Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Tuon olen alusta saakka huomannut, että samat asiat jonkun muun kommentoimana saavat vastarintaa, jopa vähättelyä. Mutta jonkin ajan päästä taas ovatkin ihan passeleita ja varteenotettavia. Rippuen, tiedätte kyllä mistä.
Ja ei, kyseessä ei ole kiukutteleva hiekkalaatikkoteema, vaan tosiasia. Jos vain sen haluaa nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon olen alusta saakka huomannut, että samat asiat jonkun muun kommentoimana saavat vastarintaa, jopa vähättelyä. Mutta jonkin ajan päästä taas ovatkin ihan passeleita ja varteenotettavia. Rippuen, tiedätte kyllä mistä.
Ja ei, kyseessä ei ole kiukutteleva hiekkalaatikkoteema, vaan tosiasia. Jos vain sen haluaa nähdä.
Voisitko sinä sitten kertoa, että jos tämä ketju on noin tuota tätä tota, mikä sinut tänne toistuvasti vetää ja haluat vielä kommentoida? Tarkoitus ei ole sanoa, että ketjusta pois älä vedä sitä tähän nyt vaan ihan oikeasti olen kiinnostunut tietämään, miksi tämä ketju on niin tärkeä myös sinulle, että roikut täällä vuodesta toiseen valittamasta väärin kirjoittelusta.
Minulle tämä on antanut paljon eroajatuksia pohtiessa, vaikka olen aika vähän kirjottanut ja omaa tarinaa en ollenkaan. Siksi minä olen tarttunut siihen että mitä antaa tämä pelkkä ketjun ja kirjoittajien arvostelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon olen alusta saakka huomannut, että samat asiat jonkun muun kommentoimana saavat vastarintaa, jopa vähättelyä. Mutta jonkin ajan päästä taas ovatkin ihan passeleita ja varteenotettavia. Rippuen, tiedätte kyllä mistä.
Ja ei, kyseessä ei ole kiukutteleva hiekkalaatikkoteema, vaan tosiasia. Jos vain sen haluaa nähdä.
Voisitko sinä sitten kertoa, että jos tämä ketju on noin tuota tätä tota, mikä sinut tänne toistuvasti vetää ja haluat vielä kommentoida? Tarkoitus ei ole sanoa, että ketjusta pois älä vedä sitä tähän nyt vaan ihan oikeasti olen kiinnostunut tietämään, miksi tämä ketju on niin tärkeä myös sinulle, että roikut täällä vuodesta toiseen valittamasta väärin kirjoittelusta.
Minulle tämä on antanut paljon eroajatuksia pohtiessa, vaikka olen aika vähän kirjottanut ja omaa tarinaa en ollenkaan. Siksi minä olen tartt
Tässä on nyt tullut samaan tulokseen muitakin kuin minä. Älkää nyt luulko, että ainoastaan kirjoittelen näitä tämänsuuntaisia kommentteja. Mikähän on siinäkin, että ihan päivänselvää asiaa kieltäydytään näkemästä ja aletaan, kyllä vaan, sorry, suoranaisesti ajaa pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon olen alusta saakka huomannut, että samat asiat jonkun muun kommentoimana saavat vastarintaa, jopa vähättelyä. Mutta jonkin ajan päästä taas ovatkin ihan passeleita ja varteenotettavia. Rippuen, tiedätte kyllä mistä.
Ja ei, kyseessä ei ole kiukutteleva hiekkalaatikkoteema, vaan tosiasia. Jos vain sen haluaa nähdä.
Voisitko sinä sitten kertoa, että jos tämä ketju on noin tuota tätä tota, mikä sinut tänne toistuvasti vetää ja haluat vielä kommentoida? Tarkoitus ei ole sanoa, että ketjusta pois älä vedä sitä tähän nyt vaan ihan oikeasti olen kiinnostunut tietämään, miksi tämä ketju on niin tärkeä myös sinulle, että roikut täällä vuodesta toiseen valittamasta väärin kirjoittelusta.
