Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Minä oon pitkin matkaa ihmetellyt toisinaan että miten kukaan ei tunnista kirjoittajia kun kertovat niin tarkasti elämästään.

Etenkin noissa kolmiodraamoissa on melkein  oletettavaa että osalliset etsivät netistä jotain apua tilanteeseensa ja keskustelu tulisi vastaan 

Itse olen työpaikan ongelmia käsitelleessä ketjussa tunnistanut yhden kirjoittajan.

Vierailija kirjoitti:

Montako kuukautta olit yksin 28?

15 vuotiaan + siitä muutama vuosi ylöspäin, ei voi hirveästi kehua suhteillaan. Ne on niitä nuoruuden alkukokeiluja vaan.

 

Miksi olet koko ajan 28:n niskassa ja nylpytät? Mikä sinua oikein riivaa?

Ketjun 9000 kirjoitus, wau. Tällainen helmi kirjoitus:

Lainaus: Moni on kirjoittanut omista kokemuksistaan eikä niihin kukaan kommentoi sanallakaan, joten ihan rohkeasti vaan Sinilintu! 

Tämä on mökkimiehen kädentaidoille, puhehousuille ja toyboylle ja narsistiselle vieraannuttajalle omistettu ketju.

Yllä olevan kirjoittajalle on pakko nyt sanoa, että tarkkaan luet kirjoitukset ja joku Sinua riivaa. Melkein hymyilyttää.

Aikoinaan oli naistenlehti nimeltään Regina. Vanhemmat palstailijat varmaan muistaa. Siellä oli novelli joskus hieman rehevästä, vaaleasta naisesta, joka meni eron jälkeen nuolemaan haavojaan mökille. Saunotti siellä itseään hyvin ja upotti itsensä fyysisiin töihin, kuten lauteiden ja mattojen pesuun, jotta sai yksinäisyyden pois mielestään. Hän kohtasi mökkilaiturillaan naapurimökin miehen ja välilleen syntyi kiihkeä romanssi. Mieleen jäi erityisesti kuvaukset saunomisesta ja alastomuuden luontevuudesta, yhdestä oluesta saunan jälkeen, hyvistä keskusteluista joissa ei entistä elämää edes mainittu, sekä sieniretkistä sateessa.

Mökkimies

Vierailija kirjoitti:

Ketjun 9000 kirjoitus, wau. Tällainen helmi kirjoitus:

Lainaus: Moni on kirjoittanut omista kokemuksistaan eikä niihin kukaan kommentoi sanallakaan, joten ihan rohkeasti vaan Sinilintu! 

 

Mikä ihmeen kommentti tuo nyt oli? Eihän noita termejä ole voinut olla havaitsematta jos on vähänkään ketjua silmäillyt.

Eikö Sinilintu sitten saisi kirjoittaa tarinaansa? Ihan suotta sitä jännittää, lukemattomat, lukemattomat kirjoitukset on saaneet olla ketjussa täysin rauhassa. Ei itseasiassa tule mieleen yhtäkään random- kettomusta johon olisi vastattu ikävään sävyyn random kommentoijan toimesta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän vakkareitten hyvinkin toistuvat ja samankaltaiset jutut eivät ole jankkaamista?  Ja hiukankin erilaiset ja kriittiset mielipiteet ovat jankkaamista. 

Tuon olen jo aikaisemmin huomannut mistä joku jo sanoikin. Joku nimimerkitön saattaa kirjoittaa hyvinkin asiallisen näkökannan ja tuoda erilaista näkökulmaa johonkin tilanteeseen. Siihen ei pahemmin reagoida. Mutta kuinka ollakaan, jonkun ajan päästä joku nimimerkillinen tuo ihan samat asiat omina ja ikäänkuin uusina asioina. Ihan kuin hän vasta olisi hoksannut ne itse ja julkituoda hoksaamansa. 

Just tämä. Ja sitten on alta tunnin kolme vakkaria paikalla; "erittäin hyvin sanottu"; "sinulla on aina niin hyviä oivalluksia"; "puit sanoiksi juuri sen mitä ajattelen"..jne. tämän vuoksi tulee monesti sellainen outo yksinpuhelun vaikutelma. Mietin joskus että joku on ehkä kriisin keskellä miehensä kanssa ja kirjoittaa tänne itsenään sekä "muina kirjoittajina" ehkä näyttääkseen tekstit miehelleen tai jotain. "Katso nyt, muutkin sanovat että sinä.."

