Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
7261: hassuinta on se, että sinua itsesi kanssa keskustelemisesta syyttävä neropatti paljasti lainausmokallaan itse kommentoivansa omia kommenttejaan muka uutena kirjoittajana :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon olen alusta saakka huomannut, että samat asiat jonkun muun kommentoimana saavat vastarintaa, jopa vähättelyä. Mutta jonkin ajan päästä taas ovatkin ihan passeleita ja varteenotettavia. Rippuen, tiedätte kyllä mistä.
Ja ei, kyseessä ei ole kiukutteleva hiekkalaatikkoteema, vaan tosiasia. Jos vain sen haluaa nähdä.
Miksi nyt tulee sellainen vaikutelma, että joku täällä nyt keskustelee itsensä kanssa, vai sivupersoonatko siinä vain juttelevat keskenään?
Helppoa olis niin olettaa ja taas mitätöidä koko juttu, mutta voin vannoa, että täällä on muitakin, jotka ovat nyt tästä kommentoineet. Mikähän tarve on tuokin olla uskomatta.
Sitähän täällä on pari vuotta jo ihmeteltykin, miksi jankkaaja ei halua uskoa ihmisten kokemuksia.
Nytkin vielä on m36 pyydetty ilmoittautumaan. Sehän oli kyllä ihan outoa kun pettäjää niin kauniisti kohdeltiin täällä. Ilmiselvää tietty siksi kun lapsi tehtiin sen exän kanssa. Siinähän ei silloin niin pahaa nähty, oli ne muutkin lapset vielä exän kanssa ja entinen ydinperhe, kaunista.
Minäkin samaa mietin, saattoi olla jonkun kokeellinen keksitty sivukertomus tänne. Saa nähdä ilmestyykö vielä joskus ja mitä tarinoi sitten.
Välillä, kuten nyt taisi olla viimeisin ap:n kommentointi, tulee mieleeni, että kirjoittaako hänenkin nimissään joku haamukirjoittaja tai vakkari. Välillä.kirjoitustyyli on hieman erilaista ja jotenkin kuin ulkopuolisen kirjoittamaa.
Olin 16 vuotias kun tätini (yksi Suomen misseistä) sanoi minulle:
naisen pitää olla ylpeä.
70-luku oli vapaan seksin aikaa ja otin sen ajan vastaan heittäytyen, en koskaan kuitenkaan unohtanut tätini sanoja. Jos minua petettiin niin minä petin myös. Yhdessä vaiheessa en edes kertonut kumppaneille kuka olin ja mistä tulin. Rupesin pelaamaan. Keksin nimet ja maat mistä tulin. Oikeaa puhelinnumeroa en antanut.
Yhtenä lokakuun perjantaina vuosia sitten playgirl kohtasi playboyn. Me molemmat haluttiin siinä vaiheessa muuta elämältä kuin jatkuvat seksiseikkailut.
Loppu on sitten historiaa. Missitätini kauneus näkyy lapsenlapsissani. Olen elänyt tämän ruotsalaisen playboyni kanssa onnellisessa avioliitossa vuosikymmeniä. Ei ole ollut mitään niin mahtavaa tai suurenmoista mikä olisi saanut pettämisen pöydälle.
Olen lueskellut tässä välipäivien ratoksi vauva.fi sivuja. Mietin, mikä saa naiset alistumaan tuollaisten mulhen riepoteltavaksi. Onko tämä jotenkin perinteinen alistuvan suomalaisen naisen toimintatapa? ylpeys naisella on oltava olipa yhteiskuntaluokka sitten mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen:
Minä, 28 ja Ap ollaan alusta asti oltu toistemme tukena, alusta asti. Mikä tässä on vikana? Matkalla on kyytiin tullut MaratonParkuja ja Kuurankukka, muitakin. M36 kävi välillä, olis todella kiva kuulla, mitä sinne kuuluu...
Miksi täällä hyökätään alkua vastaan, tivataan, intetään, udellaan... jokainen kertoo tilanteestaan sen minkä tahtoo. Piste.
Miksi on niin vaikea antaa asioiden olla, rohkaista, auttaa vaikeuksissa olevaa... miksi pitää inttää, udella, sorkkia toisten elämää?
