Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Kun nainen viimein muutti pois, venkuroituaan hänkin lähes vuoden kiukuttelemassa, lähtiessään hän sanoi, että kyllähän me oltaisiin voitu erota riitelemättä kuten sivistyneet ihmiset. Mies kyllä totesi siihen, että niin oltaisiin, vuosi sitten.

On taito osata erota ajoissa, ennen kuin juttu menee rumaksi ja siihen tulee lisää osapuolia.

6401/6400, ei ollut kyse sinun erostasi. En edes tiedä mitä olet tänne kirjoittanut. Oli kysymys juuri siitä, että ei haluta keskustella kun toinen alkaa puhumaan erohalustaan. Tai siis se, joka ei halua erota ei halua ja sanoo itsensä irti koko asiasta. No liian pitkä juttu taas aloittaa alusta. 

Täällä on monenlaisia erotarinoita ja tietenkään ei kaikkiin sovi yksi ja sama kaava. 

Vierailija kirjoitti:

6401/6400, ei ollut kyse sinun erostasi. En edes tiedä mitä olet tänne kirjoittanut. Oli kysymys juuri siitä, että ei haluta keskustella kun toinen alkaa puhumaan erohalustaan. Tai siis se, joka ei halua erota ei halua ja sanoo itsensä irti koko asiasta. No liian pitkä juttu taas aloittaa alusta. 

Täällä on monenlaisia erotarinoita ja tietenkään ei kaikkiin sovi yksi ja sama kaava. 

Oli kysymys tilanteesta, jossa toinen on ilmoittanut haluavansa erota mutta ei muuta tai laita papereita sisään. Sinä aloit siitä vääntämään, että mutta kun molemmissa on syytä ja ei vain yksi ole syyllinen. Kun kukaan ei syyllisiä hakenut, vaan toivottiin, että ero vietäisiin loppuun sen toimesta ilman syyllisyyshankkeita sen toimesta, joka sitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6401/6400, ei ollut kyse sinun erostasi. En edes tiedä mitä olet tänne kirjoittanut. Oli kysymys juuri siitä, että ei haluta keskustella kun toinen alkaa puhumaan erohalustaan. Tai siis se, joka ei halua erota ei halua ja sanoo itsensä irti koko asiasta. No liian pitkä juttu taas aloittaa alusta. 

Täällä on monenlaisia erotarinoita ja tietenkään ei kaikkiin sovi yksi ja sama kaava. 

Oli kysymys tilanteesta, jossa toinen on ilmoittanut haluavansa erota mutta ei muuta tai laita papereita sisään. Sinä aloit siitä vääntämään, että mutta kun molemmissa on syytä ja ei vain yksi ole syyllinen. Kun kukaan ei syyllisiä hakenut, vaan toivottiin, että ero vietäisiin loppuun sen toimesta ilman syyllisyyshankkeita sen toimesta, joka sitä haluaa.

 

Miten ensin se toinen oli se joka halusi erota ja nyt sitten edellisessä kommentissa sanoit, että sinä olit se joka halusi erota. 

Edelleen olen sitä mieltä, että erossa mukana kaksi henkilöä ja kahden henkilön suhde joka jostain syyst päättyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6401/6400, ei ollut kyse sinun erostasi. En edes tiedä mitä olet tänne kirjoittanut. Oli kysymys juuri siitä, että ei haluta keskustella kun toinen alkaa puhumaan erohalustaan. Tai siis se, joka ei halua erota ei halua ja sanoo itsensä irti koko asiasta. No liian pitkä juttu taas aloittaa alusta. 

Täällä on monenlaisia erotarinoita ja tietenkään ei kaikkiin sovi yksi ja sama kaava. 

Oli kysymys tilanteesta, jossa toinen on ilmoittanut haluavansa erota mutta ei muuta tai laita papereita sisään. Sinä aloit siitä vääntämään, että mutta kun molemmissa on syytä ja ei vain yksi ole syyllinen. Kun kukaan ei syyllisiä hakenut, vaan toivottiin, että ero vietäisiin loppuun sen toimesta ilman syyllisyyshankkeita sen toimesta, joka sitä haluaa.

 

Miten ensin se toinen oli se joka halusi erota ja n

Nuohan on ihan selvästi kaksi eri kirjoittajaa.

