Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12664)
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän vakkareitten hyvinkin toistuvat ja samankaltaiset jutut eivät ole jankkaamista? Ja hiukankin erilaiset ja kriittiset mielipiteet ovat jankkaamista.
Tuon olen jo aikaisemmin huomannut mistä joku jo sanoikin. Joku nimimerkitön saattaa kirjoittaa hyvinkin asiallisen näkökannan ja tuoda erilaista näkökulmaa johonkin tilanteeseen. Siihen ei pahemmin reagoida. Mutta kuinka ollakaan, jonkun ajan päästä joku nimimerkillinen tuo ihan samat asiat omina ja ikäänkuin uusina asioina. Ihan kuin hän vasta olisi hoksannut ne itse ja julkituoda hoksaamansa.
Just tämä. Ja sitten on alta tunnin kolme vakkaria paikalla; "erittäin hyvin sanottu"; "sinulla on aina niin hyviä oivalluksia"; "puit sanoiksi juuri sen mitä ajattelen"..jne. tämän vuoksi tulee monesti sellainen outo yksinpuhelun vaikutelma. Mietin joskus että joku on ehkä kriisin keskellä miehensä kanssa ja kirjoittaa tänne itsenään sekä "muina kirjoittajina" ehkä näyttääkseen tekstit miehelleen tai jotain. "Katso nyt, muutkin sanovat että sinä.."
Tuo trolleista ja trollaamisesta syyttelevä jankkaaja: kirjoitat ihan niinkuin täällä vain yksi ja sama ihminen "trollaisi". Käskit, että lopeta trollaaminen. Käsky olisi, jos kerran koet olevasi joku ylhäältäpäin oikeutettu täällä muita käskemään, että lopettakaa trollaaminen. Koska useammat kuin yksi "trollaavat". Jos tällä nimityksellä halutaan joitain kommentoijia kutsua. Se on tietysti eri asia onko käskyllä mitään tehoa.
"Ei tästä nyt ollut kyse. Vaan kun joku kertoi, että kyllä hän on ollut itsenäinen parisuhteessa että kyllä tietää mitä itsenäisenä oleminen on. Eli vertasi parisuhteessa olemisen itsenäisyyttä yksin olemisen itsenäisyyteen. Eivät ole sama asia. "
Niin juuri, itsenäinen ihminen on sitä parisuhdestatuksesta riippumatta. Ja epäitsenäinen samoin. Täysin itsenäinen on hyvin harva, lähes jokaisella on velvollisuuksia ja läheisiä, jotka asettavat aikatauluja jne. Työtkin velvoittaa.
Kyse on vain käytännön seikoista, mutta mielenlaatu on ihmisellä sama, oli sinkku tai parisuhde. Sulla vaikuttaa olevan epäitsenäisiä ystäviä, mutta kaikki ei ole semmoisia.
Tämä on aika huvittavaa: kun esität eriävän mielipiteesi, vakkarit hyökkää tunnin sisään kuin lokkiparvi. Sitten kun yrittää heille vastata, alkaa syytökset jankkaamisesta ja nimimerkin puuttumisesta sekä että sinulla ei ole kaikki hyvin. Ihme muijia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika huvittavaa: kun esität eriävän mielipiteesi, vakkarit hyökkää tunnin sisään kuin lokkiparvi. Sitten kun yrittää heille vastata, alkaa syytökset jankkaamisesta ja nimimerkin puuttumisesta sekä että sinulla ei ole kaikki hyvin. Ihme muijia.
Kuka nimimerkittömistä on 'vakkareita'? Mistä heidät tunnistaa, kun ei nikkiä?
"Just tämä. Ja sitten on alta tunnin kolme vakkaria paikalla; "erittäin hyvin sanottu"; "sinulla on aina niin hyviä oivalluksia"; "puit sanoiksi juuri sen mitä ajattelen"..jne. tämän vuoksi tulee monesti sellainen outo yksinpuhelun vaikutelma. Mietin joskus että joku on ehkä kriisin keskellä miehensä kanssa ja kirjoittaa tänne itsenään sekä "muina kirjoittajina" ehkä näyttääkseen tekstit miehelleen tai jotain. "Katso nyt, muutkin sanovat että sinä.."