Kuinka harhainen sitä voi ihminen ollakaan...

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika huvittavaa: kun esität eriävän mielipiteesi, vakkarit hyökkää tunnin sisään kuin lokkiparvi. Sitten kun yrittää heille vastata, alkaa syytökset jankkaamisesta ja nimimerkin puuttumisesta sekä että sinulla ei ole kaikki hyvin. Ihme muijia.

Olet esittänyt saman kommentin jo noin 500 kertaa tämän ketjun aikana. Se kertoo sinusta enemmän kuin taidat tajutakaan.

Tervehdys kaikille,

Viikonloppu vietetty internetistä irrallaan, ja tekipähän hyvää.

Vai oliko se niin, että minäkin olen vain yksi saman kirjoittajan sivupersoonista, joka tekee juuri sopivan hetkellä paluun eetteriin puolustaakseen "vakkarien" kunniaa? Ja jos olen, eikö olekin loistavaa, että provosointini onnistuu näin hyvin ja saan vedettyä hernenenukerhosta aikaa ja energiaa omaksi viihteekseni? Vai palkitseeko kavalan huijaukseni paljastaminen ja oikeassa oleminen niin paljon, että se tekee mielipuolisen yksinpuheluni seuraamisesta ja kommentoimisesta vaivan väärtin?

Kas siinä vasta kysymyksiä.

Hieman vakavammin: nimimerkittömillä kommentoijilla on usein todella hyviä mielipiteitä, ja olen pyrkinyt niihin myös viittaamaan ajan ja tilan sallimissa rajoissa. Monisanaisena joudun valitsemaan taisteluni, kun kaikkeen ei vain ehdi. Välillä tuntuu tylyltä jättää vastaamatta minut mainitseviin kommentteihin, olivatpa ne sitten vakkareilta tai nimimerkittömiltä. Luen kyllä kaiken, ja kommentoin nimenomaan niitä, jotka siinä kyseisessä hetkessä minussa ajatuksia herättävät ja tuntuvat ajankohtaisilta. En niitä, joiden kanssa olen eniten samaa mieltä. MaratonParkujalle tyydyn usein nyökkäilemään, kun ajatukset tuntuvat kulkevan melko samoja latuja. Ap ja Hukassa tuntuvat jollain tapaa rintamasiskoilta, kun olemme kaikki joutuneet ulkopuolisista syistä ja omia tarpeitamme laiminlyömällä kohtuullisiin nihkeisiin tilanteisiin. 28v, Tuumis ja Kuurankukka taas edustavat koulukuntaa, jolta koen voivani oppia eniten.

Lesken sinänsä mainio kommentti huvitti hieman, koska minä taidan olla varsinkin tosielämässä juuri näitä ärsyttäviä provosoijia ja eri mieltä olijoita. Paras ystäväni kysyi joskus, olinko tapaamisen aikana ottanut periaatteekseni olla eri mieltä joka ikisestä asiasta, jonka hän sanoi. En - olin vain vilpittömästi ollut eri mieltä. Muutenkin tunnistan, että oivaltavuuteni ja analyyttisyyteni (kiitos Sinilintu!) näyttäytyvät pahimmillaan raskaan sarjan besserwisseriytenä. Kuten ehkä olette huomanneet, asetan usein sisäisen totuuteni korkeammalle prioriteetille kuin pidetyksi tulemisen.

Minun kanssani voi ja saa olla eri mieltä. Mutta jos vääristelee sanomisiani, ja toistaa samoja argumentteja, en minä jatka keskustelua. Se ei vain vie mihinkään. Hiljan taisimme Kuurankukan kanssa päätyä tilanteeseen, jossa näkökulmat olivat vahvan eriävät. Luotan silti hänen hyväntahtoisuuteensa, ja toivottavasti hänkin minun.

