Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12659)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt puhuttu mistään perääntymisestäkään vaan asioiden pitkittymisestä. Toivoi, että toinen kuitenkin alkaisi tottua eroajatukseen.
Voisiko joku selittää minulle, miten se, että ei ota eroa, vaikka haluaa niin tehdä, saa toisen tottumaan eroajatukseen? Eikö se pikemminkin kerro, että eihän tuo ole oikeasti mihinkään lähdössä, eikä nämä asiat niin vakavia ole.
Itse ajattelen, että siinä vaiheessa kun eroajatusta aletaan oikeasti pyorittelemään ja omassa päässä se vahvistuu, siinä on oltava reilu. Se ei ole uhkaus eikä se ole toisen satuttamiseen tarkoitettu, se on vain tosiasia. Ja on oltava reilu ja kerrottava toiselle, missä mennään ja sitten pysyttävä niiden omien ajatuksien takana systemaattisesti.
Muu on toisen roikottamista ja juoksettamista, turhan toivon herättelyä.
tapahtuuko sulla se pyörittäminen ja vahvistuminen yh
No en tosiaankaan seilaa ja huopaa tuolla lailla eroajatuksien kanssa, eli että ne ovat riippuvaisia kivoista salikäynneistä tai nihkeistä viikonlopuista. Eroajatukseen todellakin tarvitsen enemmän syitä, enkä ole tänään yhtä ja huomenna toista mieltä. Sitähän juuri tarkoitin.
Ja tosiaankin siinä vaiheessa, kun halusin erota, oli asia itselleni selvä, enkä huokaillut enkä hönkäillyt vain kerroin toiselle, että näin tulee nyt tapahtumaan. Olimme toki asioista keskustelleet, mutta selvää siinä vaiheessa oli, että mikään ei tule muuttumaan. Eii ero toisaalta ole mitään sellaistakaan, mikä on toisen vallassa joko minulle antaa tai se kieltää. Se on ollut oma päätös ja mielestäni kun päätös on syntynyt, on vain reilua pitää toinen ajan tasalla tapahtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt puhuttu mistään perääntymisestäkään vaan asioiden pitkittymisestä. Toivoi, että toinen kuitenkin alkaisi tottua eroajatukseen.
Voisiko joku selittää minulle, miten se, että ei ota eroa, vaikka haluaa niin tehdä, saa toisen tottumaan eroajatukseen? Eikö se pikemminkin kerro, että eihän tuo ole oikeasti mihinkään lähdössä, eikä nämä asiat niin vakavia ole.
Itse ajattelen, että siinä vaiheessa kun eroajatusta aletaan oikeasti pyorittelemään ja omassa päässä se vahvistuu, siinä on oltava reilu. Se ei ole uhkaus eikä se ole toisen satuttamiseen tarkoitettu, se on vain tosiasia. Ja on oltava reilu ja kerrottava toiselle, missä mennään ja sitten pysyttävä niiden omien ajatuksien takana systemaattisesti.
Muu on toisen roikottamista ja juoksettamista, turhan toivon herättelyä.
tap
Niin. Eli te olitte keskustelleet asioista ja todenneet ettei tule paranemaan.
Miten tämä siis meni?
-tuletko jatkossa pesemään hampaasi huolellisemmin ja osallistumaan kotitöihin aktiivisemmin
-no emmäää nyt tiedä, mistä tää nyt tuli, katotaan nyt..
-selvä. Se on ero nyt sitten, minä menen äidille siksi aikaa kun talo on myyty.Lapset! Tulkaas kuuntelemaan meillä on asiaa!