Tätä ihmettelen
Tarinoita on monenlaisia, kuten ihmisiäkin. Sallitaan se
Tuumis
En nyt kohdista tätä suoraan sulle, mutta tuo ihmettelysi tuntuu kuitenkin vähän paksulle. Jossain vaiheessa kyseltiin 'toisten naisten' kokemuksia ja kerroin itse ihan rehellisesti kuinka tilanteen koin. Kerroin että petetyksi ja myöhemmin jätetyksi tullut nainen on aivan kamala ihminen. Manipulatiivinen, väkivaltainen, valehteleva, hänen on saatava oma tahtonsa läpi käyttämällä muita ihmisiä, hän tietää mistä naruista vetää (lapsena traagisesti menettämäänsä isään vetoaminen) ja tunnistaa ihmiset kenen empaattisuutta on helppo käyttää hyväkseen. Hän säälimättä varmistaa, että kuka ikinä hänen tielleen asettuukaan, saa muistaa ikänsä mitä on tehnyt (naisen omia sanoja). Enkä tunne häntä kohtaan tippaakaan myötätuntoa vaan olen onnellinen että mies pääsi lopullisesti eroon. Voit varmaan arvata kuinka hyväksyen mun kertomukseni otettiin vastaan. Ei varmaan kukaan yhtään tivannut että puhun pashkaa, naisen jättänyt mies puhuu pashkaa.. ei ainakaan Maratonparkuja :/ Eipä auttanut 'todisteet' kuten se, ettei nainen jostain syystä ole onnistunut pysymään väleissä yhdenkään kaverin tai seurustelukumppanin kanssa, ei välillä oman perheensäkään. Joten multa ei toki todisteita tai esimerkkejä sen enempää tivattu kun tuomittiin jo tutkimatta roskaksi. Ilmeisesti tässä maassa ei ole ainuttakaan ikäväluonteista ihmistä, tai jos onkin niin niitä ei ainakaan koskaan petetä ja jätetä. Järkeenkäypää(?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt on ilmoittautunut monta mielensä pahoittajaa, jotka ketjussa eivät ole saaneet ansaitsemaansa kunniaa, huomiota ja tarinoitaankin on epäilty - kun itse ovat kertoneet ensin, että täällä on vain oman puolensa kertojia ja siksi ei pidä tarinoihin luottaa. Paitsi heidän, ne niitä parempia ja todempia tarinoita.
On turhauduttu siitä, että omat parhaat neuvot ei kelpaa, vaikka kokemusta on muillekin jakaa. Mieleen ei vaan tule, että harvoin se ongelma on, että järki liikaa toimia ohjaa ja ei osaa edes itseään neuvoa, saati ottaa vastaan toisten neuvoja. Jokaisen se on tiensä taaplattava.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on ilmoittautunut monta mielensä pahoittajaa, jotka ketjussa eivät ole saaneet ansaitsemaansa kunniaa, huomiota ja tarinoitaankin on epäilty - kun itse ovat kertoneet ensin, että täällä on vain oman puolensa kertojia ja siksi ei pidä tarinoihin luottaa. Paitsi heidän, ne niitä parempia ja todempia tarinoita.
On turhauduttu siitä, että omat parhaat neuvot ei kelpaa, vaikka kokemusta on muillekin jakaa. Mieleen ei vaan tule, että harvoin se ongelma on, että järki liikaa toimia ohjaa ja ei osaa edes itseään neuvoa, saati ottaa vastaan toisten neuvoja. Jokaisen se on tiensä taaplattava.
No, tällä perusteella koko ketju on turha. Mutta Kantaköörihän juuri halusi ja haluaa antaa vertaistukea ja jakaa omia kokemuksiaan aloittajalle. Tietenkin heidän vertaistukensa on sitä oikeaa tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä muistaa, itseltäkin pääsee välillä unohtumaan, että jokainen kertoo omasta kokemuksestaan. Vaikka samassa tilanteessa olisi ollut useampi osallisena, jokainen saattaa kertoa aivan omanlaisensa tarina esim. sisarukset voivat kokea vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen erilaisena, vaikka ovat saman perheen lapsia. Tai se miten näkee exänsä, ei välttämättä ole totuus, vaan kertojan kokemus, joka värittyy omalla historialla, persoonalla, kokemuksilla jne... Siinä mielessä olisi mielenkiintoista kuulla myös esim. ap:n exän kokemus tilanteesta. Kuten joku kirjoittikin, niin myös häntä kohtaan voidaan löytää myötätuntoa. Hänen tekonsa voivat olla vääriä, mutta ihmisenä hän on yhtä arvokas kuin kuka muu tahansa. Tuntuu pahalta, kun määritellään joku ihminen vähemmän arvokkaaksi. Teko ja ihmisen arvo ovat eri asioita.