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja sen ilmaisemiseen. Omasta - ja keskustelun laadun - puolesta toivon kuitenkin vilpittömästi, että näkemykset esitetään kunnioituksella. Erityisesti silloin, kun ne koskevat jonkun henkilökohtaisen elämän kipupisteitä. Lisäksi toivoisin, että voitaisiin hyväksyä sekin, että aina ei olla samaa mieltä. Eikä tarvitse olla. Samasta asiasta voi olla aivan eri mieltä, ja kummallakin voi olla silti omalla tavallaan aivan täydellisen loogiset ja järkevät perusteet.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan oli naistenlehti nimeltään Regina. Vanhemmat palstailijat varmaan muistaa. Siellä oli novelli joskus hieman rehevästä, vaaleasta naisesta, joka meni eron jälkeen nuolemaan haavojaan mökille. Saunotti siellä itseään hyvin ja upotti itsensä fyysisiin töihin, kuten lauteiden ja mattojen pesuun, jotta sai yksinäisyyden pois mielestään. Hän kohtasi mökkilaiturillaan naapurimökin miehen ja välilleen syntyi kiihkeä romanssi. Mieleen jäi erityisesti kuvaukset saunomisesta ja alastomuuden luontevuudesta, yhdestä oluesta saunan jälkeen, hyvistä keskusteluista joissa ei entistä elämää edes mainittu, sekä sieniretkistä sateessa.

Muistan! Tarina jatkui niin että rouva kuvitteli lomaromanssin jäävän mökille, kunnes mies ilmestyikin hänen ovelleen kaupungissa. Tää oli aikaa ennen kännyköitä :)

Vähän lipsunut ohi aiheen, kun kirjoitellaan, kenen kommentit 'arvokkaampia' tai tärkeämpiä kuin toisten...

Uusia kirjoittajia tullut mukaan, kiva etteivät pelästy ryöpytystä, mikä välillä syttyy täysin tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Elävätkö jotkut liian kaukana tosielämästä, kun satunnaiset ihmiset kommentteineen saavat 'riemun repeämään'?

Arvokas ketju ja 9000 kommenttia :)

Hyvä me 

Tuumis

Kiitos Sinulintu ja Liekki arvostavista näkemyksistänne. Olen kyllä täällä usein varsin kiihkeästi ja jääräpäisestikin puolustanut mielipiteitäni. Mutta aina on ollut hyvä tarkoitus. 



Ymmärrän kyllä sitäkin, että joillekin saattaa tulla rimakauhu esittää täällä mielipiteitään tai kertoa tarinaansa, sillä minäkin koen saaneeni välillä kohtuutonta kuraa tai silmilleni ihmisiä, jotka ovat eri mieltä. Olen välillä poistunut sen vuoksi ketjusta kokonaan tai ottanut hieman happea takavasemmalla.

Minusta tämän ketjun suola on kuitenkin juuri erilaiset mielipiteet. Kunhan ne vain esitettäisiin toisia kunnioittavalla tavalla. Ei ole väärin pitää mielipiteistään kiinni. Meidän kaikkien ei tarvitse tai luoja paratkoon pidäkään olla kaikesta samaa mieltä.

Hukassa kokee olevansa nyt hukassa. Uskon, että hänelle on hyötyä tässä ketjussa nimenomaan erilaisista näkemyksistä. Tosin Hukassa, jos tätä luet, niin aika samaan suuntaan näyttävät enemmistön mielipiteet tilanteestasi kallistuvan.

Pidän jotenkin itsestäänselvänä, että jokainen tekee omat ratkaisunsa joka tapauksessa. 

Joten Sinilintu, Leski ja muutkin, rohkaisen teitä kirjoittamaan jos koette, että siitä voisi olla jotain hyötyä teille.

Vielä asiasta sivuun tai asiaan liittyen: Minusta keskustelussa sivusuhteista tai Liekin kertomassa fwb kaltaisissa suhteissa on sama ongelma. Luulen nimittäin niin, että kun riittävän kauan harrastaa seksiä jonkun ihmisen kanssa, on suuri riski, että vähintään toisella osapuolella herää tunteita. Sen vuoksi pidän kyseenalaisena Hukassa miehen perustelua, että sivusuhde menee ohi ja laimenee. Miten se siitä laimenee kun sitä jatkuvasti ruokitaan? Todennäköisempää on, että kehittyy vahvoja tunteita ja luultavasti niin on käynytkin.

