Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12664)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Parkuja kun itse esiintyy täysin virheettömänä ihmiselon erityisasiantuntijana ja muutama muu peesaa koska ovat kaivanneet oman elämänsä sekavassa tilanteessa sellaista terrieriä pönkittämään olematonta itsetuntoaan. Jostain syystä tämän ihmissuhdespesialistin itsensä taustalla on kuitenkin poltettuja siltoja.. "
Minusta on erittäin outoa alkaa analysoimaan täällä tekstejä ja höpöttää, minkälaisia toiset kirjoittajat ovat. Et sinä täällä ketään tunne eikä kukaan ole täysin elämänsä koko kuvaa avannut. MPllä on ollut hyviä mielipiteitä, jotka on perusteltu selkeästi. Hän on aika neutraali minusta. ei pura tunteitaan kirjoituksiin yleensäkään. Sinä niin taidat enemmän tehdä.
Ja todellakin, väistämättä näemmä paikalle säntää jankuttajien joukko, kun keskustelu on pysynyt normaalina muutaman päivän.
Laskin, että jos 28 on ollut 28 vuotta yhdessä ex-miehensä kanssa ja ennen sitä seurusteluaika. Sitten tämä aika Mökkimiehen kanssa. Ja hän on reilu 50-vuotias. Eipä siihen paljon itsenäistä aikaa mahdu eikä muita mieskokemuksia. Mutta tosiaa, se on hänen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää " keskustelua" kun (jälleen) itselle epämieluisat kommentit halutaankin vallan ohittaa. 28: miksi on noin kova paikka lukea, eikö joskus olisi hyvä miettiä onko jossain ehkä jotain perääkin?
Tällaiset trollikommentit kannattaa todellakin ohittaa.
Ei ole mitään hyvää syytä inttää vieraalle ihmiselle netissä sama asiaa ja arvostelua hänen omasta elämästään, montaa kertaa. Vaikutat hyvinkin kontrolloinnin- ja riidanhaluiselta ihmiseltä, jonka on vaikea kunnioittaa muiden rajoja, päätöksiä, mielipiteitä ja elämänvalintoja. Aika jännää "keskustelua" on kova halu päättää ja arvostella muiden puolesta heidän asioitaan, ja eritoten jankata samaa asiaa henkilöön käyden useassa kommentissa lyhyen ajan sisään. Se on puhdasta trollaamista ja kiusaamista, ei mitään asiallista keskustelua.
Ole hyvä ja lopeta asiaton trollaaminen.
Trollaus ja jankkaaminen. Tätä te jaksatte myös toistaa, kun asiat ei tässä keskustelussa teitä miellytä.
Tällä on muillakin oikeus kommentoida, olla eri mieltä teidän kanssa! Koettakaa nyt vaan ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskin, että jos 28 on ollut 28 vuotta yhdessä ex-miehensä kanssa ja ennen sitä seurusteluaika. Sitten tämä aika Mökkimiehen kanssa. Ja hän on reilu 50-vuotias. Eipä siihen paljon itsenäistä aikaa mahdu eikä muita mieskokemuksia. Mutta tosiaa, se on hänen elämäänsä.
Ensimmäinen ihastuminen taisi olla noin 15 v:nä ja kyllä siihen väliin ennen exää mahtui ihan tarpeeksi säätöä ja yllättävän monta seurustelukumppania (15v - 22v). En minä tarvitse mieskokemuksia enempää, olen onnekas kun minulla oli hyvä pitkä parisuhde vuosia ja nyt on rinnalla ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Nykyään ja edellisessä suhteessa on ollut aina niin, että itsenäistä aikaa on aina toiselle suotu. Mökkimiehen kanssa sitä tulee luonnostaan kun on kaksi kotia ja hyvin erinlaiset työelämät.
