Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Minua helpotti kun ymmärsin että asiat ei helpotu eikä kuormittuminen lopu, ämpäreitä saisi olla jonottamassa jatkuvasti kun mikään määrä ei riitä. Kun asialle ei ole loppua eikä helpotusta luvassa on vaan opeteltava kestämään ja elämään sen todellisuuden kanssa että näillä mennään. 

Olen opetellut elämään kuorman kanssa. Sietämään sitä. Olen etsinyt ja opetellut keinoja mikä auttaa minua jaksamaan ja kestämään. Musta on tullut tässä jo varsin hyvä. 

En enää edes yritä taistella tuulimyllyjä vastaan vaan haen sisäistä rauhaa ja tyyneyttä. 

Suurin apu on välttää kaikintavoin sitä kuormittavaa asiaa, koittaa pitää nollatoleranssi. Harmaa kivi toimii! Aina se ei ole mahdollista, mutta silloinkin pyrin teflonpintaan mistä kaikki paha valuu pois. Ne sanat en ole minä vaan sanojan oma sisin.

Tämmöistä vain tuli mieleeni, kun Liekki kaipaili toista ämpäriä. 

Minulla on nykyään oikeastaan niin, että normaalit arjen hankaluudet ei tunnu enää missään. Ne on pikkujuttuja joista ei jaksa stressata, sitä kaikkea muuta on tässä ollut riittämiin ja se on opettanut millä on merkitystä ja millä ei.

Oma hyvinvointi, se että jaksaa jatkaa eteenpäin. Se että on hyvä ja tasanen olla. Se on parasta. Ja se on minulla niin vahva, että en oikein tiedä mikä sitä voisi hetkeä enempää hetkauttaa? Niitä pieniä keikuttavia hetkiä tulee joskus, mutta ei ne ole lähelläkään sitä pohjaa missä on tullut kynnettyä. 

Se suo mistä rämmin ylös oli todella hyvä opettaja. Kasvatti luonteenlujuutta, rajojen asettamista, mutta myös pehmeyttä ja ymmärrystä. Niin itseäni kuin muitakin kohtaan. 

Tänä päivänä olen lähes kiitollinen kokemastani, niin hyvä oloni nykyisin on.

Ap

Avoimista suhteista mulla ei ole mitään kokemusta.

Ajattelisin, että oli suhde millainen tahansa tärkeintä on avoimuus ja rehellisyys. Valhe satuttaa aina. 

Ja rehellinen pitää olla myös itselle siinä, onko se avoin suhde oma juttu vai suostuuko siihen toisen painostuksesta? Perheen kasassa pitämiseksi tai muusta syystä mikä ei ole lähtöisin omasta halusta.

Minulle on ihan se ja sama miten ihmiset elämäänsä elää. Suhteita voi olla niin monenlaisia. 

Kunhan siinä suhteessa on hyvä olla. Kunhan elämä on pääsääntöisesti hyvää, ja itseä tyydyttävää niin kukin eläköön tavallaan ja tyylillään. 

Ap

Ap miten sinulla lastesi kanssa menee?

Kiva kuulla Apstä. <3

Liekki ja muut? 

 

-Sinilintu

Välillä sitä miettii, onko palanut niin karrelle, että pitäisi luovuttaa yrittäminen ja vain antautua.

Korret eivät siis ole vähentyneet, vaan niitä tulee koko ajan lisää. Miksi, sen olen ymmärtänyt vasta kuluneen vuoden aikana. Kyse ei ole siitä, että minulla olisi jotenkin poikkeuksellisen huono tuuri, vaan siitä, että kutsun itse onnettomuuksia puoleeni.

Olen ollut Kuurankukan tavoin palavasieluinen soturi maailman vääryyksiä vastaan, ja kohdistanut vihani ja halveksuntani ihmisiin, jotka hyväksikäyttävät ja kohtelevat muita huonosti. Siinä sivussa minulla meni ohi, että minähän annan heidän toimia niin. Ja sen sijaan, että olisin kuunnellut intuitiotani ja puuttunut rajanylityksiin varhaisessa vaiheessa (tai jättäisin kokonaan väliin), olen jäänyt (pääasiassa turhaan) toivomaan, että toinen osapuoli näkisi valon.

Ne harvat kerrat, kun valo on nähty, on se ollut suoraa seurausta siitä, että olen kerrankin noussut puolustamaan itseäni sen ainaisen ymmärtämisen sijaan. Noina kertoina olen ollut aidosti valmis kävelemään ulos ihmissuhteesta, ja se on näkynyt toisellekin. Muutoin olen asettanut leikkirajoja, ja keskittynyt pelkäämään hylkäämistä niin paljon, ettei rajojen rikkomisesta ole tullut toiselle osapuolelle mitään todellisia seurauksia.

