Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12652)
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuuluu? Huonoa ja hyvää.
Pian lapset on minusta entistä kauempana, henkisesti ja fyysisesti. Suru tästä on todella pinnalla, itku herkässä. Alan tajuamaan sen todellisuuden, että tilanne ei parane. Pahenee vain. Ovat toisen puheiden varassa, kuulevat vain sen puolen asioista ja uskovat siihen. Ja etääntyvät kauemmas ja kauemmas. En enää kuulu heidän elämäänsä. Minut on todella saatu siitä ulos, kuten ex halusi.
Tämän kanssa on vain koitettava oppia elämään. Kamala, sydäntä raastava kipeä todellisuus.
Sitten se hyvä, talo on vihdoin myyty!!!!!!
Ap
Jippii Ap🍾
Yksi iso murhe on vähemmän. Tottakai on ikävä lapsia, etkö näe heitä lainkaan? Soittele, viesteile?
Toivotaan parempaa tuohon
Mukavaa viinonloppua Sinulle
Tuumis🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle
Todella iso ja iloinen uutinen, että asunto saatiin myytyä.
Tämä herättää itselläni kuitenkin kysymyksiä, eli nyt eksäsi tietenkin muuttaa lapsien kanssa. Pysyykö lapsilla sama koulu ? Muuttavatko paljonkin kauemmaksi Sinusta ? Miten lapset reagoi tulevaan muuttoon / lapsuuden kodin jättämiseen ?
Olen kyllä Ap todella pahoillani siitä mitä joudut kokemaan tällä hetkellä. Monen on varmaan todella vaikeata ymmärtää kuinka toinen vanhemmista haluaa vieraannuttaa lapsia toisesta vanhemmasta. Vaikka eksääni liittyen tulee p@skaa itselläni nyt niskaan koko ajan lisää niin silti pyrin siihen, että pidän suurimmat mölyt sisälläni poikani edessä ja toivon, että viettävät aikaa yhdessä. Raha-asioihin liittyen olen pojalle sanonut, että ymmärtää sen että en voi luottaa isäänsä niissä laisinkaan.
Itse en ole missään yhteydessä eksään enää, viesteillä hoidan pakottavat asiat. Eksä ei ole maksanut mitään elatusmaksuja ikinä, on maksanut Spotifyn, Netflixin, internet-yhteyden ja pojan puhelimen. Yksitellen kaikki on nyt katkenneet, toki pojan puhelin aukesi uudelleen. Tekee kiusaa tai on todellakin rahapulassa. Eilen minulla nousi raivo päähän kun selvisi kuinka paljon hoitovastike nousee, vesimaksu nousee ja yhtiö nostaa kolmannen lainan ja maksettavaksi tulee siis kolmas rahoitusvastike. Olen maksanut nämä rahoitusvastikkeet yksin koko ajan ja niistähän olisi reilua, että toinen asunnon omistaja maksaisi puolet. Tästä päästään asunnon myyntiin, yhtiössämme on 24 asuntoa (6 pientaloa), asunnoista 12 on kolmioita/neliöitä ja 12 kaksiota. Tällä hetkellä 12 isommasta asunnosta on 4 myynnissä, eikä mene kaupaksi ja tilannetta ei paranna tuleva vastikkeiden yms nousu. Ärsyttää ja turhauttaa. Huolestuttaa myös pojan lukio ja kaikki tulevat suunnitellut maksut, oppimateriaalit + kirjoitukset yms. Ilmaisuus niille nyt loppumassa ja helppo sanoa, että vaadi isältä puolet. En tiedä onko isä rahapulassa vai tekeekö kiusaa, mutta en halua olla yhteydessä. Ne jotka on ketjua seuranneet tietävät, että toinen puhuu ummet ja lammet, puheisiin ei voi luottaa.