Tällaisin ajatuksin tänään.

Kuurankukka

 

Tätä ketjua seuranneena ja nyt ensimmäistä kertaa kirjoitan. Kyllä nimimerkilliset vaan hyökkäävät nimimerkittömien kimppuun, kun heidän tekstinsä ei miellytä. Tämä on kuitenkin avoin ketju ja kaikkien mielipiteet ovat sallittuja. Tuntuu vähän kiusaamiselle näiden nimimerkillisten kirjoitukset välillä.

Huvittavaa, että nyt Kuurankukka tunnustaa fwb-suhteissa ja vastaavissa tapahtuvan vaaran. Että vähintään toiselle osapuolelle herää tunteita. Että niissä saattaakin olla ongelmia. Tästä samasta asiasta on täällä kirjoitettu nimettöminä ja ne ovat saaneet joko ihmettelyä. Että miten niin, tyyliin aikuiset ottavat vastuun ettei mitään tunteiden heräämisiä tapahdu tai annettu jopa alapeukkuja. Yhtään ei ole mielestäni ollut myöntävää kommenttia, että fwb-suhteissa olisi ongelmia tunteiden yms.  kanssa. Ei ole edes syntynyt keskustelua, eli aiemmat kommentit ovat vaiettu kuoliaaksi tai oltu eri mieltä.  

Tässä nyt hyvin ilmenee se, että mikä ero on kuka saa kirjoittaa mitäkin ja minkä "kohtelun" saa itselleen. Myös tuli ilmi tuo, josta oli jo puhettakin, että monesti jo aikaisemmin esille tullut asia johon ei ole reagoitu tai se on tyrmätty nyt tuodaan jonkin ajan päästä ikäänkuin uutena ja nimenomaan vain tämän nyt kirjoittaneen, usein nimimerkillisen ihmisen omana uniikkina ajatuksena. 

Kuurankukalla on kyllä yleisesti on ollut ihan hyviä ajatuksia, en niitä aliarvioi mitenkään. 

28, vielä unohtui sanoa: Nauti täysin rinnoin onnestasi nyt. Sinun kasvutarinasi on yksi ketjun helmistä. Olen samaa mieltä kanssasi, että olisit tehnyt elämäsi virheen, jos et olisi uskaltanut rakastua. Vaikka pitkästä suhteesta oli vain vähän aikaa.

Kirjoitin joskus miten näet suomalaisen kulttuurin, jossa ihaillaan itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä niin paljon, että se voi olla jopa tuhoisaa. En toista näkemyksiäni tässä. Totean vain, että en näe mitään pahaa rakkaudessa ja onnellisessa parisuhteessa missään olosuhteissa.

Kuurankukka

Tuohon edelliseen kommenttina: En minä täällä peilaa mitä muut kirjoittavat, vaan tuon esille oman mielipiteeni. En ole aikaisemmin muistaakseni kevytsuhteita kommentoinut, mutta tätä mieltä olen kyllä ollut aina.

Tuli mieleeni tämä kun Hukassa nimimerkin mies perustelee niin oudolla tavalla omaa sivusuhdettaan.

Jos joku täällä on samaa mieltä kuin minä, ei se ole minulta pois. Onko se joltain toiselta pois, jos minä olen samaa mieltä?

En usein kommentoi nimimerkittömiä kirjoituksia, sillä en vaan jaksa selata esiin numeroita enkä osaa tätä lainaus-toimintoa. Keskityn muutenkin keskustelemaan asioista enkä siihen, kuka niitä esittää. Jos koet jotenkin jääneesi sivuun keskustelusta, miksi et ottaisi nimimerkkiä josta äänesi voi tunnistaa?

Onpahan outoa keskustelua taas, ei voi muuta sanoa. Taidan tehdä Liekit ja nauttia hieman ajasta ilman internetiä :)

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua seuranneena ja nyt ensimmäistä kertaa kirjoitan. Kyllä nimimerkilliset vaan hyökkäävät nimimerkittömien kimppuun, kun heidän tekstinsä ei miellytä. Tämä on kuitenkin avoin ketju ja kaikkien mielipiteet ovat sallittuja. Tuntuu vähän kiusaamiselle näiden nimimerkillisten kirjoitukset välillä.

