Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
"Uhripositio suojaa myös vastuulta, joka usein on kovaa, epäkiitollista työtä. Kädet likaantuu väistämättä, kun ryhtyy työhän. Uhri taas on jonkin muun, toisen uhri, joten häneltä ei voi odottaa vastuunkantoa. Tämä ei kuitenkaan ole totta, vaan uhrin suojaksi rakennettu tarina. Sillä vastuuta voi kantaa tilanteessa kuin tilanteessa. Eikä se estä myötätuntoa tai tsemppausta.
Uhriutuminen on houkutteleva, sillä uhrin positio antaa etuja. Samaan aikaan se on tuhoisaa, sillä uhriutuminen jättää ihmisen oman asetelmansa vangiksi. Jos ympäristön ymmärrys on sidottu uhriuteen, niin sen ymmärryksen menettää, kun alkaa kantaa vastuuta. Kun syy ei olekaan kokonaan jonkun muun, vaan tunnistan oman osuuteni siinä
Oman osuuden esiin tuominen herättää uhriutujassa aggressioita. Usein jo pelkästään vastuun näkökulma riittää. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen nähnyt sen tapahtuvan. En ole kovin hyvä vastaanottamaan vihaa, joten useimmiten on niin paljon helpompaa jäädä sympatiseeraamaan pinnallisesti tilanteita, yhtyä valituspuheeseen, joka ei johda yhtään mihinkään."
https://blogit.terve.fi/rakkauden-roihu/tama-ei-ole-minun-syytani-uhrin…
Vierailija kirjoitti:
Vielä kerran: siksi että uhriaseman pönkittäminen omasta, läheisten, saati umpivieraiden ihmisten toimesta ei tee hyvää itsensä uhriksi kokevalle, eikä sille perheelle kenen kanssa hänen olisi hyvä olla asiallisissa väleissä, jopa läheinen, vielä tulevina vuosinakin.
En kyllä itse koe kenenkään uhriasemaa pönkittäneeni. Sen sijaan olen kyllä sanonut, että nimenomaan en oikein usko, että kannattaa niellä mitä vain tai pyrkiä olemaan asiallinen ja jopa läheinen ihmisten kanssa, joilla on selkeästi omaan mielenterveyteen huono vaikutus. Vielä kerran: jos toinen haluaa vielä eronkin jälkeen kontrolloida ja satuttaa, on hyvä ottaa kaikki etäisyys, mikä on mahdollista.
Tuskin sinäkään Veikkoa kehottelet Maaritin läheiseksi ryhtymään, vaan kenties olet sanonut joskus samaa kuin me APlle, että omaan elämään vaan paukut ja eheytyminen niin hyvin kuin kykenee. Tämä keskustelu on kumma juuri siksi, että sinähän
Ei suinkaan. Mutta koska en ole varma, niin en antaisi aloittajalle haitallisia neuvoja ihan sen mahdollisuuden vuoksi, että aloittaja näkee eroshokistaan käsin tilanteen ja läheisensä mustempina kuin ne oikeasti ovat. En neuvoisi Veikkoakaan Maaritin suhteen, koska en heidän suhdettaan tunne enkä ole ollut kärpäsenä katossa. Tiedän vain sen, että välit menivät poikki ja toivoisin Veikolle elämään monta mukavaa läheistä kun yksi on nyt poissa rivistä. Veikko vaikuttaa minun tulkintani mukaan (liiankin) kunnolliselta kaverilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kerran: siksi että uhriaseman pönkittäminen omasta, läheisten, saati umpivieraiden ihmisten toimesta ei tee hyvää itsensä uhriksi kokevalle, eikä sille perheelle kenen kanssa hänen olisi hyvä olla asiallisissa väleissä, jopa läheinen, vielä tulevina vuosinakin.
En kyllä itse koe kenenkään uhriasemaa pönkittäneeni. Sen sijaan olen kyllä sanonut, että nimenomaan en oikein usko, että kannattaa niellä mitä vain tai pyrkiä olemaan asiallinen ja jopa läheinen ihmisten kanssa, joilla on selkeästi omaan mielenterveyteen huono vaikutus. Vielä kerran: jos toinen haluaa vielä eronkin jälkeen kontrolloida ja satuttaa, on hyvä ottaa kaikki etäisyys, mikä on mahdollista.