Tuli valituskirjelmä rahasta, mutta muuten minulla kaikki tällä hetkellä todella hyvin, olen onnellinen ja hyvinkin rakastunut. Vuosipäivää vietettiin ulkomailla ja mitä enemmän ollaan yhdessä sitä paremmalta tuntuu koko ajan.
28v yhdessä
Hei Ap ja 28, kiva kuulla kuulumisianne.
Ap, sydän särkyy kun puhut lapsistasi. Muistathan, että sinulla on oikeus heitä myös yhtä lailla tavata ja laittaa asiat paperille myös. Jäin pohtimaan samaa kun 28, että miten lasten asuminen nyt järjestetään kun talo on myyty. Nythän olisi sopiva paikka laittaa kaikki asiat paperille, lasten tapaamiset ja tietysti tehdä omaisuuden ositus. On tärkeää, että saat omasi pois myös taloudellisesti. On todella hieno uutinen, että talo on myyty :)
28, sinun kohdallasi taloudellinen tilanne on hankalampi. Kun kyseessä on avoliitto, ei kai voi vaatia omaisuuden ositusta vai voiko? Entä mikä silloin onkaan eron päivämäärä kun avioeroa ei ole laitettu vireille? Suosittelisin kuitenkin mahdollisimman pian hoitamaan asiat niin, että taloutenne ovat kokonaan erilliset. En tykkää eksäsi käytöksestä yhtään ja sen olen tuonut esille monta kertaa täälläkin :) Mutta siinä mielessä ymmärrän häntä, että ei kai voi olettaa, että hän maksaisi edelleen sinun laskujasi, jos olette eronneet? Esimerkiksi nettiliittymää ja muuta. Lisäksi asut vielä ilmeisesti ilman korvausta asunnossa, jonka hän puoliksi omistaa. Sen sijaan on kyllä oikeus olettaa, että hoitaisitte poikanne kulut yhdessä. Asiaa hankaloittaa tietysti se, että asunnot eivät välttämättä käy kaupaksi niin nopeasti kuin toivoisi. Ihanaa kuulla, että olet edelleen onnellinen mökkimiehen kanssa. Ammenna voimaa siitä.
Hyvää kevättä kaikille!
Kuurankukka
Tulipa mieleen vielä yksi asia: Nimittäin onnittelut 28:lle vuosipäivästä mökkimiehen kanssa! Mieleeni jäi kun kuvasit ensikohtaamistanne mökillä. Olit juuri eronnut, ei mitään aikeita uuteen suhteeseen ainakaan lähiaikoina ja vielä omasta mielestäsi ihan kauhean näköisenä, ilman meikkiä ja muuta :D Ja juuri silloin rakkaus käveli elämääsi.
Minulla on samantyyppisiä kokemuksia. Vetovoima on suurimmillaan aika epätyypillisessä tilanteessa. Ehkä viisaus on siinä, että olkaamme omia itsejämme. Silloin olemme parhaimmillaan.
Kuurankukka
Hei Kuurankukka,
kirjoitin hieman ehkä epäselvästi, mutta ei tietenkään eksän kuulu maksaa mitään minun kuluja. Spotify ja Netflix oli pojan käytössä, sanoinkin pojalle, että nyt ollaan hetken aikaa niitä ilman. Nettiboxi ja sopimus oli eksän ja ajattelin, että sen kuukausimaksu oli niin pieni siihen verrattuna, että minä maksan kaiken muun yksin esim. pojan asumisen, sähköt, vesimaksut, vakuutukset yms .... ja ei se nuoren aikuisen miehen ruokkiminen halpaa ole. Kun asun tässä niin on ollut itsestäänselvää että maksan hoitovastikkeen ja vesimaksut, mutta rahoitusvastikkeella lyhennän myös eksän lainaa.
Olen myös ilmoittanut eksälle, että voi muuttaa tähän asuntoon halutessaan pojan kanssa ja samalla ottaa kaikki asunnon + pojan kulut maksettavaksi. Myös minä voin muuttaa pois, sillä tämän asunnon vastikkeella jo vuokraisin pienen asunnon itselleni ja kun pojan kulut jäisi minulta pois niin halvempaakin olisi.
