Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12652)
Vierailija kirjoitti:
Seksiä on edelleen.
Mies ei halua että asiaa kerrotaan vielä kenellekkään. Kaikista vähiten lapsille.On omilla reissuillaan, ja työreissuilla. Lomaa ei pidä meidän muiden kanssa. Kuulema siinäkin syy minussa, että vuosi vuodelta siirtänyt enemmän lomiaan syksyyn (metsästys...)
Minä toivon niin kovin asioiden korjaantuvan, etten pysty siirtymään toiseen huoneeseen. Heikko mikä heikko.
Sympatiani sulle, miehesi on kelvoton retku, pitää kahta naista. Vaihtamalla paranee, jätä se kun vielä voit. Ilman muuta kerrot lapsille jos yli 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ei ole erityisen rakentavaa, mutta närästyksen takia valvotun yön jälkeen luin tän ketjun otsikon väärin monta kertaa:
"Pitäisi sahata päänsä irti, miksi se on niin vaikeaa?"
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Meillä ollut tosi raskas lopputalvi / kevät. En viitsi enempää kertoa, kun kyse lapsen asioista. Onneksi pääsin lomalle vähäksi aikaa karkuun kaikkea. Toki mukana se huoli ja hätä seurasi osittain reissussakin.
Nyt kuitenkin hieman helpottaa, pääsiäislammas on uunissa ja kaikki ainakin melkein hyvin.
AP:lle, 28:lle ja muille tarvitseville tsemppiä!
T: 31v yhdessä ollut
Toivottavasti olet päässyt tästä suhteesta vapaaksi. Ei todellakaan reilua roikottaa toistaa tuolla tavalla, pitää yllä fyysistä läheisyyttä vaikka henkisesti on jo poissa.
Itselläni oli vähän, joskaan ei täysin samanlainen tilanne. Läheisyys kaikilla tasoilla oli vähitellen hävinnyt, fyysisen ja henkisen läheisyyden puuttuminen meni käsi kädessä. Tosin meillä vaimo oli se joka halusi eron, ja minä taas pitkään en. Ymmärrettävääkin kun miettii miesten ja naisten eroavaisuuksia tuossa asiassa että meillä seksi loppui kauan ennen eroa, teillä ilmeisesti ei.
Se mikä tilanteessasi on yllättävän samaa, on tuo miten kerrot puolison tyytymättömyydestä. Tuntuu että kaikki pitäisi tehdä paremmin, ja saattaa itse sitä vielä yrittääkin pitääkseen kiinni kuihtuvasta suhteesta. Lisäksi toisen syyttely, sekä tuo että ilmaisee selkeästi halun erota mutta ei suostu lähtemään koska hyötyy itse tilanteesta vielä niin paljon ettei ole lähtevälle osapuolelle tarpeeksi mukavaa vielä hakea eroa. Itsellenikin tuntui tuo juuri siltä että puoliso halusi kaataa pahaa oloa päälleni, käyttää minua kuuntelijana omiin sosiaalisiin tarpeisiin (ja meidän tapauksessa elättäjänä) muttei ollut mihinkään tyytyväinen kaikista yrityksistäni huolimatta. Minun sosiaaliset tarpeet ja tarpeet jakaa jotain omasta ajatus/tunne/kokemusmaailmastani ohitettiin yleensä katkaisemalla jo ensimmäinen lause kesken. Kun taas ex-puolisoni pakotti minut vaatimalla kuuntelemaan oli oma vireystilani mikä tahansa. Hyvän ystävän järkipuheen avulla hahmotin vihdoin sen minkä olin jo pitkään tiennyt - vaikka en itse olisi halunnut erota, tilanne ei tule muuttumaan paremmaksi. Se oli toiselle osapuolelle liian täydellinen kuvio (vaikka ei ollut tyytyväinen koskaan). Sai omat sosiaaliset ja taloudelliset tarpeet ainakin riittävästi täytettyä, sekä tarpeen purkaa omaa pahaa oloa ja riittämättömyyden tunnetta minuun. Hänelle sopiva järjestely.