No olisi kyllä erittäin viitseliäs ihminen! Minäkin ilmestyn paikalle vakkarien myötä. koska yleensä heillä on mielenkiintoisimmat kirjoitukset ja koen kyllä jonkunlaista yhdenmukaisuutta tai miten sitä nimittäisi. Heidän kuulumisensa kiinnostaa.
Tuo on kyllä huvittavinta, että nopeasti vedetään kortti "sinulla ei ole kaikki hyvin, sinulla on varmaan paha olla" tms. Sekin on ihan vakio. Sitten tulee katkeruus- ja kateuskortti toisen elämää ja rakkautta kohtaan. Myös se, etteivät jankkaajat kestä kun joku on löytänyt hyvän miehen elämäänsä ja jankkaajat haluaisivat itsekin sellaisen.
Tässä nyt ne yleisimmät.
Olen kyllä koittanut tänne joskus kirjoittaa, mutta ei siitä ole ollut kukaan kiinnostunut. Mitään kommenttia ei ole tullut. Tämä havainto lienee puoltaa ikäänkuin sitä näkemystä, että ketju on sisäpiiri-ketju. Vastaillaan vaan ns vakkareiden kirjoituksiin. Ei se minua häiritse. Sen verran vaikuttaa, että en pahemmin viitsi enää kirjoittaa.
Nyt on mielenkiintoista vastakkainasettelua. Itse luen nimimerkittömien kirjoituksia kyllä aivan yhtä suurella mielenkiinnolla kuin nimimerkillistenkin. Toki on helpompi kommentoida jonkun nimimerkillä kirjoittavan ajatuksia, koska kirjoitukset jollain tavalla henkilöityvät ja on selkeä nimi, jolle vastata. Viisaita ajatuksia tulee myös ilman nimimerkkiä kirjoittavilta ja he voivat olla aivan yhtä vakituisia lukijoita ja moni esimerkiksi minua paljon pidemmän aikaa ketjua seurannut, vaikka itse kirjoitan nimimerkillä.
Nimimerkittömiä kirjoittajia varmasti on laidasta laitaan, joten on outo henkilöidä heitä tietyntyyppisiksi, sillä mielipiteitä ja ajatuksia löytyy yhtä paljon kuin kirjoittajiakin. Asiattomat kommentit sivuutan itse luontevasti, oli perässä nimimerkkiä tai ei. Kertovat enemmän kirjoittajasta itsestään. Erikoisena pidän sitä, että sellaiset, jotka täällä kovasti ärsyyntyvät meistä muista kommentoijista, jaksavat silti lukea ketjua. Varmasti löytyisi paljon myös hyvää mieltä tuottavaa sisältöä jostain itselle sopivasta keskustelusta. Kaikki keskustelu toki on sallittua, mutta tämä erikoinen vastakkainasettelu vakkareiden ja muiden välillä ei tunnu johtavan mihinkään. Me nimimerkkiä käyttävät ihmiset olemme aivan yhtä vieraita toisillemme kuin nimimerkittömätkin ja mielestäni kaikki samalla viivalla täällä netin anonyymeissä keskusteluissa.
-Hukassa
Tuosta itsenäisyydestä parisuhteessa. Huvittavaa on monesti, että hyvin herkästi vedetään jutuissa se "meidän mies" esille jos ollaan yksin ilman miestä jossain. Ettei vaan kukaan luulisi, että tässä nyt ilman miestä ollaan liikenteessä.
Ollaan vaikka syntymäpäivillä: meidän mies ei nyt päässyt kun oli vähän kipeenä/töissä/jossain muualla. Sitten jossain vaiheessa "niin, kyllä mekin meidän miehen kanssa ollaan sitä ja tätä. "Mieskin sanoi, että...", ja tätä rataa.