Onko täällä menossa jotkut jankkaajien ja vänkääjien SM-kisat vai mikä mättää? Jokainen ero lienee omanlaisensa, syyt moninaisia, jollain helppoja, jollain vaikeita. Ei  tämä mikään oikeudenkäynti foorumi kai ole, että osoittakaa syyllinen. Mielelläni kuuntelen ihmisten omia tarinoita, mutta tuollainen pitäisi sitä ja tätä, alkaa tympiä. 

ps. Minulla oli aikoinaan ex, joka halusi vängätä milloin mistäkin, jos sille päälle sattui. Vänkäämisen ja kinaamiseen riitti suurin piirtein aiheet onko maapallo tosiaan pyöreä ja onko persilja yrtti vai mikä jne. Rasittava persoona, onneksi ymmärsin laittaa luistimet eri suuntiin aika nopeasti. 

"Mielelläni kuuntelen ihmisten omia tarinoita, mutta tuollainen pitäisi sitä ja tätä..."

Ajatella, kun koko ketjun otsikkona "pitäisi osata päästää irti..."

Onhan se hiukka keljua, että erokipuilijoiden joukkoon tullaan mukaan hilpeästi kertomaan omasta kivasta suhteesta ja helposta erosta siitä sitten. Päivän naurut!

Olen itse huvittuneena seurannut toista ketjua, joka kertoo pettämisestä ja erosta, miten asiallista siellä on. Mietin, mistä johtuu ja tulin tulokseen, että siitä että siellä kenelläkään muulla kui aplla ei ole nimimerkkiä. 

Nähtävästi se, että muutama tässä ketjussa löysi yhteisen sävelen ja kehtasi kertoa omaa tarinaansa sekä ottaa voi ei apua, ei ei kannustavan suhtautumisen toisten tarinoihin oli vain yksinkertaisesti liikaa. Ärsyttää niin saakelisti. On sisäpiiri. Mun juttuja ei kannusteta. Mun jutuille ei anneta tunnustusta. 

Paska ketju, pistetään pilalle.

6407 kommentti tuntuu jotenkin tutulta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse huvittuneena seurannut toista ketjua, joka kertoo pettämisestä ja erosta, miten asiallista siellä on. Mietin, mistä johtuu ja tulin tulokseen, että siitä että siellä kenelläkään muulla kui aplla ei ole nimimerkkiä. 

Nähtävästi se, että muutama tässä ketjussa löysi yhteisen sävelen ja kehtasi kertoa omaa tarinaansa sekä ottaa voi ei apua, ei ei kannustavan suhtautumisen toisten tarinoihin oli vain yksinkertaisesti liikaa. Ärsyttää niin saakelisti. On sisäpiiri. Mun juttuja ei kannusteta. Mun jutuille ei anneta tunnustusta. 

Paska ketju, pistetään pilalle.

Njaa. Minusta se on fiksu ketju koska siellä vaihdetaan ajatuksia yleisellä tasolla, eikä jokaista kommenttia kammata läpi sen puolesta soveltuuko se juuri tietyn kolmen eron kontekstiin. Ts sieltä vähän puuttuu oman tilanteensa sokeuttamat loukkaantujat.

Täälä on nyt ollut jonkinverran keskustelua loppukaneetista ja synninpäästöstä sun muusta. En ole mikään terapeutti itse. Mutta terapeutit kyllä suosittelevat että pitäisi antaa erolle ja eroavalle, myös itselleen jos on se vastapuoli, jonkinlainen synninpäästö, anteeksi antaminen, vapauttaminen, millä nimellä nyt sitä kutsutaankin. ihan oman itsensä vuoksi ja myös elämän jatkamisen helpottamiseksi. 

Jos ajatus tuntuu siltä, että se on vain sitä toista, eroavaa helpottava ja ei, ei siis missään nimessä mitään sellaista. Voisiko miettiä, että se usein saattaisi helpottaa koko sitä kokoonpanoa mikä on yhdessä ollut ja jotka nyt jatkavat elämää erilaisella elämällä ja kokoonpanolla. 

Vierailija kirjoitti:

6401/6400, ei ollut kyse sinun erostasi. En edes tiedä mitä olet tänne kirjoittanut. Oli kysymys juuri siitä, että ei haluta keskustella kun toinen alkaa puhumaan erohalustaan. Tai siis se, joka ei halua erota ei halua ja sanoo itsensä irti koko asiasta. No liian pitkä juttu taas aloittaa alusta. 

Täällä on monenlaisia erotarinoita ja tietenkään ei kaikkiin sovi yksi ja sama kaava. 