Siinä vaiheessa kun erouhkauksia oli tullut tihenevästi ja säännöllisesti useampi vuosi (samalla kun seksi ja kaikki muu läheisyys oli vähentynyt äärimmäisen vähäisestä olemattomaan), sanoin hänelle suoraan että en usko että lähdet mihinkään koska tarvitset jonkun jota haukkua. Olin oikeassa. Eroprosessin aikana ja myös löydettyäni jo uuden kumppanin, hän jatkoi viesteillä samaa haukkumista ja oman pahan olon purkamista. Sen sijaan että olisi ollut tyytyväinen ettei tarvitse elää kanssani, niinkuin oli halunnut jo vuosia. Hetkittäin olen antanut itseni imaista takaisin tuohon dynamiikkaan vastaamalla viesteihin ja puolustautumalla syytöksiä vastaan. Täysin turhaa, hän vaan nauttii siitä. Saa lisää aseita haukkua ja lytätä. Huomaa että olen sillä hetkellä saatavilla joten tarttuu siihen ja käyttää emotionaalisena roskasäkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti olet päässyt tästä suhteesta vapaaksi. Ei todellakaan reilua roikottaa toistaa tuolla tavalla, pitää yllä fyysistä läheisyyttä vaikka henkisesti on jo poissa.
Itselläni oli vähän, joskaan ei täysin samanlainen tilanne. Läheisyys kaikilla tasoilla oli vähitellen hävinnyt, fyysisen ja henkisen läheisyyden puuttuminen meni käsi kädessä. Tosin meillä vaimo oli se joka halusi eron, ja minä taas pitkään en. Ymmärrettävääkin kun miettii miesten ja naisten eroavaisuuksia tuossa asiassa että meillä seksi loppui kauan ennen eroa, teillä ilmeisesti ei.
Se mikä tilanteessasi on yllättävän samaa, on tuo miten kerrot puolison tyytymättömyydestä. Tuntuu että kaikki pitäisi tehdä paremmin, ja saattaa itse sitä vielä yrittääkin pitääkseen kiinni kuihtuvasta suhteesta. Lisäksi toisen syyttely, sekä tuo että ilmaisee selkeästi halun erota mutta ei suostu lähtemään koska hyö
Huh, onpa ollut kivuliasta koettavaa. Ja kaikessa kivuliaisuudessaan myös koskettavaa ja havainnollistavaa luettavaa. Karmaisevaa tajuta, miten ihmiset voivat roikkua suhteessa jossa eivät ole tyytyväisiä ja haluavat sylkeä katkeruuttaan kumppanin päälle, mutta eivät suostu eroamaan. Tai no, voihan sitä nykyää hakea eroa yksinkin, mutta jos kumppani sylkee tulta ja tulikiveä jo suhteen aikana, niin se ennemmin tai myöhemmin tuleva ero ei ehkä ole sieltä helpoimmasta ja sopuisimmasta päästä.
Toivottavasti sinulla on nyt asiat paremmalla tolalla ja rinnallasi kumppani, joka arvostaa sinua ( ja sinä häntä) ja joka kanssa sekä fyysinen että henkinen läheisyys ja puheyhteys toimivat.
Kiitos että jaoit kokemuksesi, havaintosi ja tuntosi. On myös hyvä saada lisää miesnäkökulmaa keskusteluun. Tsemppiä sinullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi voi, onpas tullut vilkkaasti kommentteja. Nuo pitkät purkaukset ei ainakaan minua haittaa, on todella mielenkiintoista lukea erilaisia tarinoita. Ja voi, miten sujuvasti kirjoitatte🤔
Kevennys: olin eilen suvun kanssa pikkillä, 25 henkeä ikähaarukassa 5-80v. Kylläpä oli rattoisaa. Joskus suku on paras.
Muutenkin menee mukavasti, sama kulta kohta 30v (tuumaustaukoineen)
Ap, hienosti selviät. Usko siihen
28, paljon pussailua mökkimiehen kanssa, toivottavasti terveyshuolet haihtuu
Kaikille leppoisaa Lankalauantaita
Tuumis🌻
Hienoa kuulla kuulumisianne Ap ja 28.