Nämä ovat niitä syitä, miksi painotan niin paljon jokaisen omaa vastuuta. Olen samaa mieltä kuin Kuurankukka siitä, että maailmassa ei pitäisi olla pahoja ihmisiä, hyväksikäyttöä tai tarkoituksellista muiden satuttamista. Mutta kun on. Ja mitä ikinä sitä tekeekään, sitä tulee aina olemaan. Ainoa mitä sille pystyy tekemään, on nousta vastarintaan ja tehdä selväksi, että tällainen ei käy. Ja se on jokaisen oma asia.

-Liekki

(jatkuu)

(jatkuu)

Valmiuksia puolustaa omia rajoja jaetaan hyvin epätasaisesti, ne kun ovat seurausta lapsuuden kasvuympäristöstä. Masensin itseäni viime aikojen vastoinkäymisten ajamana palauttamalla mieleen ACE-traumapisteiden merkityksen. Lukemalla 7-8/10 minulla on kunnia ja etuoikeus nauttia mm. 20 vuotta muuta väestöä matalammasta eliniänodotteesta. Kiitos vanhempani kaikestä, mitä sain.

Pahinta on kuitenkin lapsuudesta ja nuoruudesta seurannut loputon pelko ja kauhu, joka koko ajan vaeltaa mielen taustalla. Tieto siitä, että jos jotain pahaa tapahtuu, ei ole ketään, joka ottaisi kopin. Lukuisat ystäväni kyllä varmasti itkisivät hautajaisissani, samoin sukulaiset. Mutta elämä on osoittanut, että jos minulla on todellinen hätä ja tarvitsen konkreettista apua ja jonkun elämään rinnallani, sellaista ei ole. Ei koskaan ole ollut. Enkä osaa nojata ihmisiin, jotka eivät pakenisi tiukan paikan tullen, vaan tavoittelen nimenomaan näitä petollisia välttelijöitä.

Toyboy sai minut ajattelemaan ensimmäistä kertaa, että minullekin voisi olla joku. Joku, joka konkreettisesti on läsnä ja tukena, kun minulla on hätä. Joku, joka on vain minulle. Jolle minä olen se tärkein. Joku, joka pystyy ja haluaa ottaa vastaan minut sellaisena kuin olen. Ja sitten 24 tunnin kuluttua hän onkin sitoutunut toiseen, ja minä olen miellyttävä sivuhuomautus kirjan marginaalissa.

Pahinta on se, että minä kyllä tunsin koko ajan hänen olevan henkisesti etäällä. Saavuttamattomissa silloinkin, kun hän oli läsnä. Tai ehkä pahinta on se, että luulen että se on syy, jonka vuoksi tunsin vetoa häneen. Mieheni kun ovat tavanneet olla tavalla tai toisella saavuttamattomissa, pääasiassa tunnetasolla, joskus muutenkin. Yrityksiä korjata lapsuuden haavat.

Viimeisten vastoinkäymisten joukossa on pysyvä vekki keskellä naamaa, kiitos miespuolisen kaverini täydellisen vastuuttomuuden omista tekemisistään. Menen tulevalla viikolla plastiikkakirurgille konsultaatioon, voisiko sille vielä tehdä jotain, kun haavan liimaamisesta huolimatta jälki on kuukauden jälkeen edelleen aivan riittävä. Yli tusinan vuotta poissa olleet terveyshuolet nostivat päätään, ja nekin ovat ainakin osin seurausta omasta riskikäyttäytymisestä stressin alla. Tähän päälle asunto-ongelma, mykkiä leikkiviä mutta hunajaa maksavia juristeja, erääntyviä velkaisen kuolinpesän laskuja (en pysy enää perillä siitä, mikä on viimeisin muistutus....) ja ystävä, joka vetäytyi yllättäen jo tekemästämme sopimuksesta, mistä seuraa minulle paitsi taloudellisia myös stressaavia seurauksia. Eikä ketään, keneen nojata.

Väsymys on läsnä.

Tiedän ongelmani, en tiedä ratkaisuja. Huomaan, että varsinkin stressaantuneena käyttäydyn jatkuvasti itselleni epäedullisesti. Eikä koskaan oikeastaan ole hetkeä, etteikö mieleni taustalla olisi jatkuvaa pelkoa tulevasta. Siitä, että tämä vastoinkäymisten tulva ei koskaan lakkaa, vaan huuhtoo minut mukanaan. Selvitäkseni minun pitäisi päästää irti pahimman odottamisesta ja elämäni näkemisestä loputtomien vastoinkäymisten sarjana.

Miten se tehdään, sitä en tiedä.