Tarkoituksena ei ole vähätellä kenenkään kokemusta tällä, vaan tuoda ymmärrystä, että jokainen kokee maailmaa omalla tavallaan eikä ole oikeaa tai väärää tapaa sille. Jokaisen kokemusta voi kuulla ja validoida, tukea ja kannustaa. Sitä joku vakkari kirjoittikin. Sitähän ihmiset toivovat: kuulluksi tulemista, ymmärrystä ja hyväksyntää. Sitä jokaiselle meille toivon ensi vuodelle.
Kerroin että petetyksi ja myöhemmin jätetyksi tullut nainen on aivan kamala ihminen. Manipulatiivinen, väkivaltainen, valehteleva, hänen on saatava oma tahtonsa läpi käyttämällä muita ihmisiä, hän tietää mistä naruista vetää (lapsena traagisesti menettämäänsä isään vetoaminen) ja tunnistaa ihmiset kenen empaattisuutta on helppo käyttää hyväkseen. Hän säälimättä varmistaa, että kuka ikinä hänen tielleen asettuukaan, saa muistaa ikänsä mitä on tehnyt (naisen omia sanoja). Enkä tunne häntä kohtaan tippaakaan myötätuntoa vaan olen onnellinen että mies pääsi lopullisesti eroon. Voit varmaan arvata kuinka hyväksyen mun kertomukseni otettiin vastaan. Ei varmaan kukaan yhtään tivannut että puhun pashkaa, naisen jättänyt mies puhuu pashkaa.. ei ainakaan Maratonparkuja :/
En kyllä muista kenenkään kertomusta väittäneeni miksikään. Mutta en nyt ymmärrä tätä logiikkaa: APlle osoitettu myötätunto on väärin?liikaa? jotain huonoa nyt kumminkin, koska emme voi tietää kuin yhden puolen kertomuksen, joten miehen haukkuminen on huono juttu. Sen sijaan taas se, että sinä toisena naisena olet todennut, että miehen ex on ihan kamala, on täysin uskottava juttu, koska...?
Joko siis lähdmme siitä, että kaikki tarinat täällä tosiaankin ovat ihan turhia tai emme. Mutta ilmeisesti tarinat, joissa nainen on roisto-ex ovat uskottavampia kuin ne, joissa mies sitä on. Tai jotain.
Eipä taida tulla taas vähään aikaan kirjoiteltua ja siihen kai näissä pyritäänkin, johonkin voitettiinpas ja hiljennettiin ne taas.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakaiotantat, pitää teidän kestää muidenkin kirjoittelu. Ette omista tätä ketjua.
🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻
Vierailija kirjoitti:
Vakaiotantat, pitää teidän kestää muidenkin kirjoittelu. Ette omista tätä ketjua.
🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻
Nyt moderoivat tuon kommentin. Aiemmin mode heilui ihan hulluna, kun seurasin ketjua. Silloin moderoivat kaikki M36 kritisoivat kommentit. Meitä huomaajia ilmestyi paljon. Ihme ketju. Tuo kukkakin on varmaan vain yhden tavaramerkki, eikä sitä pidä
muiden käyttämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerroin että petetyksi ja myöhemmin jätetyksi tullut nainen on aivan kamala ihminen. Manipulatiivinen, väkivaltainen, valehteleva, hänen on saatava oma tahtonsa läpi käyttämällä muita ihmisiä, hän tietää mistä naruista vetää (lapsena traagisesti menettämäänsä isään vetoaminen) ja tunnistaa ihmiset kenen empaattisuutta on helppo käyttää hyväkseen. Hän säälimättä varmistaa, että kuka ikinä hänen tielleen asettuukaan, saa muistaa ikänsä mitä on tehnyt (naisen omia sanoja). Enkä tunne häntä kohtaan tippaakaan myötätuntoa vaan olen onnellinen että mies pääsi lopullisesti eroon. Voit varmaan arvata kuinka hyväksyen mun kertomukseni otettiin vastaan. Ei varmaan kukaan yhtään tivannut että puhun pashkaa, naisen jättänyt mies puhuu pashkaa.. ei ainakaan Maratonparkuja :/
En kyllä muista kenenkään kertomusta väittäneeni miksikään. Mutta en nyt ymmärrä tätä logiikkaa: APlle osoitettu myötätunto on vääri
Ei kai sitä myötätuntoa kukaan ole häneltä ollut viemässä pois? Muistuta mua jos jossain niin on vaadittu niin korjaan heti puheeni jos se on tullut minun näppikseltäni. Sen sijaan havaitsen pienen ristiriidan siinä, että aloittajan kertomusta ei voi kyseenalaistaa, koska kaikkihan tässä kertovat vain oman puolensa ja kokemuksensa ja kyseenalaistaminen on turhaa -toisaalta vaikkapa pettäjän tai toisen naisen kertomaa voi tivata tai korjata, koska.. no, joku syy.