28, olen niin iloinen että olet löytänyt uuden onnen mökkimiehen kanssa. Tuo on myös hieno oivallus, että kipeistä eroista voi eheytyä myös yhdessä. Oivaltavasti kuvaat myös elämänvaiheeseesi kuuluvia kasvukipuja. Vaihdevuosioireita ja lapsen kasvamiseen liittyvää luopumista. Näin on, että emme tule koskaan valmiiksi, vaan elämä on jatkuvaa muutosta. Jatkuvan kivun kanssa eläminen on varmasti todella tuskallista ja toivon, että saat siihen apua. Et kuvaa tarkemmin mistä on kyse, mutta itse jäin pohtimaan voivatko viime vuosien kovat kokemukset heijastua nyt kroppaasi. Joskus ikään kuin romahdamme silloin kun tunnemme lopulta olevamme turvassa. On ikävää, että asuntoasia ja pojan elatus ovat vielä sopimatta. Nekin voivat keskeneräisinä asioita kuormittaa sinua. Nyt kun olet tyytymätön työhösi, poika on itsenäistymässä ja asuntokin täytyy myydä, niin nythän olisi mahdollisuus pohtia isoakin elämänmuutosta. Uusi ura voi aueta ihan toisaalla, jos rohkenet ajatella ihan out of the box - vaikka jotain, mitä olet aina halunnut tehdä mutta et ole koskaan tehnyt? Ja pitääkö sinua nykyisessä kotikaupungissasi kiinni enää mikään? Paitsi tietysti poika kunnes hänkin lähtee opiskelemaan ehkä jonnekin ihan muualle. Rohkeutta sinulta ei puutu, en usko, sillä anna vähän tunnustusta nyt itsellesi miten pitkän matkan olet kulkenut verrattuna ketjun alkuun.
Ap, sinä jos kuka olet kulkenut pitkän matkan. Kirjoituksistasi paistaa rivien välistä valo, vaikka kärsitkin edelleen. Minä myös uskon, että lapset eivät ole mihinkään kadonneet ja teidän yhteys kyllä palaa. Lähinnä olen huolissani siitä, miten pärjäävät isänsä luona. Tuntuu myös aivan kohtuuttomalta, että joudut olemaan edelleen ilkeilyn ja kiusaamisen kohteena. Eikö sitä saa mitenkään loppumaan? Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla toisen ihmisen likasankona. Tämän saman sanoisin myös edelliselle uudelle kirjoittajalle ketjussa.
Voimaa ja valoa ja hyvää pääsiäistä kaikille!
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Kuurankukka Sinulle kirjoituksestasi, siinä oli itselleni paljon ajateltavaa. Eilen tämä ketju toimi itselleni jälleen alustana purkaa omia ajatuksia ulos, kirjoittaminen selkeyttää omaa päätäni valtavasti. On tässä kirjoittamisessa nykyään kuitenkin valtava ero kun se sydämestä kumpuava tuska puuttuu, härregood kun niitä synkimpiä kuukausia miettii.
Tämänkin aamun aloitin lukemalla mökkimieheltä aamulla tulleen viestin ja kun viesti sisältää aitoa ikävää ja kaipausta niin hyvältähän se tuntuu.
Terveysasioista en ole isommin avautunut, mutta ne on ihan todellisia terveydenhuollossa todettuja. Ongelmana on se, että samaan aikaan on muutakin, ihan erillisiä juttuja ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ongelmat on olleet todennäköisesti jo pitkääkin, mutta se eroajan tuska taisi peittää monta asiaa. Ja luulen nyt vahvasti, että nämä vaihdevuosiin liittyvät asiat pahentavat kivun kokemistani. Asia kerrallaan.