Tämä olisi paljon helpompaa kuin kyse olisi vain minusta, mutta tuo pojan asuminen tässä ei helpota tilannetta. Kaksiota on tarjottu vaihtoehdoksi, mutta kyllä meistä molemmat kaipaa sen oman tilan = makuuhuoneen. Pojan isän salakämppäkin on kaksio, voisihan isä ja poikakin sitten sitä asumista kokeilla yhdessä .... Poikani on minulle kovin rakas, eli kirjoituksella en tarkoita sitä, mutta inhoan sitä itsestäänselvyyttä että äiti se on aina joka maksaa + hoitaa kaiken.
Meillä todellakin olisi eksän kanssa aika käydä asiat läpi, mutta olen saanut huhtikuun alussa yhden viestin, jossa sanoo soittavansa minulle "huomenna", mutta kuukauteen sitä "huomista" ei ole tullut. Ja, hitto kun olen kyllästynyt yrittää saada asioita kuntoon Hänen kanssaan.
Olisin valmis tästä asunnosta vaikka huomenna pois ja jos tästä muuttaisin niin sittenhän toiselle omistajalle lankeisi maksuun puolet kuluista siihen asti kun asunto myyty. En sen jälkeen enään maksaisi yksin.
Tilanne ei ihanteellinen.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän tässä itseänikin mietityttää, että mitäs nyt. Lapset muuttavat isän kanssa luultavasti jonnekkin kauemmas. Koulun vaihto tulee. Toki, en minä tiedä minne ovat muuttamassa. Ei minulle kerrota. On vain sanottu että lapset haluaa asua isän kanssa. 15 vuotias voi vaikka itse tehdä sen osotteenmuutoksensa. Ei minulla, äidillä, toisella huoltajalla ole siihen sanottavaa.
Mitä minkään paperille laittaminen auttaa? Lasten oma tahto ratkaisee ja lasten oma tahto on yhtä kuin isän tahto. Edes oikeuden päätös ei mene sen lapsen tahdon ohi, kun ovat tietyn ikäisiä. Eli, turhaa vaivaa.
Eli, pian ovat entistä kaempana minusta. Ja tämän tilanteen kanssa on vain koitettava jaksaa elää. Vastaa ne sentään viesteihin suht hyvin. Soittaessa on taas viime aikoina tullut luuria korvaan.
En tule saamaan osituksessa omaa osaani. En ala asiasta vääntämään. Haluan vain loppuun tämän kaiken. Ositus on työn alla ja tarkoitus saada tehtyä mahdollisimman pian. Ex syyllistää minua rahanahneeksi. Ja aikoo tämän kertoa myös lapsille. Kääntää asian niin, että minun pitäisi maksaa hänelle tasinkoa. Kukaan laskelmat nähnyt ei ymmärrä miten kummassa voi laskea asiat niin päin.
28, teillä on vähän käänteisesti se tilanne mikä meillä oli, kun ex asui yhteisomistuksessa olleessa talossa. Asumiskorvauksena maksoi kulut. Jos olisin maksanut osan kuluista, olisin hakenut häneltä minulle kuuluvaa asumiskorvausta.
Varmasti olisi tärkeä laittaa asunto myyntiin mahdollisimman pian. Myyntiaika voi olla pitkä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen vielä yksi asia: Nimittäin onnittelut 28:lle vuosipäivästä mökkimiehen kanssa! Mieleeni jäi kun kuvasit ensikohtaamistanne mökillä. Olit juuri eronnut, ei mitään aikeita uuteen suhteeseen ainakaan lähiaikoina ja vielä omasta mielestäsi ihan kauhean näköisenä, ilman meikkiä ja muuta :D Ja juuri silloin rakkaus käveli elämääsi.