"ilmeisesti tarinat, joissa nainen on roisto-ex ovat uskottavampia kuin ne, joissa mies sitä on. " Vai kuitenkin toisinpäin?
Mitäpä jos onkin niin, että minä tulkitsen rankasti omasta positiostani ja miehen ex onkin mitä sydämellisin nainen. Olen täysin väärässä, olen täysin oman tulkintani vanki. Onhan se mahdollista. Entäpä jos näin on aloittajan kohdalla? Kumpi häntä mahtaisi prosessissaan ja suhteessaan lapsiinsa auttaa enemmän, harhan vahvistaminen vai harhan hälventäminen? Mulla ei ole tähän naiseen mitään suhdetta koska hänellä ei mieheni kanssa ollut lapsia, yhteistä kotia tai ystäviä, joten minun ajatuksillani hänestä ei ole tosin oikeastaan mitään väliä.
Toisaalta voin esittää hieman konkretiaa kuitenkin nurjan asenteeni taustalle: tämä nainen, kutsutaan häntä vaikka Maaritiksi, petti nuoruuden aviomiestään ja jätti tämän, säilyttäen kuitenkin hänen kanssaan ystävyyden. Tuo mies, vaikka Veikko, oli ilmeisesti vähän keskimääräistä ymmärtäväisempi kaveri. Kun Maarit sitten itse tuli petetyksi ja jätetyksi sen päälle kun oli salaa koittanut raskautua miesystävälleen, Harrille, muutti hän [ensin nostettuaan aivan hirvittävän draaman kohtelustaan] Veikon asuntoon väliaikaisesti ja alkoi painostaa Veikkoa kaverivanhemmuuteen. Kun Veikko ei suostunut, meni Maaritin psykologinen pelailu sen verran yli, että Veikko lopulta suuttui verisesti ja katkaisi kaksikymmenvuotisen (ystävyys-)suhteen.
Aloittaja ei vastaavaa konkretiaa ole halunnut esittää, sen sijaan sinä ja moni muu on halunnut ottaa hänen kertomansa totuutena, samaan aikaan kyseenalaistaen ja arvostellen muiden henkilökohtaisia tarinoita. Eihän nyt vaan missään tapauksessa olisi niin, että joku omissa kokemuksissa tekisi taipuvaisemmaksi olemaan luottavaisempi ja myötämielisempi sen jätetyn polon kertomukselle kuin jättäjän, eihän vaikka?
Tämän tarkoitus oli olla vertaistukiketju. Vertaistuessa ei ole tarkoitus kyseenalaistaa tai epäillä toisten kertomusta. Kyllä kaikki ymmärtävät, että jokaisella on oma näkemyksensä ja että puolison näkemykset ovat todennäköisesti erilaisia.
Kokemukset, joista täällä puhutaan, ovat elämän rankimpia. Siinä ei kaipaa vastaan inttämistä, vaan edes vähän myötätuntoa.
En ole vakkarikirjoittajia, mutta harmittaa heidän puolestaan, että hyvä keskustelu- ja vertaistukiketju meni pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökkimies jäi metsäreissulle. Puhelin kiin. Ei vastaa.
💩
Vierailija kirjoitti:
Tämän tarkoitus oli olla vertaistukiketju. Vertaistuessa ei ole tarkoitus kyseenalaistaa tai epäillä toisten kertomusta. Kyllä kaikki ymmärtävät, että jokaisella on oma näkemyksensä ja että puolison näkemykset ovat todennäköisesti erilaisia.
Kokemukset, joista täällä puhutaan, ovat elämän rankimpia. Siinä ei kaipaa vastaan inttämistä, vaan edes vähän myötätuntoa.