Ja kuule Kuurankukka, nyt luulen että minua jarruttaa tuo pelko. Puhuit niin viisaasti pojan kasvamisesta, asunnon myynnistä, työstä ja jopa siitä että mikä pitää minua juuri täällä. Hitto, kyseessä on valtava pelko muutosta kohtaan. Liian monta isoa asiaa. Esimerkiksi tämä vanha koti ahdistaa, mutta uuteen hyppääminenkin pelottaa. Jollakin lailla tämä on turvasatama. Minä tarvitsen oman kodin ja tiedän, että mökkimiehelle se on myös tärkeätä, Hän ei ole asunut yksin yli 35 vuoteen. Mä olen nähnyt poikani tällä viikolla kolme kertaa, yhden yön Hän ollut kotona. Mielenkiintoisia aikoja tässä kyllä nyt eletään. Paljon on mietittävää.
Terkkuja Tuumikselle myös.
28 v yhdessä
28, kiitos nopeasta vastauksestasi. Sinun elämän makuisia kirjoituksia on aina ilo lukea. Pelko on täysin normaali ja luonnollinen tunne. Paljonhan sinulle on tapahtunut varsin lyhyessä ajassa. Ehkä tarvitset tämän välivaiheen ennen jotain uutta, tulevaa? Elämä on jatkuvaa muutosta. Jo iän myötä ja lasten kasvun myötä elämä väistämättä muuttuu. Se on kuin alati virtaava joki, joka päivä hieman erilainen. Muista myös, että kun jossain sulkeutuu ovi, se tarkoittaa että jossain muualla on avautunut kaksi uutta.
Voimaa ja valoa!
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanat kauniista sanoistanne. Luin ne jo pian kirjoittamisen jälkeen ja liikutuin kyyneliin saakka. Silloin kirjoitin jo vastaustakin, vaan jotain tuli väliin ja se sitten jäi.
Valoa todella on jo elämässä, vaikka vielä paljon kaikkea ikävääkin.
Se todellisuus on tässä tullut selväksi, että kiusanteko eri tavoin tulee todennäköisesti jatkumaan kunnes lapset aikuisia ja omillaan. Sen on vertaistuki ja ammattilaisten kertoma faktatieto osoittanut.
Se on samalla karua ja helpottavaa tajuta. Minun on vaan itse rajattava yhteydenpitoa erittäin rankalla kädellä. Huolehdittava ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistani.
Se, että olen tietoinen omista oikeuksistani ja pidän niistä myös kiinni, senkin uhalla että toinen suuttuu, ja ainahan hän suuttuu, kostaa ja hyökkää, on erittäin tärkeää.
Seuraavat kuukaudet tulee olemaan rankkoja. Paljon pakollista yhteydessäoloa, mutta sitten se loppuu ja rajaan yhteyden niin minimiin kun ikinä voin. Tää on nyt vaan runtattava läpi. Samalla oon ajatellut, että tää huhtikuu on mun kuukausi. Nyt kaikki menee niin putkeen kun ikinä vaan voi.
Kevättä ja valoa päin!
Ap
Mitä ihmettä nainen. Nyt sun on aika löytää itsekunnioituksesi. Lähde itse ja jätä se äijä "rahoittamaan" sitä elämää, jonka on itse ollut osallisena luomassa. Mies siis haluaa syödä ja säästää, ja sekö on sinulle ok? Etkö ajattele ansaitsevasi parempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, joskus todella ajattelin, etten ansaitse parempaa. Että tätä tämä nyt on. Koitin kaivella hyvät hetket ja elää niiden voimalla.
Onneksi tässä on tapahtunut iso muutos. Ero, kaikessa vaikeudessaan ja kaikesta murheesta huolimatta on parasta mitä on aikoihin tapahtunut.
Elämä ilman exää, ilman sitä ahdistavaa ilmapiiriä minkä luo ympärilleen on vaan niin paljon parempaa. Siitä huolimatta mitä kaikkea siinä samalla menetin.
Se tunne kun saa olla vapaasti just sitä mitä on, on aivan mahtava.
Kaikkeen sitä vuosien aikana alistukin. Sopeutu. Tuntuu käsittämättömälle näin jälkikäteen. Vaikka samalla ymmärrys kaikkea sitä kohtaan selittää miksi näin on ollut.