Minulla on samantyyppisiä kokemuksia. Vetovoima on suurimmillaan aika epätyypillisessä tilanteessa. Ehkä viisaus on siinä, että olkaamme omia itsejämme. Silloin olemme parhaimmillaan.
Kuurankukka
Kiitos. Hyvin kuvasit tapaamisen mökkimiehen kanssa ja juuri noin kaikki tapahtui.
Vetovoima oli valtava heti, sitä piti kyllä selitellä itselle vaikka millä syillä, ei millään voinut myöntää itselleen, että tässä on jotain suurta. Vain tapailtiin. Nyt vietetään kaikki mahdollinen aika yhdessä, joskus se tarkoittaa sitä että mökkimies ajaa luokseni keikalta lähemmäksi puoltayötä vain päästäkseni viereeni nukkumaan vaikka aamulla lähtö olisi tosi aikaisin. Nyt huhtikuussakin ollaan oltu yhdessä 18 päivänä (ja tänään 26 päivä), ollaan tultu iso harppaus siitä alusta. Ei erolle ole ohjekirjaa, nopeasti kaikki tapahtui, mutta näinkin näköjään voi käydä. Meillä on todella hyvä olla yhdessä, pystymme puhumaan ihan kaikesta ja arvostan mökkimiestä koko ajan enemmän ja on jännä minkälainen ihminen haavoineen sieltä on kuoriutunut. Ollaan kun teinejä, kävellään käsikädessä, pussaillaan / hipaistaan toista vaikka kaupassa. Ihanaa, että saan kokea tämän kaiken vielä, olen siitä älyttömän kiitollinen.
Mökkimies näki ja näkee minut juuri sellaisena kuin olen, ensitapaamisestakin puuttui kaikki ylimääräinen "kuorrutus". Mökkivaatetus, meikittömyys ja saunan puna poskilla (hiukset litimärkänä pestynä ja laittamatta).
Nimimerkki 28v yhdessä alkaa tuntumaan jo höpsöltä, mutta pysyköön nimimerkkinä, siitähän tämä kaikki minulla alkoi ja on iso osa (mennyttä) elämääni.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap,
tuo viittaus Teidän käänteiseen asumiskuvioon ja asumiskorvausasiaan oli hyvä, näinhän se tietysti on. Toki eksähän oli tässä kirjoilla kokoajan. Olisikin mielenkiintoista jos tästä tulisi joku "sota", sillä minullahan olisi näyttää toteen kuinka olen maksanut 100% kaiken asunnossa asuneen miehen puolesta. En minä mitään "sotaa" halua edelleenkään. Kaikki on vaan niin kallistunut, asuminen + ruoka mm. eli toivoisin eksältä jonkinlaista osallistumista poikansa elämään. Maksaisi vaikka pojan tilille viikkorahan niin, että minun ei tarvitsisi sitä maksaa enää.
Tuo Sinun tilanteesi on kyllä ihan mahdoton. Asuuko yksi lapsista luonasi ? Tuo lastesi ikä tekee tilanteen juuri tuollaiseksi kun se oma tahto otetaan huomioon kaikessa ja mitä enemmän yrität siihen vaikuttaa niin sitä etäämmäksi lapsi kaikkoaa. Tuo luurin korvaan "paiskominenkin" tuntuu pahalta. Lapsesi ovat alaikäisiä kuitenkin, ei toinen vanhemmista voi pimittää sinulta lasten tietoja. Hitto, kun pistää kiukuksi. Minä en voi ymmärtää eksäsi motivaatiota tähän kaikkeen. Ei ole normaalia toimintaa.
Tekisi niin mieleni sanoa, että pidä pintasi osituksessa, mutta tiedän että ositusta suurempana asiana on lapset ja minkä ihmeen takia eksäsi edes sotkee lapset raha-asioihin kertoakseen että "äiti on rahanahne".
Halaus Ap.