Niin voi olla myös niin, että suhteessa on jo ollut asioita jotka on tuntuneet epäoikeudenmukaisilta. Sitten erotessa toinen ei yhäkään ota mitään omalle kontolleen, vaan jatkaa sitä täysin omanapaista näkemystään jossa kaikki on hyvin niin kauan kuin kaikki menee juuri niinkuin hänen itsensä kannalta on paras. Silloin jää siltä eropäätöksen tehneeltä puuttumaan se ns closure, ihan samalla lailla kuin jätetyltä se jää puuttumaan jos ei jättäjä osaa antaa päätökselleen mitään selitystä. Sitä varmaan moni jää "jankkaamaan", että se pian ex osoittaisi jotenkin ymmärtävänsä mikä eroon johti, ettei hän ehkä olekaan yksin toisen julman päätöksen uhri, vaan ymmärtäisi myös oman roolinsa.

Ei kai sitä "ymmärrystä tai hyväksyntää" varsinaisesti tarvita muuten kuin eron jälkeisen yhteistyön (mm lapset tai yhteinen omaisuus) vuoksi, mutta se nyt vaan harmittaa, ottaa päähän, jättää tunteen, että kuten ei minun mielipiteilläni tai toiveillani ollut merkitystä yhteiselämän aikana niin ei niiillä ole merkitystä erossakaan. nice.

Kerron esimerkin. Eräs mies tapasi avioeronsa jälkeen uuden naisen. Hän kertoi naiselle, että avioliitto päättyi koska vaimo halusi lapsen ja hän ei. Nainen vakuutti, ettei hänkään halua koskaan lapsia, eikä itseasiassa taida pystyäkään perussairautensa, tai siihen liittyvän lääkityksen, vuoksi. Muutama vuosi eteenpäin, niin lapsi olikin saatava. Lääkitys oli lopetettu ilmoittamatta miehelle jo kuukausia aiemmin, ehkäisyn lopettamisesta sentään kertoi tuossa yhteydessä. Ja tietysti, ikä tulee jo vastaan, jos ei mies suostu lapseen niin elämähän on pilalla lopullisesti ja siihen on syynä vain miehen itsekkyys ja kylmyys.

Vuosi suostuttelua ja lopulta mies suostui että kokeillaan. 3kk yritystä ja kun ei napannut, nainen halusi testata molempien hedelmällisyyden. No ok, testit voidaan tehdä mutta mihinkään lapsettomuushoitoihin en lähde, en halunnut lasta edellisessäkään liitossa, en halua sitä tähänkään etäsuhteeseen. Ja kuinkas ollakaan painostuksen ja uhkailujen kautta IVF hoitoon. Kun se ei onnistunut ja alkoi sama uhkailu seuraavasta kierroksesta, mies ilmoitti erohalustaan. Tunteet oli muuttuneet lähinnä ärsyyntyneiksi ja epäluottavaisiksi kaiken tuon jälkeen. Erohan oli tietysti sekin miehen itsekkyyttä ja kylmyyttä ja siitä ilmoitettiin puhelimitse miehen sisarukselle, työpaikalla useammalle henkilölle, särjettiin miehen tavaroita jne.

onko siis ihme, että eron yhteydessä mies jäi jankkaamaan sitä erokeskustelua jossa käytäisi läpi mikä meni pieleen? Siinä toivossa, että naisystävä ottaisi itse edes pienesti vastuuta eikä käyttäytyisi eron(kin) jälkeen kuin uhri, mustamaalaisi miestä ja hankaloittaisi kaikin tavoin hänen elämäänsä.

Sitä varmaan moni jää "jankkaamaan", että se pian ex osoittaisi jotenkin ymmärtävänsä mikä eroon johti, ettei hän ehkä olekaan yksin toisen julman päätöksen uhri, vaan ymmärtäisi myös oman roolinsa.

Niin tässä nyt on kyllä jankattu ihan asian vierestä mnun kanssani.

Minun pointtini oli, että erosta oli keskustelu, olimme keskustelleet suhteen tilasta, jne. Mies kertoi tahtovansa eron, koska hän ei enää tunne minua kohtaan muuta kuin ystävyyttä, rakkaus on siis loppunut. Siihen ei kuulemma liittynyt mitään varsinaista syytä tai vikaa, kenties aina tunteet minua kohtaan olivat laimeat ja enemmän kaverilliset olleet. 