-Liekki

Anteeksi Liekki kun puutun, mutta eikö ole niin, että velkaisen kuolinpesän laskuja ei tarvitse maksaa? Jos kuolinpesä on varaton sen vain ilmoittaa perunkirjoitiuuksessa sekä verottajalle ja velkojille. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi Liekki kun puutun, mutta eikö ole niin, että velkaisen kuolinpesän laskuja ei tarvitse maksaa? Jos kuolinpesä on varaton sen vain ilmoittaa perunkirjoitiuuksessa sekä verottajalle ja velkojille. 

Näin on. Sillä välin laskut pitää toimittaa pankille, ja kun rahat eivät riitä kaikkeen, on prosessin selvittely ja laskujen maksujärjestys aiheuttanut vähän päänvaivaa. Varsinkin kun joukossa on myös toisen selvittämättömän kuolinpesän maksuja, jotka on osoitettu varattomana kuolleelle vanhemmalleni... Kaiken tämän keskellä en ole vain jaksanut perehtyä asioihin, eikä yllättäen melkein 2 kuukauden kesälomalle jäänyt juristi helpottanut asiaa.

-Liekki

Vitsit Liekki järjestäisin sinulle sokkotreffit jos tietäisin sinut. Minulla on yksi miespolinen ystävä ja kun luen juttujasi mietin niin usein että te sopisitte yhteen syvällisen ajattelun takia niin hyvin. (Muutenhan en tietenkään tiedä yhtään!) 

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

(jatkuu)

Valmiuksia puolustaa omia rajoja jaetaan hyvin epätasaisesti, ne kun ovat seurausta lapsuuden kasvuympäristöstä. Masensin itseäni viime aikojen vastoinkäymisten ajamana palauttamalla mieleen ACE-traumapisteiden merkityksen. Lukemalla 7-8/10 minulla on kunnia ja etuoikeus nauttia mm. 20 vuotta muuta väestöä matalammasta eliniänodotteesta. Kiitos vanhempani kaikestä, mitä sain.

Pahinta on kuitenkin lapsuudesta ja nuoruudesta seurannut loputon pelko ja kauhu, joka koko ajan vaeltaa mielen taustalla. Tieto siitä, että jos jotain pahaa tapahtuu, ei ole ketään, joka ottaisi kopin. Lukuisat ystäväni kyllä varmasti itkisivät hautajaisissani, samoin sukulaiset. Mutta elämä on osoittanut, että jos minulla on todellinen hätä ja tarvitsen konkreettista apua ja jonkun elämään rinnallani, sellaista ei ole. Ei koskaan ole ollut. Enkä osaa nojata ihmisiin, jotka eivät pakenisi tiukan paikan tullen, vaan tavoittelen nimenomaan näitä petoll

Siinä missä jokaisen vastuulla on vetää omat rajat, niin aikuisten vastuulla on oma käytös eikä voi roikkua paskassa lapsuudessa. Joo, on epäreilua että toisilla on huono lapsuus, mutta ei sille koko elämää kannata uhrata.

Minusta Liekki nimenomaan ei roiku paskassa lapsuudessa vaan aktiivisesti pyrkii käsittelemään ja ymmärtämään sen seurauksia voidakseen muuttua ja muuttaa itseään.

-Sinilintu

Minuakin kiinnostaisi ap:n suhde lapsiin. 3 vuotta mennyt ja lapsetkin kasvaneet, niin ovatko halunneet luoda suhteen äitiinsä takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla Apstä. <3

Liekki ja muut? 

 

-Sinilintu

Onko tämä sulle jotain sosiaalipornoa? Itsehän et kerro mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä missä jokaisen vastuulla on vetää omat rajat, niin aikuisten vastuulla on oma käytös eikä voi roikkua paskassa lapsuudessa. Joo, on epäreilua että toisilla on huono lapsuus, mutta ei sille koko elämää kannata uhrata

Ilmaisinkohan itseni jotenkin epäselvästi, kun kirjoitin yllä "Nämä ovat niitä syitä, miksi painotan niin paljon jokaisen omaa vastuuta. Olen samaa mieltä kuin Kuurankukka siitä, että maailmassa ei pitäisi olla pahoja ihmisiä, hyväksikäyttöä tai tarkoituksellista muiden satuttamista. Mutta kun on. Ja mitä ikinä sitä tekeekään, sitä tulee aina olemaan. Ainoa mitä sille pystyy tekemään, on nousta vastarintaan ja tehdä selväksi, että tällainen ei käy. Ja se on jokaisen oma asia."?

Valitettavasti lapsuustraumat eivät tule infopaketin kanssa, ja itse olen kohdannut myös mielenterveysalan ammattilaisia, joilla ei ole ollut minkäänlaista ymmärrystä traumojen vaikutuksista. Jos alan ammattilainenkaan ei edes tunnista ilmiötä- saati että osaisi hoitaa sitä - niin on se melko kova vastuu kenelle tahansa maallikolle lähteä itseään parantamaan.