T: 28v yhdessä
Tuo on 28 raukkamaista sun exältä, ettei osallistu pojan kuluihin.
Onneksi sulla on mökkimies.
Kait mulle sitten kerrotaan osoite, kun heillä on osoite mihin muuttavat.
Tietäisittepä vain mihin kaikkeen lapset on tässä sotkettu. Ihan kaikkeen. Asioihin mitkä ei heille todellakaan kuulu. Minä olen paha ja huono. Sitä viestiä tulee mulle, ja sitä kerrotaan lapsille. Jatkuvasti. Eikä kukaan voi auttaa. Kaiken olen tehnyt mitä olen voinu.
Just nyt tuntuu, että olis paras kaikille luovuttaa, antaa olla ja häipyä kauas pois. En jaksa.
Vaan pakko se on jaksaa. Ei muukaan auta. Koittaa repiä iloa kaikesta mistä sitä vaan irti saa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi Ap. Melkein minua tässä naurattaakin, sillä kauas on tultu siitä kun molemmat meistä "itki surua tulevasta erosta". No, silloin ei tiedetty mitä eteen tulee. Vuosi ja 10 kuukautta sitten tämä ketju tärähti itkusta turvonneitten silmieni eteen. Ei ollut kristallipalloa edessä, josta olisi tulevaisuuteen nähnyt.
Yhdessä ollaan kuljettu ja vaikka tilanteemme on erinlaiset niin täysin olen elänyt mukanasi. Välillä on ollut vaikea kirjoittaa pojan + minun tilanteesta, kun Sinun tilanne on niin erilainen. Tai en halua, että käsittäisit väärin, olen tietenkin kiitollinen että poika haluaa asua kanssani jne. Kiukuttaa kuinka helppoa toisen vanhemman on jättää kaikki huolehtiminen ja kulut toiselle ja vain häippäistä. Sinun tilanne on aivan eri.
Olen Ap ihan varma, että olet tehnyt kaikkesi lapsiesi eteen, tilanne on todella epäreilu. Älä anna periksi, muista että lapset kasvavat ja tajuavat jossakin vaiheessa kuvion. Edellämainittu ei lohduta nyt, eikä poista tämän hetkistä kipua ja tuskaa.
Toivon niin kovasti ilonpilkahduksia elämääsi.
28 v yhdessä
Kiitos, pilkahduksia tarvitaan.
Ei tilanne välttämättä muutu enää koskaan ennalleen, tai paremmaksi. En enää voi elää sen ajatuksen turvin. Tottakai toivon niin tapahtuvan. Mutta, sitä ei ehkä koskaan tapahdu, muutosta parempaan. Tämän tän hetkisen kamaluuden kanssa on vaan elettävä.
Tilanteemme on erilaiset, ja ilman muuta kirjoitat juuri siitä sinun tilanteestasi. Ei näitä voi verrata.
Monesti olen miettinyt, että onneksi en silloin alussa tiennyt minkälaisessa tilanteessa elän tänä päivänä, yli vuoden jälkeen. Olisin varmaan tehnyt silloin jotain peruuttamatonta itselleni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja 28, kiitos kun avasitte hankalia tilanteitanne.
Molempien puolesta todella kiukuttaa se, että ero on tapahtunut kaikkine karmeuksineen jo aikaa sitten, mutta edelleen kuulostaa että olette eksienne mielenliikkeiden vankina. Mikä vaan herroille sattuu milloinkin sopimaan, sen mukaan mennään.
