Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (10561)
"Vielä toki olisi toivonut siihen sen totuuden, että en rakasta sillä olen "kiinnostunut/rakastumassa/rakastunut" työkaveriini. Olisi toki totuus sattunut yhteisen 28 vuoden jälkeen, mutta siitä olisi päässyt eteenpäin.
Mutta kun oli "masennus" ja kaikki yhtä harmaata massaa ja työ oli ainoa asia "joka piti järjissään". Ja kysymykseen "onko joku toinen" niin vastaus oli ei. Siinä sitten munankuorilla sydän rikkinäisenä kuljettiin ja oltiin huolissaan toisesta, oma hyvinvointi jäi täysin kakkoseksi. Tarina jatkui "salakämpällä" jne."
"Tunne-elämän latteus on tyypillinen masennukseen liittyvä piirre. Mieltä hallitsevat toivottomuus, mielenkiinnon puute kaikkea kohtaan, apaattisuus, välinpitämättömyys sekä syyllisyyden ja arvottomuuden tunteet. Näistä tunteistaan masennuspotilas ei useinkaan kykene puhumaan. Masennuspotilaita on sen vuoksi kuvattu aleksityymisiksi. Tällaisen henkilön on vaikea tunnistaa tunteitaan ja kuvata niitä, hänen mielikuvitusmaailmansa on niukka, ja hän on yksipuolisen toiminnallisesti suuntautunut."
https://www.duodecimlehti.fi/duo92744
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuumis,
Tunnustuksesi oli hyvin inhimillinen, suru on siinä kavala asia, että reagointi siihen voi olla mitä vaan.
Sen verran vielä exästä, että masennuksen alkuvaiheessa mainitsi minulle, että joku työkaveri oli tullut kyselemään "että, onko kaikki hyvin jne". En ikinä kysynyt kuka, eli todennäköisesti exän nyxä. Sopivaan väliin tullut uusi ihminen ja saanut eloa exään. Mutta, näin oli varmaan tarkoitus, ihan aidosti toivon Heille hyvää.
Täällä kaikki hyvin. Pojalla viimeiset kirjoitukset edessä ja yhteiselo tyttöystävän kanssa näyttää sujuvan hyvin. Kävin viimeviikolla kahvilla. Minulla ja mökkimiehellä kaikki hyvin, pian lähdetään viettämään yhteistä kesälomaviikkoa ulkomaille.
Nyt lähden kävelylenkille nautiskelemaan lämpimästä ilmasta.
28 v yhdessä