Tuskin sinäkään Veikkoa kehottelet Maaritin läheiseksi ryhtymään, vaan kenties olet sanonut joskus samaa kuin me APlle, että omaan elämään vaan paukut ja eheytyminen niin hyvin kuin kykenee. Tä
Yritätkö siis sanoa, että koko tämä vertaiskeskustelu on turhaa vai mitä sä nyt tässä sanot. Täällä on ollut ap ja muut kiitollisia keskustelusta joka on neuvoineen ja mietteineen antanut ajattelemisen aihetta. Sä olet nyt omassa veikkomaailmassasi päättänyt, että vaikka tilanne on yks yhteen minkä tiedät mahdolliseksi se aplle ei olekaan mahdollinen ja neuvot haitallisia. No, sen päättää varmaan ap ja muutkin ketkä neuvoja on halunnut.
Sä vaan haluat päteä ja huomiota ja mistä me tiedämme sunkaan juttujen olevan muuta kuin keksittyä tarinaa jolla haluat näkyvyyttä tässä suositussa ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Myötätunto oikein, vieraan ihmisen leimaaminen narsistiksi ja yhteisten lasten materialistisiksi opportunisteiksi ja helposti manipuloitaviksi epälojaaleiksi tolloiksi ei ok.
Siinä kohtaa ketju meni inttämiseksi ja pilalle.
Huomaatko eron:
-tsemppiä ap, kun ollaan seuraavassa joulussa, on elämääsi tullut aivan varmasti jo paljon iloa ja valoa ja lapsetkin ovat alkaneet sinua jo kaivata kun pöly erokriisistä on laskeutunut.
Vs.
-Tsemppiä ap, kun ollaan seuraavassa joulussa on narsisti-exäsi varmasti jo kompastunut omiin kostofantasioihinsa ja menettänyt uuden naisensa ja kaiken, pidä vaan omasta hyvinvoinnista sillä välin kiinni, nauti luonasi asuvasta fikusta tytöstä ja anna niiden hullun kostonhimoisen mieleltään sairaan exäsi ja sen kieron lumpun aivopesemien pentujen huomata, ettei sinua voi kohdella miten sattuu.
Siis mitähän ihmettä? Kyllä, eroa on, ja juuri tuolla ensin mainitulla tavallahan AP:tä on tässä ketjussa tsempattukin? Vai ollaanko ehkä luettu eri ketjua?
Kalahtiko nyt omaan nilkkaan ja sinä paljastuit AP:n exän uudeksi naiseksi, omia sanojasi siteeraten "siksi kieroksi lumpuksi"? En nimittäin muista AP:n missään vaiheessa maininneen luonaan asuvan lapsen sukupuolta, sinä tunnut tietävän senkin. Tai ainakin olettavan.
Oudoksi on mennyt täällä meininki, enpä muuta virka.
Ap alkupuolen jutuissa ja myöhemmissä on outo ristiriita. Joko se on tosissaan jotain narsistin uhrin heräämistä tai sit muuta. Eipä sitä taida kukaan täällä tietää muu kuin Ap itse. Noin puolet yleisesti ottaen pitää exäänsä m@lkk@na joka tapauksessa. Jännä silleen et niin moni rakastaa m@lkk@a niin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötätunto oikein, vieraan ihmisen leimaaminen narsistiksi ja yhteisten lasten materialistisiksi opportunisteiksi ja helposti manipuloitaviksi epälojaaleiksi tolloiksi ei ok.
Siinä kohtaa ketju meni inttämiseksi ja pilalle.
Huomaatko eron:
-tsemppiä ap, kun ollaan seuraavassa joulussa, on elämääsi tullut aivan varmasti jo paljon iloa ja valoa ja lapsetkin ovat alkaneet sinua jo kaivata kun pöly erokriisistä on laskeutunut.
Vs.
-Tsemppiä ap, kun ollaan seuraavassa joulussa on narsisti-exäsi varmasti jo kompastunut omiin kostofantasioihinsa ja menettänyt uuden naisensa ja kaiken, pidä vaan omasta hyvinvoinnista sillä välin kiinni, nauti luonasi asuvasta fikusta tytöstä ja anna niiden hullun kostonhimoisen mieleltään sairaan exäsi ja sen kieron lumpun aivopesemien pentujen huomata, ettei sinua voi kohdella miten sattuu.
Siis mitähän ihme
luehan nyt uudestaan ja ajatuksella..
-sivusta..