Tästähän tässä on koko ajan yritetty jauhaa, että kun monasti sitä ajatuksenvaihtoa käydään ihan tovi näistä suhteessa hiertävistä asioista. Tai ei osata käydä ollenkaan, vaan se mylly jauhaa omassa päässä. Ja kaiken tämän ajan alkaa käydä selvemmäksi ja selvemmäksi että fidut, mä lähden tästä kävelemään. Olen pahoillani jos se on roikottamista, ettei noinkin isoa päätöstä pysty tekemään helpommin ja vähemmällä pohdinnalla kuin että käydäkö noutopitsaa vai purilaista. Sinä olit heti varma että pitsa se on kun vatsa kurnahti, joku saattaa olla epävarma vielä kauppakeskuksen parkkipaikallakin kumpaan syöttölään menisi.
Vierailija kirjoitti:
28 vuotta yhdessä, hei taas
Onko mökkimiehen kanssa jo vuosi yhdessä?
Milloin hän kosii sinua ja alkaa isäksi lapsellesi?
Onko ensihuumaa jäljellä vielä vai onko jo tuttua ja turvallista aekea?
Miten olette sopineet laskut, sähkön, veden, vuokran, omistussuhteen mökkiin, ruokamenot, vessapaperin ja pesuaineet, bensakulut?
Onko hänelle ilmainen palvelu vai oletko viisastunut sopimaan mustaa valkoisella.
Saattaa miehet joskus tai jopa usein häipyä milloin vaan uuden ja kiinnostavamman tapattuaan.
Ihan hyvällä mielellä muistutan Sinua olemaan viisas ja toivon hyvää teille kaikille kolmelle.
Hei. Ihanaa syksyä.
Hei taas Sinulle myös. Jotenkin viestisi sävy on vähintään erikoinen.
"Toivon hyvää teille kaikille kolmelle". Hmm. tarkoitat varmaan minua, mökkimiestä ja poikaa. Kiitos vilpittömästä toivotuksesta.
Ihan jokaiseen kysymykseesi voisin toki vastata, mutta en viitsi.
Ketjussa on nyt käyty hyvin mielenkiintoista keskustelua. Jatketaan sillä linjalla. En ihan rehellisesti sanottuna ole nyt varma millä lailla olen pissinyt sun muroihin.
28 v yhdessä
Eroa haluava ei voi toimia oikeastaan koskaan oikein silloin kun toinen vastustaa eroa. Teki sen lyhyen tai pitkän kaavan mukaan. Oli kuviossa uusi tai ei.
Ei niin. Sen vuoksi eron pitkittäminen tms. onkin aivan turhaa, siinä vain molemmat roikkuvat elämäänsä hukkaamassa. Sen vuoksi kannattaakin tehdä se ero ja ottaa vastaan se, että toisen mielestä tai monen muunkaan mielestä ei tee oikein.
Miksi juuri tämä on niin vaikea ajatus? Että kyllä, minä haluan eroa, joten olen eroon syypää. Onko takana jotenkin toive manipuloida toista niin, että hänkin alkaa haluamaan eroa ja sitten voidaan sanoa, että ero on yhteinen päätös? Että annetaan sille nyt vain aikaa ja vietetään kurjaa yhdessäoloa, niin kylllä se sitten sanoo haluavansa eron ja oikeastaan siinähän hän onkin sitten se, joka ei voi toimia oikein?
"Miksi juuri tämä on niin vaikea ajatus? Että kyllä, minä haluan eroa, joten olen eroon syypää. Onko takana jotenkin toive manipuloida toista niin, että hänkin alkaa haluamaan eroa ja sitten voidaan sanoa, että ero on yhteinen päätös? Että annetaan sille nyt vain aikaa ja vietetään kurjaa yhdessäoloa, niin kylllä se sitten sanoo haluavansa eron ja oikeastaan siinähän hän onkin sitten se, joka ei voi toimia oikein?"