Siihen minä totean, että ok, ymmärrän, ja minusta tämä on ihan hyvä eron syy. Olen tietysti pahoillani, koska minun tunteet miestä kohtaan olivat erilaiset ja sen vuoksi minä olin liitossa ollut ihan onnellinen. Mutta ymmärrän, että tässä tilanteesa ero on hyvä ratkaisu. Mies kertoi, että haluaa muuttaa asunnosta pois ja on jo vähän asuntoja katsellutkin. Minä siihen, että käy, minä jään tähän toistaiseksi, katselen sitten myöhemmin ehkä muuta.

Mutta mitä tapahtuikaan. Mies ei laittanut eroa vireille eikä tehnyt elettäkään muuttaakseen. Hän halusi käydä keskusteluja siitä, mitkä syyt minun puoleltani johtivat eroon. Siis että mikä hänessä, tavoissaan, jne olisi sellaista, että tahdon eron.

Minä en mielestäni ollut minkään julman päätöksen uhri, mutta se alkoi ottaa päästä, että väkisin piti alkaa kuukausikaupalla vääntämään sitä, että minäkin olisin halunnut eron, koska xyz. Hän jopa yhtenä yönä sanoi, niin, näitä jankattiin öitäkin myöten, että sano nyt suoraan ne syysi, hän haluaa tietää! Sanoin kyllä silloin, että jes, tässä tosiaankin alkaa olla syytä ja haluan eron. Saat syysi.

En tiedä oikeasti, mikä se minun oma roolini oli, joka minun piti ymmärtää, kun se ei ollut se, että minä ymmärsin, että en ole miehelleni se oikea, se, mitä hän pohjimmiltaan hakee.

Kertokaa te, kun tunnutte tietävän:-)

onko siis ihme, että eron yhteydessä mies jäi jankkaamaan sitä erokeskustelua jossa käytäisi läpi mikä meni pieleen? Siinä toivossa, että naisystävä ottaisi itse edes pienesti vastuuta eikä käyttäytyisi eron(kin) jälkeen kuin uhri, mustamaalaisi miestä ja hankaloittaisi kaikin tavoin hänen elämäänsä.

Myönnän, että minulle on ihme. En todellakaan tuollaisen ihmisen kanssa jäisi jankkaamaan yhtään mitään, jos eroon pääsisin. Terapiaan kyllä menisin, että miten alun perinkään moiseen ajauduin.

Kuka oikeasti luulee, että jos ihminen on noin sekaisin, hänen kanssaan voi käydä jonkun rakentavan palautekeskustelun? Minä ainakaan en tuon ihmisen kanssa haluaisi olla missään tekemisissä. Juoksisin niin kauan, että Norja näkyy.

Vierailija kirjoitti:

onko siis ihme, että eron yhteydessä mies jäi jankkaamaan sitä erokeskustelua jossa käytäisi läpi mikä meni pieleen? Siinä toivossa, että naisystävä ottaisi itse edes pienesti vastuuta eikä käyttäytyisi eron(kin) jälkeen kuin uhri, mustamaalaisi miestä ja hankaloittaisi kaikin tavoin hänen elämäänsä.

Myönnän, että minulle on ihme. En todellakaan tuollaisen ihmisen kanssa jäisi jankkaamaan yhtään mitään, jos eroon pääsisin. Terapiaan kyllä menisin, että miten alun perinkään moiseen ajauduin.

Kuka oikeasti luulee, että jos ihminen on noin sekaisin, hänen kanssaan voi käydä jonkun rakentavan palautekeskustelun? Minä ainakaan en tuon ihmisen kanssa haluaisi olla missään tekemisissä. Juoksisin niin kauan, että Norja näkyy.

Siitä kun mietit vielä miksi mies edes suostui ensin antamaan pikkusormen että kokeillaan, sitten toisenkin että testataan ja kolmannen joka oli jo lapsettomuushoito, niin ehkä aukeaa sekin miksi naisen henkisellä tilalla eron jälkeen oli merkitystä miehelle. 

Joskus mietin, että onko sellaiset ihmiset koskaan rakastaneet ketään, jotka ovat sitä mieltä, että joo rakastin, sitten toisesta tuli tuommonen hullu ja sen jälkeen mulle ihan sama vaikka vetäisi itsensä kiikkuun, minä vaan juoksen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa taakseni katsomatta kun kerran eroon pääsin.