Ikkunasta näkyy mökin pihalla joku outo mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kerran: siksi että uhriaseman pönkittäminen omasta, läheisten, saati umpivieraiden ihmisten toimesta ei tee hyvää itsensä uhriksi kokevalle, eikä sille perheelle kenen kanssa hänen olisi hyvä olla asiallisissa väleissä, jopa läheinen, vielä tulevina vuosinakin.
En kyllä itse koe kenenkään uhriasemaa pönkittäneeni. Sen sijaan olen kyllä sanonut, että nimenomaan en oikein usko, että kannattaa niellä mitä vain tai pyrkiä olemaan asiallinen ja jopa läheinen ihmisten kanssa, joilla on selkeästi omaan mielenterveyteen huono vaikutus. Vielä kerran: jos toinen haluaa vielä eronkin jälkeen kontrolloida ja satuttaa, on hyvä ottaa kaikki etäisyys, mikä on mahdollista.
Tuskin sinäkään Veikkoa kehottelet Maaritin läheiseksi ryhtymään, vaan kenties olet sanonut jo
OT, mut miksi sun esimies hengaa ti aamupäivänä ostoskeskuksessa. Tää jäi vähän kiinnostelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap alkupuolen jutuissa ja myöhemmissä on outo ristiriita. Joko se on tosissaan jotain narsistin uhrin heräämistä tai sit muuta. Eipä sitä taida kukaan täällä tietää muu kuin Ap itse. Noin puolet yleisesti ottaen pitää exäänsä m@lkk@na joka tapauksessa. Jännä silleen et niin moni rakastaa m@lkk@a niin pitkään.
Ihmiset kai yleisesti ottaen ovat aikamoisia😀 Ja onhan se totta, että erossa ihmiset myös muuttuvat. Se mikä on outoa oikeasti, että yleensä se, joka jää pettämisestä saattaa muuttua melko mulkeroksi. Liekö syyllisyys ja häpeä joka kääntyy vihaksi vai mikä. Tai onko tosiaan pettäjäkin kerännyt vihaa suhteen aikana jo ja siksi pettääkin. Kuka tietää.
Itse kyllä kerran nähnyt myös tuon henkisen vallan alta pakenemisen ja rankkaa oli vakuuttaa, että se oli oikein tehty. Jännästi saatiin päätä käännettyä viesteillä ja soitoila, itsesyytökset nostettua ja päätä sekaisin monin tavoin.
Miksi on niiiiiin ensiarvoisen tärkeää päästä hieman haukkumaan itselle täysin vieraita, kuka ties keksittyjä, perheenisää ja hänen tuoretta kumppaniaan, ettei sitä saa kukaan sivustakaan arvostella?
No itseltäsi kyllä voisit myös kysyä, miikä saa sut niin kiivaasti puolustamaan perheenisää ja tuoretta kumppania joka muuten ei ole mikään tuore vaan ollut kuvioissa hyvän aikaa jo silloin kun perheenisä vielä eli muka perheenisänä ja lämmitteli vaimonkin vuodetta.
Ja suutut vietävästi, kun nämä sun "ihan joo neutraalit" huomiot ei kiinnostakaan. Eikä täällä juurikaan muuten ole haukuttu. On otettu kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap alkupuolen jutuissa ja myöhemmissä on outo ristiriita. Joko se on tosissaan jotain narsistin uhrin heräämistä tai sit muuta. Eipä sitä taida kukaan täällä tietää muu kuin Ap itse. Noin puolet yleisesti ottaen pitää exäänsä m@lkk@na joka tapauksessa. Jännä silleen et niin moni rakastaa m@lkk@a niin pitkään.
Ihmiset kai yleisesti ottaen ovat aikamoisia😀 Ja onhan se totta, että erossa ihmiset myös muuttuvat. Se mikä on outoa oikeasti, että yleensä se, joka jää pettämisestä saattaa muuttua melko mulkeroksi. Liekö syyllisyys ja häpeä joka kääntyy vihaksi vai mikä. Tai onko tosiaan pettäjäkin kerännyt vihaa suhteen aikana jo ja siksi pettääkin. Kuka tietää.