En ole vakkarikirjoittajia, mutta harmittaa heidän puolestaan, että hyvä keskustelu- ja vertaistukiketju meni pilalle.
Myötätunto oikein, vieraan ihmisen leimaaminen narsistiksi ja yhteisten lasten materialistisiksi opportunisteiksi ja helposti manipuloitaviksi epälojaaleiksi tolloiksi ei ok.
Siinä kohtaa ketju meni inttämiseksi ja pilalle.
Huomaatko eron:
-tsemppiä ap, kun ollaan seuraavassa joulussa, on elämääsi tullut aivan varmasti jo paljon iloa ja valoa ja lapsetkin ovat alkaneet sinua jo kaivata kun pöly erokriisistä on laskeutunut.
Vs.
-Tsemppiä ap, kun ollaan seuraavassa joulussa on narsisti-exäsi varmasti jo kompastunut omiin kostofantasioihinsa ja menettänyt uuden naisensa ja kaiken, pidä vaan omasta hyvinvoinnista sillä välin kiinni, nauti luonasi asuvasta fikusta tytöstä ja anna niiden hullun kostonhimoisen mieleltään sairaan exäsi ja sen kieron lumpun aivopesemien pentujen huomata, ettei sinua voi kohdella miten sattuu.
No sanotaan nyt asia vaikka siten, että minä en täällä avautuisi tuolla yksityiskohtaisuudella omistani, mutta etenkään en toisten asioista. Tuo kertomus Maaritista oli aika detaljirikas ja täällä kirjoittelee ja etenkin lueskelee paljon porukkaa. Joten olen ottanut asenteen, että uskon vähemmälläkin avautumisella.
Kuten sanoin, en ole kyllä kertaakaan sanonut, että epäilen muidenkaan kuin APn kertomuksia. Siihen ei yksinkertaisesti ole mitään tarvetta, enkä näe sitä olennaisena seikkana tässä keskustelussa.
Sen kyllä muistan sanoneeni niin APlle kuin mahdollisesti myös sinulle (?), että omat rajat on vedettävä ja siinä ei oikein muut voi auttaa kuin tukemalla. Nähtävästi myös miehesi ex-puolison kohdalla miesten rajat ovat paukkuneet kunnolla. Siitäkin muistan olleen puhetta, että loputon ymmärtäminen ymmärretään herkästi väärin, eli juuri se exän hyysääminen viellä eron jälkeen. Hukassa olen myös korostanut omien päätöksien tarpeellisuutta.
Onko siis nyt niin, että harmisi oikeastaan purkautuukin siihen, että koet, että sinä olet saanut vääriä vastauksia ja APlle annetaan parempia? Minun on oikeasti vaikea päästä kiinni tähän miksi niin kamalasti harmittaa keskustelussa otetut kannat.
T: MaratonParkuja
Ei se irti päästäminen kaikille ja kaikissa tilanteissa ole lainkaan vaikeaa. Eroon päättyneen avioliittoni viisi viimeistä vuotta olivat huonoja ja kaksi viimeisintä niin huonoja, että ero oli todellinen helpotus ja henkireikä. Exä löysi uuden jo ennen kuin eropaperit olivat edes sisällä käräjäoikeudessa ja minulla meni pari kuukautta löytää itselleni uusi kumppani.
Nyt jälkiviisaana ja peruutuspeiliin katsoessa ainut mikä harmittaa, on se että olisi pitänyt erota jo kymmenen vuotta aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
No sanotaan nyt asia vaikka siten, että minä en täällä avautuisi tuolla yksityiskohtaisuudella omistani, mutta etenkään en toisten asioista. Tuo kertomus Maaritista oli aika detaljirikas ja täällä kirjoittelee ja etenkin lueskelee paljon porukkaa. Joten olen ottanut asenteen, että uskon vähemmälläkin avautumisella.
Kuten sanoin, en ole kyllä kertaakaan sanonut, että epäilen muidenkaan kuin APn kertomuksia. Siihen ei yksinkertaisesti ole mitään tarvetta, enkä näe sitä olennaisena seikkana tässä keskustelussa.