Minulle tämä on antanut paljon eroajatuksia pohtiessa, vaikka olen aika vähän kirjottanut
Mutta voithan sinä omasta puolestasi kertoa, mikä ketjussa kuitenkin kiehtoo, kun selvästi sitä koko ajan luet ja haluat kommentoida? Tuo on merkillistä toisten selän taakse menemistä. Apta moititaan kun ei kerro yksityiskohtia mutta omasta puolesta ei voi edes kertoa, miksi tätä ketjua seuraa ja haluaa siinä tuoda itseään esille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon olen alusta saakka huomannut, että samat asiat jonkun muun kommentoimana saavat vastarintaa, jopa vähättelyä. Mutta jonkin ajan päästä taas ovatkin ihan passeleita ja varteenotettavia. Rippuen, tiedätte kyllä mistä.
Ja ei, kyseessä ei ole kiukutteleva hiekkalaatikkoteema, vaan tosiasia. Jos vain sen haluaa nähdä.
Voisitko sinä sitten kertoa, että jos tämä ketju on noin tuota tätä tota, mikä sinut tänne toistuvasti vetää ja haluat vielä kommentoida? Tarkoitus ei ole sanoa, että ketjusta pois älä vedä sitä tähän nyt vaan ihan oikeasti olen kiinnostunut tietämään, miksi tämä ketju on niin tärkeä myös sinulle, että roikut täällä vuodesta toiseen valittamasta väärin kirjoittelusta.
Minulle tämä on antanut paljon eroajatuksia pohtiessa, vaikka olen aika vähän kirjottanut ja omaa tarinaa en ollenkaan. Siksi minä olen tartt
En ole se jolta kysyt, mutta varmaan se kun itse vähän omaa hölmöyttään tuli mutkistettua asioita lasten isän kanssa ja hoidettua teinin kasvattaminen ihan omaa kärsimättömyyttäni heikommin kuin olisi voinut, niin ihan vilpittömästi haluaa varoittaa toista tekemästä samoja hölmöyksiä. Siis niitä hölmöyksiä mitkä pohjautuu aiheisiin pahimman olettaminen, suoran puheen välttäminen, provosoituminen, menettämisen pelko ja niin edelleen. Kurja on jälkikäteen katua kun on lasten kasvussa jotain mennyt vähemmän optimaalisesti ja itseään voi syyttää tai on tullut suorastaan henkisesti satuttaneeksi omaa lastaan.
Samoin kun on kokemusta siitä, että kumppanistaan yhä välittää ja on vaikeaa luopuminen vaikka erota haluaakin, niin ei jotenkin tunnu rakentavalta kun kuulee jonkun pukevan samanlaisen tilanteen jättäjän kylmäksi laskelmoimiseksi ja tahalliseksi jätetyn satuttamiseksi. Kun niistä kiertelyistä ja kaarteluista ja jonkun tavaroiden muuton jarruttamisesta tai laskutusosoitteiden muuttamisen vitkuttelusta tulee niin mieleen se oma syyllisyys ja huoli exästä. Niin kyllähän se tunteita herättää kun täällä kuuleekin että se on vain kylmää hyötymistä tai laiskaa saamattomuutta tai takaoven aukipitämistä kaikki tyynni. Ehkä sitä haluaa kertoa sen oman puolensa, että ajatus oli kyllä ennemminkin, ettei kaikki heti exällä ja lapsilla muuttuisi tai kurjistuisi, antaa vähän aikaa totutella, eikä heti olla viilettämässä kuin olisi elinkautisesta yllättäen vapautunut valoon. Ehkä on vaikeaa ymmärtää kuinka kaiken ja ex puolison, näkeminen pahimman kautta auttaisi sitä erossaan kipuilevaa..?