Onpa taas yksinkertaisuutta. Ehkäpä se toinen on hankaloittanut yhteiselämää ja siksi toinen haluaa eron. Näin manipuloidaan syylliseksi se, joka ei suostu enää vain toivomaan ja ajelehtimaan. Tai suhde ei enää toimi. Mutt joo, syylliseksi katsotaan siis se, joka tekee ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa taas yksinkertaisuutta. Ehkäpä se toinen on hankaloittanut yhteiselämää ja siksi toinen haluaa eron. Näin manipuloidaan syylliseksi se, joka ei suostu enää vain toivomaan ja ajelehtimaan. Tai suhde ei enää toimi. Mutt joo, syylliseksi katsotaan siis se, joka tekee ratkaisun.
Pointtini on, että ei siinä ole mitään vikaa, että on syyllinen eroon. Tai siis, eropäätökseen. On ihan okei, että haluaa eron, syyllä ei ole väliä, mutta se pitää sitten myöntää. Kyllä, haluan eron, silläkin uhalla, että se tekee minusta eroon syyllisen. Otan sen vastuun, että haluan eron ja kerron siitä toiselle.
En jää vetelehtimään liittoon ja toivomaan, että se toinen päätyy samaan ja vapauttaa minut tästä päätöksestä, syyllisyydestä. En jää manipuloimaan toista toteuttamaan eroa myöhemmin, jonka minä haluan jo nyt.
Etenkään en petä saadaksen vihdoin toisen suuttumaan niin, että hänkin haluaa eron ja tekee ratkaisun puolestani.
Vierailija kirjoitti:
28 vuotta yhdessä, hei taas
Onko mökkimiehen kanssa jo vuosi yhdessä?
Milloin hän kosii sinua ja alkaa isäksi lapsellesi?
Onko ensihuumaa jäljellä vielä vai onko jo tuttua ja turvallista aekea?
Miten olette sopineet laskut, sähkön, veden, vuokran, omistussuhteen mökkiin, ruokamenot, vessapaperin ja pesuaineet, bensakulut?
Onko hänelle ilmainen palvelu vai oletko viisastunut sopimaan mustaa valkoisella.
Saattaa miehet joskus tai jopa usein häipyä milloin vaan uuden ja kiinnostavamman tapattuaan.
Ihan hyvällä mielellä muistutan Sinua olemaan viisas ja toivon hyvää teille kaikille kolmelle.
Hei. Ihanaa syksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pointtini on, että ei siinä ole mitään vikaa, että on syyllinen eroon. Tai siis, eropäätökseen. On ihan okei, että haluaa eron, syyllä ei ole väliä, mutta se pitää sitten myöntää. Kyllä, haluan eron, silläkin uhalla, että se tekee minusta eroon syyllisen. Otan sen vastuun, että haluan eron ja kerron siitä toiselle."
"Vastuu erosta, koska jättäjä ottaa vastuun avioliiton rikkoutumisesta. Ulospäin voi näyttää siltä, että syy on yksin hänen, vaikka kulissien takana on saattanut olla paljon epäoikeudenmukaisuutta."
Vierailija kirjoitti:
"Pointtini on, että ei siinä ole mitään vikaa, että on syyllinen eroon. Tai siis, eropäätökseen. On ihan okei, että haluaa eron, syyllä ei ole väliä, mutta se pitää sitten myöntää. Kyllä, haluan eron, silläkin uhalla, että se tekee minusta eroon syyllisen. Otan sen vastuun, että haluan eron ja kerron siitä toiselle."
"Vastuu erosta, koska jättäjä ottaa vastuun avioliiton rikkoutumisesta. Ulospäin voi näyttää siltä, että syy on yksin hänen, vaikka kulissien takana on saattanut olla paljon epäoikeudenmukaisuutta."
Boldattuna olennainen. Tämä on ongelma ennen kaikkea niille ihmisille, jotka välittävät paljon siitä, mitä heistä toiset ihmiset ajattelevat. Koska ovat pitäneet yllä niitä kulisseja. Minä en erotessa pätkääkään välittänyt, mitä tiivitaavi työkaverikaisa tai naapurin elli ajattelee siitä, että olen halunnut eron puolisostani. Toisaalta lähipiiriini oli sellaiset välit, että he toki tiesivät avioliitomme tilan jo ennen eroa.