Itse kyllä kerran nähnyt myös tuon henkisen vallan alta pakenemisen ja rankkaa oli vakuuttaa, että se oli oikein tehty. Jännästi saatiin päätä käännettyä viesteillä ja soitoila, itsesyytö
Totta, tuon oon minäkin nähnyt kerran. Kummallinen ote voi toisella ihmisellä olla ihan järkevään yksilöön. Ja kun petät niin sitten siitä otteesta vasta tuleekin tukeva. Päätä saadaan käännettyä viesteillä ja itsesyytökset nostettua vaikka pelkällä messengerissä lähetetyllä tarralla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niiiiiin ensiarvoisen tärkeää päästä hieman haukkumaan itselle täysin vieraita, kuka ties keksittyjä, perheenisää ja hänen tuoretta kumppaniaan, ettei sitä saa kukaan sivustakaan arvostella?
No itseltäsi kyllä voisit myös kysyä, miikä saa sut niin kiivaasti puolustamaan perheenisää ja tuoretta kumppania joka muuten ei ole mikään tuore vaan ollut kuvioissa hyvän aikaa jo silloin kun perheenisä vielä eli muka perheenisänä ja lämmitteli vaimonkin vuodetta.
Ja suutut vietävästi, kun nämä sun "ihan joo neutraalit" huomiot ei kiinnostakaan. Eikä täällä juurikaan muuten ole haukuttu. On otettu kantaa.
Ne lapset saa puolustamaan yhteistyötä ja rauhaa. Jos luet oikeasti kommenttini niin en ole yhtään kertaa puolustanut tuota isää enkä hänen kumppaniaan. Kun en ollenkaan heitä tunne, enkä tiedä minkälaisia lienevät. Sen sijaan sanoin jo yksinumeroisella sivulla, kaksinumeroisella viimeistään, että miehellä on luultavasti toinen, eikä aloittajan häntä tarvitse enää yrittää miellyttää, sillä vaan hajottaa itsensä. Sen sijaan kannattaa valmistella mielensä ja käytäntö sille varalle, että jos tilanne johtaa eroon, se ei tule ilman valmistautumista. Tai sitten on vain joku työkriisi tai muu ja menee ohi, joten suotta polttaa siltojakaan. Mutta sänkyä tai liettä ei tarvitse pitää lämpimänä kumppanille joka uhkailee erolla.
Totta, tuon oon minäkin nähnyt kerran. Kummallinen ote voi toisella ihmisellä olla ihan järkevään yksilöön. Ja kun petät niin sitten siitä otteesta vasta tuleekin tukeva. Päätä saadaan käännettyä viesteillä ja itsesyytökset nostettua vaikka pelkällä messengerissä lähetetyllä tarralla.
Pettäminenhän ei yleensä ole mikään rationaalinen teko, vaan tietty johtuu kaikenlaisesta sekin, milloin mistään. Niin aika luonnollista, että jos on ollut olemuksenaan järkevää, kunnollista ihmistä ja sitten pettää, niin toinen saa kyllä siitä itselleen koukun.
On helppo sanoa, että luonteenheikkoutta jos näihin koukkuihin menee, mutta ei helppoa päästä irti.
"Ehkä sitten joillakin on vähemmän niitä parisuhdekokemuksia, on ehkä vain yksi pitempi liitto ja siitä ero, pettäminen tms."
Tämän huomannut minäkin. Toinen, mihin olen kiinnittänyt huomiota on se, että melko tosikkomaista meininkiä ollut. Kokeneemmilla jo näkökulma laajentunut ja etäisyys kokemuksiin tuonut realismia kriittisyyden lisäksi.
Onko aloittaja Helena Koivu?
Lueskelin tän ketjun alkua ja paljon on yhtäläisyyksiä ja ajallisia yhteensattumia.
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja Helena Koivu?
Lueskelin tän ketjun alkua ja paljon on yhtäläisyyksiä ja ajallisia yhteensattumia.
Juuri tällaista laukalle lähtöä ja mielikuvituksen lentoahan tämä "kritiikki" on ollut. Ja epäuskoa, että eihän noin käyttäydy jättäjä jne. Samaan aikaan vaahdotaan pitkästä ja laajaasta kokemuksesta. Jos sitä olisi, tietäisi vallan hyvin, että jättäjinä pettäjät ovat pskamaisempia, kun lataavat siihen eroon kaikki pskamaisuutensa, mikä heissä on ja omat syyllisyydet ja häpeät päälle.
Ja kun eivät saa määkimiselleen vastinetta, uhriutuvat oikein urakalla, että heitä savustetaan ja ovat joukkohysteriassaan toisensa kanssa tukemassa tätä asemaansa.
Syyttelevät jotain sisäpiiriä ja huutelevat meitä on monta!, vaikka itse muodostavat oikein uhripiirin ja komppaavat toistensa lentolaukkaa. Tosin enimmäkseen omia kommenttejaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja Helena Koivu?