On eri olla "itsenäinen" kun mies on kuitenkin takapiruna ja "meiränmiehen" voi vetää esiin aina tarvittaessa. Kuin, että on pärjättävä vain omana itsenään. Tilanteessa kuin tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä koittanut tänne joskus kirjoittaa, mutta ei siitä ole ollut kukaan kiinnostunut. Mitään kommenttia ei ole tullut. Tämä havainto lienee puoltaa ikäänkuin sitä näkemystä, että ketju on sisäpiiri-ketju. Vastaillaan vaan ns vakkareiden kirjoituksiin. Ei se minua häiritse. Sen verran vaikuttaa, että en pahemmin viitsi enää kirjoittaa.
Vakkareiden kertomuksiin on varmasti tietyllä tapaa helpompi vastailla nimimerkin myötä, koska on selkeä nimi jolle osoittaa vastaus. Itselleni ainakin on tullut aina niin valtavasti kommentteja ja näkemyksiä, etten mitenkään pysty ottamaan kaikkiin kantaa erityisesti, koska en aina aivan joka päivä tai montaa kertaa päivässä lapsiperhearjen lomassa ehdi niitä ajatuksella lukemaan. Kun niitä paneudun lukemaan, niin kaikki kuitenkin luen aina yhtä huolella ja tasapuolisesti ja siksi olenkin osoittanut kiitoksen kommenteista kaikille; tarkoittaen sekä nimimerkittömiä että nimimerkillisiä kirjoittajia.
- Hukassa
"On eri olla "itsenäinen" kun mies on kuitenkin takapiruna ja "meiränmiehen" voi vetää esiin aina tarvittaessa. Kuin, että on pärjättävä vain omana itsenään. Tilanteessa kuin tilanteessa."
Harva sitä ihan itsenään joka tilanteessa pärjää. Itsellä ainakin on ystävät ja suku, joka auttaa tarvittaessa. Puhun siskostani ja jos olen ollut jossain ystävien kanssa niin heistä.
Jos joku tarvitsee miestä itsensä pönkittämiseen se kyllä vähän huvittaa, mutta en minä ajattele, että välttämättä se ihminen pystyisi asioihin vähemmin kuin minä. Ei mulle sinkkuus ole mikään supervoima ollenkaan.
Kirjoitin tänne kerran talvella. Ja oli minulla nimimerkkikin, mutta en sitä enää muista. Olen lukenut ketjua ja haluaisin omasta tilanteestani kirjoittaa, mutta jotkut täällä happamoittavat ketjun niin kertakaikkiaan ettei tee mieli. Haukutaan, mitä minä sanoin!, ilkeillään ja arvostellaan. Miksi ihmeessä..!
On keskustelua ja sitten on tällaista nykyaikaista jonkinlaista omaa viihdettä mitä moni täällä tuntuu harrastavan. Halua olla oikeassa, päteä, saada toiselle paha mieli tai jotakin.
Esimerkiksi Kuurankukka voi olla hyvinkin jääräpäisesti omaa mieltään, mutta en koskaan koe kirjoituksiasi ilkeinä tai loukkaavina. Joskus olet melkein kiihkeä kun tunnut reagoivan niin voimakkaasti, mutta ei tule tunne että haluaisit toiselle pahaa.
Maratonparkujan analyysit ovat veitsenteräviä. Liekki on analyyttinen ja oivaltava. Hukassa tuntuu olevan lehmänhermoilla varustettu. Samoin ap, jonka kirjoituksista taas paistaa että niin paljon on koettu, ettei joku tyhmä nettikirjoittelija juurikaan liikuta häntä.
jne. Monia nimimerkittömiä hyviä kirjoituksia, joille kaipaisin nimimerkkiä, jotta olisi helpompi seurata ihmisen ajatuksia. Jotenkin kuitenkin, vaikka netissä ventovieraita ollaan, tuntuu että haluaisi luoda jonkinlaisen jatkumon niiden ajatusten välille.
ja sitten on nämä trollit. Minullakin on oikeus, ettei voi häätää täältä [vaikka tämä on tyhmä vakkareiden pusutteluketju joka ei muka kiinnosta], kyllä olet tyhmä kun et tee kuten minä sanon jne.