Tätä elämää kun eletään joka tapauksessa viime kädessä itselle, sieltä ulkoapäin siihen saa harvoin mitään olennaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta on, että jotkut jäävät "vetelehtimän" suhteeseen. Mutta on eri asia tahallaan vitkutella ja laistaa eron ottamista tai odottaa toisen suuttumista kuin se ihan inhimillinen ja järkevänkin mietintäaika ja keskusteluyritykset ennen lopullista päätöstä. Puhutaan kahdesta eri asiasta. Näitä ei pidä laittaa samaan kategoriaan.
Kyllähän täälläkin on monesti sanottu, että tulee erilaisia kausia ja ei pidä silloin heti mennä eroamaan. Tämähän on juuri se, että itse eroa haluava miettii onko nyt joku ohimenevä kausi tai tilanne. Myös saattaa kumppanilla olla elämässä jotain, ettei oikein tiedä muuttuuko silloin parisuhteen tilanne kun se menee ohi. Siksi olisi erittäin tärkeää, että molemmat pystyisivät pohtimaan suhteen tilaa ja omia tunteitaan. Mutta jos joutuu niitä miettimään yksin niin silloin ero helposti pitkittyy.
Minusta on kyllä manipulointia sekin, kun toinen kieltytyy kokonaan keskustelemasta, heittäytyy hankalaksi tai sanoo, että hänen mielestään suhteessa ei ole mitään vikaa, miksi siitä pitää edes keskustella. Vaikka näin ei suinkaan ole.
Ikävintä on, jos toinenkin hiljaa mielessään on tyytymätön ja on miettinyt eroa ja tietää, ettei kaikki ole hyvin. Mutta kun toinen siitä haluaisi puhua heittäytyykin hän marttyyriksi ja sysää vastuun toiselle, että jaa, jos sinä haluat erota niin sen kun eroat. Minä en laita tikkua ristiin ja saat itse sitten kertoa että jätät minut ja heidät tms. Hoida itse sitten erosi ja seuraukset siitä. Vetäytyy koko asiasta.
Tämä ei tarkoita, etteikö eroa haluava tästä huolimatta eroa laita vireille (ei jää vetelehtimään). Mutta minusta se vetelehtijä kyllä siloin joku muu.
Vierailija kirjoitti:
28 vuotta yhdessä, hei taas
Onko mökkimiehen kanssa jo vuosi yhdessä?
Milloin hän kosii sinua ja alkaa isäksi lapsellesi?
Onko ensihuumaa jäljellä vielä vai onko jo tuttua ja turvallista aekea?
Miten olette sopineet laskut, sähkön, veden, vuokran, omistussuhteen mökkiin, ruokamenot, vessapaperin ja pesuaineet, bensakulut?
Onko hänelle ilmainen palvelu vai oletko viisastunut sopimaan mustaa valkoisella.
Saattaa miehet joskus tai jopa usein häipyä milloin vaan uuden ja kiinnostavamman tapattuaan.
Ihan hyvällä mielellä muistutan Sinua olemaan viisas ja toivon hyvää teille kaikille kolmelle.
Hei. Ihanaa syksyä.
Mikä tuon viestin kirjoittajaa oikein vaivaa? Toisten onnellisuusko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta on, että jotkut jäävät "vetelehtimän" suhteeseen. Mutta on eri asia tahallaan vitkutella ja laistaa eron ottamista tai odottaa toisen suuttumista kuin se ihan inhimillinen ja järkevänkin mietintäaika ja keskusteluyritykset ennen lopullista päätöstä. Puhutaan kahdesta eri asiasta. Näitä ei pidä laittaa samaan kategoriaan.