Lueskelin tän ketjun alkua ja paljon on yhtäläisyyksiä ja ajallisia yhteensattumia.
Juuri tällaista laukalle lähtöä ja mielikuvituksen lentoahan tämä "kritiikki" on ollut. Ja epäuskoa, että eihän noin käyttäydy jättäjä jne. Samaan aikaan vaahdotaan pitkästä ja laajaasta kokemuksesta. Jos sitä olisi, tietäisi vallan hyvin, että jättäjinä pettäjät ovat pskamaisempia, kun lataavat siihen eroon kaikki pskamaisuutensa, mikä heissä on ja omat syyllisyydet ja häpeät päälle.
Ja kun eivät saa määkimiselleen vastinetta, uhriutuvat oikein urakalla, että heitä savustetaan ja ovat joukkohysteriassaan toisensa kanssa tukemassa tätä asemaansa.
Syyttelevät jotain sisäpiiriä ja huutelevat meitä on monta!, vaikka itse muodostavat oikein uhripiirin ja komppaavat toistensa lentolaukkaa. Tosin enimmäkseen omia kommenttejaan.
Hohhoijaa, ja montako tunnet henkilökohtaisesti?
Minä tunnen henkilökohtaisesti kaksi ja molemmat kyllä taipuivat kaksinkerroin, että saisivat jotenkin edes hieman korvattua petoksen uhrille aiheutunutta haittaa ja mielipahaa.
Vai mitä tuumaat ihmisistä jotka vapaaehtoisesti kustantavat ex-puolison asumisen entisessä yhteisessä kodissa jopa vuosia, jättävät kaiken irtaimiston ex-puolisolle ja lähtevät tyhjin käsin kodistaan?
Kolmatta en tunne henkilökohtaisesti mutta tiedän ystävän sukulaisestaan kertomana, että ex-vaimo asui yli 20 vuotta kuolemaansa saakka yhteisesti omistetussa kodissa, josta ex maksoi loppuun saakka kiinteistöveroa ja jätemaksua. Ystävä aika hyvin perillä asiasta kun hoiti edesmenneen sukulaisen kuolinpesää. Ja kyse ei sitten ollut mistään kotirouvasta, vaan työssäkäyvästä ihmisestä, talokin kivitalo lähiössä eikä mikään mökki. Yhteisiä lapsia ei ollut.
Mietihän ihan pikkuruinen hetki, että mikä se on se eron aikaansaamisen paine ja huonon omatunnon määrä, kun ihminen on valmis on luopumaan kaikesta mitä on pystynyt hankkimaan ja laittamaan sukan varteen, jotta vain pääsisi mahdollisimman riidattomasti vapaaksi. Itsekin menetin (avo)erossa varovasti arvioiden 30-40'000 euroa, siis auton ja kaiken irtaimiston sekä edullisesti exälle monta vuotta eron jälkeen myymäni asunnonpuolikkaan, ihan vaan että ero sujuisi lasten kannalta mahdollisimman sopuisasti. Sinusta on varmastikin aivan oikein, että parisuhteen päättäminen on erotoiveiselle oikein mahdollisimman kallista ja vaikeaa.. No, se ja sama, itse olin valmis maksamaan kalliisti että ankea elämä loppuu. Ex nauttii nyt minun aikaan saaman ja hänelle käteväksi pehmittelemän eron hedelmistä vielä muutama vuosi sitten yhteisesti omistamassamme omakotitalossa uuden vaimonsa kanssa. Sama se minulle, onni ei ole seinissä.
edellistä peesaan eron osalta yleensä. Pettämine oma lukunsa mutta monasti myötätunto eroa haluavaa puolisoa kohtaan on ihan pyöreä nolla. Yksikin jätetty sanoi pitkäaikaiselle puolisole et haluaa tämän kärsivän samalla tavalla kun hän kärsii. Mitä aktuaalista v:a? Mikähän se vaihtoehto sitten on. Rakastat vaikka väkisin? Kyllä rakkaus loistaa poissaololla jos halutaan et puoliso vaan lunkisti avaa kolme kertaa viikossa haaran, vaikka tunteet on poissa tai muualla. Tosi helppo varmaan lähtiä eroamaan tuollasesta koston enkelistä, etenkin jos on lapsia kuviossa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja Helena Koivu?