Voisitko tarkentaa, mitä tarkoitat hyökkäämisellä?

Eri mieltä oleminen ei ole hyökkäämistä, sen paremmin nimimerkillä kuin ilman sitä. Mutta sen kyllä tunnistan, että itsellänikin nousee niskakarvat pystyyn, kun tullaan kommentoimaan loukkaavaan ja ilkeään sävyn minun elämääni, ilman että annetaan itsestä mitään. Tätä ns. vakkarit eivät ole ikinä tehneet, minkä vuoksi heitä arvostankin.

Ihan hetki sitten joku kommentoi vakiokirjoittajien käytöstä ikävään sävyyn ja päätti muistaakseni kommenttinsa sanoihin "ihme muijia". Sellaisella asenteella on ihan turha odottaa tykkäyksiä ja päänsilityksiä. Nimittely ei kuulu aikuiseen käytökseen, oli sitten kuinka turhautunut tahansa.

Jos jatkuvasti tuntuu, että muut kohtelevat ikävästi, olisi ehkä hyvä pohtia hetki, mitä sinne metsään itse huutelee.

Kriittisetkin kommentit ovat tervetulleita, kunhan ne esitetään asiallisesti ja hyväksytään, että samaa mieltä ei ole kenelläkään velvollisuus olla.

-Liekki

No jos on ollut tuota mieltä "aina" (esim. kevytsuhteiden haitallisuudesta)  niin miksei ole sitten aiempiin aiheesta esiin tuotuihin kommentteihin mitenkään reagoinut vaan tuo asian esille kuin uutena ja omana ideanaan? Miksi ei silloin herännyt, että kyllä, minäkin olen samaa mieltä. Kun niin paljon oli kommentteja ettei haittailmiöitä ole tai ei yhtään nyt ymmärrä mistä ihmeen haitoista edes puhutaan. 

Kyllä minä kommentoin tai ainakin yläpeukutan jos joku täällä kirjoittaa asiasta josta olen samaa mieltä tai lisään siihen samantyyppisen oman näkökulmani. Enkä niin, että en kommentoi silloin mitään, tavallaan kohautan olkiani kommentoijalle, mutta tuonkin saman asian sitten uutena omana näkökantanani. Jos tuo sama näkökanta on jo ollut silloin aiemminkin olemassa. 

Tämä nyt ei ole yksin Kuurankukkaan osuva, on siis yleisesti ottaen esiin tullut asia. 

Tässä tulee hiukan sama fiilis kuin joskus työpaikoilla. Joku on tuonut oman ideansa tai ajatuksensa esille ja siihen ei ole mitenkään reagoitu tai se on tyrmätty tai koettu ettei kannata tms. Sitten jonkin ajan päästä ihan muu ihmien tuo saman idean esille omanaan joko palaverissa tai muussa yhteydessä. Ja se saakin silloin ihastelua ja hyvä juttu, täytyykin kokeilla, miten keksitkin jne. 

Vierailija kirjoitti:

28, vielä unohtui sanoa: Nauti täysin rinnoin onnestasi nyt. Sinun kasvutarinasi on yksi ketjun helmistä. Olen samaa mieltä kanssasi, että olisit tehnyt elämäsi virheen, jos et olisi uskaltanut rakastua. Vaikka pitkästä suhteesta oli vain vähän aikaa.

Kirjoitin joskus miten näet suomalaisen kulttuurin, jossa ihaillaan itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä niin paljon, että se voi olla jopa tuhoisaa. En toista näkemyksiäni tässä. Totean vain, että en näe mitään pahaa rakkaudessa ja onnellisessa parisuhteessa missään olosuhteissa.

Kuurankukka

Kiitos Kuurankukka.

Nautin kyllä, kipeän eron ja mökkimiehen "läheltä piti" tilanteen jälkeen tätä onnea osaa arvostaa. Itsestäänselvyytenä en pidä mitään ja elämä on tässä ja nyt, huomisesta kukaan ei tiedä.