Kyllähän täälläkin on monesti sanottu, että tulee erilaisia kausia ja ei pidä silloin heti mennä eroamaan. Tämähän on juuri se, että itse eroa haluava miettii onko nyt joku ohimenevä kausi tai tilanne. Myös saattaa kumppanilla olla elämässä jotain, ettei oikein tiedä muuttuuko silloin parisuhteen tilanne kun se menee ohi. Siksi olisi erittäin tärkeää, että molemmat pystyisivät pohtimaan suhteen tilaa ja omia tunteitaan. Mutta jos joutuu niitä miettimään yksin niin silloin ero helposti pitkittyy.
Minusta on kyllä manipulointia sekin, kun toinen kieltytyy kokonaan keskustelemasta, heittä
Näistä olen aivan samaa mieltä ja sen vuoksi minusta onkin vähän...pieleen alkaa miettimään sitä, että jos otan eron, olen syyllinen eroon ja se on väärin, että minä olen syyllinen, jne. Eli kyseessä on aivan hedelmätön kehä, jota lisäksi pyöritetään sitä ulkomaailmaa varten, se mielessä, miltä minä ulkoapäin näytän.
Oma kokemukseni on, että toinen halusi eron, jota minä en. Hän ilmoitti, että ei halua jäädä asuntoon, vaan haluaa muuttaa. Mutta sitä muuttoa ja eroa ei alkanut kuulumaan, vaikka sanoin, että minulle ero on tietysti ok = totta kai pitää lähteä, jos rakkaus on loppu ja eron haluaa.
Hän kuitenkin pitkitti asioita koko ajan hokien kahta asiaa: hän välittää minusta vielä paljon ja enkö minä itsekin koe, että ero on tässä tilanteessa paras ratkaisu. Koin, että hän ei kykene lähtemään, ennen kuin minä myönnän, että kyllä, eroa haluan minäkin. Se oli painostavaa ja ahdistavaa, kun minun olisi pitänyt alkaa keksimään asioita, jotka minun mielestäni olivat niin pahasti liitossa pielessä, että niiden kuuluu johtaa eroon.
Tätä olen tarkoittanut, kun sanon, että jos haluat eron, ota ero, kanna vastuu siitä, että haluat eron. Eihän sitä siinäkään tapauksessa, jos halutaan irtisanoa itsensä jäädä työnantajalle jankuttamaan, että koska tämä kuitenkin oli ihan kiva työ ja tykkäsin täällä olla, vaihdan vain parempaan työhön, niin eikö sinunkin mielestäsi olisi tässä tilanteessa parempi, että myönnät, että voisit hyvin minut irtisanoa. Huolimatta sitä, mihin pulaan nyt jäät, huolimatta siitä, että teet taloudellistakin tappiota, kai nyt voit myöntää, että minä en ole syyllinen tähän irtisanoutumiseen??
Vastaan nyt minun salaiselle ihailijalle:
Onko mökkimiehen kanssa jo vuosi yhdessä?
Vastaus: 1 vuosi ja 5 kk.
Milloin hän kosii sinua ja alkaa isäksi lapsellesi?
Vastaus: ei kosi, olemme puhuneet, että sitä tarvetta ei kummallakaan ole. Lapseni on aikuinen ja lapsellani on ihan oma isä.
Onko ensihuumaa jäljellä vielä vai onko jo tuttua ja turvallista aekea?
Vastaus: ensihuumaa on edelleen jäljellä, mutta suhteessa on paljon myös tuttua ja turvallista arkea. Näin tämä on aivan ihanaa.
Miten olette sopineet laskut, sähkön, veden, vuokran, omistussuhteen mökkiin, ruokamenot, vessapaperin ja pesuaineet, bensakulut?
Vastaus: tähän on helppo vastata, omat asunnot ja omat kulut. Minä maksan omat junalippuni ja mökkimies bensakulut. Minä olen vieras mökillä, minä en omista mökkiä eikä omistuksesta ole mitään sovittavaa.
Onko hänelle ilmainen palvelu vai oletko viisastunut sopimaan mustaa valkoisella.