Sen kyllä muistan sanoneeni niin APlle kuin mahdollisesti myös sinulle (?), että omat rajat on vedettävä ja siinä ei oikein muut voi auttaa kuin tukemalla. Nähtävästi myös miehesi ex-puolison kohdalla miesten rajat ovat paukkuneet kunnolla. Siitäkin muistan olleen puhetta, että loputon ymmärtäminen ymmärretään herkästi väärin, eli juuri se exän hyysääminen viellä eron jälkeen. Hukassa olen myös korostanu
Vielä kerran: siksi että uhriaseman pönkittäminen omasta, läheisten, saati umpivieraiden ihmisten toimesta ei tee hyvää itsensä uhriksi kokevalle, eikä sille perheelle kenen kanssa hänen olisi hyvä olla asiallisissa väleissä, jopa läheinen, vielä tulevina vuosinakin. Siksi. Tämä siltä pohjalta kun on uhriasemaan käpertyneitä ihmisiä päässyt seuraamaan lähipiirissä, tiedän mitä se tekee läheisille ihmisille, esim nyt sitten sille lapselle, ihan omakohtaisesti tiedän.
Avautumisestani tunnistaisivat itsensä Veikko, Maarit ja Harri, muille ei tapahtumista ole, jos Veikkoa yhtään olen oppinut ymmärtämään, kerrottu koko totuutta. Ja vaikka tunnistaisikin, niin ehkä Maaritin olisi hyvä yhden kerran elämässään seisoa tekemistensä takana, ottaa vastaan palaute, eikä aina vain ampua jostain sosiaalisen median tililtä tai yksipuolisilla sähköposteilla tai viestipommituksilla asettamiensa viestiestojen välissä. Mitä taas tulee aloittajaan, hän on kyllä paljastanut täysin yleisesti havaittavissa olevia asioita perheensä kokoonpanosta ja asumisjärjestelyistä ym ajankohtiin sidottavista asioista, joten tunnistamisen riski ei nyt ole ollut se päällimmäisin huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanotaan nyt asia vaikka siten, että minä en täällä avautuisi tuolla yksityiskohtaisuudella omistani, mutta etenkään en toisten asioista. Tuo kertomus Maaritista oli aika detaljirikas ja täällä kirjoittelee ja etenkin lueskelee paljon porukkaa. Joten olen ottanut asenteen, että uskon vähemmälläkin avautumisella.
Kuten sanoin, en ole kyllä kertaakaan sanonut, että epäilen muidenkaan kuin APn kertomuksia. Siihen ei yksinkertaisesti ole mitään tarvetta, enkä näe sitä olennaisena seikkana tässä keskustelussa.
Sen kyllä muistan sanoneeni niin APlle kuin mahdollisesti myös sinulle (?), että omat rajat on vedettävä ja siinä ei oikein muut voi auttaa kuin tukemalla. Nähtävästi myös miehesi ex-puolison kohdalla miesten rajat ovat paukkuneet kunnolla. Siitäkin muistan olleen puhetta, että loputon ymmärtäminen ymmärretään herkästi väärin, eli juuri se exän hyysääminen
Vielä kerran: mikä sun ongelmasi on sen kanssa, että mitä täällä toiset kirjoittavat? Sua vain suututtaa, kun kaikki ei laula, että ihanaa hyvää järkevää vai mikä? Siis oot nyt tehnyt selväksi, että olet joku lapsuuden uhri ja sen vuoksi jankkaat näitä juttuja kerta toisensa perään. Kaikki kirjoittaa niin paljon tai vähän kuin haluaa, eikö se nyt ole ihan selvää?!
Maratoonari ym ajattelevat että kokonaisvaltaisesti syy on aina yksin PETTÄJÄN. Ei mitään merkitystä niillä vihaisilla puheilla, tai itsekkäällä seksillä. Kun suhteessa on PETTÄJÄ, on syyllisyys selvä yhdellä näytön kappaleella, muu todistelu on relevanttia vain jos se osoittaa PETTÄJÄN kaikkinaista pahuutta ihmisenä.
Täähän on ollut keskustelun alusta ilmeistä. Tosin kuten kaikilla hyvillä teorioilla tällä on myös kaavaa rikkova poikkeus: Mies jotakin vuotta ja hänen tyttöystävänsä & salainen jalkavaimonsa. Mihin perustuu juuri ton hahmon kertomusten ottaminen vastaan kaikella empatialla ja äidillisillä neuvoilla?
Itse ajattelin, että kaveri oli jonkin vakikirjoittajista luomus. Suunniteltu aktivoimaan hiipuvaa keskustelua.