Vierailija kirjoitti:

Täälä on nyt ollut jonkinverran keskustelua loppukaneetista ja synninpäästöstä sun muusta. En ole mikään terapeutti itse. Mutta terapeutit kyllä suosittelevat että pitäisi antaa erolle ja eroavalle, myös itselleen jos on se vastapuoli, jonkinlainen synninpäästö, anteeksi antaminen, vapauttaminen, millä nimellä nyt sitä kutsutaankin. ihan oman itsensä vuoksi ja myös elämän jatkamisen helpottamiseksi. 

Jos ajatus tuntuu siltä, että se on vain sitä toista, eroavaa helpottava ja ei, ei siis missään nimessä mitään sellaista. Voisiko miettiä, että se usein saattaisi helpottaa koko sitä kokoonpanoa mikä on yhdessä ollut ja jotka nyt jatkavat elämää erilaisella elämällä ja kokoonpanolla. 

Olen omassa lähipiirissä nähnyt kahdenlaisia eroja. Toisissa jätetty haluaa näyttää, että katso näin hyvin mulla menee ilman sinua. Ei suurin surminkaan antaisi ilmi, että ero vei toimintakyvyn tai aiheutti musertavan surun. Fake it 'til you make it. Toisessa ei taas haluta antaa jättäjälle sitä synninpäästöä, joten jos vaikka hetken jostain nauttisikin, tai tulisi jotain oivalluksia jotka auttaisi itseä huomaamaan että ero saattoi olla hyväkin juttu, niin ei sitä exälle esiin tuoda.

Nojaa, ehkä yleisin erotyyppi on kuitenkin sellainen jossa käyttäydytään neutraalisti, tunteet ja tunnelmat saattaa vaihdella, ei niitä erityisesti tuoda esiin, ei toisaalta erityisesti piilotellakaan.

"28 vuotta ja sikana"  - Eppu Normaali

Siitä kun mietit vielä miksi mies edes suostui ensin antamaan pikkusormen että kokeillaan, sitten toisenkin että testataan ja kolmannen joka oli jo lapsettomuushoito, niin ehkä aukeaa sekin miksi naisen henkisellä tilalla eron jälkeen oli merkitystä miehelle. 

Kuule hyvin usein näitä mietinkin. Että miksi ihminen, jolla on jokin hyvin selkeä tahtotila, kuten vaikkapa, että ei halua lasta ja yksi erokin jo asian päältä tullut, alkaa antamaan pikkusormia ja toisia ja testailuja ja menee yhä kauemmas siitä omasta tahtotilastaan, joka oli niin vakaa. 

Tämänkin tapauksen voisi nähdä muuten tietysti myös toisin päin. Mies ensin sanoo, että ei halua lasta, mutta kuitenkin alkaa sitä kaikin keinoin tekemään. Kunnes yht'äkkiä kesken tekemisen toteaa, että eikä, mähän otan tästä eron. Eikö mies ole vedättänyt naista tässä härskisti, toisella on sentään vaakakupissa iso asia, toive lapsesta?

Ja kummalla nyt siis oli väliä: naisen henkisellä tilalla eron jälkeen, kun mies on ollut niin rakastunut vaiko miehen kaipuulla käydä läpi mikä meni pieleen siinä toivossa, että naisystävä ottaisi itse edes pienesti vastuuta eikä käyttäytyisi eron(kin) jälkeen kuin uhri, mustamaalaisi miestä ja hankaloittaisi kaikin tavoin hänen elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Siitä kun mietit vielä miksi mies edes suostui ensin antamaan pikkusormen että kokeillaan, sitten toisenkin että testataan ja kolmannen joka oli jo lapsettomuushoito, niin ehkä aukeaa sekin miksi naisen henkisellä tilalla eron jälkeen oli merkitystä miehelle. 

Kuule hyvin usein näitä mietinkin. Että miksi ihminen, jolla on jokin hyvin selkeä tahtotila, kuten vaikkapa, että ei halua lasta ja yksi erokin jo asian päältä tullut, alkaa antamaan pikkusormia ja toisia ja testailuja ja menee yhä kauemmas siitä omasta tahtotilastaan, joka oli niin vakaa. 

Tämänkin tapauksen voisi nähdä muuten tietysti myös toisin päin. Mies ensin sanoo, että ei halua lasta, mutta kuitenkin alkaa sitä kaikin keinoin tekemään. Kunnes yht'äkkiä kesken tekemisen toteaa, että eikä, mähän otan tästä eron. Eikö mies ole vedättänyt naista tässä härskisti, toisella on sentään vaakakupissa iso asia, toive lapsesta?