Vastaus, vaikka varsinaisesti et kysy mitään. En nyt ymmärrä mikä ihmeen ilmainen palvelu? Ja pakko myös ihmetellä mitä mustaa valkoisella pitäisi sopia?
Ja ihailijalle terkkuja, ei kannata kysyä jos henkilö ärsyttää. Salaa tykkäät kuitenkin elämäni tarinasta.
Hyvää viikonloppua kaikille ja mökki + mökkimies kutsuu (jo) tänä iltana 💛
28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6374, ymmärrän osittain sinua, mutta ymmärrän myös kumppaniasi. Hän varmaan halusi myös vastauksen sinun omasta näkökulmastasi katsoen. Tuossa kun toinen sanoo, että juu, tottakai pitää erota jos (sinulla) rakkaus on loppu tulee juuri se tunne, että se vastuu sysätään juuri eroajalle. Että itse olisin kyllä tässä vielä ollut (kuten ehkä olisitkin), mutta kun sinä ruoja et osaa minua arvostaa. Eli marttyyrius ja tarkoitus tehdä toiselle huono omatunto. Ja siinä usein onnistuenkin
Minusta olisi hyvä sanoa selkeästi, että jos sinun puoleltasi on rakkkaus loppunut niin en minäkään voi/halua sellaisessa yksipuolisessa suhteessa elää. Olen samaa mieltä kanssasi, että ero on parempi ratkaisu. Silloinhan vatvominen loppuisi siihen.
Tämä on juuri se "loppukaneetti" mikä usein selkeyttää eropäätöstä.
"Tätä olen tarkoittanut, kun sanon, että jos haluat eron, ota ero, kanna vastuu siitä, että haluat eron. Eihän sitä siinäkään tapauksessa, jos halutaan irtisanoa itsensä jäädä työnantajalle jankuttamaan, että koska tämä kuitenkin oli ihan kiva työ ja tykkäsin täällä olla, vaihdan vain parempaan työhön, niin eikö sinunkin mielestäsi olisi tässä tilanteessa parempi, että myönnät, että voisit hyvin minut irtisanoa. Huolimatta sitä, mihin pulaan nyt jäät, huolimatta siitä, että teet taloudellistakin tappiota, kai nyt voit myöntää, että minä en ole syyllinen tähän irtisanoutumiseen??"
Eikö sinun mielestäsi ole mitään vastuuta suhteesta sillä, joka ei halua erota? Ei ihan kivasta suhteesta lähdetä. Ilmeisesti nyt yleistät oman kokemuksesi. Puolisollako oli jo uusi suhde? Sinun mielestäsi teillä oli ihan kiva suhde? Yleensä juuri tämän ketjun kohteena olevat narsistit eivät halua erota. Heillä kun voi olla ihan kivaa siinä. Eivätkä he kykene itsereflektioon.
Minä luin tuosta kommentistasi, että puolisosi oli kysynyt "enkö minä itsekin koe, että ero on tässä tilanteessa paras ratkaisu." Ikävää, että toinen pitkittää asioiden edistymistä. Saattoihan olla niin, että teidän olisi ollut hyvä keskustella enemmän suhteestanne ja kokemisistanne. Se puhumattomuus on ikävää.
Areenassa on hyvä podcast -sarja Melkein kaikki erosta.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-70713019
Minusta olisi hyvä sanoa selkeästi, että jos sinun puoleltasi on rakkkaus loppunut niin en minäkään voi/halua sellaisessa yksipuolisessa suhteessa elää. Olen samaa mieltä kanssasi, että ero on parempi ratkaisu. Silloinhan vatvominen loppuisi siihen.
No niinhän minä juuri sanoin ja niin kirjoitinkin: vaikka sanoin, että minulle ero on tietysti ok = totta kai pitää lähteä, jos rakkaus on loppu ja eron haluaa.
Se ei hänelle kuitenkaan riittänyt. Vatvominen vasta alkoi siitä. Kun kysehän on justiin siitä, että eron syy ilmeisesti ei saisi olla se, että hänen rakkautensa loppui ja hän halusi eron. Hän halusi erolle jonkun muun syyn, sellaisen, joka on minun, ei hänen syynsä.