Ap
Kiva kuulla Ap sinun kuulumisiasi. Ihana kuulla, että valoa elämääsi jo mahtuu. Todellakin on tärkeintä, että pidät ensisijaisesti huolta omasta hyvinvoinnista, se on kaikkeen muuhun se kantavin voima. Ikävä, että eksäsi on mitä on, mutta tärkeintä, että ei pääsisi ns. ihon alle.
Ihminen on kyllä jännä otus, eli sopeutuu silloinkin kun ei tavallaan pitäisi, tarkoitan sitä ilmapiiriä jossa aiemmin elit. Aloit tavallaan pitämään normaalina sitä ahdistavaa ilmapiiriä, toki siinä oli myös vahva halu pitää perhe kokonaisena. Vaistosit/tiesit myös, että et tule helpolla pääsemään eron jälkeen. Oikean ratkaisun kuitenkin teit, olisit hajonnut jossakin vaiheessa sisältä lopullisesti. Itsesi olit jo hukannut, ihana huomata että siihen on tullut muutos. Olet kyllä ansainnut parempia aikoja ja iloa elämääsi. Olet paljon vahvempi nainen kuin itse tajusitkaan.
Minä en ole missään tekemisissä eksän kanssa. Siitä on tosi monta kuukautta kun olen Hänet nähnyt, eikä siis olla edes puhuttu yhtä minulle tullut onnittelupuhelua lukuunottamatta. Kerran meidän piti nähdä ihan paperiasioissa, mutta eksä perui kaksi tuntia ennen (yllätys). Hoidin asiat sitten toisellalailla. Poika ja isä on jonkin verran tekemisissä, mutta ikävä kyllä isä peruu viimetinkaan ihan kaiken ja nyt näen, että pojalle alkaa riittämään. En ikinä olisi voinut uskoa, että pojasta tulee isälle jotenkin vähemmän tärkeä, surullista minusta. Itse olen nyt tehnyt lopullisesti päätöksen, että en halua olla eksään missään tekemisissä, joskus kuvittelin että pitkän menneisyyden takia jonkinlainen ystävyys olisi mahdollista. Ei se ihminen ole enää se sama ihminen, jonka kanssa olin.
Minulla kuitenkin kaikki hyvin. Mökkimiehen kanssa menee hyvin, ollaan nyt huhtikuussa oltu erossa 2 päivää. Tänään aamulla mökkimies lähti töihin vierestäni ja nyt ollaan pari päivää erossa ja tulevalla viikolla lähdetään yhdessä ulkomaille viideksi päiväksi. Reissun aikana tulee tasan vuosi siitä kun tavattiin. Viime yönä mökkimiehelle naureskelin, että kun vuosi sitten hänen mökille kömmin naapurimökistä niin en olisi voinut ikinä kuvitella, että vuotta myöhemmin hän nukkuu minun kodin sängyssä kuin kotonansa. Eilen vietettiin yhdessä iltaa nelisteen siis poikani + tyttöystävä mukana, syötiin hyvin ja höpöteltiin, tuntui kovin luontevalta. Nuoriso jatkoi illalla vielä matkaa omiin rientoihin. Kaikki on mennyt omalla painollaan ja rennosti.
Ihanaa kevättä kaikille.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heipat Ap, 28 ja kaikki muutkin. On todella kiintoisaa lukea kuulumisianne. Ap, kirjoituksestasi kuultaa niin toipuminen, ilo, toivo. Olen niin onnellinen puolestasi. Tuommosesta kun selviää, on entistä vahvempi, tuli mitä tuli.
28, mitä vaan voi sattua, kauttasi uskon onnellisiin asioihin aina enemmän. Teillä lutviutui mökkimiehen kanssa asiat sutjakkaasti, varmaan ihmettelet joskus itsekin.