Ap, tilanteesi kuulostaa hyvin vakavalta ja toivon, että saat ammattiapua. Sanat manipulaatio, henkinen väkivalta ja vieraannuttaminen tulevat mieleen ja ne ovat vakavia asioita kaikki. Erityisen vakava tilanne on, koska mukana on lapsia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinun kuuluu saada osituksessa se, mikä sinulle kuuluu. Etkö voisi vain ottaa juristin, joka hoitaa tämän asian puolestasi? Minusta on hälyttävää, että kirjoituksistasi paistaa edelleen lamaannus eksän toimintaa kohtaan. Että ei hänelle kukaan mitään voi. Kuulostaa siltä, että olet nujertuneessa tilassa. Kaikella haukkumisellasi on jokin tarkoitus ja se voi hyvin olla se, että sinut pidetään lamaantuneessa tilassa, kykenemättömnä puolustamaan omia ja lastesi oikeuksia. Älä anna periksi, vaan tukeudu ammattiapuun. En voi muuta sinulle lämpimästi suosittaa. Ja samalla pitämään hyvää huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.
28, kuulostaa kyllä kohtuuttomalta, että olet vastoin tahtoasi ansassa asunnossa kaikkine kuluineen yhdessä pojan kanssa. Eikö ole niin, että asunto on myytävä jos toinen omistava osapuoli sitä vaatii? Lisäksi peikkona on edelleen mielessäni se, että et voi tietää onko toinen osapuoli millaisissa taloudellisissa vaikeuksissa. Jos asunnon puolikas menisi vaikka ulosottoon, niin luulen että kärsisit siitä itsekin. Eikö sellaisessa tilanteessa jouduta myymään asunto pilkkahintaan ja nopeasti? Tämä on pahin mahdollinen skenaario. Mutta itse ajattelisin niin, että en uskaltaisi omistaa edes maitopurkkia yhdessä ihmisen kanssa, joka hoitaa ihmissuhteensa ja raha-asiansa tuolla tavalla eli jättää hoitamatta.Oletko puhunut tästä mökkimiehen kanssa? Mitä hän sanoo? Ottaisin kiinteistönvälittäjään yhteyttä saman tien ja ilmoittaisin asiasta eksälle. Jos ei pysty sinun kanssa puhumaan, niin kiinteistönvälittäjän kanssa varmaan pystyy.
Täältä toivotan teille molemmille voimia ja valoa! Parempaa kohti ollaan menossa. Siihen pitää vain uskoa.
Kuurankukka
Heipat
Kukapa olisi uskonut, kohta kaksi vuotta on kulunut, kun yhteinen taipaleemme alkoi. Toisaalta hirmu pitkä aika, toisaalta mennyt lentämällä.
Ap, harmittaa tosiaan paljon tuo suhde lapsiisi. Toivon niin ja uskonkin, että tilanne kohenee. Olet voimistunut niin paljon verrattuna aloitusaikoihin. Raskas ja kuoppainen on tiesi ollut, selvisit sittenkin. Voimia edelleen. Etähalaus👍
28, huh. Katso itseäsi peilistä, nosta👍pystyyn. Hyvä sinä. Koskaan ei voi tietää, mitä kulman (mökin) takana odottaa... toivottavasti on terveyshuolet kaikonneet. Jatka samaan malliin.
Keväisin terveisin
Tuumis🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa mukava kun tämä ketju on herännyt henkiin taas. Suututtavaa ja surettavaa kylläkin kuulla miten nuo exät
jaksavatkin edelleen tehdä kiusaa! Mutta hienoa ap että talo on myyty, yksi murhe vähemmän.
Kyllä lapsetkin sinut muistavat kunhan osaavat ajatella omilla aivoillaan ilman isänsä manipulointia.
28v, ota yhteyttä kiinteistönvälittäjään, pakkohan asunnonmyyntiä on alettava edistämään.
Hyvää ja valoisaa kesän odotusta kaikille!
28 v haluaa vielä kommentoida, että ei eksä ole vaikuttanut elämääni enää tunnetasolla millään lailla. Kaikki ajatus ystävyydestäkin on pyyhkiytynyt mielestäni, ihan viimeiset hyvät ajatukset kariutui joulun tienoilla ja sen jälkeen eksä ei ole mahtunut ajatuksiini laisinkaan. Nyt tuo tieto reilusti nousevista asumiskuluista kirpaisi hetkellisesti ja tänne se tuli purettua.