Minusta on ihanaa, että rinnalla on ihminen jonka kanssa jakaa ilot, surut, seikkailut ja yhteinen peitto. Koin jo eron jälkeen pärjääväni yksin, mutta elämä yllättää. Ei minulle olisi kelvannut ketä tahansa, mutta minulle on selvää, että, jos kaikkia tämän palstan "yksin pitää olla" kommentteja olisin kuunnellut niin ison virheen olisin tehnyt. Kannattaa olla katkeroitumatta ja luottaa omaan sydämen ääneen.
Joistakin kirjoituksista kuultaa sellainen vihamielinen, katkeroituneen ihmisen pauhu, että pahaa tekee. Toisaalta ne kirjoitukset saa tajuamaan kuinka hyvin itsellä on asiat nykyään.
28 v yhdessä
Montako kuukautta olit yksin 28?
15 vuotiaan + siitä muutama vuosi ylöspäin, ei voi hirveästi kehua suhteillaan. Ne on niitä nuoruuden alkukokeiluja vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8966/8966, miksi näet kommentin trollina? 28 itse kommentoi, johon tässä on viitattu, ettei hän välitä lukea itselleen epämieluisia kommentteja ja viittaa niihin kintaalla.
Olisi hauska lukea enemmänkin poltetuista silloistani, minä kun en niitä elämässäni oikein tunnista. Muutoinkin aina virkistävää kuulla, mikä olen🤣
Yksinoloakin oli suhteiden välillä useampia vuosia, kun ei ketään sopivaa sattunut vastaan, enkä ollut valmiskaan mihinkään uuteen suhteeseen. Mutta ei se kyllä mitään henkistä kasvua tuonut tai ollut elämäni onnellisinta aikaa. Taidan olla enemmän parisuhde-ihminen kuin kuvittelinkaan olevani.
Itse ajattelen, että enemmän kuin parisuhde elämääni ja valintoihini on vaikuttanut se, että en ole halunnut lapsia. En koe, että tasa-arvoisessa suhteessa täytyy koko ajan ottaa toista huomioon, kun kummallakin on omatkin menonsa. Tietysti yhdessä sovitusta pidetään kiinni, mutta en minä mieheltäni mitään kysele, jos haluan jotain jonkun muun kanssa sopia.
Toisaalta en ole kyllä luonteeltani miellyttäjä (kuten kirjoituksetkin taitaa todistaa) ja olen ollut jo hyvin nuoresta päättäväinen ja tietänyt, mitä tahdon. En usko, että erilaiset miehet olisivat minulle tuoneet kovin paljon mitään merkittävää. Toki onhan minulla miehiä ystävinä ja hyvinä työkavereina, joten ovat he minuunkin tietysti vaikuttaneet.
En ole kokenut parisuhdetta vapauttani rajoittavana tekijänä, mutta työtä ja siihen sitoutumistani olen alkanut puntaroimaan kriittisemmällä otteella!
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs vakkarit tekee? Jankkaavat mökkimiehestä ja kadotetuista yhteyksistä lapsiin. Sitten parkuja, tuumis, hukassa jankkaavat omiaan
28, vaikuttaa hiukan, että se olisi joltain muulta pois. Siis se, että olet rakastunut ja onnellinen. Minä ainakin olen iloinen puolestasi. Tosin ihmettelen pitkämielisyyttäsi vastata jatkuviin, toistuviin kommentteihin 'miten sinun pitäisi elämääsi elää'.
Kaikkihan täällä olemme täysin vieraita toisillemme, siksi on outoa, miten ihon alle toisilla nämä tarinat menee. Kukin voi kohdallaan päättää, mitä omasta elämästään kertoo. Paljon jää puuttumaan, luulen minä, että kukaan saisi palapelistä valmista.
Meillä oli mukava yhden yön reissu la-su. Viehättävä yöpaikka, sauna ja aamupala oli runsas ja maistuva. Miniloma :)
Tyytyväinen Tuumis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin vielä lyhyesti, että tänään tartuin jankkaajan teksteihin ja huomaahan sen aina näin jälkikäteen, että se vaan "ruokkii" jankkaajan intoa.