Ja kummall

Niin tai eikö nainen ole painostanut kumppaniaan härskisti toteuttamaan jonkin asian josta jo alunperin on sovittu ettei sitä tehdä. Hyvä että sulla on niin järkähtämätön itsevarmuus, että sinä voit kumppanin edessä itkiessä ja syyttäessä koko elämänsä pilaamisesta todeta vaan jotta voivoi, ei mahda mitään, sun pitää sitten varmaan tappaa itsesi jos ei "elämälläsi ole mitään merkitystä" kerran. Sulla on vähän tommoinen groomaajan logiikka; ok tiesin että se on väärin, mutta koska mulla on nämä suostuttelun taidot niin kehittyneet niin miksipä en niitä käyttäisi, oma moka jos suostuu ottamaan multa poskeen kauppakeskuksen vessassa, turha jälkikäteen itkeä että otin vaan kun pelotti.

Sitäpaitsi naiselle tarjottiin eroa että pääsee jahtaamaan lapsihaavettaan jonkun toisen kanssa, mutta ei käy kun "se oli liian myöhäistä". Ja taas ollaan elämän pilaamisen lähteillä kun ollaan menty yhteen 35 vuotiaana ja 38 vuotiaana iskee velaan niin hirveä vauvakuume kuin salamanisku, että siinä voi ennen elintärkeät epilepsialääkkeetkin jättää pois. Koko elämän olet aivan pilannut kertakaikkiaan kun veit ne parhaat vuodet ja jätit tyhjän sylin.

"Ja kummalla nyt siis oli väliä: naisen henkisellä tilalla eron jälkeen, kun mies on ollut niin rakastunut vaiko miehen kaipuulla käydä läpi mikä meni pieleen siinä toivossa, että naisystävä ottaisi itse edes pienesti vastuuta eikä käyttäytyisi eron(kin) jälkeen kuin uhri, mustamaalaisi miestä ja hankaloittaisi kaikin tavoin hänen elämäänsä?"

onko nämä jotenkin toisistaan erilliset asiat?

Sinua tarvittaisi ehdottomasti paikalla kun joku antaa itseään lyödä sen neljännen kerran, tai pettää jälleen kerran, kertomassa miten tuo on uhrin itsensä syytä. Lähtisi hemmetti soikoon!Yksinkertaista!

Sulla on vähän tommoinen groomaajan logiikka; ok tiesin että se on väärin, mutta koska mulla on nämä suostuttelun taidot niin kehittyneet niin miksipä en niitä käyttäisi, oma moka jos suostuu ottamaan multa poskeen kauppakeskuksen vessassa, turha jälkikäteen itkeä että otin vaan kun pelotti.

Siis mitä nyt ihmettä taas? Kun olen sitä mieltä, että jos ihmisellä on jokin niin vakaa tahtotila, että edellisestä otti jo eron sen vuoksi, mulla on groomaajan logiikka, kun olen sitä mieltä, että siitä tahtotilasta pitäisi pitää kiinni seuraavassakin suhteessa - jos se vakaa tahtotila on?

Ilmeisesti siis mies rakastui tähän naiseen niin silmittömästi, että heitti romukoppaan kaikki omat päätöksensä ja antoi tulevaisuutensa naisen käsiin kokonaan, jos sekavaa, tunnepitoista tarinaasi nyt oikein tulkitsen.

Ja sitten tarjottiin eroa ja tyydyttiin siihen, että nainen ei tartu tarjoukseen. No eihän siinä sitten mitään voi. Mullahan se on groomaajan logiikka, kun ehdotan, että tuossa tilanteessa, kun toinen itkien painostaa tekemään jotain, mitä ehdottomasti ei tahdo tehdä,  kannattaisi ottaa askel taaksepäin ja miettiä, mihin suostuu. No, ei tietenkään voi, kun takana on sentään kolmen vuoden etäsuhde. Kyllähän se loppuelämän sitoutumus jo lähtökohtaisesti on ja vastuu toisen henkisestä tilasta on itsellä.

Mä en missään nimessä suostuisi olemaan paikalla, kun tuollaista vyyhtä selvitetään, ellei kyseessä todellakin olisi erittäin läheiset ihmiset. Jotka ei onneksi tuolla lailla sekoile.