Elän tällä hetkellä hyvinkin onnellista elämänvaihetta, pojan kanssa todella hyvät välit, töitä taas riittää (vähän liikaakin, tällä viikolla jo 50 tuntia laskutettavaa), kivut on kurissa juuri nyt, olet hyvinkin sinut itseni kanssa ja mökkimiehen kanssa menee ihanasti.
Ollaan nyt oltu erossa mökkimiehen kanssa kaksi kokonaista päivää, siihen on mahtunut kolme pitkää puhelua ja monta viestiä. Ja muutaman tunnin päästä Hän on taas luonani pari yötä. Vieläkin se sama jännityksen / odotuksen kutke tulee, halu päästä kainaloon ja pussailemaan.
Ihana, että olemme kesää kohti menossa.
Elämä on nyt juuri hyvää ja arvostan kaikkea ympärilläni olevaa todella paljon. Pimeyden jälkeen tuli valo ja kun tarpeeksi syvällä synkkyydessä kävi, niin mitään ei pidä itsestäänselvänä. Vajaa kahteen vuoteen mahtuu järjetön suru- ja shokkikausi ja uusi odottamaton onni ja näiden takia arvostan tätä meneillään olevaa tilannetta kaikkein eniten, olen elämäni kanssa Sinut, arki on tasaista ja hyvää ja saan jakaa sen ihmisen kanssa jolle olen todella tärkeä.
Semmoisia mietteitä hyvin nukutun yön jälkeen, nyt teen pari tuntia töitä ja sen jälkeen keskityn mökkimieheen.
Kuurankukka, se, että en taistele osuudestani osituksessa on oma, pitkään kypsynyt päätökseni. Ympärilläni on ihmisiä jotka tätä kyseenalastavat ja samoin heitä jotka sen ymmärtävät.
Olen tarkkaan punninnut hyödyn suhteessa siihen miten kuluttava prosessi olisi ja mitä kuluja siitä tulisi. Sen myötä olen tullut siihen tulokseen, että mielummin säilytän mielenterveyteni, entä aloitan pitkän ja raskaan oikeustaiston muutaman tuhatlappusen vuoksi.
Toivon, että minua ei ymmärretä väärin, ne tuhatlappuset on iso raha ja niillä olisi elämässä merkitystä. Mutta enemmän on merkitystä sillä, että pääsen aina vaan etäämmälle exästä, saan entisestään rajattua hänet kauemmas eikä minun tarvitse elää enää minkään häneen liittyvän keskeneräisen prosessin keskellä.
Joskus luovuttaminen on suurinta viisautta.
Olen pitänyt puoleni kaikessa siinä, minkä olen kokenut tarpeelliseksi. Olen määritellyt itselleni asiat joista en tingi.
Luulkoot ex aivan rauhassa, että hän saa sanelle asiat. Ihan sama mulle mitä hän ajattelee. Ei kiinnosta. Nämä on minun omia päätöksiäni.
Lasten kohdalla en pysty tekemään mitään. Siinä ei auta taistelu. Se altistaisi myös lapset repivien oikeustaistojen keskelle. Ja kuten aiemmin kerroin, ei okkeudenpäätöskään lopulta merkkaisi mitään. Eli, turhaa vaivaa. Aikaa, rahaa. Puhumattakaan siitä valtavasta stressistä ja paineesta minkä aiheuttaisi minun ja lasten elämään.
Näillä mennään.
Ex joutuu elämään loppu elämänsä itsensä kanssa ja kaiken sen tieson kanssa miten on elänyt valheellisesti kaikkien tekemiensä tekojen kanssa. Ehkä hän jossain syvällä sisällä tuntee jotain joka kalvaa häntä tekojensa vuoksi, nyt ja aina. Ehkä hän siksi niin kovin syyttää ja hyökkää. Kääntää omat pahat tekonsa minun teoiksi. Kestääkseen itseään.