Jankkaajalle haluan vielä sanoa, että erilaisten mielipiteiden tuominen on keskusteluketjussa todellakin suotavaa, mutta jankkaaminen ja "kiusaaminen" ei ole ok. Silti, ei Sinun jankkaaminen minua loukkaa, selkeästi se on tavoite.
Ja toivottavasti MaratonParkuja jatkaa hyviä kirjoituksiaan ja toki muutkin.
Mukavaa Sunnuntai iltaa.
28 v yhdessä
Jokainen aikuinen ymmärtää, että itsenäisyys parisuhteessa on aivan eri asia kuin itsenäisyys itsekseen. Kun sitä toista ei ole elämässä ja jakamassa arkea vaan elät todella itseksesi. Näitä ei voi verrata tai asettaa samaan muottiin mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja todellakin jostain väistämättä paikalle säntää vakkareitten joukko, joka...
Vierailija kirjoitti:
Mitäs vakkarit tekee? Jankkaavat mökkimiehestä ja kadotetuista yhteyksistä lapsiin. Sitten parkuja, tuumis, hukassa jankkaavat omiaan
No se on niinkuin tämän ketjun tarkoitus, kertoilla kokemuksiaan ja vertailla elämäänsä...
Mitä tahtoisit täältä lukea? Ihmettelee nimimerkki Epätietoinen
Nimimerkittömät eivät nivoudu kokonaisiksi tarinoiksi, heidän 'jankkaustaan' tai sujuvaa kerrontaansa on mahdoton arvioida...
Miksiköhän vakkareitten hyvinkin toistuvat ja samankaltaiset jutut eivät ole jankkaamista? Ja hiukankin erilaiset ja kriittiset mielipiteet ovat jankkaamista.
Tuon olen jo aikaisemmin huomannut mistä joku jo sanoikin. Joku nimimerkitön saattaa kirjoittaa hyvinkin asiallisen näkökannan ja tuoda erilaista näkökulmaa johonkin tilanteeseen. Siihen ei pahemmin reagoida. Mutta kuinka ollakaan, jonkun ajan päästä joku nimimerkillinen tuo ihan samat asiat omina ja ikäänkuin uusina asioina. Ihan kuin hän vasta olisi hoksannut ne itse ja julkituoda hoksaamansa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen aikuinen ymmärtää, että itsenäisyys parisuhteessa on aivan eri asia kuin itsenäisyys itsekseen. Kun sitä toista ei ole elämässä ja jakamassa arkea vaan elät todella itseksesi. Näitä ei voi verrata tai asettaa samaan muottiin mitenkään.
Niinhän se on, jos on itsenäinen itsekseen tai parisuhteessa. Kyllä minä tunnen monta sinkkua, jotka etsivät parisuhdetta, joten ei heidän itsenäisyytensä kovin itsenäiseltä vaikuta, kun esim. kavereista on tullut tosi tärkeitä ja halutaan koko ajan osallistua johonkin. Tai roikutaan vanhemmissa.
Sen vuoksi minäkin olen sitä mieltä, että ei yksinolo sinällään mikään automaatti ole, joka tekee jotain hyvää. Monelle se on vankila ja ahdistuksen lähde. Sen vuoksi on pöljä neuvo tolkuttaa yksinolemista aivan kuin ratkaisuna kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs vakkarit tekee? Jankkaavat mökkimiehestä ja kadotetuista yhteyksistä lapsiin. Sitten parkuja, tuumis, hukassa jankkaavat omiaan
No se on niinkuin tämän ketjun tarkoitus, kertoilla kokemuksiaan ja vertailla elämäänsä...
Mitä tahtoisit täältä lukea? Ihmettelee nimimerkki Epätietoinen
Nimimerkittömät eivät nivoudu kokonaisiksi tarinoiksi, heidän 'jankkaustaan' tai sujuvaa kerrontaansa on mahdoton arvioida...