Taitaa olla kyllä niin ettei sen eron tekijä voi koskaan tehdä oikein (joissain suhteissa), nopea ero olisi sydämetön hylkäys ja hirveä kiire vapauteen. Rauhallinen liukuma erilleen on taas laskelmoitua taloudellista hyötymistä tai kahteen päätyyn pelaamista. Oi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen:
Minä, 28 ja Ap ollaan alusta asti oltu toistemme tukena, alusta asti. Mikä tässä on vikana? Matkalla on kyytiin tullut MaratonParkuja ja Kuurankukka, muitakin. M36 kävi välillä, olis todella kiva kuulla, mitä sinne kuuluu...
Miksi täällä hyökätään alkua vastaan, tivataan, intetään, udellaan... jokainen kertoo tilanteestaan sen minkä tahtoo. Piste.
Miksi on niin vaikea antaa asioiden olla, rohkaista, auttaa vaikeuksissa olevaa... miksi pitää inttää, udella, sorkkia toisten elämää?
Tätä ihmettelen
Tarinoita on monenlaisia, kuten ihmisiäkin. Sallitaan se
Tuumis
Aikamoisen lukumaratoonin suoritin, eli siitä kun viimeksi olen ketjua lukenut niin kirjoituksia on tullut 357.
Aikamoista menoa tämä täällä on ollut ja toisaalta oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Tuumis on Tuumiksena, Kuurankukka ja MaratonParkuja kirjoittavat osuvasti, Hukassa kertonut avoimesti omaa tarinaansa ja Ap saa ihan älytöntä kuraa niskaansa (huokaus). Ja juuri nämä meidän nimimerkit aiheuttaa sen, että olemme "yksi lauma", jota on helppo maalittaa.
Tuolla teksteissä, joku jo väitti muiden kirjoituksia minun kirjoittamaksi, mutta olen kirjoittanut yhden kerran 18.12 jälkeen ja se oli 28.12 (kun ketju täytti 2,5 vuotta). Käytän nimimerkkiäni aina.
Minulla kyllä särähtää korvaani aina kun joku kirjoittaa, että Ap ei ole mennyt elämässään eteenpäin, olen todellakin asiasta aivan toista mieltä. Ap elää omaa elämäänsä kaikella lailla eteenpäin niillä korteilla mitä on. Lapset on ymmärrettävästi Ap:n kipukohta, asia johon ei pysty vaikuttamaan ja joiden takia exän "persoona" kummittelee. Oma tilanteeni on niin toinen, lapsi asuu luonani ja on aikuinen, olen pystynyt katkaisemaan yhteydenpidon exään kokonaan. Tsemppiä Ap Sinulle.
En jaksa edes ottaa kantaa tähän vääntöön "että, kuka on kenenkin kaveri". En ymmärrä.
Tasapuolisesti kaikkea Hyvää kaikille.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon olen alusta saakka huomannut, että samat asiat jonkun muun kommentoimana saavat vastarintaa, jopa vähättelyä. Mutta jonkin ajan päästä taas ovatkin ihan passeleita ja varteenotettavia. Rippuen, tiedätte kyllä mistä.
Ja ei, kyseessä ei ole kiukutteleva hiekkalaatikkoteema, vaan tosiasia. Jos vain sen haluaa nähdä.
Voisitko sinä sitten kertoa, että jos tämä ketju on noin tuota tätä tota, mikä sinut tänne toistuvasti vetää ja haluat vielä kommentoida? Tarkoitus ei ole sanoa, että ketjusta pois älä vedä sitä tähän nyt vaan ihan oikeasti olen kiinnostunut tietämään, miksi tämä ketju on niin tärkeä myös sinulle, että roikut täällä vuodesta toiseen valittamasta väärin kirjoittelusta.