Haluaisin kirjoittaa elämästäni, mutta tiedän etten ole niin vahva ettenkö provosoituisi noista tyhmistä, varmaankin kirjoittajalleen viihteenä toimivista kommenteista. Ihmettelen kyllä, miten joku voi nauttia tuollaisesta. Kuin mustasukkainen kumppani, ei sinulla saa olla hauskaa ilman minua -tyylistä ilkeilyä kun ei muutakaan keksitä. Menkää ulos aurinkoon vaikka, tai soittakaa äidillenne.
-Sinilintu
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä koittanut tänne joskus kirjoittaa, mutta ei siitä ole ollut kukaan kiinnostunut. Mitään kommenttia ei ole tullut. Tämä havainto lienee puoltaa ikäänkuin sitä näkemystä, että ketju on sisäpiiri-ketju. Vastaillaan vaan ns vakkareiden kirjoituksiin. Ei se minua häiritse. Sen verran vaikuttaa, että en pahemmin viitsi enää kirjoittaa.
Täällä on pidempien kirjoituksien kanssa tuo lainaaminen haastavaa ja erityisesti pidemmän ketjun lainaaminen mahotonta. Kun ei käytä nimimerkkiä niin välillä on vaikeata osoittaa kommentti johonkin tiettyyn kirjoitukseen. Itse olen kyllä lukenut kaikki kirjoitukset ja tänäänkin on todella monta, joista tekisi mieli kiittää jokaisesta yksitellen.
28 v yhdessä
Sinilintu, haukut nyt väärää puuta. Kyllä ne ovat ihan muut kuin jotkut nimimerkittömät, jotka ovat mustasukkaisia ketjusta.
Miten nyt tulikin sopivasti uusi nimimerkki ja tekstikin vaikuttaa jotenkin tutulta.
Sinilintu, hienoa jos kirjoitat tänne. Rohkeasti vaan . Ymmärrän että jos ei ole kovin vahva, tai vaikka saanut aikoinaan osansa koulukiusaamisesta, voi helpostikin provositua koska kyllä tännekin ilmaantuu aina jonkin sortin koulu/työpaikka kiusaajien kaltaista porukkaa jotka "kadehtivat" tai mitä se sitten lieneekään, jotka haukkuvat nk. vakkareita tai syyttelevät sisäpiiristä. tai mitä nyt milloinkin. Itse kannatan myötäelämistä ja sopua, maailma on tarpeeksi kamala ilman ilkeilyäkin.
Sitten ihan omassa elämässä tunnen ja olen tuntenut monenlaisia ihmisiä, ja joskus hämmentää, että joittenkin ihmisten vakihuvia on olla aina erimieltä kaikesta, tai muuten vaan se oma elämänvoima tuntuu tulevan provoinnista. Tai toisen moittimisesta, siihen voi riittää se että toisella on jotain mitä itsellään ei ole. Mutta toki maailmaan mahtuu mielipiteitä jos toisiakin, mutta kaikki eivät ole yhtä vahvoja kuin toiset, mutta toivon että ihmiset edelleen uskaltaisivat vapaasti kirjoitella ja kertoa omista kokemuksistaan. Eikä jäädä inttämään vaikka 28v parisuhteista tai vastaavaa.
Minun mielestäni tämä on ollut mielekäs palsta, ja tämän palstan perustamisen jälkeen olen itsekin jäänyt yksin, koska oma rakas puolisoni kuoli. Paljon sellaistakin on tullut esille, josta olen ajatellut että kumpa olisin tämänkin asian tiennyt silloin kun olin nuorempi ja kokemattomampi. ehkä joitakin virheitä olisi onnistunut välttämään vähän paremmin , mutta toisaalta se eletty elämähän tekee meistä juuri sen mitä olemme.