Eiliset kirjoitukset sai miettimään, että ehkä sitten olen parisuhdeihminen, silti kuvittelisin, että "huonossa" suhteessa en osaisi olla, ts. suhteessa josta tunteet olisi kuolleet ja kaikki läheisyys hävinnyt. Mökkimiehen kanssa kipinöi heti, vaikka sen verhoilin alkuun kevyemmäksi ja olin täysin varautunutkin siihen, että hetken hauskuutta. Meillä on tosi hyvä olla. Omat haasteet meilläkin on, hyvin pieniä toki, mutta ne kuuluu elämään.

Kestän kyllä itseeni kohdistuvat "vainoavatkin" kirjoitukset, mutta tylsemmältä tuntuu lukea Teitä muita "haukkuvia" viestejä. 

28 v yhdessä 

Luulen nimittäin niin, että kun riittävän kauan harrastaa seksiä jonkun ihmisen kanssa, on suuri riski, että vähintään toisella osapuolella herää tunteita. 

Olen todellakin asiantuntemukseni ulkopuolella, mutta ei ole haitannut mielipiteen muodostusta ennenkään😊. Luulen, että asia on päinvastoin. Eli että tunteita on jo olemassa, kun seksiä yleensä harrastetaan. Ainakin siis väkisinhän pitää toista viehättävänä ja puoleensa vetävänä, mutta todennäköisesti myös hyvänä tyyppinä, jota arvostaa.

Mutta siinä kaikki. Ei näe toista syystä tai toisesta kuitenkaan parisuhtematskuna itselleen. On liian kaverilliset välit, jokin liian erottava seikka, maantieteellinen etäisyys. Seksiä kuitenkin haluaa, joten pitää yllä fbw-suhdetta paremman puutteessa tiedostaen, mistä on kysymys.

Vähän ajattelen, että miksi tätä on vaikea ymmärtää, kun toisaaltahan ihmiset myös parisuhteessa hyvin usein ovat tilanteessa, jossa tyydytään ja harrastetaan seksiäkin ilman että nyt rinnassa koko ajan roihuaa palava rakkaus ja suunnaton intohimo. 

Totta kai on on mahdollisuus, että tässä herää enemmän tunteita kuin aiemmin ajatteli, mutta se mahdollisuushan on koko ajan kaikissa suhteissa - kuten sekin, että tunteet häviävät, vaikka niiden vannottiin olevan ikuisia.

Tiedän ainakin yhden "onnistuneen" fbw-suhteen. He asuvat aika etäällä toisistaan, molemmat sinkkuja. Aina silloin tällöin he tapaavat esim. jossain matkalla tai tapahtumassa tms. ja aina siihen liittyy seksi. Tapaamisten väliaikoina eivät juuri pidä yhteyttä kuin satunnaisesti, samalla tavalla kuin muidenkin kaverien kanssa. Kun minäkin kysyin, että miksi eivät ole parisuhteessa, ystäväni vastasi, että ei tunne miestä kohtaan tarpeeksi. Paljon kaverillista tykkäämistä kyllä, mutta ei sitä kipinää, joka pitäisi parisuhteen elossa. Mutta voivat viihtyä yhdessä pitkähköjäkin aikoja, parikin viikkoa ja häipyvät sitten taas molemmat omaan elämäänsä.

Ajattelen myös, että tietysti tuollainen järjestely vaatii molemmilta sen, että kunnioittaa todellakin toista ja hänen elämäänsä. Siinä mielessä siis kiistän sen, että fwb-suhteissa ei olisi mitään vastuuta, vaan tietysti on ihan sama vastuu kuin muissakin ihmissuhteissa, esim. ystävien kanssa. Toista on kuunneltava, hänen ajatuksiaan kunnioitettava ja tarpeitaan otettava huomioon. Mutta se ei ole kokoaikaista, joka päiväistä, kuten se on parisuhteessa.

Olisiko muuten huomionarvoista sekin, että ystäväni ei tästä juurikaan esim. töissä huutele. Kenties juuri siitä syystä, että fwb-suhteet helposti etenkin naiselta tulkitaan olevan kevytkenkäisten, itsekkäiden ja piittaamattomien ihmisten hommia?

T: MaratonParkuja