Anteeksi nyt, jos toisen rakkaus on vielä kestää, näkee syitä, miksi voisi jatkaa, haluaa jatkaa, mitä tämän henkilön pitäisi siis tehdä, jotta ei "sysäisi vastuuta" sille, joka kokee toisin? Valehdella, että kyllä minäkin tätä eroa haluan, vaikka se särkee paitsi sydämeni, tulee tekemään elämästäni paljon hankalampaa?
Minä koen, että marttyyrinviittaa sovittelee se, joka on itse, omasta halusta, lähdössä, mutta oven suussa itkee, että näin sinä ruoja laitat minut tästä lähtemään, vaikka minä kaikkeni teen, että sinäkin ottaisit tästä vastuun, nyt sysäät vastuun minun lähdöstäni minulle!
Lähden tästä ja palkaksi saat huonon omantunnon siitä, että et osannut lähettää minua kauniimmin ja hellemmin matkaan. Sinä ruojien ruoja, joka sinne jäit kaipaamaan ja rakastamaan!
Eikö sinun mielestäsi ole mitään vastuuta suhteesta sillä, joka ei halua erota?
Olen eri, ja minä olen eronnut nimenomaan ihan kivasta suhteesta. Ei tullut mieleenkään, että olisin jäänyt toiselta tiukkaamaan, että eikö hänkin koe, että eron pitää tulla. Miksi olisin ollut niin julma? Eikö se riitä, että jätän toisen, pitääkö hänen vielä kannatella minua ja minun tunteitani ja syyllisyyksiäni siinä.
Olen myös eri, mutta eronnut vähemmän kivaksi muuttuneesta pitkästä suhteesta. Onneksi saimme kuitenkin ammattiapua ja siten ymmärrystä siitä, mitä kaikkea suhteessamme oli pielessä ja myös syitä, miten siihen kaikkeen oli päädytty. Molemmat jatkoimme eron jälkeen yksilöterapiassa. Olen todella kiitollinen saamastamme avusta, koska se auttoi meitä eteenpäin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös eri, mutta eronnut vähemmän kivaksi muuttuneesta pitkästä suhteesta. Onneksi saimme kuitenkin ammattiapua ja siten ymmärrystä siitä, mitä kaikkea suhteessamme oli pielessä ja myös syitä, miten siihen kaikkeen oli päädytty. Molemmat jatkoimme eron jälkeen yksilöterapiassa. Olen todella kiitollinen saamastamme avusta, koska se auttoi meitä eteenpäin elämässä.
Niin, vanha totuushan on, että hyvästä suhteesta on helpompi lähteä kuin huonosta. Ja mielestäni siksi olikin itsestään selvää, että otan tämän syyllisyyden, syypäänä olemisen, ihan itselleni, kun kerran minä olen se, joka suhteesta tässä ja nyt haluaa lähteä. En ole ennen tätä keskustelua edes kuvitellut, että jotenkin muuten olisi voinut olla - tai etenkään, että jotenkin muuten pitäisi olla.
edelliseen kommentoin että tiedän että on naisia jotka pitää hellyyttävänä mustasukkaisena nyrkkejään heristävää miestä kun joku on vilkaissut hänen naistaan väärällä tavalla. En itse ole yksi näistä. Tuo ripustautuminen saattaa, huom saattaa, olla hellyttävää ekat seurustelukuukaudet, mutta terveitsetuntoinen ihminen pitää tuota ahdistavana ja velvoittavana pitemmän päälle. Rakastaminen ei ole omistamista, ei toisen kehon, ei mielen, ei tunteiden, ei itsemääräämisoikeuden omistamista. Jos menetät, et menetä omistuksiasi tai toista ihmistä, vaan sulle tärkeäksi muodostuneen ihmissuhteen.