"leski"
Hei Sinilintu. Silloin 3 vuotta sitten tänne oli helppo kirjoittaa, ketju pysyi siistinä yllättävän pitkään. Tällaisena kun se on nyt niin en varmaan itsekään enää uskaltaisi tänne avautua. Silti muutamaa huvinsa täältä saavaa kirjoittajaa lukuunottamatta keskustelu on välillä ihan loistavaa. Tänäänkin monelta nimimerkittömältä tullut hyviä kirjoituksia. Inhoan sitä, että me nimimerkilliset ollaan niputettu "vakkareiksi", sillä täällä kirjoittaa moni vakituinen nimimerkitönkin. Nämä, jotka vain "nälvivät" ovat sitten ihan oma lukunsa, huvinsa kullakin, mutta hieman turhauttavaa. Minun pitäisi osata olla reagoimatta niihin, mutta aina en osaa.
Mukavaa kesää Sinulle.
Vielä kerran kiitän monesta tämänkin päivän kirjoituksesta niin nimimerkillisten kuin nimimerkittömänkin. Minä luen jokaisen.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
"Just tämä. Ja sitten on alta tunnin kolme vakkaria paikalla; "erittäin hyvin sanottu"; "sinulla on aina niin hyviä oivalluksia"; "puit sanoiksi juuri sen mitä ajattelen"..jne. tämän vuoksi tulee monesti sellainen outo yksinpuhelun vaikutelma. Mietin joskus että joku on ehkä kriisin keskellä miehensä kanssa ja kirjoittaa tänne itsenään sekä "muina kirjoittajina" ehkä näyttääkseen tekstit miehelleen tai jotain. "Katso nyt, muutkin sanovat että sinä.."
No olisi kyllä erittäin viitseliäs ihminen! Minäkin ilmestyn paikalle vakkarien myötä. koska yleensä heillä on mielenkiintoisimmat kirjoitukset ja koen kyllä jonkunlaista yhdenmukaisuutta tai miten sitä nimittäisi. Heidän kuulumisensa kiinnostaa.
Vaikea sanoa, joillekin oikeassa oleminen on niin tärkeää että voisi vaikka vahvistaa omaa viestiään komppaamalla sitä useilla eri nimimerkeillä. Ei se mikään uusi ilmiö edes olisi, joskus oli esim joku sukunimiin fiksoitunut ihminen joka toimi juuri niin.
Ja huomaa kyllä tietyistä kirjoittajista että tykkäävät omista viesteistään. Vähän sama asia sekin
Vierailija kirjoitti:
Hei Sinilintu. Silloin 3 vuotta sitten tänne oli helppo kirjoittaa, ketju pysyi siistinä yllättävän pitkään. Tällaisena kun se on nyt niin en varmaan itsekään enää uskaltaisi tänne avautua. Silti muutamaa huvinsa täältä saavaa kirjoittajaa lukuunottamatta keskustelu on välillä ihan loistavaa. Tänäänkin monelta nimimerkittömältä tullut hyviä kirjoituksia. Inhoan sitä, että me nimimerkilliset ollaan niputettu "vakkareiksi", sillä täällä kirjoittaa moni vakituinen nimimerkitönkin. Nämä, jotka vain "nälvivät" ovat sitten ihan oma lukunsa, huvinsa kullakin, mutta hieman turhauttavaa. Minun pitäisi osata olla reagoimatta niihin, mutta aina en osaa.
Mukavaa kesää Sinulle.
Vielä kerran kiitän monesta tämänkin päivän kirjoituksesta niin nimimerkillisten kuin nimimerkittömänkin. Minä luen jokaisen.
28 v yhdessä
Moni on kirjoittanut omista kokemuksistaan eikä niihin kukaan kommentoi sanallakaan, joten ihan rohkeasti vaan Sinilintu!
Tämä on mökkimiehen kädentaidoille, puhehousuille ja toyboylle ja narsistiselle vieraannuttajalle omistettu ketju.