Lueskelin tän ketjun alkua ja paljon on yhtäläisyyksiä ja ajallisia yhteensattumia.
Juuri tällaista laukalle lähtöä ja mielikuvituksen lentoahan tämä "kritiikki" on ollut. Ja epäuskoa, että eihän noin käyttäydy jättäjä jne. Samaan aikaan vaahdotaan pitkästä ja laajaasta kokemuksesta. Jos sitä olisi, tietäisi vallan hyvin, että jättäjinä pettäjät ovat pskamaisempia, kun lataavat siihen eroon kaikki pskamaisuutensa, mikä heissä on ja omat syyllisyydet ja häpeät päälle.
Ja kun eivät saa määkimiselleen vastinetta, uhriutuvat oikein urakalla, että heitä savustetaan ja ovat joukkohysteriassaan toisensa kanssa tukemassa tätä asemaansa.
Syyttelevät jotain sisäpiiriä ja huutelevat meitä on monta!, vaikka itse muodostavat oikein uhripiirin ja komppaavat toistensa lentolaukkaa. Tosin enimmäkseen omia kommenttejaan.
"jättäjinä pettäjät ovat pskamaisempia, kun lataavat siihen eroon kaikki pskamaisuutensa"
Ai niin kuin Mikko Koivu?
Koivu teki yhden kardinaalisen virhearvion: tarjosi alunperin mitään. Helenaa ajaa kostonhimo ja tarve voittaa jotain. Hän olisi riemusta kiljuen ottanut ne tarjotut 5 miljoonaa dollaria jos ne olisi olleet hänen oma vaatimuksensa. Tarttuminen exän todella mittavaan tarjoukseen olisi taas ollut myönnytys, joten ei käynyt. No nyt uhkaa menettää kaiken ja ollaan niin katkeraa.
Naisena oon todella allerginen sille kuinka moni kanssaihminen jättää kaiken puolison varaan: ei säästetä, ei tehdä töitä, ei opetella vaihtamaan ilmastolaitteen suodatinta -tai pesemään omia kalsareitaan, omat ystävät saa jäädä taakse.. Sitten ollaankin ihan hukassa ja toivottomia jos puoliso haluaa pois. Yksi työkaveri otti yhteyttä vanhaan lukiokaveriin kymmenen vuoden takaa, kun kuuli hänen myös eronneen. Kummallakaan ei ollut ketään elämässään eron jälkeen! Mieti jos kaveria pitää alkaa hakea teinivuosilta kun on tullut kaikki hylättyä kun koko elämä pyörii sen kumppanin ympärillä. Tää työkaveri oli omaksunut harrastuksetkin kumppanilta, no mitäs kun kaikki harrastevälineet ja osaaminen oli puolisolla? No uutta putkeen tietysti! Nyt on uusi kumppani ja taas on harrastukset ja kaveripiirit menneet uusiksi.
Tyypillistä tähän päivään et mitään vastuuta ei ihminen ota omista päätöksistään ja valinnoistaan. Aina on jonkun muun vika kun maailma ei pyörinytkään omien toiveiden mukaan.
Vielä kerran: siksi että uhriaseman pönkittäminen omasta, läheisten, saati umpivieraiden ihmisten toimesta ei tee hyvää itsensä uhriksi kokevalle, eikä sille perheelle kenen kanssa hänen olisi hyvä olla asiallisissa väleissä, jopa läheinen, vielä tulevina vuosinakin.
En kyllä itse koe kenenkään uhriasemaa pönkittäneeni. Sen sijaan olen kyllä sanonut, että nimenomaan en oikein usko, että kannattaa niellä mitä vain tai pyrkiä olemaan asiallinen ja jopa läheinen ihmisten kanssa, joilla on selkeästi omaan mielenterveyteen huono vaikutus. Vielä kerran: jos toinen haluaa vielä eronkin jälkeen kontrolloida ja satuttaa, on hyvä ottaa kaikki etäisyys, mikä on mahdollista.
Tuskin sinäkään Veikkoa kehottelet Maaritin läheiseksi ryhtymään, vaan kenties olet sanonut joskus samaa kuin me APlle, että omaan elämään vaan paukut ja eheytyminen niin hyvin kuin kykenee. Tämä keskustelu on kumma juuri siksi, että sinähän tiedät, että tälläisiä ihmisiä on. Silti sinusta on jotenkin kamalan vaikeaa uskoa, että "maarit" on voinut osua APn kohdalle.
T: MaratonParkuja