Minulle tämä on antanut paljon eroajatuksia pohtiessa, vaikka olen aika vähän kirjottanut ja omaa tarinaa en ollenkaan. Siksi minä olen tartt
Onhan tässä ketjussa paljon itseänikin kiinnostavia kommentteja ja aihepiiriä. Olen ollut avioliitossa ja eronnut aikaa sitten, on siitä lapsia, jo aikuisia. Olen ollut avoliitossa ja kokenut uusperhe-elämää. Ei ollut yhteisiä lapsia. Olen ollut sinkku, toinen nainen, seurustellut jne. Eri aikaan tietty ja eri ihmisten kanssa. Kaikki nämä ketjun teemat ovat minulle tuttuja. Avointa suhdetta en ole kokenut, eikä se minua edes kiinnostaisi. Ketju on ihan hyvä sinällään, mutta kuten on jotkut muutkin jo sanoneet, jotain outoa ja ajoittain häiritsevää sisäänlämpiävää tässä on. Ja se, että joskus hyvätkin huomiot teilataan eikä edes mietitä olisko niissä jotain itua.
Siksi kai olen "hankala" kun olen jo vanhempi ihminen ja tosiaan, kokenut kaikenlaista elämänvaihetta, joten tietty kriittisyys ja kyynisyys on tullut sen mukana. En niele kaikkea purematta ja miettimättä, omiin kokemuksiini perustuen myös tietenkin peilaan, kuten monet muutkin täällä. Olen myös työssä ollessa joutunut olemaan paljon erilaisten ihmisten kanssa ja siitäkin on jotain tarttunut. Ehkä sitten joillakin on vähemmän niitä parisuhdekokemuksia, on ehkä vain yksi pitempi liitto ja siitä ero, pettäminen tms.
Taitaa olla kyllä niin ettei sen eron tekijä voi koskaan tehdä oikein (joissain suhteissa), nopea ero olisi sydämetön hylkäys ja hirveä kiire vapauteen. Rauhallinen liukuma erilleen on taas laskelmoitua taloudellista hyötymistä tai kahteen päätyyn pelaamista. Oi voi.
Eli siis pelkkää oman syyllisyydentunteen projisointia? Ja sen vuoksi täytyy haukkua muita kirjoittajia sisäpiiriläisiksi jne kun ovat yrittäneet tukea eroavia, oli se tilanne sitten minkälainen. Vähän kurjalta motiivilta tuntuu. Sen sijaan, että aidosti kertoisi vaan omasta tilanteestaan.
Sinunkin näkökanta on todella hieno ja siitä on kiva kuulla, tai no, ei kiva, mutta herättelee ajatuksia ja paljon myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla kyllä niin ettei sen eron tekijä voi koskaan tehdä oikein (joissain suhteissa), nopea ero olisi sydämetön hylkäys ja hirveä kiire vapauteen. Rauhallinen liukuma erilleen on taas laskelmoitua taloudellista hyötymistä tai kahteen päätyyn pelaamista. Oi voi.
Eli siis pelkkää oman syyllisyydentunteen projisointia? Ja sen vuoksi täytyy haukkua muita kirjoittajia sisäpiiriläisiksi jne kun ovat yrittäneet tukea eroavia, oli se tilanne sitten minkälainen. Vähän kurjalta motiivilta tuntuu. Sen sijaan, että aidosti kertoisi vaan omasta tilanteestaan.
Sinunkin näkökanta on todella hieno ja siitä on kiva kuulla, tai no, ei kiva, mutta herättelee ajatuksia ja paljon myötätuntoa.
en minä ole haukkunut ketään, eikä juuri kiinnosta edes toisiaan selkään taputteleva mode-tiimi. Olen tosin kokenut turhauttavana sen, ettei sitä ns kokemuksen syvää rintaääntä haluta kuulla, ellei se pidä sisällään pelkästään entisten miesten, eroa hakeneiden ja parisuhteessaan uskottomien haukkumista ja heidän aikeidensa ja tarkoitusperiensä demonisoimista. Muissakin keskusteluissa toki, ei pelkästään tässä.