Oikein mukavaa kevättä, vaikka Huhtikuu on kuukausista julmin
Tuumis🌻
Puolisoni on kuollut 9 vuotta sitten, enkä vieläkään ole omillani. Yhteinen taival otti veronsa. Älkää kukaan muu pilatko elämäänne jäämällä suremaan. Se ei ainakaan auta. Enkä ole tottunut yksinäisyyteen. Haluaisin edelleen hiihtää, telttailla, tehdä päiväretkiä luontoon, ja viettää lähiseudulla liikkuvaa virikkeistä elämää. Kaikki viritykset on kokeiltu, eipä vaan onnistu. Rehellinen valitusvirsi.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on kuollut 9 vuotta sitten, enkä vieläkään ole omillani. Yhteinen taival otti veronsa. Älkää kukaan muu pilatko elämäänne jäämällä suremaan. Se ei ainakaan auta. Enkä ole tottunut yksinäisyyteen. Haluaisin edelleen hiihtää, telttailla, tehdä päiväretkiä luontoon, ja viettää lähiseudulla liikkuvaa virikkeistä elämää. Kaikki viritykset on kokeiltu, eipä vaan onnistu. Rehellinen valitusvirsi.
Voi sinnuu. Itse helposti jään vellomaan suruun (muiden mielestä)... omasta mielestäni suren, ikävöin, muistelen... kyllä siinä helposti se kuuluisa kalenterivuosi vierähtää läheistä kaivaten, eka joulu, vappu, juhannus, merkkipäivät. Sitten alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja unet tuonilmaisiin siirtyneestä alkavat olla valoisia
Voisitko liittyä latukerhoon, vaellusporukkaan?
Itse kyllä reissaan ja retkeilen yksinkin
Valoisaa kevättä Sinulle
Tuumis🌻
Exät on exiä syystä. Kannattaa katkoa välit, jos vain voi. Jos ei voi, niin vain pakolliset yhteydenpidot esim. lapsiin liittyen.
Väitän: rakkaussuhteesta on usein ylipääsemättömän vaikea tai ihan mahdotonta päästä eroon eikä se ole itsestä kiinni - ei mikään 'valinta'. Ihminen on rikki ja vaurioitunut ja sillä mennään koko elämä ja sille rakentuu kaikki myöhempi.
Tämä on asia joka kuuluu nuoruuden tapahtumiin eli jo nuoresta ihminen pilalla. Älyvapaata että jo teinitkin leikkivät tulella... eikä yhteiskunta ota tästä minkäänlaista vastuuta. Sitten meillä on henkisesti vaurioitunutta ja vammautunutta porukkaa kasvattamassa seuraavia sukupolvia... Luulette vaan, että olette päässeet jostain eksistänne eroon... lastianne kannate mukananne... JA SE PAINAA...
https://www.vauva.fi/keskustelu/5558061/vaitan-rakkaussuhteesta-usein-y…
https://www.vauva.fi/keskustelu/5558065/koko-yhteiskunnalla-vastuu-siit…
Koko yhteiskunnalla olisi vastuu siitä että teinit eivät vaurioita itseään 'liian nuorina' ties missä mikälie-rakkaussuhteissaan... vai luuletteko että leikkivät tulella VAMMAUTUMATTA?
Kiitos sanoistasi.
Itse myös ihailen Ap:n selviytymistarinaa ja sitä rohkeutta + sitkeyttä mitä se on vaatinut ja vaatii edelleen. Olemme saaneet seurata Suomalaista Sisua puhkuvan naisen kasvutarinaa.
Minun tunnehörhön tarina on ollut erilainen kasvumatka kaikkine tunteineen, surusta, epätoivosta, valtavasta henkisestä kasvusta uuteen onneen. Rohkeudesta en tiedä mitään, elämä on kuljettanut ja kasvattanut. Elämää en enää katso vaaleanpunaisten lasien läpi, näen ympärillä olevissa ihmissuhteissa paljon asioita mitä en ennen nähnyt, kupla puhkesi. Silti onneksi uskalsin avata sydämeni ja luotin omaan tunteeseen, epäilijöitä riitti alkuun ja minäkin kuuluin niihin, tulihan mökkimies elämääni niin nopeasti ja yllättäen. Ja oikean ihmisen kanssa voi myös eheytyä kipeästä erosta yhdessä, se vaatii täydellisen puheyhteyden ja mielettömän fyysisen kipinän, kun molempia löytyy niin kaikki muu hellyys ja hyväolo kasvaa yhdessä ollessa.
28 v yhdessä