Nyt kyl mää kauhiast ihmettelen. Nyt vasta nimittäin itselleni valkeni, että täällä pitäisikin vain saada kommentoida silloin jos olisi ollut itsellä pitkä, nivoutunut oma tarina näiden muiden kanssa. Minä olen taas sitä mieltä, että ihan yksittäisillä ja ilman sen kummempaa omaa tarinaa olevillakin on oikeus kommentoida ja heilläkin saattaa olla hyviä oivalluksia ja kokemuksia joista kertoa.
Eihän voi millään edes olla mahdollista, että näin vanhassa ja pitkässä ketjussa jokaisella kommentoijalla olisi ihan oma tarina tai sitä edes silloin kukaan muistaisi saati jaksaisi lukea kovin tarkkaan. Kuinkahan monia tähänkin ketjuu on matkan aikana liittynyt ja myös lopettanut.
Onhan oikeassakin elämässä paljon keskusteluja ja kommentointia, ristiin rastiin, vaikka ei ole mitenkään mahdollista olla kaikkien kansaa jotain yhteistä tarinaa. Kovin olisi suppeata ja puuduttavaakin niin täällä kuin muuallakin jos ei saisi välillä spontaanistikin asiaan liittyen kommentoida tai tuoda jotan uutta keskusteluun. Vaikka ei olisi kaikkien kanssa pitkää menneisyyttä tai omia tarinoitaan. Hyvä jos on tarina, mutta kommentointi kelpaa myös ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Trollaus ja jankkaaminen. Tätä te jaksatte myös toistaa, kun asiat ei tässä keskustelussa teitä miellytä.
Tällä on muillakin oikeus kommentoida, olla eri mieltä teidän kanssa! Koettakaa nyt vaan ymmärtää.
No trollaamien on trollaamista. Sun olisi korkea aika sellainen tunnistaa, kun itse sitä teet. Ei siinä ole kyse eri mielipiteestä, tai siitä, ettei mielipide miellytä.
Mikä on syysi arvostella henkilöön jatkuvasti käyden, tällä kertaa 28 alkamista parisuhteeseen eron jälkeen, kommentti toisensa jälkeen. Ja myös henkilöön menevää arvostelua kärkkäästi uudestaan ja uudestaan siitä, ettei hän ole samaa mieltä kanssasi, tai halua jatkaa enää tuota asiattomaksi käynyttä keskustelua. Ei sellainen ole puoleltasi asiallista keskustelua, vaan trollaamista. Ole hyvä ja lopeta. Nyt on aika myöntää oma virhe.
Jankkaaminen on saman asian uudelleen ja uudelleen sanomista. Sekään ei ole järkevää keskustelua millään mittarilla. Katse kerrankin sinne peiliin nyt näissä asioissa.
Oma näkökulma ja mielipide, myös eriävä, pitää kyllä oppia ilmaisemaan asiallisesti, jos haluaa osallistua keskusteluun. Omaa perseilyä, trollaamista, ja suoraa toistuvaa henkiöön käyvää kiusaamista keskusteluissa on aivan turha perustella sillä, että on jonkun kanssa eri mieltä. Ei sellaista tarvi kenekään kuunnella, hyväksyä tai ymmärtää.
8961: eriävät mielipiteet on keskustelun suola ja sokeri. Sen sijaan syyttelyt että toisen kirjoittajan motiivi on vain pahoittaa toisen mieli, eikä hänen spekulointejaan kaivata täällä, on asiatonta.
Etenkin kun tuonnempana itse spekuloi ja jakaa neuvojaan aivan samoin argumentein. Aloittajan kohdalla oli alusta asti selvää että mies on valinnut toisen naisen ja miettii miten päästä liitostaan irti. Aloittajaa koitettiin saada huolehtimaan ajoissa omasta ja lastensa edusta. Tällä sai etenkin parkujan välittömästi silmille. Parkuja kun itse esiintyy täysin virheettömänä ihmiselon erityisasiantuntijana ja muutama muu peesaa koska ovat kaivanneet oman elämänsä sekavassa tilanteessa sellaista terrieriä pönkittämään olematonta itsetuntoaan. Jostain syystä tämän ihmissuhdespesialistin itsensä taustalla on kuitenkin poltettuja siltoja..