Sanon vielä kerran, että suhde lapsiin on aina kahdenvälinen. Siellä voi olla vaikka mikä paskakasa toisessa kodissa joka voi opettaa lapsilleen että sinä olet vaikka palavasilmäinen paholainen ja silti se sinun suhteesi sinun lapseesi on sinun vastuullasi. Mikään ei vaadi niin paljon ihan puhdasta epäitsekkyyttä, kilpailun ja ylpeyden jättämistä ja nöyryyttä kuin suhde omaan lapseen. Jos näihin ei pysty vaan viha ja katkeruus ex-puolisoa kohtaan sumentaa sen mikä lasten suhteen on oikein, niin sitten on saapa sellaisen lapsi-vanhempi suhteen minkä on ansainnut. Ja ei, ei edelleenkään kiinnosta se 'mutta kun mutta kun ex..'. Se ei kuulu lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen, en oikein tiedä mistä rautalangasta se pitäisi vääntää: lapsen ei kuulu kuunnella aikuisen sydänsuruja, ei riitoja, ei ottaa puolia tai kantaa, ei ottaa vastaan turhautumista joka oikeasti kohdistuu aivan toiseen ihmiseen. Lapsi ei ole omaisuutta, ei vanhemman jatke, ei parisuhteen liima tai pallo jalassa, ei kiristysväline, ei uhriutumisväline, ei yhtään mitään liittyen vanhempien väliseen nykyiseen, menneeseen, tulevaan parisuhteeseen. Mutta kun muttakun on ihan yhtä relevantti tässä kuin kulkea kylillä itkemässä että kyllähän minä hiihtäisin mutta kun amputoidut jalat. Ne jalat meni jo, pitää keksiä jokin muu tapa nauttia ulkoilmasta.
Monen pitää vissiin tajuta nuo vasta kun on jo mokannut. Moni ei tajua sittenkään, vaan vieläkin kuuluu se pieni piipitys, että kyllähän minä mutta kun se narsisti ex ja rahalla ostettavat pennut..
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen:
Minä, 28 ja Ap ollaan alusta asti oltu toistemme tukena, alusta asti. Mikä tässä on vikana? Matkalla on kyytiin tullut MaratonParkuja ja Kuurankukka, muitakin. M36 kävi välillä, olis todella kiva kuulla, mitä sinne kuuluu...
Miksi täällä hyökätään alkua vastaan, tivataan, intetään, udellaan... jokainen kertoo tilanteestaan sen minkä tahtoo. Piste.
Miksi on niin vaikea antaa asioiden olla, rohkaista, auttaa vaikeuksissa olevaa... miksi pitää inttää, udella, sorkkia toisten elämää?
Tätä ihmettelen
Tarinoita on monenlaisia, kuten ihmisiäkin. Sallitaan se
Tuumis
Rauhoitus nyt. Emme me ole hyökänneet alkua vastaa, emme nyt tässä lopussa mitään udelleet, tivanneet yms. Nyt kyllä on kova puolustusreaktio päällä. Muuten, mitähän utelua nyt oli näissäkin ko. kommenteissa?
Muutamat ihmiset ovat todenneet tietyn/tiettyjen asioiden olevan alussa näin, sen voi jokainen itse lukea jos haluaa, ja jatkuvan ihan tähän päivään saakka. Tietyt ihmiset ovat klikkiytyneet keskenään. Samat asiat jonkun muun sanomana eivät saa vastakaikua, päinvadtoin, mutta jonkun toisen sanomana ihan samasta adiasta taas ollaan yhdessä samaa mieltä. Ei tämän tapahtuneen tosiasian toteaminen ole minun mielestäni urkkimista, sorkkimista ja muuta mitä tuossa nyt vihaisena lueteltiin.
Ei siinä kaveruudessa ole mitään vikana, jos se pysyy puolueettomana, mitä se ei nyt ole aina ollut. Nytkin kauhea suuttumus eikä hajuakaan, että olisi ihan rauhassa miettinyt, että mahtaakohan tuossa nyt ollakin jotain perää. Luenpa nyt alkuketjua ja muutenki tätä ketjua ihan rauhallisesti ja ilman kiihtymistä, tiettyä näkökulmaa tai puolustusreaktiota. Jospa onkin noin, en vaan osaa sitä itse nähdä kun koen sen heti sorkkimiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan kiusakseni kerron, että täällä kaikki hyvin.
