala juttu kaiken kaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kirjassa "Ruotsalainen avioero" viisikymppinen aviomies jättää vain tulematta kotiin. Vaimo on ihmeissään ja tykittää viestiä jne. Mies vaikenee. Sitten selviää, että miehellä on jo hommattuna toinen nainen. Olivat yhdessä 30 vuotta.
Saa äänikirjanakin.
Tämä kirja oli siitä hyvä, että se kertoi tapahtumat sekä miehen että naisen näkökulmasta. Pidin kirjasta kovasti ja se avasi tuoreita näkökulmia perinteiseen toinen nainen tarinaan. Suosittelen lukemaan
En ainakaan itse ole kutsunut tai tarkoittanut tuota anonyymia trolliksi. Olen puhunut tästä henkilöstä, jonka kanssa MP oli jutellut, josta oltiin tehty juttu lehteen, koska hän on luonut uraa ammattitrollina. MP:llä ja tuolla anollahan on varsin mielenkiintoista keskustelua.
- Käpybara