Ja vielä, nuo vakavat sanat joita Kuurankukka mieleesi tuli, ne ovat elämässäni läsnä jatkuvasti. Totisinta totta. Asioita joita en kenenkään koskaan toivoisi kokevan.
Ap
Ap:lle sanoisin, että minä ymmärrän hyvin sen, että tarkkaan mietit mitkä taistelut kannattaa käydä. Joskus luovuttaminen voi olla se viisain teko. Tiedän, että lapsien suhteen et ikinä oikeasti luovuta, mutta olet tarkkaan miettinyt myös sitä mihin tilanteeseen lapset joutuisivat taistelun keskellä. Tärkeintä on, että itse tiedät mikä on järkevintä ja säilytät mielenrauhan. Eksäsi on julma ihminen ja varmaan nauttisikin pitkistä oikeusprosesseista. Itsekkin toisaalta ajattelen, että pidä pintasi, mutta kokemuksesta voin sanoa, että kyseessä on todella kuluttava pitkä ajanjakso joka vie rahaa ja lopputuloksesta ei voi olla ikinä varma siis jos oikeuteen mennään.
Sinä olet sisukas nainen ja kenenkään en soisi käyvän läpi sitä painajaista mitä joudut elämään.
Halaus, ei minulla muuta.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen vielä yksi asia: Nimittäin onnittelut 28:lle vuosipäivästä mökkimiehen kanssa! Mieleeni jäi kun kuvasit ensikohtaamistanne mökillä. Olit juuri eronnut, ei mitään aikeita uuteen suhteeseen ainakaan lähiaikoina ja vielä omasta mielestäsi ihan kauhean näköisenä, ilman meikkiä ja muuta :D Ja juuri silloin rakkaus käveli elämääsi.
Minulla on samantyyppisiä kokemuksia. Vetovoima on suurimmillaan aika epätyypillisessä tilanteessa. Ehkä viisaus on siinä, että olkaamme omia itsejämme. Silloin olemme parhaimmillaan.
Kuurankukka
Kiitos. Hyvin kuvasit tapaamisen mökkimiehen kanssa ja juuri noin kaikki tapahtui.
Vetovoima oli valtava heti, sitä piti kyllä selitellä itselle vaikka millä syillä, ei millään voinut myöntää itselleen, että tässä on jotain suurta. Vain tapailtiin. Nyt vietetään kaikki mahdollinen aika yhdessä, joskus se
Kyllä se ohi menee. Arki vastassa.
Mies möllöttää ja katsoo telkusta mitä haluaa.
Andropaussi tulossa ja testosteronitasot alas. Kulli lörpsähtää ryppyiseksi mustanruskeaksi rutuksi. Puolilöysää 0-3 minuuttia tai ennemminkin noin 3 työntöä, jos siis jonkinasteinen erektio.
Impotentti mies on kauhea. Mölli ja vihainen otus.
Noloudessaan miehet ajavat naiset itsestään ja syyttävät, ettei muka nainen halua. Asia ei ole näin. Eihän tuossa ehdi alkaakaan mikään.. 🤣
Mitä kuuluu? Huonoa ja hyvää.
Pian lapset on minusta entistä kauempana, henkisesti ja fyysisesti. Suru tästä on todella pinnalla, itku herkässä. Alan tajuamaan sen todellisuuden, että tilanne ei parane. Pahenee vain. Ovat toisen puheiden varassa, kuulevat vain sen puolen asioista ja uskovat siihen. Ja etääntyvät kauemmas ja kauemmas. En enää kuulu heidän elämäänsä. Minut on todella saatu siitä ulos, kuten ex halusi.
Tämän kanssa on vain koitettava oppia elämään. Kamala, sydäntä raastava kipeä todellisuus.
Sitten se hyvä, talo on vihdoin myyty!!!!!!
Ap