Vietimme nyt 10 päivää mökkimiehen kanssa yhdessä. Aaton aattona vietimme joulun etkot mökkimiehen äidillä mökkimiehen aikuisten lapsien kanssa ja oli aivan ihanaa. Jouluaatto vietettiin yhdessä meillä poikani kanssa. Joulupäivänä ajettiin mökille ja eilen kotouduttiin luokseni. Tämä jouluviikko tuntui todella hyvältä ja olen todella onnellinen.
Ap kirjoitti aiemmin, että hetkittäin katuu että kirjoitti tänne kovin avoimesti ja todellakin mietin välillä samaa. Itse myös ajoittain yritin kirjoittaa vähän ympäripyöreästi, mutta tivailujen takia tarkensin asioita (sitten niitä väitettiin valheiksi) .... olisi vain pitänyt pysyä siinä, että kirjoittaa vain sen asian minkä haluaa. Tosin, ei minulla ole mitään salattavaa, olisi jopa mielenkiintoista nähdä kun exä lukisi tätä ketjua. Mutta, se minun piti sanoa, että mökkimies tietää "tästä ketjusta", olen kertonut että tällainen ketju on elänyt 2,5 vuotta, alun "erokivuista/elämäni muutoksen alusta" siihen kun tapasin hänet ja tähän päivään asti. Tietää toki myös että täällä ei käytetä nimiä / paikkakuntia yms.
28 v yhdessä
Sivusta seuranneena tämä on vain ap:n, 28 vuotta yhdessä, maratonparkujan, tuumiksen ketju. Muut eivät saa esittää mielipiteitä.
🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä tässä varmaan yksi jos toinenkin toivoo, että lakkaisit "noteeraamasta" koko ketjun.
Vierailija kirjoitti:
Kauhean vaikea on ymmärtää, ettei se ei-sanan sanominen ole se asian ydin, mikä ärsyttää vaan se, mikä on motiivi lyödä noin jyrkkä ei. Kun on kuitenkin ensin kertonut satoja sivuja elämästään julkisesti.
Jos minä kerron avoimesti ja toistuvasti kavereilleni, että on niin kamalaa, vaikeata, mies on ihan mahdoton, kiusaa ja hankaloittaa kaikkea elämääni niin eikö ole ihan tavallista, että kysytään, että kerro nyt hiukan tarkemmin mitä se mies sitten sulle tekee ja vaikeuttaa elämääsi.
Olen sitten varmaan huono kaveri, mutten ehkä enää noteeraa jos parikin vuotta sama virsi jatkuu ja mitään sen kummempaa selvitystä ei miehen kamaluudesta ei ole tullut. Kuin, että uskokaa nyt vain, että se on kamala vaikka en kerro teille miten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla kyllä niin ettei sen eron tekijä voi koskaan tehdä oikein (joissain suhteissa), nopea ero olisi sydämetön hylkäys ja hirveä kiire vapauteen. Rauhallinen liukuma erilleen on taas laskelmoitua taloudellista hyötymistä tai kahteen päätyyn pelaamista. Oi voi.
Eli siis pelkkää oman syyllisyydentunteen projisointia? Ja sen vuoksi täytyy haukkua muita kirjoittajia sisäpiiriläisiksi jne kun ovat yrittäneet tukea eroavia, oli se tilanne sitten minkälainen. Vähän kurjalta motiivilta tuntuu. Sen sijaan, että aidosti kertoisi vaan omasta tilanteestaan.