Tämä ei missään tapauksessa tokikaan poista sitä, että ainoa, joka työn voi tehdä, on nimenomainen henkilö. Ja hänestä tosiaan on  valitettavankin paljon kiinni se, miten homma etenee, vai eteneekö. Meillä on aivan hirvittävä määrä ihmisiä, jotka jäävät ilman tarvitsemaansa apua vain, koska heillä ei ole vain tarvittavia resursseja sen hankkimiseen (rahaa tai tietoisuutta).

Minun jälkimmäisen kirjoitukseni pointtini oli lyhykäisyydessään, että kyllä, nyt kun tiedostan ilmiön, minun pitää lähteä korjaamaan asiaa. Miten tämä käytännön tasolla tapahtuu, minä en tiedä.

Jos sinulla on viisastenkivi siihen, miten näppärästi ja nopeasti irtaudutaan edelleen suurelta osin tiedostamattomista ajatusmalleista ja tunteista, niin vinkit otetaan mitä kiitollisimpana vastaan. Aika monta asiaa nimittäin on jo kokeiltu.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Vitsit Liekki järjestäisin sinulle sokkotreffit jos tietäisin sinut. Minulla on yksi miespolinen ystävä ja kun luen juttujasi mietin niin usein että te sopisitte yhteen syvällisen ajattelun takia niin hyvin. (Muutenhan en tietenkään tiedä yhtään!) 

-Sinilintu

Hauska ajatus! Tosin usein tahtoo mennä niin, että jos on kaksi kovin syvällistä ajattelijaa ja ahdistujaa, niin sopasta tulee kohtuullisen sakeaa äkkiä...Ja tähän kun lisää kiintymyssuhdetraumani, niin voi olla, että kaveripoloinen äkkiä katuisi syntymäänsä :D Mutta äkkiähän tuon tosielämässä testaisi, jos mahdollisuus avautuisi :)

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vitsit Liekki järjestäisin sinulle sokkotreffit jos tietäisin sinut. Minulla on yksi miespolinen ystävä ja kun luen juttujasi mietin niin usein että te sopisitte yhteen syvällisen ajattelun takia niin hyvin. (Muutenhan en tietenkään tiedä yhtään!) 

-Sinilintu

Hauska ajatus! Tosin usein tahtoo mennä niin, että jos on kaksi kovin syvällistä ajattelijaa ja ahdistujaa, niin sopasta tulee kohtuullisen sakeaa äkkiä...Ja tähän kun lisää kiintymyssuhdetraumani, niin voi olla, että kaveripoloinen äkkiä katuisi syntymäänsä :D Mutta äkkiähän tuon tosielämässä testaisi, jos mahdollisuus avautuisi :)

-Liekki

Ei hänkään kiintymyssuhteeltaan ole mitenkään traumoista vapaa. Mutta mies osaa puhua eikä liiaksi tunnu pelkäävän vaikeitakaan asioita taikka itsensä kohtaamista. Ei se ehkä helppoa olisi mutta onko elämä koskaan :)

Se että miten teillä sitten muuten kohtaisi tarpeet ja toiveet ja mieltymykset siitä en osaa sanoa. Tai että miten turvallisesti teidät saattaisin yhteen :D

-Sinilintu

Ap:han on kertonut että lasten kanssa asiat on hyvin. Ja lisäksi on selkeästi ilmaissut ettei kerro asiasta enempää. 

MP kertoi jotain ikävää tapahtuneen, mutta ei hänkään avannut asiaa enemmän. Ottanut kyllä kantaa muiden kirjoituksiin enimmäkseen ihan ok kirjoituksilla, joskin ajoi Kuurankukan ketjusta. Muistaakseni tehnyt niin aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

MP kertoi jotain ikävää tapahtuneen, mutta ei hänkään avannut asiaa enemmän. Ottanut kyllä kantaa muiden kirjoituksiin enimmäkseen ihan ok kirjoituksilla, joskin ajoi Kuurankukan ketjusta. Muistaakseni tehnyt niin aiemminkin.

Kyllä se olin ihan minä, joka Kuurankukan karkotti. Ja jos ei anna mitään itsestään, on minusta aika kornia moittia muita samasta. Minusta jokainen saa kertoa itsestään ihan juuri niin paljon tai vähän kuin itsestä hyvältä tuntuu. Täällä kukaan ole kenellekään mitään velkaa.

-Liekki

Ap:n suhde lapsiin taisi olla kipeä aihe, jos oikein muistan. Yksi piti jollain lailla yhteyttä ja kaksi hylkäsi äidin kokonaan. Tähän ei lie muutosta tullut, koska ap ei halua puhua tästä.