Sinunkin näkökanta on todella hieno ja siitä on kiva kuulla, tai no, ei kiva, mutta herättelee ajatuksia ja paljon myötätuntoa.
en minä ole haukkunut ketään, eikä juuri kiinnosta edes toisiaan selkään taputteleva mode-tiimi. Olen tosin kokenut turhauttavana sen, ettei sitä ns kokemuksen syvää ri
Noin, ja ensimmäinen alapeukku. Antaa tulla vaan, on valaisevaa huomata kuinka moni ei tule ajatelleeksi, että jos se ex onkin manipuloiva hullu ja sadistinen despootti, niin ne lapsetkin joutuu elämään sen kanssa! Siis et yksin sinä, kärsimyksen ruumiillistuma maan päällä, vaan ne sinun omat lapsesi myös. Nekin joutuvat elämään sen sinun aikoinaan lastesi vanhemmaksi valinneesi ihmisen kuvatuksen kanssa.
Joten kuinkas sinä voisitkaan sitten lapsiisi suhtautua tilanteessa jossa he jonglööraavat kahden toisiaan vihaavan ja kampittavan vanhemman välissä? No varmaan kannattaa ihan ensimmäisenä valita oma hyvinvointi. Siis katkaista välit jos lapsi on vähän torjuva ja pahantuulinen.Jäähän vielä toinen lapsi joka suhtautuu sinuun myötämielisesti. Siis yksi voitettu! Kannattaa miettiä sillai äärirealistisesti, asettua tarkkailemaan vähän kuin ulkopuolisena asiantuntijana. Lasta joka on niin ahne, että pelit ja rensselit vie tietenkin voiton, arvasihan sen. Yksinkertainenkin se on vielä, valitsee nyt lyhytpinnaisuudessaan ja ahneudessaan materiaalisen hyvän ja hylkää äidin rakkauden. Antaa isän manipuloida pään pyörälle jääden asumaan sen ihmisenä totaalisen epäonnistuneen, läheisiään kaltoin kohtelevan psykopaatin luo, ihan rahasta vaan, vaikka valita olisi äidin lämmin kotikin täynnä tukea ja rakkautta sekä tervettä arvomaailmaa.
Juuri näin se menee, koska lapsethan ovat osapuolia erossa, pieniä aikuisia omine tietoisine valintoineen ja kykyineen käsitellä aikuisten heille rakentamaa kriisiä viileän analyyttisesti, oman hyödyn maksimoiden.. mitäpä heitä kohtaan turhaan myötätuntoaan tuhlaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla kyllä niin ettei sen eron tekijä voi koskaan tehdä oikein (joissain suhteissa), nopea ero olisi sydämetön hylkäys ja hirveä kiire vapauteen. Rauhallinen liukuma erilleen on taas laskelmoitua taloudellista hyötymistä tai kahteen päätyyn pelaamista. Oi voi.
Eli siis pelkkää oman syyllisyydentunteen projisointia? Ja sen vuoksi täytyy haukkua muita kirjoittajia sisäpiiriläisiksi jne kun ovat yrittäneet tukea eroavia, oli se tilanne sitten minkälainen. Vähän kurjalta motiivilta tuntuu. Sen sijaan, että aidosti kertoisi vaan omasta tilanteestaan.
Sinunkin näkökanta on todella hieno ja siitä on kiva kuulla, tai no, ei kiva, mutta herättelee ajatuksia ja paljon myötätuntoa.
BTW, aika moni on aidosti kertonut omasta tilanteestaan, siis siitä että jesjes minä se olen, minä petin ja jätin ja koittanut sitten avata motiivejaan. Ainoa joka on osoittanut, että sillä niin sanotun vastapuolen näkemyksellä on jotain arvoa on Kuurankukka. Lopuilta on tullut vastaan lähinnä juuri sitä mitätöimistä ja tivaamista että ei se noin ole ja kaunistele vaan ja hoivaa syyllisyyttäsi itsekäs sika. En kerta kaikkiaan ymmärrä miten erosta toipumisessa on eduksi se että ajattelee ettei toi koskaan mua rakastanut. Pitää siis jotenkin rakastua toisen vihaamiseen ja yhteisten vuosien likaamiseen mielessään, että erosta toipuu vai?
Outoa on, mutta sanonpa ihan vaikka kiusakseni, että minä muistan kyllä yhä kaikki rakkaudentäyteiset onnelliset vuodet exäni kanssa, olihan hän ensirakkauteni ja sellaisena monella tapaa suurin. Ja vaikka tämä uhkaa jonkun elättelemää pyhää vihaa, sanon silti, että kiintymys ja välittäminen sai jäämään pidemmäksi aikaa kuolevaan suhteeseen kuin olisi ehkä ollut järkevää. Siis ihan sellainen todella lämmin ja rakastava tunne kun katsoi sitä puolisoaan jota ei enää miehenä rakastanut. Sellainen mikä yhä toisinaan valtaa mielen kun muistelee mennyttä, mikä yhä saa toivomaan hänelle kaikkea hyvää. Talo meni jo, samoin auto, empinyt en kertaakaan, joten kaikki ne alhaiset motiivit joita minuunkin mielellään asetetaan ovat osoittautuneet vain haluksi maalata kaiken mitä joku ihmiskunnan vakavimpaan rikokseen, pettämiseen ja jättämiseen, syyllistynyt ajattelee patamustaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuon olen alusta saakka huomannut, että samat asiat jonkun muun kommentoimana saavat vastarintaa, jopa vähättelyä. Mutta jonkin ajan päästä taas ovatkin ihan passeleita ja varteenotettavia. Rippuen, tiedätte kyllä mistä.
Ja ei, kyseessä ei ole kiukutteleva hiekkalaatikkoteema, vaan tosiasia. Jos vain sen haluaa nähdä.
Miksi nyt tulee sellainen vaikutelma, että joku täällä nyt keskustelee itsensä kanssa, vai sivupersoonatko siinä vain juttelevat keskenään?
Mietin ihan samaa! Aika selvästikin näkyy, että yksittäinen -ja yksinäinen?- hörhö kirjoittelee sydämensä kyllyydestä...no toivottavasti hänen olonsa helpottuu tällä!
Kiitos ap, 28, hukassa kertomuksistanne. Kiitos maratonparkuja, tuumis, kuurankukka mahtavista pohdinnoistanne. Toivottavasti ketju jatkuu virkeänä myös ensi vuonna!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon olen alusta saakka huomannut, että samat asiat jonkun muun kommentoimana saavat vastarintaa, jopa vähättelyä. Mutta jonkin ajan päästä taas ovatkin ihan passeleita ja varteenotettavia. Rippuen, tiedätte kyllä mistä.
Ja ei, kyseessä ei ole kiukutteleva hiekkalaatikkoteema, vaan tosiasia. Jos vain sen haluaa nähdä.
Miksi nyt tulee sellainen vaikutelma, että joku täällä nyt keskustelee itsensä kanssa, vai sivupersoonatko siinä vain juttelevat keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon olen alusta saakka huomannut, että samat asiat jonkun muun kommentoimana saavat vastarintaa, jopa vähättelyä. Mutta jonkin ajan päästä taas ovatkin ihan passeleita ja varteenotettavia. Rippuen, tiedätte kyllä mistä.
Ja ei, kyseessä ei ole kiukutteleva hiekkalaatikkoteema, vaan tosiasia. Jos vain sen haluaa nähdä.
Miksi nyt tulee sellainen vaikutelma, että joku täällä nyt keskustelee itsensä kanssa, vai sivupersoonatko siinä vain juttelevat keskenään?
Helppoa olis niin olettaa ja taas mitätöidä koko juttu, mutta voin vannoa, että täällä on muitakin, jotka ovat nyt tästä kommentoineet. Mikähän tarve on tuokin olla uskomatta.
Minäkin jo alkusivuilla ehdotin perheneuvontaa. Tässä ketjussa ei ole arvostettu asiantuntijaosaamista. Sisäänpäin lämpiävä kuin jotkin osaston vakkarit. Huvittavaakin joskus.